Vintagevaatteita myynnissä

Tervehdys!

Lupasin vinkata, jos olen laittamassa vintagemekkoja myyntiin. Nyt tarjolla olisi tällainen kattaus. En yksinkertaisesti ehdi mittailla näitä tarkemmin. Jos jokin kiinnostaa annettujen alustavien tietojen perusteella, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen s-postitse (turuntilda@gmail.com). Pahoittelen, että osa on otettu tosi väsyneellä naamalla. En kuitenkaan myy naamaa vaan mekkoa ;)

Ota kohtuu pikaisesti yhteyttä, sillä olen tarjoamassa näitä myös vintagejälleenmyyjille :)

1. 1950-luvun  mekko n. koko 36/38. Hp 35 e spk. Mekko on myyty.

2. 1970-luku Lacella koko 40 (38). Hintapyyntö 22 e spk. Mekko on myyty toisaalla.

3. Pia& Paula 1970-luku. Rinnanympärys n. 45 cm. Hintapyynto 30 e spk. Mekko on myynnissä toisaalla.

4. 1960-luvun kotelomekko n. koko 36/38. Vuoritettu. Hintapyyntö 26 e spk. Mekko on myyty.

5. Ruotsalainen vuoritettu 1960-luvun mekko. Koko 38 (36). Hp 28 e spk. Mekko on myyty.

6. 1960-luvun silkkimekko Atelier/Neulomo S. Miramo. Koko 40 (38). Hintapyyntö 38 e spk.

7. 1940 (tai 1930)-luvun samettimekko. Koko 38. Hp 40 e spk.

8. Merry Finn-puuvillatunika/paitis 1970-luku, koko 38. Hintapyyntö 18 e spk. Tunika on myynnissä toisaalla.

9. Pentikin nahkalaukku 22 e spk. Laukku on myynnissä toisaalla.

Häissä masupallon kanssa

Tervehdys!

Viime päivät ovat olleet aikamoista haipakkaa ja lisää on luvassa! Tulen viettämään yksinhuoltajan elämää lähes koko ensi kuun, sillä mieheni on kahteen otteeseen ulkomaankomennuksella.

Mutta eipä se mitään! Tänään oli nimittäin ensimmäisen lääkärineuvolan vuoro ja pikkuisen sykkeet kuultiin. :) Kaikki muukin tuntui olevan kunnossa. En voi muuta todeta kuin että tunnen syvää kiitollisuutta. Normaali raskaus on luksusta. Sen tietää jokainen, jolla on ollut jotakin vastoinkäymisiä lastensaannissa.

 

Olimme viikonloppuna häissä. Ne olivat ehkä eleganteimmat kokemani, mutta kuitenkin todella rennot. Hyvä yhdistelmä, vai mitä ;)

Mietin taannoin asuani kyseisiin häihin. Kyselinkin teiltä mielipiteitä siitä mustasta vintagepitsimekosta, mutta nytpä kävi sitten niin, etten enää ruvennut sullomaan masupullaani melko joustamattomaan asuun. Ajattelin, että sekä fetuksella että äidillä on paremmat oltavat vähän väljemmillä vesillä ;)

Muistin kaapissani majailevan viime syksyn kirppislöydön. Löysin tuolloin eräältä turkulaiselta kirppikseltä kauniin, hieman empirelinjaisen mekon, jonka oli ainakin myyjän mukaan ommellut Boutique Minnen Marjo, eräs turkulaisista alansa huipuista! Leningin kangas oli samaisen kuvauksen mukaan aitoa 50-luvun vintagekangasta, joka oli nyt sitten uudelleen hyödynnetty. Satuin kirppislooshin kohdalle muutenkin kreivin aikaan, sillä kaikki artikkelit oli alennettu puoleen hintaan. Maksoin mekosta lopulta 10 euroa.

Sininen on väri, johon minulla on ollut viha-rakkaussuhde. Siis sinisistä suurin osa kaiketi sopii minulle; ehkä jopa paremmin kuin mitkään muut värit. Ongelma onkin sitten se, että sain lapsena yliannostuksen väriä. Minut puettiin aina siniseen ja pikkusysteri vaaleanpunaiseen. Taisin olla muutaman kerran kateellinen...

