Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marimekko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marimekko. Näytä kaikki tekstit

maanantai 30. lokakuuta 2017

Opettajan ruuhkavuosigarderoopi

Tervehdys taasen!

Blogitauollani en ollut täydellisellä somepaastolla vaan innostuin viimein myös Instagramista. Kyllä vain - fossiilitkin voivat oppia uutta! ;)

Minulla oli useampi syy, miksi viimein sain aikaiseksi opetella tämän jo kaikkien hyppysissä olevan sovelluksen. Halusin ensinnäkin saada rutiinia arkipäivän kuvaamiseen. Päätinkin, että otan vähintään kuvan per päivä, sillä haluan nähdä kauniita pieniä hetkiä arjessa. Elämä ei tällä hetkellä ole tosiaankaan ole luksusta, kuohuvaa ja hemmottelua - oikeastaan mitään, mihin kuluu paljon rahaa, joten haluan muistuttaa itseäni päivittäin tavallisen elämän helmistä.

Toinen instamotivaattorini oli sitten se, että eräänä briljanttina hetkenä sain päähäni ikuistaa innostukseni sen suhteen, että pääsisin vihdoin taas pukeutumaan meikäläisittäin "normaalisti" eli siisteihin ja hauskoihin asukokonaisuuksiin päivittäin. Jollekulle toiselle tekee ehkä jopa pahaa töihinpaluu juuri siksi, että joutuu taas ajattelemaan pukeutumista, mutta omalla kohdallani kyse on ennen kaikkea mahdollisuudesta. Kaikkein tylsintä kotoelämässä oli nimittäin se, että joutuu olemaan niissä imetyshuppareissa ja pieruverkkareissa.

Jotta varmasti motivoituisin työpukeutumisen suhteen, heitin vielä julkisen haasteen itselleni eräässä facebookin lemppariryhmässä nimeltä "äitejä tyyliromahduksen partaalla". Olen saanut kyseisestä ryhmästä aivan mahtavia pukeutumisvinkkejä, ja toisaalta itsekin jo aiemmin jakanut joitain ideoitani juurikin töihinpalaamistuskissa oleville äiti-ihmisille.

Sainkin heti mukavan lentävän lähdön seuraajien muodossa. En toki ole mikään instamaailman tähti, mutta itseäni potki mukavasti sateisina aamuin persuuksille se tieto, että ainakin muutama henkilö aivan varmasti odotti näkevänsä tämän opettajan päivän asun.

Ja niin tapahtui - pysyin täysin lupauksessani! Pukeuduin jokaikinen työpäivä eri asuun (tai asuvariaatioon). Kiitos ja kummarrus tästä kuului toki siipalleni, joka kiltisti otti päivittäiset räpsyt varastomme edustalla. Olen toki aika ylpeä siitäkin, että (välillä vähän nieleskellen) julkaisin nuo vähän vähemmänkin esteettisten päivien otokset. Aina ei ollut nimittäin aikaa miettiä parasta mahdollista poseerausasentoa tai ilmettä. Eräs pieni Alvari-napero myös otti tavakseeen juoksennella äidin haarojen välistä tai irvistellä taustalla ;)

Osa teistä minua instaan seuranneista on varmaan edellä mainitut työasut jo nähnytkin, mutta voisin nostaa tähän postaukseen kuitenkin parhaat palat pienen analyysin kera. Mitä kaapista siis löytyi?

Ensinnäkin oli huvittavan järkyttävää todeta, että minulla tosiaan riitti lähes täysin eri vaatteita kuvattavaksi noiksi noin 30 työpäiväksi. Vaihtelevia asuja olisi riittänyt itse asiassa vielä jatkoonkin, varsinkin kun ilmat alkoivat muuttua. Ehkäpä työpukeutumisintoaní selitti myös se, että pitkästä aikaa myös mahdoin moniin vanhoihin suosikkeihini, joita en ollut raskinut laittaa poiskaan. Jostain syystä nyt pikku kakkosen imetyksen kohdalla paino on tippunut hanakammin kuin Alvaria imettäessä.

Varsinkin ensimmäisinä helteisinä työviikkoina hyödynsin vanhaa vintagemekkokokoelmaani, johon äitiysvapaavuosien aikana on tullut aika monta uuttakin helmeä. Erityisesti kesäkeleillä vintagesuosikkejani ovat puuvillaiset suomalaiset maksimekot 1960-1970-luvuilta. Ne ovat samanaikaisesti sekä huoliteltuja että rentoja. Ajattelin tässä postauksessa kuitenkin keskittyä ns. "nykymuotiin", jotta postauksessa olisi inspistä mahdollisimman monen valkokaulustyöläisen työpukeutumiselle.

Tyypillistä pukeutumiselleni - on kyseessä sitten vintage tai uudempi vaatetus - on se, että ostan tosi paljon vaatteita käytettyinä. Lempiostopaikkojani ovat erilaiset facebookin-ryhmät sekä perinteiset tori.fi että huutonet. Välillä toki ostan jotain ihan uutenakin - silloin suosin Suomi-muotia, joka on valmistettu vähintään Euroopan unionin alueella.

Tässäpä omia suosikkejani alkusyksyn työasuista:


Marimekon ihana Pihla-tunika löytyi torista n. 80 eurolla. Metsästin Pihlaa alunperin nimiäismekoksi, sillä tyttärestämme piti tulla se Pihla. No ei tullut, mutta mekkosuosikki säilyi ;) Parhaita vaatekappaleita ovat kuitenkin tällaiset sekä arkeen että juhlaan taipuvat vaatekappaleet.


