Torstaista!
Kyllä blogi ja sitä kautta syntynyt vuorovaikutteinen yhteisöllisyys ovat osoittautuneet monesti, niin surun ja kivun kuten nyt ilonkin hetkillä, voimavaraksi. Toivottavasti olen osannut tarpeeksi selkeästi kiittää teitä kaikkia, jotka muistitte minua viime syksynä keskenmenosta kertoessani, ja olette tukeneet minua matkan varrella. Tuo teidän täysin tuntemattomien ihmisten tuki on ollut minulle yllättävän merkityksellistä ja kannattelevaa, varsinkin vertaiskokemusten muodossa. Toivon edelleen, että pystyn kääntämään kokemukseni voimavaraksi ja olemaan kenties joskun jonkun toisen vastaavia kokeneen vierelläkulkijana.
Sitten päivän työasuun. Jotenkin mies sai kaunistelua mahan piiloon näissä kuvissa ;) Toisaalta tuollainen boleromainen neule peittää näkyvyyden melko hyvin. Jos siellä ruudun toisella puolella on (ja ilmeisesti on aika montakin) odottajia, kannattaa käydä tsekkaamassa Indiskan trikoomekkovalikoima. Sekä tämä, että viimeviikkoinen vihertävänmusta kietaisumekko ovat heidän valikoimastaan. Syksyisen värimaailman pyrin tällä kertaa kompensoimaan värikkäillä sukkiksilla ja heleällä korulla :)
Koulussa muuten ainoastaan yhden luokan oppilaat ovat tähän mennessä suoraan kysyneet, olenko raskaana. En siis osaa sanoa, kuinka näkyvää raskauteni tällä hetkellä on. Saattaapi nimittäin olla, että vatsakummun sijaan he olivatkin kuulleet, kun jossain vaiheessa tilitin aamupahoinvoinnista...
Jep, tällä kertaa (vertailukohtana edellinen raskaus) pahoinvointi ei ole ollut pelkkää kuvotusta. En kovin pitkään pystynyt sensuroimaan oksenteluani työpaikalla. Sitä on riittänyt, usein miten aina silloin, kun olen saapunut töihin. Kerroin siis aika nopsasti suoraan työkavereilleni, että raskaana tässä jälleen ollaan.
Olenpa voinut pahoin ihan oppilaitteni nähdenkin. Ei voinut mitään! Onneksi kyseessä oli alakoulun tunti ja luokassa lavuaari. Pikkuiset eivät kyllä tajunneet mitään, olivat lähinnä huolissaan, että tarttuuko mahatauti nyt muihin, HUI!
Pahoittelen, jos menin nyt liian yksityiskohtaisiin kuvauksiin, mutta pahoinvointi on eräs syistä, miksi todella toivon, että työt loppuisivat mahdollisimman pian. Voihan se tosin olla niin, että pahoinvointikin lakkaa vihdoin tuolloin...Kuulema jotkut raukat kärsivät vaivasta koko raskausajan, voi parkoja!
Toinen vaiva, jos nyt sellaisista puhutaan pulinahanan jo avauduttua, on ollut akne. Jep, meikäläisen kohdalla raskaus ei ainakaan vielä ole tehnyt äärimmäisen hehkeäksi. Jos jollakulla on tietoutta, kuinka raskausajan aknea kannattaa hoitaa, otan vinkkejä miellelläni vastaan. Sama ongelma ehti tulla jo edellisen raskauden kohdalla. Tällaiset iho-ongelmat kyllä kestää, jos voi ajatella, että lapsi on ikään kuin palkkio "särystä ja kivusta", mutta voitte kuvitella, että viime kesänä ei paljon naurattanut. Lähinnä itketti. Liian monta epäreilua juttua samalla kertaa.
No, onpahan liiallinen turhamaisuus tässä vuosien varrella kadonnut. Oikein huvittaa, että tuo TCA-kuorintapostaus on blogihistoriani luetuin postaus ja saan vuosittain siihen liittyen jopa kymmeniä kyselyjä.
