Laaduntarkkailija

Heipä hei!

Huomaan, että iän karttuessa minua on alkanut erityisellä tavalla ärsyttämään huonolaatuisiksi osoittautuvat vaate- ja kenkäostokset. Pidän toki uusista ihanuuksista, mutta toivoisin niiden kestävän vähän enemmänkin kuin yhden sesongin verran. Pahinta mielestäni on se, ettei kalliimpi hintaluokka välttämättä takaa laadukkutta, vaikka brändi niin lupaisi. Jos ostan jotakin kalliimpaa, haluan myös, että tuote kestää! Ärsyynnyn melkoisesti, jos näin ei ole. Toisaalta budjettini ei ole sallinut keskihintaisia kalliimpien merkkien kokeilua, ja ehkäpä luksusmerkit lunastaisivat laatuvaatimukseni mennen tullen. En kyllä täysin usko tähänkään, mutta laadukkaampaan kannattaisi kaiketi siirtyä. Edelleen siis pitäisi karsia ostoksia...

Huhtikuun Oliviassa toimittajakunta esitteli omia suosikkituotteitaan, jotka heidän mielestään olivat osoittautuneet hintansa väärtiksi. Joukossa oli niin edullisemman kuin kalliimman hintaryhmän tuotteita, ja pääasia oli, että tuote oli osoittatunut laadukkaaksi. Mielestäni lehden idea oli oiva ja siirrettävissä myös tänne blogimaailman puolelle. Miksei puskaradiota kannattaisi käyttää ja kertoa omista laadukkaista suosikkituotteistaan? Minä aloitan, ja toivon, että tekin kerrotte omista lemppareistanne. Ei ole väliä, onko tuotteet kalliita vai halpoja, pääasia, että ne ovat laadukkaita ja tyylikkäitä ja tuoneet kantajalleen iloa :)


Tässäpä Tildan suosikit:

1. Changen balkonette-rintaliivit. Liivit ovat sileäkuppisina helppokäyttöiset ja sopivat kaikenlaisten vaatteiden alle. Erityistä plussaa merkki saa tarpeeksi pienistä ympärysmitoista! Monissa laadukkaissa liiveissä koot loppuvat 70 cm, vasta Changen liivien myötä tajusin, että oma kokoni on 65 cm. Aiemmin olin käyttänyt jopa ympärysmittaa 75cm! Mutta eipä ihme, sillä monien perusketjujen liikkeissä kokoja olivat ne perus 75B:et ja 80C:et... Changen valikoimista löytyy ympäryskokoja 60 -100 cm väliltä, joten luulisin jokaisen löytävän omansa. Kuppikoot ovat vähän hassun suuret, mutta eiköhän oma lopulta löydy! Liivien hinnat ovat siinä 20-50 euron välimailla ja ketjulla on ympäri vuoden hyviä tarjouksia kanta-asiakkaille.


2. Vagabondin kengät. Hyvä lesti leveähkölle suomalaiselle jalalle. Omistan noin kymmenet Vagabondit ja voisin oikeastaan ihan hyvin elää ilman muita kenkämerkkejä. Vagabondit ovat lähes aina nahkaa ja kuitenkin kohtuuhintaisia. Parhaimmat Vagabond-löytöni olen tehnyt alennusmyynneistä. Silloin hintakin on jo ihan mukava :)


3. Nahkalaukut. No, en omista ainuttakaan kallista luksuslaukkua, mutta jo noin sadalla eurolla pääsee kiinni kivaan kestävään laukkuun. Veikkaanpa, että pärjäisin jatkossa noin viidellä laukulla, jos ne olisivat tyylikkäät ja aikaa kestävät. Omat nahkalaukkuni ovat merkkejä Your Face ja O-I-S , ja olen ollut erittäin tyytyväinen kumpaiseenkin :) Seuraavaksi haaveilen ehkä jostakin hieman kalliimmasta ja pienikokoisemmasta laukusta, mutta nyt pärjäilen näilläkin. Aika näyttää ;)

4. Nudie Jeans -farkut. Ovat todellakin hintansa väärtit, vaikka 139 euroa oli mielestäni aivan kamala hinta farkuista. Totuus on kuitenkin se, että käytän jompaa kumpaa pariani lähes aina, kun pistän kaksilahkeiset jalkaan! Nämä eivät yksinkertaisesti plösähdä yllä eikä niihin tule polvipusseja! Ja kuitenkin materiaali on miellyttävän pehmeää. Olen tainnut farkkumerkkini löytää, entä sinä? :)
5. In Wear-merkin t-paidat ja neuleet. En omista näitä kovin montaa, mutta kaikki yksilöt ovat olleet huippulaadukkaita. Olen myös tykästynyt eri halppissarjojen Organic Cotton-tuotteisiin. Esimerkiksi ylläni oleva raitatoppi on H&M luomupuuvillainen paita. Mukavan pitkä housun sisään ja tarpeeksi napakka.

Tässäpä lyhyt listani! Kerropa vuorostaan omat suosikkisi! Entä millaisten tuotteiden kohdalla kannattaa panostaa ja milloin taas voi mielestäsi pihistää? Mukavaa illanjatkoa!

Päivän asu:

takki - H&M

toppi -H&M

kengät - Din Sko

huivi - Vero Moda

farkut - Nudie Jeans

laukku - O-I-S

vyö -Lindex

Ps. Meidän perheessä selvisi valitettava kiusaamisepisodi, jonka johdosta eräs henkilö lähti toipumaan ja tuulettamaan hermojaan Jyväskylään. Käy tsekkaamassa Jyväjemmarin tarina täältä. :D

Barrikadeilla vekkihametyttöjen puolesta

Iltaa. Menen suoraan aiheeseen. Tämä tulee vähän viiveellä, mutta parempi myöhään kuin milloinkaan.

