Välipäivien tunnelmia (mm. yhdet Raquelit!)

Tervehdys, ja hyvää tätä vuotta vielä :)

Eivät menneet ihan Strömsöössä minun joulunalusaikaiset suunnitelmani postailla, mutta ehdinpä nyt sentään vielä välipäivinä.

Mitään joulutunnelmakuvia en ala sen enempää latailla, muutamia yksityiskohtia ajatuksilla varustettuna vain :) Todellisuushan on se, että suurimman osan ajasta kämppä on niin sekaisin, ettei niitä "tunnelmakuvia" kehtaa laittaa esille :D

Mutta sanonpa vaan, että kotijoulu on oikeastaan aika kiva ja helpottava asia vauvaperheelle. Vielä kivempaa tietysti on, että pääsee joulupöytään isovanhemmille ja sitten omaan sänkyyn yöksi.  Ainahan sitä tietysti kaihoaa kotiseudun joulujen perään, mutta realiteeteissa alle kaksikuinen vauva ja aatonaaton töissä viettävä mies ei ole paras yhdistelmä ajaa puolta Suomea yötä myöten.

Mutta olihan meillä mukavaa näinkin: vähän vino ja harva kuusi, mutta ilolla metsästä haettu. Oli myös äidin lempijoulukukkia, amarylliksia, jotka eivät (taaskaan) jouluksi auenneet, mutta ne oli rakkaudella annettu. Olipa vielä pieni mies, joka tykästyi joulukuusen koristeisiin niin paljon, ettei antanut niitä laittaa kuusen oksille vaan keräsi ne keoksi lattialle. Äiti sai aseteltua vasta nukkumatin saavuttua suurimman osan niistä oksille ;)

Joululahjoja sai eniten Alvari, joka ei kestänyt aattona enempää kuin kolmen paketin avaamisen. Sitten pienen miehen kapasiteetti petti. Lopulta olemme availleet paketteja pitkin viikkoa... 

Tytteli sai vanhemmiltaan Noshin sydäntunikan ja Papun second hand-rusettipipan. Joulun jälkeen äiti löysi vielä kirppikseltä suuresti himoinneesa Marimekon Iloisen takin (20 e) tytylleen - ehkäpä ensi vuonna pikkujouluaikaan äiti ja tytär voivat samistella  samanlaisissa asuissa :)

Mies puolestaan yllätti jo ennen joulua - hän lupautui kustantamaan minulle ikuisuushaaveeni mustat Raquelit! Olin bongannut ne kohtuulliseen hintaan torista tässä useamman vuoden kyttäämisen tuloksena. 

Oletin itse asiassa kenkien olevan osittain joululahja minulle (ajattelin maksaa itse kengistä puolet), mutta mies ilmoitti ykskantaan, että maksaa ne kokonaan ja ne EIVÄT ole joululahja. Olin nimittäin karjunut synnytyssalissa, että tästä hyvästä (pahasta) mies saa ostaa minulle Minna Parikan kengät!!! Siippa otti mitä ilmeisimmin puheeni himpun verran tosissaan :D Olen kiitollinen!

No, nyt kun tämä ikuisuusprojektini eli Minna Parikan sydänkengät ovat toteutuneet, voi toteutua kaksi asiaa hyvällä omalla tunnolla - tanssia edellä mainituissa kengissä ensi kesänä ystävän häissä ja tämä blogi saa kuolla rauha sielussaan, jos niikseen jossain välissä tuntuu. Parikan sydänkenkien hankkiminenhan on ollut yksi tämän blogin pitkäaikaisimmista tavoitteista (ehkä jo ärsyttävyyteen saakka). Niitä ei tullut hankittua omiin häihin, ei pyöreitä vuosia täytettyäni, ei gradun valmistuttua, ei ensimmäisen lapsen synnyttyä. Aika oli nyt - kahdeksan ja puolen bloggausvuoden jälkeen! Tämä, jos mikä on sitä hidasta tyylikkyyttä ;)

Hilpeää viikonvaihdetta kaikille!

Onnea on...

Onnea on, kun kesken öisen imetysmaratoonin käy vessassa ja löytää pienen muistamisen mieheltä!

Ps. Blogini löytyy muuten nykyään myös Facebookista :)

Yllätys!

Elämä jaksaa välillä yllättää. Uusinta vauvakäännettä on sulateltu nyt yksi yö :)

Olin ihan varma, että "Einarihan" sieltä olisi tulossa meitä ilahduttamaan, mutta todennäköisempää onkin kuulema, että Alvari saa syksyllä pikkusiskon!

