tiistai 10. marraskuuta 2009

Pikkulepardi

Iltapäivää!

Viikonloppu vierähti tavaroita roudatessa, enkä alkuviikostakaan ole ehtinyt liiemmin miettiä, mitä päällä on ollut. Olo on muutenkin hiukan flunssainen, ja tällöin en vaivaudu miettimään, mitä yllä on - pääasia, että jotain lämmintä.

Taloudestamme löytyy kuitenkin eräs toinen, joka on suorastaan tyrkyttänyt asukuviaan blogiini. Olen sanonut, että tämä on minun tyyliblogini, perusta oma. Pienillä käpälillä olisi kuitenkin hankala päivittää blogia ja ottaa asukuvia ilman auttajaa, joten annoin tällä kertaa armon käydä oikeudesta. Ehkä rouva (vai neiti?) Råtan tyyli nousee maailmankuuluksi tällä ensi esiintymisellä ;)

Sillä aikaa, kun me mieheni kanssa raadoimme muuttolaatikoiden kimpussa, rotat kävivät hippaamassa. Toisin sanoen heidän pikkujoulukautensa pyörähti käyntiin ;)



Rouva Råtta tykkää erittäin paljon eläinkuoseista -eläin, kun on. Tällä kertaa ylle valikoitui aina niin ajankohtaista leopardikuosia. Rouva Råtta julistikin, että pikkumusta on mennyttä -muodikkainta juuri nyt on pikkulepardi!

Ihmettelen kyllä hiukan, miten hänen miehellensä kävi asun nähtyään. Toivottavasti hän ei ainakaan hätääntynyt ja juossut karkuun. Näin voisi hyvinkin käydä, jos jyrsijä luulee nähneensä pahimman vihollisensa eli kissapedon.


Olen usein yrittänyt vihjaista, että liian piukat asut eivät välttämättä ole niitä kaikkein imartelevimpia rotan vartalonmuodolle. Muodokkaiden tyttöjen kannattaisi välttää ns. makkarankuoria. Rouva Råtta ei kuitenkaan hirveästi välitä mielipiteistäni. Hänellä on oma tyylinsä ja makunsa ja sillä hyvä. Hän haluaa myös vinkata, että Gina Trikotista voisi löytää hyviä juhla-asuja kaikille, jotka haluavat ottaa mallia hänestä. Ne ovat nimittäin tarpeeksi tiukkoja, lyhyitä ja vartalonmyötäisiä. No, minä ilmaisinkin kantani jo tuossa aiemmin ;)


Råttien juhlat olivat muuten ohi melko pian: terästettyä glögiä oli tullut ilmeisesti nautittua useampi lasillinen, ja lopulta ovemme taakse ilmestyi kaksi pientä piipittävää jyrsijää, jotka hoipertelivat seinän vierustoja pitkin ja lauloivat uhmakkaasti mustan kissan tangoa. Avattuamme oven jyrsijät livahtivat omaan koloonsa ja vetelivät pian sikeitä. Rouvan kissanainen-asu lojui rytyssä eteisessä - ei tainnut pysyä mukana hurjassa menossa...


8 kommenttia:

Rva Herttainen kirjoitti...

:D:D:D Siis voi taivas mun pitää pitää meidän hipponeitokainen kaukana tietokoneesta tai muuten se osaa alkaa vängätä jotain vastaavaa hepenettä... :D

Reetta kirjoitti...

Hahahaha! :D Ihana!

t. eräs vakkarilukija :)

Trillian kirjoitti...

Råttatarinat on ihan parhautta! Jos Råtta perustaisi oman blogin, niin olisin ehdottomasti vakiolukija. Toivottavasti et ole kateellinen lady Råtan saamasta huomiosta :)

Matilda kirjoitti...

Ahhahhah, nää råttajutut on ihania :D
Muutenki pidän blogistasi :)

Turun Tilda kirjoitti...

Rva Herttainen: Joo, pidä varasi! Pehmolelut tykkäävät erittäin tiukasta ja seksikkäästä pukeutumisesta :D

Reetta: Kerron Råtalle terveiset ;)

Trillian:No vinkkaan rouvalle. ehkäpä Herr Råtta ehtisi häntä avustamaan :)

Matilda: Kiitos ja kumarrus råtan ja Tildan puolesta ;)

Kristiina kirjoitti...

Minä suorastaan rakastan teidän ihania råttianne! Ihan parasta!
Lisää rouva ja herra Råtan edesottamuksia, kiitos.

Sylvi kirjoitti...

:D Ihana juttu. – Råtilla näytti olleen esimerkilliset pikkujoulut. Millainenhan oli vointi seuraavana päivänä?

Turun Tilda kirjoitti...

Sylvi: Voi kuule, aika huono! Eivät puhuneet hippaamisesta pitkään aikaan! Valitettavasti viime päivinä råttaset ovat jälleen aktivoituneet pikkujoulurintamilla. Jyrsijän muisti ei ole kovin pitkä ;)