torstai 28. huhtikuuta 2011

Punavoittoinen konservatiivin olohuone

Olen tullut siihen tulokseen, että olen melko konservatiivinen sisustaja. En tarkoita tällä niinkään tyyliä tai huonekaluvalintoja, vaan sitä, että jos johonkin tykästyn, saatan pitää siitä vielä kymmenen vuoden kuluttuakin. Olen siis säilyttäjä, konservoija tai korkeintaan löydettyjen peruspilareiden edelleen kehittäjä ;)

Eräs tällainen konservatiivinen piirre sisustajaurallani on ollut mieltymys punaiseen olohuoneen korostusvärinä. Taudinkuvaan (eli punasokeuteeni) on tosin voimakkaasti myötävaikuttanut kuutisen vuotta sitten huutokaupasta tekemäni antiikkisohvalöytö. Jos saan jostakin puhallettua tuhannen euroa sohvani kunnostamiseen, niin haluaisin siitä robottimaisesti yhä punaisen ;) Toinen samanmoinen oikku on vissiin se, että makuuhuoneessani tekstiili ovat jo vuosikausia olleet skaalalla tummansininen, violetti ja harmaa... Tulevaisuudessa tuo väriskaala täydentyy sitten sinivihreällä tapetilla ;)

Olohuoneen tapetiksi menin punasokeuttani valitsemaan Ritva Kronlundin Kirsikkapuun (...ja mies tyytyi asianlaitaan, jotta rouva hiljenisi) No mikäs siinä, minähän sitä täällä eniten ihailen. :)
Nyt on suuret kuvat käytössä. Kiitos vinkistä Nooruska :)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Aspen-pöytä lisukkeineen

Iltapäiväistä!

Blogipostaukset pyörivät yhä uuden kodin tiimoilla, mutta ihmekö tuo... Lupaan kyllä toteuttaa fiftarimekko-teeman, kunhan saamme vaatteet jätesäkeistä kaappeihin oikeille paikoilleen. Kohdalleni sattui siis pieni arviovirhe sen suhteen, mitä ehdin ja jaksan tässä sekasotkun keskellä ;)

Mutta en tosiaan malta olla postailematta aina, kun jokin pala saadaan loksahtamaan paikalleen tässä kokonaisuudessa. Tällä hetkellä keittiö on saatu pelastettua pahimmasta kaoottisuuden tilasta, joten voinen esitellä paremmin uuden Aspen-pöytämme.

Kierrätyspuusta valmistettu pöytä oli positiivinen yllätys! Epäilin sen sopivuutta harmahtavien kaapien kanssa, mutta loppujen lopuksi harmahtavaa väriä on kohtuullisen vähän keittiössämme, joten muu kuin valkoinen pöytä osoittautui oikeastaan hyväksi valinnaksi.

Ennen käyttöön ottoa pöytä oli vahattava, jotta se hylkisi likaa. Ajatuskin mustikkasopasta käsittelemättömällä puupinnalla aiheuttaa harmaita hiuksia...


Käsittely tummensi pöydän väriä jonkin verran. Päädyimme pelaamaan varman päälle, emmekä valinneet mitään sävytettyä vahaa. Oma valintamme oli Softcaren mehiläisvaha, mutta myös erilaiset antiikkivahat ja öljyt sopivat tämäntyyppisten huonekalujen käsittelyyn.

Pöydän kavereiksi valitsimme Ikean hyvät ja tukevat perustuolit. Ingolf-tuolit maksavat 59 euroa kipale, joten tässä kohtaa yritimme päästä mahdollisimman hyvään hinta-laatusuhteeseen. Tuolinpäällisetkin ovat Ingolf-sarjaa ja ne voidaan pestä 60-asteessa. Pidän varsinkin niiden peittävästä helmamallista.


Pöytä lisukkeineen on mielestäni tällä hetkellä melko muuntautumiskykyinen pohja vaihtelevallekin sisutukselle. Uskoisin, että se taipuu niin romanttisempaan kuin graafisempaan ilmeeseen fiiliksen, vuodenaikojen ja juhlakausien mukaan. Tämä onkin tarpeen, sillä meille ei tule olohuoneen puolelle toista vieraspöytää. Myös keräilemä(mme)ni Pentikin Vekki-sarja sopinee kokonaisuuteen. Vai mitä mieltä te olette?

Mukavaa päivänjatkoa :)

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Tulkoon kevät tupaan asti!

Hei taas!

Blogin pitäminen muuttuu kyllä moninkerroin mielekkäämmäksi järkkärin avulla. Varsinkin kauniina keväisenä päivänä, jolloin työpäivän jälkeen siirtyy takapihan puolelle valmistelemaan seuraavan päivän filosofian kaksaria ja haluaisi edes jollain tasolla välittää uuden ympäristön aikaansaaman fiiliksen...

