Vintagenistan imetysmekko

Tervehdys!

Tänään pakkasin neidin autoon ja ajaa huristimme kaupungin humuun tsekkaamaan äidin lempparikaupat näin tyttöjen kesken. Päälle piti saada tietysti jotain mukavan kesäistä eikä missään nimessä varsinaisia imetysvaatteita! Olen ollut viime viikot täysin kyllästynyt edellä mainittuihin.

Onneksi näin kesäiseen aikaan pystyn hyödyntämään mainiota vetoketjullisten vintagemekkojeni kokoelmaa. Ne olivat tyypillisiä joillekin 1960- ja 1970-lukujen malleille.

Myös tässä helsinkiläisen Ansa Second Hand -liikkeen valikoimista bongaamassani mekossa on tuollainen kiva napaan asti aukeava systeemi. Olen siis todella iloinen, että pystyn pitämään jonkin verran kiinni vintageharrastuksesta näin mammaillessakin :)

Tämä ilmeisesti 1950-luvun lopulta peräisin oleva puuvillamekko on muuten merkkiä Riitta Immonen Sport - heh, tällaisesta urheilullisuudesta minäkin pidän ;)

Tuo kyseinen Riitta Immonen ei muuten ole kuka tahansa tyyppi. Hän on suomalaisen muodin Grand Old Lady, joka oli perustamassa mm. Marimekkoa Armi Ratian kanssa. Marimekon ensimmäinen mallisto on muuten hänen suunnittelemansa.

Tykkään kovasti mekon pastellista vesiväreillä löträtyn näköisestä kuvioinnista ja olen tässä äitiydyttyäni huomannut, että 1950-luvun kapeavyötäröisten leninkien sijaan nämä hieman a-linjaiset 1960-luvun henkiset mekot sopivat vartalolleni melko hyvin.

Muuten, olen pohtinut viime aikoina, että voi, kun joku tekisi kunnollisen kirjan Suomi-muodin helmistä! Lainaisin mielelläni omaa mekkokokelmaani sen sivuille.

Mikä on sinun garderoopisi Suomi-design helmi?

Vintagevaatteita myynnissä

Tervehdys!

Lupasin vinkata, jos olen laittamassa vintagemekkoja myyntiin. Nyt tarjolla olisi tällainen kattaus. En yksinkertaisesti ehdi mittailla näitä tarkemmin. Jos jokin kiinnostaa annettujen alustavien tietojen perusteella, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen s-postitse (turuntilda@gmail.com). Pahoittelen, että osa on otettu tosi väsyneellä naamalla. En kuitenkaan myy naamaa vaan mekkoa ;)

Ota kohtuu pikaisesti yhteyttä, sillä olen tarjoamassa näitä myös vintagejälleenmyyjille :)

1. 1950-luvun  mekko n. koko 36/38. Hp 35 e spk. Mekko on myyty.

2. 1970-luku Lacella koko 40 (38). Hintapyyntö 22 e spk. Mekko on myyty toisaalla.

3. Pia& Paula 1970-luku. Rinnanympärys n. 45 cm. Hintapyynto 30 e spk. Mekko on myynnissä toisaalla.

4. 1960-luvun kotelomekko n. koko 36/38. Vuoritettu. Hintapyyntö 26 e spk. Mekko on myyty.

5. Ruotsalainen vuoritettu 1960-luvun mekko. Koko 38 (36). Hp 28 e spk. Mekko on myyty.

6. 1960-luvun silkkimekko Atelier/Neulomo S. Miramo. Koko 40 (38). Hintapyyntö 38 e spk.

7. 1940 (tai 1930)-luvun samettimekko. Koko 38. Hp 40 e spk.

8. Merry Finn-puuvillatunika/paitis 1970-luku, koko 38. Hintapyyntö 18 e spk. Tunika on myynnissä toisaalla.

9. Pentikin nahkalaukku 22 e spk. Laukku on myynnissä toisaalla.

Keltainen huhtikuu

 Torstaita!

Kun kevät hymyilee koko naamallaan, on omakin olo kevyempi.

Tällä viikolla on päivitetty pihan kukkavalikoima, potkittu palloa ja tarkkailtu auton renkaiden vaihtoja.

Vauvan vaatetus on ollut visuaalisesti vitamiinipitoista. Olen edelleen rakastunut Metsolan Pupu tupuna-kuoseihin. Kaisla on tähän mennessä saanut niitä garderoopiinsa yhden (kierrätetyn) per koko. Nyt on vuorossa tällainen keltasävyinen jonkin pienompelimon valmistama yksilö.

