torstai 26. marraskuuta 2015

Arvonnan tulokset ja vilaus Tildan seuraavasta projektista


Torstaista!

Nyt koitti hetki, että poika tutii untenmailla ja meikäläinen saattoi suorittaa lupailemani joulukalenteriarvonnan.

Epäilin itse asiassa aluksi, että vaivautuukohan kukaan kiireessänsä kirjoittelemaan mitään minulle takaisin, mutta kylläpä yllätitte minut! Runsas kiitos kaikille itsestään jotain kertoneille :) Vastauksenne lämmittivät mieltäni kovasti ja tyydyttivät myös uteliaisuuttani :) Jotenkin on vain mukavampaa, että hahmottoman massan sijasta voi kuvitella kirjoittelevansa niille tietyille opettajille, perheenäideille, historian ja kierrätyksen ystäville, joista osa on seurannut tätä blogia hurjan pitkäänkin.

Pääpalkinnon, suuremman kolmiuloitteisen kalenterin, voitti seuraava kommentti:

Moi, olen lukenut blogiasi jo vuosia, kenties alusta lähtien. Opiskelin silloin Turussa, joten oli kivaa lukea saman kaupungin juttuja. Muutin sittemmin töiden perässä muualle Suomeen, mutta nyt olen jälleen palannut Turkuun, joten tutut elementit on taas kohdillaan :) Kiinnostuin blogistasi myös, koska kirjoitat todella hyvin, ajatuksen kanssa. Lisäksi sinussa on särmää, etkä ole sellainen sieluton pintaliitoinen nukkeblogi, joita olen joskus erehtynyt vilkaisemaan.
Minulla on kaksi lasta, joten äitiyteen, lapsiin jne liittyvät asiat blogissasi ovat myös koskettaneet minua. 


Olen aivan eri alalla kuin sinä, mutta koulumaailma kiinnostaa, joten niitä juttuja olen myös kiinnostuksella lukenut. Oikeastaan enemmänkin kiinnostaisi tietää, mitä nykyään kouluissa tehdään, miten opettaja kokee luokan eri persoonat, opetuksen jne. Itselläni on jokseenkin ristiriitaisia muistoja omilta kouluajoilta, ehkä siksi toivoisi nyt asioiden olevan paremmin :)
Kasvottomuus ei ole lopulta minua häirinnyt. Jotenkin se on jo ollut tämän blogin tunnusmerkki, joten siihen on tottunut. Oikeastaan virkistävän erilaista, kun kuvatulva nykyään on ihan mahdoton. Hyviä kuvia nuo kuitenkin ovat ja tietysti tuovat ihan eri tunnelman kun sydänpeitot puuttuvat.


Kommentista puuttui nimimerkki, joten jos tunnistat itsesi niin ota yhteyttä s-postilla minuun!


Toisen palkinnon, joka on näköispainos vuoden 1960 joulukalenterista, voitti puolestaan Elina seuraavalla kommentilla:

Jouluhullun pitää osallistua! Olen Hopeapeilin Elina ja löysin blogisi muutama vuosi sitten, kun googlasin tietoa Evergreen Garderobista. Sama kotikaupunki ja kiinnostus vintageen saivat jäämään lukijaksi, ja ollaanhan me jotain yhteistäkin jo ehditty matkan varrella tekemään.
Olen vapaa toimittaja ja tietokirjailija, ikuinen vintagetyttö, pohjoissuomalaissyntyinen turkulainen, sekavan ja mukavan perheen jäsenenä vaimo/äiti/äitipuoli ja tänään poikkeuksellisesti myös opettaja, koska menen vetämään erästä lyhytkurssia yliopistolle. Niin ja jouluhullu olen, sanoinko jo?


Voi vaikuttaa, että valkkasin tarkoituksella Turussa asuvia onnekkaita, mutta tämä oli kyllä puhdas sattuma! Kalenterien luovuttamista tämä käänne näinä postilakon aikoina tosin helpottaa, sillä voisin yrittää käväistä Turussa joko viikonlopun aikana tai ensi viikolla.

