Moro!
Tässäpä hieman väliaikatietoja:
Elossa ollaan - ja toistaiseksi yhä yhtenä kappaleena. Kuluneet viikot ovat olleet antoisia, mutta en varmaan ikinä ole ollut näin väsynyt. No, minun sanontani kuuluu niin, että äitiysloma kuittaa univelat (eli ei hakeuduta sentään vielä manan majoille) ;)
En sitten saanut saikkuakaan. Lääkärin mukaan laskimoni ovat kyllä pilalla lopullisesti (mistä ihmeestä noita ihanasti sanansa valitsevia lääkäreitä löytyy...), mutta on kuulema ihan sama seisonko vai makaanko tässä lähiviikkoina. Olen sinänsä samaa mieltä tämän terveyden auktoriteetin kanssa - töissä on fyysisesti huomattavasti helpompaa kuin tempoilevan ja kränäävän taaperon kanssa. Tietty olisi ollut kiva kuulla, että laskimoillani on jokin tulevaisuus ;) Onni on kuitenkiin hyvät lääkinnälliset hoitosukat. Toisaalta työt vievät mukavasti ajatukset pois tästä ketkusta loppuodotusajasta, ainakin aina silloin, kun pikku kakkonen ei pistele kipeästi kantapäätä, peppua yms johonkin kehoni kohtaan.
Seuraava pääasiallinen huoleni onkin ollut (niin, kuka tässä hässäkässä enää mitään perätiloja ehtii miettiä .D), mitä ihmettä teen, kun äitiyslomani alkaa. Kunnassamme on käytössä tuo uusi, sinänsä ihan ymmärrettävä säästötoimenpide eli subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen. Omalla kohdallani kuitenkin tiedän, etten kykene pojan pihaleikkejä vahtimaan tässä tulevina viikkoina.
Muutaman unettoman yön jälkeen (unetttomuus johtui tosin muutamasta muustakin tukalahkosta raskausajan vaivasta) päätin soittaa päiväkodinjohtajalle ja tiedustella, mitä vaihtoehtoja meillä on. Tuo mukava nainen kuunteli empaattisesti ja käski unohtamaan murehtimisen - Alvari saa olla koko syyskuun hoidossa, myös äitiyslomani alkamisen jälkeen. Päivähoito-oikeuden rajaus astuukin vasta seuraavassa kuussa voimaan! Lokakuu katsotaan sitten erikseen.
Hip ja hei - silloin ei ole kaiken kaikkiaankaan todennäköisesti montaa odotusviikkoa jäljellä. Ja se mun äippäloma alkaa ensi viikolla. Ehkä sitten ehdin kirjoitella enemmän ja kuvien kera :)
Tsemppiä itse kullekin elämän eri vaiheiden tuomiin haasteisiin :)
Ps. Tein kaupat mekosta, jota olen etsinyt ja etsinyt. Tässäpä kuvamateriaalia Erinin musavideon muodossa. Oma Velvet Lake-mekkoni tulee olemaan tosin musta pinkeillä hyöhenkuvioilla :)
14 kommenttia:
Hei, kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa.
Kyllä tämä syksy aina on yllättävän hektinen, kun tuonne töihin palailee - vaikkei edes ole ollut flunssaa kummempaa raskauttajaa ;) Olet sinä ollut urhea! Tsemppiä vaan kovasti ja toivottavasti ehdit väliaikatietoja jakamaan silloin tällöin.
Kaikkea hyvää toivottaen, C
moikka,
itse asun Turussa ja jäin työttömäksi. Minulle sanottiin (työttömyyden osalta siis, sinun tilanteesi toki erilainen) että voi olla kaksi kuukautta työttömänä ennen kuin täytyy tehdä mitään selvitystä. Turussa kuulemma käytännössä kaikki selvityksen tehneet saavat jatkaa kokopäivähoidossa oli vanhempi kotona tai ei. Teidänkin poika saa kai jatkaa osa-aikahoidossa kumminkin? Tsemppiä raskauden viime metreille ja päivähoitopähkäilyihin!
Anonyymi: En ihan ymmärrä mitä selvityksiä tarvitaan, Turussahan subjektiivinen päivähoito-oikeus säilyy?
Tilda: Kaikilla on hallituksen esityksen mukaisesti jatkossakin oikeus 20 h/vko varhaiskasvatukseen ja kokoaikaiseenkin erityisin perustein, mm. jos se on lapsen edun mukaista ja tarpeen perheen olosuhteiden vuoksi. Äidin merkittävät fyysisen voinnin ongelmat raskauden vuoksi ovat takuulla tällainen olosuhde. Huolet siis pois ja ilolla odottamaan kohta koittavaa äitiyslomaa! :)
Kotiäiti-siskollani oli todella rankka raskaus (mm. hyperemis gravidarum) ja hän sai 2-vuotiaalle lapselleen kiireellisen päivähoitopaikan kahden kuukauden ajalle.