Toinen ikisuosikkini on jo talvellakin kuvissa vilahdellut Noshin Pisara-tunika. Kyseinen yksilö kotiutui käytettyjen Nosh-vaatteiden facebook-ryhmästä.


Kolman tunikalempparini oli tämä Lumoan-mekko. On oikeastaan aika vaikea määritellä, ovatko nämä edellä mainitut tosiaan mekkoja vai tunikoita! Ilmeisesti, mitä välimallimpi, sitä parempi ;) Lumoan löytyi jälleen torista käytettynä.

Kaikkien edellä mainittujen asukokonaisuuksien pariksi olen yhdistänyt Katri Niskasen Skin Pantsit. Ne ovat vähän viimestellympi versio tavallisista leggareista - ja suuressa suosiossa tuolla aiemmin mainitsemassani tyyliromahdus-ryhmässä ;) Tilasin pantsit suoraan Katri Niskasen omasta verkkokaupasta.


Ja mekot jatkuvat... Ilmeisen varma keski-ikäisyyden merkki on se, että Marimekko alkaa viehättää. Minä hankin Marimekkoni kuitenkin käytettyinä kuten tämän loistavan Puketti-tunikan, jonka löysin eräästä facebookin vintagevaateryhmästä. Myös näiden parina ovat nuo KN skinpantsit.


Ja jaahas... Garderoopini ei ole liiemmin housuilla pilattu :D Tästäkin asusta löytyvät Niskasen Skinpantsit ja yläosana puolestaan valtaisin hypetyksen tiedostavien äiti-ihmisten keskuudesssa saavuttanut Papun Kanto-tunika.  Pitihän sellainen nyt testiksi hankkia - ja Tildan tapauksessa tietysti palleroilla höystettynä ;)

Tästä ylläolevasta kuvasta muuten muistan aina sen järkyttävän jomotuksen, kun juuri olin käynyt porailtavana sen surullisen kuuluisan jättireiän suhteen...


Mekko-tunikoiden jälkeen onkin sitten vuorossa hameet, Kuka muistaa vielä tämän nahkahamelempparini?

Maksoin tästä Topolino-merkkisestä retrohamosesta Ihana Kirppiksellä ehkä 10 euroa ja olen siis valtavan onnellinen, että mahdun siihen jälleen. Tähän voi nimittäin yhdistää lähes mitä tahansa! Eräs harvoista uutena hankkimistani vaatekappaleista on tämä Uhanan Secret college - jälleen sen romahdusryhmän syytä ;)


Toinen uusi hankinta on tämä hauska R-Collectionin henkselihame ( ja paita on Noshin). Merkki on selvästi pessyt kasvonsa ja valmistaa palon muutakin kuin niitä iänikuisia anorakkeja. Jään seuraamaan mielenkiinnolla!

 

Sitten vielä asu, joka on suoraan kahdeksan vuoden takaa. Osaa ihmisistä järkyttää se, että miten noin vanhoissa vaatteissa voi kulkea. Rehellisesti sanoen: minäpä odotan aikaa, jolloin materiaalista tulee sen verran kallista, että on pakko! Toki kroppa ei välttämättä pysy samankokoisena, mutta oikeasti - ihmiset haaskaavat vaatteita edelleen ihan liikaa. Oma ongelmani on toki ollut se, että olen säilönyt vanhaa vähän liikaakin ( se onkin sitten toisen postauksen aihe ja siitä lisää myöhemmin), mutta oikeasti vaateteollisuudessa ja ihmisten kuluttamistottumuksissa tarvittaisiin jonkinlainen niksautus. Onneksi käytettyjen vaatteiden markkinat ovat jo kehittymään päin. Jään odottamaan mielenkiinnolla!


Sitten syksyn ainoa vaatehankinta: lähdin ystävän kanssa Marimekon ystävämyynti-iltaan ja sieltä mukaan tarttuivat nämä Marimekon Kia-Housut. Aivan sikakalliit vielä 20% alessakin, mutta täydelliset tämän päärynän ylle. No, ostan suoria housuja keskimäärin kerran seitsemässä vuodessa, joten todennäköisesti ostos oli sen väärti!

 Muuten yleisilmeen suhteen mentiin edellisenä iltana pestyillä päillä ja meikin sipaisuilla - suurempaan väkertämiseen ei ollut aikaa. Seuraavana syksynä aamutoimista tarvinnee edelleen karsia - rutiineja on siis kehitettävä edelleen, sillä tämän syksyn kaltaista lastenhoitopalvelua ei ole tarjolla. Aamurutiinien suhteen otankin mielellään vinkkejä vastaan!

Vielä summa summarum: pärjään näköjään aika niukalla alaosavalikoimalla ja heikkouteni ovat erilaiset värikkäät mekot ja tunikat. Ne ovat tosin erinomainen vaihtoehto tällaiselle päärynämalliselle tapille. Iän myötä hienostelu korkeakorkkoisilla kengillä on vähentynyt (käytännöllisyys ja mukavuus on pop) ja lempityökenkämerkkini taitaa olla Wonders.

Mutta oliko näistä asuista jokin sinun lempparisi? Toivottavasti sait jotain pientä inspiraatiota näistä itsellesi!

Mukavaa viikonjatkoa!

torstai 20. heinäkuuta 2017

Merimasku

Moikka!

Missäs ollaan? No siellä, mihin bloginimikin yhä viittaa ;)

Halusin perheen kanssa laivoja katselemaan; erityisesti toki Alvarin takia, ja senkin uhalla, että bajamaja tai roska-auto kiinnostavat enemmän. Viikonloppuna ei nimittäin ehditä, kun on The Häät!