Anonyymi ja Elina, ottakaapa minuun siis yhteyttä ja ehdottakaa teille sopivia aikoja. Jos vaikka löytyisi kaikille sopiva yhteinen aika ja paikka!

Ps. loppuun vielä vilaus seuraavasta projektistani... Isovanhempieni perua oleva valkoinen 1940-luvun lipasto kulki mukanani opsikelijabokseissa, mutta on seissyt varastoissa kymmenisen vuotta. Tiukan rahatilanteen vuoksi olen ajatellut kunnostaa tämänkin itse, mutta sopiva kurssi pitäisi löytää. Sellaisista, mielellään alkuvuodesta alkavista, saa vinkata minulle! (Turku + lähiympäristö)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille :)

tiistai 24. marraskuuta 2015

Toipilaan tapetti ja tossut

Tiistai-iltaa!

Tämä päivä ei ole ollut päivistä parhain, mutta siltähän se alkaa tuntua, kun on liian monta päivää putkeen neljän seinän sisällä. Alvari on edelleen kipeänä ja tuntuu jotenkin, ettei elämä asetu nyt lainkaan normaaliuomiinsa reissumme jäljiltä.

No, onhan tässä vielä iltaa jäljellä! Edessä on vielä Downton Abbey kera Aurajuuston ja piparien.

Kuten huomaatte, Ferm Livingin Half Moon-tapetti koristaa vihdoin pikkuisen miehemme seinää. Näpsäisin nopeasti huonetta tuulettaessa ja siivotessa muutaman kuvan ja tarkensin näköjään pinnasänkyyn. Höh, mutta kai tuosta selvän saa.

 


Eräältä jyväskyläläiseltä kirpparilta löytyi muuten aivan ihanat käyttämättömät nahkatossut viidellä eurolla (Ilmeisesti jokin hieno merkki? Näitä, kun myydään vähän joka puolella suolaiseen 27 euron hintaan). Alvarin pappa oli aikoinaan palomies, joten  kenkulit ovat meidän kaikkien mieleen! Tossukoilla kelpaa harjoitella seisomista. Uusin enkka on 10 sekunttia ilman tukea ;)  Mopokärryllä poika juoksi puolestaan Keski-Suomen mummilan pitkillä käytävillä jo ihan järkyttävän kovaa; Alvari hallitsee jo hienosti kääntämisen, peruuttamisen ja jarruttamisen (paitsi äidin päälle on kiva ajaa...).


Näyttäisi siis siltä, että poika oppii kävelemään ennen äitiään. Minuun tullessaan Alvarilla olisi aikaa oppia taito pääsiäiseen mennessä, mutta kyllä mä veikkaan, että jo jouluna otetaan ensi askeleet :)


Nyt poika nukkumaan ja äiti töllön eteen! Mukavaa iltaa kaikille :)

Ps. Joululalenteriarvontaan ehtii osallistua vielä tämän viikon torstaihin asti. Arvon kalenterit, kun saan pojan päiväunille.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Lumikukan paluu

Perjantaista!

Olen aikaisemminkin todennut, että aikuisuus (vai oikeastaanko keski-ikä) ei tule yksin. En aiemmin voinut sietää Kalevala Koruja. Sittemmin kelpuutin valmistujaislahjaksi Vanamo-sarjaa.

 

Eipä aikaakaan, kun aloin vilkuilla sillä silmällä merkin Lumikukka-sarjaa. Kyseisen sarjan kevyesti roikkuvat hopeiset korvakorut alkoivatkin tuntua ihan tildamaisilta. Hankinkin ne Tori.fi-palvelusta kohtuuullisen hyvällä alennuksella. Vanhemmiltani sain puolestaan viime vuonna joululahjaksi sarjan kaulakorun.


Ja kappas vain... Tänä syksynä huutonettia selatessani tein tarjouksen Lumikukan nappikorviksista. Ne lähtivät 35 eurolla. Sen verran sieti budjettinikin, kun joitain pyntteitäni sain kaupatuksi itse facebookin äitiysryhmissä.

