Garderoopikuulumisia

Yhteistyössä Capslookin kanssa

Tervehdys taas!

Vuosi on vaihtunut ja ajattelin jakaa jälleen muutaman ajatuksen ikuisuusprojektistani eli toimivan garderoopin luomisesta.

Loppusyksystä lähdin uudemman kerran mukaan Capslookin kapselipuvustoprojektiin, ja sillä tiellä edelleen ollaan. Sanonnan mukaan toisille tie on tärkeämpi kuin lopputulos. Omalla kohdallani aikaa kestävän garderoopin luominen (tämä tarkoittaa minulle jonkinlaista versiota kapselipuvustosta) on sekä matkaa että määränpäätä.

Maaliin asti en ole vielä päässyt enkä tosissa edes yrittänyt, sillä lapsiarjessa ylimääräisiä kiekuroita on riittänyt (kuten tuo Kaislan unikoulu joulukuun alkupuolella). Tämän lisäksi on halunnut harkita huolellisesti, mitä laittaa eteenpäin, ettei myöhemmin alkaisi harmittaa. Muutamaan otteeseen palapelin palaset ovatkin loksahdelleet aivotyössäni vasta siinä vaiheessa, kun jokin näistä "palasista" on jo roikkunut kirpparin rekillä. Tällöin olenkin kiireesti hakenut kyseisen vaatekappaleen takaisin kotiin.

 

Olen lisännyt kotivaatekapseliini Noshin midihameen sekä nyt koville pakkasille tämän vsuomalaisen kampavillaisen nutun.

Vaikka varsinaisia uusia kapseleita en ole kyennyt vielä luomaan, kohtuullisen paljon olen kuitenkin saanut aikaan. Vai miltä kuulostaa 70 myytyä garderoopin turhaa osaa ja saldona näistä 900 euroa viimeisimmän kolmen kuukauden aikana?

Olen käynyt läpi vaatekaappiani hyvin pragmaattisella otteella ja laittanut eteenpäin tässä vaiheessa sellaisia vaatekappaleita, joita tuskin voin tai haluan käyttää. Niitä ovat olleet imetysvaatteet, liian pienet vaatteet, selvästi liian isot vaateet sekä sellaiset vaatteet, jotka eivät ihan varmasti malliltaan tai väriltään minulle sopivia. Olen todella tyytyväinen siihen, että tähän mennessä minun ei ole tarvinnut laittaa kuin kaksi tavanomaista muovikassillista vaatetta muuten kiertoon - toinen meni Pelastusarmeijan laatikkoon ja toinen H&M:n lumppuihin. Muut olen saanut myytyä!

 Jotain uuttakin on tullut toki hankittua - hoksasin alennusmyyntien aikaan, että jos kerta hehkutan popin sukkien laatua, niin miksen kokeilisi niitä itsekin. Ovat kuulkaa priimaa!

Suosittelen kaikkia kotiäitejä tarkistamaan kaappiensa perukat, sillä sieltä saattaa löytyä hyvinkin rahanarvoista tavaraa, ja raha - sitä hoitovapaalla tarvitsee nyplätä esiin jostain jatkuvasti...

Missä sitten myin ja mitä?

Facebookin äitiys- ja imetysvaatteiden myyntiryhmät ovat monelle pelastus. Pikkupaikkakunnilla asuvat eivät pääse aina helposti kauppakeskusten imetysvaatevalikoimaa tutkailemaan ja muutenkin tiettyjen laadukkaampien imetysvaatteiden hinnat ovat uusina pilvissä. Varsinkin Boobin vaatteet ovat tosi haluttuja käytettyinäkin. Esimerkiksi imetysmekkojen, -neuleiden  ja -huppareiden kysyntä on tosi suurta, ja kohtuullisella hinnalla myyvien vaatteet viedään käsistä. Olen myynyt lukuisia imetysvaatteita niin, että omaksi käyttökustannuksekseni on muodostunut vain postimaksun hinta. Tämä on jo ihan taloudellista hommaa. Toki vaatteita kannattaa huoltaa ja tahrat poistaa huolellisesti mahdollisimman nopeasti likaantumisen jälkeen, jos myyntiarvon haluaa säilyttää.