Paljon voimia, tsemppiä ja jaksamista loppuraskauteen! <3
Celia: <3
anonyymi: Olen Kerttulin tavoin ymmärtänyt, ettei Turussa olisi kajottu lainkaan subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Hienoa joka tapauksessa, että teidän kohdalla hoitopaikka säilyy stressiä aiheuttavista käänteistä huolimatta! Toivottvasti löydät uuden työn!
Meillä tuo puolipäivähoito (johon oikeus toki on), valitettavasti oikein ratkaise asiaa. Meillä on taloudessa vain yksi auto, jonka mies ottaa käyttöön äitiyslomani alettua. Tämä tarkoittaa, että minun pitäisi raahata väsynyt lapsi päiväunille kotia hoidon pääteeksi, matkaa on n. 1 1/2 km. Asumme erittäin korkean mäen päällä, joten vaunun työntely ei oikein vaivojani helpota. Helpompi olisi siis olla koko päivä sitten kotona. Mahdollista on että puolipäivähoidon saisi kuitenkin kahtena täytenä päivänä. Se olisi jo parempi vaihtoehto, mutta elättelen toiveita vielä koko päiväisestä hoidostakin lokakuussa :)
Kerttuli: Juu, tuo on tiedossa. 20 h ei kuitenkaan ratkaise koko ongelmaa. Selitin tuossa vastatessani anonyymille. Elättelen toiveita siitä, että raskauteni todettaisiin lopulta sen verran hankalaksi, että lupa kokopäiväiseen hoitoon heruisi. Hieman vaikuttaa siltä, että kunnan virkamiehetkään eivät ole täysin perillä uusista periaatteista tämän lainmuutoksen vuoksi.
anonyymi2: Kiitos kokemuksen jakamisesta! Hienoa kuulla, että erityisissä tilanteissa huolta pidetään :)
Ymmärrän ettei tuo osapäivähoito toimi teidän kohdalla. Sano neuvolassa, ettet kerta kaikkiaan jaksa ja pysty taaperoa vaivoinesi hoitamaan, niin eiköhän ne sulle sellaisen todistuksen kirjoita, minkä voit kuntaan kiikuttaa. Jos joku turhantärkeä virkamies sanoo yhdenkin poikkipuolisen sanan, voit ihan aiheellisesti kysyä, ottavatko he sitten vastuun siitä, jos taapero karkaa kun et pysy sen perässä tai että synnytys alkaa ennenaikaisesti rasituksen vuoksi? Kova kovaa vastaan vaan ;)
Voi taivas. Ei yhteiskunnan kuulu hoitaa hoitaa aikuisten ihmisten itsensä hankkimia lapsia! Ei voi olla oikein viedä lasta päiväkotiin kunnan (suurelta osin) kustannuksella hoidettavaksi koko pitkäksi päiväksi, jos itse on kotona ja täyspäinen vanhempi. Helppoa se hoitaminen ei ole kotona, mutta ei lapsiperhe-elämän ole tarkoituskaan helppoa olla. Eikä kenenkään muun tarvitse ottaa vastuuta lapsen karkailusta kuin lapsen vanhempien. Pysyy vaikka sisällä sitten. Tai ostaa kotiapua 40€/h. Ja kyllä, saatan olla hiukan katkera. Tai ainakin muistella menneitä kauhulla. Meillä on viisi lasta seitsemän vuoden sisään. Kaikki loppuraskaudet vaivoineen, jokainen oksennustauti ja influenssa itsellä, aina on itse hoidettu, tai ainakin saatu jotenkuten ruokittua ja hengissä selvitty. Pääosin yksin, mies usein muutamia päiviä poissa. Siis itse, ei ole isovanhempia eikä sukua Jee saamassa. Siksi pöyristyttää, että pienen pitää olla lautossäilytyksessä, kun äitiä VÄSYTTÄÄ!
Edellinen jatkaa.. Juuri viime viikolla muistelin, kuinka "helppoa" oli viedä esikoista eskariin. Pukea kipeistä supistuksissa koko katras mukaan mennen tullen. Ja myöhemmin vastasyntynyt mukaan, oli keli mikä hyvänsä. Oli lapsia yksi tai kahdeksan, vastuu on vanhemmilla, ei yhteiskunnalla.
anonyymi3: Harmi, että sinulla on huonoja kokemuksia ja varmasti olet ollut tiukoilla. Mielestäni tämä purkauksesi oli kuitenkin vähän turhan kärkäs ja liioiteltu.
