keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

40-luvun takkimekko

Hei taas!

Sain vihdoin päivitettyä aidon 40-luvun takkimekkoni käyttökuntoon. Ilmeisesti mekko oli aikoinaan ollut huomattavasti kookkaamman ihmisen asu, sillä minä näytin se päällä aivan valerynttäiseltä! Eijan avustuksella leningin pituudesta napsaistiin jonkin verran pois ja hartialinjaa otettiin sisään. Nyt olen sitä mieltä, että voisin käyttää asua useammankin kuin kerran vuodessa - ainakin aina, kun opetan sotavuosista :)


Mekon erityisyys on käsinnyplätty pitsi miehustassa ja hihansuissa, ja juuri siihen aikoinaan kyseisessä pyntteessä ihastuinkin! Taidan ruksia tuon takkimekon hankinan pois ostoslistaltani. Tämän ja tammikuussa hankkiman Sandin lyhythihaisen jersey-mekon avulla kykenen kaiketi selättämään pahimman takkimekkonälkäni. Täytyisi vissiin esitellä sekin paremmin täällä blogin puolella.


Kylläpä tuohon eilisiltaiseen postaukseen on tullut paljon kommentteja. Kiitos niistä. Näköjään nuo opettajuuspohdinnat kiinnostavat yhä eniten tässä blogissa. En lupaile niitä tusinoittain lisää, mutta ehkä silloin tällöin. Eilinen syntyi ilman luomistuskia, ja se olkoon periaatteenani koulumaailmapostausten suhteen jatkossakin. Väkisin en jaksa vääntää, vaan sisäisestä tarpeesta :)

Mukavaa päivänjatkoa!

ps. Vastailen eiliseen ja muihin postauksiin tulleisiin kommentteihin mahdollisimman pian.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Äitiys ja opettajuus

Eräs viime aikoina mieltäni askarrattunut kysymys on liittynyt siihen, kuinka ihmeessä perheelliset ihmiset jaksavat toimia opettajan ammatissa. Tarkoitan tällä nyt erityisesti äitejä - nainen kun olen.


Tuttavapiirini "lapselliset" eivät opettajia, vaan toimivat pääasiassa ammateissa, joissa iltatöitä ei ole (kuin ehkä satunnaisesti). Ilta kuluu heillä lähes täysin lapsiperheen arjen pyörittämiseen niin kuin tietysti kuuluukin. Näitä toimia vierestä seuranneena olen joskus pohtinut, kuinka ihmeessä yhdistäisin tuohon menoon tuntien suunnittelun, kokeiden korjaamisen ja varsinkin yo-urakan! Kirjaesittelyissä tapaamani kollegat kun jaksavat vielä 20 vuoden jälkeenkin voivotella, kuinka illat kuluvat edelleen työn kimpussa.

Kollegojen tarinat ovat kauhistuttanut minua, sillä toivon kovasti, että nämä kohtuullisen näännyttävät ensimmäiset vuodet joskus loppuisivat. Tässä kohtaa kyllä tarkennan, että edellä mainittuja lausuntoja olen kuullut lähinnä lukionopettajien suusta. Itsekin olen tosin huomannut, että nimenomaan lukio on se, mikä työllistää. Yläkoulun kursseista suoriutuu helpommin ja kokeiden korjaamiseenkin kuluu huomattavasti vähemmän aikaa.

Mutta opettajathan ovat pääasiassa naisia, ja lapsia on hankittu ennenkin. Jokin resepti tähän yhtälöön on pakko olla olemassa! Olen lapseton, osa-aikainen opettaja, joten en pysty millään eläytymään täysin lapsiperheen arkea elävään opettajaan. Olettaisin, että suuri apu on työnsä organisoinnista - töihin virkamiesaikaan klo 8.00 ja töissä ollaan sinne klo 16.00. Tällöin suuri osa töistä tulee ehkä jo hoidettua. Mutta en usko, että tämä täysin riittää...

Kuulisinkin mielelläni tarinoitanne siitä, kuinka opettajuus ja äitiys on onnistuttu yhdistämään. Olettaisin, että blogiani seuraa muutama muukin uransa alussa oleva opettajanalku, joka on kiinnostunut kuulemaan kokemuksistanne. Samaten, jos äitinne on ollut opettaja, niin kuulisin mielläni, miten olet sen kokenut vaikuttaneen lapsuuteesi. Kertoisitko myöskin sen, mikä opettaja olet, sillä se antaa osviittaa suhteessa omaan erikoistumisalaan. Itse toivoisin kuulevani erityisesti lukion reaaliaineiden opettajien kokemuksia, itsekin kun sellainen olen. :)

Edit. Voi nolo tuo kirjoitusvirhe otsikossa... Mutta nyt on korjattu :)

kuva haettu täältä.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Lisää tapettivaihtoehtoja

Pidän kovasti 50-luvun tapeteista. Kuvittelenkin, että bongaisin viikonlopun tapettikauppareissulla useammankin tuon ajan tyyliä mukaelevan uutuuden. No, enpä kohdannut ainoatakaan, ja olinkin iloinen, että Nooruska muistutti postauksellaan Tapettitalon valikoimista.

