lauantai 30. tammikuuta 2016

Treffeillä Denniksessä

Vuonna 1995 nälkäinen keskisuomalainen perhe tupsahti keskelle Turun kauppatoria pitkän automatkan jälkeen. Nyt sitä ruokaa ja äkkiä! Vaan mistä?


Kysyvä ei tieltä eksy, ja niin meidät neuvottiin korttelin päässä sijainneeseen kodikkaaseen, maukasta italialaista ruokaa tarjoavaan turkulaisten ylpeyteen, pizzeria Dennikseen, joka oli ruokkinut kaupunkilaisia jo vuodesta 1975. Kyseessä on varmasti eräs maamme vanhimmista pitserioista!

Sittemmin opiskelu- ja kotikaupunkivuosina Denniksessä tuli vierailtua tasaiseen tahtiin. Hyvät pitsat ja palvelu ovat taanneet mukavia ravintolaelämyksiä.

Lapsen syntymän jälkeen turkulaiset ravintolaelämykset (ja ylipäätään kahden keskinen aika miehen kanssa) ovat olleet sanoisinko kortilla, ja joka kerta kaupungissa käydessäni törmään alan muutoksiin: uusia ravintoloita on syntynyt kuin sieniä sateella ja vanhoja suosikkeja on kadonnut.

Yksi sentään on pysynyt - Dennis ;)


Nyt kuuluu kuitenkin uutta siltäkin rintamalta. Dennis on nyt vuoden alussa muuttanut uusiin tiloihin, jotka sijaitsevat vanhan ravintolan viereisessä liiketilassa. Osoite on pysynyt siis samana eli se on edelleen Linnakatu 17.


Uudet tilat on stailattu varsin erilaisiksi verrattuna vanhaan sokkeloiseen ja tummasävyiseen tilaan: perinteisen punaruutupöytäliinatyylin tilalle on tuotu modernimpaa bistrohenkeä tehdastyylisine valaisimineen ja betonilattioineen. Vanhasta sisustuksesta on säilytetty tosin italiaishenkiset julisteet ja koristekukot!

Mistä sitten tiedän tämän? Pääsin Åblogien kautta tutustumaan Dennikseen uuteen ilmeeseen ja tarjoiluun. Sainpa vielä ottaa näinä päivinä synttäreitään viettävän miehenikin aveciksi, jee!

 
Vaikka Denniksen menussa pitsat ovat se ykkönen, veivät buffetpöydän tarjoomiset tällä kertaa voiton. Kylmät alkupalat, puolikkaan muumin kokoiset mozzarellatahkot (joista kokki veisti palasia) ja varsinkin tryffelipasta vei kielen mennessään...

Ja tarjolla oli toki myös pitsamaistiaisia...


Mitäpä vielä? No, tietenkin tiramisua! Maha muistutti aterioinnin jälkeen pallokalaa, joten päivän asu kuvat jäivät nyt kyllä nappaamatta ;)


Ihana ilta! Olipa kertakaikkisesti mahtavaa tällaiselle hoitovapaalaiselle sutia hieman puuteria nassuun, laittaa korkkarit jalkaan ja nauttia kaupungin tunnelmasta. Kiitos kovasti vain lastenvahdeille :)

Lämmin kiitos myös Denniksen väelle sekä pöytäseurueellemme kivasta ja rennosta illasta!

Suosittelen ilolla niin turkulaisia kuin kaupungissa vierailevia tsekkaamaan kyseisen ravintolan. Omaa blogiani lainatakseni Dennis on selvästi sekoitus jotain uutta ja jotain vanhaa hyväksi todettua Aurajoen rannalla :)

Onko sinulla muistoja liittyen Dennikseen? :)

torstai 28. tammikuuta 2016

Alvarin mekko


No niin.

Vuosi ja neljä kuukautta pystyin vastustamaan kiusausta, mutta viime viikolla se tapahtui. Ostin kirpparilta Laura Peterzéns-merkin mekon, joka olisi sopiva Alvarille ensi kesänä.

 

Tähdennän, että rakastan poikaani yli kaiken, enkä edes haluaisi hänen olevan tyttö. Valitettavasti rakastan myös tyttölasten vaatteita. Mielestäni nuo edellä mainitut ovat kaksi täysin eri asiaa ja voivat olla olemassa sulkematta pois toisiaan :D

Löytyykö samaan sortuneita kohtalontovereita muista poikalasten äideistä?

Ps. Postasin aiheesta facebookissakin, sillä halusin nähdä, miten ihmiset reagoivat mekko-ostokseeni. Heh, heh... yllättäen poikalasten äidit peukuttivat löytöäni, mutta tyttölasten äidit olivat aika hiljaa.
Tulkittiinkohan ulostuloni kateellisen ruikutukseksi? ;) Tai luulikohan osa, että olen raskaana ja vinkkailen jostakin tulevasta...

Eräs pojan äiti kommentoi kuvaani tosi hienosti. Hän totesi, että ennen vanhaan lasten vaatteet olivat unisex-tyyppisiä vaikka kuinka pitkälle ikään asti. Vauvoja on alettu pukea sukupuolitetusti oikeastaan melko vähän aikaa sitten. Alvari tuskin vahingoittuisi mekosta, mutta Batman-asusta hän saattaisi olla ehkä eri mieltä.

