perjantai 25. huhtikuuta 2014

Pieni mies

Huomenta!

Päivät vilistivät silmissä, mutta vihdoin ehdin taas tänne. Aluksi en edes pystynyt, tänään ja eilen en taas yksinkertaisesti ehtinyt. Äsken heitin mieheni lentokentälle, joka matkaa Amerikkaan työmatkalle. Nyt on tiedossa viikon ero; voimmekin siis rellestää sikiön kanssa täällä viikon verran miten haluamme ;)


Syy siihen, miksen bloggaillut alkuviikosta oli se, että halusin fiilistellä rakenneultran tuloksia hetken aikaa ihan hissukseen. Ultra meni onneksi hyvin, vaikka makasinkin koko ajan ihan kipsissä puristaen paniikissa mieheni kättä. Kuitenkin kaikki, mitä ultralla pystyttiin havaitsemaan, oli kunnossa. Ainut juttu oli, että pieni mies kellotti niin hullunkurisessa asennossa pää alaspäin, ettei sydämen kaikkia osia pystytty havainnoimaan. Siksi menemme vielä parin viikon päästä tsekkaamaan ne ja munuaiset.


Niin... pieni mies :D Tätäkin seikkaa on sulateltu. Edellinen edesmennythän oli tyttö, ja olen aina kuvitellut itseni tytön äidiksi, joten aluksi mielessä häivähti ehkä pieni pettymys, mutta korostan että molemmat vaihtoehdot ovat olleet hyvin toivottuja. Pettymys johtui ehkä siitä, miten kävi viimeksi. Kun mielikuvien tasolla ehdin kuvitella jo, millaista olisi olla tytön äiti, niin tämä muuttunut tilanne tuntuukin nyt uudelta ja oudolta, mutta joka päivä paremmalta! Sitä paitsi tajusin senkin, että on ehkä parempikin, että tulokas on eri sukupuolta, sillä näin hän ei ole kenenkään korvike! Tyttö olisi saattanut olla sellainen. Tämä oli itselleni tosi tärkeä havainto.


Ehkäpä pojan äidiksi tuleminenkin hieman pelottaa. Minulla ei ole veljiä eikä hirveästi läheisiä miespuolisia ystäviä mieheni lisäksi. Mitenköhän ymmärrän pojan mielenliikkeitä?! No, yhtä hyvin en välttämättä tajuaisi tytönkään aivoituksia, joten ihan nollasta lähdetään joka tapauksessa ja onhan tämä vain ihan mieletön haaste! Ja onhan lapsella toinenkin vanhempi, joka ehkä ymmärtää taas miehenalkua vähän eri vinkkelistä :)


Tosi paljon pahemmasta pahoinvoinnista kyllä jo aavistelin, että tulokas saattaisi olla eri sukupuolta. Moni on sanonut, että jos on kokenut sekä tyttö- että poikaraskauden, jälkimmäiset ovat pahempia. Tosin, sain sellaisiakin kommentteja, että tytöistä äiti voisi keskimääräistä pahemmin. Ottaa siitä sitten selvän ;)

Joka tapauksessa uumoilujeni päätteeksi päädyin jo Hulluilta Päiviltä hankkimaan ensimmäisen pienen bodyn. Se on aika unisex, mutta sopii kyllä hyvin pojalle. Pieni rohkea jellonani :) Odotan muuten jo sormet syyhyten äitiyspakkausta, siellä tuntui olevan mielestäni juuri pojille sopivia värejä!


Pääni on ollut ihan pehmeä eikä opiskelusta ole oikein tullut mitään. Asettelen vain lapsosiani symboloivia pehmoleluja istumaan sylikkäin... :)

Että tällaista täällä. Kaikki hyvin - So far.

Ps. Eilisenä konserttiasuna toinen niistä omistamistani Indiskan trikoomekoista. On kätsy mahamöhelönäkin :D

20 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Muistan samanlaisen tunteen, kun rakenneultrassa nähtiin vauvan sukupuoli. Nyt melkein 10-vuotiaan pojan äitinä voin kertoa, että vaikka lapsi on eri sukupuolta kuin itse, se on silti hämmentävän samanlainen kuin itse oli lapsena. Samantyyppisiä kiinnostuksen kohteita (ehkä vähän eri tavoin painottuen ja muunnellen, mutta osa ihan samoja), samoja lahjakkuuden ja haasteiden alueita. Helppo se on tunnistaa omakseen paitsi ainakin nyt ennen murrosikää huomattavan äidinnäköisyyden, myös luonteenpiirteiden puolesta. Se kerros, joka meissä on tyttöä/poikaa tai naista/miestä, on vain pieni pintasilaus suuremman kokonaisuuden päällä.

