Marimuumia lakkiaisillan hämyssä

Tervehdys!

Muistatteko vielä viime kesäisen visiitimme Alles Gute Vintageen?

Sovittelin siellä kohtuullisen tuhdissa kunnossa vintagemekkoja, ja joo - eräs meni ihan päällekin ;)

Sinisessä Marimekossa oli hurjan kaunis kuosi; jotenkin todella lempeä ja silmieni väriin sointuva. Hieman kyllä arvelutti, sillä mekko oli ihan muumimekon mallinen, sellainen tiedostavan naisen ;)  Ostin sen kyllä, mutta enpä viitsinyt siitä julkaista kuvia silloisessa siunatussa tilassani. Teltanmallinen mekko yhdistettynä pallonmalliseen vartaloon ei vain oikein ollut edukseen mistään kuvakulmasta...

Kiitos tuulen ja runsaan helman, hieman hankalaa se on kieltämättä edelleenkin! Saatuani opettajana kuitenkin muutaman henkilökohtaisen ylioppilasjuhlakutsun, päätin vastoin perinteitäni lähteä onnittelukierrokselle (kerrankaan ei ollut sitä metrin korkuista lukioesseekassaa odottamassa suvivirren jälkeen) ja kokeilla, miltä maksimuumi näyttäisi kimonovyön kera.

No, oikeastaan mekko näytti ihan kivalta, vaikka toki tuossa muumissa ei ihan pajunvitsaiselta koskaan näytäkään.

Made in Finland-henkisen kokonaisuuden kruunaisivat Kalevala Korun Lumimarja-sarjan Huutonet-löytöni, ja kyllähän pienet korut ja iso nuttura sironsivat kokonaisuutta mukavasti. Sen verran mukavuudenhaluinen kuitenkin olin, että läksin matkaan pelkissä ballerinoissa.

Ilmeisesti en näyttänyt kuitenkaan yöpuvussa liikkuneelta, sillä mekosta tunnuttiin tykkäävän ikäpolvesta riippumatta. Eräs Marimekolla työskennellyt tunnisti sen jopa 70-luvun Marimekoksi :)

Tunnistaako kukaan muuten kuosia?

Tällaista tänään ja kaikkea uutta ensi viikolla. Palaan töihin ja mies jää kotiin. Kesäkuun aikana pitäisi väsätä Moodle-kursseja oppiaineisiini ja tehdä oma opolopputyö loppuun. Saas nähdä, miten bloggailun käy...

Mukavaa alkavaa kuuta kuitenkin kaikille! Meidän pojalle se on hänen neljäs vuodenaikansa :)

Hyvästi jääköön blogilista!

Miksi muutin maalle vol.2

Tervehdys!

Olen viime päivänä muistanut olla taas tavallista enemmän kiitollinen siitä, että saan asua siellä, missä asun. Tässä muutamia syitä:

1. Palvelut ovat paal-jon lähempänä kuin kaupunkikodissamme. Muutama esimerkki: Kauppa ja posti n. 700m, terveyskeskus ja neuvola saman verran, kirjasto ja apteekki 1, 5 km.

2. Maailman paras naapurusto, jonka kanssa voi puuhailla kaikenlaista yhdessä. Mies on saanut maastopyöräilyseuraa, minä kahvittelukavereita ja tukea äitiyteen samasta pihapiiristä. Lapsi saa kasvaa kavereiden keskellä, kun pieniä poikia löytyy läheltä enemmän kuin puoli tusinaa ;)

3. Superkauniit maisemat. Niin takapihalla kuin lenkkipoluilla. Marjastus ja sienestysmaastot nurkan takana. Saariston tuoksukin tuntuu nenässä :) :)

En tiedä, mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Voi olla, että töiden perässä on joskus vielä pakko muuttaa muualle. Siksipä tästä kaikesta on nauttittava nyt, tässä hetkessä. Toivottavasti saamme kuitenkin asua täällä vielä kauan.

Ps. Kiinnostaisiko teitä Tildan nettikirppis? Jos kiinnostaa, niin mitä toivoisitte myyntiin?

Kahdeksan ja puoli

Kukkuu!

Täällä ollaan jo kahdeksan ja puoli kuukautta vanhoja!

