InNOSHtuneet paputtajat :D

Tervehdys!

On ensimmäisen kapselikaappilookin aika:

 

 

Kotivaatetuksen parhaimmistoa on tällä hetkellä NOSHin tunikahuppari ja Papun legginssit. Tietysti käytettyinä hankkittu. Aivan vallattomat yllä. Kumpa noita NOSHin vaatteita saisi vielä imetysversiona!

 

Alvarillakin on NOSHin tikrut jalassa. Myös viikari tykkää Papusta - tosin Pikku Papusta.

 

Siksi me oltiin ihan keikallakin ;) Nyt pitäisi hankkia se kakkoslevy kotiinkin kuunneltavaksi.

Iloista viikonvaihdetta kaikille!

Ps. Sivupalkissa on pitkästä aikaa kysely teille. Käykäähän ruksailemassa, mitä haluaisitte erityisesti lukea. Vastauksenne helpottaisivat minunkin pähkäilyjäni sen suhteen, mitä teen aiempaa niukemmalla postailuajallani :) Samalla saisin vähän osviittaa, käykö täällä säännöllisesti enää ketään ;)

Elokuun yhdestoista

Voi tätä elämää!

Nin ihanaa, kipeää, raskasta ... ja kaikkea uutta. Ihan menee pyörälle päästä!



Masuolennon ajanlaskussa tuli tänään tasan 30 viikkoa täyteen eli viimeiset kymmenen viikkoa pyörähtivät käyntiin.

Eikö näytä vielä isolta mahalta? No, katsotaas toisesta kuvakulmasta ;)

 

Tämä raskaus ei ole ollut tosiaankaan helppo, ja nyt alkoi vielä tämän mamman ansiotaival. Kuitenkin, kun jalassa on uudet järeät lääkinnälliset hoitosukat (113 e), niin askel on ainakin hetken kevyempi. Viikko kerrallaan mennään, sillä suonikohjut ovat jomotelleet varsinkin iltaisin melko ikävästi. Vaikken olekaan raskasta nostelutyötä tekevä lähihoitaja tai muu vastaava, pelkään, että luokan edessä seisomisen tai istumisenkin viimeistelevän vaivani aika nopeasti. Röllykät ovat lisääntyneet tasaisesti, vaikkei minun ole tarvinnut nostella (ihanan mieheni avuliaisuuden takia) Alvaria tai edes juosta hänen perässään ulkona viimeiseen kuukauteen.

Eniten jännittää kuitenkin Alvarin sopeutuminen hoitoon. Lomien vuoksi hoitopaikkaan tutustuminen tehtiin jo kesäkuussa. Silloin meni hyvin, mutta varsinaista pehmeää laskua ei voida tehdä kovin monen päivän verran, sillä hoitopaikka aukeaa vasta ensimmäisenä koulupäivänäni.

Toki jännittelen hieman luokan eteen astumistakin. Tuntuu niin hullulta, että kahden vuoden poissaolon aikana esimerkiksi yläkoulun piltit ovat isoja lukiolaisia! Pieni aika aikuisen elämässä, mutta mitä pienemmistä ihmisaluista on kyse, sitä suurempia tuonmittaisen ajanjakson aikana tapahtuvat muutokset ovat.

Toisaalta, onneksi on niin paljon ajateltavaa, ettei ehdi hirveästi esimerkiksi miettiä, tuleeko sieltä tällä kertaa perätilavauva. Mies on vahvasti sitä mieltä, että tällä kertaa minun leikataan, sillä Alvarin hetkellinen tajuttomuus säikäytti hänet. Itselläni ei ole vielä mitään mielipidettä, vaikka muistan paikalleen jämähtäneen ponnistusvaiheen olleenkin aika kauhea. Pohdin ja jännään synnytystä vasta sitten, kun synnytystapa-arviointi on tehty!



Sitä ennen keskityn pakon sanelemana tähän hetkeen ja katson vaihe kerrallaan, mitä tuleman pitää. Uusi, kierrätettty isoäidin takki päälle (kunhan kelit vain viilenisivät viitisen astetta... Sorry toiveeni sisäisen lämpöpatterin kantajana) ja kiinni arkeen.

Elokuun yhdestoista, olet tänäkin vuonna vedenjakanjana kesän ja syksyn välillä. Syyskesää parhaimmillaan.

Ja mikäpä kappale sopisikaan paremmin tähän loppuun kuin Suurlähettiläiden klassiko - tietysti Turusta sekin ;)

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Ääniräätälillä

Tervehdys jälleen!

Olen blogivuosien aikana saanut monenmoisia yhteistyötarjouksia, mutta nyt kohdalle osui erityisen hauska ja mielenkiintoinen. Yksityisestä turkulaisesta musiikkikoulusta nimeltä Ääniräätäli otettiin minuun yhteyttä ja kysyttiin, haluaisinko tulla tutustumaan heidän toimintaansa ja kokeilla laulamista ammattilaisen ohjauksessa.

Ai haluaisinko? No kyllä! Tällaista minulta ei tarvitse kysyä kahdesti, sillä lauleskelu vähintään omaksi iloksi on ollut aina lempipuuhiani.