Ei paha, näin turkulaisia ja Jorma Uotista siteeratakseni. ;) Normihinta taitaa olla siellä 70 euron tietämissä.

Seuraava houkutus olisi sitten saman sarjan sormus. Se odottakoon töihinpaluuta. Äidilläni on puolestaan Lumikukan rintaneula, mutta sen verran teini olen, etten halua käyttää sitä hänen kanssaan yhtä aikaa. Äiti on kuitenkin luvannut neulan minulle perinnöksi. Ehkä käytän rintarossia sitten joskus mummelina Alvarin jälkikasuvn juhlissa ;)

Minkä suhteen sinä olet ajan kanssa pyörtänyt sanasi?

Eipä muuta kuin mukavaa viikonloppua! Täällä valitettavasti pieni mies sairastelee. Kunhan hän toipuu, esittelen vihdoin viimein pojan tapiseeratun huoneen. Eihän siihen mennytkään kuin seitsemän kuukautta, mutta hyvää kannatti odottaa :)

Ps. Muistakaahan edellisen postauksen joulukalenteriarvonta! Aika hyvä arpaonni taitaa vielä olla. Ilahdun toki myös itseänne koskevista kuvauksista ilman velvoitetta osallistua arvontaan. Muistakaa vain mainita, ettette halua osallistua :)

torstai 19. marraskuuta 2015

Nimeni on Tilda, Turun Tilda. Kuka sinä olet?

Terve! Minä olen Tilda. Tai kyllähän osa teistä tuntee minut varmasti jollain toisellakin nimellä, mutta tässä blogissa olen hän.
 

Mitä kertoisin itsestäni?

Pitkäaikaiset tutut, suokaa anteeksi, olette varmaan kuulleet ajatuksiani ennenkin. Teille muille kuitenkin:


Olen jotakin aran ja sosiaalisen väliltä. Silmäni ovat taivaansiniset ja poikani peri minulta tämän ominaisuuden.

 

Tykkään kahvista, historiasta ja Suomen Kuvalehdestä. Pidän myös vanhan tavaran liikkeistä, Minna Parikan kengistä ja ukkoskuuroista. Fanitan Hillary Clintonia ja Tuomas Holopaista.

Olen vastarannankiiski ja valitsen seurassa (ainakin mieleni syövereissä) usein vastakkaisen kannan, jos vastapuolen mielipiteet alkavat olla liian ehdottomia. Elän toisinaan mielikuvitusmaailmassa, ja saan siksi palautetta toisaikaisuudestani.

 

Haaveilen kokoelmasta vintagemekkoja, jossa olisi mukana täydellinen yksilö kultakin 1900-luvun vuosikymmeneltä. Näitä mekkoja voisin käyttää aiheeseen sopivilla oppitunneilla. Harmi vain, etten aina oikein ehdi kursseillani garderoopini kannalta sopivimpiin vuosikymmeniin :D

 

Olen pitänyt itseäni teoreetikkona, mutta löytänyt käytännöllisemmän puolen itsestäni. Eräs haaveammattini oli hömppälehden toimittaja - tämä blogi on täyttänyt tuon tarpeen täydellisesti ;)


Mielestäni ihminen voi muuttaa maailmaa - ainakin palasen kerrallaan. Minä yritän kantaa korteni kekoon olemalla sopivissa määrin vastavirtaan lifestyleblogien paljoudessa ja herättelemällä ihmisiä kriittiseen kuluttamiseen ja kierrättämiseen.

 
En ole aiemmin julkaissut blogissani varsinaisia kasvokuvia. Mielestäni aika hyvin siihen nähden, että olen seitsemän vuotta bloggaillut kaiken muun ohella tyylistäni! Aina välillä olen saanut kuulla, että "no jooh, oishan tää sun blogi ihan kiva, mutta en jaksa seurata, kun et näytä kasvojasi". 


