Tervehdys!
Viime viikkoina mitta on todella tullut täyteen. Elämän tunneista kuluu aivan liikaa aikaa sotkuisten vaatekasojen selvittelyyn. Esimerkiksi viikonlopuista - siis siitä ajasta, jolloin voisimme perheenä yhdessä viettää virkistävää ja voimauttavaa laatuaikaa, joutuu toinen meistä selvittelemään sotkuisia läjiä pitkin huushollia.
Pahinta tässä kaikessa on se, että sitten kun vaatteet on saatu kutakuinkin paikoilleen, ne ovat niin piukassa, että kun yhtä kappaletta kiskaisee, saa niskaansa tusinan. Tällaisesta järjestyksestä onkin mukava kiireessä yrittää löytää sitä etsimäänsä. Joka kerta tuloksena on vain enemmän läjiä ja kasoja, joita ei taaperoarjessa ehdi koskaan kunnolla raivaamaan pois. Paitsi sitten viikonloppuisin...
Oravanpyörä on valmis. Lopulta harteita painaa, otsasuonta tykyttää ja tuntuu siltä, ettei mitään kivaa ehdi tehdä.
Kuulostaako tutulta? Onnittelut, jos ei! Jos taas kuulostaa, minulla on vielä yksi oljenkorsi onneksi jäljellä. Kerron siitä kohta lisää.
Ensin kuitenkin hieman tästä omasta lumppukriisistäni: Ainahan minulla on ollut paljon vaatetta. Tähän asti kotimme tilat ovat kuitenkin olleet pääasiassa itseni (ja heh, toki hieman myös mieheni) käytössä, jolloin olen aika surutta voinut vaalia vanhoja löytöjäni nurkissamme. Kuten varmaan tiedätte, harrastan vuosikertapukeutumista. Tämä tosin tarkoittaa vintagevaatekokoelmani ohella myös sitä, etten ole raskinut laittaa kiertoon sinänsä hyviä vaatekappaleita viimeisen 18 vuoden ajalta. Siis alkaen siitä, kun olen saavuttanut täysi-ikäisyyden kynnyksen :D
En ole aivan varma, miksi olen rynttyjäni säilönyt. Osittain on tietysti ihan huikeaa tehdä löytöjä omasta vaatekaapista. Toisaalta en ole osannut ilmaiseksi laittaa kiertoon (roskiin tai hyväntekeväisyyslaatikoonkaan) tavaraa. Minusta roskiin laittaminen on epäeettistä (ja tällä hetkellä kaiketi kiellettyäkin?) ja omaatuntoani ei ole lievittänyt ajatus siitäkään, että mukamas "lahjoittaisin" bisnestä tekeville UFFeille sun muille vaatteita. Ne nimittäin rahdataan Afrikaan, jossa ne myydään afrikkalaisille voitolla eikä paikallinen vaateteollisuus pääse kehittymään. Olen siis epätoivoisesti yrittänyt löytää ostajat kirpputoritapahtumissa tai lahjoitellut vaatteita sitten tutuille, mutten tietenkään tarpeeksi. Mieheni onkin ironisesti todennut, että varallisuuteni voidaan mitata puuvillassa - ja se on ihan totta varsinkin nyt hoitovapaa-aikana ;)
Mutta siis nyt. Vanha hamstraajan toimintatapani ei enää toimi ja toiseksi lapseni saavat pölykeuhkot. Totean, että valitsen lasteni terveyden. Siksi olen valmis luopumaan. Otan tavoiteeksi vaikka puolittaa vaatevarastoni. Ja voin sanoa, että se on aika monta laatikollista...
Olen onneksi pannut jo tuulemaan. Kirppispöydät Seesamista on varattu sekä lasten että naisten vaatteille. Myyn jatkuvasti myös sosiaalisen median ryhmissä.
Sitten on kuitenkin varsinkin se työpukeutumisen kategoria, jonka harventaminen on minulle henkisesti vaikeinta. Mistä osaan ja voin luopua? Omistan kasakaupalla lähes ihania työvaatteita. Olen kuitenkin edelleen esteetikko ja haluan pukeutua kivasti... Luulen, että tämä on sokea pisteeni, johon tarvitsen ihan ammattilaisen apua.
Kuten pari postausta sitten mainitsin, päätin antaa kapselipuvustometodille uuden mahdollisuuden. Siksi olen seuraillut Caps Lookin ilmaisen Work Shopin videoita suurella mielenkiinnolla palauttaen myös mieleeni suomalaisen kapselipukeutumisen Grand Ladyn, Iinan, maaliskuisia kapselivinkkejä.
