Päkä, mää ja (kavereiden) lapset

Nämä kuvat nähtyään joku varmasti ajattelee, että nyt se Turun Tilda on lopullisesti pimahtanut - hän on ikinäsyntynyttä lastaan sureva, joka vuoraa kotinsa leluilla, vaikka lapsesta ei ole tietoakaan...

Väärin! Sain Päkän mieheltäni joululahjaksi. Ihana puoliskoni muisti (Kaarinan Askon muuttoalessa vierailtuaan), että olin  joskus jo vuosia sitten ihaillut mokomaa märehtijää kieli pitkällä :) Miksei keinulammasta voisi löytyä myös lapsettomien kodista?

Aivan täysin väärään pimahtamistani epäilevä lukija ei välttämättä osu, jos otetaan huomioon vuodenkierron ajakohta allekirjoittaneen kohdalla. Ei minun pitänyt sitä kertoa täällä lainkaan, mutta kerrotaan nyt kuitenkin - eilen oli pikkuisemme laskettu aika. Pelkäsin ja odotin tuota päivää kauhulla, mutta ihan hyvin se meni. Pahalta tuntui, mutta niin kai kuuluukin. Tietää ainakin olevansa elossa. Silti pikku hiljaa haluaa katsoa jo eteenpäin. Se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.

Ja kaikille tutuille tiedoksi - Päkä tarjoaa mukavia kyytejä kaikille ystävien taaperoille ja karva on puklunkestävä -sen voi pestä :D Tervetuloa kyläilemään ennen kuin teidän lapset ovat päkälle liian isoja! Lampo on viimeistään kouluikäisiltä kielletty!

Päivän työasuna oli tänään kaksi vuotta vanha Seppälästä ostettu huopahame ja vuoden vanha H&M:n viininpunainen merinonuttu. Toisin kuin periaatteellisempi Elina, minä hamstrasin joulun välipäivinä muutaman trikoopaidan Your Facen alesta, sillä epäilin, että pahiten lakkokuriani tulisi muuten uhkaaman trikoopaitojen puute. Raitapaita on siis sieltä :)