lauantai 31. maaliskuuta 2012

Sikalat - Svinalängorna

Rakastan lukemista, koska se niin kliseiseltä kuin kuulostaakin laajentaa käsitystä ympäröivästä todellisuudesta. Meillä on yksi elämä, mutta ympärillämme eletään rinnakkaisia maailmoja niin monia kuin meitä ihmisiä täällä maan päällä on. Lukemalla on mahdollista raottaa verhoa eri todellisuuksien välillä. Parhaassa tapauksessa jotakin arvokasta tarttuu mukaan sydämen sivistykseksi. Koen erityisen koskettavaksi ja valaisevaksi sellaisen kertomakirjallisuuden lajin, joka linkittyy johonkin historialliseen ajanjaksoon jossakin kulttuuripiirissä - vaikka kyseessä olisi yksittäisen henkilön näkökulmasta kerrottu, sepitetty romaani, voi se huolellisen taustoittamisen ja lähdekritiikin ansiosta olla koskettava ja valaiseva lukuelämys. Tällaisia teoksia ovat minulle olleet esimerkiksi Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa ja Sofi Oksasen Puhdistus. muistelmien puolelta vastaavanlaisen vaikutuksen minuun on tehnyt esimerkiksi kiinalaisen historioitsijan Jung Changin teos Villijoutsenet, joka kertoo hänen sukunsa naisista 1900-luvun Kiinassa.

Viimeisin tällainen johonkin historialliseen ajanjaksoon sidoksissa ollut lukukokemus oli ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken esikoisteos Sikalat (Svinalängorna), joka voitti aikoinaan myös merkittävän ruotsalaisen August-kirjallisuuspalkinnon. Luin teoksen jo hiihtolomalla, mutta sairastuminen sotki aikeeni kertoa lukukokemuksestani myös täällä blogin puolella.

Sikalat kertoo nuoren suomalaistyttö Leenan kasvutarinan. Leenan perhe, kuten niin monet suomalaiset, olivat muutttaneet 60-luvun lopulla Ruotsiin paremman elämän toivossa. Tulevaisuus Ystadissa näytti valoisalta: oli vuokrattu kerrostaloasunto, jonka keittössä on paljon kaappeja, sekä kuumaa että kylmää vettä tulee hanasta, uudet muovimatot ja jopa sisävessa! Kaikki järjestyisi. Perheen isä vannotti lapsia valittamasta siitä lähtien mistään. Leena päätti mielessään pitää lupauksen.

Aluksi vanhemmat kävivät töissä ja kaikki sujui päällisin puolin hyvin; isä oli sorvarina paikallisessa tehtaassa ja äiti kävi siivoamassa hotelleja. Viikonloppuisin isä paistoi pannukakkuja. Lapset löysivät uusia ystäviä naapurinlapsista, jotka asuivat vastaavanlaisissa köyhille tarkoitetuissa vuokra-asunnoissa. He eivät tienneet, että sosiaaliviranomaiset nimittävät aluetta nimellä svinalängorna - sikalat - alemman sosiaaliluokan kasaantuneiden ongelmien takia.

Vähitellen alkoi ilmaantua ongelmia: vanhempien kosteat illanistujaiset ystävien kanssa venyivät useiden päivien mittaisiksi, mistä seurasi, että työnteon sijaan vanhempien päivät kuluivat sängyn pohjalla humalassa tai krapulassa maaten. Leena löytää heidät usein jopa henkitoreissaan lian ja oksennuksen keskeltä. Kotiin Leena ei oikeastaan halunnutkaan mennä, vanhempien pahimmat ryyppäyskierteet 10-vuotias tyttö eleli ystäviensä luona yökylässä. Kun vanhemmat pääsivät taas kuiville, he lupasivat aloittaa puhtaalta pöydältä. Pitkän aikaa pieni tyttö myös uskoi tämän toiveikkaana - kukapa ei haluaisi omista vanhemmistaan uskoa hyvää.