 

Mieheni tosin totesi, että eihän tuo ihme loppujen lopuksi ollut; alkuraskausoireitteni perusteella kuulema saattoi todeta, ettei kaksi naista vaan yksinkertaisesti kykene olemaan samasa tilassa :D No perherauhan kannalta toivon, ettei asia nyt ihan niin kuin mieheni uumoilee ;)

Joka tapauksessa, nyt tuli sitten vihdoin viimein tehtyä ensimmäinen ostos myös tulevalla vaaville. Newbie-mekko koossa 56 cm löytyi uudistuneesta Lasten Seesamista.. Pistetään kiertoon, jos Einari kuiteskin putkahtaa maailman lokakuussa :D

Ps. Tää oli muuten mun 1300. postaus. Huh!

Olohuoneen sisustushaaveita

Keskiviikkoista!

Olen viime aikoina innostunut haaveilemaan olohuoneen seuraavista uudistuskohteista, ja siksi julkaisen tällä kertaa kuvan niin, että olohuoneen takaseinä näkyy kerrankin kokonaan.

Taka-ajatukseni on tietysti se, että saisin teiltä vinkkejä ajatusteni jalostamiseen ;)



Ajatuksen tasolla olevia uudistushaaveita on kolme. Jossain vaiheessa haluaisin uudet verhot. Nykyisten kanssa kuitenkin pärjään, joten ei niistä vielä sen enempää.

Sen sijaan käyn jatkuvaa kamppailua tuon mustan laatikon kanssa. Tuppaan rajaamaan möhkäleen kuvista pois, koska no, en saa itse kovastikaan kiksejä siitä esteettisesti.

Olen googletellut kovasti sellaisia sisustusviritelmiä, joissa vanhasta antiikkikaapista on tehty televisionpiilotuskaappi. Kovin montaa ei ole osunut kohdalle, muttasen sijaan löysin jotain, mikä sai sydämeni tykyttämään jonkin verran nopeammin...

 

Muistatteko vielä keittiön vitriinikaapin, jonka ostin mummuni ennakkoperintörahoilla? Löysin samaisen suomalaisen puuseppäfirman, Juvin, mallistosta aivan huikean vaihtoehdon oikeasti vanhalle kaapille.

Mies tosin torppasi idean saman tien todeten olohuoneen nurkan muuttuvan liian ahtaaksi. Minä taas suunnittelin, että kaappiin saisi piilotettua kivasti sekä television, stereot ja kaikki cd-levyt eikä tarvitsisi tuijotella tv-tason, pikkupöydän ja levyjen epämääräistä sillisalaattia... Lisäksi kaapin päälle voisi laittaa jotain kivaa kuten edes yhden viherkasvin, joka saisi kunnolla valoa.

No, moninaiset ovat naisen keinovalikoimat, kun miestä aletaan pehmittää ;) Katsotaanpa parin vuoden päästä, onko meillä tuollaista kaappia  :D

Toinen ikuisuushaaveeni on olohuoneen jalkalamppu. Nykyinen lamppumme on melko karsea ysärilamppu, mutta sen avuihin kuuluu kuitenkin ihan mahtava valo: kirkas, mutta pehmeä (heittää valon mukavasti ylöspäin). Siksi, koska olen kovin nirso sen suhteen, millainen valaisin meille kelpaisi, olen tyytynyt nykyistä katselemaan.

Kuvailisin kotimme tyyliä moderniksi mummolaksi ja eräs vaihtoehto olohuoneen jalkalampuksi olisi tietysti autenttinen vanha valaisin. En kuitenkaan kaipaa kotiini sellaista perinteistä hapsulamppua vaan enemmän jotain 1920-luvun tyylistä valaisinta "sienimäisellä" varjostimella kuten tämä Antiikkiverstaan valaisin on.

Toisaalta valaisin voisi olla jotakin vähän modernimpaa. Esimerkiksi Secto Designin jalkalampun muotokieli viehättää kovasti. Vaan entäpä se valaistus? Meillä olohuoneen kattolampun käyttöaste on nimellinen ja pääasiallinen valaostus tulee iltaisin jalkalampusta. Onko kenelläkään kokemusta siitä, onko Secton tarjoama valo riittävää yleisvalaistukseksi  (muutama muu pieni kohdevalo olisi lisänä)?