Saas nähdä, mitä mekolle tapahtuu. Tuttavapiiriin on syntynyt lähiaikoina aika monta tyttöä, joista jollekin lahjoittaa mekko. Toisaalta, ehkäpä Alvari saa kokeilla mekkokirmailuja ensi kesänä ;)

Mitäs mieltä sinä olet?

tiistai 26. tammikuuta 2016

NOSHin viemää (ja muita tarinoita trikoosta)

Tervehdys jälleen!

Te pitkään blogiani lukeneet tiedätte, että postailin päivän tyyleistä paljonkin tämän virtuaalisen vuodatuskanavani alkuaikoina. Pukeuduin (ja pukeudun kaiketi jatkossakin) työelämässä mielelläni mekkoihin, hameisiin ja tunikoihin. Vintagetyyli on olennainen osa tildamaista pukeutumista, mutta aivan kaiken ei ole tarvinnut olla vuosikertakamaa. Paras tyyli niin sisustamisessa kuin pukeutumisessa löytyy mielestäni oivaltavasta risteyttämisestä ;)

Esteettisyyden ohella tyylipohdintoihini ujuttautuivat pikku hiljaa myös ajatukset laadusta. Turun Tildan alkuvuosina olin vielä satunnaisesti töitä tekevä opiskelija, jonka garderoopi sai täydennystä yleensä kirppareilta ja alennusmyynneistä. Kun sitten aloin saada säännöllistä opettajan palkkaa, ostin jonkin verran keskihintaisten merkkien vaatteita. 


Hyvin pian minua alkoi harmittaa useampikin seikka: mielestäni nykyajan vaatteet eivät oikein istuneet ylleni, keinokuitu tuntui ikävältä päällä ja lisäksi monet vaatteet venähtivät, kulahtivat tai nyppääntyivät helposti. You name it. 

Oikeastaan hääpukuni ja erään Södermalmin vintagekierroksen innoittamana aloin selvitellä enemmän myös kotimaista vintagetarjontaa. Turusta löytyivät onneksi VintagEija´s, Boutique Minne, Art+Design ja UFF:n loistava retropuoli. Vähitellen tulin sinuiksi myös virtuaalisten vintagemarkkinoiden suhteen. Kirpputori- ja second hand-tarjonnasta löysin pieniharteiselle ja -vyötäröiselle (heh, se oli siis silloin...) naiselle sopivia luonnonmateriaalisia vaatteita: puuvillaisia mekkoja, nahkahameita ja villanuttuja. Nyt raskaus- ja kotiäitivuosina vaatekaappi on puolestaan täydentynyt vartalolle hieman armollisimmilla Nanson ja Me&I:n trikoomekoilla.

Eräs ongelma minulla on kuitenkin ollut tähän päivään saakka ratkaisematta: mistä löytää laadukkaita (yksi värisiä) trikootoppeja ja -paitoja? Satunnaisesti merkiltä kuin merkiltä on tullut vastaan hyviä yksilöitä. Valitettavasti toista vastaavaa kappaletta hankkiessa olen saanut huomata, ettei laatu olekaan ollut enää yhtä hyvä. Lisäksi pohdin edelleenkin, kuinka kierrättää nukkaantuneet elastaanipitoiset paidat. Omatuntoni estää minua heittämästä niitä roskiin, mutta pikkuhiljaa alan hukkua kymmenisen vuotta säilyttämääni vuoreen.

Olen kysellyt trikoojätteestä aiemminkin, mutta edelleenkin saa vinkata. Kuinka te olette sen kierrättäneet?

Laadukkuuden ohella minua on vuosien myötä vaivannut yhä enemmän myös tuotannon eettisyys. Se, että tuotanto tapahtuu työntekijöiden kustannuksella jossain kaukana epämääräisissä alihankkijatehtaissa, jotta meillä olisi joka kuukausi uutta halpaa ostettavaa, ei oikein vastaa oikeustajuani. 

Tunnustan silti avoimesti, että etten ole trikookysymyksessä mikään pulmunen. Vaikka ostan paljon käytettynä, heikkouteni ovat esimerkiksi Lindexin lastenvaatteet. Ne ovat kohtuu laadukkaita, kivannäköisiä ja - no, edullisia. Lindex on kuitenkin yksi niistä monikansallisista yrityksistä, joilla on edelleen parannettavaa tuotantopään olosuhteissa, vaikkakaan yritys ei ole ilmeisesti sielä ihan pahimmasta päästä. Toistaiseksi olen ostanut alunnusmyynneistä myös Your Facen toppeja, jotka ovat Bangladeshissa valmistettuja. Liha on siis heikko, vaikka henki muuta haluaisi...