Anonyymi kirjoitti...

Molempi parempi. Aikoinaan toivoin ainokaisestani tyttöä ja tyttö hän olikin. Se miksi toivoin tyttöä oli, että minulla ei ole siskoa ja toivoin, että voisin jonkun kanssa hömpöttää naisten juttuja.

Mutta tiedän myös, että olisin rakastanut poikaa ihan samalla tavalla, koska tytön toivominen oli vaan sellainen píeni ajatus takaraivossa. Kyllä sitä rakastaa juuri sitä lasta, joka sieltä sitten tulee.

Vakkari

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Tilda! Kahden pienen pojan äitinä sitä on selvitty täälläkin, sukupuolesta huolimatta ;-) omasta ja kaveripiirin kokemuksesta minä taas sanoisin tytön odottamisen aiheuttavan enemmän pahoinvointia. Mene ja tiedä sitä sitten. Aurinkoista vauvan odotusta!

Anonyymi kirjoitti...

Voi kuinka hauskaa tietää, että poika on tulossa.
Hyviä vointeja!
t. Outi

Anonyymi kirjoitti...

Onnea pienen miehen odotukseen! Myöskin omasta kokemuksesta voin sanoa, että pienet miehet ovat ihania. Meillä poika on ollut 'helpompi' vauvana kuin tyttö, mutta se on tietty yksilöllistä. Tyttöä odottaessani lihoin pari kiloa enemmän, mutta muuta eroa ei raskauksissa ollut.
t. elina

Äni kirjoitti...

Aivan mahtava kuulla, että kaikki hyvin! <3 Minäkin yllätyin vauvan sukupuolesta esikoisen rakenneultrasta. Olin ennen raskautta aina kuvitellut itseni tytön/tyttöjen äidiksi, mutta jostain syystä alkuraskaudesta minulla oli hyvin vahva "poikaolo". Kun rakenneultra paljastikin vauvan tytöksi, olin alkuun hämilläni ja jopa jollain tasolla nurinkurisesti pettynyt. Ymmärrän siis täysin, miltä sinustakin lienee tuntunut.

Vauvavuonna (kuulemma) isoin ero tyttöjen ja poikien välillä on se, että jälkimmäiset pystyvät helpommin pissaamaan päällesi vaipanvaihdon yhteydessä. ;D Omien tyttöjeni kohdalla olen myös huomannut, että sukupuolta merkittävämpiä ovat ne luonne-erot lasten välillä - ja niihinhän ei mitenkään voi etukäteen varustautua. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kolmen tytön ja yhden pojan äitinä sanoisin, että molemmat on ihania lahjoja.

En ole koskaan tiennyt etukäteen, kumpaa meille odotetaan. Olen kysynyt, mutta en ole kertaakaan saanut vastausta. Jotain murahduksia vaan. Ehkäpä laitteetkin ovat muutamassa vuodessa parantuneet. Mutta eipä se mitään ole loppuen lopuksi haitannut.

Kolmen tytön jälkeen olin aivan ihmeissäni, kun maailmaan putkahtikin pieni miehenalku. Ihan siskojensa näköinen ihanuus, miehekkitä merkkejä oli heti havaittavissa. Jättisuuret jalat ja nyrkit tyttöihin verrattuna. odotusajat kyllä olivat menneet samaa rataa kutakuinkin.

Kutri kirjoitti...

Aina vain parempia uutisia; ultrassa kaikki hyvin! Ja kuule, voin sanoa, että jahka vauvasi syntyy ja tutustut häneen, niin sinusta tuntuu maailman selvimmältä asialta, että sieltä tuli juuri hän joka tuli, eikä kukaan, kukaan muu :-D
Mä itse jotenkin alkaessani odottaa kolmatta toivoin tyttöä, mutta on tosi hyvä, että sieltä tulikin toi meidän Onnimanni. Kukaan ei ikinä olis voinut olla yhtä ihana!

Sra kirjoitti...

:'))) Ihanaa että kaikki on hyvin ja onnea pienestä pojasta! Muutenkin sulla oli tosi viisasta pohdintaa aiheesta, samaistun varsinkin noihin tunteisiin siitä, miten osaisin olla pienen pojan äiti.
Railakasta viikonloppua sinulle ja pienelle miehelle :D

Päivi Nielikäinen kirjoitti...

