tiistai 29. toukokuuta 2012

Tyhjäpään mustavalkokolttu



Iltoja!

Lukion kylmää sotaa käsittelevä koekysymykset on tarkastettu ja seuraavaksi Euroopan maiden toista maailman sotaa edeltäneisiin ulkopoliittisiin kiemuroihin.

Sitä ennen pieni lepohetki blogin parissa. Pää hakkaa kylläkin tyhjää nyt, kun tuijotan tätä tyhjää postauspohjaa. Odotankin jo päivää, jolloin voin kirjoitella kaikkea maan ja taivaan väliltä, niin vakavaa kuin hömppää tänne blogiin ilman, että ajatukset kiertävät koulumaailman kiertoradalla.

Viime päivien pelastus on ollut se loistavin kylmän sodan päättymistä kuvaava elokuva eli Good Bye Lenin!. Olen näyttänyt sitä luokalle jos toiselle... Mikä luotettava toveri (heh, eli Genosse ! Tuli opittua leffaa katsoessa ihka oikeaa vasemmistosanastoa ;) )

Työpukeutumiseni pelastus on ilmeisesti puolestaan ollut tämä mustavalkokolttu, luotettava toveri sekin ;)



Nyt takaisin uurastamaan. Moikka!

perjantai 25. toukokuuta 2012

Kiitos, Susanna Silander!

Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Susanna Silander teki jotakin, mikä on aika harvinaista opetusalan ammattilaisten keskuudessa - hän nousi tänään 25.5 2012 ilmestyneessä Opettaja-lehdessä puolustamaan toisen, heikommassa asemassa olevan oppiaineryhmän oikeuksia. Silander kertoo seuranneensa pidemmän aikaa historian ja yhteiskuntaopin opettajien työtaakkaa. Silander tuo esille historian ja yhteiskuntaopin opettajien laajan työnkuvan - kyseisessä oppiaineessa teetetään laajoja vaaliseurantoja ja erilaisia tutkielmia, järjestetään vierailuja käräjäoikeuteen ja osallistutaan monenlaisiin valtakunnallisiin kilpailuihin. Hän myös painottaa historian ja yhteiskuntaopin opettamisen vaativan jatkuvaa yhteiskunnallista aktiivisuutta, mitä ilman kyseiset aineet jäisivätkin hyvin pintapuolisiksi.

Tahdon kiittää Susanna Silanderia tästä keskustelunavauksesta. Voin vakuuttaa, että jos aineryhmämme korkea opetusvelvollisuus on epäreilu yläkoulussa, niin se on suorastaan näännyttävä lukiossa. Silander mainitsee nykypäivän opetusvelvollisuuksien olevan jäänne menneisyydestä. Ne ajat, jolloin historiaa ja yhteiskuntaoppia opetettiin muuttumattomilla kalvosulkeisilla, ovatkin 60-lukua.  Kumpikaan aineistani ei merkitse vain faktojen pänttäämistä vaan erilaisten taitojen harjoittelua. Eräs niistä on juuri tekstitaitojen harjoittelu, mikä perinteisesti mielletään äidinkielen opettajien työksi. Koska äidinkieltä opitaan vain harjoittelemalla, mikä merkitsee äidinkielen opettajille korkeita ainepinoja, on heidän kokonaisopetusvelvollisuuttaan kevennetty huomattavasti. Kuitenkin samoja taitoja harjoitellaan historiassa. Kuka tahansa, joka on vilkaissut ainuttakaan historian tai yhteiskuntaopin nykymuotoista ylioppilaskoetta, voi todeta tämän. Opettamani aineet vaativat myös korkeatasoista ilmausta, jota olisi syytä harjoitella mahdollisimman paljon muulloinkin kuin kokeessa. Reaaliaineiden opettajilla on kuitenkin lukuaineiden opettajista korkein opetusvelvollisuus ja eroa äidinkielen opettajien velvollisuuteen tulee ainakin viisi tuntia. Olisinko niin hullu, että teettäisin oppilaillani niin paljon esseitä kuin ehkä pitäisi? Olen jo nyt työn orja. Joskus joku toisen aineen kollega on saattanut todeta, että taidat pingottaa. Ette arvaa, kuinka pahalta ja loukkaavalta tuollainen kommentti voi tuntua. Yritän hoitaa työni kohtuudella. Sekin vie liikaa aikaa.