Olen vihdoin keksinyt yhden ratkaisun, kuinka yhdistää vintageharrastus ja imettäminen. 1960- ja-70-lukujen mod-tyyliin kuuluivat a-linjaiset vetoketjuin varustetut puuvillaleningit. Tässä eräs Rätei, lumpui ja retroi-facebook-ryhmästä pelastamani yksilö. Sanoisin, että vetoketjut ovat muuten tursuavan rintavarustuksen näkökulmasta huomattavasti kivempi vaihtoehto kuin napitus ;)

Helmaa pitänee vähän lyhentää (ja siistiä), mutta jos ei muuten, niin ainakin tässä asussa paistaa sitten aurinko!

Nyt pliis ilmat lämmetkää ;)

Mukavaa viikonjatkoa ja äänestäkäähän mattimyöhäisetkin vielä tuossa sivupalkin kyselyssä! Saadaankohan edelleen yli 100 seuraajaa rikki?

Pihla-maniaa

Tervehdys pitkästä aikaa!

Vähäinen lasten päiväunien aikaan sijoittuva vapaa-aikani on kuulkaas kulunut viime aikoina kaappeja penkoessa. Vaikka (joululahjaksi kaiketi vinkkinä, heh, saatu) Konmari-kirja seisookin yhä lukemattomana hyllyssä, olen kokenut suurta puhdistavaa tunnetta henkareiden tyhjetessä.

Tunne on tosin saattanut liittyä kapselipukeutumiseen tähtävään filosofian sijaan siihen, että olen pääasiallisesti päässyt raskaudenaikaisista KAAVUISTA eroon - niin somia kuin jotkin niistä ovat olleetkin. Sen kuukauden töissä viettämäni ajan aikana sain turvonneena kehuja muutamista tunikakaavuista, joita olisin kuulema voinut käyttää jakautumisen jälkeenkin. Mutta en mä vain pysty! Mieleen tunki väkisin loppuraskauden kolotus ja huohotus ihan kyseisiä kledjuja vain vilkaisemalla...

Toisaalta olen kaupitellut niitä auttamattomasti liian pieneksi jääneitä 36 kokoisia työvaatteitani, joihin tuskin on enää palaamista. Hyvin ovat nekin menneet kaupaksi. Paras myyntipaikka simppeleille vähän laadukkaammille käyttövaatteille näyttää olevan facebookin ryhmä "minimalistin kirpputori". Siellä saa myydä halpaa ja kallista, kunhan on minimalistista (toki merkkilista kannattaa tsekata ensin säännöistä) ja laadukasta.

Nämä vaatteista saadut rahat olen kyllä (itselleni antamani luvan kanssa) hassannut sitten uusiin kierrätysostoksiin. Lapsille löydän helposti vähän enemmänkin kuin pitäisi :D Lähinnä olen täydennellyt miikkarin haaremihousukokoelmaa ja Kaislalle ostanut vähän kaikkea "tarpeellista" suuremmissa koissa. Itselle olen hankkinut puolestaan vähän NOSHIa, vintagea ja sitten kankaan, joka on saanut sydämeni tykyttämään vähän tavallista enemmän:

Marimekon Pihla-kangas!

Kuten ehkä muistatte, tyttärestämme tuli melkein Pihla. Sotasuunnitelmaani kuului tietysti se, että olisi nimiäisissä pukeutunut Marimekon Pihla-mekkoon :)

No, mekkoa ei osunut käytettynä kohdille (ei niitä kaiketi muullain enää saakaan tässä kuosissa), eikä tytöstä tullut Pihlaa, mutta alkuviikosta törmäsin Facen uutisvirrassa tähän isohkoon palaan 160 cmx 158 cm, ja ostin samantien pois. Maksoin siitä posteineen 40 euroa. Olikohan, eh, liikaa?