Voi jee, ihan tippa tuli linssiin, aivan mahtavaa <3 Täällä 3 tyttöä ja 1 poika, ja miten raskaudet erosivat minun kohdallani, niin tytöistä voin pahemmin, pojasta oli raskausajan migreeni. Yksilöllisiä odotukset varmasti aina on eikä selkeää yleistämistä voi tehdä :)

Anonyymi kirjoitti...

Muistan yllättyneeni rakenneultrassa, kun kuulin odottavani poikaa. Olin aavistellut koko alkuraskauden ajan tyttöä. Nopeasti ajatukseen tottui. Mietin lähinnä vauvan hoitamiseen liittyviä asioita, en sen sukupuolta.

Nyt tuntuu maailman luonnollisimmalta olla vuoden vanhan lapsen äiti. Hyvin on mennyt, vaikka en ole samaa sukupuolta kuin lapseni.

Onnea!

Anonyymi kirjoitti...

Pliis älä ala sellaiseksi äidiksi, joka vetää hirveät kriisit vaatteista, jotka ovat "väärää väriä pojalle" tai miettii mikä sopii POJALLE leluksi... Suurin ero sukupuolten välillä on siinä, mitä jalkojen välistä löytyy. Päässä niitä eroja ei ole sen enempää, kuin mitä kulttuuriympäristö ja sen paineet tuottavat. Sukupuolinormit ovat opittuja ja vanhemmat opettavat ne lapsilleen, mutta älä pliis opeta omalle lapsellesi, että ei ole suotavaa käyttää kuin tiettyjä rajattuja värejä tai leikkiä tietyillä rajatuilla leluilla. Kasvata lasta mieluummin lapsena kuin sukupuolensa edustajana.

Mulla palaa äitiblogeissa niin käpy siihen, kuinka lapset väkisin pakotetaan sukupuolinormeihin sen sijaan, että heitä kasvatettaisiin ensisijaisesti IHMISIKSI, joiden minuus ei hajoa siihen, jos on väärän värinen paita päällä tai poika haluaakin joskus leikkiä nukeilla tai tyttö junilla.

Lady of The Mess kirjoitti...

Hienoja uutisia - ja ymmärrän hyvin, että halusit ensin vähän itse nautiskella niistä;) Toivottavasti pahoinvoinnit helpottavat ja saat nauttia lopusta odotusajasta ja kasvavasta masusta♥

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Tilda! Aivan varmasti tulet rakastamaan poikaasi enemmän kuin mitään ja kuten joku kommentoi, mietit myöhemmin että juuri hänen sieltä piti tullakin.

Itse sain tytön, ja aina aiemmin olin ajatellut että osaisin pojan kanssa olla paremmin, tytöt on niin monimutkaisia heh. Toisin kävi, juuri tämän tytön piti meille tulla :) En voisi mitään muuta kuvitellakaan!

Oikein hyvää vointia ja nauti raskaudestasi, vaikka välillä huono olo olisikin.

Turun Tilda kirjoitti...

Elina: Kiitos ajatuksistasi! Ihana kuulla tuollaisista kokemuksista :)

vakkari: Epäilemättä, noin se menee onneksi :)

anonyymi: Kiitos kokemuksesi jakamisesta :) Eiköhän sitä selvitä sitten täälläkin :)

Outi: :) Kiitos!

Elina: Ihanaa kuulla! (meinasin kirjoittaa, että "Ih hah haa" :D

Äni: Voi hurjuus, nauroin tuota pissajuttua ihan ääneen :D :D Uskon kanssa, että luonne-erot ovat varmasti sukupuolisia eroja suuremmat!

anonyymi2. Voi, kun ihania muistoja! Kiitos niiden jakamisesta. Ultraustekniikat ovat varmasti kehittyneet ajansaatossa.

Kutri: Kiitos tsemppauksesta! Ihana lempinimi tuo teidän Onnimanni :)

Sra: Kiitos palautteesta! HIeman pelkäsin, että kuinka tällainen omien tunteiden suorasukainen paljastaminen otetaan vastaan, mutta näköjään täällä on ollut samansuntaisia ajatuksia muillakin :)

Päivi Nielikäinen: Näköjään nuo tuntemukset vaihtelevat tosi paljon. kiitos omien kokemustesi jakamisesta!