Elämä maistuu ja varsinkin ruoka, jota odotetaan usein ihan suu auki.

Lähes kaikki muuten menee: Alvari rakastaa toki eniten hedelmä- ja marjasoseita, mutta yllättää välillä vetämällä iltapalaksi kolmekin desiä puuroa! Lämmintä päiväruokaa ei ole ensi yökkäilyjen jälkeen tarvinnut liiemmin myöskään  houkutella  syömään. Uusimpana huvina on sormiruokailu, jota on vihdoin alettu harjoitella, kun poika ei ole enää ympäriinsä huojuva keila syöttötuolissa. Neljällä hampaan nysällä onkin sitten kiva harjoitella.

Mitäs muuta? Viikko sitten poika yllätti vanhemmat vetelemällä itseään eteenpäin; tätä ennen oli pyöritty vain kellona navan ympäri. Hyvin Alvari päivän muuten valitsi - kyseessä oli meidän vanhempien kuudes hääpäivä ;) Olin arvellut, että poika tuskin lähtisi kovin nopeasti ryömimään, sillä en ole itse ollut kovin aikainen pyy niissä touhuissa. Mutta ei kai ne geenit nyt kaikkea ratkaise ja puolethan tulee muualta:D

Ehkä kaikista paras kehitysaskel on kuitenkin ollut se, että saatiin rykäistyä helatorstain jälkeen viimein unikoulu ja opetettua poika nukkumaan yöt ilman tissiä. Se vaati isältä kolmen yön ponnistuksen: eka yö oli itkupotkuraivaria puolisentoista tuntia. Seuraavana epämääristä muminaa neljän tunnin ajan. Sitten nukuttiinkin jo kaksi seitsemän tunnin yötä ja isä saattoi siirtyä omaan sänkyyn nukkumaan. Sittemmin yöllä on välillä itkeskelty, mutta harmitus on ratkennut tutin suuhun sujauttamalla. Pikku mies on sammunut unten maille yleensä saman tien. Välillä poika kääntyy unissaan kontalleen, mikä aiheuttaa kanssa itkut. Tissiä hän ei kuitenkaan ole enää varsinaisesti itkenyt ja sääntönä on, ettei maitoa anneta ennen aamukuutta.

Alvari on myös aika kova mies juttelemaan. Höpötystä ja tavujutustelua tulee kovasti ja erityisesti hän haluaa jutustella muiden vauvojen ja taaperoiden kanssa. Välillä kun hän oikein intoutuu päristelemään, jäävt muut monttu auki ihmettelemään, että onko siinä kyseessä lintu, kala vai lajitoveri. ;)

On tämä elämä niin ihmeellinen. Ja olo niin kiitollinen, kun saa pienen lapsen kehitystä seurailla :)

Mukavaa sunnuntaita!

Ps. Alvarin huone on saanut hieman uusia elementtejä. Lentävä lohikäärme on Petits Tresors-liikkeestä ja Ingelan juliste Herkku ja Lahja Murenasta :)

Tilda vinkkaa: Turku-rakkautta by MyOlsson

Tervepä taas! Oletteko kuulleet MyOlssonista?

Kyseessä on paikallinen design-mekkoyritys Suomen Paraisilta. Kuulin merkistä ja sen huikaisevista mekoista parantumattomasti mekkomaanikoksi luokittelemaltani kollegalta, joka oli hankkinut merkiltä erään iki-ihanan kotikaupunkiamme kuvaavan klänningin. Tuo mekko oli seuralaisellani myös teatteriretkellämme, mutta jäi väenpaljoudessa ikuistamatta.

Maakunnan väriä voi tunnustaa siis näinkin:

Aurajoki maisemineen hehkuu illankajoa Vallilan kankaita hyödyntävässä Turku Collectionin mekoissa. Mekon hinta 174 e, ja se on täysin suomalaista ateljeetyötä.

Siinäpä savolaisille ja hämäläisille sukulaisille ihmeteltävää kesäisiin sukujuhlallisuuksiin ;)

MyOlssonin Pop up-liike on vielä viikon verran olemassa Turussa Tiirikkalassa. Merkin kotisivut löytyvät puolestaan  täältä. MyOlssonin mekkoja myy myös mm. Televisio Lifestyle Store.

Mukavaa päivänjatkoa!