Onneksi, vaikka olen hidas muuttamaan tapojani, olen saanut niitä jo muutettua. Nyt on menossa operaatio trikoo. ;)

 

Olen löytänyt kaksi merkkiä, joihin aion jatkossa panostaa. Kotimainen Nosh vakuutti minut Alvarin bodyilla. Olen sittemmin tilannut merkiltä muutaman naisten vaatteenkin ja ihmetellyt trikoon laadukuutta! Erään vaatteen kohdalla istuvuus ei ollut ehkä paras mahdollinen, mutta esimerkiksi nuo kaksi raitatunikaa, jotka vilahtelevat tässä postauksessa ovat osoittautuneet loistaviksi ja monikäyttöisiksi perusvaatteiksi. Noshin tuotanto tapahtuu Portugalissa, mikä tänä päivänä on vissiin luettava ihan kotikenttätoiminnaksi. Luomupuuvillaisten vaatteiden valmistamista säätelevat samalla EU:n standardit ja lait, mitkä takaavat tuotteiden eettisyyden ja ekologisuuden.



Toinen, myös vaatekutsumerkki, johon olen tutustunut ja hyväksi todennut, on ruotsalainen House of Lola. Sen tuotanto tapahtunee vieläkin lähempänä eli Liettuassa (ainakin itse hankkimieni paitojen osalta). Myös Lolan trikoo on kestävää ja muotoilu silmääni miellyttävää. Merkillä on valikoimassaan myös hyviä perustoppeja, joihin mieleni tekisi tutustua paremmin.



Omat Lolani ovat merkin Nicetop-paitoja; voin esitellä ne joskus toiste! Tähän loppuun päätön kuva vielä Noshin trikootunikasta kera sen Tanskanmaalta löytämäni second hand-villanutun, jota kehuin syksyllä maasta taivaisiin :)

Millaisia kokemuksia sinulla on merkeistä Nosh ja House of Lola? Kuulisin mielelläni ajatuksianne!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!


Ps. Uusi kamerani kotiutui vihdoin. Tämän postauksen kuvat ovat ensimmäiset jotka on otettu uudella Canonin Powershot G7X-kamerallani :) Aijai, mikä pokkari - ihan kaikilla pikkukameroilla ei saa vangittua esim tällaisia yökuvia. Nyt täytyy opetella käyttämään...

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Vauhdikas viikko ja Alvarin sydänpyllykokoelma


Myöhäistä keskiviikkoa!

Minulta on muutamaan otteeseen toivottu päivä kanssamme-postausta. Pahoittelen heti alkuun, ettei sellaista ole vielä kuulunut. Jotenkin koen, ettei päivittäinen elämämme ole ollut niin hengästyttävän erityistä, että olisin osannut siitä postailla.

 

Monesti arkemme koostuu oleilusta kotona ja kotipihalla. Ohjelmistoon ei ole kuulunut Take Away-latteja lähikahvilasta,  kivoja kierroksia kivijalkakirppareilla tai sympaattisia torireissuja. Noita edellä mainittuja täällä landella ei yksinkertaisesti ole! Leikkipuistoonkaan ei tarvitse mennä, sillä keinut, hiekkalaatikot ja jopa pulkkamäki löytyvät omasta pihasta takuuvarmalla seuralla. Siksipä näinä flunssakuukausina ei ole hirveästi houkuttanut käydä edes erilaisissa perhekerhoissa yms. Kaikista "hurjimpina päivänä" saatamme lainata iskän autoa ja ajaa mummolaan peuhaamaan ;)

Kirppariostokseni hoidan puolestaan lähinnä tori.fin, huutonetin ja facebookin kirppisryhmien kautta, ja noita paketteja sitten kipittelen noutamaan lähi-Siwasta maidonhakureissuilla. Ehkäpä kuitenkin saan vielä purkitettua yhden päivämme, jos otan sen oikein tavoitteeksi. Pelkään kuitenkin sen aiheuttavan haukottelua tässä ennestäänkin lapsiperhesuoksi muuttuneessa blogissa ;)

No, jos en mikrofilma yhtä päivää, voin yrittää hiukan kuvailla tämän viikon ohjelmistoa, sillä se on ollut ja jatkunee poikkeuksellisen mukavana.

Olen herkästi sen sorttinen ihminen, että linnoittaudun kotiini ja tajuan sitten jonkin ajan kuluttua, että olisi oikeastaan ihan kiva (lue elinehto) nähdä ihmisiä (siis muutenkin kuin pihalla, mikä toisaalta on erakoituvan ihmisen pelastus). Tajusin, että nyt, kun taas eräs tuttu on palaamassa töihin, olisi kreivin aika pyytää häntä kyläilemään. Miten piristävää olikaan puhua pari tuntia ihan vaan kaikkea maan ja taivaan väliltä!

Tällä viikolla olen myös ainakin parin aivosolun verran uhrannut ajatuksia töihin paluulle. Kävin nimittäin oman aineenopetusalani ops-keskustelutilaisuudessa, jotten putoaisi täysin kärryltä sen suhteen, mitä ammattialallani tapahtuu. Totesin, että sekin oli ihan virkistävää! Olen tähän asti elellyt täysin kotiäitiydestä nauttien, mutta ehkäpä nyt on alkanut tulla vastaan sellaisiakin päiviä, että nykyinen statukseni on alkanut tuntua jumitukselta. Silti olen ihan tyytyväinen siihen, että Alvari voi olla kotona n. 2-vuotiaaksi asti. En olisi hennonnut laittaa häntä hoitoon tätä aiemmin.