Birger Kaipiaisen "Kiurujen yö"-tapetti on kokenut viime vuosina hurjan renessanssin, mutta itseäni kiehtoo enemmän Kaipiaisen "Ken kiuruista kaunein"-sarjan pehmeämmät sävyt. Jos päädymme 50-luvun tapettiin, se olisi todennäköisesti joko sarjan vaaleanpunainen tai sinivihreä vaihtoehto.

"Kiurujen yö"-sarjasta saattaisin kelpuuttaa siniharmaan vaihtoehdon. Tätä ei ollut Tapettitalon valikoimassa, mutta sensijaan Tapettitehdan Pihlgren& Ritolan valikoimiin se kuului.


Jotkin 20-luvun tapetitkin kiehtovat. Esimerkiksi Ritva Kronlundin "Kirsikkapuu" miellyttää silmääni.

Tulevasta makuuhuoneestamme voisin kertoa sen verran, että se on melko pimeä. Huoneessa on vain kapea tuuletusparveke/ikkuna. Tilanne ei minua hirveästi haittaa, sillä makuuhuone on pääasiassa lepoa varten ja valaistus syntyy tunnelmavaloista. Tapettiahan aiomme laittaa vain sängyn päätyyn, emme huoneen joka seinälle.

Tässä olivat kartanmerkkimme. Mihin vaihtoehtoon sinä päätyisit edellisen ja tämän postauksen perusteella? Kiitos teille jo aiemmin kommentoineille :)

kuvalähde: Tapettitalo ja Tapettitehdas Pihlgren & Ritola

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Tapettikandidaatteja sängynpäätyyn

Hei taas!

Olin ajatellut, että tulevan makuuhuoneen sängynpääty maalattaisiin jollakin hieman helmiäissävyisellä maalilla. Mutta entäpä sitten helmiäiskiiltoinen kuviotapetti? Tänään löytyi kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa:


Ihastuin todella tuon rusehtavan oksatapetin muotokieleen ja värimaailmaan. Kotona mallailtuamme kuitenkin osoittautui, että harmahtava kukkatapetti sopisi hankkimaamme harmaaseen Alvine-villamattoon täydellisesti puhumattakaan harmaanliloista verhoista ja Mucha-taulusta. Tosin tuon tapaiset kukkatapetit taitavat tällä hetkellä olla hieman liiankin suosittuja, mikä laskee kyseisen vaihtoehdon pisteitä silmissäni. Mutta toisaalta, jos tapetti on nätti, niin haittaako tuo, vaikka naapurilla olisi samanlaista?

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Päivän pinkki pohdinta

Huomenta!

Ehdinpä kerrankin aamusella koneen äärelle lataamaan työasukuvia blogiini. Tässä jaksossa päiväni ovat hyvin iltapäiväpainotteiset, mikä toisaalta tarkoittaa sitä, että ehdin välillä syödä kunnolla aamupalan, laittamaan hiukset hieman nätimmin ja mikä tärkeintä - lukea kunnolla aamun Hesarin! Toisaalta pidän kyllä enemmän aamupäivätunneista, jolloin oppilaat jaksavat keskittyä paremmin, ja itsekin ehtii ja jaksaa enemmän. Päivä ei tunnu loppuvan kesken ja illemmalla ehtii hoitaa vielä muita juttuja. Olen vieläkin sen verran hermoilija näissä hommissa, että en oikein osaa hoitaa ennen työpäivää muita kuin kouluun liittyviä juttuja. Ehkäpä tässäkin asissa muutos tulee pikku hiljaa.


Eilen asuna oli taas tuo musta jakku. Näköjään, kun saan kaivettua jonkin vaatekappaleen pitkästä aikaa kaapin pohjalta, niin se eksyy useammankin kerran ylle. Jakku on ehkä hieman tylsä, vaikkakin ihan tyylikäs valinta työasuksi. Eksoottisempaa olisi tietenkin pukeutua johonkin kellohelmaan tai mekkoon, mutta täytyy myöntää, että pidän jakun tuomasta fiiliksestä. Koen olevani huoliteltu, auktoriteetti ja alani asiantuntija. Eihän tietenkään yksi takki aikaansaa mitään sisäistä viisastumista, paremminkin vain ulkoista ;) Mutta olotila kantaa usein pitkälle.