Ovimatto kavereineen saapui suoraan tänne uuteen osoitteeseen.

Naapurit olivat puolestaan istuttaneet syksyllä tulppaaneja tulevien tuntemattomien naapurienkin puolelle. Niiden pitäisi kuulema olla punaisia :)



Muutamat teistä kyselivät, että mitä siellä meidän horisontissamme oikein siintää - peltoa vai vettä? Vastaus on, että molempia. Merenlahden jäät lähtivät juuri ennen pääsiäistä :)

Vanhasta kämpästä muistuttaa yberlaho puutuoli. Marketta pääsi sen päälle, kun en löytänyt mistään jättisuurta pläkkipeltiruukkuani. Mies on ilmeisesti onnistunut sijoittamaan sen ulkovaraston alimmaksi ;) Pahoja nämä muutot, kun haluaisi päästä asioiden edelle eli sisustamaan ennen järjestämistä :D


Mukavia keväthetkiä :)

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kaikki on hyrskyn myrskyn tai ainakin vinksin vonksin!

Hei taas!

Viikon tunnit ovat onneksi pulkassa, joten pystyn hieman rentoutumaan blogin parissa. :)

Ajattelin hieman vilauttaa näkymiä uuden kotimme sisäpuolelta, vaikken löytänytkään järkkärin akkua mistään tähän hätään. Pokkarikuvat ovat tietysti (taas) tosi suttuisia, mutta suttuista on kyllä sisälläkin - että sinänsä sopii hyvin teemaan ;)

Jollekin taisinkin jo kommenttiboksissa paljastaa, että uusi kotimme on rivitaloasunto. Niin paljon kuin asuntohistorianikin vuoksi vanhoja taloja rakastankin, ei vanhan pitsihuvilan tai edes perinteisen rintamamiestalon hankinta oikein istunut kohdallamme. Vanhat talot ovat yksinkertaisesti joko liian kalliita (pitsihuvilat) tai sitten liikaa remonttia vaativia (rintamamiestalot). Me kaksi lukutoukkaihmistä emme ole maailman kätevimpiä käsistämme, joten peruskuntoisen rintamamiestalon kunnostaminen olisi ollut liian haasteellinen ja hermoja vievä projekti. Lisäksi vanhan puutalon muuttaminen nykyisten energiankäyttö vaatimusten tasalle olisi tullut maksamaan vähintään yhtä paljon kuin uudehko rivari.

Onneksi omaperäistä ja vanhahtavaa tyyliä voi luoda sisustuksellakin! Ja tämän asunnon paras puoli on tosiaan ne maisemat, joita ikkunoista pääsee ihailemaan...


Asunto on tosiaan sen verran uusi, ettei sinne tarvinnut tehdä oikeastaan remonttia lainkaan. Muutamalle seinälle laitamme koristetapettia, mutta ei sen enempää ainakaan tähän hätään. Ritva Kronlundin "Kirsikkapuu" päätyi lopulta olohuoneen päättyvälle seinälle. Mielestäni se sointuu mukavasti yhteen antiikkisohvan tämän hetkisen värityksen kanssa. Punainen taitaa pysyä sohvan värimaailmana mahdollisen uudelleenverhoilun jälkeenkin.

Uusia huonekaluja emme aio hankkia uutta keittönpöytää ja tuoleja lukuunottamatta (budjetti on aika tiukoilla tällaisten asuntokauppojen jälkeen...). Appivanhemmat saattavat tosin luopua ruskeanharmaasta kulmasohvasta piakkoin, joten voi olla, että mies saa kauan kaipaamansa löhöilysohvan kotiimme :)

Kotimme alakerran parhaita puolia on avokettiö, josta on yhteys olohuoneen puolelle. Vieraiden kanssa rupattelu hoituu mukavasti ruuanlaiton lomassa.


Uusi keittön ruokapöytä saapui yllättävän pian. Olen kyseiseen kierrätyspuumateriaalivalintaan muuten todella tyytyväinen! Valkoiset tuolit ovat Ikean perusmallistoa ja hyvän tuntuiset istua. Vielä, kun saisi kupit ja kipot paikoilleen, niin voisi ryhtyä miettimään tarkemmin sisustamista...


Eräs kesän mahdollinen projekti, johon rahaa pitää säästää on pation rakentaminen. Naapurit ovat kevätkahvitelleet omillaan jo tovin ja kehuneet kovin niiden ihanuutta :)

Jatkan tarinointia, kunhan saan kotia hieman järkevämpään kuntoon. Siihen asti - mukavia kevätpäiviä!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kotona taas

Tämän tytön "iso jytky" on ollut muuton, koeviikon ja uuden jakon alkamisen yhdistäminen (yyh, varsinkin yksi filosofian kurssi...), mutta hengissä yhä ollaan :)


Kun mitta tulee täyteen kotoisen sekasorron ja tai yli hilseen menevien tuntisuunnitelmien kanssa, voi onneksi käydä pienellä happihyppelyllä kotikalliolla. Kyllä sitä sitten taas jaksaa :) Palailen asiaan ja kommentteihin myöhemmin. Nyt on ihan pakko sukeltaa takaisin entiteettien ja substanssien "ihanaan" ontologiseen maailmaan!