Ps. Sivupalkin kysely jatkuu vielä pari vuorokautta. Käykääpä klikkailemassa :)

Kuvat lainattu MyOlssonin sivuilta.

Petits Tresors - hurmaava ranskalainen leluliike Turussa

Oi ja voi!

Harvoin nykyään tulee niin ihana liike vastaan, että sydän melkein pakahtuu kaikkea ihanaa tutkiessa!

Näin kävi kuitenkin tänään, kun Turku-visiitillä ihan ex tempore piipahdin Brahenkadulla sijaitsevassa raskalaisia lastentavaroita myyvässä Petits Tresors-putiikissa.

Kauppa oli itsessään jo niin mehukkaan värinen, että sitä olisi melkein halunnut haukata. Tarkemmalla tutkimisella valikoimista löytyi kauniita, pääsiassa puisia melko yksinkertaisia mutta oivaltavia leluja perheen pienimmille.

Vastaan tuli esimerkiksi Lohikäärme Puff...

Master Chef-tason välineistöä ja herkkuja (muun muassa Latte-kone!)...

Maailman kaunein potkuauto...

Ihania perästä vedettäviä elukoita sekä jo vuoden ikäiselle sopivia huisin hauskoja eläinpalapelejä...

Mulle henkilökohtaisesti vähän liikaa oli nuo ihanat eläinaiheiset pöytä ja penkit. Mietin nyt kuumeisesti, miten järjestän varainkeruun niitä varten...

Osa myynnissä olevista leluista tehdään Ranskan maalla, kuten ihanat L'Oiseau Bateau-tuotteet (ks. alin kuva). Kaiken kaikkiaan lelut eivät olleet niin kalliita kuin putiikkiin astuessani kuvittelin - ihan samanhintaisia kuin jossain BR-ketjun myymälässä. Tulipa taas monta syytä mieleen, miksi suosia pientä kivajalkaliikettä: esteettisyys, eurooppalainen tuotanto, ekologisuus (puiset tuotteet kestänevät isältä pojalle), pienyrittäjyys. Päätinkin tältä istumalta lisätä blogiini uuden tagin, kivijalkaputiikin, jolla löytää suosittelemiani pienputiikkeja uudemman kerran.

Käykääpä tsekkaamassa liike; tiskin takana olleen hurmaavan raskalaisherran mukaan lelut ovat lasten vapaassa testauksessa myymälässä. Petits Tresors löytyy myös netistä sekä facebookista :)

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Jos vain viitsitte, niin käykääpä klikkailemassa vielä muutaman päivän ajan tuota sivupalkin kyselyä. Onneksi näyttää jo siltä, ettei blogilista ole ollut se ainut kanava tällaisen portaalittoman blogin löytämisessä :) :)

Mörrin märrin blogilista...

Tervehdys!

Kuinka voi ollakin niin, että toukokuu tuo mukanaan jonkin ikävän yllätyksen?

Viime vuonna harmitti kovasti suosikkikirppiksekseni muotoutuneen Ihana kirppiksen lakkauttaminen, nyt on puolestaan sitten niin, että vuosia toimineen blogilistan toiminta päättyy kesäkuun alussa.

Ei voi olla totta! Tällaisen semimidin portaalittoman blogin kannalta tuollainen puolueeton listausmenetelmä on ollut keino saada edes jonkinlaista näkyvyyttä. Toki allekirjoittaneella on oma lehmä ojassa, sillä Turun Tilda on keikkunut luetuimpien blogien top 200 listalla seitsemisen vuotta, mikä sinänsä on ollut huisin mukavaa (mitä sitä nyt kieltämäänkään). Blogilistan merkitys on kuitenkin henkilökohtaista harmitustakin suurempi sillä, sitä kautta kuka tahansa on voinut löytää mitä tahansa uutta raikasta kiinnostuksiensa mukaísta luettavaa.

Toki saatan kuvitella liikoja blogilistan merkityksestä blogien löydettävyyden kannalta ja siksipä lanseeraankin pienen kyselyn tuohon sivupalkkiin siitä, miten sinä löysit tämän blogin? Tulitko tänne nimenomana blogilistan kautta vai kenties jonkin toisen blogin myötä vai vaikkapa tuttavan suosituksesta?