Ääniräätälien toimintaperiaatteena on tarjota äänenkäyttöön liittyviä palveluita ihan tavallisille ihmisille. Vaikka yrityksen kurssitarjonnasta toki löytyy laulutunteja edistyneemmille laulajille ja lauluryhmille, on opetusta tarjolla myös ihan vasta-alkajille. Tavoitteeksi voi ottaa vaikkapa esiintymisvarmuuden tai vaikkapa terveen puheäänen kehittämisen. Tämä jälkimmäinen vinkkinä erityisesti opetus- ja muuta puhetyötä tekeville ja heidän taustaorganisaatioilleen!
Ääniräätälit ovat pitäneet esimerkiksi kouluissa ja opettajayhdistyksissä äänenkäyttökoulutuksia.

Kaikki ääniräätäleinä työskentelevät (minusta muuten aivan huippu ja mieleen jäävä nimitys!) opettajat ovat taustaltaan koulutettuja musiikkipedagogeja, joilla kullakin on oman erikoistumisalueensa. Ääniräätälien tarjonnasta löytyy laulunopetusta sekä pop-jazz että klassiseen lauluun ja opetusta on saatavilla usealla eri kielellä.

Mutta mennäänpä siihen minun laulutuntikokemukseeni :)

Varasin laulutuntini Ääniräätäleiltä kätevästi omilla Facebook-tunnuksillani (tai vaihtoehtoisesti voi luoda erillisen käyttäjätunnuksen). Ääniräätälin sähköistä ajanvarausvihkoa selaamalla näkee kunkin opettajan vapaina olevat tunnit ja ajat, joita voi sitten rauhassa peilata omiin viikkosuunnitelmiin. Varauksesta saa vahvistuksen omaan sähköpostiin.

En kiireessä ehtinyt sen enempää vertailla Ääniräätälien erikoistumisalueita ja tulin sattumalta valinneeksi laulunopettajakseni Sanna Ajakaisen, joka on erikoistunut pop-jazz-lauluun. Sanna on  pop-jazz-lauluun erikoistunut musiikkipedagogi, joten hänen ohjauksessaan voi olla varma, että tekniikkapohjaan saa asiantuntevaa opastusta!

Voisin tässä välissä kertoa hieman omasta lauluhistoriastani. Lauloin ala-asteikäisestä lukiolaiseksi pienten paikkakuntien kansalaisopistojen ja koulujen kuoroissa sekä opiskelujeni aikana vähän kunnianhimoisemmassa  neliäänisesti laulaneessa lauluryhmässä. Samoihin aikoihin kävin vuoden verran myös laulutunneilla kerran viikossa. Sitten tulivat auskultoinnit, gradu ja varsinkin työelämä, joten lauluharrastus jäi. Jotain hämäriä muistikuvia minulla oli kuitenkin vielä mielessäni lauluteknisistä asioista siinä vaiheessa, kun Sannan juttusille menin :)

Juttutuokio ammattilaisen kanssa palautti kuitenkin nopeasti ainakin teorian tasolla mieleeni sen, mistä laulussa on kyse: Sannan määritelmän mukaan keskeistä on hengitys, sen tuki ja sijoitus. Suurimman osan tunnista keskityimmekin miettimään, mistä hengityksen pitäisi tulla. Usein hengitämme liian kevyesti ja pinnallisesti kropan yläosalla. Jotta laulaminen onnistuisi kunnolla, olisi ihanteellista, että hengitys leviäisi näin maallikon ilmaisemana  alas "kylkiin", jotta ääni saisi tukea vartalon kaikukopasta. Tavoitteena olisi hengittää oikeastaan niin kuin luonnostaankin teemme haukotellessamme. No, helpommin sanottu kuin tehty!

Toiseksi keskeistä laulamisessa on äänen sijoitus eli siis se, minne se ohjataan ja missä se soi. Uutta tietoa minulle oli se, että verrattuna klassiseen äänenkäyttöön pop-laulu soi pään onteloissa enemmän  horisontaalisesti kun taas klassinen laulu vertikaalisesti. Esimerkiksi aidot country-laulajat osaavat hyödyntää tätä äänen horisontaalista sijoitusta hienosti eikä kyseessä todellakaan ole mikään nasaaliääni.

Erilaisten hengitysharjoitusten jälkeen siirryimme availemaan ääntä. Olen äänialaltani kakkossopraano ja kokenut, että erityisesti alaääniä laulaessa ääni loppuu kesken. Sannan kikka oli avata ääntä ensiksi alaspäin, jolloin matalat äänet soivatkin yllättävän kauniisti ja pääsin useamman sävelen alemmaksi kuin yleensä.

Lopuksi sain valita vielä kappaleen, jota laulaa. Valitsin Pekka Simojoen "Tulkoon joulu", kun tuota talven juhlaa kohti kun ollaan menossa ;) Kumman paljon sitä unohtaa vuosien takaa oppimaansa, mutta toisaalta aiemmin opetettu palaa mieleenkin aika helposti, kun asiaan jälleen keskittyy. Mieleeni palautui asioita ainakin ala- ja ylärekisteristä sekä siitä, että lauleskella kannattaa hieman "hymyssä suin", jotta ääni ei sijoittuisi liikaa suun takaosiin.