Kuten edellisessä postauksessa jo totesin ja aiemmissa jo ehkä rivien välistä vihjailin, tämä raskausajan odottamisen kestäminen ja sietäminen on ollut meikäläisen pääkopalle aika kova juttu. Ensihuuman jälkeen tuli syöksy pimeyteen ja rotkoon. Kun ei ole kokemusta kuin pieleen menneestä yrityksestä, elämän hallitsemattomuus alkoi tuntua sietämättömältä, en tiennyt, miten pitäisi olla. Suosittelenkin kaikkia vastaavaa kokeneita rohkeasti hakemaan ammattiapua, jos siltä tuntuu. Minua se on auttanut. Samaten erittäin tarpeellinen kokemus oli yksityisessä varhaisultrassa käyminen. Edellisellä kerralla emme sellaiseen menneet ja siksi niskapoimu-ultraus oli, no... melkoisen traumaattinen kokemus. Nyt sentään sain tietää, että alkio oli kohdussa ja sen sydän löi :) Rauhotuin ehkä juuri siksi melkoisesti.
Nyt takana on jo positiivinen kokemus 12. viikon ultrastakin. Siis huikeasti paljon enemmän positiivisia kokemuksia kuin edellisessä raskaudess. Tämä jo sinänsä on iloittava asia, vaikka raskauden lopputuloksesta ei vielä tiedä.
Siihen asti vain Carpe Diem, vai pitäisikö sanoa Campe Diem Paskat-kirppislöydöt -blogia siteeratakseni ;)
14 kommenttia:
Lisäravinteen saatava sinkki on auttanut monia aknen kanssa. Onko tämä aine kielletty raskauden aikana?
Hanki esim luontaistuotekaupasta suolasaippua. Siis sellainen joka on tehty pelkästä suolasta. Illalla suolaa voi puhdistuksen jälkeen veden avulla kevyesti sivellä kasvoihin ja jättää yöksi. Suola ei kumma kyllä kuivaa vaan kosteuttaa ja auttaa esim pahoiksi päässeissä allergisissa ihottumissa. Suola ei tapa bakteereja vaan muuttaa ihoa niin ettei siinä elä aknebakteeri. Tämä on auttanut monia.
Vakkari
Moikka! Onko sulla mitään tietoa että mitä torilla tänään tapahtuu? Ajattelin nyt vaan kysyä kun vissiin on jostain kotimaisista vaatteista kysymys? :)
Lämpimät onnittelut! Kyllä minä vielä blogiasi luen, vaikka olenkin ollut aika hiljainen viime aikoina. Opinnot ovat olleet sen verran sitovia, että minä taas kaipaan töitä, kun silloin on jonkin verran vapaa-aikaakin. Nyt tahti tosin hieman rauhoittuu.
En tiedä, johtuuko siitä, että tunnen sinut vai jostain muusta, mutta arvasin asian jo jokin aika sitten. Mietinkin silloin, aiotko ilmoittaa asian täällä. Nytpä se selvisi, tosin näin hieman viiveellä! Onnea vielä molemmille!
moikka! tää ei nyt mitenkään liity asiaan, mutta tiedätkö, mikä muotiin/pukeutumiseen/lifestyleen liittyvä tempaus on tänään turun torilla? paljon vanhoja kuvaputkitelkkareita, liittyen johonkin vaateliikkeeseen. kiinnostaisi tietää :)
Vastaan muille myöhemmin, mutta Anonyymit: Ei mitään käsitystä, mitä siellä tapahtuu, olisi toki kiva tietää itsekin 😉
Onnea odotukseen! Toivon, että voisit elää päivän ja hetken kerrallansa elämää sen pienistä iloista nauttien. Murhetta elämässä aina tulee eteen, mutta nauti siitä mitä nyt on, niin elämää tulee elettyä ei pelättyä. (vaikeaa tientenkin niin tehdä, mutta minä pyrin tähän omassa elämässäni.)
Kaunis mekko ja solmu neule sopii mekon kanssa.
Suolasaippuaa suosittelen minäkin. Mulla nyt rv 20 menossa ja Himalajan vuorisuolasaippua luontaistuotekaupasta on ollut pari kuukautta käytössä. Poistan iltaisin meikin jollain miedolla putsarilla ja perään pesen suolasaippualla. En itse pysty jättämään vaikuttamaan pidemmäksi aikaa kirvelyn takia, mutta hyvin on toiminut näinkin. Aamuisin pesen yleensä vielä uudestaan suolasaippualla. Näppyjen määrä on vähentynyt huomattavasti ja ihonväri parantunut. Ja mikä parasta: kosteusvoiteelle ei enää ole ollut mitään käyttöä, koska jostain syystä iho ei kuivu ollenkaan. Kannattaa ainakin kokeilla: saippuapala maksaa n. 5 euroa ja riittää useamman viikon.
Vakkari-E.
Mullakin on hirvittävä raskausajan akne. Olen tätä nykyä tosi ruma. En oikein usko, että tähän auttaa muu kuin aika, mutta olen valmis kyllä kokeilemaan lähes mitä vain.