Iinan mukaan kapselipukeutumisen lähtökohta on oman tyylin ja elämäntyylin tunnistaminen. No, tyylini on tiedossa ja hallussa, mutta ehkäpä garderoopini, varsinkin se helposti saavutettavissa oleva, ei ole ollut ajan tasalla. Tällä hetkellä suurin osa ajastani kuluu lasten kanssa sisätiloissa sekä pihalla ja vain silloin tällöin pääsen ulos ihmisten ilmoille tuulettamaan itseäni. Kuitenkin vaatekaappini paraatipaikan ovat vallanneet nuo työvaatteet.
Päätin lähteä tälä uuden yrityksen hetkellä liikkeelle jostain luontevasta ja luoda ajatuksella kotikapselin. Voi olla, että se on vähän muutaman vaatemerkin mainoksen oloinen, mutta eipä voi mitään. Nuo merkit ovat vain niin hyviä ;)
Kapselipukeutumisen ajatuksena on koota puvusto vuodenajaksi kerrallaan. Nyt Suomen oloissa olisi sopiva aika luoda talvikapseli joulu-helmikuuksi. Kapselipuvusto koostuu n. 20-40 vaatekappaleesta, joihin puritaaneimmat laskevat mukaan myös sukat ja alusvaatteet. Koska itse en ole ääripäätyyppiä, ajattelin ottaa rennosti ja laatia sitten tämän kotikapselin ohella myöhemmin myös sellaisen "aikuisten ilmoilla" kapselin. Myös ulkovaatteet jätin tästä seuraavasta pois.
Kapselipuvustoon kannattaa valita sellaisia vaatteita, joissa on mielellään eli ne ovat mukavia ja miellyttävät silmää. Itseäni ahdistavat tällä hetkellä vyötärön kohdalta katkevat linjat. Siksi kotikapselini ytimeksi muodostuivat tunikat, pitkät trikoopaidat ja legginssit.
Kapselipuvustoni ytimen muodostavat nämä Nosh Organicsin hupparitunikat, jottka olen ostanut käytettyinä. Olen huomannut, että kun jompikumpi näistä on yllä, olosta tulee heti ryhdikäs.
Samaiselta Nosh-merkiltä löytyy myös nämä yllä olevat pepun peittävät trikoopaidat, joita käytän jos hupparitunikat ovat liian kuuma vaihtoehto tai ne ovat pyykissä.
Kaikista hikisimmillä hetkillä otan käyttöön pitkät topit paitojen sijaan. Suosikkejani ovat Your Facen topit, joita ostan yleensä aleaikaan.
Hupparitunikat ynnä muut yläosat yhdistän Papun tai Noshin legginsseihin. Omia suosikkejani ovat Papun polvipaikat tai Noshin Somat. Näistäkin olen ostanut suurimman osan toisen käden markkinoilta.
Talvella on kiva harrastaa toki kerrospukeutumista. Toppien tai trikoopaitojen kanssa käytän Noshin tähtinuttua tai Noa Noan-savunsinistä neuletakkia. Koska toiveikkaana odotan myös kylmempiä kelejä, postilaatikolle lähtiessä ajattelin vetäistä ylle tämän edellisen vuosituhannen (!) puolelta peräisin olevan karitsanvillaisen tonttunutun. Miettikääpä, millaista henkkamaukan laatu on taannoin ollut!
Hieman hienompia hetkiä varten jätin yhden taskutunikan arkikaapin puolelle. Tämä Noshin mekko on jo sen verran haalistuneena ostettu, ettei sen käyttö harmita arkenakaan.
Kaiken kaikkiaan kapselikaapin ideana on, että lempparit käyttöön eikä kaapin pohjalle lojumaan. Elämä on turhan lyhyt kaappien täyttämiseen turhuuksilla ja ihanuuksien lepuuttamiseen!
Molempiin tapoihin tulee omalla kohdallani nyt ehdoton stoppi. Uskon myös kykeneväni aivan mainiosti käyttämään kotigarderoopissani vain ja ainoastaan näitä edellä mainitsemiani vaatekappaleita. Suurempi haaste onkin sitten raivata tilaa vaatehuoneeen puolelta jatkossakin työvaatteeksi kelpuuttamilleni ihanuuksille ja kadottaa kaikki muu lopullisesti pois. Jyvät pitää toisin sanoen erotella akanoista.