Toinen aikaa vievä asia on viestintävälineiden seuraaminen. Syksyllä EU-kurssia opettaessani meinasin hukkua informaatiotulvaan. Sanomalehtiartikkeleita metsästäessä menee helposti useampi tunti illassa. Ihmekö, että eräs kokenut kollegani kertoi istuvansa joka ilta koululla puoli kahdeksaan asti! Samassa tilassa pidempää päivää tekevät välillä kielten opettajat, mutta matikan tuskin koskaan. Kollegallani on muuten jo yli 20 vuotta työhistoriaa takana..


Enpä tiedä, onko tästä avautumisesta hyötyä. Joku voisi todeta, että mitäs valitat, vaikka sinulla on töitä! Niinpä. Meitä historian opettajiahan on koulutettu nelinkertainen määrä tarpeeseen. Löytyy aivan varmasti joku, joka suostuisi tekemään työn vieläkin halvemmalla. OAJ on perinteisesti ollut hajanainen ammattijärjestö, jossa  aineenopettajat ja luokanopettajat kyräilevät keskenään ja sitten tietysti aineenopettajat  keskenään. Ei ihme, että järjestömme on hampaaton. Miten voi olla, että opettajan virkaan on satoja hakijoita, kun lääkäreistä on kunnissa samaan aikaan pula? Jotkut toiset ovat osanneet hoitaa etunsa huomattavasti paremmin...

Vaikka konsensukseen tulisi pyrkiä, niin on silti asioita, jotka ovat väärin. Jos olette ihmetelleet, miksi en puhu enää niin paljon opetusalaan liittyvistä asioista, niin tässä on yksi syy. On vaikea löytää kaikkia koskevia universaaleja aiheita, jos oman oppiaineen tilanne kismittää. En olekaan tässä blogissa viitsinyt siksi puhua näistä todella häiritsevistä kouluasioista. Parin vuoden takainen avautumiseni poiki sen verran paljon mielipiteitä niin hyvässä kuin pahassa, etten ole vieläkään jaksanut kaikkiin vastata. Muutamat kommentit saivat minut oikeasti itkemään.

Onneksi silloin tällöin tapahtuu oikeudenmukaisuuksia, jotka valavat toivoa. Se, että luokanvalvojuudesta maksetaan nykyään kaikille opettajille samansuuruinen korvaus, oli tällainen muutos parempaan. Kiitos vielä kerran Susannan Silander. Annoit minullekin voimaa uskoa reilumpaan ammatilliseen huomiseen.

Toivoopi yksi rättipoikki oleva hissanope

torstai 24. toukokuuta 2012

Tehtaan varjossa, mutta kevään valossa


 
Eräs lempipaikoistani Turun seudulla on Littoisten alue. ”Nuorina” vastarakastuneina opiskelijoina meillä oli mieheni kanssa tapana tehdä iltakävelyitä alueella sijaitsevan verkatehtaan ympäristössä. Haaveilimme jopa joskus muuttavamme alueelle joko itse tehtaaseen tai sitten johonkin sen ympärillä olevista työläispuutaloista.






Erityisen rakkaita minulle ovat olleet mäen päällä sijaitsevat keltaiset ”puuvillakujan” (Kotimäen?) paritalot. Kävimme itse asiassa pari vuotta sitten katsomassa erästä myynnissä ollutta yksilöä. Remontti olisi ollut kuitenkin valtaisa ja liian kallis, enkä uskaltanut laittaa talosta kuvia tänne bloginkaan puolelle, sillä olin haaveeni kariutumisesta melkoisen pettynyt.  Noita taloja ei ylipäätään ole myynnissä kovin usein; taitavat mennä sukupolvelta toiselle.



No, nyt olemme löytäneet meille sopivimman talon. Vaikka silloin harmitti, itsetutkistelu oli paikallaan. Ei meistä olisi ollut remonttireiskoiksi! Nykyisessä patiossakin on ihan tarpeeksi askaretta meille ;)

Lisätietoa Littoisista esim täältä ja täältä. Tässä puolestaan edellinen juttuni Littoisista ja sen possusta ;)

maanantai 21. toukokuuta 2012

Tällaisena päivänä

Maanantaista!

Johan on päivä! Päivänä tällaisena ei rästikoepinojen takana (viimeistä viedään, jesh! Sitten onkin uuden, mutta sentää viimoisen koeviikon aika...) istuva opekaan malta olla jo suomatta ajatusta tulevalle kesälle. Miltä Tildan kesä näin ennakkoon näyttääkään?

