Oikein paljon terveisiä ihmeelliseltä Australian mantereelta. Kotiuduimme reilut puolitoista viikkoa sitten lähes kuukauden kestäneeltä turneeltamme, mutta edelleenkin osa minusta taitaa olla tuossa kaukaisessa kolkassa, jossa kaikki oli toisin:
Oli syksy, mutta kuumempaa kuin yhtenäkään kesänä kuuteen vuoteen Suomessa. Kuumuus ei tuntunut kuitenkaan yhtä painostavalta kuin mitä täällä helteillä (tai vaikkapa kuumankosteassa tropiikissa).
Kuu paistoi väärin päin taivaalla. Oudot eläimet mekastivat päivin ja öin. Liikenne oli hassun brittiläistä (kuten osittain myös talojen tekniset ratkaisut ja ruokalistat). Ihmiset olivat ystävällisiä ja välillä vähän liiankin rentoja (kukaan ei jaksa tehdä ilmeisesti töitä viiden jälkeen iltaisin ja maastoautoilla voi parkkeerata minne vain, jos haluaa piknikille?)
Aika moni on kysynyt, että oliko reissu arvoisensa. Vastaan, että oli, vaikka lomalta edelletetyt standardit varmasti vaihtelevat sen mukaan, keltä kysyy. Meidän lomamme oli vähintään osittainen sukellus paikalliseen kulttuuriin, eikä muuten mikään all-inclusive-loma. Eipä meillä olisi edes ollut sellaiseen varaa.
Teimme itse ruokamme, emmekä asuneet hotelleissa. Jos haluatte rehellisimmän mahdollisen vastauksen, niin kotiäidin vinkkelistä loma koostui viikon verran perusarjesta, viikon verran astetta eksoottisemmasta arjesta ja viikon verran lomailun helmihetkistä. Tämä kaikki sikinsokin ja lomittain.
Edellä mainittuun koostumukseen olin kuitenkin ennakkoon jo varautunut ja asennoitunut pahempaankin. Kun lähtee yksi- ja kolmivuotiaan kanssa lomalle, ei kannata asettaa liikoja tavoitteita. Meidän näkökulmastamme huippua ja mieletöntä tuuria oli se, ettemme sairastuneet ennen lähtöä (tuolloin elettiin pahinta influenssapiikkiä ainakin Turun seudulla) emmekä matkan aikanakaan (ei edes yhtä pientä ruokamyrkytystä!). Tästä olen mielettömän kiitollinen!
Matkan huonoihin hetkiin kuului se, että miehen järkkäri hajosi ja tiettyjä tärkeitä kortteja hävisi alkumatkasta. Meillä oli kuitenkin onneksi hyviä ystäviä kaupungissa (asuimme myös heillä osan ajasta) ja heidän kanssaan lomastamme ei jäänyt puuttumaan yhtään mitään kokemisen arvoista. Pääsimme kaikkiin niihin paikkoihin, joihin olimme suunnitelleet ja vähän enemmänkin :)
Mistä minä sitten erityisesti nautin?
Pienistä hetkistä. Lämmöstä ja valosta. Siitä, että sai kuivattaa pyykkiä ulkona narulla ja se oli kuivaa tunnissa. Suurkaupungin sykkeestä. Yliopiston maagisen kauniissa trooppisessa puistossa mekastavista linnuista. Siitä, että tyttäreni saattoi jahdata kakaduja nurmikentillä. Lasten riemusta, kun vesi oli lämmintä ja hiekasta saattoi tehdä mutavelliä. Australian ihmeellisesta luonnosta. Aaltojen kohinasta. Englannin kielestä ja ystävällisistä ihmisistä. Siitä, että kasvikset ja hedelmät maistuivat auringolta. Lämpimistä illoista (sellaisista kuin Suomen elokussa parhaimmillaan). Siitä, että sain viettää ehkä elämäni erikoisimman maaliskuun. Siitä, että me uskalsimme tarttua hetkeen ja lähteä :)
Mitä haluaisitte kuulla? :)