Nyt pitäisi sitten vain keksiä, minkä mallisen mekon haluaisin. Mielestäni kankaan muotokieleen istuisi ehkä parhaiten minimalistinen 60-lukuhenkinen tyyli. Tällaisen löysin VintagEijasin sivuilta. Eijallahan on oma mallistonsa, mutta hän tekee mekkoja myös asiakkaiden kankaista, jos sopiva malli löytyy hänen omasta mallistostaan. Kuulema helman ja hihan pituutta voisi säätää ja haluaisinkin sellaisen prinsessa Victoria-tyylisen vappu-/ äitienpäivä mekon tyköistuvana, mutta siveän mittaisena ja hihallisena. Kaiketi tuo malli tunnetaankin "prinsessaleikkaus"-mallina kuten Eijankin sivuilla lukee ;)

Nyt vain loppuja äippämekkoja ja turhia imetysvaatteita myymään ja mekkorahastoa kartuttamaan :)

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

kuva: VintagEija´s

Seilorimekko Salonne

Tervehdys!

Tällä kertaa tiedossa on tällainen ihan pika-pikapostaus :)

Koko perhe on nyt lomilla ja huomattavasti paremmissa fiiliksissä mennään. Postausideoitakin olisi taas, mutta ongelmana on se, että mies käyttää tilauskuvien käsittelyyn ne ajat, jolloin voisin itsekin postailla eli Alvarin päikkäri- ja iltauniajat. Tänään olimme itse asiassa koko perhe päikkäreillä, mutta siippa kuorsasi niin kovaa, että ajattelin hyödyntää hetken tekemällä postauksen raskausajan lempparimekostani.

Salonnen 60-luvun mod-mekko löytyi facebookin vintagevaatteiden kirppikseltä. Oletettavasti sitä ei ole tarkoitettu raskausvaatteeksi ja ajattelin kyllä käyttää sitä itsekin vielä jakauduttuani. Näin siinä kuitenkin erinomaisen vähän siistimpien menojen vaatteen, ja tänään se olikin yllä Turun keikahduksella :)

Mekko olisi kiva samisteluvaate myös Alvarin meripoika-asujen kanssa, mutta toistaiseksi ei ole tullut tilaisuutta vastaan ottaa yhteiskuvaa meistä (tai paremminkin poikaa on niin vaikea pitää paikallaan, että kuva onnistuisi). Sellaisesta raskausajan masusuukkokuvasta kyllä vielä elättelen toiveita, mutta en tiedä mitä suklaatahnaa minun on hierottava mahaani, jotta poika saadaan pysymään paikoillaan ;) Muutenkin, jos tämä mamma pyytää silittämään äidin masua (kun siellä on se vauva), poika silittää varmuuden vuoksi vielä äidin tisutkin :D

No, eipä muuta tällä kertaa. Nyt mies jo tuolta saapuukin häätämään minut. Vastailen varmasti aiempiin kommentteihin heti kun vain pystyn. Kiitos niistä kovasti!

Kuvausopissa

Tervehdys!

Viime sunnuntai oli erikoinen päivä. 

Olin saanut aiemmin blogiini tiedustelun, kiinnostaisiko minua osallistua turkulaisen JAS Kamerakaupan ja Canon oy:n järjestämälle päivän mittaiselle valokuvauskurssille, jonka pitäisi maankuulu valokuvaaja ja valokuvakouluttaja Tiina Puputti. Tarkoitus olisi saada vinkkejä siihen, kuinka ottaa blogiin visuaalisempia ja kuvauksellisempia kuvia ihmisistä, vaatteista, asusteista ja tuotteista erilaisissa ympäristöissä. 

Ai, vetäjänä Tiina Puputti! Että kiinnostaisiko? :D

Olimme muutama kuukausi aiemmin hankkineet lähinnä mieheni kuvailuja silmällä pitäen kyseisen daamin  Pose - Mallin asento ja ohjaaminen henkilökuvauksessa -teoksen, joten en kauan odotellut. Ryntäsin äkkiä koneelle, jotta varmasti mahtuisin kurssille ;)

 

Ennen varsinaisia kuvausdemoja ja työpajoja pääsimme tutustumaan JAS Kamerakaupan tiloihin. Koska olin ostanut nykyisen kamerani liikkeestä ja mieheni on paikan vakituinen asiakas, tiesin itse asiassa, että liikkeessä sijaitsee kameramuseo. En kuitenkaan ollut sen tarkemmin tutustunut tuohon kokoelmaan. Nyt saimme siihen mahdollisuuden.

Voi hyvät hyssykät, mikä vintagekokoelma! Suosittelen lämpimästi vierailua liikkeessä, museo on avoin ihan kaikille. Lisäksi JAS Kamerakauppa ostaa vanhoja filmikameroita ja optiikoita sisään. Jos sellaisia tarpeettomia löytyy vielä nurkista, niin kannattaa kiikuttaa näytille.