Leenan elämän kiinnekohdiksi nousivat koulunkäynti ja uimaharrastus. Kannustavien opettajien ja uimajoukkueen priimuksen asema antavat tytölle keinon selvitä elämän laskusuhdanteissa. Toisaalta koulumaailman kautta Leenalle selviää erinäisiä faktoja ruotsalaisen luokkayhteiskunnan todellisuudesta: vieraillessaan luokkatoverinsa syntymäpäivillä, jossa uiskenneltiin omassa uima-altaassa ja syödään kaiken maailman ihania herkkuja, hän ei voi mitään rintaan tulvahtavalle kateuden tunteelle. Sinänsä tasa-arvoisuuden mallimaassa, ruotsalaisessa kansankodissa, ihmiset elivät aivan erilaisissa todellisuuksissa:

Oli merkillistä asua Noidan ja Gorillan kanssa kun Melukylän lapset kävivät kaupungilla tivolissa.

Voisi sanoa, että Sikalat on hyvin yhteiskunnallinen, jopa poliittinen romaani. Se sen tarkoitus vamasti myös on ollut, sillä Alakoski on toiminut urallaan mm. Ruotsin vasemmistopuo­lueen entisen puheenjohtajan Gudrun Schymanin lehdistösihteerinä. Ja ajatuksia teos herätti ihan oikeasti - niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisessa mielessä. Mietin omaa taustaani ja lapsuuttani. Rehellisesti, käsi sydämellä voin sanoa, että olen syntynyt kultalusikka suussa. Lapsuuden perheessäni ei ole ollut alkoholismia ja muita pahoja ongelmia. Meillä oli varaa tehdä ulkomaanmatkoja ja saimme viikkorahaa. Saimme huomiota ja rakkautta vanhemmiltamme rajojen kera. Mistään ei ollut puutetta, vaikkemme toki ilmaiseksi kaikkea saaneetkaan. Yrittäjäperheen lapsena oppi arvostamaan työntekoa.

Ruotsissa on vakiintunut käyttöön termi klasresan, luokkaretki. Sillä tarkoitetaan mahdollisuutta kivuta yhteiskunnan hierarkiassa sosiaaliluokasta toiseen. Esimerkiksi kirjalija Susanna Alakoski on kertonut hänen kohdalla käyneen näin - svinalängornassa asuneen työläisperheen tyttärestä on tullut keskiluokkainen, akateemisen loppututkinnon suorittanut hyvällä tukholmalaisalueella asuva perheellinen nainen. Tällä Ruotsissa ollaan myös tietyssä mielessä ylpeilty, kansankodissa kuka tahansa voi kurkottaa korkealla, yhteiskunnan turvaverkko piti siitä huolen.

Mutta onko asia oikeasti näin? Kuinka helppoa on nousta yhteiskunnan hierarkiassa, jos lapsuuden lähtökohdat ovat heikot? Lukiessani opopääsykokeisiin olen törmännyt jälleen teorioihin siitä, kuinka koulutusjärjestelmä ja yhteiskunnan muut rakenteet itse asiassa suosivat eliitin tai yleensä ylempien yhteiskuntaluokkien vallassa pysymistä. Paremmin toimeentulevien ja akateemisesti koulutettujen perheiden lapsilla on paljon paremmat mahdollisuudet omaksua sellaiset koodit ja kieli, jota tarvitaan menestyäkseen elämässä. Koululaitoskin vaikuttaisi olevan olemassa uusintaakseen vain vanhoja valtarakenteita. Luokkaretki ei olekaan itsestään selvyys, vaan vaatii heikoista lähtökohdista tulevilta suurempaa ponnistusta kuin niiltä jotka saavat sosiaalista ( ja myös sitä taloudellista) pääomaa jo äidinmaidossa.