Näin aikuisiällä olen kuitenkin löytänyt sinisen uudestaan. Minulla on oikeastaan niin hyvä sinisten mekkojen kokoelma, että uskalsin tehdä reilu vuosi sitten kaupat eräästä tietysti laukusta ;) Minna Parikan Ginger on ollut eräs veska haaveiteni listalla. Kun löysin laukun torista alle puoleen hintaan,oli asia selvä. Viikonloppuna laukku pääsi sitten ensimmäistä kertaa tosi toimiin. Tykkäsin kyllä kovasti :)

Tällaista tänään! Palailen blogosfääriin vielä tämän viikon aikana.

Morjens!

PS. Lisäsin tuohon sivupalkkiin taas kyselyn, jotta pysyisin edes hieman kärryllä siitä, mikä teitä lukijoita mahdollisesti voisi kiinnostaa tässä blogissa. Käykäähän kiltit klikkailemassa :)

Lempimekkoni x 10

Tervehdys!

Olo tuntuu onneksi normalisoituneen tällä viikolla ja olen jo tehnyt muutakin kuin ollut vaakatasossa!

Kiitos kovasti edelliseen postaukseen tulleista kysymyksistä ja postausehdotuksista. Siitä riittää aihetta varmasti muutamankin postauksen verran. Aloitetaan kummiskin mekoista, koska sellaisten perään kyseltiin pariinkin otteeseen.

Lempimekkoni - ah, miten monimutkainen ja haasteellinen aihe, ihan oikeasti! En pysty valitsemaan oikeasti sitä yhtä tärkeintä; kymmenenkin on haasteellista löytää! Toiseksi mietin, voinko ottaa listalle sellaisiakin, jotka eivät tällä hetkellä täysin mahdu ylleni. Aihe on siis yllättävän kipeäkin, sillä rakastan mekkojani enkä haluaisi niistä luopua. Olen yrittänyt asennoitua aiheeseen niin, että teen ratkaisun mekkojen kohtalosta sitten joskus, kun lapsiluku on täynnä. Sitä ennen ei kannata hätiköidä.

Aloitetaanpa arkimekoista:

1. Charleston-henkinen mekko 1960-luvulta

Tämä vintagemekko löytyi hetken aikaa Turun Rautatiepuiston liepeillä vaikuttaneesta Retrobotista. Iloinen asia on se, että lasketun vyötärönsä ansiosta se mahtuu edelleen ylleni. Olen käyttänyt mekkoa paljon töissä; pitkä neuletakki ylle lämmittämään ja helminauhaketju kaulaan. Se on siinä :)

2. Rento palleromekko 1970-luvulta

Jos minun pitäisi nimetä lempivaatemerkkini, se saattaisi olla suomalainen Golden Finn. Top10 listallenikin mahtuu kolme mekkoa kyseiseltä merkiltä! Löysin tämän mukavuusmekon turkulaisesta Art+Design-liikkeestä, joka on ollut näköjään ykköspukijani viime vuosina (jos tätä mekkolistaa tarkemmin tutkitaan ;)). Palleromekko on ihanteellinen työvaate, mutta siinä kehtaa onneksi olla kotonakin. Imetys- ja raskauskauden vuoksi en ole voinut mekkoa käyttää, mutta nyt sen voisi oikeastaan ottaa uudestaan käyttöön. Kiitos muistutuksesta :D

3.  Mukasiveä kirjastontätimekko 1960-luvulta

Jos minun olisi ihan pakko valita yksi mekko tästä listasta yli muiden, niin kyllä se olisi tämä. Kyseisen mekon löytymisellä on ollut suuri symbolinen merkitys myös tälle blogille. Mekon myötä aloin tietoisesti viedä tyyliäni enemmän vintagehenkiseksi. Mekko löytyi muuten ensi visiitilläni VintagEija´s putiikkiin. Eijasta on tullut matkan varrella, ihana tuttu tyyppi, jonka luona Maariankadulla on aina mukava poiketa.