En käynyt varhaisraskauden ultrassa, koska miehestäni voimme aivan hyvin odottaa np-ultraan. Hän ajattelee, että kaikki on tietysti hyvin, kun taas minä ajattelen, että kaikki ei mitenkään voi olla hyvin ja siksi tuntuukin, että olen ensi viikolla menossa vähintäänkin mestattavaksi. Olen aivan liian tietoinen kaikesta ikävästä, mitä siellä voi paljastua. Seuraavassa raskaudessa (olettaen, että sellaisia tulee) aion mennä varhaisultraan oman mielenrauhani vuoksi. Ei toki varhaisempi ultraus sikiötä pelasta, ja voihan sydämenlyönnit loppua heti ultrasta seuraavana päivänä, mutta ainakaan ei tarvitsisi elää epäuskossa.
Pauliina
Oi, oikein paljon onnea! Onnellista odotusta ja lopputulosta :-) Tsemppiä ja tasapainoilua oppilaiden uteluihin, on todella vaikea kun joutuu huijaamaan, mutta jotkut asiat vain haluaa pitää yksityisinä. Etenkin kun kertoessa yhdelle luokalle sen tietää seuraavien välkkien aikana koko koulu...
terv. Irena
Lämpimät onnittelut! Oli niin ihana uutinen! Olen todella onnellinen puolestasi.
Muistan, kuinka luin viime vuonna teidän vauvan keskenmenosta oma vastasyntynyt esikoinen sylissäni ja vuodatin kyyneliä, oikeastaan vollotin ja haukoin henkeäni. Tunsin (ja tunnen edelleen) suurta kiitollisuutta omasta lapsestani ja surin sitä, kuinka teiltä otettiin pois jotain niin suurta.
Ymmärrän hyvin päänsisäiset peikot mutta toivon, että voit ja uskallat aidosti nauttia odotuksesta ja ihmeestä sisälläsi. Sillä ihme lapsi todella on. :)
-Taru
Voi että, olen vietellyt nettitaukoa, ja tämä uutinen oli päässyt livahtamaan ohi. Aivan hurjan paljon onnea teille! Ihana, että pyrit ottamaan nyt ilon irti raskaudesta. Toivon täydestä sydämestä, että tällä kertaa kaikki menee kohdallanne hyvin loppuun asti. Kylläpäs sai ison hymyn huulille ja kyyneleet kutittelemaan silmänurkkiin pitkäaikaiselle lukijalle! <3
FAntome: Kiitos vinkistä, täytynee selvitellä asiaa!
Vakkari ja Vakkari-E: Kiitos vinkistä! Tämä kuulostaa varteenotettavalta vaihtoehdolta!
Augusti: Heh, tieto tuli sullekin nyt sitten tätä kautta. En ole viitsinyt sitä kovin paljon levitellä, koska viime kesän tapahtumat painavat vielä mielessä. Olivathan nuo minun jotkin postaukseni tosi läpinäkyviä, tiedän... :)Toivottavasti opiskelutahti helpottuu kohdallsi keväänmyötä ja jokin mielekäs työ löytyy.
anonyymi: Toivotaan näin! Kiitos onnitteluista ja asukehusta :)
Pauliina: Tiedän tunteen, mutta koitetaan kestää... Menen ehdottomasti ensi raskaudessa varhaisultraan, mutta yleensä kaikki on ihan hyvin kun np-ultraan menee. Tsemppiä!
Irena: No, nyt kaksi luokkaa tietää jo. En minä ole asiaa itse asiassa edes yrittänyt salailla sen jälkeen , kun oppilaani voivat ihan hyvin lukea asian täältä blogistakin :)
Taru. Kiitos myötätunnosta ja onnitteluista! Onneksi kaikille ei käy niinkuin meille, mutta toksi sitä toivoo, että ihmiset ymmärtäisivät laillasi olla kiitollisia pienistään. Joskus tässä vuoden aikana on ollut hieman turhauttavaa kuunnella valitusta, kuinka rankkaa lasten kanssa on. On varmasti, mutta on ihmisiä, jotka ehkä haluaisivat päästä kokemaan sen saman rankkuuden. Keskenmenon tai kohtukuoleman kohdatessa menettää mahdollisuuden niin paljoon muuhunkin kuin vain omaan lapseen...Esim. vertaiskokemusten jakamiseen.
Äni: Kiitos onnitteluista ja myötäelosta :)
Lähetä kommentti