Alkamassa on siis prosessi, jossa aion olla itselleni armollinen mutta päämäärätietoinen. Pääsen mukaan maksutta Caps Lookin laajemmalle vaatekaappikurssille. Tiedossa on paljon tehtäviä, vaatehuoltoa, talvikapselin kokoamista,
rahansäästöniksejä (himoshoppailusta kapseliajatteluun), vertaistukiryhmä ja syvempää tutustumista omaan tyyliin. Lisäksi myös vaatekaapin siivoaminen ja pakkaaminen matkaa varten käsitellään
kurssilla.
Tässä alla on muutamia palautteita tyytyväisiltä osallistujilta. Ei ole väliä, minkä kokoinen, mallinen tai tyylinen on - tärkeintä on luoda omaa elämää ja elämäntyyliä palveleva puvusto!
Jos kurssi kiinnostaa myös sinua, koodilla "turuntilda2017" sen hinnasta saa kympin pois 24.11. asti. Kurssin voi ostaa ja alennuksen saada tämän kaupallisen linkin kautta. Jos on tehnyt ajatuksella kurssin tehtävät eikä silti huomaa arjessaan positiivista muutosta kurssin loppuun mennessä, rahat saa takaisin.
Vaikka kyseessä on osittain kaupallinen yhteistyö, minä olen tässä jutussa mukana niin täydestä sydämestäni kuin vain voi! Ja lähditte mukaan kurssille tai ette (ja halusitte tai ette lukea) niin aioin kertoa tästedes säännöllisesti kapselipuvustoni rakentumisesta - sekä niistä toimivista havainnoistani että päivistä kun tökkii.
Olkaapa siis kuulolla. Valon pilkahduksia tulevaan viikkoonne!
Postaus sisältää affiliate-linkin.
3 kommenttia:
Onnea projektiin! Se tuli mieleen, että onhan hyväntekeväisyyskirppiksissä paljonkin vaihtoehtoja, joihin lahjoittaa. Jos UFFin toimintamalli tuntuu vieraalta, on esim. SPR/Kontti, Pelastusarmeija, monenlaiset eri seurakuntien ja yhdistysten kirppikset (tässä tietysti maantieteellinen etäisyys rajoittaa, mutta esim. Salosta löytyy paikallisen SPR:n osaston kirppis, eläinsuojeluyhdistyksen kirppis, Turusta työttömien yhdistyksen kirppis jne). Sitten on vielä Telaketju-hankkeen poistotekstiilikeräys, johon voi lahjoittaa tahraiset ja rikkinäisetkin vaatteet hyödynnettäväksi materiaalina, kunhan ovat pesun kautta käyneitä. Mietin vaan, että oman ajankäyttösi ja jaksamisesi takia olisi helpompaa lahjoittaa osa vaatteista pois, koska vie se hinnoittelu ja myyntiinlaittokin aikansa. Myy parhaat ja lahjoita loput, olisi minun ohjeeni :)
Elina: Huh, vihdoin ehdin tännekin kommentoimaan... Anteeksi, kun vastailuni jälleen perinteiseen tyyliin venyilevät.
Kiitos vinkeistä, juuri noin mun on tehtäväkin. Tuo telaketju-hanke kuulostaa tutustumisen arvoiselta. Ovatko ne penkojaiset, joissa käytte Eijan kanssa saman tahon järjestämiä?
Nykyäänhän myös massaketjuliikkeet kuten H&M ottavat onneksi rikkonaistakin vaatetta vastaan. Sinne on jo tullut roudattua pari säkillistä (mukana toki suuri määrä lasten lopppuun kuluttamaan kamaa). Muuten tämä lajittelu ja myyminenkin on ihan terapeuttista - jos vain aikaa riittää. Välillä on riittänyt ja välillä ei. :)
Ah, kuulostaa kyllä niin tutulta! Minunkin vanhimmat vaatteeni ovat jo reilusti yli kymmenen vuoden takaa - tosin aika harva sentään. Ja nyt alkaa huomata, ettei kaappi enää vedäkään. Tuo 20-40 vaatetta kuulostaa melko armoilliselta! Minä olen jotenkin kuvitellut kapselipuvuston olevan askeettisempi. Ehkä olen vain lukenut liikaa näitä 3+3+3 -postauksia, joka ei kyllä toimisi alkuunkaan. Seuraan tosiaan mielenkiinnolla, ehkä tulen sittenkin tässä(kin) asiassa sinun jalanjälkiäsi! Blogisi on nimittäin vaikuttanut huimasti omiin kulutustottumuksiini ja myös tyyliin tässä vuosien varrella.
Lähetä kommentti