tiistai 3. maaliskuuta 2015

Vähemmän tai enemmän vajaa


Tervehdys!

Jaahas...

Mitähän tämä otsikko nyt tällä kertaa tarkoittaa?

No ainakin sitä, että tämän äidin unentarve on jäänyt viimeisen kahden kuukauden aikana enemmän tai vähemmän vajaaksi. Itse asiassa viime yönä nukuin ruhtinaallisemmin kuin kuukauteen - ehjää yöunta kertyi kahden ja puolen tunnin pätkissä; taisipa joukossa olla jokin kolmetuntinenkin!



Viimeisimmät kuukaudet sääntönä on ollut se, että Alvari, joka ensimmäiset kuukaudet nukkui öisin putkeen sellaista 3-4 tunnin unta, alkoi herättelemään minua tunnin, puolentoista välein. Poika on nukkunut omassa sängyssäään alusta alkaen, joten jossain vaiheessa tilanne alkoi mennä aika rasittavaksi poikaa sängystä pois ja takaisin nostellessa.

Perhepetiä olen vältellyt; pääsyynä ehkä siksi, että ajattelin sen vaikeuttavan pikkumiehen kotiutumista omaan huoneeseen sitten joskus. Toisaalta traumatisoiduin synnytysosaston kokemuksista, jossa vauva vaan lykättiin raskaan perätilasynnytyksen jälkeen samaan 80 cm sairaalasänkyyn juuri silloin, kun olisin tarvinnut kipeimmin vain unta ja toipumista. Lepäämisestä ei tietenkään tullut mitään, sillä pelkäsin nukahtavani vauvan päälle. Lopputuloksena olin aivan toistaitoinen uupumuksesta, hemoglobiinin laskusta ja vauvan varomisesta syntyneistä lihaskrampeista.

Alvarin ensikuukausien aikana päätökseni pojan omasta vuoteesta tuntuikin oikealta ratkaisulta, mutta viime viikkojen joka öiset 6-8 yöheräämiset ovat imeneet kyllä voimat ja perhepetikin on vilahtanut mieleen. Toisaalta nyt ollaan jo lähempänä sitäkin vaihtoehtoa, että pojan siirtyminen omaan huoneeseen alkaa jo häämöttämään, niin en kyllä tiedä tämän vaihtoehdon kannattavuudesta.  Täytynee nyt vain saada kiinteiden ruokarytmit säännöllisiksi ja mössömäärät suuremmiksi, niin mahdollisesti helpotusta  saadaan jo siitä. Ainakin eilisiltainen tuplaannos puuroa lupasi hyvää ;)


Tässä kiinteiden ja unirytmien sekametelisopassa on vielä yksi muuttuva tekijä - äidin tissit. Kuten pari postausta sitten mainitsin, kahden ja puolen kuukauden helpottavan tauon jälkeen sain tietenkin jälleen uuden rintatulehduksen. Älkää kysykö miten ja miksi! Tuo mokoma nostattti ihan kunnon kuumeet horkkineen ja lopettelen parhaillaan tässä Alvarin elämän neljättä antibioottikuuria...

Kun kävin päivystyksessä, lääkäri kysyi, eikö kannattaisi lopettaa jo imettäminen. Hölmistyin kysymyksestä, sillä olin ajatellut alun tökkimisen jälkeen imettää poikaa noin vuoden, jos vain mahdollista. Sitä paitsi en ymmärrä, miten edes pystyn koskaan lopettamaan, jos pojan vähempi imeminen heti laukaiseen tukoksen, mikä on eräs vaihtoehto uusimmalle tulehdukselle. Saattaahan se johtua ihan siitä, että poika on siirtymässä niihin kiinteisiin eikä siksi syö enää ihan niin paljon. Harmistuin lääkärin puheistä sen verran, että minun oli ihan soitettava terapiapuhelu neuvolaan. Terveydenhoitajan mielestä imetystä kannatti ehdottomasti taas jatkaa. Imetyksen onnistuneeseen vähentämiseen/ lopettamiseen hänellä ei oikein ollut neuvoja.

Miten siis lopettaa imetys onnistuneesti ilman maidon pakkaantumista? Kaipailisin neuvoja erityisesti rintatulehduksista kärsineiltä äideiltä. Saa postausta toki muutenkin kommentoida :)

Mukavaa päivänjatkoa!

Ps. postauksen kuvituksena Alvarin omaisuutta - Pinokkio-marionetti on tädin tuliainen Balilta ja soittorasia taas joululahja mummilta :)

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voih, niin tuttua tämä pikkuvauva-ajan väsymys!