Kuvan mekon aion säästää tyttärelleni muistoksi äidin nuoruudesta

Toinen vaateryhmä, joita olen ahkerasti myynyt, ovat vintagevaatteeni. Vaikka vintagevaatteet ovat jossain mielessä kuriositeetteja, on niillä oma käyttäjäryhmässä, jotka ovat vanhoista harvinaisuuksista erittäin kiinnostuneita.Vintagevaatteiden arvo ei myöskään laske samaan malliin kuin nykyvaatetuksen vaan hyvien löytöjen kohdalla voi jäädä jopa plussalle. Olen myynyt joitain erityisiä mekkoja jopa tupla- tai triplahintaan, mutta lähtökohtaisesti tavoitteeni on ollut saada omani pois. Vintagevaatteita kannattaa tarjota Facebookin vintagevaattteiden myyntiryhmissä tai tarjota esimerkiksi helsinkiläisiin vintagevaateliikkeisiin. Itselläni on hyviä kokemuksia mm, Mekkomaniasta.

Myös tiettyjen yksittäisten merkkien facebook-kirppareilla vaatteeni ovat käyneet mukavasti kaupaksi. Ainakin Minimalistin kirpputori sekä Marimekon kirppis ovat hyviä. Sellaiset vaatteet ja asusteet, jotka eivät ole menneet kaupaksi tai jotka on kannattanut myydä melko huokealla hinnalla, olen kiikuttanut kaarinalaisen Lasten Seesamin naistenvaatedivariin nimeltä Toinen Tarina. Sekä ennen että nyt jälkeen joulun Toisessa Tarinassa on ollut huikea tarjous myydä kaksi viikkoa 20 eurolla. Sen päälle on tullut 5 prosentin provisio. Esimerkiksi eilen päättyneellä myyntijaksolla myyntini oli provision vähentämisen jälkeen 176 euroa. Ihan hyvin vai mitä? Sain myytyä 95 eurolla muun muassa nämä Minna Parikat, joilla en pysty kävelemään kokonaisia häitä. Tämä on testattu, joten paras oli laittaa kiertoon ;)

Tällainen Diane von Furstenbergin-silkisekoitemekko olisi yhä tarjolla, sillä en uskaltanut viedä sitä kirpputorille pois valvovan silmäni alta ;) Hp 100 e spk.

Kun kaapit tyhjenevät, pystyy jäljelle jäänyttä valikoimaa tarkkailemaan aivan uusin silmin. Tammikuussa minun tuli käytettyä kotivaatekapselini ohella julkisissa menoloissa tosi paljon Noshin vaatteita. Myös kolmisen vuotta vanha Your Face-neule kuului suosikkeihini. Itse asiassa se heijastelee vuotuista uuden vuoden jälkeen tapahtumaa sisäisen maisemani keikahdusta kohti keväistä väripalettia: puuteriroosa, koralli ja pinkki ovat näitä kevätvärien lemppareitani

 

Totuudentuntoisen kuitenkin totean, että nykyistä talvivaatevarastoani olisi karsittava vielä 1/4 tai 1/3 osaa. Tästä eteenpäin tarvitsen sitten niitä ulkopuolisen asiantuntijan vinkkejä, jotta pystyn hienosäädön tekemään. Siksi jatkan Capslookin sisältöihin perehtymistä.

 

Jos sinä koet laillaini tarvetta minimalisoida tai löytää uutta suuntaa (pois vaatehelvetistä), niin Capslookilla on jälleen alkamassa ilmainen workshop kapselipukeutumisesta. Voit rekisteröityä kurssille tästä linkistä. 

Kurssi järjestetään 12.-18. 2. 2018. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 11.2. 

Osallistuin tälle lyhytkurssille viime marraskuussa ja se oli hyvin valaisevaa. Edelleenkin vaatteisiin liittyvät ajatukset raksuttavat tämän teeman ympärillä. 

Minimalisoitumismatka jatkukoon. Seuraavaksi olisi tavoitteena kooto erittäin minimalistinen matkapuvusto :) 

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Kotihiiret repäisevät

Tervehdys!

Olen tainnut viime aikoina olla kummallisen salaperäinen täällä blogin puolella. Olen vihjaillut, että nyt kun Kaislan unikoulu on onnellisesti toteutunut, se mahdollistaa ihan uusia juttuja ja olemme jonkin uuden äärellä. Samaan aikaan olen kiivaasti myynyt maallista mammonaani muun muassa vintagemekkojen muodossa. Mistä ihmeestä on oikein kyse?