No, jotta elämämme ei olisi aivan tuota jumitusta, aloitimme tänään Alvarin kanssa muskarin. Ja hyvä niin - alku ei nimittäin ollut järin lupaava. Kun jäppinen sai tervetulolaulun yhteydessä kanteleen pikkukätösiinsä, hän ei suvainnut sitä, että se olisi pitänyt antaa seuraavalle lapselle! Loppulaulua säestikin meidän sällimme ulvonta... Nyt alkaakin todenteolla meidän Kiinan keisarimme sosiaalistaminen ;)

Tällä viikolla olisi tiedossa vielä myös mm. Alvarin ihka ensimmäinen yökyläily mummolassa, taloyhtiön naisten pikkujoulut (kun ei ehditty joulun alla), ystäväpariskunnan yökyläily pitsantekopuuhineen ja kamerakerho. Ei mun elämä kyllä aina näin vahdikasta ole! Mutta ihanaa, että edes joskus :)

 Kylläpäs tuli tarinaa tähän alkuun. Itse asiassa mun piti postailla näistä:


Tsa-daa! Tässä on Alvarin (tai oikeastaan parempi ilmaisu olisi äidin) toisen käden Me&I kokoelma. Olin ostanut merkin käytettyjä bodyja jo aiemmin ja todennut ne melko hyviksi. Viime syksynä hurahdin kuitenkin näihin housuihin.

Aluksi haaveilin löytäväni Alvarille ne kuuluisat sydänpyllyhousut. Tämän postauksen otsikko on kuitenkin siinä mielessä harhaanjohtava, että sellaisia ole tullut sopuhintaisena ja oikean kokoisena vastaan. Sen sijaan lammas-, yrmysammakko-, ankka- ja omppuhouset ovat! Nuo alarivin housut ovat 74/80 cm kokoisia ja tällä hetkellä käytössä ja nuo ylärivin pökät seuraavaaa kokoa. Omat suosikkini taitavat tällä hetkellä olla nuo punaiset housut sekä yllättäen nuo mustat pandapökät. Me&I:n haaremihousujen malli on kaiken kaikkiaan todella kiva ja kaksoiskoko takaa pitkän käyttöiän.

Ajattelin postailla jossain vaiheessa Me&I:n ja muiden vaatekutsumerkkien naistenvaatteista, mutta tässä yhteydessä voisin kysyä teidän kokemuksistanne.

Mitä mieltä olet Me&I:n vaatteiden laadusta? Oletko ostanut erityisesti lastenvaatteita vai naisten mallisotn vaatteita?

Mukavaa viikon jatkoa!

Ps. Sorry kuvien taso. Kamerat on miehellä työkäytössä...

perjantai 15. tammikuuta 2016

Pojan lähes valmis huone


Perjantaista!

Olenpas postaillut viime aikoina. No, tässä tulee vielä yksi - koskaan ei tiedä, milloin tulee jostakin hyvästä syystä taas vähän pidempi tauko.


Hitaan alun jälkeen poikaisen huoneen sisustaminen sai uutta puhtia siitä, kun mies sai marraskuussa vihdoin viimein Ferm Livingin minttuisen Half Moon-tapetin seinälle.

Jo itse tapettivalintaa arvoin hyvän tovin (toki nuo valintaprosessithan ovat sitä mieluisinta puuhaa, kun kaikki vaihtoehdot ovat vielä auki!), sillä en halunnut seinälle mitään, mikä määrittelisi huoneen selkeästi pojan tai tytön huoneeksi. Lisäksi kriteereihin kuului se, että tapetin olisi hyvä sopia mahdollisesti myöhemmin työhuoneen tapetiksi sekä myös se, että tietynlaisen särmikkyyden ohella tapetin värimaailma ja kuviot eivät saisi tehdä todella pientä huonetta entisestään ahtaamman tuntuiseksi.


Olen ollut tuohon Ferm Livingin tapettiin todella tyytyväinen. Onneksi emme valinneet sitä malliston huomattavasti suositumpaa mustavalkoista vaihtoehtoa, sillä se olisi saattanut olla liian voimakas Alvarin "koppiin".

 

Nyt joululomalla sain houkuteltua mieheni tarttumaan vihdoin vasaraan ;) Tyhjälle valkoiselle seinälle Hemnes-lipaston päälle kiinnitettiin Jollyroomista tilaamani pienet hauskat talonmalliset hyllyt, myöskin mintunväriset (ja miehen terveisenä ihan karseat kiinnittää).

Noille hyllyille laitoin muutaman koriste-esineen. Sekä karuselli että peura ovat peräisin Tigerista. Karuselli tuli mummilta ja peura löytyi kaapin perukoilta kuten myös toinen peuran pää, joka ripustettiin oven yläpuolelle.

 

Varsinkin tuo "metsästysmuisto" on Alvarin suosikkeja ja sille vilkutetaan aina, kun lähdetään alakertaan :) Tietyllä tapaa nämä nykyään muodissa olevat eläinten päät ova tietysti aika hyytävä ajatus :/ Mutta tulipa itsekin langettua tähän loukkuun...

Lohikäärme lensi Alvarin huoneeseen puolestaan turkulais-ranskalaisesta leluliikkeestä, Petits Tresorsista.