Isovanhemmat ehtivät kuitenkin nappaaman pojan mukaansa ennen meitä ruuhkavuosivanhempia. Onni onnettomuudessa oli, että miehen töistä meni sähköt (no en tiedä oliko siipan mielestä kovin kivaa), joten hän ehdotti, että lähdetään perään kaupungille!

 

Alvarin paattikierros oli jo ohi ennen kuin ehdimme paikalle (laivat olivat kuulema olleet ihan jees, mutta lounaspaikkamme Pippurimyllyn ikkunasta ohi vilahtelevat poliisiautot ja ambulanssit taisivat vetää pidemän korren).

Mutta olihan mulla pieni seiloriflikka mukana! Veljensä kutsuu häntä nykyään lempinimellä "Masku", joten olisko hän ollut tänään sitten "Merimasku"? :D


Hiio-hoi vaan kaikille ja illantoivotukset kera seiloritytön Marimekon vuodelta 1974!

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Hellesään Marimekko ja uusi lempipaikka patiolla

Tervehdys!

Täällä taas, vaihteeksi kotona. Pää on sopivasti pökkyrällä viime öisestä unikoulusta nro kaksi - eihän se samassa huoneessa nukkuminen vieraisilla ihan parasta pikkuihmisen mielialalle tee - varsinkaan kun pukkaa ensimmäisiä hampaita. Nyt onkin sitten pidettävä kuri ja järjestys loppukesän ajan neidin unimaitojen suhteen. Muuten töihin palaamisesta tulee kauhiaa...


No, levottaman yön (ja ahkerien aamuisten vesileikkien) vuoksi isi ja muut rakkaat painuivat päikkäreille ja minä käytin hyödykseni tilaisuuden ja kuvailin uusinta väsäilyämme. Kuvissa lehahtelee myös räiskyvän oranssi helle-Marimekkoni (huutislöytöjä) 1970-luvun alkupuolelta. Se on oikein käypä nyt imetyskesänä, vaikka toivottavasti muuntuu vielä astetta istuvaisemmaksi tuon rupeaman jälkeen. Näissä napillisissa mekoissa rintavarustuksen kohta joutuu aina hieman tiukille.



Mutta mitäs väsäilimme? Saimme vihdoin paketista ulos jo viime kesänä hankkimani Eko-tuolin. Olin ihaillut jo useamman suven niitä, mutta Stokkan viimekesäinen kantistarjous houkutti sellaisen hankkimaan. Ihanaa! Nyt äidillä on oma kahvittelupaikka patiolla. Tänään jostain pitkin laineita kantautui jytää... Epäilen vahvasti Ruisrokkia reilun 30 kilometrin päässä ;)


Tällaista tänään! Toivottavasti tällaiset mittättömän oloisestakin postauksesta (ja vielä kauheassa täysauringonpaisteessa otetuissa kuvista) on teille pientä iloa.

Leppoisaa ja hyväunista viikonloppua kaikille, myös meille :D

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Mekko illanhämyssä

Tervehdys!

Hiljaiseloni katkeaa tänään hetkeksi, kuopus sammui matkasänkyyn (viimein) ja taapero lähti isovanhempiensa kanssa käymään läheisellä eläinpihalla.

 

Olemme olleet jo reilun viikon kesälomareissussa kotiseudullani. Ohjelmaan on kuulunut Alvarin suuria kalasaaliita ja hurjia potkupyöräkurveja sekä sukujuhlat kotipaikan päärakennuksessa. Pitkästä aikaa tuo hiljentynyt talo oli täynnä puheensorinaa ja lasten riemunkiljahduksia.



Halusin pukeutua juhliin rennon tyylikkäästi sekä tietysti imetyskelpoisesti. Siksi nappasin mukaani viimevuotisen Marimekko-löytöni, jonka sain nyt vihdoin myös lyhennettyä sopivan mittaiseksi. Rakastan mekon veistoksellisuutta ja musta-valkoisuutta. Jotenkin huvittavaa, että viitisen vuotta sitten en varmana olisi pukeutunut näin värittömästi ja vieläpä näin väljään kaapuun! Onkohan seurausta mammautumisesta?  Vai onko tämä sitten ennemmin sellainen aikuisen naisen mekko ;)

Kiitos kovasti edelliseen postaukseen tulleista henkilökohtaisista tarinoistanne. Niitä oli ihana lukea! Vastaan niihin varmasti henkilökohtaisesti vielä jossain vaiheessa. Tällä hetkellä tämä näpyttely vanhempien koneella (ilman hiirtä, argh) on vähän hidasta, joten siirryn nauttimaan vielä hetkeksi kesäisestä Keski-Suomesta. Kuulemisiin!

Ps. Tarkoitin edellisessä postauksessa ensi sijaisesti sitä, että blogin lopullinen kuopaaminen on näillä näkymin todellisuutta vuoden päästä, ei vielä nyt. En siis pistä tätä toistaiseksi pakettiin, vaikka postaustahti hiljennee. Nautitaan nyt ensisijaisesti suloisesta suvesta!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Vintagenistan imetysmekko

Tervehdys!

Tänään pakkasin neidin autoon ja ajaa huristimme kaupungin humuun tsekkaamaan äidin lempparikaupat näin tyttöjen kesken. Päälle piti saada tietysti jotain mukavan kesäistä eikä missään nimessä varsinaisia imetysvaatteita! Olen ollut viime viikot täysin kyllästynyt edellä mainittuihin.


Onneksi näin kesäiseen aikaan pystyn hyödyntämään mainiota vetoketjullisten vintagemekkojeni kokoelmaa. Ne olivat tyypillisiä joillekin 1960- ja 1970-lukujen malleille.