Tilanne on sellainen, että tämä kotihiiriperhe on valmistautumassa elämänsä reissuun. Mietin tuossa taannoin, että kannattaako tästä edes puhua pukahtaa. Ajattelin kai, että jos asiasta mainitsen, reissu menee kuitenkin Suomen noro-influenssakaudessa puihin. Mutta eivät asiat varmaan nyt tuolla logiikalla toimi? Kaikki on toki mahdollista, enkä viitsi matkan ajankohtaa täällä somessa sen enempää huudella, mutta meidän mittapuulla suunnitelmat ovat nyt aika hurjat ja melko lyhyellä ajanjaksolla realisoituneet.

Instagramin puolella paljastinkin jo matkakohteemme. Anna teille saman vihjeen:

Kohteen paikalliset asukkaat suosittelevat matkustamaan kotikaupunkiinsa, jos haluaa päästä mahdollisimman kauaksi Telluksella Mr Donald Trumpista (ja hänen oletettu oleskelupaikkansa on USa:n pääkaupunki). Joko paikansit kohteemme?

Yhä aprikoiville on tarjolla muutama vihje tuossa alapuolella...

Kyllä vain - kohteemme on Australia ja siellä tarkemmin Länsi-Australiassa sijaitseva Perth. Lähdemme koko perhe etelänaurinkoon, ja sen mahdollistaa mieheni työmatka. Mieheni lähtee työharjoitteluun paikalliseen yliopistoon muutamaksi viikoksi, ja lomailemme vielä viikon sen päälle. Koska isästä ei tule matkakuluja ja perheemme kuopus lentää toistaiseksi kulutta, päätimme tosiaan repäistä. Huh!

Aika näyttää, oliko se sen arvoista ;) Todennäköisesti istun päivät katetun leikkikentän laidalla mutta onhan sekin vaihtelua näihin Suomen keleihin?

Nyt toivoisin saavani paljon vinkkejä lasten kanssa reissaamiseen maailmalla: kuinka selvitä pitkistä lentomatkoista, millaista vaatetta kannattaa vartaa hellesäille (arviolta kohteen lämpötila on jotain 25-35 asteen välillä), mitä pakata matkalaukkuun - eihän nää meidän raukat ole koskaan edes kokeneet vielä hellekesää :D

Palataan asiaan!

Välähdyksiä viikonvarrelta: kuuraa, luopumista, Beatlesia ja pirunpääkoukkunaulakko

Tervehdys jälleen!

Arvatkaapa mitä - meillä on vihdoin uusi tietokone käytössä! En kuitenkaan pahemmin ole sitä voinut vielä käyttää, sillä suutarin lapsen tavoin olen joutunut luovuttamaan koneen häävalokuvia käsittelevälle miehelleni. Todennäköisimpiä hetkiä, jolloin pääsen itse koneelle, ovat lasten arkiviikkojen päiväunihetket - siis jos he sattuvat nukkumaan suurinpiirtein samoihin aikoihin. Hyvin usein näin ei mene (argh) tai sitten nuo hetket kuluvat muiden juoksevien asioiden hoitamiseen.

No, nyt ilo irti tästä postaushetkestä! :)

Mitäpä viikon varrella on tapahtunut? Saimme pienen hetken nauttia kauniista talvesta. Tai siis me muut - Alvari nauttii edelleen autojensa seurasta :D

Suurimman vaikutuksen taisi tehdä tämä jalkkisreissulla bongattu hakeauto! Voiko hienompaa olla?!



Minä puolestani nautin torstaina patonkini the Beatlesilla. Näin hoitovapaalaisena rauhassa ja aikuisseurassa nautittu aamukahvi on ylellisyyttä, joka tuo miltei vedet silmiin. Samalla tuli saatua muuten hyviä ideoita lukiolaisten itsearvioinnin kehittämiseen.

Koulutus oli tietysti Turussa. Säätyyppi oli muutamassa päivässä ehtinyt muuttua kovin keväiseksi. Komea muraali Kerttulin mäellä sai hätkähdytti ja muistutti siitä, että vierailut vanhassa kotikaupugissa ovat olleet viime aikoina tosiaan melko vähissä.