Ja reaktioni? Heh, tietysti se mainitsemani vastarannankiiskiefekti. Minulle on ollut huomattavasti tärkeämpää, että blogini on kiinnostava muista sisällöllisistä syistä kuin siksi, että pärstäni olisi esillä. Ajattelin kuitenkin, että nyt, kun ainakin hetkisen blogillani on 200 rekisteröitynyttä lukijaa, voisin ainakin pitkäaikaisimpien lukijoitteni iloksi, julkaista muutaman kasvokuvan blogini huippuhetkistä. Tunnistatko, millaisissa tilanteissa ne on otettu? :) En lupaa, että kasvokuvat jäävät vakioksi, sillä bloggailu on huomattavasti helpompaa ilman niitä. Lisäksi tunnustan, että ovathan nuo tämän postauksen kuvat sellaisia, joista itse pidän eivätkä ehkä koko totuus olemuksestani. Osa kuvista on jo vanhoja kuten hiustyylin vaihtelevuudestakin voi päätellä :D

Ajattelin myös järjestää pitkästä aikaa arvonnan. Käväisin Keski-Suomen visitiillä Suomen parhaassa paperikaupassa, Harjun Paperissa ostoksilla teitä varten. Kyseistä kivijalkamyymälästä löytyy Suomen hulppein joulukalenterivalikoima. On muumia, 50-luvun kalenterien näköispanoksia, traditionaalisia saksalaisia kalentereita, kolmiulotteisia yms. Ihan oikeasti, vaihtoehtoja on varmaankin sata! Lisäksi Harjun Paperista löytää aivan ihania kortteja ja sisustustuotteita monenlaiseen makuun.


Arvon teidän lukijoiden kesken kaksi Harjun Paperista ostamaani kalenteria, sillä kaiken edellä mainitun ohella rakastan myös joulua ja haluan tuottaa iloita mieltä sekä tukea suomalaista yrittäjyyttä. Voit osallistua arvontaan kertomalla muutamalla lauseella jotakin itsestäsi: kuka olet, mikä sinua inspiroi, mitä teet tai kauanko olet lukenut tätä blogia? Saat ihan itse päättää, mitä haluat paljastaa:) Minä olen kertonut teille aika paljonkin itsestäni, joten olisi mielenkiintoista saada edes aavistus siitä, mitä siellä ruudun toisella puolella on :)

Vastausaikaa on viikon verran. Kerron voittajat ensi torstaina 26.11., jotta ehdin postittaa kalenterit onnekkaille vielä kuun vaihtumista :)

Eipä muuta kuin arpaonnea kaikille ja mukavaa viikonjatkoa!

Ps. Torstaina 19.11 klo 00.00-24.00 Vintageija`s verkkokaupassa kaikki näkyvissä olevat tuotteet -50% koodilla: SYNTTÄRI2 (yli 30 euron tilaukset). HUOM! Näillä ALE-tuotteilla ei ole vaihto- eikä palautusoikeutta.

torstai 12. marraskuuta 2015

Karjakartanolla

Vuonna 1930 Keski-Suomessa sattui ja tapahtui. Maanjäristys tärisytti lasten rautasänkyjä ja rikkoi jopa ikkunoita Jyväskylässä. Radikaaleimmat marssivat nahkasaappaissaan pitkin Vapaudenkatua ja lounastivat Mustassa Karhussa. Pulakausi veti mielen kuin mielen mustaksi ja tehtailla työläisiä jaoteltiin luotettaviin ja epäluotettaviin - ja siltä väliltä oleviin vaaleanpunaiisn.

 
 
 
Eräällä tilalla oltiin sentään kiitollisia siitä, että maanjäristys ei ollut rikkonut uuden navetan perustuksia. Tai mitäpä sitä olla liian vaatimattomia: oikea karjakartano se oli; olihan lehmien asumukseen ihan arkkitehdin piirrustukset ja kaikki!