Meillä 4,5 kk vanha nukkuu osittain perhepedissä ja osittain omassa sängyssä. Yleensä nukahdan yöimetyksien aikana, joten vauva nukkuu kainalossani, kunnes taas herään ja siirrän hänet omaan sänkyynsä, josta hän taas huhuilee parin tunnin päästä rinnalle. Tämä näin, sillä en millään pysy hereillä yöimetyksen aikana. Vauva syö 3-5 kertaa yössä. Jokainen nukkumisratkaisu, joka on perheelle hyvä, on mielestäni oikea!

Imetyksen jatkamista minäkin näin äkkiseltään ajateltuna kannustaisin. Oletko lueskellut Maitolaiturin keskusteluja? Siellä on muutamakin ketju toistuvista rintatulehduksista (mm. tämä http://maitolaituri.imetys.fi/index.php/topic,455.0.html).

Tsemppiä Tilda!

niina kirjoitti...

Täytyy kyllä suositella perhepetiä!! Vauva saa låheisyyttä, äiti nukkuu (tutkitusti!) paremmin. En todellakaan aio enää muuta koettaa vauvan ekoina kuukausina, jos lisää joskus tulee . Ja kuten olet huomannut jo, vauvan unikuviot saattavat muuttua teitpä mitä hyvänsä; siksikään en olisi huolissani perhepedin vaikutuksesta omaan sänkyyn ja huoneeseen muuttamiseen. Imetystä älä lopeta jos haluat itse imettää!! Vuotiaaksi imetys on samoin tutkitusti todella hyvä juttu vauvalle.

Suurperheen äiti kirjoitti...

Jos imetys ei ihan kauhealta tunnu (henkisesti tai fyysisesti), niin ei sitä kannata lopettaa. Sittenhän kaikki tähänastinen taistelukin olisi turhaa.

Meillä siirrettiin esikoinen kolmekuisena omaan huoneeseen. Yöt eivät parantuneet siitä yhtään. Äiti oli entistäkin väsyneempi, kun piti nousta ja mennä toiseen huoneeseen "parhaimmillaan" sen 10 kertaa yössä ja yrittää pysyä nojatuolissa hereillä jne. Meillä oli kyllä siihen aikaan niin kapea sänky ettei oltaisi mahduttu mutta jotain olisi pitänyt keksiä. Loput ovat sitten nukkuneet perhepedissä, pitkään vanhempien sängyssä ja siitä sitten liikkumisen lisäännyttyä sivuvaunussa. Omaan sänkyyn ovat siirtyneet 1-1,5 v. iässä. Ja kaikki ovat ihan hyvin siihen omaan huoneeseen oppineet, tuntuu että paremmin kuin kavereiden aina omissa sängyissä nukkuneet.

Muutenkin vierastan kauheasti ajatusta, että lapsi pitäisi pitää etäällä, "ettei totu liian hyvään". Tarkoitan tällä just esim. sylissäpitoa, vieressänukkumista jne. Mikään ei ole pienelle liian hyvää ja kun saa rauhassa tankata läheisyyttä ja hellyyttä niin rohkeus riittää itsenäistymiseenkin sitten aikanaan.

Elina kirjoitti...

Meillä Höpöliina nukkuu äidin kainalossa. Ollaan todettu, että siten jää kaikki ylimääräinen öinen hyppiminen pois ja unen määrä maksimoidaan :) Esikoista yritettiin nukuttaa omaan sänkyyn ja ilman tissiä, mutta ne öiset vauvanhytkytyskävelyt eivät olleet oikein mielekkäitä...

Anonyymi kirjoitti...

Meillä ollaan nukuttu perhepedissä vauvan kanssa. Kahden vanhimman lapsen kanssa se toimi kuin unelma, toinen posotti jopa 12 tunnin unia tyytyväisenä. Omassa sängyssä jatkuvaa heräilyä ja itkuisuutta.

Esikoisen kanssa yöunet oli aluksi muutaman tunnin. Seilasin parisängyn ja pinnasängyn väliä ja olin ihan poikki. Yhtenä iltana päätin kokeilla perhepetiä ja tsadaa, vauva aloitti nukkumisen. Imetyskin oli niin paljon helpompaa, kun ei tarvinnut nousta istumaan tai kävellä takaisin pinniksen luokse. Jossain vaiheessa en enää edes herännyt imetykseen. Vauva oli vieressä, löysi ateriansa ja sitten jatkoi tyytyväisenä uniaan.

