Perjantaista!
Uh-huh... Energiaa tuntui riittävän vielä hetken, kun saavuin kotiin, mutta tajusin juuri, etten pysty pitämään enää oikein ajatuksiani koossa... Pidetään epistola siis tänään lyhyenä :)
Yllä oli tänään jo pari kertaakin töissä ollut liivihame, jonka löysin UFF:lta syksyllä. Se on laadukasta villasekoitetta (ah, miksi tuollaisia kankaita ei ole enää vaatteissa?) ja Eija hieman lyhensi olkaimia, jotka meinasivat tipahtaa alkuun olkapäiltä. Kuvia analysoidessa totesin, että jatkossa voisin käyttää hieman avarampia päänteisiä paitoja tuolla alla, mutta kuka hullu nyt näin kylmällä tarkenee edes perustrikoolla. (?!) Minulla olikin tässä päällä villanuttu tänään. Muistan ostaneeni ensimmäisen liivihameen UFF:lta jo 90-luvulla, ah mitä persoonallisuutta. Muut pitivät ehkä minua lähinnä hullunkurisena oman tiensä kulkijana. Kuten varmaan osa edelleenkin. Onhan nämä vaatevalintani nyt aika paljon nykymuodista poikkeavia.
No, minun mielestäni liivihameen juju ovat ihanat ristikkäin menevät olkaimet. Ja henkseleitä voi paukutella ainakin siksi, että vaatemakuni on osittain yhteneväinen The Freelancer´s Fashionblog-blogin Ulrikan (olikohan se hänen nimensä?) kanssa. :D
Kiitos teille kaikille edellisen postauksen reissuvinkeistä!
4 kommenttia:
Oi, ihana mekko - sopii kantajalleen kuin kirsikka suklaakakun päälle! Mainio! :)
Voi, olen koko pienen elämäni rakastanut liivihameita! Ja se ei olekaan aivan pieni aika. Minulla oli joskus liivihousutkin, siis ne henkselit olivat samasta kankaasta kuin housutkin. Ihana asu!
Kiva hame! Ja kiva tuo sinun pukeumistyyli muutenkin :)
anonyymit: Kiitos ja kumarrus!
Tuulia:Haa, hauskaa, että on muitakin liivihamefaneja :)
Lähetä kommentti