Lämmin kiitos Ääniräätäleille mahdollisuudesta oppia jotakin uutta itsestäni ja äänestäni! Muistin taas, kuinka ihana asia laulaminen on :) Tänä syksynä olen jopa harkinnut johonkin kuoroon liittymistä, jotta lauleskelu olisi kohdallani hieman tähänastista säännöllisempää. Minulle saa siis vinkata kivoista, monipuolista ohjelmistoa esittävistä Turun seudun kuoroista, joihin kannattaisi hakea :)



Loppuun vinkkaan vielä Ääniräätäleiden oman kokoonpanon tulevasta konsertista. Las Divas esiintyy 28.11. Hirvensalon Taidekappelissa klo 17. Konserttiin voi ostaa lippuja Ääniräätäleiden sivuilta.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille :)

Viimeinen on kuva lainattu Ääniräätäleiltä.

Kulttyyrituotteita perheen pienimmille ja maailman paras second hand-nuttulöytö Tanskanmaalta

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Onpa kaunista (ja tuulista)! Tekisi oikeastaan mieli tanssia lehtikasojen ympärillä, mutta vuorostansa sairastupaan joutunut mies vähän rajoittaa menoa. Sen sijaan olen tehnyt nakkisoppaa ja imuroinut.

Kyllä vain, sitä bloggaritkin tekevät ;)

Odotin toiveikkaana, että ehkä mies olisi ehtinyt napata muutaman kuvan syksyn ykköslämmittimestäni, nimittäin Köpiksen reissulta retrotavaraliikkeestä löytyneestä muhkeasta luonnonvalkeasta neuletakista, mutta flunssaista raukkaa ei viitsi vaivata. Mennään siis peruspokkaroinnilla.

Valkoinen väri on hieman hankala kuvata, mutta ehkä tuosta tolkun saa. Kyseessä on siis täysvillainen nuttu hieman levenevillä hihansuilla, kauniilla kauluksella ja vyöllä. Enempää en oikeastaan syysvillatakilta voisi toivoa. Epäilen, että nuttu voisi olla peräisin jopa 70-luvulta, ehkä jonkun itse neuloma. Tällaista laatua ei yksinkertaisesti löydä nykyvaatekaupasta. Tai no, jos on valmis pulittamaan yli 200 euroa. Itse maksoin tästä hieman alle 30 euroa.

Nuttu meni eilen vielä iltatuimaankin oikein mukavasti hiekkalaatikon reunalla. Muutama takillinen alkoi valittaa jo kylmyyttä, mutta minulla oli varsin lämmin olo :) Vaateiloihin kuuluu myös se, että useampi vanha kirppistunika/-mekko mahtuu taas ylle kuten tämä farkunsininen liehuke. Jee! Ei toki mikään maailman tärkein juttu, mutta on jees, ettei tarvitse pistää koko vaatevarastoa uusiksi vaan imetyksen hiipuessa voi ottaa vanhoja suosikkeja jälleen käyttöön.

Sitten muutama vinkki. Skanssiaista tarttui mukaan viisi tällaista:

Joo, luit oikein. Lähdin varta vasten käymään suomalaisessa kirjakaupassa, kun huomasin kyseisen Tammen kultaisen lastenrunokirjan olevan huikeassa tarjouksessa 12, 9 e (ovh 37, 9 e). Tapanamme on muistaa pienokaisen saavaa perhettä jollakin kirjalahjalla ja nyt näitä on varastossa sitten odottamassa (sorry spoilaus, jos joku raskaana oleva tuttuni nyt lukee tämän postauksen. Tällainen on sitten tiedossa :)).

Tuossa Tammen kultaisessa lastenrunokirjassa on aivan ihana sadunomainen kuvitus ja runoja vanhoista suomalaisista klassikoista kuten Topeliuksesta aina nykyrunoilijoihin saakka. Kirja on jaettu kivasti eri osastoihin ja siinä on mukana monenlaisia runoja kaikenlaisista aiheista: lapsista, eläimistä, luonnosta, maaseudusta, kaupungista, mielikuvituksesta, vuodenajoista, juhlista, kavereista, sukulaisista.

Sitten samaan syssyyn vielä toinen suosikkini, jonka myös Alvari allekirjoittaa:

Poika sai lahjaksi tuttavaperheeltä viime keväänä Pikku Papun lauluja, joka muuten taidettiin valita vuoden lastenlevyksi vuonna 2012. Muistanette, että olen lievästi skeptinen lapsille tarjolla olevan musiikkivalikoiman suhteen. Haluan, että lapseni saa kuunnella nimenomaan lapsille tehtyä hyvää ja monivivahteista musiikkia. Pikku Papu on täyttänyt nuo toiveet mainiosti!

