Råtat areenalla

Tervehdys!

Tämän illan parempaa pelitulosta odotellessa voidaan vähän kertailla toissapäiväisiä tunnelmia. Tässä osittainen selitys JYP:in huonolle pelitulokselle...

Eli torstain peli oli tosiaan sekä Råtille että Tildalle ensimmäinen vierailu jääkiekkoareenalle koskaan. Råtat odottivat kohtaavansa juustovuoria ja olivat huolissaan, että muut ehtisivät paikalle ennen heitä. Emäntä taas odotti mielenkiinnolla tutustumasta aivan uudenlaiseen kulttuurimuotoon. Jääkiekkopelissä käyminen (edes kerran elämässä) kuuluu toki suomalaisen yleissivistykseen ;)

Råtat innostuivat areenan nähdessään - juustotahkon muotoinen rakennus kätki varmasti uumeniinsa paljon naposteltavaa! Nakkeja, juustoa, porilaisia...

Selitin jyrsijöille, että tahkon sisällä kaksi joukkuetta jahtaisi mustaa juustotahkoa ja heidän pitäisi kannattaa seuraavaksi Juustoa Ylikypsää Parmesaania - joukkuetta. Voittajajoukkueen kannattajat palkittaisiin herkullisilla palkinnoilla!

No, pieni huijaus kannatti - pikkuiset seurasivat viiksikarvat väpättäen pelin kulkua, voisiko sanoa, HIIRENhiljaa :D

Aluksi kaikki näyttikin sujuvan mainiosti. Juustoa Ylikypsää Parmesaania johti kisaa. Herkulliset juustotahkot vilisivät jo jyrsijöiden silmissä...


Mutta... sitten tapahtui jotain odottamatonta...

IIK! PIIP! Jäällä oli Oulun KÄRPPÄ!

Jyrsijät hätääntyivät täysin! Yritin rauhoitella ja sanoin, ettei kyseessä ollut Oulun kärppä vaan Marlin kissa! KISSA! Täysin väärä veto siihen paikkaan...

Kun kissa kääntyi kohti meidän katsomoa, hiiriä ei pidätellyt enää mikään. Ne vipelsivät jonnekin ja kovaa. Näin, kuinka katsomoissa kävi kohahduksia sitä mukaa, kun rottaset rymistelivät kaataen ihmisten pop-corn-astioita. Seuraavaksi alkoi tapahtua jäällä - pienet tummat hahmot vilistivät pelaajien keskellä, ja kiekko alkoi viuhua kummallisiin suuntiin. Ylikierroksilla käyneet jyrsijät eivät muistaneet todennäköisesti enää edes reaktion aihettanutta kissaa, vaan jahtasivat sydämensä kyllyydestä mustaa tahkoa...

Lopulta otukset väsyivät jahtaamiseen ja palasivat hengästyneenä katsomoon. Ympärillä kävi melkoinen jytä, ja jyrsijät ihmettelivät, miksi karjunnäköiset otukset lauloivat kumeasti, että "Hunajata, hunajata, hunajata sulle..."

No, lopputuloksen voitte arvata. Ei pieniä eläimiä voi tällaisesta syyttää, ne toimivat kuitenkin vain eläimellisen vaistonsa varassa... Råtat olivat todella häpeissään käytöksestä ja alkoivat piipittää kimeästi tajuttuaan, ettei niiden joukkue ollut voittanut. Voi ei! Ei siis juustoa, herkkuja, MITÄÄN!

En tietenkään voinut muuta kuin ostaa pienille hodarin jyrsittäväksi. Sillä tavalla sain ne rauhoittumaan. Sanontahan menee "hyvä ruoka, parempi mieli"...


Lopputulos oli, ettei kylläinen Herra Råtta enää muistanut menneitä. Se näki silmiensä edessä unelmien ajokin. Sellainen olisi saatava!

kuva täältä