Maisterinnan paluu blogosfääriin

Iltaista pitkästä aikaa!

Juuh, tänne ei ole viime aikoina ollut asiaa, kun ei ole yksinkertaisesti ehtinyt. Oikeastaan en ole myöskään halunnut vaivata ketään jatkuvalla väsymysmarinalla; mitään tähdellistä sanottavaa ei ole ollut. Nyt vuosi alkaa vihdoin olla pulkassa muutamia uusintakoerästejä lukuunottamatta, hip hei! :D Piakkoin alkaa vielä yöjoulujuhla, joka pitäisi jaksaa valvoa. Ja jaksaahan sen, vaikka viiden kahvikupillisen voimin! Noin kahden maissa tiedän olevani viimeistään pehkuissa (jolloin en toivottavasti tärise kofeiiniyliannostuksen saaneena)!

Viimeisen koulupäivän asu oli tämännäköinen (parin vuoden takaisista joulujuhlista tuttu), mutta illaksi keksin jotakin juhlavampaa. Kaulassa oli lahjusriipus - Olivian kylkiäisenä kai saatu ;)

Tänään sain toimitettua viimein myös maisterinnan paperit työnantajalle. Vuosi sai merkityksellisen päätöksen tämänkin takia :) Olen loppujen lopuksi ihan tyytyväinen itseeni ja suoritukseeni, vaikka taannoin harmittelin arvosanaa. Herranen aika, olin loppujen lopuksi aika tiukilla ja silti kuitenkin tässä hyvin paperein uusia haasteita miettimässä.

Täytyy tunnustaa, että viime aikoina ajatus blogin pitämisestä on tuntunut hieman vastenmieliseltä. Olen miettinyt, olenko tullut blogia pitämällä ylittäneeksi sellaisia rajoja, joiden ylittäminen ei ole ollut minulle itselleni hyväksi. Olenko kertonut itsestäni sellaisia asioita, joita ei olisi kannattanut? Kaikki ihmiset eivät tässä maailmassa ole hyväntahtoisia, vaikka ihmisistä haluaakin hyvää uskoa. Olen pitänyt tätä blogia eräänlaisena oppimispäiväkirjana ja reflektoinnin muotona, vaikka väliin olenkin tehnyt myös kevyempiä postauksia. Olen myös halunnut rohkaista muita, joilla opinnot ovat venähtäneet tai valmistuminen on viivästynyt.

En oikein ole päässyt pohdinnoissani mihinkään lopputulokseen ja luulen, että minun pitää jatkaa pohdintojani hieman virkeämpänä. Valitettavasti blogin pitäminen on myös pois muista harrastuksista, vaikkakin kirjoittaminen on minulle tärkeä taito, jota haluaisin pitää jatkossakin yllä. Ensi vuosi tulee siis näyttämään, mitä haluan tai jatkossa jaksan.

En tiedä, ehdinkö tehdä postausta vielä ennen joulua, joten haluaisinkin jo tänään toivottaa teille kaikille varulta rauhaisaa rentouttavaa joulua ja mieluisia haasteita täynnä olevaa uutta vuotta 2012!

sydämellä Turun Tilda

Kuin päätön kana

Kiirettä pukkaa... Siitä pitävät huolen muun muassa kolme kurssia, joiden materiaalien laadinta on alkanut lähes nollapisteestä. Tähän päälle vielä pari muuta kurssia ja sitten ne pahnanpohjimmaiset kursikoepinot, jotka ovat edelleen korjaamatta. Eipä tässä oikeastaan muuta sanottavaa ole kuin että olo on kuin päättömällä kanalla. Ympäri ämpäri juostaan ja tulokset ovat sitä keskeneräisempiä ja aivot sitä hitaammat, mitä pidemmälle syksy ehtii. Milloinkahan ehtisi levätä pois ne gradu-univelat?

Eipä muuta tänään eikä ehkä koko viikollakaan. Järkevämpää pohdintaa löytyy muun muassa täältä.


Päivän työasu:

nuttu ja toppi - H&M

hame - Zara

kengät - vintage

Joulukuun tunnelmaa

Joulu saapuu portin luo, kolkuttaa ja pyytää:
Laske, lapsi, sisään mun, täällä kylmä hyytää.

Taakkani minun raskas on, onhan joka talohon
lahjat oivat mulla, saanhan luokses tulla?

Oi, saapuos joulumme, oi!

Jälleen seinälle on ripustettu hirtetty tonttu, possukin höristää jo korviaan. Korea lasipurkki on täynnä suklaanamuja ja uudet kilpavarustelupaperitähdet luovat valoaan ikkunassa (naapurilla oli NIIN hienot ja vielä kaksin kappalein, että olihan minunkin pakko saada ;)) Vanha tähtikin sai kuitenkin tärkeän tehtävän; se tuikkii yläkerrasta etupihalle.