Myös tässä helsinkiläisen Ansa Second Hand -liikkeen valikoimista bongaamassani mekossa on tuollainen kiva napaan asti aukeava systeemi. Olen siis todella iloinen, että pystyn pitämään jonkin verran kiinni vintageharrastuksesta näin mammaillessakin :)


Tämä ilmeisesti 1950-luvun lopulta peräisin oleva puuvillamekko on muuten merkkiä Riitta Immonen Sport - heh, tällaisesta urheilullisuudesta minäkin pidän ;)

Tuo kyseinen Riitta Immonen ei muuten ole kuka tahansa tyyppi. Hän on suomalaisen muodin Grand Old Lady, joka oli perustamassa mm. Marimekkoa Armi Ratian kanssa. Marimekon ensimmäinen mallisto on muuten hänen suunnittelemansa.

Tykkään kovasti mekon pastellista vesiväreillä löträtyn näköisestä kuvioinnista ja olen tässä äitiydyttyäni huomannut, että 1950-luvun kapeavyötäröisten leninkien sijaan nämä hieman a-linjaiset 1960-luvun henkiset mekot sopivat vartalolleni melko hyvin.

Muuten, olen pohtinut viime aikoina, että voi, kun joku tekisi kunnollisen kirjan Suomi-muodin helmistä! Lainaisin mielelläni omaa mekkokokelmaani sen sivuille.

Mikä on sinun garderoopisi Suomi-design helmi?

perjantai 19. toukokuuta 2017

Muodikas kerran 40 vuodessa

Tervehdys!

Te vakkariseuraajat tiedättekin rakkauteni vintagea, erityisesti suomalaista vuosikertadesignia kohtaan. Metsästän säännöllisesti erityisesti 1950-1970-lukujen tuotantoa merkeiltä Kaisu Heikkilä, Salonne, Pia &Paula, Muoti-Tuote Leona, Golden Finn sekä tietysti Marimekolta. 

Helmilöydön kriteereitä ovat yleensä kohtuullisen hinnan (0-40 e) ohella leningin materiaali (mieluiten puuvillaa, jonka voi pestä 60 asteessa), talvi- ja juhlavaatteissa vuorellisuus sekä se, ettei vaate ole liian retro vaan hyvällä tavalla ajaton. Minulla löydöt tulevat nimittäin käyttöön eivätkä mihinkään teemabileisiin ;)

Harvemmin tällainen vuosikertapukeutuja kokee olevansa "muodikas". Tietystihän on kiva kuulla olevansa tyylikäs tai ajaton, mutta makuasiat ovat tietysti aina yksilöllisiä. Välillä saa kuulla kysymyksiä tyyliin, että "teetkö vaatteesi itse" yms. - kai sen nyt kuitenkin huomaa, ettei kledjut ole viimeisimmästä H&M:n kierrosta ;)


Ostin parisen vuotta sitten tori.fi:sta eräältä toiselta vanhan rakastajalta kaksi Marimekon paitamekkoa, joista myyjä luopui tunteellisena. Hän oli vaalinut mekkoja rakkaudella, muttei enää niihin mahtunut. Vakuutin, että luonani mekot saisivat hyvän kodin toisen vanhaa Marimekkoa rakastavan "vintagenistan" luona. Toista näistä mekoista, ihanaa sateenkaaren väreissä hehkuvaa raitamekkoa, myyjä kuvaili kauneimmaksi näkemäkseen Marimekoksi. 

Tähän arvioon oli kyllä helppo yhtyä. Pienen salapoliisityön myötä selvisi, että Kirjo-nimisen kuosin oli suunnitellut vuonna 1974 Pentti Rinta. Maksoin mekoista hieman enemmän kuin keskimäärin, yhteensä 100 euroa, mutta eipä tainnut olla paha... 


Nimittäin kuluvana keväänä Marimekko lanseeraasi Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi erän vanhojen mallistojen aarteita. Joukosta löytyi, yllätys, yllätys, Liidokki-mekko keulukuvanaan Paula Vesala.


Kappas kehveliä (sanonta lainattu pojaltani), yhtäkkiä kyseinen kaapumekko onkin Marimekolta loppuunmyyty!

 

Omistan itsekin yhden kaavumman Marimekon, mutta itse olen tyytyväinen tähän paitamekkomalliin, joka sallii mukavasti myös imetystuokiot.

Ja jos joskus kuosiin väsyn (mitä kyllä epäilen), niin olisiko tässä sitten muumimuki kakkonen myytäväksi?  Ja mitä otsikkoon tulee - ehkäpä mekko kuuluukin muodikkaan sijaan kategoriaan klassikot - ja nehän vasta ovatkin muodissa nyt ja aina!

Lämmintä viikonvaihdetta kaikille!

Ps. Blogini löytyy nykyään myös Facebookista :)

Liidokki-mekon vintagekuva haettu täältä.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Kaislan Body Awards

Tervehdys!

Laadin taannoin postauksen poikamme Alvarin vauva-ajan lempivaatemerkeistä. Vaikka en voikaan vielä retrospektiivisesti tarkastella Kaislan taakse jäänyttä vauva-aikaa, ajattelin jälleen jakaa ajatuksiani tällä erää parhaimmiksi osoittautuneista bodymerkeistä.

 

Sitä ennen kuitenkin hieman silmäniloa röyhelöpyllyjen muodossa. Täytyy myöntää, että olen ottanut nyt ilon irti näistä tytyvaatekappaleista, jotka suorastaan ärsyttivät minua aikoinaan poikalapsen äitinä :D


Nuo röyhikset kuten kaikki muutkin tämän postauksen vaatekappaleet ovat totta kai hankittu kaikki käytettyinä.