Kolmannen kanssa yöt oli levottomia, herätyksiä oli jopa 10 minuutin välein. Lopulta vauvan ollessa 10 kk, olin niin poikki parin tunnin yöunista keuhkokuumeenkin vuoksi, että päätin edes yrittää unikoulua. Laitoin vauvan omaan sänkyynsä ja silitin koko ajan. Itkemistä kesti tunnin ja vauva nukahti. Hän nukkui 5 tuntia putkeen! Nyt reilu 1-vuotiaana hän herää enää kerran tai kaksi yössä. Olisi pitänyt kokeilla omaa sänkyä aikaisemmin -luulin kahden ekan vauvan kokemuksella, että tilanne pahenisi omassa sängyssä. Perhepeti ei ollut tämän vauvan juttu. :)

Kun lapsi on ollut siihen valmis, omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen nukahtaminen on sujunut ongelmitta. Esikoinen taisi muuttaa omaan sänkyyn vuoden ikäisenä ja omaan huoneeseen parivuotiaana. Keskimmäinen puolitoista vuotiaana. Kolmas 10 kk iässä.

Ekaa lasta imetin 2 vuotta, tokaa 14 kk ja kolmas oli 9 kk, kun imetys loppui kuin seinään. Sairastuin äkillisesti ja vietin sairaalassa pari viikkoa. Aluksi mies toi pari kertaa päivässä vauvan imetettäväksi ja maito pakkautui rintoihin. Suihkussa ja vessan lavuaarissa yritin saada maitoa pois lypsämällä, jotta tukala olo helpottuisi. Sitten sain antibiooteista allergiareaktion ja hengitysvaikeuksen vuoksi niiden käyttö piti lopettaa. Uusien antibioottien kanssa ei saanut imettää ja imetys oli kerrasta poikki. Pelotti mitä tulemaan pitää ja sain pillerin, jonka pitäisi lopettaa maitotuotannon. Se toimi! Pillerin jälkeen ei tarvinnut pumpata kertaakaan, vaikka aiemmin käytin synnytysosaston sähköpumppua.

Olisiko sun tilanteessa mahdollista pyytää tätä pilleriä? Siis jos aiot imetyksen lopettaa.

Jos jatkat imetystä, niin paljon tsemppiä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Minä kyllä kannustaisin imetykseen, ilmaista ruokaa, mutta ennen kaikkea läheisyyttä ja rakkautta lapselle ja myös suojaa erilaisia tauteja vastaan.

Suosittelen liittymään facebookissa imetyksen tuki ry ryhmään, sieltä itse olen saanut todella paljon apua. Siellä koulutetut tukiäidit vastailevat kysymyksiin ja sieltä saa myös vertaistukea.

Tsemppiä sinulle!

Äni kirjoitti...

Kannattaa yrittää öisin seurailla, mihin vauva saattaisi heräillä. Meillä lopulta unirauha saatiin, kun vauva siirrettiin omaan huoneeseen nukkumaan. Huomattiin, että alkuyön hän nukkui rauhassa, kun oli yksin makuuhuoneessamme. Heräilyt alkoivat heti, kun mekin menimme nukkumaan eli selkeästi me jotenkin unissamme häiritsimme vauvaa tai sitten maitoni tuoksu tai mikä lie. Meillä pelkkä kiinteiden lisääminen ei tuonut vastaavaa unirauhaa. Oih, mä niin muistan riipivänä sen ajan, kun (esikois)vauva meilläkin heräili öisin pahimmillaan jopa yli 20 kertaa yössä. Pidettiin jopa muutaman yön ajan "heräilypäiväkirjaa" ja se kyllä havahdutti, että jotain oli tehtävä. Ei ihme että olin päivisin todella väsynyt, rättipoikki ja itkuherkkä ja ties mitä vielä.

Joillakin ratkaisu voi löytyä perhepedistä, joillakin jostain muusta. Koittakaa jaksaa etsiä, mikä juuri Alvaria saattaisi herätellä. Voimia sinulle!! <3

Anonyymi kirjoitti...

Niin kuin kommenteista on käynyt ilmi, vauvat ovat sen nukkumisen kanssa niin erilaisia... Kannustaisin kuitenkin varovasti unikoulun kokeilemiseen, jos itse olet kovin väsynyt. Imetyksen saa lopetettua ilman maidon pakkautumista siten, että lopettaa sen hyvin vähitellen, niin että lopulta on jäljellä vain yksi pieni huikka vuorokaudessa, tyypillisimmin varmaan aamu- tai ilta-aterian jälkiruoaksi. :) - Lotta.

Anonyymi kirjoitti...

