Pikkulepardi

Iltapäivää!

Viikonloppu vierähti tavaroita roudatessa, enkä alkuviikostakaan ole ehtinyt liiemmin miettiä, mitä päällä on ollut. Olo on muutenkin hiukan flunssainen, ja tällöin en vaivaudu miettimään, mitä yllä on - pääasia, että jotain lämmintä.

Taloudestamme löytyy kuitenkin eräs toinen, joka on suorastaan tyrkyttänyt asukuviaan blogiini. Olen sanonut, että tämä on minun tyyliblogini, perusta oma. Pienillä käpälillä olisi kuitenkin hankala päivittää blogia ja ottaa asukuvia ilman auttajaa, joten annoin tällä kertaa armon käydä oikeudesta. Ehkä rouva (vai neiti?) Råtan tyyli nousee maailmankuuluksi tällä ensi esiintymisellä ;)

Sillä aikaa, kun me mieheni kanssa raadoimme muuttolaatikoiden kimpussa, rotat kävivät hippaamassa. Toisin sanoen heidän pikkujoulukautensa pyörähti käyntiin ;)



Rouva Råtta tykkää erittäin paljon eläinkuoseista -eläin, kun on. Tällä kertaa ylle valikoitui aina niin ajankohtaista leopardikuosia. Rouva Råtta julistikin, että pikkumusta on mennyttä -muodikkainta juuri nyt on pikkulepardi!

Ihmettelen kyllä hiukan, miten hänen miehellensä kävi asun nähtyään. Toivottavasti hän ei ainakaan hätääntynyt ja juossut karkuun. Näin voisi hyvinkin käydä, jos jyrsijä luulee nähneensä pahimman vihollisensa eli kissapedon.


Olen usein yrittänyt vihjaista, että liian piukat asut eivät välttämättä ole niitä kaikkein imartelevimpia rotan vartalonmuodolle. Muodokkaiden tyttöjen kannattaisi välttää ns. makkarankuoria. Rouva Råtta ei kuitenkaan hirveästi välitä mielipiteistäni. Hänellä on oma tyylinsä ja makunsa ja sillä hyvä. Hän haluaa myös vinkata, että Gina Trikotista voisi löytää hyviä juhla-asuja kaikille, jotka haluavat ottaa mallia hänestä. Ne ovat nimittäin tarpeeksi tiukkoja, lyhyitä ja vartalonmyötäisiä. No, minä ilmaisinkin kantani jo tuossa aiemmin ;)


Råttien juhlat olivat muuten ohi melko pian: terästettyä glögiä oli tullut ilmeisesti nautittua useampi lasillinen, ja lopulta ovemme taakse ilmestyi kaksi pientä piipittävää jyrsijää, jotka hoipertelivat seinän vierustoja pitkin ja lauloivat uhmakkaasti mustan kissan tangoa. Avattuamme oven jyrsijät livahtivat omaan koloonsa ja vetelivät pian sikeitä. Rouvan kissanainen-asu lojui rytyssä eteisessä - ei tainnut pysyä mukana hurjassa menossa...

"Tuohan on eläinrääkkäystä", sähisi Råtta

Käväisimme miehen kanssa Ikeassa etsiskelemässä kaikenlaista pientä tarpeellista uudistuneeseen kylppäriimme. Nappasin reissulta muutaman valokuvan, joiden kuvittelin viihdyttävän pikkujyrsijöitämme. Toisin kävi.

Rotat olivat aivan tyrmistyneitä näkemästään. Nyt herra Råtta harkitsee oikeustoimia Ikeaa vastaan. Hän toivoo, että myös TE ryhdytte boikotoimaan mokomaa monikansallista riistäjää. Perusteiksi hän esittää seuraavat syytekohdat:


1. Laiton lapsikauppa. Kuinka pienokaisia voidaan kohdella näin julmasti? Pennut näyttävät nälkiintyneiltä ja kaipaavat selvästi emoaan. Ovatko ne saaneet ravitsevaa kutunjuustoa kertaakaan? Ainakaan raukkojen turkki ei kiillä ja viiksikarvatkin hapsottavat. Asuvatko ne oikeasti pahvikopassa? Siellä ei näytä olevan lainkaan pahnoja tai muita lämmikkeitä. Tuo on varmasti vastoin vastoin Unisefin ja Animalian ohjeita!


2. Maahanmuuttajien huono kohtelu ja orjatyövoiman käyttö. Tuo otus näyttää olevan shokissa. Se on todennäköisesti tullut laivahiirenä maahan. Onkohan sitä piesty? Todennäköisesti tumma veli on joutunut jyrsimään paksuja köysiä ilman korpun korppua. Onko tuo raukka saanut maistaa koskaan edes raejuustoa?

3. Ehdottamasti raskauttavin rikos näyttää olleen tämä:


"Aivan järkyttävää eläinten esineellistämistä", sihisi Råtta korvat luimulla. "Ei eläimiä saa laittaa joulukuuseen. Katsokaa vaikka tuota valkeaa narttua, aivan epäinhimilliset työolosuhteet! Aivan kuin se olisi tyrkyllä, halpaa makkaraa! Mitä, onko tuo hintalappu kiinni rotassa? Tulepa tänne Ingvar Kamprad, niin jyrsin sinua!". Tässä vaiheessa Herra Råtta oli noussut pienille takakäpälilleen ja heristi nyrkkiään vimmatusti. Laitoin kameran kiireesti pois.


Tajusin tehneeni pahan virheen. En enää koskaan näyttäisi vitsailumielessä meidän elikoille eläinkuvia. Työnsin rotille nopeasti juustonaksupussin, jonne ne hyppäsivät. Kun lopulta kuulin tasaista pientä naksutusta pussista, niin huokaisin helpotuksesta. Jyrsijöiden aivot ovat onneksi niin pienet, että pahat kuvat taisivat haihtua jo niiden mielistä. Eipä kannattane mainita meidän rotille, mistä heidät itse on adoptoitu...