Eli tällaista buustausta Tilda harrastaa. Ihan sallittua dopingia kai ;)

Mukavaa päivänjatkoa kaikille, ja vastatkaapa mattimyöhäisetkin tuohon kyselyyn kellohelmoista ja minimekoista. Sillä ei tässä nyt pelkälle jakkupukulinjalle olla heittäytymässä :)

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Sitä oikeaa ruokapöytää metsästämässä

Hei taas!

Historian yo-kokeet on vihdoin tarkastettu, ja voin hetken verran huokaista helpotuksesta ja hemmotella itseäni vaikkapa blogin ääressä. Tällä hetkellä minua ei huvita pohtia koulumaailmaan liittyviä kysymyksiä, vaan jotain ihan muuta, esimerkiksi uuden kotini sisustusta... Jalat maassa Tildukka, jalat maassa... Mutta ei voi mitään, kun pää menee jo pilvissä ;)

No asiaan: Sisustusrintaman keskeisin teema on viikon verran ollut uuden ruokapöydän metsästys. Vanha menee kaupan mukana pikkukotimme ostajalle, ja se olisikin ollut niin värimaailmaltaan kuin kooltansakin aivan vääränlainen uuteen kotiimme.

Kun mietin, millaisia reunaehtoja asetan mahdollisille pöytäkandidaateille, niin ykkösominaisuuksiksi nousivat tietynlainen rouheus ja maalaishenkisyys. Lisäksi tulevan keittiömme värimaailma asetti rajoituksia - keittiökalusteet ja tasot ovat yhdistelmä valkoista ja harmaata. En siis halunnut pöydän olevan ainakaan tummaa enkä myöskään kovin lämpimän sävyistä puuta. Pöydän tuli täyttää myös vaatimukset sekä arkisena ruokapöytänä että kuuden hengen hienompana vieraspöytänä. "Ruokasalimme" sijaitsee toisin sanoen keittössämme eikä olohuoneen mahdu erillistä ruokailunurkkausta.

Kiertelimme menneellä viikolla koko joukon huonekaluliikkeitä. Lopulta Kruunukalusteesta löytyi värimaailmaltaan täydellisen oloinen pöytä - provencelaishenkinen maalaispöytä, joka oli tehty lankuista ja maalattu läpikuultavan valkoiseksi niin, että puun syyt ja lautojen raot erottuivat kunnolla. Hihkuimme riemusta, sillä mikään muu ei ollut tehnyt samanmoista vaikutusta sekä minuun että mieheeni.

Eilen tuli kuitenkin mutka matkaan, mies oli uuden kämppämme tarkastuskatselmuksessa ja mittaili samalla tulevan keittömme mittasuhteita. Pöytä olikin liian iso. Voi pee! Ei auttanut itku markkinoilla, vaan oli aloitettava alusta.


Illan korvilla mies kuitenkin ehdotti, että kävisimme pikaisesti katsastamassa erästä Kodin Anttilan valikoimissa olevaa pöytää, jonka olimme jo kertaalleen hylänneet. Periaatteessa pidimme siitä todella paljon, mutta jotenkin olin päätynyt ajatukseen, että kyseinen Aspen-pöytä olisi värimaailmaltaan liian sekasikiö keittiön tunnelmaan. Uudemman tarkastelun jälkeen vaihdoin kuitenkin mielipidettäni - tunkkaisuus johtui enemmänkin pöydän rusehtavan värisellä kankaalla päällystetyistä tuoleista. Kun vaihdoimme pöydän ympärille valkoiset tuolit, niin yleisilme kirkastui hetkessä! Ja eikun tilaus vetämään :)

Aspen-pöydän viehätys perustuu ajanpatinoimaan puupintaan. Pöytä on valmistettu kierrätyspuusta ja siinä on selkeitä koloja ja halkemia. Eipä siis haittaa, vaikka sitä joskus hieman vahingossa moukaroisikin. Lisäksi oivalsimme, että pöydänhän voi kuultomaalata myöhemmin, jos edelleen niin haluaa. Toisaalta pöydän harmahtava väri tuntuu tällä hetkellä ihan hyvältä sellaisenaankin, ja kuulema pöytävahoissa (jollaista siis pöydälle suositellaan) on olemassa erilaisia värisävyjä, joilla pöydän väriin voi vaikuttaa.