Liikkeestä kerrottiin, että filmille kuvaaminen on yhä suositumpaa. Jos perinteinen kuvaaminen kiinnostaa, sopiva vehje löytyy varmasti heidän valikoimistaan. Toki JAS Kamerakauppa myy myös uudenkarheaa ja käytettyä digikuvaamiseen sopivaa välineistöä niin pokkarina kuin järjestelmäkameran muodossa. Lisäksi JAS järjestää kuvauskursseja, kuten Lightroom-kuvankäsittelykursseja.

Aamupalan jälkeen siirryimme Ravintola Koulun tiloihin kuvailemaan. Tiina Puputti opasti demojen avulla, mitä kannattaa huomioida ihmistä kuvattaessa. Workshopeissa pääsimme itse testaamaan kuultua ja nähtyä. Omana kuvausparinani toimi ihana Luonnollisempi nimistä luonnonkosmetiikka-blogia pitävä Riikka, joka on valovuoden minua edellä järjestelmäkameran käytössä.

Sain Riikalta luvan käyttää hänen minusta ottamiaan kuvia esimerkkeinä kuvausnikseistä. Saimme ottamistamme kuvista Tiina Puputilta nimittäin rakentavan kriittistä ja inspiroivaa palautetta kuvasessioiden jälkeen.

Muutama sananen vielä minusta ja kuvaajasta. Usein tutut, jotka tietävät  blogistani, olettavat poseeraamisen olevan jotenkin luontaista minulle. Haha. No ei todellakaan! En osaa poseerata lainkaan muiden katsellessa. Menen ihan jäihin ja puihin. Ajastetuista jalustimella otetuista kuvista selviän, kun otan niitä vähintään sen 20 kpl, mutta liveposeeraukset ovat pahin painajaiseni. Varmaan pari snapsia suomalaisittain saisi jännityksen kuin jännityksen laukeamaan, mutta enpä taida alkoholisoida itseäni nyt tämän harrastuksen takia.

Riikka taas kertoi keskittyneensä lähinnä tuotekuvaukseen tätä ennen eli elävän mallin kuvaus oli uusi haaste. Kaiken kaikkiaan totesimme molemmat, että mallin ohjailu kuvaustilanteessa on todella haasteellista, varsinkin, jos malli on jäässä.

No, joka tapauksessa, enköhän kuvien myötä pysty kuitnekin havainnollistamaan joitakin sellaisia ideoita, joista saattaa olla hyötyä kenelle tahansa kuvaajalle. Kuvauksiin valitsin tori.fi:stä löytämäni erittäin leveän a-linjaisen 60-luvun mekon, sillä toivoin koulutuksesta vinkkejä nimenomaan odotusaikaisiin asukuviin.


Kuinka saada muotokuvasta valokuvauksellisempi:

1. Päätä kuvan pääkohde

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin huomaa tulleensa kuvatuksi esim matkakuvassa seitsemän muun tuntemattoman kanssa (nimimerkki "älä luota turistina japanilaiseen vain sen takia, että sillä roikkuu kaulassa kalliin näköinen Nikonin kamera")...


2. Tutki tausta

Yksinkertainen tausta on paras. Tämä ei tarkoita välttämättä taustakangasta yms., mutta kannattaa varmistaa, ettei esimerkiksi kuvattavan päästä kasva mitään palkkeja, puita tai pylväitä.

3. Vajoa kuvaajana vähän

Tämä vinkki on paikallaan useammastakin eri syystä. Ensinnäkin useampi meistä näyttää vähän paremmalta (pidemmältä) alaviistosta kuvattuna. Toisaalta jos horisontti on kuvan keskialalla, on se tylsin mahdollinen vaihtoehto. Horisontin paikaksi kannattaa kokeilla 1/3 tai 2/3 korkeutta kuvan pinta-alasta.

Horisonttia ei kannata muuten sijoittaa liikkuvien nivelten kuten nilkkojen, ranteiden, polvien yms tasolle!

4. Hyödynnä diagonaalisia linjoja

Kuvaan saa helposti jujua hyödyntämällä vinoja linjoja, jotka rikkovat vallitsevat linjat. Parhaita kohtia ovat 1/3 ja 2/3 kuvasta.