Ammattiasioiden pohtiminen sai minut myös tajuamaan, että hoitovapaakaan ei ole ikuinen. Ajatus oli käväissyt tosin mielessäni jo aiemmin. Olin tällöin miettinyt, että jos en petraa nyt kotona ollessa joidenkin taitojen suhteen, en tule niitä opettelemaan töihin palattuanikaan. Kaivoinkin kirjahyllystä tosi kivan vauvaperheille suunnatun kirjan Samasta padasta ja leivoin ensimmäiset sämpylät mies muistiin!

Olen jatkanut vaatekaappini raivaamista. Nyt kyytiä ovat saaneet itselle liian pienet vintagemekot.

Kaunein vintagemekkolöytöni koskaan on varmaankin ollut tämä Kaisu Heikkilä. Olen säilyttänyt sitä kaapissa sen toivossa, että imetyksen päätyttyä se istuisi paremmin päälleni. Mutta eipä istunut. Myinkin sen nyt hujauksessa Facebookin vintagekirppiksellä. Pahoitteluni, jos tämä harvinaisuus on ollut useammankin mielessä. Tarjoan näitä mekkojani aina välillä täällä blogissakin, mutten aina osaa aavistaa, kuka seuraa blogiani ja mistä syystä. Aikakin on rahaa (eli nopeat kaupat ovat etu) ja sitä rahaakin olen erinäisistä viime aikoina myös tarvinnut.

Toki jotain "uuttakin vanhaa" tarttuu silloin tällöin mukaan. Erään sisustuslehtijutun innoittamana aloin haikailla ukonnaamanaulakon perään.

Olen asunut opiskelijatyttönä kahdessakin kimppakämpässä, jossa sellainen komeili eteisessä. Hain naulakon nimeä sanoilla "ukon naama-naulakko" ja "'Sokrates- naulakko" - minusta kun tuo naama näytti ihan kreikkalaisen filosofin päältä. No arvaten nimitykseni oli liian kultivoitunut - surffailun seuraukseni huomasin, että naulakoita onkin kutsunut pirunpäänaulakoiksi! Hui kauhia! Rohkaistuin kuitenkin jatkamaan hakujani, ja lopulta eräällä facebook-kirppiksellä huhuiltuani löysin vanhan pirunpääkoukku naulakon.

Nyt tiedän, mitä teen ensi kesänä -kunnostan jälleen yhtä vanhaa romua!

Mukavaa uutta viikkoa kaikille!

Huoneruletti osa1: Uusi makuuhuone suunnitelmineen

Tervehdys!

Edellisessä postauksessa kerroin yläkerran huoneruletistamme, jonka ansiosta tuo koko asuinkerros on aika sekaisin ja keskeneräinen edelleenkin. Makuuhuoneet ovat kyllä asuttavassa kunnossa, mutta toimivat lähinnä levon tyyssijoina ilman esteettistä iloa tai toimivien huonekalu- ja säilytysjärjestelmien loppuun saattamista.

Tässä kuitenkin muutamia välähdyksiä makuuhuoneestamme. Pahoittelen kuvien sävyeroja, ne ovat pääasiassa instastani poimittuja ja hyvin eri vuorokauden aikaan otettuja. Ehkäpä niistä kuitenkin kohtuullisen kuvan tilanteesta saa :)



Oikeastaan ensimmäistä kertaa kohta seitsenvuotisen asumishistoriamme aikana voin todeta, että makuuhuoneen mittasuhteet ovat asettuneet paikoilleen. Pikkiriikkinenhän makkari on - ei mitään liiempää tilaa - mutta kaikki tarpeellinen sinne mahtuu ilman liian ahtaita tai väljiä välejä ja kulmauksia.

Aiemman makuuhuoneen ongelmana oli juurikin sellaiset tyhjänpanttitilat, joita ei pystynyt hyödyntämään järkevästi. Tämä huone on kokonaisuutena paljon kompaktimpi!