Pikkuhiljaa se joulu sieltä tulee, nythän on jo hieman luntakin! Toivottavasti teilläkin on joulumieli noususuhdanteessa :)

Vaisuna

Hei taas!

Blogini on käynyt puoli teholla tässä viime viikkoina työkiireiden takia. Ihan viime päivien hiljaisuuteen syy on ollut se, että olo on ollut hyvin vaisu.

Sain kuulla graduni arvosanan. Täytyy myöntää, että olen jonkin verran pettynyt. Saamani arvosana oli kylläkin asettamallani skaalalla, mutta tosin se alin, johon olin päättänyt pakottautua tyytymään, jos se sikseen menee. Tiesin, että työssäni oli puutteita, mutta työmäärään nähden, jonka tein, olo on tosi ontto. Oliko tuo nyt kaiken sen tuskan arvoista?

Halusin tehdä työn hyvin, jotta jatko-opinto mahdollisuus pysyisi auki. Ja kyllä se pysyykin, mutta henkilökohtainen ylpeys ja mustavalkoinen ajatelu tietysti puskevat pintaan - jos en kerta parempaan pystynyt, niin miksi vaivautua?

Toisaalta juuri tuollaisen perfektionistisen ajattelun takia luovuin aikoinaan haaveilemasta äidinkielen opettajan ammatista ja ennen kaikkea journalistin työstä. Enhän minä pärjäisi, koska en kirjoittanut sitä haluamaani ällää äikästä. Ainoastaanhan ne pärjäävät!

Ja paskat. Taas tätä kiltin hikipingon ajattelua.

Ihmisen pahin este on hän itse. Minun on muutettava ajattelutapaani. Jos tutkiminen houkuttaa, minun on uskottava aiheeseeni ja itseeni. Ottaa opiksi tehdyistä virheistä ja suunnata katse eteenpäin. Pohjatyö on tehty ja varmasti hyvin. Ehkäpä voimani menivät sen pohjatyön tekemiseen, sillä tutkielmani oli ns. perustutkimusta. Ei ollut ketään johon nojautua; esikuvaa, jonka tutkimuksellisesta otteesta ottaa mallia.

Mutta ehkä tärkein saamani opetus on se, että kaipa sitä tutkimusta on parempi tehdä palosta ja innosta kuin siksi, että sattui saamaan hyvän arvosanan gradusta!

Tietysti tällä hetkellä hieman hävettää viljelemäni aito graduhehkutus täällä blogin puolella, mutta tällainen minä olen. Jos joku nyt haluaa tietää tarkemmin, millaisesta aiheeta työni tein, julkaisen nyt uudestaan gradustani kertovan postauksen. Se löytyy täältä.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille !

Ps. Ja todettakoon näin lopuksi, että onhan valmiilla tutkinnolla ja useamman vuoden työkokemuksella kuitenkin suurempi merkitys kuin olisiko se arvosana ollut pykälän tai pari korkeammalla :)

Viattomuutta, totuutta ja pilkkuja

Perjantaista!

Tildalle koitti vapaus korjata kokeita. Töihin tarvitsee palata vasta itsenäisyyspäivän jälkeen. Ehkäpä tässä ehtii rentoutuakin ja viettää muutamat joulualusjuhlat :)

Päivän työasuksi valikoitui itsenäisyysjuhlan vuoksi hieman juhlavampi asu - pilkkua ja palloa löytyi tällä kertaa mitä moninaisemmissa muodoissa ;) Uusi kellohelmojen ystävä on Hennesistä 20 euron hintaan löytynyt pikkujakku. Rintarossin kaivoin puolestaan jostakin naftaliinista... Aika hyvä match, vai mitä?



Jälleen uusi syy rakastaa Nightwishin musiikkia; ah noita Holopaisen lyriikoita! Kyyneleet nousivat jälleen silmiin...

The Crow, The Owl and The Dove

A crow flew to me
Kept its distance
Such a proud creation
I saw its soul, envied its pride
But needed nothing it had

An owl came to me
Old and wise
Pierced right through my youth
I learned its ways, envied its sense
But needed nothing it had

Don`t give me love
Don`t give me faith
Wisdom nor pride
Give innocence instead

Don`t give me love
I`ve had my share
Beauty nor rest
Give me truth instead

A dove came to me
Had no fear
It rested on my arm
I touched its calm, envied its love
But needed nothing it had

A swan of white she came to me
The lake mirrored her beauty sweet
I kissed her neck, adored her grace
But needed nothing she could give

Tämän kappaleen uskaltaa kuunnella, vaikka inhoaisi raskaampaa musiikkia :)