Mulla on ollut tänään jotenkin tosi positiivinen päivä. Tässä syitä iloita:
1. Avustaja eräässä luokassa. Ihan huippu tyyppi, jolla pysyy asiat näpeissä tilanteessa kuin tilanteessa. Esimerkiksi, kun on tehty ryhmätöitä, niin pahvit, liimat ja sakset ovat aina valmiina. Kun unohdan ottaa kopion, hän kiiruhtaa ottamaan ne. Hän huolehtii, että oppilaat pysyvät aikataulussaja kirjaavat läksyt ylös... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ylipäätään, on ihanaa, kun opettaja voi keskittyä siihen, minkä parhaaksi taitaa, nimittäin pedagogiseen vastuuseen :) Päättäjät hoi, ihan oikeasti opetuksen taso nousee tällaisilla tunneilla!
2. Löysin nahkasaappaat kuudella eurolla Ihana Kirppikseltä. Kipitin saappaat kainalossa suutarille ja tilasin uudet korkolaput ja lankki. Avot! 22 euron hintaan sain burgundinpunaiset suomalaiset saappaat, joissa on talvinen lampovuori sisäpuolella :D
3. Sain ekan kaupallisen sponsorin mun ensi vuoden vaatekamppanjalle! (Lisää otetaan vastaan, yksi joka kuulle olisi tavoite...)
4. Hain Eijalta joulujuhlamekon. Se on HUIPPU. Lupaan kuvat siitä joulujuhlapäivänä.
5. Pääsen (siis huom. PÄÄSEN) esittämään tiernapoikia joulujuhlassa. Se on ollut haaveeni jo teinivuosista. Joo, tiedän, olen tietyllä tapaa hullu. Olen muuten sitten se Mänkki, jolla on tähti.
Mitäs sitten vielä?
No, sananen päivän asusta.
Ihana Kirppikseltä on syksyn aikana löytynyt mm. Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelema käyttämätön nuttu (30 e), tällainen Zaran myyränharmaa lepardikauluspaita (3 e) ja Topolino -hame onkin jo vanhastaan tuttu (olikohan se 16 e) Kaulakoru on Art + Design-liikkeestä.
No, te lakkoani vielä epäilevät Tuomaat, uskotteko tämän postauksen jälkeen, että voin tarjota teille ihan varmasti inspiraatiorikkaan päivän asu-vuoden ilman kaupasta ostettuja pyntteitä?
Vielä toinen sananen asiasta, joka ei ollut ihan yhtä iloinen juttu. Olen käynyt kahdesti haaskalla. Tai siltä minusta tuntuu, kun eilen ja tänään shoppailin 70 % konkurssialessa Tiimarissa. Surettaa. Ihan hirveesti. Kyllä me kaikki 80-luvun tyttäret muistamme, miltä tuntui, kun sai ostaa hienon uuden penaalin ja hajukumit seuraavaa kouluvuotta varten. Eihän Suomessa tuolloin ollut toista krääsäparatiisia. Kyllä nyt osa suomalaista kulttuurihistoriaa katoaa savuna ilmaan... Mistä noillekin kyseisen yrityksen palveluksessa olleille saadaan uudet työpaikat?
En voine lopettaa tätä oikeastaan mihinkään muuhun kuin Kerkko Koskinen Kollektiivin versioon Hoosiannasta. Jotenkin se videoineen istuu joulunalusajan taloudellisen humuun riemullisuuden ja avunhuudon ristiriitaisuudessaan.
Ps. Vielä ehtii äänestää ensi vuoden toiveteemoja tuossa sivupalkissa :)
5 kommenttia:
Onnea matkaan Tiernapojissa! Olen kerran ollut Herootes ;)
Heh, hauskaa, jos pääset esittämään tiernapoikia! Mänkillä ei kuitenkaan taida olla paljoakaan laulettavaa. Näin muuten vastikään niin hulvattoman version Tiernapojista, että! Kerropa jossain vaiheessa, miten esityksenne meni.
Tiimari on tuttu minullekin lapsuudesta, mutta toisaalta opin jo nuorena, että askartelutarvikkeet yms. ovat siellä kalliita, joten ne kannatti ostaa kirja- tai askartelukaupasta.
Elina: Hoo, Herooteshan on jo ihan merkkirooli :D Minä odotan innolla, että saan pyöräyttää tähteä. Siinäpä muuten meikäläisen DIY-haaste loopuviikoksi...
Augusti: Mänkki saa laulaa ainakin kahdeksan laulua muiden kanssa. Se on mulle nyt ihan tarpeeksi! Muriaanien kuninkaallahanon kivoja sooloja, mutten todellakaan halua sotkea naamaani mustaksi ;)
Nyt Tiimarissa kannataa kyllä käväistä, kun siellä on hurja loppuale. Jäljellä taitaapi olal tosin sellaista spesiaaliaskartelukamaa, mutta löisin tosin vielä esim. harpin, hyviä lyikkärietä, kumin, voivoittimen, punaisia yo-kokeiden (ja muiden kokeiden korjauskyniä) sekä Skanssin Tiimarista pukupusseja.
Pahoittelut tosi paljon, että reagoinut s-postiviestiisi... Mulla oli vähän kestävyyskoetyksella tuossa toissa viikolla. Toivottavasti konserttinen onnistui! Ihan aidosti haluaisin päästä joku kerta kuulolle! Missä vietät muuten joulun?
Äh, minun on pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä Ihana kirppikselle. Se on vaan niin väärässä suunnassa minun kannaltani, vaikka lähellä toki silti.
Oi, tiernapojat on ihan parhaat! Minä olen ollut Herodes ja Mänkki. Kolme vuotta sitten esitimme miehen kanssa sukulaisille kahdestaan tiernapoikia. Hyvin ne roolit saatiin jaettua, kun oli isohko enkelikoriste Mänkkinä ja lakupekka-naamaari Muriaanille.
Minä en osaa surra Tiimarin loppumista (paitsi niitä työpaikkoja), vaikka se olikin tärkeä kauppa jossain vaiheessa. Viime vuosina tuntuu, että sieltä ei ole oikein löytynyt mitään.
Karkkis: Menemene! Sähän asut kuitenkin aikastavalla keskustassa ;)
En minäkään Tiimarissa ole viime aikoina shoppaillut, muistelin kanssa paremminkin niitä aikoja, kun se edusti nuorille tytöille ihanuuksien aarreaittaa Suomen maassa...
Lähetä kommentti