Mielestäni tämän postauksen relevanssi onkin siinä, että sen sijaan, että joku hehkuttaisi/mainostaisi täysin käyttämättömiä uusia vaatekappaleita, voi sanaani ainakin luottaa, mitä tuleman pitää vaatteiden laatuun, sillä kehumani bodyt ovat kestäneet useamman lapsen pulautukset sekä möyrimiset, hieman liian kuumat konepesut ja rummutukset.

Tässä seuraavaksi siis Kaislan palkintopalleille päässeet. Arvioitavia kriteereitä ovat olleet tuotteiden laadukkuus ja esteettisyys sekä tuotannon eettisyys:

Sija 1. Metsolan bodyt

Olen vasta nyt Kaislan vauva-ajan hankintojen myötä löytänyt paremmin sellaisia bodyja, jotka sekä miellyttävät omaa estetttistä silmääni että ovat laadukkaita.

Viime aikoina olen ollut erityisen ihastunut Metsolan bodyihin ja ollut samalla kyseisen merkin facebook-kirppiksen aktiivikyttä ;) En aiemmin oikein pitänyt merkin kuoseista; ne vaikuttivat inan verran liian retroilta ja räikeänvärisiltä omaan makuuni ja Alvarin omiin väreihin.
 
Mutta minäpä en tiennyt, kuinka laaja Metsolan kuosivalikoima loppujen lopuksi on! Lisäksi veljeään astetta tummalle Kaislalle värikkäät kuosit sopivat erinomaisesti. Olenkin viime aikoina löytynyt Metsolalta vaikka mitä kuosihelmiä. Entäpä materiaali? Voi miten paksua, laadukasta ja pitkäikäistä!

Tällä hetkellä Kaislan lemppareihin kuuluvat Pupu Tupuna - ja Babushka-kuosit. Nuo vaaleanpunainen Waves-body sekä keltainen frillahihabody odottavat kesäkäyttöä ;) Nyt kyttäyksen alla on Babushka kuosinen body koossa 74/80 sekä tikkitakki samalla kuosilla taaperoiälle. Ilmianna omasi, jos teillä on jäämässä pieneksi :)

Metsolan vaatteet valmistetaan pääasiassa Baltiassa. Osa kankaista tulee Suomesta ja loput Baltiasta. Ompelu tapahtuu Virossa. Tuotantoa voi siis hyvlllä syyllä pitää lähes lähituotanton aja sitä säätelee EU:n lainsäädäntö, mikä varmistaa tuotteiden eettisen ja turvallisen alkuperän.

Sija 2. NOSHin bodyt

NOSHin vaatteista olen kirjoitellut useampaan otteeseen jo aiemmin, mm. Kaislan ensibodyista.

Metsolan ohella NOSHin materiaalit ovat pääsääntöisesti laadukkaita sekä eettistä eurooppalaista tuotantoa. Erityiskehut tulevat haarovälin tuplaneppareista, jotka sanansa mukaiseti tuplaavat vaatekappaleen käyttöiän. Tällä hetkellä Kaislan garderoopissa on vähän NOSH-vajaus; kesäksi on tulossa käyttöön tuo raitabody sekä tuo erään kirppiskaupan kylkiäisiksi tullut kirsikkabody, joka odottaa tuunaamista lyhythihaiseksi (hihoissa on muutamia reikiä).

Erityisesti kiitosta saavat minulta tällä hetkellä Noshin leikkiasu-yökkärit, jotka ovat olleet käytössä jo tammikuun puolivälistä saakka (koko 62/68). Sellainen löytyy tytyn vaatekaapista mm tuossa samaisessa kirsikkakuosissa. Yöpuvut ovat niin hyvässä kunnossa edelleen, että voinen myydä ne vielä kertaalleen hyvällä omalla tunnolla eteenpäin. Erityisesti rintaruokintavaiheen vauvojen vaatteiden sotkuongelmat johtuvat pääasiassa niskakakoista, ja tuo haaste on helposti selätettävissä sappisaippuan käytöllä. Vinkki vitoseni on, että likaisen vaatteetn laittaa kostutettuna ja sappisaippuakäsiteltynä yöksi suljettuun muovipussiin ja sen jälkeen pesuun. Tällä menetelmällä ainakaan meillä ei ole yksikään vaatekappale jäänyt tahraiseksi!



Sija 3. Melli

Jyväskyläläinen Melli Ecodesign on uusin tuttavuuteni. Mellin vaatteet sekä suunnitellaan että valmistetaan Suomessa. Vaatteissa käytettävä luomupuuvillakin kasvatetaan Euroopassa, Kreikassa!

Toistaiseksi Kaislalla on ollut käytössä vain yksi Mellin body, tuo yläkuvan keskimmäinen keltasävyinen body.  Tykkään kovasti Mellin pehmeästä ja hieman graafisesta tyylistä. Itselläni on puolestaan käytössä merkiltä käytettynä ostettu imetystunika, voin laittaa siitä kuvan joskus. Molempia Mellin käytettyjä vaatekappaleita vaivaa pieni pinnan hahtuisuus (eivät ole joustotrikoota), mutta se ei ole käytössä haitannut. Pisteitä Mellin bodyt saavat samankaltaisesta tuplanepparisysteemistä kuin NOSHin bodyissa on.