Vauva-ajan väsymys on ollut täällä meilläkin (tyttö 7,5 kk) päällimmäinen murhe. Äidin nukkuminen on ollut niin rempallaan, että välillä jo mietin miten tästä selvitään!! Odotin mahdottomasti sitä hetkeä, että kiinteät sai ottaa kuvioon. Ajattelin että josko se viimein auttaisi. Mutta ei... vaikka pöperö alkoi maistua ihan mukavasti, emme silti nukkuneet vaan yösyömiset (pullo) jatkui kolmekin kertaa yössä ja herätyksiä oli tutinkin kanssa pahimmillaan tunnin välein.
Yllättäen siis siinä puolen vuoden iän kummallakin puolella oli tosi vaikea jakso. Ja samassa meinasi itseltä usko loppua. Nukunko enää koskaan?!? Meillä siis neiti nukkuu omassa sängyssä meidän kanssa samassa huoneessa.
Mutta vihdoin 7 kuukauden iässä tapahtui jotain. Tyttö ei enää vaikuttanut kovin nälkäiseltä yöllä, vaan tulkitsin jatkuvan heräilyn viimein sellaiseksi, että hän ei vaan osaa nukahtaa ilman pulloa/tuttia. Päätimme koittaa lempeää unikoulua jossa neiti pullon tai tutin sijasta rahoittettiin joka kerta uneen (tassuttelemalla ja silityksellä). Ekat kolme yötä oli vaikeita, mutta sitten herätykset väheni ja viikon päästä neiti nukkui 22-7 ilman meidän apuja! En olisi voinut kuvitella että se toimii.
Olen onnellinen etten väsymyksessä ottanut perhepetiä käyttöön sillä nyt olemme pian siinä tilanteessa että voimme koittaa siirtää hänet omaan huoneeseen. Suosittelen koittamaan tuota lempeää unikoulua sitten kun ajattelet että Alvari ei välttämättä ole enää nälkäinen yöllä, vaan heräämisestä on tullut tapa. Ja ymmärtäähän sen, että kun vauva on ennen aina herättyään saanut maitoa tai tutin, hän ei osaa ajatellakkaan että nukahtaa voisi muutenkin. Eli siinä voi lempeästi opastaa :) Meilläkin on varmasti tulossa takapakkeja, mutta nyt parin viikon kokemuksella tiedän jo, että maitoa ei enää tarvita. Kun nyt vielä itsekkin oppisi nukkumaan, niin se olisi hyvä! siihen asti vain kahvilla eteenpäin :) Oikein paljon voimia sulle!! et ole yksin! Niin ja ota mies avuksi unikoulun pitoon. Yksin se olisi ollut minullekkin liian raskasta.

Annis kirjoitti...

Meillä lapsi alkoi pontevasti ekojen hampaiden myötä purra rintojani noin 8 kk iässä. Söi tuolloin jo reippaasti kiinteitäkin, mutta oli rinnalla aika aktiivisesti. Kokeiltiin kaikkea ja kaikkia tukitahoja, mutta imetys ei vaan onnistunut. Pumppailin pulloon ja imetin aina kun rinnat imua kestivät. Siinä ne maitomäärät ikään kuin luonnostaankin vähenivät hissukseen. Oli aika kaameaa aikaa kyllä, syyllistin itseäni ja asiaa eivät auttaneet imetyksen tuen vapaaehtoiset, joiden mukaan "Hyvän äidin tulee nyt vain tietää, milloin vauva aikoo purra -ota sitten tissi vähän ennen sitä suusta pois!". Jaksoin tapella, yrittää ja pumpata sen 8 viikkoa.

Sitten nostin kädet ylös ja totesin, että nyt riittää. Pumppailu oli vähentänyt osaltaan maidon tuloa, kun lapsi ei enää itse voinut tilata haluamaansa määrää. Annoin rintaa lapselle enää silloin kun rinta tuntui pakkautuneelta, kerrasta pariin päivässä. Viikossa parissa imeminen loppui kokonaan. Siinä vaiheessa kun rintaa ei päivällä enää tullut, tyttö lopetti myös yösyötöt kokonaan. Yllättäen olimmekin ilman imetystä, vaikka olin ajatellut imettäväni vuoden ikään asti.