Pikku Papun laulut on musiikkipedagogi Soili Perkiön ja runoilija Liisa Kallion yhteistyön tulos. Perkiö sävelsi Kallion viisitoista riemukasta lorua lauluiksi ja toteutuksesta vastaavat Sibelius-Akatemian opiskelijat. 

Pikku Papu-Levyssä on monia ihania puolia: ensinnäkin runojen kieli on vivahteikasta ja lapsen sanavarastoa varmasti kehittävää. Lauluja voi seurata cd:ltä ja katsella samanaikaisesti kustakin kappaleesta tehtyä ihanaa kuvaa. Levyn musiikki on monipuolista: mukana on valssia, tangoa, pelimannimenoa ja vaikka minkälaista leikkisää äänenkäyttöä. On jännä huomata, että kun levyn laittaa päälle, niin meidän poika, joka on kova hösläämään ympäriinsä, saattaa istua pitkän tovin hiljaa paikallaan ja kuunnella äänimaailmaa. 

Tällaista tänään ja jotain muuta ensi viikolla. Laitan taas tuohon sivupalkkiin kyselyn siitä, mitä haluaisitte lukea loppuvuodesta tästä blogista. Käykääpä klikkailemassa :) 

Lauantai-illan huumaa kaikille :)

Edit: Kyselyä on muokattu! Nyt voi valita useampia kiinnostuksenkohtia :)

Seili

On matkallaan aalloilla Airiston

Sofia, ryysyläinen
Kun taakseen hän katsoo niin siellä yhä on
tuttu tie joka kotiin vie

Halki synkän veen
vene hiljalleen
lipuu saareen syrjäiseen
Halki synkän veen
lipuu hiljalleen
Seiliin soudetaan
Seiliin soudetaan

Jos määränpää edessä häämöttää
Siel' saari on tuomittujen.
Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää
kuolemaan heikot soudetaan.

 

Halki synkän veen
vene hiljalleen
lipuu saareen syrjäiseen
Halki synkän veen
lipuu hiljalleen
Seiliin soudetaan,

Seiliin soudetaan

 

Mukana naulat ja lautaa
niistä leposijan saa
Sata on Seilissä hautaa
ja satoja vielä kaivetaan

Seili on ehdottomasti Jenni Vartiaisen paras kappale. Kyseisen laulun ja Vartiaisen samannimisen menestyslevyn myötä suomalaisen medikalisaation historia ja Airiston laidalla sijaitsevan Seilin hospitaalisaaren tarina ovat saaneet aivan uudenlaista huomiota. 

Toki mielipide on omani ja kotiinpäin vetävä, mutta voisiko varsinaissuomalainen historianopettaja saada populaarikulttuurilta parempaa vetoapua opetusaineeseensa kertomaan syrjäytettyjen ja heikkojen tarinaa?

Tätä taustaa vasten olinkin mielissäni ja uteliaan innostunut, kun sain Turun kaupunginteatterin kanssa tekemäni blogiyhteistyön myötä tilaisuuden nähdä, miten Seilin tarina toimi kokonaisena musikaalina.

Ennakolta mietin, että tällaista kokonaisvaltaista, montaa eri taidemuotoa yhdistelevää teosta vaanisivat varmasti monet sudenkuopat, varsinkin kun Seilin keskeisenä ideana on kertoa sairaalasaareen sijoittuvaa historiallista tarinaa viime aikojen suurimpien suomipop-hittien avulla. Mietin, mahtaisiko sellainen onnistua lainkaan ilman päälleliimauksen tuntua?

Historia-alan ihmisenä aprikoin myös kiinnittäväni mahdollisesti liikaa huomiota mahdollisiin epähistoriallisiin yksityiskohtiin. Päätin kuitenkin olla välittämättä mahdollisista epäjohdonmukaisuuksista ja antaa tarinan viedä mukanaan. Sitä paitsi onhan taiteilijoilla aina oikeus tehdä omat tulkintansa todellisuudesta :)

 

 

Turun kaupunginteatterin Seili kertoo Sofian ja Johanneksen sadan vuoden takaisen rakkaustarinan. Epäsovinnainen suhde naimisissa olevaan mieheen johtaa lopulta siihen, että irtolaiseksi tuomittu Sofia passitetaan Turun edustalla sijaitsevaan Seilin mielisairaalasaareen. Siellä hän kohtaa joukon yhteiskunnan ulkopuolelle eristettyjä naisia, joilla kullakin on oma traaginen tarinansa kerrottavanaan - kuka on hukuttanut lapsensa, kuka polttanut kotinsa. 

Vaan mikä on sairaan määritelmä? Musikaali toi hienosti esille sen, että käsitys tästä on aina aikaan sidottu ja vallankäytön väline. Seilin potilaaksikin saattoi 1800-luvulla hyvin päätyä, kun ei vain istunut "huonona naisena" patriarkaalisen yhteiskunnan muottiin. Itse asiassa erinomaisen vertailukohdan näihin 1800-luvun syrjäytettyihin naisiin tuo vielä 1980-luvulla esitetty näkemys siitä, että aids-potilaat olisi voitu eristää ja sijoittaa Seiliin.