Alunperin meidän piti sijoittaa sänky huoneen ainutta ehjää seinää vasten. Tämän mukaisesti olimme aikoinaan suunnitelleet liukuovikaapiston syvyydenkin. Haasteena oli kuitenkin se, että näin päin molempien yöpöydille ei olisi jäänyt tilaa. Muuttotilanteessa mies ja appi keksivät kokeilla sänkyä ikkunaa vasten. Tähän se sopikin kuin nakutettu!  Ikkunan edessä olevasta sängystä oli muuten todella kiva katsella täältä mäen päältä lähitienoon ilotulitusrakettien räiskymistä. Enpä ole sellaista aiemmin sängystä käsin kokenut ;)  En kaiken kaikkiaan ole kovin innostunut enää tuosta Ikean Leirvik-sängystä, mutta tällä hetkellä budjetti ei salli uuden hankkimista.
 

Sänkyä vastapäätä on köyhän naisen walk-in-closet eli vaatekaappini. Olen saanut tässä viimeisimmän kolmen kuukauden aikana myytyä erittäin ison osan turhista vaatekappaleistani, mutta edelleen, kuten näkyy, tekee melko tiukkaa...

Kapselipuvustoprojektini tulee jatkumaan. Toki erittäin ison osan kaapin sisällöstä varastaa työmateriaalini, joukossa on toki myös graduni alkuperäisaineisto kopioituna (opiskeluaikojen muistiinpanoista olen sentään autettavasti päässyt onneksi eroon...). En ole siitä osannut vielä luopua, vaikka tuskin jatkotutkimusta tulen tekemään. Elättelen toiveita, että voisin luovuttaa nuo materiaalit joskus jollekulle toiselle kiinnostuneelle. Äh, kun vauva-ajan tavarat viimein alkavat huveta tuolta lämpimästä varastotilasta, voisin kiikuttaa ne ainakin nyt sinne.

Makuuhuone on vielä tällä hetkellä kovin valju kuten ylimmästä kuvasta näkyy. Tarkoitus olisi tapetoida tuo päätyseinä jollakin ihanalla tapetilla. Tästä saadaankin sitten todennäköisesti aikaan aikanaan painokas perheargumentaatio. Mies halunnee seinälle jotakin mahdollisimman neutraalia ja minä puolestani jotain harmoonista, mutta rehevää :D Henkilökohtainen ykkösvalintani olisi Sandbergin Liljekonvalj, mutta miehestäni sekin on liian räikeä.



Verhoina tulee olemaan nämä vanhat, jo 16 vuotta palvelleet verhot, jotka ovat edelleen makuni mukaiset ja varsinkin väriset. Mattona tulee palvelemaan Ikean vanha Alvine-villamatto, joka on muuten muutamaan kertaan yritetty ostaakin minulta tämän blogin kautta ;)

Mitäs ajatuksia ja parannusehdotuksia makuuhuone teissä herättää? Kaipailisin ainakin ideoita tapettivalinnaksi!

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille :)

Kuva Liljekonvalj-tapetista on lainattu täältä.

Vuodenvaihteen muutoksia

Tervehdys!

Oikein hyvää uutta vuotta myös meikäläiseltä!
 

Olen ollut laiska ja kiireinen antibloggaaja - myönnetään. Tämän lisäksi kohdalleni on osunut myös hirvittävän huono blogikarma. Loppusyksystä mainitsemani tietokoneongelmat ovat jatkuneet pitkälle tämän vuoden puolelle. Tietokoneemme siis hajosi ja mies hankki (osina) uuden. Siippa pähkäili, että rahaa saisi säästettyä hieman ja kokosi sitten konetta maadoitettuna (käsi ihme kettingillä koneessa kiinni useammankin illan). Totta kai uudenkin koneen kanssa tuli ongelmia, joten kirjoittelen nyt edelleen tällä vanhalla. Ergonomisesta asennostanikin pieni maininta - olen ihan kyyryssä tässä muuttolaatikoiden keskellä. Olo on hieman tukala, joten en kovin pitkää postausta nyt ensi alkuun lupaa ;)

 

No, mitä on tapahtunut? Emme suinkaan ole muuttaneet pois asunnostamme vaan panneet yläkerrassa huoneruletin pystyyn. Makuuhuoneestamme on tullut lastenhuone, työhuoneesta makuuhuone ja Alvarin pikkuhuoneesta uusi työhuone.