Pikkuhyllyjen viereen naputeltiin isompi taulu, jossa on Ingelan juliste. Hankin tuon julisteen aikoinani Murenan blogitapahtumasta ja niitä myydään ainakin myös Harjun Paperissa, Jyväskylässä.


Ehkäpä olettekin jo huomanneet, että Alvarin huoneen värimaailma on yhdistelmä minttua, korallia, vihreän ja sinisen eri sävyjä sekä mustavalkoista. Nämä sävyt toistuvat myös päiväpeitteessä (merkki ehkä Jabadabadoo), jonka Alvari sai joululahjaksi. Se on myös peräisin Murenasta. Valopallot ovat puolestaan Happy Lightsit ja hankittu Adalmiinan Helmestä.

 

Alvarin huoneen muita kantavia teemoja ovat luonto sekä erilaiset eläinhahmot. Kärpässienijakkara on Turun Onnimannista, Marimekon Siniverinen-verhoissa seikkailevat puolestaan katit. Pehmeä lelukori on tuominen viime kesäiseltä Köpiksen reissulta ja vastaava löytyy myös olkkarista. Nuo Søstrene Grenen korit vetävät kiittevän paljon tavaraa sisäänsä!

 

Oikeastaan pojan huoneesta puuttuu tällä hetkellä enää kapea tauluhylly, jonka ajattelin laittaa hoitopöydän ylle. Sinne voisi laittaa vaihtuvan kavalkaadin pieniä kortteja sekä tietysti sen vanhan oravaopetustaulun, jota on yksi varhaisimmista hankinnoista Alvaria varten :)

Mukavaa viikonloppa ja kysykää toki, jos jokin juttu jäi mietityttämään! Seuraavan kerran lupaan postailla jostakin toisesta huoneesta, sillä näitä Alvarin huone-postauksia on varmasti tullut jonkun mielestä jo liikaa ;)

torstai 14. tammikuuta 2016

Myynnissä ja halutaan ostaa :)


Kaupparatsu täällä, hyvää päivää!
 
Olen myymässä tarpeettomina ja vääränkokoisina vaatteita ynnä muuta, joten ajattelin laittaa niistä vinkin myös tänne blogin puolelle. Kiinnostaisiko siis mahdollisesti sinua nämä seuraavat jutut:

1.  Ostin eräältä rouvalta tällaisen hänen äitinsä aidon, raikkaan 60-luvun leningin. Valitettavasti mekko ei ole oman kroppani mallille paras mahdollinen, joten kiinnostaisiko se mahdollisesti jotakuta teistä?

Mekko on kooltaan noin 38, klänninki on myös vuoritettu ja jotakin ohutta synteettistä materiaalia (ei ainakaan teryleenia!). Mekon kainalo-kainalomitta on n. 47 cm ja pituus n. 97 cm. Mekko on erittäin siistissä kunnossa.

Banaaninuttara tötterölle, kissarajaukset silmiin ja menoksi!

Hintapyyntö 45 e sisältää postikulut

 

2. Nanson trikoinen biker-jakku, koko xs. Erittäin siisti, vähän käytetty jakku. Valitettavasti liian pieni minulle.

Hp 23 e sis postikulut

 3. Myytävänä on myös ihanat burgundinpunaiset suomalaiset saappaat merkkiä Primas. Nahka on mielestäni hyvässä kunnossa ikään nähden, mutta saappaat on sailytetty hieman ryntässä. Korkolaput on vaihdettu ja tuliterät. Saappaissa on myös ihana lämmin vuori, joten sopivat hyvin myös pienellä pakkasella käytettäviksi. Koko on 37, mutta mielestäni vastaa kokoa 36. Kengän sisämitta on 23 cm ja varren ympärysmitta (pohkeen kohdalta) n. 37 cm.

Hintapyyntö 32 e sis postikulut.

 


4. Ja joo, älkää nyt nauraka :D Laitan myös myyntiin tämän näätä-taulun. Ei vain mahdu poikasen huoneeseen tällä hetkellä.

Hp 40 e sis postikulut


Itsekin olen etsimässä muutamia käytettyjä juttuja:



5. Etsin Alvarille leikkikeittiötä. Eniten minua kiinnostaisi vähänkäytetty Ikea Duktig-keittiö, mutta muitakin saa tarjota minulle s-postiin kuvien kanssa!

Jos puolestaan jokin myymistäni jutuista kiinnostaa, lähetä puolestasi meiliä ja kysy lisätietoja. :)

Mukavaa päivänjatkoa!

Kuva Ikean sivuilta.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Taaperokuulumisia ja äidin samettinen Marimekko-ihanuus

Tiistaita!

Kerroin pari postausta sitten Alvarin lopettaneen äidinmaitoilun. Tarkoitukseni oli kertoa samalla, mitä muuta taaperopojallemme kuuluu, mutta imetyskuulumiset venyivät sen verran pitkäksi monologiksi, että juttua jäi näköjään toiseksekin postaukseksi ;)

Mitähän olen viimeksi kertonut taaperomme tekemisistä? Pari kuukautta pienen miehen elämässä on yllättävän pitkä aika ja paljon kaikenlaista sattuu tapahtuu. Listataanpa hieman:

1. Alvari on erittäin kova poika syömään - korostan vielä, että ERITTÄIN! Nirsoilua ei esiinny, ainoastaan väsymys ja omapäisyys, mitä tulee taitoihin saattavat häiritä ruokailuja. 