Mietinkin omaa asemaani opettajana. Vaikka haluaisinkin, osaanko silti kohdata oikein kaikenlaisia oppilaita ja oppijoita. Jos Pekka ei pysy luokassa paikallaan ja Liisa kyseenalaistaa kaiken, se voikin (murrosiän ja oppimisvaikeuksien ohella) kertoa hänen taustastaan ja siitä, ettei kyseinen nuori pysty ymmärtämään ylempien yhteiskuntaluokkien määritttelemän koulutyön merkitystä. Sillä ei ole tarttumapintaa hänen kokemushistoriassaan. Koko koulumaailma siis puhuu eri kieltä kuin hän ja siksi ne eivät koskaan kohtaa. Erilaisista lähtökohdista tulevana opettajana puhun minäkin todennäköisesti eri kieltä kuin kyseinen oppija. Ehkäpä tämän ristiriidan tiedostaminen on hyvä lähtökohta kehittymiselle opettajana.

Mutta takaisin Alakosken romaaniin. Sikalat on sävyltään sekoitus raadollisuutta, jopa inhorealismia, mutta toisaalta kirjan lapsen äänellä kerrottu kirja kuvastaa lasten uskomatonta optimismia ja sitkeyttä. Rakkautta janovalle lapselle voi riittää kannusteeksi yksi hänet huomioiva aikuinen tai mielekäs harrastus. Voi, kun vajavaisena ihmisenä ja huonoina päivinäkin jaksaisi muistaa tämän! Suosittelen siis lämpimästi Sikaloita luettavaksi - niin opettajille kuin muillekin.

Herättikö Sikalat sinussa ajatuksia? Oliko siitä tehty elokuva Sovinto näkemisen arvoinen?

Ps. pakko laittaa vielä tähän loppuun vielä kaksi ihan erilaista kappaletta, joita kuuntelin tätä postausta tehdessä (ja jotka jotenkin istuvat teemoiltaan tähän postaukseen)...





kuvalähteet: 1ja 2

torstai 29. maaliskuuta 2012

Ihana Marianne Faithfull


Viattomuutta, rokkikukkojen deittailua, suloisia mekkoja ja huumeongelmia - sitä oli Marianne Faithfullin nuoruus.


No, minulle riittäisi ihan tuo musta mekko noilla pitsisillä kauluksilla. Höystettynä tietysti Mariannen ikiklassikolla "As Tears Go By"

Mukavaa illanjatkoa! Minä jammailen täällä taloustiedon koetta laatien ja ikävöin siippaani tuolla jossain Venäjän ilmatilassa...




Kuvat blogista Good Vibrations

Vitriinipähkäilyjen lopputulos

Torstaista!

Vierailu Juvin Halikon tehtaanmyymälässä antoi uuden suunnan vitriiniaikeillemme. Vanhat talonpoikaiskaapit ja Villinki-haaveet nimittäin väistyivät ryminällä, kun näimme tarjolla olleen Ruustinna-vitriinin. Kyseistä erikoiserä vitriiniä oli jäljellä vain yksi kappale. Ruustinnan sirous, uniikkius, kapea malli ja läpikuultavuus olivat ne tekijät, jotka vakuuttivat lopulta myös mieheni. Tämä on investointi tulevaisuuteen ja kestänee myös mahdollisille jälkipolville. Järki ja tunteet siis kohtasivat kerrankin sopivalla miksauksella :)


Ruustinna-vitriini tulee saamaan Osmo Color-puuvahauksen luonnonvalkoisen värisenä. Kotiin saamme sen joskus pääsiäisen jälkeen.