Laitetaanpa loppuun vielä muutama makupala kuva Kaislan kesägarderoopista. Kuvan mekko ja hellehattu ovat Hennesin Marimekko-tribuuttimallistosta ja totta kai kauniita nutukoita pitää olla myös lämpimämmille keleille ;)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, ja jättäkääpä halutessanne omia vinkkejänne laadukkaista suosikkibodymerkeistä :)

perjantai 3. helmikuuta 2017

Pihla-maniaa

Tervehdys pitkästä aikaa!

Vähäinen lasten päiväunien aikaan sijoittuva vapaa-aikani on kuulkaas kulunut viime aikoina kaappeja penkoessa. Vaikka (joululahjaksi kaiketi vinkkinä, heh, saatu) Konmari-kirja seisookin yhä lukemattomana hyllyssä, olen kokenut suurta puhdistavaa tunnetta henkareiden tyhjetessä.

Tunne on tosin saattanut liittyä kapselipukeutumiseen tähtävään filosofian sijaan siihen, että olen pääasiallisesti päässyt raskaudenaikaisista KAAVUISTA eroon - niin somia kuin jotkin niistä ovat olleetkin. Sen kuukauden töissä viettämäni ajan aikana sain turvonneena kehuja muutamista tunikakaavuista, joita olisin kuulema voinut käyttää jakautumisen jälkeenkin. Mutta en mä vain pysty! Mieleen tunki väkisin loppuraskauden kolotus ja huohotus ihan kyseisiä kledjuja vain vilkaisemalla...

Toisaalta olen kaupitellut niitä auttamattomasti liian pieneksi jääneitä 36 kokoisia työvaatteitani, joihin tuskin on enää palaamista. Hyvin ovat nekin menneet kaupaksi. Paras myyntipaikka simppeleille vähän laadukkaammille käyttövaatteille näyttää olevan facebookin ryhmä "minimalistin kirpputori". Siellä saa myydä halpaa ja kallista, kunhan on minimalistista (toki merkkilista kannattaa tsekata ensin säännöistä) ja laadukasta.

Nämä vaatteista saadut rahat olen kyllä (itselleni antamani luvan kanssa) hassannut sitten uusiin kierrätysostoksiin. Lapsille löydän helposti vähän enemmänkin kuin pitäisi :D Lähinnä olen täydennellyt miikkarin haaremihousukokoelmaa ja Kaislalle ostanut vähän kaikkea "tarpeellista" suuremmissa koissa. Itselle olen hankkinut puolestaan vähän NOSHIa, vintagea ja sitten kankaan, joka on saanut sydämeni tykyttämään vähän tavallista enemmän:


Marimekon Pihla-kangas!

Kuten ehkä muistatte, tyttärestämme tuli melkein Pihla. Sotasuunnitelmaani kuului tietysti se, että olisi nimiäisissä pukeutunut Marimekon Pihla-mekkoon :)

No, mekkoa ei osunut käytettynä kohdille (ei niitä kaiketi muullain enää saakaan tässä kuosissa), eikä tytöstä tullut Pihlaa, mutta alkuviikosta törmäsin Facen uutisvirrassa tähän isohkoon palaan 160 cmx 158 cm, ja ostin samantien pois. Maksoin siitä posteineen 40 euroa. Olikohan, eh, liikaa?


Nyt pitäisi sitten vain keksiä, minkä mallisen mekon haluaisin. Mielestäni kankaan muotokieleen istuisi ehkä parhaiten minimalistinen 60-lukuhenkinen tyyli. Tällaisen löysin VintagEijasin sivuilta. Eijallahan on oma mallistonsa, mutta hän tekee mekkoja myös asiakkaiden kankaista, jos sopiva malli löytyy hänen omasta mallistostaan. Kuulema helman ja hihan pituutta voisi säätää ja haluaisinkin sellaisen prinsessa Victoria-tyylisen vappu-/ äitienpäivä mekon tyköistuvana, mutta siveän mittaisena ja hihallisena. Kaiketi tuo malli tunnetaankin "prinsessaleikkaus"-mallina kuten Eijankin sivuilla lukee ;)

Nyt vain loppuja äippämekkoja ja turhia imetysvaatteita myymään ja mekkorahastoa kartuttamaan :)

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

kuva: VintagEija´s

torstai 29. joulukuuta 2016

Välipäivien tunnelmia (mm. yhdet Raquelit!)

Tervehdys, ja hyvää tätä vuotta vielä :)

Eivät menneet ihan Strömsöössä minun joulunalusaikaiset suunnitelmani postailla, mutta ehdinpä nyt sentään vielä välipäivinä.

Mitään joulutunnelmakuvia en ala sen enempää latailla, muutamia yksityiskohtia ajatuksilla varustettuna vain :) Todellisuushan on se, että suurimman osan ajasta kämppä on niin sekaisin, ettei niitä "tunnelmakuvia" kehtaa laittaa esille :D


Mutta sanonpa vaan, että kotijoulu on oikeastaan aika kiva ja helpottava asia vauvaperheelle. Vielä kivempaa tietysti on, että pääsee joulupöytään isovanhemmille ja sitten omaan sänkyyn yöksi.  Ainahan sitä tietysti kaihoaa kotiseudun joulujen perään, mutta realiteeteissa alle kaksikuinen vauva ja aatonaaton töissä viettävä mies ei ole paras yhdistelmä ajaa puolta Suomea yötä myöten.


Mutta olihan meillä mukavaa näinkin: vähän vino ja harva kuusi, mutta ilolla metsästä haettu. Oli myös äidin lempijoulukukkia, amarylliksia, jotka eivät (taaskaan) jouluksi auenneet, mutta ne oli rakkaudella annettu. Olipa vielä pieni mies, joka tykästyi joulukuusen koristeisiin niin paljon, ettei antanut niitä laittaa kuusen oksille vaan keräsi ne keoksi lattialle. Äiti sai aseteltua vasta nukkumatin saavuttua suurimman osan niistä oksille ;)


Joululahjoja sai eniten Alvari, joka ei kestänyt aattona enempää kuin kolmen paketin avaamisen. Sitten pienen miehen kapasiteetti petti. Lopulta olemme availleet paketteja pitkin viikkoa... 