- Jyväskylän pääsykokeet ovat melkein heti suvivirren perään. Kun niistä päästään, niin vuorossa on:

- Pation rakennuspuuhia, minulle tosin taitaa jäädä virvoitusmestarin hommat ;)

- Pikaloma Tukholmassa ihanan kollegan kanssa. Tiedossa on kiireetöntä kahviloissa istuskelua, vintage-putiikkien koluamista ja ruotsalaisten tyylitajun ihastelemista.

- Toinen kerta toden kai sanoo, ajattelin mennä sinne publiikkiin nyt, kun syksyllä hieman myöhästyin...

- Ankaraa kirppistelyä, ainakin myyntimielessä. Nyt olisi aika hankkiutua eroon niistä vaatteista, joita ei tule koskaan pidettyä. Olisiko kukaan Tildan lukijoista kiinnostunut tietämään aikaa ja paikkaa, sitten jos ja kun saan vihdoin pöydän varattua? Tällä kertaa veisin vaatteet tosin Kaarinaan, en Turkuun.


- Ruisrock, ruisrock... Nähtyä tulee ehkä muutama opiskelukaverikin ;)

- Heinäkuussa sitten vihdoin Itävaltaan ystävien luokse! Olisikohan koko loman kohokohta ;)

- Muuten aion lukea hieman liian keveitä romaaneja, juoda rauhassa aamukahveja, kerätä mustikoita,  kuutamouida, samoilla pitkin Aurajoen rantoja ja Kuuvannokan kallioita, SILLÄ TULOILLAAN ON TILDAN ENSIMMÄINEN TODELLINEN OPETTAJAKESÄLOMA! Ei enää koskaan itkuisia ja hikisiä gradukesiä :)

Onko jollakulla toisella ekaa kertaa kyseinen onni ja autuus edessä?

Mukavaa illanjatkoa!

Päivänasu:

mekko -H&M

kengät - OIS

rintarossi - ystävältä lahjaksi saatu

neulenuttu - Seppälä

torstai 17. toukokuuta 2012

Kolmantena hääpäivänä

Eilen minua odotti keittiönpöydällä todellinen yllätys - nimittäin lempikukkani ja "ässäarpa". Oikeasti tuo "arpa" olikin lippu Ruisrockiin; päiväksi jolloin festareilla esiityvät lempparini Nightwish ja Cardigans! Voi miun miestä, miten muisti hääpäivän! Arvatkaapa, olinko itse ehtinyt mihinkään mitään hankkimaan.... Eväsleivät sentään hänelle väsäsin...



Toinen yllätys oli se, että pääsin ennakkoarvailuistani huolimatta jatkoon myös Jyväskylässä. Olin jo ääneen todennut, että olisi oikeastaan helpotus, tie siellä tyssäisi ykkösvaiheeseen. No, nyt kun asiat menivät näin, niin onhan sitä tosissaan yritettävä! Hakijoita oli kuitenkin 177 ja vain 61 pääsi kakkosvaiheeseen. Jyväskylä on kuitenkin puolet lähempänä Joensuuta ja samalla tulisi säästettyä pitkä penni rahaa, kun majoittautuminen hoituisi vanhempien luona. Tsemppi siis jatkukoon vielä kesälomankin puolella...

Tutkielma punaisten kenkien ympärillä jatkuu. Nyt kaverina vanha tuttu Zaran mekko...

Mukavaa helatorstaita kaikille!

tiistai 15. toukokuuta 2012

Hopeaista


 Iltapäiväistä!

Olen nyt sitten toista päivää peräkkäin näköjään housukaartilainen. Hameväen ei kuitenkaan kannata säikähtää - mekot ja hamoset ovat edelleen se Tildan omin alue. Reitevänä näitä housukuvia on myös hieman hankala ottaa; menee hetki, ennen kuin keksii oikeat niksit ja kuvakulmat ;) Fiftarifarkut korkkareilla sopivat kai kuitenkin muodokkaammillekin :)

Tänään fiftarifarkkujen parina oli hopeinen neule - se ei tosiaan ole vain harmaa vaan maalattu pinnalta hopeavärillä! Ostin sen Weekdaysta samaisella Hesan pysähdyksellä kuin Cheap Mondayn farkut. Hopeaan rimmaa tietysti hyvin samanvärinen koru - Accessorizen hopeinen alekoru onkin osoittautunut oikeaksi joka paikan höyläksi tämän kevätkauden aikana!