Poika haluaa tehdä kaiken itse. Mammalassa minimies oli tosiaan syönyt lusikalla jo useamman kuukauden, mutta äiti ei oikein uskonut tätä ensin! Minun kanssani mukit, lusikat ja puurot sitten lensivät helposti nurkkaan, ja se johtui todennäköisesti juuri turhautumisesta. Poika halusi syödä itse ja osoitti toiminnallaan, ettei äidin kannattanut liikaa ohjailla ruokailun kulkua.

Tietysti motoriset taidot olivat ensin hieman hakusessa, mikä puolestaan aiheutti sitä turhautumista. Joulunpyhien aikana poika kuitenkin otti huimia harppausaskelia ja syö nykyään puurot ja muut ruuat pääsääntoisesti itse. Puuroa miekkonen syö iltaisin enemmän kuin isänsä - usein menee sellainen kolme desiä. Pieni massu onkin kuin ilmapallo ja naureskelemme isänsä kanssa sitä, kuinka söpösti erään Lindexin inkkarikarhubodyn karhun naama pullistuu pojan masuhengittelyn myötä...


2. Sen taisin jo kertoa, että Alvari oppi viimein kävelemään hieman ennen joulua. Varovaisuudesta (kävelyn ihme koettiin 1 v 3 kk iässä) oli ilmeisesti se hyöty, että poika lähti melkein suorin jaloin kävelemään ja jäi sille tielleen. Kahden viikon perästä ei olisi ikinä arvannut, että hän on vielä muutama viikko takaperin konttaillut!

3. Itse veikkailin joskus aiemmin, että Alvari varmaan oppisi puhumaan ennen kävelyä kuten itse olin aikoinaan tehnyt (opin kävelemään vasta noin 1 1/2 vuotiaana). 

Noh, tähän päivään mennessä Alvarin sanavarasto on käsittänyt lähinnä äänteitä kuten täy, töi, koli-koli, ösh (yleisäänne; sopii vähän joka paikkaan) ja tietenkin kunnon päristykset autojen kohdalla! Hyvin nuoresta asti hän on reagoinut lisäksi kelloihin sanomalla tih, tih, tih (ilmeisesti tik-tak). Repertuaariin kuuluu vielä omanlaiset hokemat lintujen kohdalla kvaa-kvaa ja ko-ko sekä uusimpana se, että lampaita tervehditään tokaisten reippaasti bää

Itse taas hallitsin (lähteenä oma vauvakirjani) Alvarin ikäisenä jo sanat äitti, ititi, hauva (11 kk), kato (12 kk), kun osoitin jotain, kakka (13 kk) potalla istumisen jälkeen, tau (14kk) taulusta, kiija, kukka, anna ei, ota, (15 kk) ja nyt Alvarin iässä (16 kk) repertuaariin oli tullut vielä kakku ja kukko. No, äidin veikkailut eivät sitten ihan osuneet kohdilleen. Yksilöitähän me olemme!



4. Kuten joskus aikaisemmin mainitsin, Alvari sen sijaan on ollut erittäin kiinnostunut pienistä mikrotason ilmiöistä kuten listojen ruuvien nypläilystä. Viime aikoina hän on siirtynyt palapeleihin. Alvarin lempparipalapelit ovat yllä olevat Petits Tresorista ostettu Djecon eläinpalapeli ja lahjaksi saatu liikennepalapeli.

Veitikka osaa laittaa nykyään ihan itse palapelin palaset paikoilleen. Samaten hän tykkää rakennella erilaisista palikoista korkeita torneja isänsä kanssa, mutta jos torni jostain syystä hieman sortuu, iskee kiukku heti ja loputkin palaset lentävät kaaressa lattialle ja niitä on vielä saatava raivoisasti vähän levittää...Sen sijaan, jos jokin juttu onnistuu, kuten palapelin kokoaminen, poika taputtaa itselleen ja vaatii kaikkien muidnekin taputukset. Välillä hän käy oikein lyömässä muiden käsiä yhteen, jos suosionosoitukset eivät ole tarpeeksi raikuvat :D:D

5. Alvarin harrastuksiin kuuluu selvästi myös musiikki. Soiva lastenlaulukirja on ollut ehdoton ykkönen jo yli puolivuotta, ja viime aikoina hän vaatii, että leikkilauluihihn kuuluvat taputukset tulee asianmukaisesti tehtyä. Nyt pitäisi saada aikaiseksi sopivan muskarin löytäminen!

6. Vielä yksi ilmiö männä viikolta: yllätin Alvarin siivoamasta. Hän eteni riepu kourassa pitkin lattiaa ja hinkkasi. Omituista. Emme todellakaan ole mieheni kanssa mitään siisteyden jättiläisiä, mutta isovanhemmat saattavat olla ihan tyytyväisiä tämän geenin hyppäämisestä lapsenlapsensa hyväksi ;) Jo joo, vitsit vitsinä. Ehkä hän apinoi sitä, kun pyyhimme hänen syömispossuilujaan aina ruokailujen jälkeen.

