Korjailen tässä koepinoja kaiketi hamaan tulevaisuuteen, mutta suon nyt pienen hetken blogillekin.
Usein taitaa olla niin, että vanhempana tajuaa äidin olleen oikeassa, ainakin osassa asioista ;)
Tämä pätee varmasti vähän kaikkeen, mutta pohdin männä viikolla asiaa nimenomaan kauneuden ja tyylin näkökulmasta. Iän karttuessa huomaan allekirjoittavani äitini tyylivinkeistä ainakin seuraavat:
1. Luotto-ompelija on naisen paras ystävä. Jos haluat persoonallisia, hyvin istuvia ja aikaa kestäviä vaatteita, älä ihmeessä mene massaliikkeisiin. Pahoitat lähinnä mielesi, kun vääristä kohdista kiristää ja puristaa (ja joka toisella on sama vaate yllä).
2. Luonnollinen, eloisuutta antava ehostus on kaunein. Erittäin vaaleahipiäisen kannattaa käyttää ripsiväriä, puuteria ihon kiillon ehkäisemiseksi sekä hieman poskipunaa ja / tai aurinkopuuteria. Nuo ovat ehdottomasti tärkeämpiä meikkejä kuin rajaukset tai luomivärit, jotka luovat helposti tunkkaisen vaikutelman.
3. Huulipuna. Se saa vaalean kasvot sädehtimään!
4. Ripsien ja kulmien kestovärjäys säästää aikaa ja helpottaa elämää.
5. Ripsien taivutin on pitkä-, mutta vaalearipsisen naisen uskollinen ystävä. Ei tarvita mitään ripsipidennyksiä!
6. Polviin tai hieman sen ylle ulottuva hameenmitta on reitevää, mutta kohtuu sorjasääristä naista pukeva helmanmitta. Puhutaan ns. ladyministä :)
7. Säädykäs kaula-aukko ei aiheuta kiusallisia tilanteita. (toisaalta rintavan on ehkä parempi välttää poolokauluksia)
8. Pieni korko kengissä auttaa jaksamaan seisomistyössä. Kannattaa panostaa sellaisiin kenkiin, mitä päivittäin käyttää eniten.
Juu, tällaisia neuvoja olen saanut. Se sijaan erästä neuvoja en saa sulatettua edelleenkään millään. Äidin mielestä kasvoihini sopisivat parhaiten otsahiukset. No minun mielestäni vaan ei!
Voin selittää. Perustan mielipiteeni tietysti vanhoille teiniajan valokuville, joissa epämääräiset "siivekkeet" koristivat kasvojani. Leikkautin aina kiltisti otsahiukset, koska otsani olivat ohimosaarekkeiltaan melko korkean miehekkäät ja sain kuulla siitä. Kadehdin luokan muita tyttöjä, joilla oikeastaan kellään ei ollut (tai en muista, että olisi ollut) otsahiuksia. 1990-luvulla otsis oli oikeasti vain pikkulasten ja nörttien kampaus - ää, minäkö sellainen! Siksi olin aina kasvattamassa otsista pois. Lopputulos oli epämääräinen rumilus, jossa nuo otsalohkot sitten korostuivat oikein kunnolla.
Nautin suunnattomasti, kun täysi-ikäisenä sain viimein kasvatettua ensinnäkin pitkät hiukset ensimmäistä kertaa elämässäni, että sain viimein maltettua kokeilla, miltä näyttäisin pitkäksi kasvatettujen otsahiusten kera. Niin traumatisoitunut olin otsisvuosistani, että tunsin itseni oikeastaan ensimmäisen kerran ihan kauniiksi. No, jotain tekemistä saattoi olla silläkin, että pahin puberteetti oli taakse jäänyttä aikaa ;)
No, sittenhän alkoi varsinainen otsisbuumi. Tai olisiko niitä ollut jo aiemminkin, mutta minä olin vain elänyt teiniangstiani ;) Noin viiden otsahiuksettoman vuoden jälkeen aloin suhtautua otsikseen jälleen neutraalin uteliaasti ja viimein leikkautinkin sellaisen...
No, osa kehui kovasti ja välillä itsekin tykkäsin vaan eipä miehekkeeni. Hänen mielestään otsis teki minut väsyneen näköiseksi. Minulla on tunnetusti toki myös melko tummat silmän aluset, kai se liittyi joteenkin siihen. Itseäni ärsytti se, että otsis ei pysynyt kesätuulilla paikallaa, vaan lenteli aina sinne tänne. Lopulta kasvatin sen pois.
