Tervehdys!
Kouluvuosi alkaa jälleen olla pulkassa ja niin opiskelijoiden ja oppilaiden kuin myös opettajien on aika nauttia työnsä hedelmistä. Ja mikäs on nauttiessa - opinahjon käytävillä tulee vastaan hymysuisia ihmisiä ja ilmat ovat viikon kuluessa vain parantuneet. Opettajallakin on viimeisten kokeentarkastusrutistusten jälkeen edessä vihdoin se kaivattu lepo vaikkapa kera takapihan aurinkotuolin, kylmän juotavan ja hyvä romaanin.
Kesäisen kirkasta taivasta on varjostanut viime päivinä oikeastaan vai yksi hattara - nimittäin se vuosittainen mediassa käytävä ylioppilaskirjoitusmenestykseen perustuva lukiovertailujen vyöry. En ota asiaa esille siksi, että jaksaisin (enää) sen takia varsinaisesti mielensäpahoittajaa leikkiä, mutta periaatteellisista syistä haluan kuitenkin nostaa kissan pöydälle myös täällä virtuaalisessa salongissani.
Lukioiden vertailu tapahtuu vertailemalla joko tutkinnon suorittaneiden kaikkien aineiden yhteispisteistä eli puoltoäänistä laskettuja lukiokohtaisia keskiarvoja tai neljän pakollisen aineen puoltoäänien lukiokohtaisia keskiarvoja. Näiden laskutoimitusten perusteella laaditaan lukioiden nokkimisjärjestys, jonka top kympissä majailevat vuodesta toiseen suurten kaupungien lukiot.
Heti listojen julkistamisen jälkeen vakuutellaan uutisissa ihan asiantuntijoiden kera, että hei, eihän nämä tulokset nyt oikeasti kerro yhtään mitään opetuksen tasosta ja suomalainen opetus on kauttaaltaan laadukasta, mutta silti se pieni epäilyksen siemen on kuitenkin jo kylvetty. Perheissä saatetaan pohtia, että pitäisiköhän meidän Maijan nyt oikeasti kuitenkin hakea sinne naapurikaupungin paremmin menestyneeseen lukioon tuon oman paikkakunnan tavanomaisen opinahjon sijaan? Opettajat eivät tietenkään välitä mokomista rankingeista, mutta kuitenkin salaa hihkutaan, että huh, onneksi meidän lukio pesi tuon samoista opiskelijoista kilpailevan koulun! Huonona vertailuvuonna ollaan sitten ihan julkisesti opettajainhuoneessa allapäin.
Mistä on oikein kyse? Suomen ylimitoitetussa lukioverkostossa vallitsee ankara kilpailu opiskelijoista. Tällöin positiivinen julkisuus on aina hyödyksi ja mainokseksi.
Olen tosin oikeasti myös sitä mieltä, että vertailu on kökkö. Suurten kaupunkien "eliittilukiot" ovat eliittiä pitkälti sen vuoksi, että niihin tullaan lähelle yhdeksäisen keskiarvolla tai jopa yli. Joihinkin kouluihin tullaan alle seitsemän keskiarvolla. Kummankohanlaisten koulujen opiskelijat nappaavat todennäköisesti enemmän laudatureja?
Jos rankingeja halutaan ylipäätään tehdä, pitäisi mielestäni vertailla lukioiden sisäänottokeskiarvoja ylioppilastutkinnon arvosanoihin. Tämä kertoisi siitä, missä kouluissa on tapahtunut eniten kehitystä. Eikö esimerkiksi se ole arvokasta ja kerro opettajien opetustaidoista, jos vaikka erittäin huonoilla arvosanoilla sisääntulleesta kuitenkin leivotaan ylioppilas tai jos joku opettaja pystyy opetustaidoillaan ja motivoinnillaan kannustamaan keskinkertaista oppijaa magnan ja eximian arvosanoihin? Kumpi lisäksi vaatii enemmän taitoa - opettaa heikkoa opiskelijaa vai kympin opiskelijaa, joka osaisi ehkä jopa itseopiskella kurssien sisällöt? En tarkoita kuitenkaan tällä vertauksella tietenkään sitä, etteikö huippuopiskelijalle tulisi tarjota haasteita ja houkutella häntä ylittämään itsensä.