Vaan mistäpä työmiehet karjakartanoa rakentamaan? Kymmenisen vuotta aiemmin emätilasta lohkotun tilan hirsinen päärakennus oli valmistunut ennätysnopeasti, kun paikallisen sellutehtaan patruuna oli tarvinnut työmiehilleen majoitustilaa. Majoitusta vastaan talo oli saatu nopeasti asuttavaan kuntoon. Itse asiassa navetankaan rakentaminen ei osoittaunut mahdottomaksi projektiksi - pula-aika sai aikaan sen, että maantiet täyttyivät parhaimmassa iässä olevista miehistä, jotka ruokapalkkaa vasten tekivät päivän töitä.

 

Aikaa kului ja hevoset, lehmät ja siat katosivat navetasta. Eräs nuoripari mietti kuumeisesti, millaisen talon rakentaa suvun maille. Tonttia oli kyllä saatavilla, mutta mieleen hiipi myös vanha navetta. Saisiko siitä asuttavan? Suvun arkistoista löytyi vanhat pohjapiirrustuksetkin; erittäin harvinaista navetan kohdalla! Perhetuttu arkkitehti innostui - tässäpä olisi mielenkiintoinen projekti! Lopulta jäljelle jäin vain ulkokuori. Muu oli muutettava asuinkelpoiseen kuntoon. Nuoripari vauvoineen saattoi muuttaa uuteen "vanhaan" kotiinsa. Tämä oli aikaa ennen sisustuslehtiä ja erinäisten erikoistilojen kuten tehtaiden, myllyjen ja navettojen asuinkäyttöön muuttamisen suurempia buumeja.

 

Nuorena on kiire pois synnyinseudulta. Eilen juttelin lapsuudenaikaisen ystäväni kanssa siitä, että kolmenkympin jälkeen veri alkaa kummasti vetää lapsuudenkaltaisiin maisemiin. Tähän äitini lisäsi, että ajan kanssa mahdollisesti myös lapsuudenaikaisiin maisemiin. Näin saattaa käydä.

Oli miten oli, olisikohan lapsuudenkodilla jotakin tekemistä sen kanssa, että menneisyys ja kierrättäminen kiehtovat Tildaa? Onhan lapsuudenkotinikin ikäänkuin "second handia" .

 

Kotitilan maisemissa haikeus valtaa mielen. Elämä on ketju uusia vaiheita, muutoksia ja luopumisia. Meidänkin mummola oli useamman vuoden tyhjillään ennen kuin sai tänä syksynä uusia asukkaita. Mikä mahtaa olla lapsuudenmaisemien kohtalo jatkossa, sen aika näyttää.

Ihana tänne on kuitenkin palata - ja vielä toistaiseksi myös lähteä.


Mukavaa viikonjatkoa! Minä jatkan vielä vajaan viikon näissä maisemissa :)

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Murenan joulu


Keskiviikkoista!

Muistatteko vielä keväisen retkeni minulle täysin tuntemattomaan salolaiseen putiikkiin, Herkku ja Lahja Murenaan? Tuolloin ihana yrittäjä Miina ja hänen poppoonsa tekivät minuun suuren vaikutuksen energisyydellään ja yrittämisen kipinällään.

 

Sain nyt uudemman kerran kutsun tulla tutustumaan Murenan valikoimiin. Tällä kertaa teemana oli joulu - ja mikäs sesonki oikeastaan sopisi paremmin liikkeelle, joka myy syötäviä ihanuuksia sekä kaikenlaista sisustus- ja lastentavaraa. :)

 

Iloitsin kutsusta kovasti, sillä olen ehdottomasti jouluihmisiä, mutta oli intoilulleni eräs toinenkin syy...

