Tilda hääretkellä

Koska varsinainen häämatkamme siirtyy hamaan tulevaisuuteen, oli eilen oiva hetki hääretkeillä. Kun läksimme matkaan kolmen korvilla, ajatuksenamme oli suunnata Ruissalon kallioille tai huvilapromenaadille. Yllättävä ukkosmyrsky sotki kuitenkin suunnitelmamme.

Pilvet olivat jo melko tummanpuhuvat, kun starttasimme kotipihasta, mutta Ruissalon puolelle päästyämme oli ihan pakko turvautua suunnitelmaan B! Vettä ja rakeita satoi tuutin täydeltä, taivas salamoi ja kumisi. Sitten muistin, että viikkoa takaperin meidän vihkimisemme oli ollut juuri samaan aikaan. Ilmojen valtias on kyllä oikukas herra! Ei voi olla kuin kiitollinen niin nätistä säästä kuin viikko sitten oli...

Oliko kenelläkään häitä eilen? Kuinka sujui ilmojen puolesta?


Mutta siihen varasuunnitelmaan: Suuntasimmekin tropiikin lämpöön kasvitieteelliseen puutarhaan. Ei hullumpi häämatkakohde :D Kuumuutta, kauniita kukkia ja eksoottisia lintuja riitti siinä missä ulkomaillakin! Myös muutama piikikkäämpi tapaus mahtui joukkoon.





Nuo alimman kuvan jättilumpeet olivat aivan ihania! Jos olisin keiju, niin haluaisin ehdottomasti asua tuollaisella lehdellä...



Biologi-kamerahullu mieheni oli tietysti tyytyväinen, kun sai minut houkuteltua kyseiseen paikkaan. Kuvien laadusta ehkä huomaattekin, että ne on otettu jollakin melkoisen paljon paremmalla vehkeellä kuin oma pokkarini.




Rajukuuron vaiettua jatkoimme matkaa Saaronniemeen, Ruissalon kärkeen. Siellä ihailimme seestynyttä kevätiltaa ja valtavaa hanhiparvea. Alun perin meidän piti poiketa Honkapirttiin kahville ja munkille, mutta päätimmekin suunnata Jyrkkälään Turun suurimmalle rullakebabille! Siitä ei nyt tullut otettua kuvaa, sillä ehdin ahmia kaiken sisuksiini, ennen kuin kamera tuli edes mieleen...


Lopuksi suuntasimme Halistenkoskelle ja kävimme tarkastamassa, olisivatko lempilampaamme jo saapuneet läheisen maatilan niityille laiduntamaan. Halisten alueen maatilojen pihapiirit ovat suojeltua perinnemaisemaa. Maatilojen välissä kulkee tunnelmallinen ulkoilureitti, joka on ainakin lähistön opiskelijoiden suosiossa. Nytkin pari tuttua tuli vastaan.

Lopuksi ajoimme "Itäharjun parsaksi" kutsumamme linkkitornin juurelle katsastamaan "älyttömyys"-asuinalueeksi kutsumaanne lähiötä. Jos jokin, niin se muistuttaa Täydellisten naisten Wisteria lane-lähiötä... Mahtaakohan kukaan muu tietää edes, mitä paikkaa tarkoitan ;) Meillä on tapana viihdyttää itseämme kiertelemällä eri asuinalueilla, niin sellaisilla, jotka meitä miellyttävät kuin sitten niissä, joille vähän naureskelemme. Oudot tavat itse kullakin vai mitä :D

Päivän asu:

takki - Mango

kengät - Zara

laukku - Second hand

huivi - Lindex

korvakorut - Vero Moda
(mun hääkorvikset...)

Suven suloisuus

Paluu arkeen on tapahtunut pehmeästi. Pyykkiä on pesty ja kotia siivottu. Tosin, samalla on auottu lahjapaketteja, ja olo on ollut kuin jouluna konsanaan!




Häistä on riittänyt iloa vielä varsinaisten juhlien jälkeenkin. Sijoitimme rappukäytävään osan noutopöydän kukista ilahduttamaan talomme muita asukkaita. Auringonkukan siemeniä jäi yllin kyllin ylimääräisiä ja laitoimme kourallisen huviksemme häntärotille. Eipä aikaakaan, kun eräs ahne yksilö saapui paikalle...

Vieraspöytien kukkia on jaeltu sinne ja tänne. Vieraat olivat onnellisia, kun saivat läksiäislahjana kukkia viemiseksi. Oman kukkansa sai myös hääparia juhlapaikalta noutamaan saapunut taksikuski! Muutaman toimme kotiin omaksi iloksemme...