Perhepetiä meillä harrastettiin noin vuoden ikään asti. Tämä ihan omaa laiskuuttani, koska oli niin paljon helpompaa imettää puoliunessa yöllä samassa punkassa, eikä mitään ongelmiakaan tullut, joten miksei. Sitten siirrettiin lapsi omaan sänkyynsä toiseen huoneeseen, mitään ongelmia tässä ei ilmennyt. Meillä ainakin tässä vaiheessa lapsi oli niin levoton nukkuja (löi pahimmillaan minua pikkunyrkeillä turpaan useita kertoja yössä herättäen ja tehden mustelmia), että kaikkien unenlaatu parani :)

Mutta kannattaa kuunnella niitä omia tuntemuksia lapsesta. Jälkikäteen ihmettelen, miksi tappelin imetyksen kanssa itkien niinkin pitkään, kun lapsi niin selkeästi osoitti, että maitohommat riittävät nyt, kiitos. Alkoi syödä kiinteitä varhain ja söi niitä todella hanakasti. Miksi otin stressiä sukulaisteni huomautuksista, että vauva ei ikinä opi omaan petiin jos nukut se kainalossa, kun se tuntui helpolta ja hyvältä ratkaisulta? Miksi emmin siirtoa omaan sänkyyn, kun lastentahtisten kavereiden mielestä koko perheemme särkyy, jos emme nuku lapsen keski-ikään asti samassa sängyssä? Kun tyttö nukahti heti ekana iltana ongelmitta omaan huoneeseensa ja aamulla olo oli kokonaisen yön nukkuneena taivaallinen <3

Anonyymi kirjoitti...

Itse myös 5 rintatulehdusta lapsen kanssa sairastaessa painin ko kysymyksen kanssa. Minulle avun toi rintapumppu. Imetin aina molemmat rinnat siten, että seuraavalla kerralla jatkoin siitä mistä edellisellä kerralla jäin. Jos pojalta jäi rinnat tyhjentämättä, tyhjensin loput pumpulla ja laitoin maidon pakkaseen. Imetyksen lopetin siten, että tyhjensin rinnat pumpulla vähentäen tyhjentämiskertoja ja määrää vähitellen. Maito loppui minulla muutenkin vähitellen. Poikaa imetin 9kk ja sairastin tosiaan 5 rintatulehdusta. Välillä oli kumpikin rinta yhtäaikaa tulehtunut. Tytön kanssa selvisin vaan kahdella tulehduksella. Itse olin erityisen herkkä tuulelle ja silloin kun lapset tihensivät imetysvälejä.

Arya kirjoitti...

Lapset ovat tosiaan niin erilaisia. Tuon heräilyn suhteen kannattaa tehdä kokeilevaa salapoliisityötä sen selvittämiseksi, miksi vauva heräilee. Jotkut vauvat kaipaavat niin paljon äidin läheisyyttä, että heräävät vain tarkistamaan, onko äiti lähellä. Tällaiseen tapaukseen auttanee parhaiten se perhepeti tai sivuvaunu. Toisilla sitten taas se maidonhaju tai jokin muu häiritsee, ja lempeästä unikoulusta voisi olla apua. Mutta senkin aika riippuu tosi paljon lapsesta. Neuvolassa kai sanotaan, että 6kk eteenpäin lapsi ei periaatteessa tarvitse yötankkausta, mutta tosi tosi moni tuntemani lapsi sitä on kuitenkin edelleen tarvinnut (oma huono syömärini mukaan luettuna). Itse uskalsin yövieroittaa tytön vasta n. vuoden ikäisenä, kun kiinteitä ei vain alkanut uppoamaan. Mutta taas kuulee niistä vauvoista, jotka tosiaan puolivuotiaasta posottavat yönsä heräämättä... Eli ei muuta kuin tsemppiä asian selvittelyyn!!

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaa tutulta tuo yöheräily. Minä en todellakaan jaksanut nostella vauvaa ees taas omaan sänkyynsä. Niin kauan kuin vauva heräili öisin, niin nukkui minun vieressäni. Ja sai tissiä niin usein kuin huvitti. Kahden nuorimman lapsen kanssa pinnasänky on toiminut puhtaan pyykin kerääntymispaikkana n. vuoden ikään asti. Nuorimmainen nukkui siis äidin viekussa ekat 12 kk, sitten pinniksessä meidän makkarissa toiset 12 kk ja kaksi vuotiaana meni mukisematta omaan huoneeseensa nukkumaan, heti ekana iltana ilman huutoja ja nukkuminen on sujunut siellä loistavasti. Minun teoriani on, että pienet avuttomat vauvat pidetään niin lähellä kuin mahdollista, he ovat nukkuneet kirjaimellisesti naama kiinni tississä ensimmäiset kuukautensa. Siinä saavat läheisyyttä ja oppivat luottamaan hoivaan ja huolenpitoon. Sitten on pikkuhiljaa vähän "löysätty napanuoraa" lapsen tahtiin (ja äidin). Jossain vaiheessa sitä vaan hermostuu sängyssään pyörivään taaperoon, mutta siinä kohtaa lapsikin on jo valmis siirtymään.
Minullakin joskus lääkäri antoi outoja imetyksen lopetuskehoituksia esikoisen kanssa. Jos imetys sujuu, niin miksi ihmeessä lopettaa? Itse olen kokenut, että imettäessä nukuinkin paremmin, kun sen sai perhepedissä tehdä. Paljon rankempaa on rampata hyssyttelemään lasta toiseen huoneeseen. Itsellä sängystä nousemisen jälkeen saattoi mennä toista tuntia ennen kuin sai taas unen päästä kiinni. Mutta jos tuntuu, että juuri se imetys on rasittavaa, niin silloin kannattaa tehdä niin kuin parhaaksi näkee. Levännyt äiti on parempi äiti.