Lukio-opintoihin tähtäävien opiskelijoiden ja heidän perheittensä kannattaisi myös pysähtyä miettimään muutamaa seikkaa: Suuressa lukiossa on toki runsas kurssitarjonta ja erikoistumismahdollisuudet, mutta pienemmillä yksiköillä on myös etunsa. Lukio-opiskelussa voi tulla yllätyksenä se, että opettajalla ei ole aikaa opetettavalle samalla tavoin kuin yläkoulussa; hän opettaa vain suurta kasvotonta massaa. Pienemmässä koulussa opettajaa voi vielä nykäistä hihasta ja pyytää esimerkiksi selittämään asian uudestaan ja vaihtaa ajatuksia. Pienemmän koulun heterogeenissa porukassa ei se kasin oppilas tai ysin oppilas tunne myöskään olevansa pohjasakkaa, kuten voi käydä kun opiskelee pelkkien neropattien keskellä. Toki tällainen ryhmän kova taso voi toki kirittää hyviin saavutuksiin. Tiedän kuitenkin, että joidenkin kohdalla se on aiheuttanut alemmuuskomplekseja ja estänyt oppimista.
Ehkäpä yritän vain sanoa, ettei vertailua pitäisi tehdä vain vertailun vuoksi. En näe nykyrankingin taustamotivaattorina mitään muutakaan syytä. Sinä jossakin suomalaisessa lukiossa opettava opettaja, ole ylpeä omasta ammattitaidostasi, tee työsi sydämellä, reflektoi opettajuuttasi ja ole kiinnostunut siitä, mitä teet. Silloin olet palkintosi ja kiitoksesi hyvästä työstä ansainnut, listasijoituksista huolimatta.
Heräsikö ajatuksia?
10 kommenttia:
Itse kävin aikoinaan lukion, joka nykyään sijoittuu rankingissä loppupäähän. Silloinkin se taisi olla alueen lukioista se, johon tultiin, jos muualle ei päästy. Itselleni se oli koulu, johon kävelin viidessä minuutissa, ja tämä ratkaisi lukiovalintani, vaikka olisin muuallekin keskiarvoni perusteella päässyt. Kirjoitin yleisarvosanalla M (aikana ennen E:tä), enkä usko, että juurikaan parempaan suoritukseen olisin "paremmassakaan" koulussa päässyt. Minua harmittaa, kun tuota opinahjoani monesti keskusteluissa parjattiin ja parjataan yhä, vaikka siellä oli (ja varmaankin on yhä, tosin en nykyisistä opettajista tunne kuin pari) ammattitaitoiset ja motivoituneet opettajat ja pääsääntöisesti hyvä ja lämmin ilmapiiri.
Ei ihan aiheesta, mutta löysin abitreeneistä blogin joka saattaisi kiinnostaa (http://opokokelas.blogspot.fi/).
Itse olen käynyt ison kaupungin eliittilukion (taidepainotteisen). Sillä oli vaikutuksensa kyllä moniinkin asioihin. Tunnelma ei ollut luokassa kovinkaan kaverillinen, porukka oli niin (rasittavalla tavalla) "tiedostavaa". Itse en rohjennut hakemaan kuviksenopekoulutukseen lukion jälkeen, kun ajattelin taitoni keskinkertaisiksi (tuo lukio siis pukkaa Iittalan suunnittelijoita ja vuoden nuoria taiteilijoita..) Vasta myöhemmin kun kavereiden pikkusisarukset jne. hakivat ja pääsivät kuviksenopeksi opiskelemaan ja heidän lähtötasoaan katselin, tajusin jotain. Olisin itsekin voinut todellakin hakea ja päästäkin. Eiväthän ne omat huipputaitavat lukiokaverit nyt kuviksenopeiksi hakeneet ja edes halunneet. Hehän halusivat taiteilijoiksi!
Puhuttaessa vertailusta sisäänpääsyarvosanojen perusteella on hyvä muistaa että peruskoulujen päättöarvosanat eivät ole yhteismitallisia kun valtakunnallista peruskoulujen päättökoetta ei ole. Toiset opettajat antavat arvosanoja huomattavasti hövelimmin perustein kuin toiset. Lisäksi lukion, johon tullaan 9,5 keskiarvolla ei ole mahdollista sijoittua hyvin - yli 10:n / L:n ei kukaan voi mennä (vrt. kehittymismahdollisuudet 7 keskiarvon tilanteessa). Tästä johtuen vertailun arvo olisi vähän niin ja näin.