Mielestäni pöydän väri ei tule parhaimmalla mahdollisella tavalla esille noista mainoskuvista, joten pläräsin hieman nettiä ja löydin kodin, jossa kyseinen pöytä on käytössä. Tikkapihlaja-blogin kuvista näkee mielestäni parhaiten pöydä todellisen värisävyn. Bloginpitäjän Riikan koti näyttää kovin kauniilta muutenkin :)


No, tässäpä turinointini tällä kertaa. Mitä mieltä olette, tuliko hitti vai huti? Tokihan sen todellisen sopivuuden tietää vasta, kun pöytä on saapunut ja koottu. Kodin Ykkösellä on muuten hirmupitkät toimitusajat Aspenin suhteen tällä hetkellä. Joku muukin on vissiin keksinyt, että pöytä on aikas ihana...

kuvalähteet: Kodin Ykkönen ja vekenkaluste.fi

Edit: Tikkapihlaja-blogin pitäjä antoi luvan laiata kuviaan, joten kuvakavalkadin kaksi viimeistä kuvaa on hänen blogistaan.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Tilda viiskyt- vai kuuskytluvun tyyliin?

Sunnuntaista!

Ajattelin lanseerata tässä pienen tyyliviikon keväisten työpäivieni ratoksi. Tällä kertaa ajattelin hakea inspiraatiota menneiden vuosikymmenien tyyleistä. Vaatekaapistani löytyy eniten 50-ja 60-luvun tyylisiä vaatteita, joten nuo vuosikymmenet pääsevät kilpasiskoksiksi. Kumman vuosikymmenen tyyliin haluat siis nähdä Tildan huhtikuun alkupuolella? Vaikuta lopputulokseen antamalla äänesi sivupalkin kyselyyn.


Mukavaa aurinkoista loppupäivää :)

kuvalähteet: 1 ja 2

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Logomo

Heipä hei!

Eilen pääsin vihdoin tutustumaan paremmin Turun kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumatarjontaan. Appivanhempani olivat hankkineet meille liput Ilkka Niemeläisen säveltämän Energo - Maailmankaikkeuden Soundtrack- teoksen maailmanensi-iltaan. Kyseinen monimediakonsertti yhdisteli ääntä, valoa sekä uutta teknologiaa ja tarjosi ainakin minulle aivan uudenlaisen audiovisuaalisen elämyksen.


Show´n tähtiä olivat Lauluyhtye Rajaton ja Uni-yhtye. Teoksen äänimaailma syntyi yhdistelemällä ihmisääniä, akustisia ja uusia elektronisia instrumentteja toisiinsa. Sävelmaisemassa sekoittuivat toisiinsa rytmimusiikki, modernia konserttimusiikki ja improvisaatio. Erityisen mielenkiintoista oli kokea Rajaton aivan uudenlaisessa yhteydessä ilman a´capella-laulantaa ja varsinaista tekstien tulkintaa.

Energo on säveltäjänsä taiteellinen näkemys maailmankaikkeuden synnystä ja olemuksesta. Samalla se on ylistys elämän kauneudelle ja monimuotoisuudelle. Teoksen osien yhdistävänä tekijänä on energia, joka saavuttaa uuden muotonsa maailmankaikkeudessa vallitsevien luonnonlakien mukaan. Ihmisellä on kokonaisuudessa osansa sekä toimijana että uhkana.

Mielestäni idea muotoaan muuttavasta energiasta tavoitettiin hyvin varsinkin teoksen alkupäässä. Loppuun olisin kaivannut toiston sijaan jotakin uutta, varsinkin, kun viimeisen osan ideana oli fiktio mahdollisesta uudesta maailmankaikkeudesta.


Kaiken kaikkiaan Energo oli virkistävä kokemus varsin hektisen viikon jälkeen. Teoksen olemuksessa ei ollut mitään pientä tai anteeksipyytelevää. Energisoivaa, mutta harmoonista.

Loppuun vielä näyte Energon musiikista. Lue lisää teoksesta täältä.




Illan asu:

pikkumusta - Your Face

saappaat - Sokos

koru - Gina Tricot

laukku - Gina Tricot

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Flowerpower

Isokokoiset kukkaprintit vahvoilla väreillä ei ole se minun ykkösjuttuni, mutta tykkäilen silti näin mustaan yhdistettynä. Ehkäpä yhdistelmä allegorisoi tässä pukeutumistaiteessani mustasta mullasta työntyviä kevään ensimmäisiä tulpaaneita tai jotakin muuta yhtä proosallista. Äh, oikeasti totuus on se, että yritin epätoivoisesti löytää garderopista paitaa, joka sopisi jakun alle. Siis vieläkin proosallisempaa.