Juttuni lähtee nyt hieman sivupoluille. On pakko mainita, että Alvarilla on tällä hetkellä jonkin sortin uhmaikä. Se ilmenee muun muassa siten, että lusikka lentää kauniissa kaaressa seinään heti ensimmäisessä käänteessä, jos hän ei saa ITSE lapioida puuroa suuhun. Ongelma on vain se, ettei hän vielä oikein osaa, mistä seuraa jälleen hermostuminen ja se, että lusikka lentää uudemman kerran puuroineen joko seinään tai äidin päälle... Ääh. Olenkin viettänyt päiväni viime aikoina pääasiallisesti puurolla kuorrutettuna kitinää kuunnellen, joten jo itsellinen automatka Saloon radiota kuunnellen tuntui luksukselta saati tällainen blogitapaaminen ;)

No, vaikka vaihdoimme mieheni kanssa lastenvahtia lähes lennossa, myöhästyin Murenasta silti hieman. Hikisenä puuskutin sitten paikalle mattimyöhäisenä... Muta ei se mitään - Aah, tiedossa oli OMAA AIKAA!

Mutta takaisin asiaan: Miina yhteistyökumppaneineen oli pannut jälleen pöydän koreaksi. Uusi tuttavuus oli kotimainen teebrändi NIIPPERI, jonka teelaatuja saimme maistella. Kotiinvietäväksi saatiin mutakakun makuista teetä; omani taidan sujauttaa osaksi isäni isänpäivälahjaa :)



Kuten jo keväällä totesin, en ole Murenan kaltaista liikettä ennen nähnyt. En ole mikään suurimman luokan ruokahifistelijä, mutta voisin kuvitella, että Murenan valikoima vetäisi sellaisenkin hiljaiseksi. Miina kertoi meille, että miesten ensimmäinen kommentti on yleensä, että "tuollaiseen paikkaan en jalallani astu". Kuitenkin, jos kaksilahkeisen saa kynnyksen ylittämään, niin ilmeisesti hän kanssa sille tielle jää. Tällä hetkellä noin  40 % Murenan asiakkaista on miehiä. Erityisesti laadukas makkaraosasto kuulema vetää heitä puoleensa. ;)

 

Löytyipä jotain jouluksi anopillekin! Etikka on vanha marttojen puhdistusniksi, mutta kanssabloggaajien kilvan kehuessa lähti testiin tällainen miedosti hajustettu versio. Huuhteluaineen tapaan käytettynä sen pitäisi poistaa niin pahat hajut kuin poistaa pesuainejäämät. Voi olla, että ostos osoittautuu turhaksi luksukseksi ja Rajamäki olisi hoitanut asiat yhtä hyvin. Katsotaan, miten käy. Lupaan infota asiasta myöhemmin :)

 

Koska kodin ulkopuolista shoppailuaikaa on nykyisellään hieman rajoitetusti, päätin hankkia joululahjoja hieman enemmänkin. Lähinnä niitä tuli hankittua Alvarille, mutta löytyipä jotakin myös itselle.

Koristepaljoudesta silmiin osuivat ihastuttavat betoniset talonmalliset kynttilälyhdyt. Näyttipä niitä hamstraavan muutama muukin bloggaaja. Mitäs me sopulit (kuten usein kuuluu kutsuttavan)! No, taisimme ihastua niihin kyllä ihan omina itsenämme. Nuo yksinkertaiset, rouheat talot sopinevat hyvin monelaiseen sisustukseen ;)


Murena-keikka oli minulle päivän piristys siksikin, että tapasin useamman uuden bloggaajatuttavuuden, joiden kanssa minulla on nykyään yhdistävä tekijä. :) Oli kiva tavata Teija, Anu ja Suffeliini :)

Olettekin ehkä huomanneet, että sivupalkkiini on ilmestynyt uusi banneri. Se kertoo siitä, että olen nykyään osa Turun alueen sisustus- ja lifestyleblogien, Åblogien verkostoa. 