Onneksi on myös olemassa myös muita keinoja seurata blogeja senkin jälkeen, kun blogilista siirtyy manan majoille. Bloglovin, blogger ja uusimpana blogipolku tarjoavat keinoja lempiblogien uusiempien juttujen havaitsemiseen.

Välillä sitä kuitenkin miettii, että olenko ihan fossiloitunut bloginpitäjänä. En mainosta blogiani Facebookissa, en ole instagrammissa, en ole hinkunut portaaleihin. Voisiko muuten olla olemassa jokin portaalittomien blogien portaali? :D Asenteeni on ollut vähän sellainen, että väkisin en itseäni tyrkytä. Niin - siis juuri sellainen, miksi suomalaisiakaan ei havaita maailmalla ;)

No joo. Tässä olivat päivän mörinät. Onneksi huutonetin Odd Molly-nuttu, maatuskakorvikset ja iso muhkunutura piristävät päivää kuin päivää. Jospa sitä tämän kesän myötä saisi blogia jotenkin uudistettuakin. Miten lisätään esimerkiksi postauskohtaiset peukutukset? Siitä voisi vaikka aloittaa :)

Pikainen alusmekkovinkki

Tervehdys!


Tässä vintagevaatteita harrastaessa (ja mahamakkaroita vastaan taistellessa) olen viimein oivaltanut muotoilevien alusvaatteiden merkityksen. En kuitenkaan pitkään aikaan ole saanut aikaiseksi sitä, että olisin hankkinut muotoilevan alusmekon - tuon vuorittomien vaatekappaleiden ylimmän ystävän.

Nyt tilanne on viimein korjattu. Sen sijaan, että olisin ehtinyt alusasukauppaan asti, huomasin taannoisella Citymarket-reissullani, että nyt hintarallien aikaan tarjouksessa olivat liikkeen oman Line-merkin alusmekot. Normaalihinta on 19,99 e, mutta nyt mekon sai puoleen hintaan. Näppäränä tyttönä otin sitten kaksi: mustan ja puuterimummon ;) Onneksi koko M oli juuri passeli ja aika kivasti tällainen marketin alusmekkokin muhkuroita suoristaa, vaikkei nyt mistään spanxeista varmaan puhutakaan ;)

Ajattelin, että jollekulle toisellekin tästä vinkistä voisi olla hyötyä. Käykääpä hakemassa siis omanne, jos tarvetta on. Pienin koko oli vissiinkin S. : )

Nyt lähden valmistautumaan päivän kulttuuripläjäykseen. Lähdemme katsastamaan näin viime metreillä Salon taidemuseoon Nick Nick Brandtin valokuvanäyttelyä On This Earth, A Shadow Falls (su viimeinen näyttelypäivä). Tiedossa siis ylväitä muotokuvia eläimistä :)

Moikka!

Ajatus ensimmäisenä äitienpäivänä

Äitienpäivää!

Nuorena likkana, joskus yli kymmenen vuotta sitten, vierailin mieheni, silloisen poikaystäväni, vanhempien kesäpaikassa ensimmäistä kertaa. Anopilla oli keittiösyvennyksessä tällainen runo seinällä:

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle. 

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen. 

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla. 

 Kahlil Gibran, Profeetta, 1923.

Runon joka sana on täyttä totta. Ei voi kuin parhaansa yrittää ja rakastaa viereltä, vaikka paikoin tulisi vastaan hetkiä, jolloin ei sulata lapsensa tekemiä valintoja. Tämä mieletön haaste on kuitenkin iloiten ja suurella nöyryydellä vastaanotettu!

 Anopille iso sydän pojastaan -  harva saa äitienpäiväaamuna maistaa isän leipomaa voileipäkakkua!

Ps. Naapuriin haliterkut ihanista kukista :)

Hurraa, me nuoret meripoijaat!

Viikonloppuja!

Tietänette entuudestaan, etten aina ole ollut järin innostunut poikalapsille suunnatusta valmisvaatevalikoimasta. Voin kuitenkin paljastaa, että on olemassa eräs pienille pojille suunnattu tyyli, josta olen todella innoissani, jopa enemmän kuin jos pääsisin tyttölasta pukemaan.

Kyseessä on kunnon vanhan ajan porvarispojujen merimiestyyli! Voi, että olen sulaa vahaa moisten ihanuuksien kohdalla...