Nyt on vähän väsy päivä, mutta onneksi kirkkaana ja lämpimänä loimottava kevätaurinko muistuttaa, että kesää kohti mennään valtavin harppauksin. Maantiellä pitää oikein hillitä itseään, ettei innostu kaasuttelemaan kuivalla asfaltilla :)


Ps. Feelunique-tilaus saapui, ja ainakaan visa-laskussa ei ollut merkintää tullimaksuista, huh!

Päivän työasu:

jakku - H&M

paita - Vero Moda

farkut - Nudie Jeans

koru - Gina Tricot

kengät - Vagabond

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Äänioikeus anonyymeille

Heipä hei taas :)

Tänään aika on kulunut lainaneuvotteluissa ja hoitaessa muita juoksevia asioita. Alkaa olla jo ihan aikuinen olo ;) Seuraavat päivät ja viikot tulevatkin olemaan hektisiä ja toivon vain selviytyväni kaikesta.


Eräs hektisyyttä aiheuttava tekijä on huomenna koittava reaalikoe. Historian kirjoittajia on tänä vuonna kohdallani (abien kokonaismäärään suhteutettuna) kohtuullisen paljon. Olen tietysti iloinen aineeni suosioista, mutta hommaahan tarkastaminen toki aiheuttaa! Opiskelijoita reaalin kirjoittaminen jännittää puolestaan ajan jakamisen kannalta. Olisi osattava vastata informatiivisesti ja kattavasti, mutta myös napakasti. Kyseessä onkin jonkin sortin kypsyyskoe äidinkielen kokeen ohella. Toivon näin virtuaalisesti menestystä niin omille opiskelijoilleni kuin kaikille muillekin reaalikokeen kimpussa ahertaville!

Minipostauksen lopuksi vielä eräs pohdinnan tulos. Ajattelin palauttaa anonyymien kommentointi oikeuden. Otan monen muun lailla kommentinvalvonnan käyttöön, jolloin mielenrauhani tulee säilymään. Eli jos langoilla on yhä niitä iloisia aktiivisia anonyymejä, niin tiedoksi vain, että tästä illasta alkaen äänioikeutenne on palannut :)

Mukavaa viikonjatkoa!

Päivän "laina-asu":

tunika -Lindex

vyö - H&M

farkut - uudet Nudiet :)

kengät - joutaisivat roskiin! (hörppivät vettä kärjistä...)

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Kenen joukoissa seisot?

Erinomaista viikonloppua!

Blogini on varmaankin jo paljastanut, että huumorintajuni on jokseenkin outo. Voin paljastaa, että Herra Råtta- ja Fingerpori-huumorin ohella minut saa varmimmin nauramaan ajankohtaisilla ja poliittisilla vitseillä.

Viimeisimmän kuukauden ajan minua on viihdyttänyt erityisesti Suomen Kuvalehden toimittajan Pekka Ervastin laatima juttu Suomen puolueiden stereotypisistä kannattajista. Näyttelijä Krista Kosonen puolestaan muuntautui loistavasti rooliin kuin rooliin maaseudun eläjästä suomenruotsalaiseksi hienostorouvaksi.

Parasta kyseisessä artikkelissa oli kuitenkin sen sopivuus myös oppimateriaaliksi. Vaikka puolueet esitetäänkin todella stereotyyppisessä valossa, niin mielestäni asian kuuluukin olla näin. Jos vaihtoehtoja ei tarjota, niin politiikasta menee maku. Toisaalta artikkeli pohjautui Taloustutkimuksen tekemään tutkimukseen, jossa se haasttateli lähes 20 000 ääneystysikäistä suomalaista ja laati äänestysprofiilit sen perustella.

Tässä muutamia makupaloja syntyneistä fiktiivisistä puolueiden peruskannattajista:

Keskusta

KeskustaNimi: Reino Ratsula
Ikä: 58
Kotipaikka: Nämäilän Lähäkkälä (Pohjois-Pohjanmaa)
Ammatti: metsäkoneurakoitsija, maatilamatkailuyrittäjä
Koulutus: kansakoulu, kansalaiskoulu, ammattikoulu
Parisuhde: ”Naimisissa ton emännän kanssa jo nelisenkymmentä vuotta, kolme lasta.”
Auto: VW-paku
Harrastukset: metsästys, kalastus ja osa-aikaviljely

”Nojoo, keskustaanhan mä liityin jo natiaisena - tai maalaisliittohan se silloin vielä tais olla. Minut varmaan liitettiin puolueeseen perhejäsenenä. Vesaisissa kylän opettaja sitten kertoi Kekkosesta ja muista urhoista.