Olen kovin iloinen, että Turun Tilda pääsi tähän monipuoliseen joukkoon! Minulle ehkä eniten merkitsee se, että pystyn nyt käymään bloggaamista koskevaa keskustelua hallitun, alueellisen, samaa harrastusta harrastavan porukan kanssa. Tällaisena yksinäisenä blogisutena olen vuosien varrella olen kaivannut erityisesti vertaistukea. Kaikkea bloggausta koskevaa ei voi jakaa julkisesti. Bloginpitäjä saattaa esimerkiksi saada hyvin erikoisia sähköposteja tai muita yhteydenottoja, joista haluaisi keskustella harrastajien kanssa. Toiseksi tekniset kysymykset vaivaavat välillä. Näistäkin on kiva jakaa kokemuksia muiden bloggaajien kanssa.

 

Lopuksi kiitoksia kovasti Murenan väelle kivasta illasta!  Suosittelen kaikkia varsinaissuomalaisia lukijoitani poikkeamaan kyseisessä putiikissa, jos paikka ei ole entuudestaan tuttu. Joululahjaksi palvelut ja muut aineettomat lahjat ovat erinomaisia, mutta niin ovat myös suuhun sulavat ja katovat paketit! Tällöin Murena on oikea osoite niitä hankkimaan!

Mukavaa illanjatkoa kaikille :)

Ps. Koodilla Turun Tilda saa marraskuun ajan kertaostoksesta  10 % alennuksen Murenan koko valikoimasta.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Ääniräätälillä


Tervehdys jälleen!

Olen blogivuosien aikana saanut monenmoisia yhteistyötarjouksia, mutta nyt kohdalle osui erityisen hauska ja mielenkiintoinen. Yksityisestä turkulaisesta musiikkikoulusta nimeltä Ääniräätäli otettiin minuun yhteyttä ja kysyttiin, haluaisinko tulla tutustumaan heidän toimintaansa ja kokeilla laulamista ammattilaisen ohjauksessa.

Ai haluaisinko? No kyllä! Tällaista minulta ei tarvitse kysyä kahdesti, sillä lauleskelu vähintään omaksi iloksi on ollut aina lempipuuhiani.



Ääniräätälien toimintaperiaatteena on tarjota äänenkäyttöön liittyviä palveluita ihan tavallisille ihmisille. Vaikka yrityksen kurssitarjonnasta toki löytyy laulutunteja edistyneemmille laulajille ja lauluryhmille, on opetusta tarjolla myös ihan vasta-alkajille. Tavoitteeksi voi ottaa vaikkapa esiintymisvarmuuden tai vaikkapa terveen puheäänen kehittämisen. Tämä jälkimmäinen vinkkinä erityisesti opetus- ja muuta puhetyötä tekeville ja heidän taustaorganisaatioilleen!
Ääniräätälit ovat pitäneet esimerkiksi kouluissa ja opettajayhdistyksissä äänenkäyttökoulutuksia.

Kaikki ääniräätäleinä työskentelevät (minusta muuten aivan huippu ja mieleen jäävä nimitys!) opettajat ovat taustaltaan koulutettuja musiikkipedagogeja, joilla kullakin on oman erikoistumisalueensa. Ääniräätälien tarjonnasta löytyy laulunopetusta sekä pop-jazz että klassiseen lauluun ja opetusta on saatavilla usealla eri kielellä.



Mutta mennäänpä siihen minun laulutuntikokemukseeni :)

Varasin laulutuntini Ääniräätäleiltä kätevästi omilla Facebook-tunnuksillani (tai vaihtoehtoisesti voi luoda erillisen käyttäjätunnuksen). Ääniräätälin sähköistä ajanvarausvihkoa selaamalla näkee kunkin opettajan vapaina olevat tunnit ja ajat, joita voi sitten rauhassa peilata omiin viikkosuunnitelmiin. Varauksesta saa vahvistuksen omaan sähköpostiin.

En kiireessä ehtinyt sen enempää vertailla Ääniräätälien erikoistumisalueita ja tulin sattumalta valinneeksi laulunopettajakseni Sanna Ajakaisen, joka on erikoistunut pop-jazz-lauluun. Sanna on  pop-jazz-lauluun erikoistunut musiikkipedagogi, joten hänen ohjauksessaan voi olla varma, että tekniikkapohjaan saa asiantuntevaa opastusta!