Alvarin ensimmäisen merimiesasun menin ostamaan hänelle joululahjaksi. Kyseinen seiloripuku on kotimaisen Laura Peterzéns-merkin kolmiosainen asu. Törmäsin siihen joulunalusostoksilla Skanssissa, missä niitä myytiin pienessä kojussa. Seiloripaidan ja leveälahkeisten housujen lisäksi kokonaisuuteen kuuluu hieno meripojan lakki. Silmissäni taisi siintää jo tulevan kesän häähumut ja muut hienommat menot... Ostin myyjän suosituksesta koon 70 cm, sillä merkin koot ovat aika isoja. Toisaalta esimerkiksi nuo housut toimivat varmasti hieman vajaamittaisinakin, jos Kiinan keisari nyt tässä kasvaa pyrähtää kesän aikana. Aivan ilmainen tämä asu ei ollut - pulitin siitä kiltisti pienen tinkauksen jälkeen 50 euroa. No, jos suomalaista haluaa suosia, niin ihan mielellään siitä hieman enemmän maksaakin.

Olen havainnut kevään kuluessa, että seilorityyli taitaa muutenkin olla tänä vuonna in! Siksipä en voinut vastustaa kiusausta vaan ostin Lindexiltä maailman söpöimmän seiloripotkarin, varmuuden vieläpä kahdessa eri koossa, jotta iloa riittäisi koko kesäksi

Tässäpä siis perinteinen panosta tai pihistä-vinkki muillekin pienten merimiesten äideille. :)

Merellisyys on näkynyt meidän perheen musisointihetkissä. ;)

Eräs vauvavuoden parhaista hankinnoista on ollut tämä Soile Perkiön Soiva Laulukirja (Tammi), joka sisältää 50 tuttua suomalaista perinteistä lastenlaulua säestyksellä. Kyllä vaan! Äitikin jaksaa lauleskella ihan uudenlaisella innolla, kun saa vähän melodiaa ja rytmiä alleen. Nuo kirjan taustasoitot eivät muuten kuulostaa miltään järkyttävältä 90-luvun soivalta onnittelukortilta vaan ihan oikealta pianosästykseltä!

Alvarin (ja äidin) muut suosikit kirjan valikoimasta ovat tällä hetkellä Hannikaisen Oravan pesä, Pieni nokipoika, Keväiset metsät, Intiaanien laulu ja Pikku-Matin auto. Muutoksia on vuosien varrella varmaan kuitenkin luvassa ;)

Oikein ihanaa päivänjatkoa kaikille! 

Postauksen ensimmäien kuva haettu täältä.

 

Teatteri-illan asu ja vintageaiheinen shoppailuvinkki

Tervehdys jälleen!

Jatkan vielä muutaman sanasen viikontakaisesta teatterireissusta. Viime aikoina pukeutumiseni on ollut vähän niin ja näin (kuten vissiin suurimmalla osalla kotiäideistä). Muutos aiempaan opettaja-Tildaan, jolla oli viikoittain aikaa miettiä postatttavaksi useampia kivoja työasuyhdistelmiä (ja tietysti myös pukeutua niihin), on suuri ja välillä toki tuota hömppää kaipailen. En silti mistään hinnasta vaihtaisi nykyistä arkeani entiseen, en millään!

Toki on kiva, että edes välillä voi laittautua. Teatterireissu tarjosi tähän yhden mahdollisuuden, vaikka hiuksia en sitten loppujen lopuksi ehtinytkään laittaa ja kaatosade muutti kenkäsuunnitelmatkin. Kivan vintagemekon silti sain päälleni, vai mitä ;)

Kyseinen Irina-merkkinen 60-luvun klänninki on eräs kauneimpia näkemiäni valmisvaatteita. Löysin sen huutonetista n. 25 eurolla, kun edellinen omistaja totesi mekon olevan hänelle auttamattomasti liian iso. Itselleni entisajan koko 40 on tällä hetkellä mitä sopivin (vastannee nykykokoa 38).

Mekon graafinen printti tuo mieleeni jostain syystä talvisen puutarhan. Jotakin tosi suomalaista siinä on (vaikken kyllä tiedäkään, onko merkki edes suomalainen...).