4. Marimekkoni mun 1970-luvulta

Kaunein näkemäni Marimekko! Myös Armi elää-elokuvasta tuttu. Vyötäröni ei ole kyllä parhaimmillaan, mutta kyllähän nuo 1970-luvun alun väri-iloittelut sen puutteen korjaavat ;) Tämä mekko löytyi huutonetista.

Kesämekkoja:

5. Maksimekko 1970-luvulta

Miettikääpä, tällainenkin on mahdollista: laadukas suomalainen puuvilla mekko, jonka voi pestä 60 asteessa, kaunis printti, joka ei ole haalistunut sitten 1970-luvun yhtään ja joka ei ole liian räikeä nykyajan työvaatteeksikaan. Itkin katkerasti, kun rintavarustukseni ei mahtunut tähän imetyskuukausina. Nyt en ole uskaltanut kokeilla. En myy vielä! Olen kiitollinen niistä vuosista, kun mahtui työkäyttöön ja toivon parasta. Merkki on Golden Finn ja ihanuus löytyi jälleen kerran Art+ Designista.

6. Toisto tekee terää: maksimekko 1970-luvulta.

Jepulis, merkki on Golden Finn ja samat faktat kuin edellisen kohdalla paitsi, että tämä on ostettu lapsen saannin jälkeen ja mahtui varsin hyvin viime kesänä :) Ilmeisen onneksi mulla on niin outo maku, että saan rauhassa ostella mekkoni, mistä haluan. Tämä löytyi Turun Humalistokadun UFF:lta parilla kympillä. :D

Juhlamekkoja:

7. Fiftarihelma H&M:ltä

Minulla on muutama mekko, joiden kohdalla sydän itkee verta. Tämä henkkamaukkalainen ja sen minttu sisrapuoli ovat sellaiset. Olen hyväksynyt, ettei vyötäröni palaa välttämättä enää koskaan entisiin mittoihinsa. Siksipä olen vuoden verran kytännyt tätä yksilöä kierrätettyjen vaatteiden markkinoilta. Eli jos sinulla on tämä mekko koossa 38, niin tarjoa pois! Sitten voin pistää tämänkin myyntiin, kun niitä kyselyitä on välillä tullut :)

8. Cristelle & Co -neulemekko

Tämä mekko on hankittu aikoinaan Stockmannilta ja on ollut runsaasti käytössä. Olisikohan mekon salaisuus mukavuus. Läpuikuultavista hihoista ja kissarusetista plussaa :)

 9. Valmistujaismekko Lisa Larssonilta

Löysin tämän ihanan aidon 1950-luvun leningin Södermalmilta, Tukholmasta. Kun käyn rapakon takana, Lisa Larssonille on päästävä. Hieman epäilen, mahtuuko vyötäröni enää mekon uumeniin. Ehkä leninkiä voisi näyttää Eijalle ja kysyä, pystyykö taikoja tekemään. Tai sitten on otettava käyttöön perinteiset konstit - nimittäin korsetti. Elina, sulta saisi varmaakin vinkkejä aloittelijalle? :)

10. Unelmamekko 1950-luvulta

Kyllä nuo 1950-luvun vaatteet ovat vain niin kauniita ja niin armottomia vyötärölle ;) Tämä yksilö on kuitenkin pienennetty minulle sopivaksi, joten saumavaraa löytynee. Muutokset teki Eija ja mekko löytyi alunperin Art+Designista. Tuo kangas... Perustanko mekkomuseon?

Tällaista tänään! Mikä on oma suosikkisi näistä mekoista?

50-luvun villanuttu ja iso onnenhuokaisu

Iltaista!

Nyt koittaa NIIN suuri syvään huokaisu ja onnenhuuto, ettei rajoja!

Kokeet on korjattu, tokarit jaettu ja aikuiskoutustukihakemus viimein postitettu. Se, että huomenna on vielä täyslaidallinen tunteja ei merkkaa mitään. Todennäköisesti vuoden raskain suorittamisputki on päättynyt.

