Vitriinisneak ja Bert the Turtle

 Tiistaista!

Viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Siihen väliin mahtunut monenlaisia hetkiä. Nuoren ihmisen viimeiselle matkalle saattaminen ei ole koskaan helppoa, saati sitten ystävän. Se on kuitenkin tehtävä, jotta itsekin tajuaisi, mitä on tapahtunut. Onneksi on muutamia henkilöitä, joiden kanssa jakaa asia ja käsitellä sitä. Kiitos myös teille lukijoille vielä kerran lohdutuksen sanoista.

Töihinkin olen palannut. Suoraan sanottuna se ei oikein maistuisi tällä hetkellä. Toisaalta tekeminen on hyvä asia, vaikka kevätväsymys on selvästi vallannut nuortenkin mielen. Välillä lukion tunnit on otettava vaikka vain oman pokan kehittämisen ja puhutaidon harjaannuttamisen kannalta: jos opiskeijoita ei kiinnosta vuorovaikutteisuus, niin luennoin sitten kuin Ruuneperi pari tuntia putkeen toisesta maailmansodasta ja holokaustista. :D Sinänsä tietysti kummallista, että välillä nuokaan teemat eivät saa evääkään värähtämään, ainakaan ulkoisesti. Ehkäpä joku sentään passiiivisena kuitenkin kuuntelee opettajan juttuja kiinnostuneena.

Kyllä niitä "evän värähdyksiä" sentään yleensä päivittäin tapahtuu. Yläkoulun tuntien vuosittainen hitti on kylmän sodan aikaan sijoittuva koululaisille suunnattu atomipommilta suojautumista käsittelevä opetusfilmi. Se vaikuttaa todella koomiselta nykypäivän ihmisen vinkkelistä katsottuna, ja  sympaattinen Bert Kilppari saa murkuilta lähes poikkeuksetta  hersyvät naurut ;) Tämän jälkeen voidaan siirtyä pohtimaan kauhun tasapainoa ja muita kylmän sodan ilmiöitä. Tässäpä historiallinen makupala teillekin:



Ja sitten... Arvatkaapa, mikä tässä on :)

Eilen saimme  vihdoin kaipailemamme Juvin Ruustinna-vitriinin kotiin!

 Olen tyytyväinen :) Esittelen joskus tulevaisuudessa lisää kuvia, kun keittö on vähän siistimpi. Nyt meni vähän lavastamiseksi ;)

Ps. jos täällä vierailee hissanopettajia, niin ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä näyttämisen arvoisista youtube-pätkistä tai muusta opetusmateriaalista!