Meijän perältä on aina ollu oma mies eduskunnassa ja se on aina kuulunu keskustaan. Niin on paree!

Musta vähän tuntuu, että nyt EU-aikana meidät maaneläjät on ajettu vähän ahtaalle. Mutta ilman keskustaa oltas varmaan vielä ahtaammalla.
Vaaleissa äänestän tietysti sitä meidän pitäjän miestä. Eihän se mikään kekkonen ole, mutta oman kylän miehiä kuitenkin. Me kuulutaan tavallaan samaan porukkaan ja porukan pitää pitää yhtä. Se on ihan sama asia oli se porukka puolueosasto tai hirviporukka.”


Kokoomus

KokoomusNimi: Jyrki Juristi
Ikä: 36
Kotipaikka: Haukilahti (Espoo)
Ammatti: lakimies, liikkeenjohdon konsultti
Koulutus: oikeustieteen kandidaatti, ekonomi
Parisuhde: lääkärivaimo, poika ja tytär
Kulkuväline: Audi TT, vaimolla A4 farkku.
Harrastukset: viiniproovit, laskettelu, golf ja Espoon Blues -kannatusyhdistys

”Kokoomus on oikeesti tosi siisti lafka. Siinä on samanhenkistä porukkaa ja rento, cooli meininki.

Kokoomuksella menee hyvin ja kokoomuslaisillakin menee hyvin, siitä se hyvä meininki varmaan tulee. Mitä vikaa siinä on?

Mutta kyllä duunia vielä riittää. Verotusta pitäis saada alas ja yritystoimintaa arvostaa enemmän eikä kurittaa kaikenmaailman byrokraattisilla säädöillä. Niiden, jotka opiskelee pitkään ja tekee pitkää päivää duunissa, pitää saada siitä myös kunnon taloudellinen korvaus. Ei niitä hedelmiä pidä kaikkea kupata valtion pohjattomaan kassaan. Ne on mun fyffet!

Vanhoista hyvistä isänmaallisista arvoista pitää silti pitää kiinni. Siinä mielessä Sauli Niinistö on linjan mukainen, jämäkkä mies pressaksi. He is my man!”

Vihreät

Vihreät Nimi: Minttumaaria Auer-Mohammed
Ikä: 25 v
Kotipaikka: Helsingin Kumpulassa, ihanassa puutalossa
Ammatti: opiskelija, kotiäiti
Koulutus: ”Musta tulee kehitysaputyöntekijä.”
Parisuhde: puoliso ja yksi lapsi
Kulkuväline: polkupyörä ja julkiset
Harrastukset: elokuvat, feissaaminen, luomupalstan pito, kierrätys

”Emmä sillee tiedä… Mä nyt äänestän vihreitä, kun ne on ekologisin ja sillee ja ehkä ainoa puolue, joka oikeesti miettii fiksusti näitä nuoremman jengin tärkeinä pitämiä asioita: ympäristökysymyksiä, tasa-arvojuttuja, pätkätöitä, ilmastomuutosta ja globalisaatiota ja sen tyyppisiä juttuja.

Mut en mä näitä politiikan juttuja sillee hirveesti mieti, mulle tää vihreys on oikeastaan enemmänkin elämäntapa. Mä feissaan Greenpeacelle, Animalialle ja Amnestylle aina kun pikku-Alilta ehdin ja pystyn. Mä käytän norppasähköä, tietty. Jos kaikki tekis niin, ei tarvittais ydinvoimaa lainkaan. Miks ei jengi tätä tajuu, mä en tajuu?

Joskus nuorempana meinasin lähtee yhteen tarhaiskuunkin mukaan, kun mun poikafrendi - joka muuen oli ihan Ville Komsin näköinen - houkutteli. Mutt en mä sitten kuitenkaan menny, hirveen kylmä keli oli ja tais vielä sataakin.”


Vasemmistoliitto

Vasemmistoliitto Nimi: Kalle ”Che” Kuokkavieras
Ikä: 22
Kotipaikka: ”Välillä Turus, Manses tai Stadis, vallatussa talossa kuiteski.”
Ammatti: ”Häh?”
Koulutus: melkein yo, pari tenttiä puuttuu
Parisuhde: välillä Turussa, Mansessa ja Stadissa
Kulkuvälinen: isän vanha Fiat
Harrastukset: kansalaisaktivismi, urbaani, poliittinen räppi

”Se on käsittämätöntä, miten jenkkikapitalistit ja kaiken maailman riistomafiat ja isot bisnesporhot pyörittää tätä systeemiä ihan globaalisti. Se on yks iso salaliitto oikeestaan.