Tällaista tälla kertaa! Mukavaa viikonjatkoa :)

Kuvat on haettu Secto Designin, Antiikkiverstaan ja Juvin sivuilta.

Kuppaisesta kaunottareksi

Tervehdys itse kullekin säädylle!

Heti alkuun totean, että tämän postauksen otsikko ei viittaa meikäläiseen, vaikka kieltämättä oloni alkaa näin viikon sisätiloissa oleskelun jäljiltä olla sellainen, etä kaipaisin johonkin "kaikki pärstän, tukan ja tyylin suhteen uusiksi"- kamppikseen. Ihan kiljuisin riemusta! Tämän viikon kohokohta on ollut nimittäin se, että kävin äsken kaupassa ja postilaatikolla. 

Sekä poikainen että minä olemme olleet perinteisessä räkätaudissa, ja kun kuukauden sisällä on ollut kaksi tällaista tautia, alan jo ymmärtää, mitä kotiäitiys voi ehkä nurjemmalta puoleltaan olla. En kuitenkaan ole yksinhuoltaja, lapseni ei sairasta mitään kroonista tautia ja isovanhemmat ovat tässä lähelle, joten ei valittamista. Mutta muuttumisleikki olisi siltä piristävää. Hah, miettikääpä kuka muinoin postaili tyylivinkkejä muille ;)

No, päivän aiheeseen. Se koskee sohvaamme, joka kävi uudestisyntymässä verhoilijalla! Ennen kuin näytän kuvia siitä, niin tässä olisi muutama hirvityskuva mieheni kamerasta. Kävimme nimittäin välivisiitillä tsekkaamassa, mitä verhoomossa oli viikossa tapahtunut. Mies nimesi minulle lähettämänsä tiedoston nimellä "kuppainen sohva", siitä siis idea otsikkoonkin:

Verhoilijan mukaan vaikuttaa siltä, ettei tämän satavuotiaamme jousia ja sisälmyksiä oltu vuosisadan aikana uusittu kertaakaan. Näkymä oli sen kaltainen: meriheinät olivat pöllyävänä mössönä ja säkkikankaat rikki. Ei ihme, että sohvan uumenista tuntui tuprahtelevan aika ajoin jotakin ja SE ei ollut todellakaan mitään pyhää valkoista savua vaan paremminkin jotakin terveyspommiin viittavaa...

Verhoilujen suhteen vaikuttaisi siltä, että sohva on joskus aikoinaan oltu verhoiltu vihreäksi. Öön, no ei ehkä mikään lempparini!



Seuraava sen sijaan on... Tsadaa, tässäpä Tildukan antiikkisohvan uusi verhoilu:

Kotimaisen Lauritzonin kankaan etuja olivat väri, kankaan pinna kaunis struktuuri ja ennen kaikkea helppohoitoisuus. Pinnan voi kuulema pyyhkiä fairy-veteen kastetulla vaahtomuovilla ja sillä siisti.

Vaikka osa teistä suosituksia antaneista kannatti alkuperäisen kaltaista tummanpunaista, voin sanoa, etttä henkilökohtaisesti väri alkoi jo tympiä, sillä sohva oli seurannut minua alkuperäisessä kunnossaan jo yli kymmenen vuotta opiskelijaboksista toiseen. Tämä uusi antrasiitin(?) siniharmaa on rauhallinen, tunnelmallinen ja sadunomainen ja mahdollistaa uudenlaiset väriyhdistelmät olohuoneessamme.

Toistaiseksi toki mennään ihan vanhoilla tilpehööreillä, hoitovapaalla ei juhlita!

Lämmöllä suosittelen myös Turun seudulla verhoiluttamista harkitseville Mari Vataata, joka loihti sohvamme uuteen uskoon. Verhoomo Annikainen voisi olla teidänkin ratkaisunne sohvapulmiinne!

Mukavaa illanjatkoa!

Oo-oo, kesän lapsi mä oon...

Tervehdys ja anteeksi, sillä viime kerrasta taitaa olla aikaa!

En taida selitellä sen enempää; tällaista se kesäaika taitaa useimmilla olla. Ajantaju katoaa ja viikot vierivät huomaamatta. Blogitauko teki kuitenkin hyvää ja voi olla, etten tänä kesänä postaile ihan niin tiivisti kuin yleensä. Nyt kuitenkin jotakin kuulumisia :)

Tuo otsikon viisu taitaa jatkua, että "Ooo... villi luonteeni on..."