Nyt hieman välipalaa ja sitten Nordean talosutietokilpalukysymysten kimppuun!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Kömpelöinen

Blogin pitäminen on välillä aika nolostuttavaa. Tuttavani, jotka tietävät tästä harratuksestani ovat saattaneet todeta, että Tildallahan ei ole ilmeisesti mitään ongelmia poseerata valokuvissa. No näinhän asia ei ole. Ensinnäkin koen valokuvissa poseeramisen inhottavaksi. En ikinä tiedä, mihin kädet ja jalat tulisi laittaa, jotta näyttäisi järkevältä ja rennolta. Olen oikea kömpelöinen. Minulla ei ole minkäänlaisia kehonhallinnan taitoja (ja se johtuu tietysti siitä, ettän ole koskaan harrastanut kunnolla liikuntaa). Blogikuvia aloin ottaa, koska halusin jakaa tyylini toisten kanssa. Paljon kivempaa olisi törmätä vain kadulla ja hihkaista puolin ja toisin, että onpa vaikka ihana mekko! Mutta eiväthän suomalaiset niin toimi, vaan lorvivat täällä blogosfäärissä...

Toinen luulo on se, että blogin pitäjällä on varmasti joko tosi hyvä tai sitten vastaavasti tosi huono itsetunto. Kun kehtaa itseään ja vaatteitaan esitellä se johtuu joko hirveästi egosta tai sitten kaipaa jatkuvaa pönkitystä itsetunnolleen. Hmm... Nuo väitteet eivät varmasti ole täysin perättömiä, mutta enemmän olen kyllä kaivannut huomiota niille syvällisemmille postauksilleni.

Minua ei ole koskaan vaivannut laittaa näitä hullunkurisia asentovääntelyitä tänne blogosfääriin, vaikka välillä jonnekin "ammattimaisemman" bloggaajan sivuille eksyessä saaattaa hetkellisesti hieman hävettää, että mitäs tässä oikein räpeltää. Ajoittain koen (viime aikoina taas ehkä hieman enemmän kuin ennen) lievää alemmuutta blogimaailman kilometrikoipia katsellessa. Olen joutunut myöntämään, että kaipa sille on kuitenkin syynsä, että mallitkin ovat tietyn mittaisia. Kyllähän ne nykymuodin mukaiset asukokonaisuudet kieltämättä näyttävät paremmilta pitkillä ihmisillä ja varsinkin kameran linssin läpi kuvattuna.

Mutta saahan sitä kömpelöinenkin räpeltää. Ja edelleen olen sitä mieltä, ettei naisen kauneus ole koipien mitasta kiinni (mutta sen sijaan tietysti ehdottomasti siitä, kuinka hyvin 40-lukulainen nutturakampaus kunakin aamuna onnistuu... ) :)

Hyvää illanjatkoa!

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Keväisempää palleropaitaa

Tervehdys pitkästä aikaa!

Säntillinen elämäni jatkuu, mutta tänään ehdin tehdä jopa pienen blogipostauksen :) Mietin välillä, että (lukion) opettajan työ mahtaa kuulostaa paikoin melkoisen ankealta. Sunnuntait ovat järestään työpäiviä ja koe- ja ylioppilaskoeviikkojen aikana pusketaan töitä kellon ympäri. Toisaalta erityisesti yo-viikot ovat ammatillisesti kiinnostavia; itse ainakin jaksan tutkia ja pohtia uusimpia yo-kysymyksiä ja miettiä, kuinka opetusta kehittää eteenpäin. Kollegojen tapaaminen pistekokouksissa ja tehtävien pisteytysten miettiminen porukalla ovat antaneet ainakin minulle motivaatiota ja vahvistanut tunnetta siitä, että oma ala on löytynyt.

Arjessa päivää voi edelleenkin piristää asuvalinnoilla, tosin viimeisimpien viikkoja olen kokenut kroonista värikkäiden vaatteiden pulaa - kaipaisin kovasti haaleiden ja tummien talvisten sävyjen tilalle pinkkiä, fuksiaa, punaista, vihreän sävyjä ja hieman jopa keltaista ja oranssia. No, kuvissa näkyvä H&M:n punavalkoinen pallopaita olkoon ensiapua pahimpiin oireisiin ;)


Mieheni on muuten lähdössä loppuviikosta viikon reissulle Singaporeen. Kyseessä on työmatka, mutta muutaman päivän hän samalla ihan lomailee. Minulla on siis rauha korjata kokeita ja ehkä ehtiä lopulta avaamaan ne pääsykoekirjatkin...

