tiistai 9. maaliskuuta 2010

Oodi omalle miehelle


Mieheni ei vie minua luksuslomalle Thaimaahan. Akateemisella pätkätyöläisellä ei ole varaa tarjota kimmeltäviä koruja tai tyylikkäitä kaupunkilomia kuohuvan kera. Emme useinkaan harrasta illanviettoja ravintolaillallisten tai elokuvanäytösten parissa.


Mitä minun mieheni tekee?

Hän halaa nuhruista graduntekijä-vaimoaan ja kertoo vievänsä tämän virkistävälle promenaadille Ruissaloon aherruksen lomassa. Hän tarjoaa Honkapirtillä suussasulavan munkin ja kaakaon. Hän hieroo vaimon kivistäviä hartioita iltaisin. Hän tekee ruuan, kun opettajavaimo jatkaa työpäiväänsä kotona. Hän piristää stressaantunutta mieltä kertomalla tarinoita hölmöistä töppöjalkakoirista. Hän tarjoaa rintapalan, jota vasten voi itkeä kaikki maailman murheet.

Eilen vietettiin kansainvälistä naisten päivää, mutta oikeastaan meidän perheessä päivä olisi voinut olla nimetty toisin. Kiitos kulta, että olet olemassa. Rakastan sinua niin paljon!

15 kommenttia:

Eveliina kirjoitti...

Kaunista ja niin ihanaa!

xoxo, Prefecta
Another Fab Day

Kirjailijatar kirjoitti...

Honkapirtin munkit ovat ihania!! Ja hernekeitto, ei niitä pysty ohittamaan. Mekin usein Ruissalossa lenkkeilemme. Toinen vakiopysähtymispaikka on se kioski toisella rannalla Kansanpuiston lähellä. Hyviä pullia ulkoilmassa :)

Elli kirjoitti...

Ihana postaus! :)

Kerttuli kirjoitti...

Siunattuja olemme me, joilla on maailman parhaat miehet! <3

Ihana postaus, sanopa terkkuja mussukallesi! :)

Augusti kirjoitti...

Ajattelin vinkata, että dokumentti Auf Wiedersehen (saksalaisten sotilaiden mukaan sodan loppuvaiheessa lähteneistä naisista) menee Turun Kinopalatsissa huomiseen saakka päivittäin muistaakseni klo 15.30. En ole vielä nähnyt sitä, joten en osaa muuta sanoa.

Anonyymi kirjoitti...

itkuhan tästä tuli.<3

Alma kirjoitti...

Ihana postaus. Mäkin ihan herkistyin.:) Ihana mies sinulla, onnekas saat olla!

Johanna kirjoitti...

Ihana :)

Anonyymi kirjoitti...

Me opettajat tarvitsemmekin juuri tuollaisia sydämellisiä miehenmuruja auttamaan meitä jaksamaan arjen kiemuroissa!

Kirjoituksesi sai kyllä taas muistamaan, kuinka paljon itselläkin on kiitettävää.

Kaunista kevättä ja auringonpaistetta sinulle ja armaallesi toivottaa
kokemuksen syvällä rintaäänellä toinen ope.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa, että teillä on toisenne ja osaatte olla kiitollisia siitä! Minulla on myös ollut onnea löytää ymmärtäväinen ja elämän karikoissa minua tukeva mies rinnalleni, kunpa vain pystyisin olla yhtä hyvä kumppani hänelle.
=) Anna

Pupu kirjoitti...

Niin lutusta:) Arjen huomaavaisuus on kuiteski karkeinta tärkeintä, jos sitä ei suhteessa oo, niin ei siinä paljon Thaimaan-matkatkaan lämmitä;)

Pupu kirjoitti...

Hehee, olinpa tollo kirjoitushäiriöinen: "kaikista tärkeintä" piti kirjottaa...;)

Ilona kirjoitti...

Suloinen oodi :)

Turun Tilda kirjoitti...

Prefecta: :) Tunne muotoutui ajatukseksi, joka vaati päästä ilmoille :)

Kirjailijatar: Honkapirtti kuuluu turkulaisen kevättalvi-iloihin kuin nenä päähän :) Tuota toistakin pitää kokeilla, kiitos vinkistä :)

Elli: :)

Kerttuli: Aivan! Kerropa sinne kanssa :)

Augusti: Täytyy katsastaa viimeistään DVD:nä!

anonyymi: :):)

Alma: Elämisen ihanuus koostuu niin pitkälti arjen onnellisista hetkistä. Siitä on nautittava! On onnekasta, kun vieressä on ihminen, joka muistuttaa siitä, kun se meinaa unohtua :)

Johanna: :)

anonyymiope: Ihanaa, että ajatus loi positiivisia ajtuksia myös muille! Opettajalle ja tietysti myös muissa ammateissa työskenteleville on autuus, jos elämänkumppani ymmärtää poikkeavia työolosuhteita. Kunpa muistaisi itsekin tukea toista, kun on vaikeita hetkiä! Tsemppiä kevättalveen myös siihen suuntaan :)

Anna: Tuota mietin itsekin, onneksi elämä koulii pikku hiljaa :)

Pupu: Niinpä. Sellainen tekee elämän elämisen arvoiseksi! :)

Ilona: :) :)

Anonyymi kirjoitti...

Oi ihanuutta! Kauniita kuvia. Miten tulikaan ikävä Ruissaloon kevättalven kävelyretkille. Honkapirtin munkkien voimalla ja rakkaan mieheni tuella valmistui minunkin graduni aikoinaan. Ja miten romanttista oli katsella ja kuunnella jäiden ryskyvää lähtöä Ruissalon kärjessä. Täytyypä matkustaa Turkuun tänä keväänä ja viedä lapsetkin katsomaan Rannalle kokoontuvia joutsenia.
Ihanaa kevättä teille!

Terveisin turkulainen Helsingissä :-)