No joo, meidän Alvari (nipinnapin 10 kk) on laajentanut reviiriään sekä mummilan mökillä että kodin patiolle. Minkäänlaista suhteellisuuden tajua ei tietenkään ole, vaan mennä kohelletaan reunaa hipoen ja roikutaan toinen puoli vartalosta reunan ulkopuolella.

Silti isi on sitä mieltä, että "mene pieni villipeto, vapautan sinut luontoon!" Ja poikahan menee, sillä äidin maitoeliksiiriä nautittuaan jaksaa tietysti rymistellä ihan minne tahansa!

Joo, kesämekkojen esittely on kanssa vähän jäänyt, sillä imetys estää koko joukon hellemekkojen käytön

 Jotain sain sentään kaivettua kaapeista. Esim. tämä "Rantavierun Marilyn" -rimpsumekko pääsi jälleen käyttöön muutaman vuoden kesätauon jälkeen. Eija hieman lyhenssi kyseisen Art+ Designista ostetun klänningin helmaa ja sehän sointui Alvarin merihenkiseen kaupunkiasuun (heh, käytiin Ikeassa viikonloppuna lihapullilla). Ankkurilakkiin sonnustautunut meripoika herätti JÄLLEEN KERRAN hilpeyttä kanssaruokailijoissa, sillä pojalla on tapana lirkutella vanhemmille rouville (ja lapsille) mennen tullen. Vieno kiherrys ei tule kuuloonkaan, vaan pojan karjuttava (siis miten sitä kuvaisi; kyseessä on kuitenkin varsin hyväntahtoinen, mutta kovaääninen kommunikointitapa)...

Asiasta ihan puupurkkiin tai  oikeastaan -soikkoon... Samaisesta lempparikaupastani eli Art + Designista ostin keväänkorvalla tällaisen pesusoikon patiota koristamaan. Sopii vallan mainioisti sen meidän salaattimaan virkaan toimittavan viskitynnyrin pariksi.

Ja onhan se mamma shoppaillut vähän muutakin. Lähdin ensimmäistä kertaa naapurini seuraksi Länsikeskuksen parkkipaikan sunnuntaikirppikselle. Nyt on pakko hehkuttaa, että vihdoin viimein löytyi Turustakin kirppistapahtuma, jossa hinnat olivat kohdillaan. Vai mitä mieltä olette:

Alvari sai kaksi puista autoa 7, 5 e kpl...

...samalta myyjältä ostin myös suuren rottinkikorin vitosella.

Vitosen verran pulitin yhteensä myös kahdesta ajan patinoimasta saunajakkarasta, jotka löysivät tiensä pation kukkapöydiksi/ pienempien vieraiden tuoleiksi.

Itselleni ostin Boobin imetyshupparin ja kaksi trikoopaitaa yhteensä 10 eurolla. Imetykset alkavat toivon mukaan olla syksyn korvalla tältä erää ohi, mutta elättelen toivetta, että lähivuosina paidoille tulisi käyttöä ;)

Muut löydöt taidan esitellä tuonnempana ;)

Mutta täytyypä vielä lopuksi näyttää, mitä ihanaa Alvari sai mummiltaan lahjaksi.

Katu-uskottava smurffihuppari on mummin omin kätösin neuloma. Sille tulee vielä tänä kesänä varmasti käyttöä!

Kirjoittelen varmaan tällä viikolla uudemman kerran, mutta olisiko teillä vinkkejä jaettavana, mitä vauvaperhe/vintagea rakastava voisi tehdä Köpiksessä muutaman päivän ajan? Myös ruokapaikoista voi vinkata:) Tarkoituksenamme olisi suunnata sille suunnalle vielä heinäkuun aikana.

Iloista ja rentoa heinäkuun jatkoa!

Ajatus ensimmäisenä äitienpäivänä

Äitienpäivää!

Nuorena likkana, joskus yli kymmenen vuotta sitten, vierailin mieheni, silloisen poikaystäväni, vanhempien kesäpaikassa ensimmäistä kertaa. Anopilla oli keittiösyvennyksessä tällainen runo seinällä:

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta,
ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle. 

Voit antaa heille rakkautesi, mutta et ajatuksiasi,
sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa, mutta et heidän sielujaan,
sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa,
mutta älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista,
sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen. 

Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
Kun taivut jousimiehen käden voimasta,
taivu riemulla. 