 

Musikaaliin genrenä kuuluvat kuitenkin dramaattisuus ja suuret tunteet. Näin oli myös Seilissä. Erityisesti musikaalin teemoina soineissa Emma Salokosken Veden alla ja Vartiaisen Seilissä tunteiden kirjo yhdistyi hienosti näyttävään tanssikoreografiaan ja visuaaliseen toteutukseen. Taustakankaalle heijastetut (autenttiset?) saaristomaisemat ja valoefektit saivat ihon kyllä sopivasti kananlihalle!

Musikaalin kappalevalinnat toimivat ennakkoaavistuksistani huolimatta yllättävän hyvin. Ehkä muutaman tunnetumman listahitin kohdalla alkuperäinen tulkinta puski hieman läpi, mutta varsinkin nimekkäittenkin artistien hieman tuntemattomammat kappaleet sekä selkeästi uusiksi sovitetut versiot toimivat hyvin. Esimerkiksi lähes inhoan Janna Hurmerinnan Sä et ole hullu-kappaletta, mutta mielisairaalan Alma-potilaan esittämänä se sai ihan uuden elämän. Toinen ihan uudelta kuulostanut kappale oli Jannika B:n Seuraavaan elämään, jonka alkuperäistä versiota en vaan kestä! Henkilökohtaisesti liikuttavin kappale oli kuitenkin Laura Närhen Mä annan sut pois, joka sai esityksessä aivan uuden merkityksen.

Mielestäni Seilin näyttelijäsuoritukset olivat tasaisen vahvoja. Sofian ja Johanneksen roolityöt olivat erinomaisia, mutta erityisen hatunnoston ansaitsevat mielestäni sairaalan lääkäriä  (en valitettavasti osaa kertoa näyttelijän nimeä) sekä jo aiemmin mainitsemani potilas- Almaa esittäneet näyttelijät. Ihailtavaa oli myös se, että lavastuksessa oli kiinnitetty huomiota aidonoloisiin yksityiskohtiin. Esimerkiksi hullujen huoneen seinän kaakelit olivat identtiset alkuperäisen kanssa!

Kaiken kaikkiaan Seili täytti asettamani odotukset: siinä oli sopivasti rakkautta, draamaa ja tragediaa. Loppuratkaisukaan ei ollut liian helppo tai sokerinen. Ammattilaisten yhteistyö oli saumatonta ja vaivattoman näköistä, vaikka jokainenhan nyt tietää, että musikaali on eräs teatterityön vaativimmista osa-alueista. 

Suosittelenkin Seiliä lämpimästi kaikille niille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet. Esitys oli viihdyttävä ja syvällinen samanaikaisesti. Tästä on kyse myös historian popularisoinnissa; asia, jonka puolesta myös itse puhun mielelläni! 

Toivottavasti Seili saa vielä joskus uusintoja. Miten olisi esimerkiksi esitykset autenttisessa ympäristössä Seilin saarella. Huh! Nyt ihokarvat nousivat kyllä uudestaan pystyyn...

Oletko itse nähnyt Turun kaupunginteatterin Seilin? Mitä mieltä olit siitä? Entä oletko vieraillut Seilissä? Onko sinulla jakaa jotakin historiallista anekdoottia aiheesta?

Mukavaa viikonjatkoa!

Valokuvat Seili-musikaalista on lainattu Turun kaupunginteatterin pressikuvapankista.

Mikä on se jokin, jolla itsesi keräät :)

Tervehdys!

Arvatkaapa, mistä tässä on kysymys ;)

No, iskä treenaa valitettavan loivaliikkeistä poikaansa (kröhömm... on tainnut tulla äitiinsä).

Alvari tosiaan kääntyi siinä neljän kuukauden kieppeillä, mutta käännöksiä on sen jälkeen tullut karkeasti arvioiden vain parisenkymmentä.

Kaveri kyllä tykkää olla mahallaan, mutta ei käänny itse kyseiseen asentoon, ei millään! Ei vaikka häntä houkuteltaisiin Auroralla... Värikäs video on kyllä nähtävä, mutta varsin oudolle mutkalle kääntyneenä.

Luulisi, että kertakäännös kirpaisisi vähemmän...

Tiedättehän Auroran elämäniloisen kappaleen Se soi? Alvarin versiossa Aurora laulaa tietysti musiikin sijaan maidosta:

Se pitää sut hengissä, pitää sut kasassa
(maito...)
se soi silloin kun on aihetta iloon
(maito...)
se sua seuraa niinku hai laivaa
 (maito...)
ja se virtaa sussa aina

pre-chorus:
illalla nukahdat ja aamulla heräät
mikä on se jokin, jolla itsesi keräät
(maito...)


chorus:
anna maidon tehdä taikoi
missä ikinä se vaan soi
tuo mieleen vanhoja aikoi
joten kädet yhteen ohoi
maito kopistaa kantoi
missä ikinä se vaan soi
sanoille elämän antoi
joten nosta sun jalkoi



se vaani sua se ei jätä rauhaan
(maito...)
et noin vaan pääsekään siitä eroon
(maito...)
se sua kiusaa, silti hellästi koskettaa
 (maito...)
ihan turha juosta pakoon
(maito...)