Tytteli sai vanhemmiltaan Noshin sydäntunikan ja Papun second hand-rusettipipan. Joulun jälkeen äiti löysi vielä kirppikseltä suuresti himoinneesa Marimekon Iloisen takin (20 e) tytylleen - ehkäpä ensi vuonna pikkujouluaikaan äiti ja tytär voivat samistella  samanlaisissa asuissa :)


Mies puolestaan yllätti jo ennen joulua - hän lupautui kustantamaan minulle ikuisuushaaveeni mustat Raquelit! Olin bongannut ne kohtuulliseen hintaan torista tässä useamman vuoden kyttäämisen tuloksena. 

Oletin itse asiassa kenkien olevan osittain joululahja minulle (ajattelin maksaa itse kengistä puolet), mutta mies ilmoitti ykskantaan, että maksaa ne kokonaan ja ne EIVÄT ole joululahja. Olin nimittäin karjunut synnytyssalissa, että tästä hyvästä (pahasta) mies saa ostaa minulle Minna Parikan kengät!!! Siippa otti mitä ilmeisimmin puheeni himpun verran tosissaan :D Olen kiitollinen!

No, nyt kun tämä ikuisuusprojektini eli Minna Parikan sydänkengät ovat toteutuneet, voi toteutua kaksi asiaa hyvällä omalla tunnolla - tanssia edellä mainituissa kengissä ensi kesänä ystävän häissä ja tämä blogi saa kuolla rauha sielussaan, jos niikseen jossain välissä tuntuu. Parikan sydänkenkien hankkiminenhan on ollut yksi tämän blogin pitkäaikaisimmista tavoitteista (ehkä jo ärsyttävyyteen saakka). Niitä ei tullut hankittua omiin häihin, ei pyöreitä vuosia täytettyäni, ei gradun valmistuttua, ei ensimmäisen lapsen synnyttyä. Aika oli nyt - kahdeksan ja puolen bloggausvuoden jälkeen! Tämä, jos mikä on sitä hidasta tyylikkyyttä ;)

Hilpeää viikonvaihdetta kaikille!

tiistai 24. toukokuuta 2016

Marimekko vuosimallia 1974

Non-niin...

Olen tehnyt tänä keväänä kaksi vintagemekkolöytöä yli muiden. Tästä huutonet-Marimekosta oli kiinnostunut myös joku japanilainen lady, mutta olisikohan ollut kuitenkin vähän liian suuri hänelle ;)


Mekko on vuodelta 1974, jolta on useampi muukin omistamani Marikolttu. Hyvä vuosi siis meikäläiselle ;) Maksoin mekosta postikuluineen 37 euroa, mikä on oikeasti hyvä hinta vanhasta klassikkomekosta.

 

Mekko ei ole aivan vartalomyötäinen ja yllätyinkin, kun se näytti näinkin hyvin raskauden puolessa välissä olevan päällä. Alun perin innoistuin mekon nähdessäni kuitenkin siitä, että voisin käyttää sitä vuoden päästä kesällä imetysmekkona. Vihdoin omistan a) vintamekon, jota voi ylipäätään käyttää imetysmekkona ja b) vieläpä sellaisen, jossa ei ole rinnuksista pois paukkuvia nappeja :D


Toki mietin, voisiko mekkoa sitten hamassa tulevaisuudessa hieman kaventaa vyötäisiltä, kun/jos vyötärö tästä hoikistuu. Se saattaisi toisaalta olla kyllä klassikkomekon raiskaamista.

Vintagepalstoilla käydään jatkuvasti keskutelua siitä, saako vanhoja mekkoja ylipäätään muokata omaan käyttöön sopivammiksi. Osa, varsinkin täysvintagea harrastavista on ehdottomasti sitä mieltä, että vanhojen mekojan ominaisluonne pilataan niitä pätkimällä yms. Itse olen enemmän käytännöllisorientoitunut,vaikka jossain määrin ymmärränkin myös ortodoksisempien tuskaa.

No, joka tapauksessa asia ei ole aivan ajankohtainen. Katsotaan nyt ensin, millaiseksi pötkyläksi tämän frouvan kroppa palautuu tulevan poksumisen jälkeen.

Mikä on oma suhteesi Marimekkoon? Mitä merkiltä käytät, mitä rakastat? Vai onko merkki mielestäsi yliarvostettu?

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Lempimekkoni x 10


Tervehdys!

Olo tuntuu onneksi normalisoituneen tällä viikolla ja olen jo tehnyt muutakin kuin ollut vaakatasossa!

Kiitos kovasti edelliseen postaukseen tulleista kysymyksistä ja postausehdotuksista. Siitä riittää aihetta varmasti muutamankin postauksen verran. Aloitetaan kummiskin mekoista, koska sellaisten perään kyseltiin pariinkin otteeseen.

Lempimekkoni - ah, miten monimutkainen ja haasteellinen aihe, ihan oikeasti! En pysty valitsemaan oikeasti sitä yhtä tärkeintä; kymmenenkin on haasteellista löytää! Toiseksi mietin, voinko ottaa listalle sellaisiakin, jotka eivät tällä hetkellä täysin mahdu ylleni. Aihe on siis yllättävän kipeäkin, sillä rakastan mekkojani enkä haluaisi niistä luopua. Olen yrittänyt asennoitua aiheeseen niin, että teen ratkaisun mekkojen kohtalosta sitten joskus, kun lapsiluku on täynnä. Sitä ennen ei kannata hätiköidä.