Makuuhuone ja lastenhuone ovat jo asuttavassa kunnossa,  mutta tämä nykyinen työhuone... ...voi kauhia mikä kaaos! Päivässä ei yksinkertaisesti näytä ehtivän kovin montaa ekstrajuttua pakollisten lisäksi. Ei se mitään, kärsivällisyyttähän tämä keskeneräisyyden sietäminen lähinnä kasvattaa, mutta ihan lievästi olen hajoillut, kun en ehdi niiden mukavimpien asioiden kimppuun: eli huoneiden sisustamiseen, kapselipuvuston työstämiseen, keskeneräisten valokuvakirjojen laatimiseen (ennen kuin tällä vanhalla koneella voi heittää veslintua) tai blogitekstien kirjoittamiseen.

Mutta ehkäpä paljastan kuitenkin teillekin sen onnellisen ykkösprioriteetin, joiden vuoksi asiat ovat olleet mukavasti rempallaan: Huoneruletin ja lasten nykyisen yhteisasumisen mahdollisti oikeastaan se fakta, että Kaislan imetys saatiin lopetettua onnellisesti.

Joulukuun puolessa välissä ei vielä tosiaankan vaikuttanut siltä: olimme ajautuneet kahden onnistuneen unikoulunkin jälkeen jälleen siihen tilanteeseen, että tyttö tissitteli jälleen sen 5-8 kertaa yössä. Toki tilanteet muuttuvat lapsen eri kehitysvaiheissa ja tässäkin oli taustalla hampaiden tekoa (meidän Kisulille hampat ovat ilmaantuneet vasta tässä yhden vuodeniässä kun velipojalla oli samaisessa vaiheessa oikeastaan jo täysi kalusto suussa), korvatulehduksia ja eroahdistusta.

Olin ehtinyt  itse asiassa jo ottaa itkukurkussa yhteyttä neuvolaan, josta lupailtiin Tyksin unikoulua (ja sinne lähete jo saatiinkin), mutta päätimme tempaista vielä kerran sen kolmannen unikoulun omin voimin: Kun muu perhe yöpyi mummolassa, toinen vanhemista valvoi neidin kanssa. Parina ensimmäisenä yönä tuli itkupotkuraivarit (meidän neiti on aika monta pykälää veljeään tulisempi), mutta sitten tilanne tasaantui, ja alle viikossa neiti nukkui täysiä öitä heräilemättä! Välipäivinä koitti lopulta jo viimeinen päiväaikainen imetyskertakin - selvästi tisuttelu oli ollut hänelle enemmän tapa kuin tarve. Kummasti myös mukimaito alkoi maistumaan tämän käänteen jälkeen kun aiemmin ainut neste, mikä oli mennyt vastahakoisesta suukista alas, oli ollut lusikalla syötetty maito(!).

Hyvä unikarma on jatkunut onnenkantamaisella sitten edelleen tämän muutoksen jälkeenkin - kun lapset laitettiin samaan huoneeseen nukkumaan, ovat he (poislukien tämän viikon flunssailu) nukkuneet siellä keskenään oikein hyvin sekä päiväunia että yöunia. Toki eräs pikumies kipittää jossain vaiheessa yötä lähes jokayö vanhempien väliin nukkumaaan, mutta sitä ei lasketa. Eipähän herätä kuitenkaan siskoaan ;)

Tämän tarinan lopputulema aiheutui siis tuo muuttoaalto, jonka loppumaininkeja selvitellään tavarapaljouden keskellä edelleen. Muutos on kirkastanut minulle edelleen tavoitetta karsia tavaraa. Vaikka kotimme (110 neliötä) ei nyt ihan pieni ole, on tästedes harkittava tarkkaan, mitä kamaa tänne haalii.

Päivän ajatukseksi loppuun oikestaan sellainen, että onneksi tulee välillä näitä vähän rajumpia hyökyjä - ne kun laittavat ajatukset raksuttamaan ja sysäävät muutoksiin ja hyppäyksiin. Meillä on omasa mittakaavassamme nyt keväämmällä edessämme yksi sellainen, hui! Elämä on vanhojen aarteiden ohella myös uudistumista!

Palataan asiaan ja ihan varmasti nyt hieman nopeammin. :) Instaani @turuntilda seuraamalla  kuulet meistä ihan päivittäin, sillä pyrin ottamaan elämästäni yhden kuvan joka päivä :)