Sen verran höhlä ja väsynyt olin, että rynnätessäni töiden jälkeen postittamaan opintovapaahakemustani, en muistanut lainkaan, että poskeani koristi vielä abien aamupäivällä merkkaama orjanumero. Joo, meillä kaikki olivat erään historiallisen teeman mukaisesti poispotkittavan luokan omaisuutta. Postineiti taisi pari kertaa katsoa, että mikäs outo lintu tänne nyt tupsahti ;)

Kävin eilen asioilla Turussa ja poikkesin pitkästä aikaa Eijalla. Huomasin, että liikkeessä oli menoillaan muuttoale -15%. Kauhistuin ensin, että ei kai VintagEija´s vain ole lopettamassa, mutta onneksi uutinen oli positiivinen - Eija muuttaa parin kuukauden päästä lähemmäs keskustaa ihan hyville mestoille. Toivottavasti yhä useampi naama löytäisi tiensä paremmilla sijainneilla sijaitsevaan liikkeeseen. Olkaapa kuulolla, kerron lisäinfoa tuonnempana!

No, olin ihan muilla asioilla Eijan tykönä, mutta pakkohan minun oli hipelöidä  kaikenmaailman ihanuuksia, mitä putiikista jälleen löytyi. Sitten muistin pysyä oikeasti etsimissäni asioissa. Tiedustelin, olisiko liikkeessä myynnissä aitoja lyhyehköjä villanuttuja 50-luvulta. Eräs lakkoni koetinkivi on ollut tuossa alen aikaan se, että olin löytänyt muutaman varteenotettavan valkoisen villanutun Stockmannilta, mutten tietenkään voinut niitä enää tammikuun puolella ostaa.

VintagEija´sta löytyikin sitten jotain paljon parempaa. Aito VUORITETTU helmikirjailtu vintagenuttu, joka päättyy juuri oikeaan kohtaan eli lonkkaluun yläpuolelle. Sitä pidemmät villatakin luovat helposti säkkimäisen vaikutelman kellohelmojen kanssa. Nuttu on todella hyvälaatuista hienojakoista villaa ja angoraa, joukossa hieman nylonia. Se on muuten valmistettu Japanissa - ei ehkä ensimmäinen mieleenjuolahtava tesktiiliteollisuusmaa ;)

Maksoin nutusta hieman alle 50 euroa, ja useimmat Eijalla myynnissä olevat villatakit ovat siiinä 50-60 euron kieppeillä.

Olen muuten tosi tyytyväinen, että olen pysynyt lakossani.

Tähän mennessä olen ostanut vaatteita Ihana Kirppikseltä, Eijalta, Sifongista, UFF:lta ja Citymarkitista sukkahuosuja sekä villansilkkisekoitteiset pitkikset. Joo, ja eilen tukisukat lentomatkalle. Ostojen määrää en ole osannut armon lakkovuonna vielä ihan hirveästi rajoittaa, sillä olen tehnyt jotaikin hankintoja ihan kesääkin silmällä pitäen, mutta mitään övereitä en ole tehnyt ja ostosten laatukin on ollut mielestäni melkoisen hyvä.

Ehkäpä voisin tehdä, jopa listan ostoksistani tänne blogin puolelle. Ainakin aion pitää itselleni kirjaa pyntteistä ja tiu'uista tämän vuoden.

Mukavaa illanjatkoa ja kuulemisiin huomenna - silloin on luvassa KierrästysKeijut-arvontaa!

Joulurauhaa kera talvisen vintagemekon

Rakkaat blogini seuraajat, toivotan teille kaikille lepoa ja rauhaisaa joulumieltä! En ole tähän mennessä stressannut joulusta yhtään. Sacher-kakkuoperaatiokin on sujunut hyvin; yhteistyönä siippani kanssa :)

Tässä joululahjani teille - esittelen nyt aatonaaton kunniaksi uusimman vintagemekkoni. Se löytyi kokoa liian suurena Art +Design-liikkeestä ja Eija pienensi sen minulle sopivaksi. Sama mekko oli ylläni koulunjoulujuhlassa sekä eilen kauneimmissa joululauluissa Turun tuomiokirkossa. Yhteensä mekko kustansi pienennyksineen 60 euroa.

Puvun kaksikerroksinen sini-vaaleanpunainen kangas on varmaan kaunein omistamani vintagekangas, toki hääpukukankaani ohella. Mekko edustaa 50-luvun lopun tyyliä vinoon leikattuine kaula-aukkoineen.