No joo, tässä olivat tämän viikon Alvari-turinat. Oma lapsi on tietysti aina vanhemmalle jotakin ihmeellistä, että hänen tekemisiään haluaa laittaa ylös. Lupaan kuitenkin, etten vähään aikaa rasita teitä näillä höpinöillä :)

Sitten vähän äidin juttuihin:

Löysin jouluksi jotakin ihanaa: Marimekon samettisen unikkomekon 30 eurolla huutonetista.


Mekko on peräisin vuodelta 1969 ja ilmeisesti aikaisemmin täysipitkä, sillä sekä helmaa että hihoja on lyhennelty.

Mekossa on hauska laskettu 1920-luku henkinen helma ja irtonainen vyö. Tässä asussa vietin jouluaaton ja nyt myöhemmin eräät kahvikekkerit.

Tällaista tänään. Mukavaa päivänjatkoa!

maanantai 11. tammikuuta 2016

Nutukka numero kaksi

Maanantaista!

Koska nuttupostaussarja keräsi yllättävän paljon kiinnostusta, niin päätin sitten ihan oikeasti toteuttaa sen!

 
 

En ole postaillut pitkään aikaan asuista, joten vähän jännältä tuntuu. Olenko jo vähän vanha tällaiseen touhuun? Aikuisten naistenkin tyylipostauksia ilmeisesti kaipaillaan, joten jatketaan. Jätän kuitenkin varauksen siihen, että postailen edelleen näitä asukuvia sydän naaman päällä. Ainoastaan sellaiset ajatuksella otetut kuvasarjat, jotka toimivat mielestäni esteettisenä, jotain kertovana kokonaisuutena, saatan julkaista jatkossa ilman näitä lätkiä. Naapurini, jotka ovat nykyään perillä harrastuksestani nauroivat eräällä yhteishölkkälenkillä, että hehän voivat vaikka ottaa minusta kuvia juoksulenkin varrelta ja lätkäistä sydämen pyllyn päälle ;) Olisin sitten Miikari-henkinen sydänpylly :D

No joo, päivän asiaan!

Nuttu numero kaksi on tori.fi-löytö ja onnekas sellainen. Huomasin syksyllä juuri julkaistun myynti-ilmoituksen, jossa oli kaupan ihana 60-luvun kukikas villanuttu 40 euron hintaan. Kaupat tehtyäni myyjä mainitsi varasijajonon olleen aika pitkä!

Kukikas nuttu on kuulema peräisin islantilaisesta vintageliikkeestä, mutta jäänyt ostajan kaapin pohjille lojumaan. Kyllähän tällaista kukkamerta tarvitaan talven keskelle, vai mitä;) Nuttu toimii varmasti myös konjakinvärisen nahkahamoseni kanssa, mikäli sikäli hame mahtuu yhä ylleni. Muistaakseen tilanne oli siinä ja siinä viime syksynä... Kyseinen yhdistelmä voisi kuitenkin olla aika jees työasuna.


Tein muuten, jos en nyt uuden vuoden lupauksen, niin ainakin suunnan tarkistuksen. Sen sijaan, että sortuisin iltaisin katsomaan televisiota, päätin ottaa joulun myötä melko vaikuttavaksi muodostuneen kirjapinon päällimäisen kirjan vihdoin luettavakseni. Jotenkin lapsen saannin myötä minun on ollut todella vaikea keskittyä mihinkään ajatuksella.


Jottei haaste olisi tuntunut liian vaikealta, päätin aloittaa elämänkerrasta. Varma nakki lukuhalujen palauttamiseen on tietysti jonkin diktaattorin tyttären elämänkerta. Koska Hitlerille ei (onneksi) jälkikasvua siunaantunut, valinta oli selvä: Svetlana Allilujevasta kertova teos. Venäjän ja Neuvostoliiton historiahan on muutenkin ollut sydäntäni lähellä.

Nyt, kun alkupala on mlkein syöty ja lukuhanat auenneet, arvon kahden vaiheilla: lukeako ensin Katja Ketun Yöperhosen vai Sirpa Kähkösen Graniittimiehen.

Saa suositella!!

perjantai 8. tammikuuta 2016

Luopumisen haikeutta

Perjantaista!

Niin siinä sitten kävi, että uudenvuodenpäivänä päättyi taipaleeni vanhimman lapseni imettäjänä. Äidiltä pääsi itku, pojalta ei.

Nyt, kun imetystaivaltamme voi tarkastella retrospektiivisesti, totean, että ensimmäinen neljä, viisi kuukautta olivat täyttä helvettiä. Maitoa kyllä tuli, mutta kaikki muu tökki: pojan imuote, imetysasennon löytäminen ja kaiken huippuna olivat ne neljä rintatulehdusta (,joista ensimmäinen kärvisteltiin 40 asteen kuumeessa).


Jossain vaiheessa kuitenkin havahduin: Imetys sujuu! Tämähän on ihan mukavaa! Kärvistely sen suhteen, että päästäisiin edes suositeltuun kuuteen kuukauteen muuttui ensin rennoksi tissittelyksi ja lopulta harmitukseksi ja kaihoksikin siitä, että kohtako tämä loppuu.