Toimittaja Minna Lindgren julisti Helsingin Sanomien HS-raadissa, ettei halua yhtään enempää elämälle vieraita seitsemän laudaturin vekkihametyttöjä lääkäreiksi, tuomareiksi ja opettajiksi. Vähän myöhemmin samaisen lehden keskustelupalstalla nousi äläkkä siitä, että hikipinkotytöt vievät opiskelupaikat maalareiksi aikovilta pojilta. Ennen kiltit tytöt uhkasivat kansoittaa vain yliopistot, mutta nyt ovat siis amiksetkin vaarassa joutua liian hyvien tyttöjen uhreiksi.

Tehdäänpä asia selväksi. Minä olen noiden hikipinkotyttöjen puolella. Enkä edes yritä muuta.


Heitän ilmaan muutaman kysymyksen. Milloin ahkeruudesta on tullut perisynti? Mitä väärää siinä on, että yrittää parhaansa? Olen uskonut koko elämäni, että nuo asiat ovat hyveitä ja tavoittelemisen arvoisia. Ongelma onkin ehkä siinä, että nykymaailma ei arvosta kyseisiä arvoja. Yhteiskuntaa ja koulumaailmaakin vaivaa periaate, että mennään sieltä, mistä aita on matalin. Suurempi sankari on se, joka saa tuurilla välttävän arvosanan kuin että yrittämällä vähän paremman. En kuitenkaan pidä kysymystä sukupuolisidonnaisena. Olen kohdannut niin laiskoja tyttöjä kuin ahkeria poikia. Mielestäni heitä pitäisi kannustaa eikä painaa lokaan. On kuitenkin uskomatonta, että yhä edelleen elää myytti keskinkertaisista kaikkensa yrittävistä tytöistä ja lahjakkaista, mutta laiskoista pojista.


Mitä muuten tarkoittaa "elämälle vieras"? Tarkoittaako se sitä, ettei kuluta kaikkea aikaa mesettämässä, maleksimassa "Hansa-lapsena" kauppakeskuksissa, ryyppäämässä ja rellestämässä? Luulisin, että hyvin pärjäävilläkin oppilailla on ystäviä, harrastuksia ynnä muitakin kiinnostuksen kohteita kuin opiskelu, ja jos näin ei ole, paras tapa tuskin on rangaista heitä ehdottamalla opiskelupaikan eväämistä. Tiedän, että edellinen oli mustavalkoinen kärjistys, johon en usko täysin itsekään, mutta tuontapainen kuva minulle syntyi Lingrenin lanseeraamasta käsitteestä.


Koulumaailman pitäisi reagoida tähän keskusteluun. Mielestäni sekä laiskat että ahkerat oppilaat tarvitsevat tukitoimia. Laiskat pitäisi saada tajuamaan yrittämisen merkitys. On totta, että pojat kypsyvät hitaammin. Opiskelupaikkojen sukupuolikiintiöt tuskin auttavat asiaa. Sen sijaan voisi olla terveellista käydä vaikka se kymppiluokka arvosanoja korottaen. Oppilaan pitää tajuta, että opiskelupaikka tulee ANSAITA. Vähän vanhemmille tekee terää paiskia töitä välivuoden verran. Pääsykokeet antavat onneksi myös "aiemmin laiskoille" mahdollisuuden päästä opiskelemaan. Jos ne paikat vievät ahkerimmat, niin turha motkottaa. Tietysti soveltuvuuskokeet voidaan laatia myös siten, että laiskuuden alla piilevä "lahjakkuus" nousee pintaan. Pelkäämpä vaan, että ne vekkihametytöt pärjäävät sittenkin.


Olen kuitenkin myös huolissani noista kilteistä ahkerista tytöistä ja pojista. Heidät pitäsi saada tajuamaan, että välillä on terveellistä epäonnistua. Heitä pitäisi kannustaa ja rohkaista tekemään juttuja välillä eri tavalla: ottamaan riskejä, ottamaan rennommin. Ehkä juuri tämä erottaa nuo vekkihametytöt noista laiskoista pojista. Pojat etenevät nopeammin urillaan, koska he osaavat ottaa rennommin ja niitä riskejä. Kuinkahan tunnollisia oppilaita opettaisi tuohon suuntaan...


Todennäköisesti puheeni ovat jonkun mielestä kerettiläistä. Joku saattaa tuhahtaa: tyypillistä puhetta vekkihametytön suusta, sellaisiahan ne opettajat suurimmaksi osaksi ovat! Pois tuollaiset nuorta kansanosaa sivistämästä!

Totta, tuohduin vekkihameväkeä syrjivistä kannanotoista osaksi siksi, että olen itsekin ollut sellainen. Minun on vaikea ymmärtää laiskoja poikia (ja tyttöjä), vaikka yritänkin. En voi muuta kuin reflektoida asiaa ja kohdata heidät näillä eväin. En kuitenkaan aio luopua arvoistani. Mielestäni yritteliäisyys pitää palkita. Lisäksi missioni voisi olla vekkihametyttöjen auttaminen - Rinta rottingille! Luota itseesi, niin vain taivas on rajana!

Aloitankin itsestäni - sen sijaan, että sanoisin lopuksi kiitos, anteeksi ja näkemiin, sanon vain kiitos ja näkemiin! :)

Oliko sinusta vekkihametyttöihin kohdistunut kritiikki asiallista ja ajankohtaista?

Entä miellätkö olleesi tällainen vekkihametyttö?