Voisin tässä välissä kertoa hieman omasta lauluhistoriastani. Lauloin ala-asteikäisestä lukiolaiseksi pienten paikkakuntien kansalaisopistojen ja koulujen kuoroissa sekä opiskelujeni aikana vähän kunnianhimoisemmassa  neliäänisesti laulaneessa lauluryhmässä. Samoihin aikoihin kävin vuoden verran myös laulutunneilla kerran viikossa. Sitten tulivat auskultoinnit, gradu ja varsinkin työelämä, joten lauluharrastus jäi. Jotain hämäriä muistikuvia minulla oli kuitenkin vielä mielessäni lauluteknisistä asioista siinä vaiheessa, kun Sannan juttusille menin :)


Juttutuokio ammattilaisen kanssa palautti kuitenkin nopeasti ainakin teorian tasolla mieleeni sen, mistä laulussa on kyse: Sannan määritelmän mukaan keskeistä on hengitys, sen tuki ja sijoitus. Suurimman osan tunnista keskityimmekin miettimään, mistä hengityksen pitäisi tulla. Usein hengitämme liian kevyesti ja pinnallisesti kropan yläosalla. Jotta laulaminen onnistuisi kunnolla, olisi ihanteellista, että hengitys leviäisi näin maallikon ilmaisemana  alas "kylkiin", jotta ääni saisi tukea vartalon kaikukopasta. Tavoitteena olisi hengittää oikeastaan niin kuin luonnostaankin teemme haukotellessamme. No, helpommin sanottu kuin tehty!

Toiseksi keskeistä laulamisessa on äänen sijoitus eli siis se, minne se ohjataan ja missä se soi. Uutta tietoa minulle oli se, että verrattuna klassiseen äänenkäyttöön pop-laulu soi pään onteloissa enemmän  horisontaalisesti kun taas klassinen laulu vertikaalisesti. Esimerkiksi aidot country-laulajat osaavat hyödyntää tätä äänen horisontaalista sijoitusta hienosti eikä kyseessä todellakaan ole mikään nasaaliääni.


Erilaisten hengitysharjoitusten jälkeen siirryimme availemaan ääntä. Olen äänialaltani kakkossopraano ja kokenut, että erityisesti alaääniä laulaessa ääni loppuu kesken. Sannan kikka oli avata ääntä ensiksi alaspäin, jolloin matalat äänet soivatkin yllättävän kauniisti ja pääsin useamman sävelen alemmaksi kuin yleensä.

Lopuksi sain valita vielä kappaleen, jota laulaa. Valitsin Pekka Simojoen "Tulkoon joulu", kun tuota talven juhlaa kohti kun ollaan menossa ;) Kumman paljon sitä unohtaa vuosien takaa oppimaansa, mutta toisaalta aiemmin opetettu palaa mieleenkin aika helposti, kun asiaan jälleen keskittyy. Mieleeni palautui asioita ainakin ala- ja ylärekisteristä sekä siitä, että lauleskella kannattaa hieman "hymyssä suin", jotta ääni ei sijoittuisi liikaa suun takaosiin.

Lämmin kiitos Ääniräätäleille mahdollisuudesta oppia jotakin uutta itsestäni ja äänestäni! Muistin taas, kuinka ihana asia laulaminen on :) Tänä syksynä olen jopa harkinnut johonkin kuoroon liittymistä, jotta lauleskelu olisi kohdallani hieman tähänastista säännöllisempää. Minulle saa siis vinkata kivoista, monipuolista ohjelmistoa esittävistä Turun seudun kuoroista, joihin kannattaisi hakea :)



Loppuun vinkkaan vielä Ääniräätäleiden oman kokoonpanon tulevasta konsertista. Las Divas esiintyy 28.11. Hirvensalon Taidekappelissa klo 17. Konserttiin voi ostaa lippuja Ääniräätäleiden sivuilta.

Mukavaa päivänjatkoa kaikille :)

Viimeinen on kuva lainattu Ääniräätäleiltä.