Uskokaa tai älkää, nyt ole taas puolen vuoden verran leikitelly otsis ajatuksella. Hiustyylini on viimeisen viiden vuoden ajan muuttunut sen verran, että voisin testata otsiksen kera aivan uudenlaisia kampauksia kuten päälaella törröttävää Pikku Myy-nutturaa, perinteistä 40-lukuista Tilda-kampausta ja vaikkapa lettikruunua. Minua kuitenkin epäilyttää edelleenkin muutama seikka:
- Toimiiko otsis oikeasti Tilda-kampauksen kanssa, jonka juju pitkälti perustuu ulos ja taaksepäin käännettäviin sivuhiuksiin?
- Onko korkea otsa, kohtuu kookas leuka ja nenä huono yhdistelmä otsiksen kanssa? Olen nykyään toki sinut jo nenäni kanssa (kaikkihan siitä omastaan löytää vikaa teininä, varsinkin jos jokin ulkopuolinen sattuu asiasta vielä huomauttamaan), mutta en nyt halua ehdoin tahdoin mitään typerää lookkia.
- Sitten on vielä silmälasit, joita on käytettä päivittäin... Näyttäisinköhän otsiksen kanssa jo siltä Criminal Minds´n Garcialta; sitä en nyt ehkä haluaisi. Toki kai sen on nyt hieman tyylistäkin kiinni. Tuon roolihahmon look on melko, hmm... täyteen ahdettu ;)
On tietysti vähän tyhmää kysellä teiltä, eihän teistä suurin osa edes tiedä, miltä kasvoiltani näytän. Toki, jos teillä on kokemuksia otsiksen ja silmälasien yhdistämisestä tai esim. tuon 40-luku kampauksen ja otsiksen yhdistämisestä, otan ajatuksianne mielelläni vastaan.
Minä jatkan pohtimista...
Tämä oli nyt sitten tämmöinen typeränkevyt postaus - olennainen osa tyylibloggausta :)
Ps. Millaisia kauneusvinkkejä olet itse saanut sukusi naisilta?
Kuva on haettu täältä.
8 kommenttia:
Mä en ole koskaan saanut äidiltäni erityisiä kommentteja tai vinkkejä liittyen ulkonäkööni. Paitsi nyt aikuisena joskus, et kai ole laihtunut :D
Oon ihan tyytyväinen, että meidän suvussa ulkonäköä ei ole mitenkään erityisesti korostettu. Siististi on juhliin pitänyt pukeutua, mutta se oli siinä.
En myöskään ajatellut lapselleni (muuta kuin sanoa söpöksi) vinkata, että mitä sen pitäis muuttaa tai miten laittautua. Mun mielestä muutenkin kaikilla on ulkonäköpaineita, enkä halua että niitä tulee yhtään lisää.
Mutta joo ehkä vähän eri näkökulmasta tämä mun kommentti.
Jaa-a, otsatukka-asiaan en osaa paljon sanoa paitsi että itselläni on ollut lähes koko aikuisikäni otsis, minulla on suhteellisen korkea otsa ja vaaleat kulmakarvat joten näytin mielestäni niin olmilta otsatukattomana. Nyt olen kyllä miettinyt taas että voisin kasvattaa otsiksen pois, näyttäisin tyylikkäämmältä ja aikuisemmalta. Toisaalta otsiksen kanssa näytän mielestäni tyttömäiseltä ja lisäksi kun muut hiukset ovat vyötärölle asti niin siinä olisi pieni duuni ennen kuin otsis olisi missään mitoissa :). Mutta tässä hiusasiassa äidilläni oli hyvin vahvat mielipiteet, kuten monessa muussakin, silloin kun olin teini: hän oli sitä mieltä että minulle sopii ainoastaan polkkatukka, ei otsahiuksia eikä pitkiä hiuksia! Kun sitten lähdin opiskelemaan kasvatin pitkät hiukset. Nyt äiti sanoo että älä vain leikkaa kun on niin komia tukka. Itse olen miettinyt jälkikäteen että miksi ihmeessä kuuntelin äitini mielipiteitä pukeutumisesta ja tyylistä, mutta sellaista se on kun on kiltti tyttö!
