Korjailen tässä koepinoja kaiketi hamaan tulevaisuuteen, mutta suon nyt pienen hetken blogillekin.
Usein taitaa olla niin, että vanhempana tajuaa äidin olleen oikeassa, ainakin osassa asioista ;)
Tämä pätee varmasti vähän kaikkeen, mutta pohdin männä viikolla asiaa nimenomaan kauneuden ja tyylin näkökulmasta. Iän karttuessa huomaan allekirjoittavani äitini tyylivinkeistä ainakin seuraavat:
1. Luotto-ompelija on naisen paras ystävä. Jos haluat persoonallisia, hyvin istuvia ja aikaa kestäviä vaatteita, älä ihmeessä mene massaliikkeisiin. Pahoitat lähinnä mielesi, kun vääristä kohdista kiristää ja puristaa (ja joka toisella on sama vaate yllä).
2. Luonnollinen, eloisuutta antava ehostus on kaunein. Erittäin vaaleahipiäisen kannattaa käyttää ripsiväriä, puuteria ihon kiillon ehkäisemiseksi sekä hieman poskipunaa ja / tai aurinkopuuteria. Nuo ovat ehdottomasti tärkeämpiä meikkejä kuin rajaukset tai luomivärit, jotka luovat helposti tunkkaisen vaikutelman.
3. Huulipuna. Se saa vaalean kasvot sädehtimään!
4. Ripsien ja kulmien kestovärjäys säästää aikaa ja helpottaa elämää.
5. Ripsien taivutin on pitkä-, mutta vaalearipsisen naisen uskollinen ystävä. Ei tarvita mitään ripsipidennyksiä!
6. Polviin tai hieman sen ylle ulottuva hameenmitta on reitevää, mutta kohtuu sorjasääristä naista pukeva helmanmitta. Puhutaan ns. ladyministä :)
7. Säädykäs kaula-aukko ei aiheuta kiusallisia tilanteita. (toisaalta rintavan on ehkä parempi välttää poolokauluksia)
8. Pieni korko kengissä auttaa jaksamaan seisomistyössä. Kannattaa panostaa sellaisiin kenkiin, mitä päivittäin käyttää eniten.
Juu, tällaisia neuvoja olen saanut. Se sijaan erästä neuvoja en saa sulatettua edelleenkään millään. Äidin mielestä kasvoihini sopisivat parhaiten otsahiukset. No minun mielestäni vaan ei!
Voin selittää. Perustan mielipiteeni tietysti vanhoille teiniajan valokuville, joissa epämääräiset "siivekkeet" koristivat kasvojani. Leikkautin aina kiltisti otsahiukset, koska otsani olivat ohimosaarekkeiltaan melko korkean miehekkäät ja sain kuulla siitä. Kadehdin luokan muita tyttöjä, joilla oikeastaan kellään ei ollut (tai en muista, että olisi ollut) otsahiuksia. 1990-luvulla otsis oli oikeasti vain pikkulasten ja nörttien kampaus - ää, minäkö sellainen! Siksi olin aina kasvattamassa otsista pois. Lopputulos oli epämääräinen rumilus, jossa nuo otsalohkot sitten korostuivat oikein kunnolla.
Nautin suunnattomasti, kun täysi-ikäisenä sain viimein kasvatettua ensinnäkin pitkät hiukset ensimmäistä kertaa elämässäni, että sain viimein maltettua kokeilla, miltä näyttäisin pitkäksi kasvatettujen otsahiusten kera. Niin traumatisoitunut olin otsisvuosistani, että tunsin itseni oikeastaan ensimmäisen kerran ihan kauniiksi. No, jotain tekemistä saattoi olla silläkin, että pahin puberteetti oli taakse jäänyttä aikaa ;)
No, sittenhän alkoi varsinainen otsisbuumi. Tai olisiko niitä ollut jo aiemminkin, mutta minä olin vain elänyt teiniangstiani ;) Noin viiden otsahiuksettoman vuoden jälkeen aloin suhtautua otsikseen jälleen neutraalin uteliaasti ja viimein leikkautinkin sellaisen...
No, osa kehui kovasti ja välillä itsekin tykkäsin vaan eipä miehekkeeni. Hänen mielestään otsis teki minut väsyneen näköiseksi. Minulla on tunnetusti toki myös melko tummat silmän aluset, kai se liittyi joteenkin siihen. Itseäni ärsytti se, että otsis ei pysynyt kesätuulilla paikallaa, vaan lenteli aina sinne tänne. Lopulta kasvatin sen pois.
Uskokaa tai älkää, nyt ole taas puolen vuoden verran leikitelly otsis ajatuksella. Hiustyylini on viimeisen viiden vuoden ajan muuttunut sen verran, että voisin testata otsiksen kera aivan uudenlaisia kampauksia kuten päälaella törröttävää Pikku Myy-nutturaa, perinteistä 40-lukuista Tilda-kampausta ja vaikkapa lettikruunua. Minua kuitenkin epäilyttää edelleenkin muutama seikka:
- Toimiiko otsis oikeasti Tilda-kampauksen kanssa, jonka juju pitkälti perustuu ulos ja taaksepäin käännettäviin sivuhiuksiin?
- Onko korkea otsa, kohtuu kookas leuka ja nenä huono yhdistelmä otsiksen kanssa? Olen nykyään toki sinut jo nenäni kanssa (kaikkihan siitä omastaan löytää vikaa teininä, varsinkin jos jokin ulkopuolinen sattuu asiasta vielä huomauttamaan), mutta en nyt halua ehdoin tahdoin mitään typerää lookkia.
- Sitten on vielä silmälasit, joita on käytettä päivittäin... Näyttäisinköhän otsiksen kanssa jo siltä Criminal Minds´n Garcialta; sitä en nyt ehkä haluaisi. Toki kai sen on nyt hieman tyylistäkin kiinni. Tuon roolihahmon look on melko, hmm... täyteen ahdettu ;)
On tietysti vähän tyhmää kysellä teiltä, eihän teistä suurin osa edes tiedä, miltä kasvoiltani näytän. Toki, jos teillä on kokemuksia otsiksen ja silmälasien yhdistämisestä tai esim. tuon 40-luku kampauksen ja otsiksen yhdistämisestä, otan ajatuksianne mielelläni vastaan.
Minä jatkan pohtimista...
Tämä oli nyt sitten tämmöinen typeränkevyt postaus - olennainen osa tyylibloggausta :)
Ps. Millaisia kauneusvinkkejä olet itse saanut sukusi naisilta?
Kuva on haettu täältä.
