Tervehdys!
Kuten ehkä muistatte, Alvari on ollut puhelias mies. Ainut on ollut vaan se, että suomea (turkua tai sen paremmin savoakaan) hän ei ole viitsinyt oikein haastaa.
Aloin olla jo vähän ihmeissäni. Itse sanoin ensimmäiset sanani 10 kk iässä ja Alvarin ikäisenä puhelin jo pitkiä lauseita. Pojan ensimmäinen sana saatiin houkuteltua sanotuksi suklaapalalla viime keväänä (kakka), mutta senkin viljely loppui pojalta viikon verran kestäneen tarjoilun päätyttyä :) Kesällä viimein käyttöön tulivat perhesanat "äiti", "mamma", "pappa" ja lopulta myös "isi" sekä toki niin käyttökelpoinen "ei" :D
Apupulla kaksivuotiskuvauksissa :D
Vähän alkoi jo pelottaa koko kaksivuotisneuvola. Vaikka suhtautuminen olikin kuulemma lempeää, niin tavoitteena on kaiketi kuitenkin se, että lapsi puhuisi tuossa vaiheessa jo kaksisanaisia lauseita.
Mietin tosin, että ehkäpä Alvarin toimintamalli on samansuuntainen kuin kävelyyn lähtiessä: hän haluaa ensin olla ihan varma, mitä tekee. Ensimmäisiksi askeleet olivatkin oikeastaan juoksu kurvissa kaatumatta.
Kuvituksena tässä Alvarin synttäripullia. Ensimmäinen on Entero-pulla, jotta poika ei olisi aivastanut kynttilöitä puhaltaessaaan varsinaiseen kakkuun. Toinen on mummin tekemä pullapoika pullapojalle :D
No, nyt oikeastaan parisen viikkoa ennen Alvarin kaksivuotissynttäreitä ja sen jälkeen on tapahtunut kummia: sanoja vain putkahtelee sieltä täältä. Sanat, joita olin aiemmin yrittänyt maanitella esiin, ovat tulleet ihan omatoimisesti. Onkohan pojan juonena ollutkin vain se, ettei hän viitsi sanoa niitä, vaikka olisi osannut. Yleensä hän vain hymyili tai naureskeli äidin yrityksille!
Koska en ole saanut aikaiseksi Alvarin vauvakirjan päivitystä ties kuinka pitkään aikaan, listailen nyt tähän lapsukaisen uusimpia sanoja.
Kröhömm, ne ovat hyvin ruoka- ja teknispitoisia: kakku, keksi, omppu ja pulla (viimeisin Alvarin suurin rakkaus kuten tämän postauksen kuvituksestakin huomaa). Auto, rekka, koukku, juna sekä tietysti pii-paa! Alvarin suurinta nautintoa pullansyönnin ohella onkin katsoa ambulanssi- ja poliisiauto sekä lentokoneen nousuvideoita.
Sitten on vielä määrittelemätön kategoria: sinne, tänne, kukka, nalle, kuu, puu, tähti, kenkä, Puma (Alvarin lempi lenkkarit), puuppa (eli pieru) sekä tietysti anna, kanna, nosta ja pois! Numeroitakin Alvari laskee tyyliin yksi, kaksi ja kuusi.
Ja mikä suloisinta: juuri tässä lasketun ajan korvilla poika päätti vihdoin lausua myös sanan vauva.
Äidiltä taisi valua kyllä tuolloin muutama kyynel silmänurkasta...
Mukavaa viikonjatkoa! Olisikohan seuraava postaus jo sitten jakautumiseni jälkeen...
Ps. Tein vihdoin blogille Facebook-sivut. En tosin tiedä, toimivatko ne, mutta lisään julkaisemani postauksen myös sinne tästeteenpäin.
3 kommenttia:
Hyvä Alvari! Kohta niitä sanoja pulppuaa niin, ettei perässä pysy! Toiset vaan alkaa puhua myöhemmin. On hyvä, että kielenkehitystä seurataan neuvolassa jo varhain, mutta tietysti monelle se aiheuttaa ylimääräistä murhetta.
Meillä kuopus oli ukin hoidossa kolmivuotiaaksi. Muutamia sanoja mutta ei puhetta. Kolmivuotiaana aloitti päiväkodin, kolme päivää viikossa. Kaksi viikkoa päiväkoti elämää takana ja puhe luisti. Ukin kanssa päivisin oli paljon puuhaa ja ukki palveli ilman sanojakin. Päiväkodissa jäi toisten 'jalkoihin' kun ei puhunut. Nyt kuopus 11v ja puhe ei ole vaiennut. Sanavarsto on ollut hurja alusta asti, ukin kanssa katselivat vanhoja suomifilmejä ja kävivät pappakahvilassa. Kotona kolme isompaa sisarusta puhuivat paljon ja iltaisin luettiin satuja. Meillä kaksi neljästä lapsesta on aloittanut erittäin myöhään puheen. He ovatkin verbaalisestri erittäin lahjakkaita. Kirjoittavat paljon tarinoita ja leikkivät sanalliseti kielellä.
äiti*4
Karkkis: Juu, tätä on odotettu! Ja hyvä tosiaan, että seurataan - enemmän niitä paineita saa, jos alkaa vertailla tuttujen lapsiin ;)
neljän äiti: Mahtava tarina, kiitos omien kokemustesi jakamisesta. Ehkä meilläkin on siis toivoa - täälläkin pappa palvelee kohtuullisen hyvin ;)
Lähetä kommentti