Teatteri-avecini biffasi meille ihanat Seili-leivokset :) Käsittääkseni Turun kaupunginteatterin esitysten nimikkoleivokset valmistaa kovassa nosteessa olevan turkulainen M-Bakery.

Tähän loppuun vielä vintageaiheinen vinkki: Eijalla on piakkoin kivijalkamyymälänsä synttärit ja sen kunniaksi  lauantaina 9.5 (klo 9.00-15.00) kaikki puodissa esillä olevat tuotteet -50%! Paikalla pientä tarjoilua ja voit osallistua lahjakorttiarvontaan.

Sunnuntaina 10.5 (klo 00.00-24.00) puolestaan juhlitaan VintagEija`s Verkkokaupassa

www.vintageijas.com :ssa! Verkkokaupassa 24 tunnin ajan kaikki esillä olevat tuotteet  -50% (yli 30€ tilaukset) koodilla: 7VUOTTA   

Huom! ALE-tuotteilla ei ole vaihto- tai palautusoikeutta. Lisäksi kaikkien tuon vuorokauden aikana tilauksen tehneiden kesken arvotaan 50€:n arvoinen lahjakortti!

Suosikaamme suomalaista pienyrittäjyyttä. Heidän mainostamisensa olkoon osuuteni näissä Suomi nousuun- talkoissa! 

Mukavaa iltaa kaikille :)

Seili

On matkallaan aalloilla Airiston

Sofia, ryysyläinen
Kun taakseen hän katsoo niin siellä yhä on
tuttu tie joka kotiin vie

Halki synkän veen
vene hiljalleen
lipuu saareen syrjäiseen
Halki synkän veen
lipuu hiljalleen
Seiliin soudetaan
Seiliin soudetaan

Jos määränpää edessä häämöttää
Siel' saari on tuomittujen.
Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää
kuolemaan heikot soudetaan.

 

Halki synkän veen
vene hiljalleen
lipuu saareen syrjäiseen
Halki synkän veen
lipuu hiljalleen
Seiliin soudetaan,

Seiliin soudetaan

 

Mukana naulat ja lautaa
niistä leposijan saa
Sata on Seilissä hautaa
ja satoja vielä kaivetaan

Seili on ehdottomasti Jenni Vartiaisen paras kappale. Kyseisen laulun ja Vartiaisen samannimisen menestyslevyn myötä suomalaisen medikalisaation historia ja Airiston laidalla sijaitsevan Seilin hospitaalisaaren tarina ovat saaneet aivan uudenlaista huomiota. 

Toki mielipide on omani ja kotiinpäin vetävä, mutta voisiko varsinaissuomalainen historianopettaja saada populaarikulttuurilta parempaa vetoapua opetusaineeseensa kertomaan syrjäytettyjen ja heikkojen tarinaa?

Tätä taustaa vasten olinkin mielissäni ja uteliaan innostunut, kun sain Turun kaupunginteatterin kanssa tekemäni blogiyhteistyön myötä tilaisuuden nähdä, miten Seilin tarina toimi kokonaisena musikaalina.

Ennakolta mietin, että tällaista kokonaisvaltaista, montaa eri taidemuotoa yhdistelevää teosta vaanisivat varmasti monet sudenkuopat, varsinkin kun Seilin keskeisenä ideana on kertoa sairaalasaareen sijoittuvaa historiallista tarinaa viime aikojen suurimpien suomipop-hittien avulla. Mietin, mahtaisiko sellainen onnistua lainkaan ilman päälleliimauksen tuntua?

Historia-alan ihmisenä aprikoin myös kiinnittäväni mahdollisesti liikaa huomiota mahdollisiin epähistoriallisiin yksityiskohtiin. Päätin kuitenkin olla välittämättä mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista ja antaa tarinan viedä mukanaan. Sitä paitsi onhan taiteilijoilla aina oikeus tehdä omat tulkintansa todellisuudesta :)

 

 

Turun kaupunginteatterin Seili kertoo Sofian ja Johanneksen sadan vuoden takaisen rakkaustarinan. Epäsovinnainen suhde naimisissa olevaan mieheen johtaa lopulta siihen, että irtolaiseksi tuomittu Sofia passitetaan Turun edustalla sijaitsevaan Seilin mielisairaalasaareen. Siellä hän kohtaa joukon yhteiskunnan ulkopuolelle eristettyjä naisia, joilla kullakin on oma traaginen tarinansa kerrottavanaan - kuka on hukuttanut lapsensa, kuka polttanut kotinsa. 