Kutrit ovatkin sitten olleet perinteisellä Tilda-nutturalla takaraivolla. Korallinpunaiset kynnet sointuvat taasen kivasti punaisiin korkkareihin.


Nyt on edessä rästikokeiden korjausilta! Toivottavasti hyvät kelit jatkuvat myös sitten, kun ehdin torille kahvittelemaan - nyt sumppi on nautittava päätteen ääressä

Eipä muuta kuin päivänjatkoja!

Ps. Onko parempi näin, kun kuvat ovat taas vähän suurempia?

maanantai 14. toukokuuta 2012

Sellainen ol Viipuri ja tällaiset ol Tildan uudet kevätkorkkarit

 Hei taas!

Minulla on ollut paha puutostauti - nimittäin punaisten korkkarien vaje! Nyt on asia korjattu, sillä paluumatkalla Joensuusta pysähdyin Helsinkiin hieman shoppailemaan. Mukaan tarttuivat muun muassa yllä olevat Cheap Mondayn korkeavyötäröiset ja vajaalahkeiset farkut (vihdoin alan ymmärtää mittasuhteitteni päälle myös näissä housukuvioissa; ei enää ikinä lannefarkkuja tälle päärynälle!) sekä kauan kuolaamani Vagabondin korkkarit. Aleksilla oli jokakeväiset 20% kantisalet, joita olin jo odotellutkin. Suuresta Vagabond-rakkaudestani huolimatta nämä ovat myös ensimmäiset peruskorkkarit, jotka olen kyseiseltä merkiltä hankkinut. Ihan hyvin pelittivät koko koulupäivän, vaikkakin viimeinen kaksari seisoskeluineen teki jo hieman tiukkaa. En oikeastaan koskaan istu tunneilla, joten siksi matalampia kenkiä tulee suosittua...


Päivän toisena vinkkinä Ilta-Sanomien kylkiäisenä myytävä Viipuri-lehti. Vuoden sisällä Ilta-Sanomilla on ollut myynnissä monta hyvää historia-aiheista kylkiäislehteä, mutta tämä oli kyllä eräs suosikeistani! Vaikka minulla ei olekaan viipurilaisia (tai karjalaisia) juuria, niin isoisän legendaariset kuvaukset nuorena poikana tuohon Suomen kansainvälisimpään kaupunkiin suuntautuneista matkoista ovat iskostuneet mieleeni. Kaupungissahan saattoi kuulla neljää kieltä - suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa. Pikkupoikien viihdettä olikin kysyä vastaantulevilta kellon aikaa ja lyödä vetoa, millä kielellä vastaus sitten tuli. Viipuri oli myös kuulu kauniista arkkitehtuuristaan ja osa sen viehätyksestä piilee varmaankin siinä, että se välttyi "Turun taudilta". Tietenkin on valitettavaa, että suurin osa noista taloista lienee vaarassa mädäntyä  tai rapistua pystyyn. Eikä sitä suomalaista Viipuria tietenkään enää ole muuta kuin kellastuneiden valokuvien, ikivihreiden iskelmien muodossa ja tietysti vanhojen viipurilaisten muistoissa...


Tässä lopuksi niistä ehkä kuuluisimmat... Mukavaa päivänjatkoa!

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Tänään astuin auringonpaisteeseen


Tänään astuin ulos auringonpaisteeseen.  Hengittäessäni raikasta kevätilmaa takapihan korkealla kalliolla päätin, että kevät saa tulla surullisista käänteistä huolimatta.



Mitä näinkään?  Kukkaloistoa - punaisia tulppaaneja naapurin penkissä, lähilehdossa valkovuokkomaton.


Lehmus, tuo keväinen lempipuuni hehkui vaaleanvihreää taivaansineä vasten...


Hiekkateiden varsilla kuului onnellista naurua, kun äitejä juhlittiin taloissa.


Pusikosta kuului omituista pöhinää... Fasaanikukkohan se siellä asteli kanojensa kera!


Tunsin iloa siitä, että olen saanut  jo kerran kokea uuden asuinseutuni vuodenkierron.


Ehkäpä omat lapseni käyvät vielä joskus tuota ihanaa kyläkoulua...


Hekottelin, että jotain rajaa, ei noin idyllistä opinahjoa voi olla olemassa!