Jonkun pitää panna kapuloita sellaisten rattaisiin. On mahtavaa nähdä, että sellasta porukkaa löytyy. Kyllä on mahtava fiilis, kun vaikkapa vallataan jotain taloa tai katua. Se on suoraa atakkia, josta mä tykkään. Viva la revolution!

Mutta on sitä ollut ennenkin. Kerran mä olin yhdessä opintopiirissä, jossa Esko-Juhani Tennilä - se vanha kommarigubbe sieltä Lapista tai jostain - muisteli, millaista touhu oli silloin joskus ku porvaria pistettiin kunnolla neniin. Niillä jätkillä on asenne kohdallaan ja hiton hyvät läpät. Niiltä voi paljon oppia, mutta emmä kyllä rupeaisi missään ihmeen punaisessa pikkutakissa hiihtään.”


Perussuomalaiset

Perussuomalaiset Nimi: Seppo Suhari
Ikä: ”Nelkytjotain.”
Kotipaikka: maaseutumainen Uusimaa
Ammatti: taksi- ja kuntosaliyrittäjä
Koulutus: ammattikoulu
Parisuhde: vaimo ja kaksi lasta
Kulkuvälinen: Mersu Wunderbaumilla.
Harrastukset: ravit ja lätkä - katsomon puolella

Timo Soini on hyvä jätkä! Perkele, se sanoo suoraan, miten asiat on. Semmosta tässä on odoteltukin sen jälkeen kun Vennamo häippäs.
Mä aion nyt äänestää pitkästä aikaa. Vaikka äänestin mä kyllä Soinia jo pressanvaaleissa ja eurovaaleissakin. Pakko on äänestää, kun tuo sama meno tuntuu maassa jatkuvan, oli siellä hallituksessa sitten demarit, kokkarit tai keput. Nyt voi käydä niin, että perussuomalaisten porukka saa vähän tulta vanhojen väsyneiden puolueiden perseen alle. Se on niiden kohdalla niin, että missä Soini, siellä pulma.

Nää EU- ja maahanmuuttohommat on saatava järjestykseen. Öljylettien velkoja mä en suostu pienestä yrittäjätilistäni maksamaan, enkä sosiaalipakolaisten sossunlaskuja. Emmä rasisti ole. Kunnon rehellinen työmies on Suomeen tervetullut - kunhan ei tuu mun naapuriin eikä vie mun duunia.”

Kenen joukoissa sinä seisot? Tarkista loput vaihtoehdoista Suomen Kuvalehden artikkelitietokannasta.

Lähde: Suomen Kuvalehden nettisivut

torstai 10. maaliskuuta 2011

Alvine mielessäin...

Hei taas!

Arvanette, että viime aikoina on ollut hieman hankala saada unen päästä kiinni. Kun valot sammutettu ja silmät suljettu, niin silloin ne asiat vasta alkavatkin pyöriä mielessä! Vuoroin työasioita, vuoroin kämppäasioita on vyörynyt sieluni silmien eteen...

No, mitäpä tuossa tilanteessa voi muuta kuin alkaa laskea lampaita. Tai ainakin lampaavillaisia juttuja;) Tarkoitan siis mattoja.

Vaikkemme voi tässä vaiheessa sijoittaa suuria summia tulevan kotimme sisustamiseen, niin joitakin tarpeellisia hankitoja olemme päättäneet tehdä. Uuden ruokaryhmän ohella niihin kuuluvat nuo matot. Valkoisia räsymattoja vuosikaudet tuijotelleena olen näköjään siirtymässä uuteen aikakauteen - nimittäin värillisiin ja jopa kuviollisiin mattoihin.

Ongelmana on ollut vain se, että olen perinteisesti ollut hyvin nirso kyseiselle yhdistelmälle. Kuviomatot ovat tuoneet mieleeni kulahtaneet polyesteriset itämaiset matot tai sitten jotkin todella räikeät graafiset yksilöt. Ne eivät ole minua varten.