Olen samaa mieltä: lukioiden vertailu pitäisi lopettaa, tai jos sitä on pakko tehdä tällä tavoin, niin lukiot pitäisi jakaa esim. koon mukaan ryhmiin tms.
Ja itse kävin ns. hikarilukiota, joka siihen aikaan pärjäsi lukiovertailussa kohtalaisen hyvin.
Itse kävin aikoinaan melko huonomaineisen lukion, mutta eipä tuo menestymiseeni ole millään tavalla vaikuttanut. Paremmat lukiot olisivat sijainneet puolen tunnin - 45 min bussimatkan päässä, enkä halunnut kuluttaa päiviäni bussissa. Omassa lukiossani oli paljon sellaista porukkaa, jota opiskeleminen ei juuri kiinnostanut, mutta toisaalta en varmaan olisi jaksanutkaan kamalaa kilpailumeininkiä. Se olisi kyllä ollut kiva, jos olisi ollut enemmän valinnaisia kursseja, mutta hyvin pärjättiin näinkin ja yliopistoon päästiin heti ekalla yrittämällä.
Mutta et kai voi väittää, ettei opetuksella olisi tasoeroja? Olen vuodesta toiseen seurannut esimerkiksi Säkylän lukion sijoittumista. Se on aina kärkipäässä, vaikka on paikkakuntansa ainoa lukio. Jotain siellä tehdään toisin, kun aina sijoittuvat niin hyvin. En jaksa uskoa sitäkään, että Säkylään olisi valikoitunut geeneiltään erityisen erinomaisia yksilöitä. Säkylän koulusta en kyllä tiedä yhtään mitään, mutta kiinnostavaa olisi tietää, mitä tekevät.
Sen sijaan omalla paikkakunnallani olen seurannut parin lähiseudun lukion käytäntöjä. (Nämä ovat siis kaikki paikkakuntansa ainoita lukioita.) Ja kyllä niissä on eroja. Yksi suuri ero on OPO. Ohjaako opo henkilökohtaisesti? Vai vain löpisee yleisesti kaikille, jolloin vetelämmät eivät kuuntele eivätkä tee järkeviä valintoja. Onko opo sellainen, että oppilas katsoo voivansa mennä hänelle puhumaan? Opo voi näin kotoa katsoen olla sellainenkin, ettei kukaan viitsi hakeutua keskusteluun, "kun ei siitä mitään hyötyä kuitenkaan ole". Opo itse taas ei oma-aloitteisesti ota käsittelyyn kenenkään kurssi- ym. valintoja henkilökohtaisesti. Toisessa koulussa taas ohjataan, seurataan ja "pidetään huolta" hyvinkin paljon, kutsutaan keskusteluihin ja vedetään mukaan. Jopa rehtori voi käydä etsiskelemässä kotiin jättäytyvää.
Ja toinen on opettajien puuttuminen. Jos oppilaalla alkaa mennä huonommin, keskustellaanko hänen kanssaan. Puututaanko, otetaanko kontaktia? Onko oppilaalla tunne, että hänen menestymisensä on koulunkin kannalta tärkeä asia.
Ja sitten on vielä sellainenkin asia kuin työrauha. Niin uskomattomalta kuin se lukion osalta kuulostaakin. Oman lapseni mukaan heillä on osalla oppiaineista lukiossa huonompi työrauha kuin yläkoulussa! Näin erityisesti pakollisilla kursseilla. Tietyt opettajat eivät puutu asiaan mitenkään, vaan tyytyvät luennoimaan, kuuli sitä sitten kukaan tai ei.
Vastakysymys on tietysti se, että milloin ne oppilaat sitten oikein itsenäistyvät, jos aina vaan holhotaan ja aikuiset huolehtivat. Mutta siltä nyt vaan vaikuttaa, että holhoaminen tuottaa parempia tuloksia.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä näistä lukiovertailuista. Opiskelen ensimmäistä vuotta luokanopettajaksi, ja kirjoitin hiljattain esseen juuri samasta aiheesta. Vaikkei aikeissani olekaan opettaa lukiossa, on mielestäni erittäin huolestuttavaa, että Suomessakin rankataan oppilaitoksia yo-tulosten perusteella. Huolestuttavaa on myös, että listauksen yleistyessä se ulottuu koulutusjärjestelmän yhä alemmille portaille. Ensin listataan lukioita, pian yläkouluja, ja kohta jo päiväkotejakin (toivottavasti ei sentään).