Anonyymi kirjoitti...

kurja että lääkäri puhui niin tökerösti... Kiva kuulla että oli ainakin yksi vähän parempiuninen yö, toivottavasti niitä on tullut lisää! Niinkuin monet on täällä kommenteissa sanoneet niin eri vauvoille toimii eri asiat. Mä pidensin ensin myöhäisillan ja yön imetysvälejä niin että päätin etten imetä ennen kahtatoista, sitten yhtä, kolmea jne. (Poika oli silloin vähän yli puolivuotias ja nukkui n. Klo 21-23/24 puolen tunnin tai tunnin pätkissä omassa sängyssä meidän huoneessa ja loppuyön yleensä tunnin tai kahden pätkissä mun vieressä eri huoneessa), vaan isä koittaa nukuttaa n. klo 24 asti. Joskus imetin jos ei millään rauhoittunut tai puuro ei ollut maistunut illalla. N. 8 kk vanhana nukkui kokonaan omassa sängyssä kun pelkäsin että ryömii ja tipahtaa mun vierestä, 9 kk iässä isä piti unikoulun ja poika siirrettiin parin viikon päästä omaan huoneeseen, samalla aloin imettää (yleensä) aikaisintaan viideltä aamulla eikä poika enää heännyt meidän tullessa nukkumaan. Meillä poika tarvitsi rinnan nukahtaakseen ja sen takia heräili niin usein, ehkä 5kk iässä aloin ottaa rinnan pois suusta (jos pysyin hereillä) kun imaisut olivat harvassa. Olin kuullut neuvolassa että yöimetykset on tärkeitä maidontuotannon kannalta niin ehkä niiden lopettaminen vaikuttaa maidontuotantoon vähentävästi. Samoin että ryhtyy imettämään kiinteän ruoan jälkeen niin vauva "tilaa" vähemmän maitoa. Muutenkin vähensin imetystä vähitellen, noin yhden imetyksen per viikko ja lopuksi imetin noin joka toinen ja joka kolmas päivä. Voi olla että jotkut jutut tässä on samoja kuin aikaisemmassa kommentissa, mutten ehdi nyt tarkistaa :) Tsemppiä nukkumiseen ja ruokkimiseen, mihin tahansa vaihtoehtoihin päädytkin!

Ilona

Anonyymi kirjoitti...

Moikka Tilda!

Olen jo pidempään aikonut jättää kommenttia kun vauva-arkesi on kuulostanut aika samanlaiselta kun meidän. (En ole vaan löytänyt kohtaa mistä kommentoida aikaisemmin, bloglovinin kautta seuraan:)

Poika on nyt 6kk 2vk vanha ja oli osittaisimetyksellä 2vk ikäisestä lähtien. Imetystaipaleemme oli kipeä ja hankala, väliin mahtui myös pari hyvää hetkeä. Aluksi vauvalla oli kireä kielijänne, josta (ilmeisesti) johtuen imemisote oli väärä. Jänne leikattiin, mutta se ei auttanut imemiseen. Ote parantui itsekseen parin kk kohdalla ja 6vk rikki olleet nännit parantuivat. Ensimmäistenm 2kk aikana minulla oli 2 rintatulehdusta ja monta tukosta. Ensimmäisen tulehduksen jälkeen sain onneksi tyhjennettyä rinnat kunnolla eikä kuuria tarvittu. Aika karun kuuloinen pulloniksi auttoi, pumpulle en herunut. Sitten tulivat rintaraivarit. Onnistuin jatkamaan imetystä vauvan 4kk ikään saakka ja olin tyytyväinen. Imetyksen lopettamisen onnistumista itsekin kovasti ihmettelin, mutta se onnistui vahingossa ilman tulehduksia tai tukoksia. Aluksi lopetin yösyötöt kun vauva vaati tunnin välein ruokaa ja siitä se loppukin hiipui itsestään. Valitettavasti lopettamisvinkkiä ei minulta löydy:)

Vauva siirrettiin 3kk vanhana omaan huoneeseen, kun huomasimme että uni alkoi katkeilemaan aina kun menimme nukkumaan. Nyt on vauvaa vähän koulutettu nukkumaan, kun ei äiti enää jaksanut tunnin kahden välein heräilyä.