No, lopulta iskänkin kärsivällisyys loppui ja pikku ukko käännettiin masulleen. No, neuvolassa ei olla vielä huolissaan. Annetaan vielä kaikkien kukkien kukkia :)

Mukavaa päivänjatkoa!

Ps. Alvarin yllä on mummin retrovaatevaraston huipentuma - psykedeelinen ronsuhaalari :D

Haaveet kaatuu ja muita mukavia lastenlauluja?

Ystäväni kävi viime viikolla kyläilemässä ja Alvariin tutustumassa. Vaihdettiin tietysti kuulumisia ja hän kertoi olleensa kummityttönsä 6-vuotissynttäreillä. Juhlakalun toivomuksesta synttäreillä oli ollut disko peilipalloineen ja tytön synttärilahjaksi toivoma ja saatu Robinin levy oli juhlissa tanssahdeltu läpi.

Ok, mulle tuli yllärinä jo se, että jo 6-vuotiaat fanittaa Robinia. Toisaalta kyseessä on viimeisen päälle siloteltu kiiltokuvamainen tuote, jota on varmasti melko turvallista ihailla, vaikkei kaikki Frontside Ollie tai Loopilla-sanoitukset ihan aukenisikaan. Sen sijaan tyttö oli toivonut lahjaksi myös Cheekin levyä ja eräs hänen lempparibiiseistään kyseiseltä artistilta on Sokka irti. Kuulema kipale ja koko artisti on kovaa valuutta päiväkotiväen keskuudessa.

Siis häh? Eivätkö pikkulapset enää kuuntelekaan Popsi popsi porkkanoita ja Nalle Puhin hinajalauluja? Voi apua. Tervetuloa Tilda raadolliseen todellisuuteen...

Otetaanpa pieni näyte Cheekin kipaleen sanoituksista:

Sokka irti, mä vedin päivin öin. Läträsin vaan kesän, duunit laiminlöin. 

Buum buum pau! Mä vedän sokan irti. Rohkeut ku Rokan silmis, paukkuu ku sotafilmis. Boom shakalaka, tulta saatana! Ruuti on kuivaa, mukis on märkää. 

Tuo kisu vapaa ja yksin ei Cupido härnää. Oon kai syntyny rellestään. Miks hidastaa, ei oo hyydytty ennenkään. Mee kirkkoon meditoimaan jos haluut pysyy hiljaa, mut jos oot messissä, ryypyt ilmaan. Viisasten juomaa, mut ei tee pahaa tyhmällekään. Ja sit ku lähtee hyväl ryhmäl vetään. Sellanen pikkuvika mus on kai, ku maistuu ni sit tilataan pulloittain.

 Ryyppäämistä, naisia ja kiroilua. Anteeksi nyt, taidan olla aika konseravatiivinen, kun ei uppoa...

Ja toinen näyte. Kun lastentarhanopettaja äitini oli vielä työelämässä, vietettiin hänen päiväkodissaan lelupäivää. Eräs pikku jannu toi Pahat pojat-elokuvan sountrackin kotoa. Hänen lempilaulunsa levyltä oli jore Marjarannan kipale Haaveet kaatuu:

Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu

Niin, aika surkeaa, jos haaveet kaatuu jo kuusi vuotiaana. Nyt, kun aloin pohtiman asiaa tarkemmin, ärsyynnyin vallitsevasta trendistä todenteolla. En todellakaan haluaisi, että Alvari diggaisi moisia biisejä esikouluikäisenä. Tätäkö nykyajan viihdeteollisuus ja tosi-tv saa aikaan? Miksi Voice Kids ynnä muissa kilpailuissa lapset laulavat samoja biisejä kuin aikuiset? Ensinnäkin tosi tylsää ja apinoivaa mutta kysyn varsinkin tätä:

Miksi lapset eivät saa olla lapsia edes 10-vuotiaaksi saakka? Onko teillä ajatuksia aiheesta? 

No, kahden kuukauden ikäiselle voi ainakin soittaa vielä tällaisia levyjä...Millaista lastenmusiikkia teillä kuunnellaan? 

Edit: Kiitos kaikille kommenteista! Tällaiset maltilliset mielipidepostaukset ovat bloggaamisen suola. Vaikka olen edelleen ajatusteni takana, täytyy todeta, että avarsitte näkymyksiäni. Toki aikuisten musiikki on kautta aikain ollut osa lapsuutta ja vanhempien levyjä kuutelevat myös perheen pienimmät. Lapset tekevät niistä omia lapsekkaita ja riemukkaita tulkintojaan :) Varsinaista aikuisten musiikkia en kuitenkaan menisi edelläänkään pikkulapsille ostamaan. Kyllä he ehtivät niitä levyjä vanhemmallakin iällä kuluttamaan. 

Kiitos myös lukuisista hyvistä musasuosituksista. Ilmeisesti niistä oli hyötyä blogin lukijoille laajemminkin :)

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Huomenisia!