Täältä löytyy sekä lasit että otis. Tosin käytän piilareita muista syistä aika usein. Mielestäni yhdistelmä toimii kyllä, mutta otsiksella ja ilman täysin erilaiset lasit näyttävät hyviltä. Mutta mulla on muutenkin parit erilaiset, joten ei haittaa. :D
Olen pitänyt monenlaista otsista, ja vain yksi malli aiheutti ongelmia. Se oli sellainen pitkä sivuotsis.
anonyymi1: Tuo on ihan hyvä periaate, noin lasten kanssa on varmasti hyvä toimia. Sinänsä olen pitänyt kaikista äitini yleisvinkeistä, tuota otsatukkajuttua lukuunottamatta, enkä kokenut millään tavalla ulkonäkööni puuttumisiksi tai arvosteluksi. Enkä muuten tarkoittanut, että lapsuuteni olisi ollut jotenkin ulkonäkökeskeistä aikaa. Tämä ihan vaan täsmennykseksi, ettei keskustelu lähde väärille urille. Sinänsä erilaiset tulokulmat aiheiseen ovat tervetulleita :)
anonyymi2: Hih, olmi täälläkin siis ;) mulla on ollut vähän samanlaisia kokemuksia tuon hiusten kasvattamisen kanssa. Omakaan äitini ei uskonut, että hiukseni voisivat kasvaa. Ihan hyvät ja terveet ovat olleet... Heh, eipä ole vanhempien sana aina totuus!
Fantome: Omat lasini ovat aika kookkaita (kun kasvonikin ovat), niin mietin juuri sellaisten istuvuutta otsiksen kanssa. HArmi, kun en saa enää käyttää piilareita... Niiden käyttö rajoittuu tämän todetun piilokarsastuksen vuoksi lähinnä juhlahetkiin. No, taisin mennä sinne balettiinkin muuten lasien kanssa enkä edes murehtinut! Sinänsä lasit antavat särmää eikä osaisi oikeaastaan enää olla täysin ilmankaan.
Ainoat ulkonäkövinkit, joita olen äidiltäni saanut, liittyvät hiuksiin. Kuulemma kiharoita olisi hyvä laittaa, että ilme vähän pehmenisi, ja siksi toisekseen hän ehdottomasti suositteli lapsuus- ja teinivuosieni aikana, että pitäisin tukkani lyhyenä (polkkamitassa), koska se on ohut luikero kuten äidillä itselläänkin. En kuitenkaan päätynyt äidin kaltaiseen lyhyeen permanenttitukkaan, vaan tukka on ollut pitkä ja suora jo yli 20 vuotta... välillä otsatukalla, useimmiten ilman.
Itselläni on ollut aikuisiällä kunnon otsatukka kahdesti: piikkisuora 70-luvun hengessä sekä sellainen kaartuva malli, kummatkin pitkän tukan ja vahvojen silmälasien kanssa. Kummankin kanssa pystyi hyvin tekemään ja pitämään monenlaisia kampauksia, mm. lettikruunua. Kasvatin kuitenkin lopulta otsiksen pois, koska sitä olisi pitänyt käydä jatkuvasti siistityttämässä, mikä oli opiskelijabudjetille ja muutenkin laiskasti kampaajalle ehtivälle liikaa. Varsinkin voimakkaiden silmälasien kehysten päälle otsatukka kasvoi aika nopeasti ja jäi helposti sankojen liitoskohdan väliin. Otsahiusten karkailusta sen sijaan pääsee hyvin eroon pienellä suihkauksella lakkaa.
Huh, tulipas pitkä kommentti... Vielä piti kysyä tuosta upeasta Sifongin mekostasi: mainitsit sitä käsitelleessä postauksessa sen olevan monikäyttömekko. Voisitko siis kuvitella käyttäväsi sitä opettaessasi? Teen itse jonkin verran sijaisuuksia ja rakastan vintagevaatteita, mutta olen vähän arkaillut käyttää kouluissa vartaloa noin paljon korostavia mekkoja.
Maria Maaton
"Tukka pois silmiltä!" "Kannattaa rasvata kyynärpäät!" Molemmat olen omaksunut. Jälkimmäinenkin on muuten oiva vihje: kun on koko elämänsä rasvannut kyynärpäät, niin eivät ole pahemmin rypistyneet.
Elina: Kumma, kun äidit ovat noin hanakoita suositelemaan polkkahiuksia! Minunkin äitini taisi puhua aikoinaan pehmennyksne puolsta ;)
Maria Maaton: Juu, ehken laittaisi ihan koulutunneille päälle, mutta mielestäni mekko voisi olla aika hyvä monenlaiseen vapaa-ajan viettomenoon... No, tai katsotaan, saako kevät sitte npääni niin sekaisin, että lähden moisessa makkarankuoressa ihan töihinkin;)
anonyymi: Heh, aikas hyvä vinkkejä :) Niin, unohdinkin mainita, etten ole koskaan ajanut säärikarvojani äidin suosituksesta. Ne ovat niin hennot ja vaaleat ja pysyneet myös sellaisina. Ehkä kuiteskin hyvä, etten laittanut tätä tuonne virallisen postauksen puolelle, ettei joku saa slaagia...
Lähetä kommentti