 Kahlil Gibran, Profeetta, 1923.

Runon joka sana on täyttä totta. Ei voi kuin parhaansa yrittää ja rakastaa viereltä, vaikka paikoin tulisi vastaan hetkiä, jolloin ei sulata lapsensa tekemiä valintoja. Tämä mieletön haaste on kuitenkin iloiten ja suurella nöyryydellä vastaanotettu!

 Anopille iso sydän pojastaan -  harva saa äitienpäiväaamuna maistaa isän leipomaa voileipäkakkua!

Ps. Naapuriin haliterkut ihanista kukista :)

Siniverinen

Torstaista!

Käänteet Alvarin unirytmissä ja -koulussa ovat olleet viime viikkoina vauhdikkaita. Viime viikonloppuna lopulta päätimme, että nyt soutaminen ja huopaaminen saa riittää: poika muuttakoon omaan huoneeseensa!

Samaan syssyyn mies sitten totesi, että pojan huoneeseen pitäisi tässä mahdollisimman nopeasti ostaa verhot; ehkäpä hänen äitinsä voisi laittaa asialle hankkimaan ja ompelemaan ne.

Höristelin korviani: Oho! Ensinnäkin mies miettii sisustusasioita! Toki taustalla oli selkeä tarve (allekirjoitin itsekin sen, että pojan huone olisi saatava mahdollisimman nopeasti pimeäksi), mikä istui hyvin yhteen maskuliinisen logiikan kanssa. Itse taas tykkään miettiä ja suunnitella tällaisia asioita viikko tai jopa kuukausi tolkulla, kunnes löydän itseäni miellyttävän vaihtoehdon. Siksi asia tuli vähän puun takaa - en ollut ehtinyt suunnitella verhoasiaa vielä lainkaan.

Mieheni on kuitenkin tarkan euron mies. Tajusinkin, että minun olisi toimittava, jos haluaisin silmääni varmasti miellyttävät verhot. Uusia ei nimittäin ostettaisi useampaan vuoteen. Siksi anopin asialle laittaminen arvelutti, vaikka hän olisikin voinut löytää ihan hyvät.

Kun suuntasimme sunnuntaina ihanan Pippurimylly-aterioinnin jälkeen ruokaostoksille Skanssiin, ajattelin nyt ainakin käväistä Marimekossa tutkimassa, millaisia verhovaihtoehtoja siellä on tarjolla, vaikka niihin tuskin olisi varaa...

Ja kas kummaa - skanssiaiset olivatkin alkaneet ja erä postomyyntikankaita oli tarjolla puoleen hintaan. Eräs niistä iski heti!

Meikäläisestä (ja Alvarista) tuli sitten kissaihmisiä kertaheitolla! Oikeaa kisua emme ole hankkineet, mutta pojan huone tulee saamaan pienen kissamaisen vivahteen Erja Hirven suunnitteleman Siniverinen- kuosin ansiosta!

Mahtavinta on, että verhokangas ja Ferm Livingin minttu Half Moon- tapetti ovat täydellisesti samaa sävyä :)

 

Omissa valokuvissani värit näyttävät vähän harmahtavilta, mutta oikeasti sekä kangas että tapetti ovat hennon pastellisia.

En ole halunnut Alvarin tulevasta huoneesta muodikkaan musta-valkoista, mutta kissat antanevat kivasti ryhdikkyyttä tulevaan värikkäiden lelujen sekamelskaan. Kalliithan nämä verhot edelleenkin olivat (20 e /metri), mutta kyseessä on kuitenkin laatukangas, josta tehdyt verhot voi kaupata ehkä eteenkin päin. Tai sitten säästää tuleville polville!

Ei muuta kuin MIAU KURNAUSKIS loppupäiväksi!

Kuvalähteet: 1 ja 2

Pomp de Lux-pantoja (äidille) ja se kaikista mieluisin imetysmekko

Torstaista!

Tuttavapiirissäni järjestettiin tuossa kuukausi takaperin Pomp de Lux-lastenvaatekutsut. Mieheni oli vannottanut minua etukäteen että "pojalle et sitten osta mitään sieltä Ponks-tapahtumasta (:D)".

Juu, en ostanut.