Mutta onko joku teistä käynyt Singaporessa? Mitä siellä kannattaisi tehdä ja nähdä? Entä shoppailuvinkit? Mitä voisi tuoda vaikka vaimolle? :D

Mukavaa illanjatkoa!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Bussipysäkillä

Iltaista!

Yhteiskuntaopin yo:t on korjattu, siinä välissä yhdet yläkoulun historiankokeet. Nyt on menossa hissan yo:t. Kahvia ja Haribon Matador Mixiä kuluu, mutta samoin myös Janos Valmusta!

Kyllähän kai te kaikki kyseisen artistin tiedätte? Tuttu jo Radio Helsingin paskalta listalta ;) Kuunnelkaapa edes kerran alusta loppuun ja muistakaa - kappaletta ei saa jättää kesken! Tämä kuuluu suomalaiseen yleissivistykseen :D

torstai 15. maaliskuuta 2012

Kiirettä, eikä niin vähän...


Ensin on vuorossa kahdet ylppärikorjaukset...

...sitten yläkoululaisten perinteikäs Nordean järjestämä taloustietokilpailu (ääh, ihan turha lisätyö tähän elämäntilanteeseen)...

...sitten olis koeviikko...

... ja pääsiäisen jälkeen kahdet pääsykokeet...

... ja jos jommassakummassa kirjallisuuskuulustelussa tärppää, niin pääsykokeiden kakkosvaiheet...

...perustyö jakson vaihtumisineen pitäisi tietysti hoitaa kunnialla tässä samalla...

Seuraavat 8-10 viikkoa ovat siis aika raatamista meikäläisen elämässä, joten tämä blogi vetäytynee keväthorrokseen. Jos jokunen asukuva silloin tällöin kelpaa, niin niitä voin lykätä, mutta syvällisempiin pohdintoihin en ehdi. Toivon vain, että osaisin painottaa tulevien viikojen tekemiset oikein. Saa tsempata :)

Moikka! Mukavia kevättalven ja kevään hetkiä kaikille :)

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Sinikukallisen mekon päivitys kevääseen

Ulkona tuulee ihanasti! Se on sellainen kevättuuli, joka sulattaa lumen ja karkoittaa pilvet taivaalta!

Tuollainen keli inspiroi vihdoin myös pukeutumaan hieman keväisemmin. Tänään se tapahtui päivättämällä ympärivuotisessa käytössä olevaa Zaran mekkoa

Tumman neulenutun tilalle tuli kermanvaalea yksilö. Kengät ja nahkavyö ovat vaaleaa nahkaa.

Kattauksen huipentaa 50-lukuinen rintarossi ja vinkasahtanut nutturakampaus (on se premminkin onnistunut...)


Loppuun vielä ehkä kaunein suomeksi tehty rakkauslaulu ikinä (pääsee ainakin omaan top kymppiini...) ja vielä iki-ihanan Laura Närhen esittämänä... Onneksi tästäkin kappaleesta on vihdoin olemassa musiikkivideo :)

Mukavaa päivänjatkoa!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Uusia vitriinihaaveita

Iltaista!

Muistin uusimman sisustuslehden sivuja selaillessani varteenotettavan vaihtoehdon taannoisille vitriinipohdinnoilleni. Kotimainen Juvi-Production valmistaa Suomessa tehtyjä täysipuisia huonekaluja, joiden pintakäsittelyyn ja väriin voi itse vaikuttaa. Vaihtoehtoja näyttäisi olevan pilvin pimein! Omaa silmäääni miellyttivät ainakin seuraavat vaihtoehdot, mutta sen tarkemmin en alkanut vielä mittailemaan, mitkä niistä mahtuisivat meidän keittiöömme:

Nämä kaksi ylintä kelpuuttaisin mielihyvin kotiimme, ehkä myös kolmannen kippurajalkaisen tai tuon puunvärisen (tietysti) valkoiseksi maalattuna...

