Tildan häämatka - Ljubljana

Merilintujen kirkunaa, jalkojen alla polttava kivetys. Aaltojen kohinaa, suolan kirvelyä iholla. Puheensorinan täyttämät kuppilat, toreilta tulvivat oudot pikantit lemahdukset. Illanhämy vanhassa kalastajasatamassa, yhä syvemmälle vanhankaupungin uumeniin kiemertelevat pittoreskit kadut.

Terveisiä aivan ihanalta häämatkalta! Reissu meni monin tavoin aivan nappiin: ilmojen herra oli puolellamme - matalapaine hurjine kaatosateineen saapui vasta viimeisenä päivänä. Lisäksi löysimme majapaikat joka ikiseksi yöksi, ja autokin säästyi naarmuitta hurjilla italialaisilla pikkukujilla!

Tutustuimme kymmenen päivän ajan Istrian niemimaan ihmeisiin, mutta poikkesimme myös sisämaahan, kuten lumoavaan Plitvicen kansallispuistoon. Tiemme vei kolmeen eri maahan, joissa kaikissa riitti mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa.


Tervetuloa seuraamaan Tildan häämatkakoostetta -yritän antaa samalla vinkkejä, mitä tehdä kussakin kohteessa.

Ostimme tosiaan lennot Ljubljanaan hulluilta päiviltä. Aluksi tarkoitus olikin vain vierailla tuossa monien ylistämässä Slovenian pikkuruisessa pääkaupungissa, mutta pian päähäni jalostui ajatus autoseikkailusta, joka ulottuisi myös Adrianmeren rannikolle. Joka tapauksessa Ljubljana oli tietysti ensimmäinen etappimme. Vuokrasimme auton jo lentokentältä, mikä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi varsinkin loppumatkaa ajatellen.

Ljubljanassa majoituimme nuorisohostelliin, joka osoittautui matkan myötä vaatimattomimmaksi majapaikaksemme. Huoneessamme ei ollut valittamista, se oli varmasti majapaikan muiden asukkien mielestä ylellisyyttä -parisänky erillisessä huoneessa. Hostellin henkilökunta oli myös erittäin ystävällistä ja antoi vnkkejä, mitä tehdä kaupungissa. Samaten sijainti oli erinomainen - alle kymmenen minuution kävely ydinkeskustaan. Taidan sensijaan olla vähän liian vanha yhteiskylppäreihin ja reppureissaajien yltiösosiaalisuuteen. Luvattu aamupala oli aivan ala-arvoinen. No, alkumatkan jaksoi tuollaisellakin majoituksella :)

Ljubljana oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin - vähän niinkuin keskieurooppalainen Turku (kaikella kunnioituksella Ljubljanaa kohtaan ;)) Kaupungin sydän oli Ljubljanica-joki, jonka varret olivat täynnä ihastuttavia matalia pittoreskeja taloja, vehreää kasvillisuutta ja mikä parasta - lukemattomia kahviloita! Matkailijat olivat selvästikin löytäneet kaupungin, mutta matkustusajankohtamme taisi olla puolellamme - voin kuvitella, että elokussa kaupunki alkaa olla jo liian ylikansoitettu.


Ensimmäisen illan vietimme vain vaellellen katuja pitkin, nauttien auringon viime säteistä ja keskieurooppalaisesta illalliskulttuurista ja yön lämmöstä :)

Olimme jo valmiiksi päättäneet, että otamme matkan rauhallisesti ja vietämme tarpeeksi aikaa kussakin pääkohteessa. Ljubljanassa viivyimme perjantaista sunnuntaihin. Matkat muokkaantuvat kullakin parilla omannäköisiksi. Meillä ne ovat yhdistelmä kulttuuri- ja kenkänälkäisen historioitsijan ja valokuvausta harrastavan biologin intressejä. Meille on siis tärkeintä varata aikaa pienille seikkailuille - vaelteluille kapeilla kujilla ja kahviloissa istuskelulle. Jos aikaa on tarpeeksi, voimme mennä johonkin museoon, johon sitten tutustumme perusteellisemmin. Totta kai minua kiinnostaa myös shoppailu, mutta se ei ole matkan päätarkoitus.
Lauantaiaamuna suuntasimme ensimmäiseksi piknikille Tivoli-nimiseen jättipuistoon, joka on ljubljanalaisten virkistysaluetta. Päivä käynnistyi ihanasti croisantteja ja muita aamiaisherkkuja nautiskellen.
Samalla seurasimme paikallisten vapaapäivän viettotapoja - moni käy lenkkeilemässä tivolin metsäisillä rinteillä. Puistossa oli myös menossa jättimäinen lasten tapahtuma ja perheen pienimmille oli tarjolla monenlaista aktiviteettia.