Päivän asuna on todellinen suven suloisuus. Kyllä Lindex on maailman paras köyhän esteetikon ostospaikka! Tämä valkoinen 20-lukuhenkinen unelma valloitti minut siltä seisomalta! Ei ehkä pääse oikeuksiinsa näissä kuvissa (oli päivän ryppyisenä pussissa), mutta otan myöhemmin kesällä siitä lisää kuvia. Uskoisin ainakin Ellenin lämpeävän tälle. Sama rouva varmaan tunnistaa laukunkin ;)




Edit: Lisäsin tähän vielä pari kuvaa värikästä taulua vasten, jotta tunikasta saisi paremman käsityksen :)



Päivän asu:

pitsitunika - lindex

helmikaulakoru - GT

farkut - Nudie Jeans co

nahkainen laukku - second hand (0,50 e)


Ps. Hääpostaukset tulevat vähän viiveellä, koska meillä ei itsellämme ole tällä hetkellä ainuttakaan kuvaa häistämme. Kuvaajamme muokkaa ensin kuvansa (1500 kpl!) ja saamme ne kaiketi siinä kesäkuun alkuun mennessä ;)

Mis soutaen tuulessa

Mis soutaen tuulessa koivut sorjat soi
ja runsaimmin ruusut loistaa,
siellä morsiussaattomme kaunis karkeloi;
kaiku kiirien riemumme toistaa.

Siel lapsuutemme päivät paistavimmat on,
kun käyskelemme tuttavilla teillä.
Siel lemmenvala vannokaamme rikkomaton,
ett´aina ois rakkautta meillä.

Me lehtojen lempeitten liepehellä yöss`
siellä vannomme uskollisuutta.
Me päämme päälle pystytämme pienen mökin myös:
näin nauttikaamme onnen ihanuutta!

Laulu kaasojen ja ystävien hääjuhlassa esittämä,

kuvasarja otettu eilen avioparin noutaessa kesän ensimmäiset jäätelöt lähikaupasta :)

tunika/mekko - UFF

kengät - Zara

Rouvasblogi

Fru Tilda tervehtii teitä!

Pää on vielä ihan sekaisin ja on onnellinen, hassu olo. Viime vuorokausien tapahtumat purkautuvat mielen syövereistä sopivan pieninä paloina, joita sitten pureksin hitaasti. Kunhan saan älyttömän univelkani hoidettua ja ja vähän kämppää järjestykseen, niin kerron teillä häistäni tarkemmin. Jo tässä vaiheessa voin todeta, että päivä oli todella ihana. Ilma oli kuin morsian, en tiedä, oliko morsian kuin ilma. Toivottavasti jotain siihen suuntaan :D

Olen onnellinen!

Kiitos vielä edellisen postauksen yhteyteen runsaista onnentoivotuksista! Uskomatonta, että jaksatte myötäelää tällaisen päättömän bloggarin elämää. Olen otettu. Oli kiva kuulla uusista tuntemattomistakin blogini seuraajista. Mukavaa, että teille on ollut iloa tästä, ja että olette saaneet vinkkejä omien tulevien koitosten suhteen :)




Sitten vielä tämän postauksen huipentuma: Rouva Herttainen lanseerasi ihanan Barbie-henkisen rouvasblogitunnutuksen, jonka nyt sain (pienellä kärkkkymisellä ;) )! Kiitos Rouva Herttainen, olet ihana!

Rouvasblogitunnuksen saaneet voivat luovuttaa tunnuksen eteenpäin kaikille haluamilleen rouvasblogin pitäjille. On kunkin päätettävissä pitääkö bloggaajan olla ihan rouvashenkilö vai käyvätkö myös rouvashenkiset!

Minä pistän tunnustuksen menemään Titalle, Riepalle ja Hanstulle! Toimikaa te sitten, kuten parhaaksi näette :)

Ps. Yritin laittaa blogitunnustuksen sivupalkkiin siten, että se olisi ollut toisten tunnustusten joukossa, mutta en osannut. Mitenkähän se onnistuisi?

Matkamuistoja Sveitsistä: Weggis

Hei taas!

Mies tuli aamuyöstä kotiin aika pettyneenä, koska "polttarit" olivat olleet tyhjänpäiväinen baarikierros Turun pubeissa. Hän ei todellakaan ole viinanhimoisimmasta päästä, ja oli toivonut, että polttaritkin olisivat olleet jotakin muuta. No, olin vähän vaikeassa tilanteessa, sillä tiesin, että polttarit jatkuisivat tänään. Eivät ystävät tietenkään olleet tarkoittaneet baarikierrosta polttareiden teemaksi. Äsken kaverit hakivat hänet varsinaisiin polttareihin ja toivottavasti heillä on nyt hauskaa!

Jatkan uhmakkaasti Sveitsin matkakertomustani, vaikka en tiedäkään, kiinnostavatko tällaiset postaukset monia. Tietysti kuvia tulee laitettua aika paljon, kun itselleni nousevat nostalgiset fiilikset onnistunutta matkaa muistellessa :)

Toinen pääkohteemme matkalla oli Lützernin seudulla sijaitseva pieni kylä nimeltä Weggis. Ystäväni mielitietty on kotoisin tuosta kylästä ja kertoi, että hänen vanhempansa toimivat siellä hotelliyrittäjinä. Naureskelimme, että varsinaisen Hiltonin ystävämme onkin sitten iskenyt, mutta tämä sveitsiläinen nuorukainen vähätteli, että kyseessä on semmoinen hostelli...