Vaan mikä on sairaan määritelmä? Musikaali toi hienosti esille sen, että käsitys tästä on aina aikaan sidottu ja vallankäytön väline. Seilin potilaaksikin saattoi 1800-luvulla hyvin päätyä, kun ei vain istunut "huonona naisena" patriarkaalisen yhteiskunnan muottiin. Itse asiassa erinomaisen vertailukohdan näihin 1800-luvun syrjäytettyihin naisiin tuo vielä 1980-luvulla esitetty näkemys siitä, että aids-potilaat olisi voitu eristää ja sijoittaa Seiliin.

 

Musikaaliin genrenä kuuluvat kuitenkin dramaattisuus ja suuret tunteet. Näin oli myös Seilissä. Erityisesti musikaalin teemoina soineissa Emma Salokosken Veden alla ja Vartiaisen Seilissä tunteiden kirjo yhdistyi hienosti näyttävään tanssikoreografiaan ja visuaaliseen toteutukseen. Taustakankaalle heijastetut (autenttiset?) saaristomaisemat ja valoefektit saivat ihon kyllä sopivasti kananlihalle!

Musikaalin kappalevalinnat toimivat ennakkoaavistuksistani huolimatta yllättävän hyvin. Ehkä muutaman tunnetumman listahitin kohdalla alkuperäinen tulkinta puski hieman läpi, mutta varsinkin nimekkäittenkin artistien hieman tuntemattomammat kappaleet sekä selkeästi uusiksi sovitetut versiot toimivat hyvin. Esimerkiksi lähes inhoan Janna Hurmerinnan Sä et ole hullu-kappaletta, mutta mielisairaalan Alma-potilaan esittämänä se sai ihan uuden elämän. Toinen ihan uudelta kuulostanut kappale oli Jannika B:n Seuraavaan elämään, jonka alkuperäistä versiota en vaan kestä! Henkilökohtaisesti liikuttavin kappale oli kuitenkin Laura Närhen Mä annan sut pois, joka sai esityksessä aivan uuden merkityksen.

Mielestäni Seilin näyttelijäsuoritukset olivat tasaisen vahvoja. Sofian ja Johanneksen roolityöt olivat erinomaisia, mutta erityisen hatunnoston ansaitsevat mielestäni sairaalan lääkäriä  (en valitettavasti osaa kertoa näyttelijän nimeä) sekä jo aiemmin mainitsemani potilas- Almaa esittäneet näyttelijät. Ihailtavaa oli myös se, että lavastuksessa oli kiinnitetty huomiota aidonoloisiin yksityiskohtiin. Esimerkiksi hullujen huoneen seinän kaakelit olivat identtiset alkuperäisen kanssa!

Kaiken kaikkiaan Seili täytti asettamani odotukset: siinä oli sopivasti rakkautta, draamaa ja tragediaa. Loppuratkaisukaan ei ollut liian helppo tai sokerinen. Ammattilaisten yhteistyö oli saumatonta ja vaivattoman näköistä, vaikka jokainenhan nyt tietää, että musikaali on eräs teatterityön vaativimmista osa-alueista. 

Suosittelenkin Seiliä lämpimästi kaikille niille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet. Esitys oli viihdyttävä ja syvällinen samanaikaisesti. Tästä on kyse myös historian popularisoinnissa; asia, jonka puolesta myös itse puhun mielelläni! 

Toivottavasti Seili saa vielä joskus uusintoja. Miten olisi esimerkiksi esitykset autenttisessa ympäristössä Seilin saarella. Huh! Nyt ihokarvat nousivat kyllä uudestaan pystyyn...

Oletko itse nähnyt Turun kaupunginteatterin Seilin? Mitä mieltä olit siitä? Entä oletko vieraillut Seilissä? Onko sinulla jakaa jotakin historiallista anekdoottia aiheesta?

Mukavaa viikonjatkoa!

Valokuvat Seili-musikaalista on lainattu Turun kaupunginteatterin pressikuvapankista.