Tsemppiä! Omaa jaksamista kannattaa myös kuunnella imetystä (ja nukkumisjärjestelyjä) miettiessä. Vauvalle tärkeintä on hyvinvoiva äiti<3

Anna

Anonyymi kirjoitti...

Voi Tilda, niin kurjaa, että taas iski tuo imetyksen musta aukko aka rintatulehdus. Been there done that ja muita latteuksia. Kirjoitin jo pitkän viestin, mutta hävisi jonnekin...mut siis pointti oli jotain sellaista, että neljän kokemuksella ja lukuisten tulehdusten jälkeen/kersa olen edelleen sitä mieltä, että imetys on helpompaa kuin pullorumba.Sitäkin tuli esikoisen kanssa koko 1. vuoden + tän vimpan kanssa ekat 3 kk harjoitettua. Nyt kun Alvari saa jo kiinteitä niin boobsit reagoi siihen -> tulehdusriski kasvaa. Kannustan kuitenkin jatkamaan imetystä. Se helpottuu vielä ja rinnat rauhoittuu, mutta pikkupikkupikkuhiljaa. Olen itsekin saanu näitä kivoja lääkärikunnan näkemyksiä lopetuksen autuuaaksi tekevästä vaikutuksesta esim. isältäni (!), joka varmuudella ei tiedä yhtään mitään koko touhusta. Nyt kuopus on jo melkein 1,5 v ja haikein mielin vaikkakin varmana asiasta pikkuhiljaa aloittelen jotain lapsentahtista lopetusta. Vielä aamu ja illat jäljellä. Ai niin, perhepetissä meillä mentiin vielä kuukausi sitten, mutta sitten meni hermot hosuvaan taaperoon. Nyt on omassa sängyssä mut sänky kiinni meidän sängyssä. Kaikki (paitsi esikoinen) ovat olleet vieressä jotta yöimetykset ei liikaa herättelisi. Ja olen kyllä tosi paljon nauttinut pienestä tuhisijasta vieressä. Kaikki on siirtyneet 9 kk-1v4 kk omaan sänkyyn, kivuttomasti onneksi. Omaan huoneeseen nämä tällä hetkellä pienimmät eivät vielä pääse (ei ole huonetta :), mutta esikoinen siirtyi varmaan 1,5 v omaan huoneeseen ja pikkusiskonsa sitten kun oli jotain 1 v meni veljen seuraan.

Paranemisia ja mukavaa kevättä!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tilda,
Mun pojat on jo yli parinkymmenen , mut muistelen myös sairastaneeni muutaman ikävän rintatulehduksen.
Suosittelen jatkamaan imetystä niin kauan kuin maitoa tulee, mutta myös tyhjentelemään rintoja suihkussa käydessä (laihduttaakin mukavasti).
Aina ulosmennessä suojaa rinnat kaulahuivilla, veto on pahasta.
Hyvää jatkoa koko perheelle!

Tuija

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi1: kiitos tuosta maitolaitori vinkistä. Kävin heti lukemassa sen! Voi toki olla, että veto tai vaihtelemattomuus imetysasennoissa ovat aiheuttaneet omat tulehdukseni, mutta kallistuisin kuitenkin siihe, että rintojeni rakenne ja runsas maidontulo & kiinteiden tuomat muutokset lapsen imuttelussa vaikutivat viimeisimmän tulehduksen taustalla...

Tsemppiä myös siihen suuntaan :)

Niina: Joo, aion kyllä näillä näkymine jatkaa imetystä! Mietin, oliko lääkärin komentti kulttuurisidonnainen, sillä hän ei ollut suomalainen. Monissa kulttuureissahan ihmetellään pitkää imetystä, kun lehmiäkin on olemassa... Itse en osaa rentouta perhepedissä, muuten varmaan olisikin hyvä vaihtoehto :/

Suurperheen äiti: Kiitos kokemusten jakamisesta! Nämä läheisyyskysymykset jakavat varmasti vanhempia. Olen samaa mieltä, etten itsekään jaksaisi ravata toiseen huoneeseen montaa kertaa yössä; ihan tarpeeksi raskasta on tämäkin. En kuitenkaan osaa nukkua lapsi vieressäkään. Ehkä olisin kaivannut siihe ohjausta alussa?= Nytkin selkä oli ihan krampissa, kun pikkuinen nukkui aamulla ketarat levällään vierässäni. Itse olin ties kuinka monella mutkalle, etten vahingossa kääntyisi päälle... vanha koira ei opi ehkä tämän lapsen kanssa uusia temppuja - ehkä istten seuraavan :)