Hattu ja juhlalaukku ovat myös second hand-löytöjä.

Vietän joulupyhäni täällä Turun suunnalla, mutta sitten suuntaamme Suomen-turneelle lähisukuni suuntaan. Saatan laatia inspiraation yllättäessä Tapaninpäivä postauksen, mutta muuten palataan asiaan tammikuun puolella. Silloin on luvassa uusia kujeita - sekä kaupasta ostettujen vaatteiden ostolakkovuosi starttaa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen oikealla tiellä. Kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille. Teitä  seuraajia taitaa olla jopa enemmän kuin vuosi sitten. :)

Ja lopuksi toivotan vielä: rauhaa maahan ja hyvää tahto ihmisten kesken! Annetaan hyvän kiertää :)

Mekkolöytö 50-luvulta

On aika esitellä viimeinen kesällä tehty kirpparilöytö. Tämä on sitten LÖYTÖ isolla L:llä. Leninki löytyi elämäni ehkä surkeimmalla hetkellä, mutta näköjään omaan sentään hyvän mekkokarman. Mekko on ompelijan käsialaa, tehty jollekulle mittojen mukaan. Minun mukaani se tarttui sovittamatta viiden euron hintaan Ihana-kirppikseltä.

Mekko on mallinsa perusteella mitä ilmeisimmin 50-luvun puolivälistä. Rakastan sen värimaailmaa! Itse asiassa tuollainen kuparinruskea ei ole parhaita värejä minulle, mutta leningin laveerattu pastelliin taittuva värimaailma tekee siitä vähemmän pahan. Ja tuo ihana mintunvihreään kallellaan oleva ruohonvihreä... Joku ei kyllä nyt ihan ymmärtänyt tämän yksilön arvoa!

Arvatkaapa kenen koulukuvauspäivän asu on nyt mietitty ;) Joko Art+ Designistä löydetyn hatun kera tai ilman... Ehkä sentään ilman :)

Mukavaa maanantain jatkoa!

Ps. Huomioikaapa, että sivupalkin kysely jatkuu vielä muutaman päivän ajan :)

Kevätjuhlamekko

Iltaista!

Tämän vuoden juhlaeleganssi meinasi sitten ihan unohtua kiireiden keskellä. Viime vuonna oli punaista ja sitä ennen vihreää. Olisikohan ensi vuonna keltaisen vuoro ;)

 

Tämän vuoden kevätjuhla-asu oli tosiaan sama kuin viime publiikissa. Sekä klänninki että korut olivat tuomisia vintage-Tukholmasta :) 

Nyt yritän parissa päivässä rutistaa loput kurssisuoritukset. Josko sitten pääsisi rästiopintojen kimppuun ja lopulta lomailemaan...

Mukavaa viikonalkua!

Three Dresses

 Heipä hei! Tukholmasta löytyi kolme mekkoa. Enemmittä puheitta, tässä ne ovat:

1. Beyond Retrosta tehty löytö on  Howard Wolf Boutiquen mekko. Tykästyin mekon mustavalkoiseen ilmeeseen. Yläosan vohvelikangas ja koristenauhat (tereet?) ovat hauskoja yksityiskohtia. Ainut miinus mekossa on se, että vaalea yläosa on hieman bläkkiintynyt. Millähän tällaista vanhaa mekkoa kannattaisi yrittää pestä? Onko jollakulla kokemusta sappisaippuasta? Vai pitäisikö viedä suosiolla pesulan entsyymipesuun? Aion joka tapauksessa ottaa mekon käyttöön, vaikka bläkki ei lähtisi. Yläosa on enemmän luonnonvalkoinen kuin valkoinen, joten se ei niin selvästi erotu taustasta.