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Viime yönä ei nukuttanut

Viime yönä ei nukuttanut. Pyörin ja kierin sängyssä. Kellosuiset kiurut lentelivät ulos tapeteista ja laskeutuivat hämyisille kirsikkapuun oksille. Otapa sitten selvää, mitä tuokin enteilee.

Tänään allekirjoitin tolkuttoman monta asiakirjaa ja pohdin, kuinka hienostumatonta käsialani on - edelleen kuin pienellä pojalla! Ja siinä, aikuisena naisena, istuin kummiskin.

Ensimmäiseen kuormaan lastasimme kaikenlaista särkyvää turhuutta: ylisuuren lasisen makeismaljan, rautaisen lintuhäkin ja hopeisen kynttelikön. Pitihän reviiri saada omiin nimiin, tämän naisen näköiseksi!

Sillä aikaa, kun isä ja poika mittailivat ja teknikoivat, minä uskaltauduin ensimmäiselle seikkailulle sen jyrkänteen reunalle. Jestas sitä kevätvalon määrää ja humisevaa tuulta! Alapuolella levittäytyvän maalaismaiseman laakeuden rikkoivat vain vanhan pitsihuvilan peltinen katto ja kauempana häämöttävä vanha tiilinen sähkömuuntaja (Toki muutakin, mutta niistä myöhemmin).

Teki mieli huutaa ja tanssia. Tilda on tullut! Ensin pitää kuitenkin hyvästellä ja silitellä vanha ystävä. Hyvin palvelit meitä ja olet yhä rakas. Muistoihin kätkemme sinut!

Ps. 50-lukuinen pukukavalkadi toteutetaan heti, kun romppeet on saatu kunnialla uusille asuinsijoilleen. Ymmärtänette tämän pienen viivästyksen. Muutenkaan tämän blogin hiljaiseloa ei seuraavan kahden viikon aikana kannata ihmetellä :)

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Päivä housukaartilaisena

No nyt on aikoihin eletty, sillä Tildalla on kerrankin jalassa housut ja vielä jotkut muut kuin farkkukankaiset ;)

Pidän kyllä housuista, mutta ne eivät pidä minusta. Siksi ihastelenkin niitä mieluummin toisten yllä. Ei varmaankaan ainutkertaista puhetta päärynän suusta?(Inhoan muuten tuota termiä! Saisinko olla mieluummin vaikka alapainotteinen tiimalasi...)

Tämänpäiväisiä Filippa K:n housuja yritin yhteen otteeseen jopa myydä kirpparilla. Eivätpä menneet kaupaksi ja hyvä niin, sillä nyt Eija pienensi liian löysän vyötärön ja siisti epämääräisiä päärmeitäni. Sain käyttööni ihan kivat keväthousut!

Nämä myyränväriset palvelevat varmasti huolimatta siitä, että hieman korkeampi vyötärö taitaa olla muotia nyt toisin kuin ostohetkellä kuusi vuotta sitten. Peppupuolikin on ihan ok, sillä housut eivät ole sieltä aivan pinkeät (kuten yleensä muuten sopivan kokoisten/pituisten housujen kohdalla) vaan löysemmin (eli tyylikkäämmin) istuvat. Tuskin minusta vieläkään housutyttöä tulee, mutta ihan mukavaa vaihtelua tämä housuilu on! Minullahan on housujen kanssa jokseenkin samanvärinen syys/kevättrenssi ja uudehko Your Face-laukkukin. :)

Romanttinen pusero on puolestaan alelöytö joulun jälkeen. Merkki taitaa olla Vilan Object.

Eipä muuta kuin hyviä viikonloppuja! Masun pohjassa alkaa jo hieman kihelmöidä, sillä teemme kaupat ensi tiistaina. Sitten uudenkodin avain on vihdoin kourassa ja pääsemme mallailemaan tapettivaihtoehtoja ihan paikan päälle. Olen muuten saanut päähäni, että haluan sitä kirsikkapuu-tapettia makuuhuoneen sijaan olohuoneen muutamalle seinälle ja jompaakumpaa sinisävyistä (se toinen on oikeiastaan sinivihreää) kiurutapettia makkariin. En osaa vain päättää, äh! Pitää siis päästä ensin paikan päälle mallailemaan :)

Ps. Menossa on muuten fiftari vai sikstari-äänestyksen viimeiset tunnit ;)

Ps 2. Tiedätkö muuten, mikä/kuka oli housukaartilainen? :)