Ähäskutti, en nyt tietenkään ala paljastelemaan lapseni nimiä, en edes pohtimaan suosikkinimiäni täällä palstalla.  ;)

Pidän lapsen nimeämistä hyvin intiiminä ja yksityisenä asiana ja makuja on niin monta kuin ihmisiäkin. SIksi en ala täällä edes luettelemaan, millaiset nimet ovat suosikkejani tai inhokkejani. Nostamalla joitakin ylös ja mollaamalla toisia pahoittaisi automaattisesti aina jonkun mielen. Totean ainoastaan, että mielestäni jälleen kerran tytölle olisi ollut helpompi keksiä nimiä. Jostain syystä tytön nimi miehelläni ja minulla oli ollut jo vuosikausia mietittynä, mutta eipä vain pojan... Lisäksi pidän ohjenuoranani sitä, että en aio antaa lapselleni nimeksi mitään sellaista nimeä, joka toistuu alituisesti Hesarin ristiäispalstoilla tai vauvalehtien sivuilla, paitsi jollei se nyt satu olemaan jokin ikiaikainen oma suosikki.

Oikeastaan vaikeinta nimen miettimisessä on se, että nimet assosioituvat eri elämänhistorian kokeneiden ihmisten mielissä ihan eri tavoin. Jollekulle vanhan herttaisen ennen Suomen itsenäistymistä syntyneen sukulaisen nimi saattaakin tuoda mieleen naapurin kalapuikkoviiksisen insinöörin (heh, tutut - tästähän on keskusteltu). Toisaalta, vaikka oman tai puolison suvun perinnenimien joukosta voi bongata tosi kivojakin nimiä, ei koskaan tiedä, millaisen reaktion nimen kuuleminen aiheuttaa sukulaisissa. Voihan olla, että nimi, johon sitä kantanut ihminen assosioituu ei olekaan ollut kovin mukava. Vanha sanontahan sanoo, ettei nimi miestä pahenna, mutta toisin päin saattaakin olla ihan totta... Siksipä, vaikka toki vanhemmat ovat ne, jotka valitsevat nimen, on mielestäni paikallaan pieni hienotuneisuus vanhempia sukupolvia kohtaan, jos suvun historia on jossain määrin selvillä.

No, jos en oikeita nimiä täällä paljasta, voin hieman kertoa poikaisen omalaatuisista työnimistä. Olettekin ehkä huomanneet, että käytän täällä blogissa välillä vähän hassusti väännettyjä sanoja. Osa on varmasti ihan kirjoitusvirheitä, mutta esim. poikainen on nimitys, jota käytämme ihan oikeasti pikkuisesta ;)

Kuva Ikean sivuilta.

Lisäksi käyttöömme on vakiintunut niinkin kummallinen ilmaus kuin Maatta. Meille kaikki alle kolmivuotiaat eli vauvat ja taaperoikäiset ovat maattoja. Nimitys sai alkunsa aikoinaan, kun mieheni alkoi naureskella Ikean hauskalle Mata-nimiselle taaperoiden sammakkoiselle ruokailusetille. Mietimme, että tuttavapiirissä on jo niin paljon lapsia, että pitäisikö itsekin varustautua vierailuiden varalle ;) Jostain kumman syystä nimitys vain jäi käyttöön, ja mieheni ei ole lastaan vielä miksikään muuksi oikeastaan kutsunut. Itse olen taivutellut sanaa taas vähän eteenpäin erilaisiin hellittelymuotoihin, mutta mitään perus masuasukkinimityksiä meillä ei ole käytetty ;)

Jalkapallon MM-kisojen aikaan poikainen möyri mahassa kovasti, joten keksin vielä yhden lempinimen - Mourinho. Kyseessä taitaa olla ihan oikea portugalilaisen pelaajan nimi, ja sopihan se hyvin tämän kesän latinoteemaan. Tosin, kisoja katsoessa tuttavamme saivat myös päähänsä auttaa meitä nimenvalinnassa perin mielenkiintoisella tavalla - he sanoivat, että nimetään vauva seuraavan maalintekijän mukaan. Jep. Peli taisi olla kahden latinomaan välinen. Maalin teki tietysti Ángel Fabián di María... Mitenkähän istuisi ihan tällaisen suomalaisen sukunimen kanssa :D

No, tällaista keveämpää hassuttelua tällä kertaa. Niin, ja jos Herra Råtalta kysyttäisiin, niin poika pitäisi nimetä Maradonaksi. Syyn tähän olen kertonut jo neljä vuotta sitten :D

Laitetaanpa loppuun vielä jyrsijän valinta päivän biisiksi. Onhan siinä mukana omakin suosikkini eli Heikki The Koirakaveri :D Mukavaa alkuviikkoa!

Ps. Sivupalkin kysely jatkuu vielä muutaman päivän :)

Lohtu

Tiistaista!