Ikean sivuja selaillessani huomasin kuitenkin muutaman aivan Tildukan tyylisen maton! Alvine-sarjan villamatot vaikuttavat hyvälaatuisilta ja kohtuuhintaisilta. Lisäksi niiden folklore-henkinen kuviointi miellyttää. Mutta mikä on sitten se kaikkein tildamaisin?

a) Kukikas matto

Tämä sopisi sellaisenaan antiikkisohvani kaveriksi. Mietin kuitenkin, ovatko maton kukkakuviot liiankin mummomaiset, vaikka mummoilua harrastankin?

b) Keltaisen maton Taalainmaa-tyylinen kuviointi on ihana! Sinapinkeltainen ei kylläkään ole sisutusmakuni ykkösväri. Mutta ehkä tulevaan työhuoneeseen?
c) Harmaassa matossa on oikeastaan kaikki kohdallaan. Paitsi, että se on harmaa. Olisin mieluummin ottanut hiekan tai ruskean sävyisen version kyseisestä yksilöstä. Tosin, tulevassa keittiössämme hallitsevana värinä on harmaa. Mutta kannattaako noin nättiä mattoa sinne uhrata?


Onko sinulla kokemusta ikean villamatoista, esimerkiksi tuosta Alvine-merkistä. Kuulisin mielelläni kokemuksistanne. Entä, mikä näistä on sinun mielestäsi tildamaisin?

kuvalähteenä Ikean sivut.

ps. Ikean kuvat olivat kyllä kummallisen nuhruiseksi noin ison lafkan myyntikuviksi!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Aamuinen teehetki

Iltaista vielä! Tämänaamuinen tarjosi virkistävän poikkeuksen jokapäiväisiin rutiineihini.

Sähköpostiini kolahti jo viime viikon puolella kutsu saapua Iittalan Hämeenkadun Outlet-myymälään Twiningsin teehuoneen avajaisiin. Pop-up-periaatteeella toimivan teehuoneen tarkoitus on yhdistää kaksi suomalaisille kotoisaa harrastusta - teenjuonti ja moderni kotimainen design. Koska aikataulu kerrankin antoi myöten, minä päätin nauttia aamuhetkestä täysin siemauksin. :)

Tilaisuudessa tarjottiin moderni brittiläinen aamiainen, ja samalla pääsi maistamaan Twiningsin keväällä lanseerattavia uutuustuotteita. Oma kuppini täyttyi Chai Green -makuisella teellä. Se oli yllättävän pehmeänmakuista! Brittiläiseen aamiaiseen kuului taas täytettyjä kolmioleipiä ja hedelmänpaloja. Kokonaisuus maistui todella hyvältä.

Aamupalasta nautiskellessamme Twiningsin edustaja kertoi suomalaisen teekulttuurin uusimmista virtauksista. Teenjuonti häviää vielä selvästi kahvin kulutukselle, mutta muutosta on havaittavissa. Erityisesti hyvinvointia edistävien teelaatujen kuten vihreän teen kulutus on kasvussa. Siksi Twiningskin tuo markkinoille kaksi uutuutta eli jo mainitun Chai Green-teen sekä Green Tea & Forest Fruits-maun.


Mielenkiintoiselta tutkimustulokselta kuulosti se, että suomalaiset teenjuojat edustavat voimakkaasti uutta trendiä, johon liittyy elämän hidastaminen ja kohtuullistaminen. Ilmiön tutumpi nimitys taitaa olla nk. downshiftaus.


Tällaiset teenjuojat mainitsivat muuten ylivoimaisesti suosituimmaksi harrastuksekseen "kotoilun", jolla tarkoitetaan kotona puuhastelua ja itse tekemistä sekä ajanviettoa perheen ja ystävien parissa. Teen nauttiminen saattaa olla myös se pieni oma hetki arjessa, jolloin muun maailman voi jättää hetkeksi taakseen. Siis vain tutkia höyryävää teemukia ja katsella lintulaudan lintuja.

Tuo kotoilun käsitteen kuulessani tuntui heti tutulta ja hymy levisi huulilleni. Eli minunkin viime aikoina harrastamani mummoiluni villasukissa ja teemuki kourassa ei ole hämärää hiipparointia vaan melkeinpä trendikästä. Kunnia siis meille kotihiirille. ;)


Vierailu osui ja upposi siinäkin mielessä, että olen vähentänyt kahvinjuontia urakalla. Erilaiset chai-teet ovat tulleet tilalle. Ja masu on voinut paljon paremmin :)

Jaahas, vieläköhän menisi yksi teekupponen näin illantuimaan?

Ps. Hämeenkadun pop-up-teehuone on avoinna tulevaan lauantaihin (12.3.) saakka ja päivän työasu taas se sama 60-luvun muokattu vintagemekko!

Postauksessa mainittu tutkimus on Twiningsin teetutkimus 2011.