Niin se on, Tildan pääurakka tältä keväältä on takana. Joensuun kakkosvaihe tuli perjantaina kahlattua. Nyt on aikaa muullekin, ehkäpä jopa tälle blogillekin.

Mukavaa viikkoa kaikille!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Arvonnan voittajat


Keskiviikkoista kaikille! Sain nyt vihdoin suoritettua kevätarvonnan. Kiitos kaikille osallistumisesta. Ette arvaakaan, kuinka kiva näin bloginpitäjänä on kuulla millaisia henkilöitä blogissa vierailee! Hymy nousi huulille monta kertaa :)

Tällaisia vastauksia onnetar suosi tällä kertaa:

Hain opettaja-blogeja ja päädyin tänne kuukausi sitten. Turkulaisuus ja opettajuus yhdistävät, hienoa tyyliä ihailen.

Nimim. Ann

Hei ja hyvää huhtikuuta! Löysin blogiisi aikoinaan Alman sivuston kautta. Vierailen täällä säännöllisesti, vaikka olen kommentoinut harvakseltaan. Olen tällä hetkellä ulkomailla jatko-opintojen parissa, ja blogit tuovat kivan tuulahduksen Suomesta. Pidän tyylistäsi (50-luku kunniaan!) ja jutuistasi. Historia kiinnostaa!

Nimim. Kevät

Ottakaahan yhteyttä sähköpostilla turuntilda@gmail.com ja kertokaa osoitetietonne ja minkä kolmesta palkintovaihtoehdosta haluatte saada. Jos nimim. Keväälle sopii, niin lähettäisin palkinnon johonkin kotimaan osoitteeseen. Jos voittajista ei kuulu viikkoon mitään, niin arvon palkinnot uudestaan.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille :)

tiistai 8. toukokuuta 2012

Vitriinisneak ja Bert the Turtle

 Tiistaista!

Viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Siihen väliin mahtunut monenlaisia hetkiä. Nuoren ihmisen viimeiselle matkalle saattaminen ei ole koskaan helppoa, saati sitten ystävän. Se on kuitenkin tehtävä, jotta itsekin tajuaisi, mitä on tapahtunut. Onneksi on muutamia henkilöitä, joiden kanssa jakaa asia ja käsitellä sitä. Kiitos myös teille lukijoille vielä kerran lohdutuksen sanoista.

Töihinkin olen palannut. Suoraan sanottuna se ei oikein maistuisi tällä hetkellä. Toisaalta tekeminen on hyvä asia, vaikka kevätväsymys on selvästi vallannut nuortenkin mielen. Välillä lukion tunnit on otettava vaikka vain oman pokan kehittämisen ja puhutaidon harjaannuttamisen kannalta: jos opiskeijoita ei kiinnosta vuorovaikutteisuus, niin luennoin sitten kuin Ruuneperi pari tuntia putkeen toisesta maailmansodasta ja holokaustista. :D Sinänsä tietysti kummallista, että välillä nuokaan teemat eivät saa evääkään värähtämään, ainakaan ulkoisesti. Ehkäpä joku sentään passiiivisena kuitenkin kuuntelee opettajan juttuja kiinnostuneena.

Kyllä niitä "evän värähdyksiä" sentään yleensä päivittäin tapahtuu. Yläkoulun tuntien vuosittainen hitti on kylmän sodan aikaan sijoittuva koululaisille suunnattu atomipommilta suojautumista käsittelevä opetusfilmi. Se vaikuttaa todella koomiselta nykypäivän ihmisen vinkkelistä katsottuna, ja  sympaattinen Bert Kilppari saa murkuilta lähes poikkeuksetta  hersyvät naurut ;) Tämän jälkeen voidaan siirtyä pohtimaan kauhun tasapainoa ja muita kylmän sodan ilmiöitä. Tässäpä historiallinen makupala teillekin:



Ja sitten... Arvatkaapa, mikä tässä on :)


Eilen saimme  vihdoin kaipailemamme Juvin Ruustinna-vitriinin kotiin!


 Olen tyytyväinen :) Esittelen joskus tulevaisuudessa lisää kuvia, kun keittö on vähän siistimpi. Nyt meni vähän lavastamiseksi ;)

Ps. jos täällä vierailee hissanopettajia, niin ottaisin mielelläni vastaan vinkkejä näyttämisen arvoisista youtube-pätkistä tai muusta opetusmateriaalista!