Jos noin leveät eivät mahdukaan, niin tarjolla on myös kapeampaa mallia...

Onko teillä kenelläkään kokemusta Juvin laadusta ja hinnoittelusta? Hintoja ei kerrota yrityksen sivuilla kovin tarkasti, sillä kuulema puun laatu (esim. oksaisuus) vaikuttaa lopulliseen hinnoitteluun. Sen verran innostuin Juvista, että taidan ehdottaa miehelle viikonloppuretkeä Halikkoon, jossa sijaitsee liikkeen tehtaanmyymälä. Sellaiset löytyvät myös Esposta ja Vantaalta, mutta Juvin tuotteita myydään myös Lahdessa, Kotkassa ja Porvoossa. Juvilla on muuten myös oma blogi, joka löytyy täältä.

Mukavaa viikkoa!

Ps. Myöhemmin viikolla kuulette ehkä nopekoulutuksesta, jahka jaksan / ehdin sellaisen väsätä tässä yo-kokeiden korjauksen lomassa...

kuvalähteet: Juvi-Production

torstai 8. maaliskuuta 2012

Tilda-tyylin anatomia


Tänään ylläni oli jotakin, mitä voisin kuvata tyylini ytimeksi - pallokuosinen vekkihame, pyöreäkauluksinen paita, hempeä neulenuttu, hieman riippuvat "mummokorvikset" , hopeinen lempiriipukseni kaulassa ja hiukset nelkytlukulaisittain (otaksun, että ainakin hieman kyseisen vuosikymmenen tyylisesti) sisäänpäin laitettuna.

Olen omasta mielestäni löytänyt tyylini. Siinä on edelleen hiomista, varsinkin housujen suhteen, mutta erityisesti tänään tunsin oloni viehättävksi ja olin olotilaani tyytyväinen. Voi, kun voisin kertoa sen myös sille 15-vuotiaalle epävarmalle Tildalle!


Hyvää naistenpäivää me!

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Keltaiset kesäkengät 40-luvun tyyliin

Maaliskuu on ilmeisesti se kuukausi, jolloin kannattaa satsata tulevaan kesäkauteen. En oikeasti usko, että toukokuun lopulla löytäisin enää omaa kokoani. Se on paha juttu, varsinkin jos on mennyt menettämään sydämensä jo helmikuussa. Aika harvoin enää käy näin, sillä unelmieni asut ja asusteet löytyvät vanhojen naistenlehtien sivuilta kauppojen valikoiman sijaan. Voi kiitos Din Sko, kun valikoimastanne löytyi pitkästä aikaa jotain muutakin kuin niittiä ja rokkia.

Näköjään joku toinenkin oli menettänyt sydämensä...

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Hanki kantaa!


Tänään koulullamme oli urheilupäivä. Reipasta ulkoilua koko päivä. Sitä sopisi olla kyllä useamminkin teoreettisen ja raskaan sisäilman sijaan ;)

Ulkoilimme mieheni kanssa myös viikonloppuna, oikeastaan ensimmäisen kerran sitten sängyn pohjalle nuuduttaneen flunssan. Lupailin jossain vaiheessa julkaista kuvia myös ulkoretkiltämme, joten tässä seuraavana pieni kuvakavalkaadi. Ensimmäisenä päivänä reippailimme kotiseutumme lumoavissa maisemissa ihan teitä pitkin, mutta aurinkoisena sunnuntaina uskaltauduimme uusiin ulottuvuuksiin eli kevätauringon panssaroimille hangille. Tuttuakin maisemaa katsoo ihan uudenlaisesta vinkkelistä, kun uskaltautuu seikkailuun! Mukaan tosin olisi pitänyt ottaa vielä termos täynnä höyryävää kaakaota ja pientä purtavaa :)


Koittakoon aurinkoisia päiviä vielä rutkasti tänä keväänä!