Sen sijaan pojan äitinä taas kihisin, kun tytöille oli tarjolla kolme rekkiä mekkoja ja isoille ja pienemmille herroille taasen se yksi rekki tyhmän neutraaleja vaatteita. Miksei suunnittelijat käytä poikien vaatteiden kohdalla samaa mielikuvitusta kuin tytön vaatteita luodessaan? Osaisin tältä istumalta kuvitella rouhealla ja leikkisällä otteella symppiksiä vaatteita, mutta Ponks-tyypit ilmeisesti eivät osaa ;) Rähisin aikoinani poikien vaatteista jo tässä postauksessa, mutta kutsuilla löi uudelleen yli laidan :(

No, ostin sitten kiukkuani tyynnytellääkseni itselleni muutaman Ponks-pannan. Pikkulikalla ne olisivat varmaan ihanan ylisuuria, mutta kyllä tämä muorikin sai ne pään ympäri menemään ;D

Ihan loistavat kapistukset - miksei vastaavia rautalangalla kieputettavia versioita ole muilla valmistajilla? Tai sitten on, en ole vain käynyt miesmuistiin noissa massatavaraketjuliikkeissä. Saa siis vinkata! Haluan näitä sateenkaaren kaikissa väreissä, sillä iät ja ajat olen kärsinyt siitä,ettei pannat pysy päässäni. Löytyipä sopivat sitten tässä hehkeällä aikuisiällä!

Pannat kustansivat 12,9 e (paketti sisälsi myös joitain pinnejä ja hiuslenksuja) ja ilmeisesti muutkin mammat ovat ostaneet niitä ihan itselleen.

Ylläni oleva mekko on taas ollut jo puolen vuoden ajan lempparini kuudesta käytettynä ostamastani Boobin imetysmekosta. Edellinen omistaja oli lyhentänyt helmaa ompelijalla ja luopui mekosta imetyksen päättyessä haikeana. Lupasin mekolle hyvän kodin ja ehkä siitä riittää mekoksi vielä joskus jollekin kolmannellekin :)

Mukavaa torstain jatkoa ja osallistukaapa edelleen sivupalkin kyselyyn :)

Kevään kohinaa Adalmiinan Helmessä

Keskiviikkoista!

Käväisin viime viikolla tutustumassa Paimiossa talonpoikaisantiikki- ja sisustusliike Adalmiinan Helmen kevättarjontaan. Oikeastaan kivointa näissä bloggari-illoissa on usein se, että mukaan voi ottaa avecin ja nyt saatoin jo kolmatta kertaa piristää jonkun tuttavan/ystävän päivää sisutusiltamilla. Tällä kertaa mukaan lähti ystävä naapurista :)

Adalmiinan Helmen Annarina kertoi laajentaneensa italialaisten Arte Puran  pellavatekstiilien tarjontaa. Liikeessä nähtävillä oleva valikoima on itse asiassa vain murto-osa tilattavissa olevista vaihtoehdoista.

Päiväpeittoja, verhoja ja liinavaatteita saa kaikissa hempeissä sateenkaaren väreissä mahtavine kirjailuvaihtoehtoineen. Tuotteet ovat aika hintavia, mutta ne on tosiaan valmistettu ateljeetyönä Italiassa, ei missään Kaakkois-Aasian hikipajssa. Ehkäpä ylelliset liinavaatteet tai verhot voisivat olla sopiva kimpassa hankittava hää- tai valmistujaislahja?

Ihania Happy Lights-valopalloja on saatavissa vieläkin runsaammassa värivalikoimassa kuin joulun alla.

Itse tyydyin ostamaan muutaman varapallon Alvarin pallosarjaan ja poseeraamaan sopivan värikkäässä neuleessa pallojen edessä ;)

Keväänkohina ja pääsiäinen heijastuivat kivasti liikeen tarjontaan, vai mitä?

Meinasin ostaa pussin noita koristeheiniä, mutta mies ei olisi moisesta tykännyt (olisi ehdottanut, että hän voi käydä poimimassa itse heinät luonnosta, heh), mutta aikas kivalta tuollainen narsissiasetelma kyllä näyttää!

Bongasin myös huikeat vanhan ajan sakset juuttinaruineen...

Yhden hankinnan tein ja se näykyy noissa alakuvissa. Arvatkaapa minkä sävyisen jättityynyn hankin piristämään olohuoneen sohtvaa?

Adalmiinan Helmi sijaitsee siis Paimion Veikkarissa. Ajo-ohjeet, aukioloajat sekä nettikaupan yhteystiedot löytyvät Adalmiinan Helmen kotisivuilta.

Mukavaa päivänjatkoa!