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi3: Kiitos oman tarinan jakamisesta :)

anonyymi4: NO en varmasti ala! Toivottavasti tästä postauksesta ei nyt sellaista kuvaa saanut. En kuitenkaan varsinaisesti ajattele olevani ainakaan tässä vaiheessa mikään täydellisen sukupuolineutraalin kasvatuksen kannattaja. Aion esim. kertoa pojalleni, että hän on poika ja biologisesti samanlainen kuin isänsä. Siis ainakin siinä vaiheessa, kun hän alkaa tällaisia havaintoja tehdä. En myöskään vastusta sukupuolisidonnaisia nimiä. Sen sijaan poikani saa varmasti leikkiä nukeilla, hoitaa kotia yms. Sehän on vain hyvä juttu! Ehken nyt osta hänelle vaaleanpunaista strassimekkoa, mutta isänsä tapaan pinkki pikeepaita saattaa olla joku päivä ihan in ;)

Lady of the mess: Kiitos myötäelosta :)

anonyymi: Juu, epäilemättä näin käy ja jo onkin :) Kiitos omien kokemustesi jakamisesta :)

Anonyymi kirjoitti...

Meinasin tuossa "pettymys"-kohdassa tulla kommentoimaan, että sehän on vain hyvä, että on eri sukupuolta, niin ei synny kenenkään korvikkeeksi, mutta olitkin itsekin jo ymmärtänyt tämän. :)

Mä kun odotin toista lastani (nyt 6kk ikäinen poika), niin toivoin vähän toista tyttöä, koska mulla oli jo yksi tyttö ja ajattelin että on kiva saada isosiskolle leikkikaveri ja jotenkin äitinä oleminen tytölle (näin jälkikäteen ihmeteltynä, että mitähän mullistavaa eroa siinä on?) tuntui jo tutulta etukäteen. Onneksi "toiveeni" ei toteutunut, enhän osaa edes sanoiksi pukea miten ihana pieni poikanen osaakaan olla. <3

Tuon yhden anonyymin kommenttiin viitaten, itsekään en kyllä kannata (tai siis itse en harrasta) sellaista sukupuolineutraalia kasvatusta missä lapselle ei edes kerrota, kumpaa sukupuolta hän on, kyllähän ne asiat kiinnostaa jo aika pienenäkin... Mutta sen sijaan olen pitkälti samaa mieltä, että tytöt ja pojat voivat leikkiä yhdessä ihan samoja leikkejä. Ja vaatetuksessa pinkki voi sopia pojallekin aika ihanasti. ;)

Saara (en jaksanu kirjautua)

Kukkaisunelmia kirjoitti...

Oi ihanaa! Onnea sinulle ja mukavaa "vapaaviikkoa". :)

Anonyymi kirjoitti...

En kyllä mielestäni viitannut aiemmassa sukupuolinormeja kitisoivassa kommentissani sanallakaan mihinkään sukupuolen lapselle kertomatta jättämiseen tai sukupuolineutraalin nimeämisen vaatimiseen tmv... Mielestäni on erittäin perusteltua kyseenalaistaa sitä, millaisiin muotteihin lapset tungetaan väkisin jo ennen syntymää sukupuolen perusteella, ja kuinka tarpeellista sellainen lokeroiminen ja siihen liittyvät ennakkoluulot (naiset eivät osaa ajaa, miehet eivät osaa siivota, naisista ei voi tulla roskakuskeja ja pinkki on tyttöjen väri ja sininen poikien jne) ovat, ja onko mitään mieltä rajoittaa lapsen omaa persoonallisuutta ja ilmaisua näiden normien mukaan.

Mielestäni ei aina tarvitsisi sotkea ihan tervettä kritiikkiä vanhentuneiden normien lapsille opettamista kohtaan sellaisiin hyvin harvinaisiin ääri-ilmiöihin, joissa lapselle ei kerrota hänen omaa sukupuoltaan tai loukkaannutaan sukupuolittuneista nimistä. Minä en ole puhunut muusta kuin siitä, että lapsille ei tarvitse opettaa erikseen mitkä ovat tyttöjen tai poikien juttuja ja että toinen sukupuoli ei voi tehdä niitä.

Turun Tilda kirjoitti...

anonyymi: No, en ajatellutkaan, että sinä varsinaisesti niitä ääri-ilmiöitä kannattaisit. Toin vain esille (tai hahmottelin ääneen)mikä oma näkemykseni aiheesta voisi olla, nyt kun ryhdyin ajattelemaan asiaa tarkemmin. Todennäköisesti olemme siis aika samoilla linjoilla :)