Elina: Näköjään ensimmäisen kanssa sitä tekee kaiken vähän hankalammin. no, ehkä, jos luoja suo, niin seuraavan kanssa mekin maksimoidaan mukavuus ;)



Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi2: Kiitos moninaisten kokemusten jakamisesta. Toivottavasti muutkin lukevat vastauksesi! Näköjään lasten kanssa ei ole yhtä oikeaa toimintamallia - he ovat omia persooniaan erilaisine tarpeineen. Pidän ehdottomasti mielessä tuon lääkityksen, kun imetyksen lopettamisen aika tulee ja jos on ongelmia. Kiitos vinkistä!

anonyymi3: Kiitos kannustuksesta, facen tukiryhmää on täälläkin jo hyödynnetty :)

Äni: Kiitos vinkistä; ehkäpä tuo unipäiväkirja voisi olla hyvä. Onneksi tällä hetkellä tilanne on hieman helpottunut!

Lotta: Kiitos kannustuksesta ja vinkeistä :)

anonyymi4: Kiitos tuosta unikouluvinkistä! Alvarillakin noina pahimpina öinä osa heräämisistä oli selkeästi noita läheisyys/ lutkutus heräämisiä - nälkä pojall a ei ollut. Nyt on palattu neljän yön ajan alkuaikojen kolmeen heräämiseen, jolloin poika kyllä edelleen tankkaa. Saa nähdä, mitä tuleman pitää... Aika jännä, että lapsen yöheräämiset ovat ratkenneet niin vastaohtaisilla keinoilla.Ei kai sitä auta kuin kokeilla, mikä oman mukulan kohdalla toimii...

Turun Tilda kirjoitti...

Annis: Ihan loistava kirjoitus :D :D Kaikki lapset eivät siis halua olla taaperoimetettäviä ;) Kiitos kokemustesi jakamisesta! Hassua tosiaan, miten sitä syyllistääkään itseään.

anonyymi5: Voi, kohtalontoveri! Kiitos vinkeistä. Varmasti tiheän imun kaudet lisäävät herkällä liikaakin maidontuotantoa. Itse otaksun kiinteiden aloittamisen vaikuttaneen siten, ettei poika syönyt enää samaa määrää kuin aiemmin ja rintaan saattoi jäädä ylijäämä maitoa.

Arya: Kiitos, hyviä vinkkejä :)

anonyymi6: Lääkäri varmaan ajatteli joko helpottavansa minua antamalla "siunauksensa" imetyksenlopettamiseen tai sitten se oli, kuten jonkin aiemman kommentin kohdalla totesin, kulttuurisidonnainen juttu, sillä llääkäri ei ollut etniseltä taustaltaan suomalainen.

Jos äiti vain saa nukuttua, perhepeti on varmasti hyvä juttu. Itse en siihen oppinut juurikin noiden synnärikokemusen takia. Toista huonetta en olisi tähän mennessä voinut kuitenkaan pojan kohdalla edes harkita. Kiitos kokemusten jakamisesta!

Turun Tilda kirjoitti...

Ilona: Kiitos vinkeistä :)

Anna: Kiitos komemntista ja tsempistä! Huh, onpa teillä ollut paljon kaikenlaista! Voimia ja jaksamista jatkoonkin :)

anonyymi7: Kiitos myötätuntoisetsa kommnetista ja omien kokemusten jakamisesta. Kumma juttu noita lääkräeitä ja aika paha, jos kyseessä on vielä oma sukulainen. Olisin varmaan itse ihan helisemässä :/ Aion kyllä imettää lähikuukaudet, jos vain tilanne ei äidy kovin pahaksi. Nyt näyttää onneksi taas valoisammalta :)

Tuija: Kiitos vinkeistä ja hyvää kevättä!

Anonyymi kirjoitti...

Hei Tilda, olen seurannut blogiasi aina silloin tällöin, olen samalla ja nyt myös kaksikuisen vauvan äiti. Haluan tässä vielä vaan nostaa sulle hattua -- miten ihmeessä olet jaksanut noin pienillä unilla ja useilla rintatulehduksilla, oot mahtavan sitkeä tsemppari! Itse olen ihan romuna jo paljon pienemmästäkin. Kestävyyslajin nro 1 mitali sulle! Iloa ja valoa kevääseen ��