Voi veljet, tämä on jo blogini 1100. postaus! Välillä kyllä mietin, että milloinka alan toistaa itseäni niin pahasti, että blogia ei ole enää järkevää jatkaa. Pidän itseäni melko mielikuvituksellisena ihmisenä, mutta aina välillä luovuus joutuu koetukselle. Sinänsä olen kuitenkin ylpeä siitä, että suurimman osan tämän blogin jutuista olen ideoinut ihan itse, enkä kovin usein ole lähtenyt mainostuslinjalle. En uskalla enää kolmatta kertaa laittaa tuohon sivupalkkiin mitään kyselyä, mutta haluaisitteko te lukijat auttaa Tildaa mäessä ja kysyä pitkästä aikaa jotakin minulta tai ehdottaa postausaiheita?  Vaikkapa tämän tuhat kesää, sata yötä-henkisen postauksen kunniaksi ;)

Eilinen astetta lämpöisemmän päivän asu oli melko edullinen. Kuusi vuotta vanha neulenuttu maksoi Vero Modan alessa aikoinaan 5 e, saman verran kustansi tämä hippihenkinen H&M-tunika Ihana Kirppiksellä alkukeväästä. Silloin se vielä roikkui yllä, mutta nyt etumus sekä ylempänä että alempana on kerännyt kiitettävästi täytettä ;) Kengät ovat puolestaan ihan uudet; ostin nuo Tosca Blue-merkkiset ballerinat Hulluilta Päiviltä. Laukku on Lumin ja legginssit ihan karseat, mutta menköön muiden puhtaiden puuttuessa...

Eräs toinenkin Tuomas Holopaisen uudemmista kappaleista on soinut koneellani viime aikoina. Uutta lastensairaalaa promoava Lohtu kokoaa Suomen ykkösrivin artisteja hyvän asian taakse. Itse alan itkeä joka kerta vähintään videon puolessa välissä. Syynä ovat varmasti vähintään nämä raskaushormonit...Käykö kenellekään toiselle niin?

A Lifetime of Adventure

Äh Holopainen, mitä menit taas tekemään! Nyt tämä korvamato soi päässäni kaiken aikaa ;)



Mutta täytyy myötää, että Tuomas Holopainen ja Johanna Kurkela ovat aika perfect match - niin ammatillisesti kuin kaiketi henkilökohtaisessa elämässä (?). Eniveis, kauniilta kuulostaa ainain minun korvaani :)

PS. Blogger sekoili ja jouduin hävittämään sivupalkissa olleen kyselyn. Pahoitteluni! Tein uuden kyselyn, joka on avattu samassa paikassa. Jos vain viitsitte, käykääpä klikkailemassa :) Pahoittelut bloggerin sekoiluista!

Toivon, että onnen kultakäsi antoi, mitä hait...

Iltaista!

Heti alkuun kiitos ihan mielettömästi tuosta kommenttitulvasta boksin puolella. Jotenkin tuntuu, että kommentointi on ollut viime kuukausina jotenkin vireämpää tässä blogissa kuin pitkään aikaan. Ja se ei ole kyllä ainakaan minun vuorovaikutustaitojeni ansiota; en ole oikein kunnolla aina ehtinyt vastailla kommentteihin. Yritän nyt huomioida nuo pariin edelliseen postuakseen tulleet kommentit ennen kuin väsään uutta postausta. Siihen aika onkin kyllä aika kortilla; seuraavan viikonlopun korjaan taas ylppäreitä aika tiiviisti.

Päivän asuna oli tänään H&M-painotteinen asu. Nuttu on blogissa monesti nähty merinovillaneuletakki, jonka omistan myös haalean vaaleanpunaisena ja viininpunaisena. Ihan huippu sarja, sanon minä!

Tunika on jälleen sellainen neljän euron löytö Ihana Kirppikseltä. Tämän alla masulla on tilaa vielä hetken kasvaa, vaikkei se trikoota olekaan. Asu keräsi muuten aika lailla kehuja tänään työpaikan nuoremmilta ;)

Tässä vielä lähi kuva nutun napeista ja lempirihkamakorustani, sydämestä.

Lush Designs-peltipurkki majailee tällä hetkellä olohuoneen puolella, vaikka ajattelin alunperin sijoittaa sen keittiöön.

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Pidin eilen viimeisen aamunavauksen ehkä todella pitkään aikaan. Mietin kovasti, mitä haluaisin sanoa. Sitten keksin soittaa Johanna Kurkelan ihastuttavan kappaleen Jossain metsäin takana. Olen monasti ajatellut, että jos aamunavausnakki osuu ihan toukokuun loppuun, soittaisin sen joskus abeja ja ysejä silmällä pitäen. Tilaisuutta ei tule ainakaan tänä vuonna, joten omistin sen nyt maaliskuussa oppilailleni ja kiitin tästä vuodesta. Kerroin, että heitä on ollut ilo opettaa.

Nyt omistan samaisen kappaleen myös teille lukijoilleni ja kiitän, että olette, osa hyvinkin pitkään, seuranneet tätä blogia ja ilahduttaneet kommentein myös minua :)

Ps. Kysely jatkuu vielä muutaman päivän ajan tuossa sivupalkissa :)