Puiston keskellä sijaitsi ihastuttava kartano, joka toimii kahvilana. Hurjien koirapatsaiden ohella meitä viihdytti hieman eläväisempi piski, joka vilvoitteli suihkulähteessä :D

Pienen siestan jälkeen lähdimme uudestaan liikeelle. Tarkoituksenamme oli vierailla Ljubljanan laella kohovalla linnoitusalueella. Kun pääsimme ylös, minuun iski valitettavasti aivan kamala heikotus ja päänsärky. Päätä jyskytti ja jomotti pari tuntia aivan kauhesti ja välillä tuli vilunväreitä. Vasta kun eräs ystävällinen turisti-infon tyttö lahjoitti omasta laukustaan särkylääkettä, tauti alkoi talttua, mutta aivan tavallista päänsärkyä se ei tainnut olla. Epäilenkin, että minuun iski nestehukan ja auringonpistoksen yhdistelmä, sillä hotellille palattuamme selvisi, että olkapääni olivat kärähtäneet täysin. Ironista, että olin suojellut kasvojani todella tarkkaan, mutta sitten auringon voima pääsi yllättämään siihen yleisimpään heikkoon kohtaan. Olin jotenkin kuvitellut, että eihän se aurinko niin lyhyessä ajassa voi ongelmia aiheuttaa. Mutta voi tietysti! Noilla leveysasteilla helteiset päivät o vat vähän eri luokkaa kuin täällä koti-Suomessa.


Onneksi kohtaus oli ohi menevää, ja pystyin jotenkuten seuraamaan myös opastettua kierrosta linnoituksen alueella. Olimme menneet ylös kukkulalle sähköjunalla, mutta käspyttelimme omin töppösin alas. Matkan varrella oli ihanan rehevää kasvillisuutta -muun muassa niitä meidän yleisimpiä huonekasveja..

Koska oloni oli ihan hyvä illemmalla, lähdimme kaupungille uudestaan illan korvilla. Vaikka olimme päättäneet mennä illastamaan paikallista ruokaa tarjoavaan ravintolaan, muutimme suunnitelmia, sillä illanhämy houkutteli viettämään aikaa ulkosalla. Löysimmekin mukavan ruokapaikan huikeilla näkymillä ja vietimme illan ihmisiä seuraillen ja näkymistä nauttien. Sitä ennen täytyu tietysti pyytää jotakuta ottamaan se virallinen hanimoonikuva. Kerrankin löytyi joku, joka osasi rajata kuvan hyvin!

Ljubljanassa näytti riittävän tapahtumia joka lähtöön. Kaupunki on ensinnäkin tämän vuoden maailman kirjapääkaupunki, jonka puitteissa järjestetään erilaisia tapahtumia. Todennäköisesti edellä mainitun takia kaupungin keskusaukiolla järjestetään nyt kesäkuussa erilaisia ilmaisia konsertteja ja näytöksiä. Meillä kävi erittäin hyvä tuuri, sillä kyseisenä lauantaiiltana Slovenian baletti esiintyi lavalla, ja saimme nauttia jäätelöannosten ohella myös Jousenlammesta. Harvoin sellaisia sirkushuveja saa ilmaiseksi seurata.

Tildan matkakertomus jatkuu piakkoin, ja silloin hyppäämme auton kyytiin ja jatkamme matkaa kohti Italiaa. Sitä ennen arvon ne tuliaiset niiden kesken, jotka jättivät kommenttinsa edelliseen postaukseen blogitauon aikana. Täytyy sanoa, että aika hyvät voittoprosentit teillä ;) Hyvää yötä!