Aloitetaanpa arkimekoista:

1. Charleston-henkinen mekko 1960-luvulta


Tämä vintagemekko löytyi hetken aikaa Turun Rautatiepuiston liepeillä vaikuttaneesta Retrobotista. Iloinen asia on se, että lasketun vyötärönsä ansiosta se mahtuu edelleen ylleni. Olen käyttänyt mekkoa paljon töissä; pitkä neuletakki ylle lämmittämään ja helminauhaketju kaulaan. Se on siinä :)

2. Rento palleromekko 1970-luvulta


Jos minun pitäisi nimetä lempivaatemerkkini, se saattaisi olla suomalainen Golden Finn. Top10 listallenikin mahtuu kolme mekkoa kyseiseltä merkiltä! Löysin tämän mukavuusmekon turkulaisesta Art+Design-liikkeestä, joka on ollut näköjään ykköspukijani viime vuosina (jos tätä mekkolistaa tarkemmin tutkitaan ;)). Palleromekko on ihanteellinen työvaate, mutta siinä kehtaa onneksi olla kotonakin. Imetys- ja raskauskauden vuoksi en ole voinut mekkoa käyttää, mutta nyt sen voisi oikeastaan ottaa uudestaan käyttöön. Kiitos muistutuksesta :D

3.  Mukasiveä kirjastontätimekko 1960-luvulta


Jos minun olisi ihan pakko valita yksi mekko tästä listasta yli muiden, niin kyllä se olisi tämä. Kyseisen mekon löytymisellä on ollut suuri symbolinen merkitys myös tälle blogille. Mekon myötä aloin tietoisesti viedä tyyliäni enemmän vintagehenkiseksi. Mekko löytyi muuten ensi visiitilläni VintagEija´s putiikkiin. Eijasta on tullut matkan varrella, ihana tuttu tyyppi, jonka luona Maariankadulla on aina mukava poiketa.


4. Marimekkoni mun 1970-luvulta


Kaunein näkemäni Marimekko! Myös Armi elää-elokuvasta tuttu. Vyötäröni ei ole kyllä parhaimmillaan, mutta kyllähän nuo 1970-luvun alun väri-iloittelut sen puutteen korjaavat ;) Tämä mekko löytyi huutonetista.

Kesämekkoja:

5. Maksimekko 1970-luvulta


Miettikääpä, tällainenkin on mahdollista: laadukas suomalainen puuvilla mekko, jonka voi pestä 60 asteessa, kaunis printti, joka ei ole haalistunut sitten 1970-luvun yhtään ja joka ei ole liian räikeä nykyajan työvaatteeksikaan. Itkin katkerasti, kun rintavarustukseni ei mahtunut tähän imetyskuukausina. Nyt en ole uskaltanut kokeilla. En myy vielä! Olen kiitollinen niistä vuosista, kun mahtui työkäyttöön ja toivon parasta. Merkki on Golden Finn ja ihanuus löytyi jälleen kerran Art+ Designista.

6. Toisto tekee terää: maksimekko 1970-luvulta.


Jepulis, merkki on Golden Finn ja samat faktat kuin edellisen kohdalla paitsi, että tämä on ostettu lapsen saannin jälkeen ja mahtui varsin hyvin viime kesänä :) Ilmeisen onneksi mulla on niin outo maku, että saan rauhassa ostella mekkoni, mistä haluan. Tämä löytyi Turun Humalistokadun UFF:lta parilla kympillä. :D

Juhlamekkoja:

7. Fiftarihelma H&M:ltä


Minulla on muutama mekko, joiden kohdalla sydän itkee verta. Tämä henkkamaukkalainen ja sen minttu sisrapuoli ovat sellaiset. Olen hyväksynyt, ettei vyötäröni palaa välttämättä enää koskaan entisiin mittoihinsa. Siksipä olen vuoden verran kytännyt tätä yksilöä kierrätettyjen vaatteiden markkinoilta. Eli jos sinulla on tämä mekko koossa 38, niin tarjoa pois! Sitten voin pistää tämänkin myyntiin, kun niitä kyselyitä on välillä tullut :)

8. Cristelle & Co -neulemekko


Tämä mekko on hankittu aikoinaan Stockmannilta ja on ollut runsaasti käytössä. Olisikohan mekon salaisuus mukavuus. Läpuikuultavista hihoista ja kissarusetista plussaa :)

 9. Valmistujaismekko Lisa Larssonilta


Löysin tämän ihanan aidon 1950-luvun leningin Södermalmilta, Tukholmasta. Kun käyn rapakon takana, Lisa Larssonille on päästävä. Hieman epäilen, mahtuuko vyötäröni enää mekon uumeniin. Ehkä leninkiä voisi näyttää Eijalle ja kysyä, pystyykö taikoja tekemään. Tai sitten on otettava käyttöön perinteiset konstit - nimittäin korsetti. Elina, sulta saisi varmaakin vinkkejä aloittelijalle? :)

10. Unelmamekko 1950-luvulta


Kyllä nuo 1950-luvun vaatteet ovat vain niin kauniita ja niin armottomia vyötärölle ;) Tämä yksilö on kuitenkin pienennetty minulle sopivaksi, joten saumavaraa löytynee. Muutokset teki Eija ja mekko löytyi alunperin Art+Designista. Tuo kangas... Perustanko mekkomuseon?

Tällaista tänään! Mikä on oma suosikkisi näistä mekoista?