Kehoni ei ainakaan tämän imetyksen kohdalla ole ollut selkeästi sitä kaliiperia, että maidontulo vain ehtyisi ja poika harmissaan sylkisi tissin suustaan, kun saa mukista juoman helpommin. Ei, maitoa tulvi ja poika imi hartaana silmät kiinni nautiskellen. Minäkin opin rakastamaan yhteisiä läheisiä hetkiämme ja surkuttelin, että milloin tämä läheisyys tulisi tiensä päähän.

Imetyskokemuksen positiivisuutta nostaa varmasti se, että mieheni on ollut koko ajan tukena ja tsemppaajana. Esimerkiksi, kun toukokuussa (Alvarin ollessa 8 kk) jätimme yöimetyksen pois, mieheni nukkui pojan kanssa kriittiset raivoyöt. Ilman kunnon yöunien suomaa rauhaa imetys olisi varmasti loppunut aiemmin jo omasta aloitteestanikin. Mieheni ehto imetykselle oli ainoastaan se, että kunhan poika ei tule suusanallisesti luonnontuotetta vaatimaan; siihen mennessä touhu olisi lopetettava ;) No, Alvari ei ehtinyt oppia puhumaan ennen imetyksen loppumista, mutta se olisi kyllä ollut mahdollista.

 

Joulukuussa Alvari sairasti kaksi flunssaa, joista toiseen kuului erittäin kova kuume. Siksi annoimme rintaa myös öisin, jotta nesteytys olisi toiminut. Tämän "repsahduksen" seurauksena poika alkoi itkeä hanakammin perääni vähän joka mutkassa ja päätimme että nyt alkaa grande finale pojan vieroituksen suhteen. Joulun alla pääsimme vaiheeseen, jolloin jäljellä oli enää unimaito. Pelkäsin kauheasti myös sitä, että rintani pakkaantuisi vähenevän imutuksen takia. Koputan puuta ja totean, että onneksi näin ei käynyt.

Ja viimein uutena vuotena poika söi tukevan iltapuuron, joi isin sylissä nokkamukista unimaidon, sai isiltä myös kokonaisvaltaisen vauvahieronnan. Minä istuin surkeana toisessa huoneessa ja mietin, miten kävisi.

Ei käynyt mitenkään. Poika nukahti ja nukkui koko yön. Näin on käynyt kaikkina muinakin iltoina tavanomaista pientä itkeskelyä lukuunottamatta. Ehkä poika olikin kypsynyt lopetukseen äitiään paremmin. Minä koin hetken jo itseni ihan tarpeettomaksi (mutta kai ne hormonit vo toimia tässäkin tilanteessa?).



Onneksi pieni mies ei ole kuitenkaan hylännyt äitiään. Hän tykkää onneksi istua sylissä ja myös halia:) Äidin iso-pieni kakadutöyhtöinen ukko! <3 br="">

Ps. Postauksen kuvituksena on muutamia joululahjojamme: Alvarin lisäksi myös äidillä ja iskällä on nykyään reiskat! Olimme skeptisiä niiden suhteen, mutta turhaan! Ne ovat ihan parhaat postilaatikko-, vauvannukutus-, kynttilälyhdyn sytytyskengät!

Alvari sai puolestaan joululahjaksi hienon Lego Storage-laatikon. Miellyttää myös äidin silmää. Nyt haaveilen tuohon päälle asetettavasta saman sarjan pienemmästä Azurin sinisestä laatikosta. :)

torstai 7. tammikuuta 2016

Täsmätärppi vintagehääpukua etsivälle!

Tervehdys taas!

Oh-hoh! Taisin tehdä enkat: jo toinen postaus vuorokauden sisään! Parasta kuitenkin hoitaa mielessäni pyörinyt aihe alta pois, sillä pää vuotaa kuin seula nykyään. Kotona pyörimisellä lienee jotakin vaikutusta tähän ;)

Mutta asiaan: Oletko vintagehenkinen, n. 36-38 kokoinen ja menossa lähivuosina naimisiin? Tässä olisi varteenotettava hääpukuvaihtoehto:


Art+Vintagessa on myynnissä aivan ihastuttava 60-luvun hääpuku. Vaikka rakastinkin omaa täyspitsistä 50-luvun hääpukuani, olisi tämä varteenotettava vaihtoehto, jos olisin menossa naimisiin nyt!

Tämänkin yksilön yläosa on pitsiä ja alaosan tyllissä on kauniita kukka-aiheita.


Kokonaisuuden kruunaa vielä huntu, jonka kiinnikeosssa on ihania kukkia!


Art+Designista sanottiin että puvun hinta on noin 200 euroa. Ei ole paha hinta uniikista, ekologisesta ja vieläpä tyrmäävän kauniista kokonaisuudesta!

Puku on kooltaan 38, mutta entisajan koot ovat omanlaisiaan. Mittoja en ottanut, mutta niitä voi varmasti tiedustella liikkeestä.

Toivottavasti joku onnellinen löytää tämän ihanuuden ja puvun tarina voi jatkua!

Mukavaa päivänjatkoa!