2. Lisa Larssonilta löytyi tällainen Fasilko-merkkinen meko, joka on todella paksua ja hyvälaatuista kangasta. Mekon sinisyys hieman häiritsi aluksi, mutta totesin sen olevan niin raikas, että en voinut jättää tilaisuutta hyödyntämättä... Laitan sen päälleni sitten huomenna :)

Kolmas mekko hurmasi sekä värityksensä että muotokielensä puolesta. Leveä fiftarivyö viimeistelee kokonaisuuden. Mekko on ilmeisesti itsetehty tai teetetty ompelijalla ja se on jonkin sortin ohutta villasekoitetta. Äsken ilo vaihtui kuitenkin kiukuksi, kun huomasin mekossa enemmän kuin yhden reiän... Luulin olleeni tarkkana, äsh! Tässäpä siis opetus kaikille vanhojen vaatteiden liikkeitä koluaville - olkaa huolellisia!

Mikä mekoista on suosikkisi?

Rintarossikokoelmani

En ole kovin muodikas ihminen. Ehkäpä siksi en saanut aikaiseksi katsausta viime syksyn muotivirtauksiin (sorry, Kerttuli, joka toivoit tällaista. Yritän paremmalla tahdolla väsätä sellaisen nyt kevättalvella...).

Hyödynnän kauppojen vaate- ja asustevalikoimaa lähinnä kartuttamaan omaksi tyylikseni muotoutunutta linjaa. Kun tarjolla on esimerkiksi tyyliini sopivia pitsipaitoja tai kellohelmaisia hameita, niitä tulee hankittua. Korujen puolella aarreaikaa on, kun muodissa ovat erilaiset rintarossit. Hankin niitä tosin myös vintage- ja second hand-liikkeistä niukkatarjontaisina vuosina ;)

Tässä osa vuosien varrella karttuneesta kokoelmastani:


1. Sininen 50-60-lukuinen rintarossi on uusin hankintani. Ostin sen samasta liikkeestä kuin muinoin hääpukuni eli turkulaisesta Boutique Minnesta.

2. Kullanvärinen vihertävillä lasikivillä ja tekohelmellä koristettu rossi on puolestaan niinkin proosallisesta nuorisomuotiliikkestä kuin Vila.

3. Jääkiteeltä/hiutaleelta näyttävä rintakoru on hankittu vuosia sitten Stockmannilta.


4. Vanhan, mutta arvottoman kamee-korun ostin aikoinaan Aurastreet goes vintage-tapahtumasta. Se on eräs eniten käytössä kuluneista koruistani!

5. Hopeinen perhonen on lahja yliopistovuosieni kämppikseltä, eräältä sveitsittäreltä ;)

6. Toinen feikkikameeni on taattua Seppälä-kamaa :D

7. Hopeareunainen valkokivinen rintarossi on hankittu muistaakseen eräästä maalaishuutokauppatapahtumasta.

Vinkkailkaahan, jos jossakin tulee vastaan koru, joka sopisi tämän tildamaisen kokoelman jatkoksi :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ps. Pidättekö tämän kaltaisista postauksista?

Tildan hääpuku :)

Tässäpä se nyt on. Puvun tarinan olen kertonut jo aiemmin matkan varrella, mutta tiivistetään vielä:

Ostin puvun turkulaisesta Boutique Minnesta. Se oli melkein rakkautta ensi silmäyksellä :) Puku oli näyteikkunassa mallinuken yllä, ja mietin onko se edes myynnissä. Kun lopulta uskaltauduin kokeilemaan, puku osoittautui tismalleen kokoisekseni. Ainoastaan 50-lukulainen vyötärölinja mietitytti. Harkitsin päivän verran tämän ja erään Play it Again Sam-liikkeessä olleen 60-luvun Audrey Hepburn-vaikutteisen puvun välillä. Mutta ei. En saanut mielestä sinua - näin Eppu Normaalia lainatakseni. Ja kun Tukholman matkalta ei löytynyt varteen otettavaa vintagepukua, niin ostin tämän yksilön. Hintaa puvulla oli 250 euroa, tyllihameen ja smokkivyön kanssa 400 euroa. Kävin yhden kerran koko prosessin aikana nyrpistelemässä varsinaisessa hääpukuliikkeessä. Ne puvut eivät olleet meikäläistä varten.



Halusin puvun, jolla on tarina. Omani pitsikangas on tuotu 50-luvun Pariisista. Pukua ovat käyttäneet jo kaksi morsianta - Äiti ja tytär. Minä olin kolmas. Kuka on neljäs?