Voin sanoa, että olen ihan oikeasti subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen kannalla ja saanut pienen elämäni kuulla lastentarhanopettajaäidiltäni ammattilaisen mielipiteitä juurikin siitä, että hoito-oikeutta käytetään väärin.
Haluan kuitenkin muistuttaa, ettet voi tietää, millaisia vaivoja minulla tarkalleen ottaen on. Kyse ei ole tosiaankaan siitä, että vähän väsyttää. Ehkäpä en voi tällaiseen julkiseen blogiin voi kuitenkaan eritellä sellaisia vaivoja, jotka aiheuttavat kiusallisia hakutuloksia. Niitä alapääjuttuja. Aion kyllä hoitaa lapseni kotona, kyse ei ollut siitä. Joskus terveydelliset seikat ovat ihan todellinen syy saada hoitoapua, vaikka itse MAKAISI kotona.
Täysin kohtuuton hyökkäys anonyymiltä ja aivan väärään osoitteeseen. Kyllä taas nähtiin, että ihminen on ihmiselle susi. Koko totuutta tietämättä tuomitset, ilkeilet ja osoittelet sormella. Jospa googlaisit aluksi sanan 'empatia', kun ei tunnu olevan ennestään tuttu. Se on vastuunkantoa kun hankkii apua, jos ei terveydentilansa vuoksi pysty lastaan kunnolla hoitamaan, ei se että sen tekee hämärän rajamailla oma hyvinvointinsa laiminlyöden. PS. Marttyyrinkruunu tulee postissa.
No huhhuh. Ai että kun minä olen kärsinyt, niin muidenkin tulee kärsiä. Itsepäs olet varmasti halunnut nuo lapset. Ja niinkuin Tilda kertoikin, miten voit tietää millaisia ongelmia kelläkin on. Kukaan ei varmasti halua kaikkia ällöttävyyksiä julkisesti kertoa, joita hankala raskaus aiheuttaa!
-Kohtalontoveri-
Mitenkäs synnytyksen jälkeen marraskuussa? Synnytyksestäkin on toipumisaikansa. Kun esikoinen kaipaa ulos tai vauva tarvitsee ruokaa? Entäpä mahdolliset imetysmaratonit, kun vauva tankkaa/tilaa itselleen lisää maitoa ja samalla täytyy esikoinen hoitaa, mutta vauva on vain tissitakiaisena ja mieskin on palannut isyysvapaalta töihin? Eteen tulee vaikeita ja pulmallisia tilanteita, joista täytyy selvitä itse. Toisaalta, on paljon mahdollista, että syntymässä oleva vauva ei ole ollenkaan hankala vaan syö ja nukkuu niin hyvin kuin vauvat nukkuu. :-)
Se ei kuitenkaan ole mielestäni perustelu kokopäivähoidolle, että päiväkotiin on 1,5 km matka ja teillä ei ole kuin yksi auto. Kunta ei ole noilla perusteilla velvollinen järjestämään kokopäivähoitoa. Siinä tapauksessa kunnat saisivat olla järjestämässä vaikka minkälaisia hoitoaikoja perheiden logististen ongelmien takia.
Walssi
Walssi: Miksi tästä asiasta pitää jankata? Olenko sanonut, että syy kokopäiväiseen hoitoon on yksiautoisuus? Kerrataanpa vielä:
a) ymmärrän subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen tässä taloudellisessa tilanteessa.
b) olen sitä mieltä, että 2-vuotiaan paikka on mieluiten kotona vanhemman kanssa
c) syymme laittaa poika hoitoon on raskaudesta johtuva terveyssyy, joka hävinnee synnytyksen myötä. En rupea vaivaa yksilöimään, koska en halua vuodattaaa intiimitietoja itsestäni netin syövereihin.
Ps. Vaikka kunnassamme on subjektiivisen hoito-oikeuden rajaus, voin kertoa, että saimme kokopäiväisen hoitopaikan. Ehkäpä alan asiantuntijatkin näkivät saman ongelman kohdallamme kuin mitä itse arvelimme?!
Jos/kun kakkosen syntymän jälkeen tulee ongelmia niin niihi löytyy varmasti ratkaisut. Mitä tekemistä sillä on tämän nykyisen terveydentilaan sidonnaisen ongelman kanssa?
Täysin samaa mieltä Kerttulin kanssa. Anonyymi, toivottavasti ilkeytesi ja kyvyttömyytesi empatiaan ei ole periytynyt lapsillesi.
Tiina
Lähetä kommentti