Weggikseen pääsee Lützernista kyllä maantietä pitkin, mutta huomattavasti kätevämpiä matkustusvaihtoehtoja ovat järvellä seilaavat laivat. Laivamatka on myös huikea esteettinen kokemus tällaiselle pohjoismaalaiselle, mutta tietysti paikallisille jokapäiväistä kauraa... Sveitseläinen ystävämmekin kertoi kulkeneensa koulumatkat laivalla! Boring...

Myös tämä "hostelli" osoittautui tavallista retkeilymajaa hienommaksi. Kun saavuimme ensimmäisen kerran paikan päälle, suorastaan säikähdimme parkkipaikan autovalikoimaa. Hotellin asiakaskunta muodostui varttuneemmista varakkaista sveitsiläisistä ja saksalaisista pariskunnista, jotka istuivat hotellin patiolla virvokkeita nauttien ja live-musiikkien kuunnellen. Hilton-vertaus olikin ollut ihan osuva...Hiukan totuttelua vaati myös aamupalan nauttiminen hotellin ravintolassa sekä ne hopeoidut kuvut, joiden alta lämmin ruoka tarjoiltiin... Oli mieleenpainuva kokemus köyhälle opiskelijalle!

Teimme pieniä reippailupyrähdyksiä ympäristöön. Weggis kuuluu siis Sveitsin vanhimpaan matkailualueseen, nk. "Sveitsin rivieraan" ja kyseissä kylässä niin kuin alueen muissakin kylissä on hotelleja vieri vieressä. Kävelyretkillä bongailimme mm. ihania joutsenia ja purjeveneitä.





Tällainen ihana neito puolestaan voimisteli eräällä rannalla...


Teimme myös hiukan pidempiä kävelyretkiä ylärinteille. Sieltä avautui ihania maisemia niin järven kuin vuorten suuntaan. Näitä maisemia olen tallettunut myös pastelliväripiirroksiin.





Tällaisia humoristisia tonttuja oli erään talon pihalla :D


Sveitsin reissu oli todella antoisa kokemus. Matkustaminen on aina ihanaa, mutta tuplasti antoisampaa, jos mukana seurana on paikallisia ystäviä. Kiitos Sveitsin rakkaille ihanista muistoista!

Matkamuistoja Sveitsistä: vuoristossa

Jatkanpa jälleen Sveitsin-matkakertomustani. Bernistä suuntasimme viikonlopuksi ystäväni miehen kotiseudulle järvi-Sveitsin eli Lützernin alueelle. Seutu on "Sveitsin Rivieranakin" tunnettua kuuluisaa matkailualuetta. Järvien lisäksi alueella on eräs toinenkin valtti - nimittäin tietysti ne vuoret!

Meillä oli mahtava tilaisuus päästä ajelemaan yli sata vuotta vanhalla maisemarautatiellä ihan oikeassa vuoristossa. Oli meikäläisen ensimmäinen kokemus Alpeista. Hypätkää kyytiin ja nauttikaa samoista kokemuksista kuin minä :)

Välillä mentiin tunneliin....




... ja pikkuhiljaa rinteet alkoivat käydä yhä jyrkemmiksi...




Kukas sieltä pensaan takaa kurkkaa?

Ylhäällä ilma oli aivan erilainen. Kun lähdimme sää oli helteisen tukala, mutta ilma viileni ja muuttui suorastaan myrskyisäksi. Siinä tuulessa oli miltei mahdoton kulkea suorassa. Huipun näköalapaikalla viivyimme tovin, mutta sitten oli pakko mennä sisälle näköalakahvilaan juomaan lämmintä kaakaota! Matkamuistomyymälästä ostin sadan vuoden takaisen näköismatkailumainosjulisteen.



Lämpimän juoman voimin lähdimme reippailemaan alaspäin. Painovoima piti kyllä huolen vauhdista!




Puolisen tuntia kuljettuamme pääsimme tekemään paremmin tuttavuutta paikallisiin sarviniekkoihin. Eniten lehmälauman läpi kulkemista taisi pelätä sulhaseni ...










Patikkaretki vuoristossa oli uskomaton kokemus. Pelottavin vaihe oli kuitenkin vielä edessä: Jotta pääsimme takaisin kotikylään, meidän piti laskeutua loppumatka vaijerivaunulla. Siis sellaisella, mikä oli siinä yhdessä Bondissa, missä se rautaleuka haukkasi vaijerista palasen... Minua pelotti niin paljon, etten pystynyt nappaamaan lakusta yhtään kuvaa! Pahinta oli se, että vaijeri antoi periksi aina sykäyksittäin...Eipä kuitenkaan vienyt matkan tunnelmaa!