Ylioppilaskokeet eivät kuitenkaan kerro koko totuutta, kuten kirjoitit. Jossakin lukiossa aloittavien opiskelijoiden taso voi olla heikko, mutta laadukkaan opetuksen ansiosta tulokset ovat keskinkertaiset tai hyvät. Onko tämä lukio silti automaattisesti huonompi kuin kympin oppilaita sisäänottava ja laudatureja tuottava huippulukio? Huippulukion opetuksen taso voi olla kehno, mutta lähtötason ollessa korkea, ovat tuloksetkin hyviä.
Kävin itse aikoinaan "eliittilukion" ja menin sisään päälle ysin keskiarvolla. Jos saisin valita uudestaan, en missään nimessä menisi samaan lukioon. Lukio oli täynnä lääkäreiden, juristien ja kauppatieteilijöiden lapsia, joista oli tuleva lääkäreitä, juristeja ja kauppislaisia. En kokenut kuuluvani joukkoon "tavallisen perheen" lapsena. Edes ryhmänohjaajamme ei kolmessa vuodessa oppinut nimiämme, historian kursseilla opettaja luennoi 50-60 päiselle porukalle ja muillakin kursseilla osallistujia oli lähemmäs 40. Pitkän matematiikan opettaja vaihtui joka kurssilla, ja aina kurssin alku meni siihen, että opettelimme kulloisenkin opettajan käytänteitä. Opeteusmenetelmäkin vaihtui jatkuvasti. Ainoa hyvä puoli koulussa oli oikeastaan ihana opo ja tietysti opiskelukaverit.
Olen seurannut blogiasi jo pari vuotta, mutten ole aiemmin kommentoinut. Kiitos ajatuksia herättävistä kirjoituksista, sekä hömpästä että "asiatekstistä"! Erityisesti luokanopettajaopintojeni aloittamisen jälkeen on ollut mielenkiintoista lukea ajatuksiasi, jatka samaan malliin. :)
Eilen taisi ilmestyä STT:n vertailu, jossa oli ne sisääntuloarvosanat otettu jotenkin huomioon; harmi vaan, ettei ainakaan meidän paikallisaviisimme kyennyt kertomaan, miten. Kärjessä keikkuivat kuitenkin pääsääntöisesti eri lukiot kuin muissa kahdessa. Paitsi, tuo edellisen anonyymin esiin nostama Säkylä oli petrannut sijoitustaan entisestään. Minuakin kovasti kiinnostaisi, mistä Säkylän vuodesta toiseen jatkuva hyvä menestys johtuu! Muut saman seudun lukiot ovat kuitenkin muissa vertailuissa melko kaukana takana. Sinänsä pidän näiden vertailujen informaatioarvoa melko pienenä - taustalla juuri nämä sisääntulokeskiarvot, ja toisaalta pienten lukioiden kohdalla tulokset eivät ole kovin luotettavia, koska yksittäisen kirjoittajan vaikutus tuloksiin voi olla suurikin. Mutta ilmiönä esim. tämä Säkylä on kyllä kiinnostava!
Mua aina jaksaa hymyilyttää, se miten Ressu on "yllättäin" ykkösenä. Siis sisäänpääsyrajahan Ressussa on näillä nyt kirjoittaneilla ollut peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo 9,6... Kyllä tuolla opiskelija-aineksella pitäisikin olla kärjessä lukiovertailussa.
Sen sijaan esimerkiksi itseäni kiinnostavampi koulu on Raision lukio, johon välillä on päässyt jopa alle 7 keskiarvolla. Nyt raja on tainnut olla 7,2 hujakoilla, ja sieltä tasaisesti kirjoitetaan Suomen parhaita pitkän matematiikan tuloksia..... :) Ne 2011 muistaakseni noteerattiinkin valtamediassa.
Lähetä kommentti