5. Mieti, mistä kohtaa rajaat kuvattavan kehoa

Eräs merkittävimmistä henkilökuvauksen säännöistä on se, että henkilöä ei pidä rajata liikkuvasta nivelestä (ranne, kyynärpää, polvi, nilkka, lantio), sillä muuten syntyy amputoitu vaikutelma. Parempi vaihtoehto on, että esimerkiksi kädestä on näkyvissä edes pieni viipale. Näin olisi pitänyt toimia esim. ylläolevan kuvan suhteen, mutta en vain tajunnut, minne pistää sen ;)

 

6. Kierrä, käännä, kallista

Mallille onnistuneen luontevan ilmeen ohella vaikeinta on varmaan järkevän asennon löytäminen.

Usein kuvattavana näyttää parhaimmalta siten, että vartalo on jonkin verran kierteellä. Helpoiten tämä onnistuu siirtämällä painoa jalalta toiselle. Tärkeää on kuitenkin pitää keskivartalo kasassa.

Tämän jälkeen yläkroppaa voi kiertää kameran suuntaan. Naisella näyttää usein hyvältä nk. c-kaarre eli se, että pää ja rinnat ovat eri suuntiin.

Liikkuviin niveliin kannattaa aina tehdä kulma, jotta esim. käsi näyttää oikealta kädeltä eikä tyngältä.

7. Valaise kuvattava vaalealla valolla

Jos mahdollista, hyödynnä luonnonvaloa kuvauksessa. Valon suunnalla on kuitenkin merkitystä. Paras olisi, jos se tulisi etuviistosti/ yläviistosti mallin kasvoille (45 asteen kulmassa).

8. Hyödynnä vaakakuvaa

Me bloggarit saimme Tiina Puputilta vielä vinkin hyödyntää aiempaa enemmän vaakakuvia postauksissa. Ensinnäkin kuvien skrollaaminen on lukijoille työlästä, mutta toisaalta vaakakuva mahdollistaa pystykuvaa suuremman kerronnallisuuden. 

Kuvan kerroksellisuutta lisää mukavasti puolestaan se, että sijoittaa etualalle jotakin epäterävää.

Näitä, kuten myös edellä tulleita vinkkejä lupaan kokeilla mahdollisuuksieni mukaan tulevissa postauksissa.

Kiitos vielä Tiina Puputille, JAS Kamerakaupalle ja Canonille mahtavasta ja opettavaisesta päivästä! Sekä Riikalle kivoista kuvista :)

Ps. Saitko mitään ahaa-elämyksiä näistä jakamistani vinkeistä?

Elämän pieniä iloja ja vintagepitsimekko

Hei vaan!

Toipumisen varma merkki allekirjoittaneen kohdalla on se, kun kahvi ja suklaa taas maistuvat. Päivän luksushetki onkin ehdottomasti se, kun lapsen päiväunihetken koittaessa löytää vaatekomerosta miehen sinne piilottaman Geisha-rasian, tunkee suuhunsa viisi namia, kulauttaa ne alas kahvilla ja selailee uunituoretta sisustuslehteä

 Muitakin ilonaiheita keksin:

- Yrjömatot tulivat pesulasta. Olohuoneen villamatossa oli ollut jo ennen tätäkin keissiä kaikenlaista sattumaa, joten ilo on sitä suurempi. Puhdas villamatto tuntuu ihanalta paljaiden varpaiden alla!

- Huomasin, että Turkuun avataan ensi kuun puolessa välissä Granit! Aah, ihanuutta! Pääsiäiskukkasesonkiin ei sairastumisilta kyetty, mutta ehkäpä voin hankkia jonkin ruukun korvikkeeksi avajaisista.

- Ensi kuu tuo mukanaan kaikenlaista jännää. Pidän muun muassa ihka ensimmäiset vaatekutsuni. Niistä kuulette varmasti vielä lisää!

- Ja sitten... Taisin tovi sitten tehdä postauksen lempimekoistani. No, nyt taisi jokin tippua pois tuolta lempparilistaltani, sillä alla oleva musta pitsi-ihanuus vallannee jonkin sijan top kympistäni :)

Löysin tämän mekon huutonetista. Tarjosin hieman alakanttiin ja sain mekon 30 eurolla sisältäen postikulut.

On joka kerta ihan suunnattoman mahtavaa, kun löytää prikulleen oman kokoisen mekon, jolla on historiaa! Tämä kaksivärinen(- ja kerroksinen) ihanuus pienellä masurusetilla taitaa olla joko 50-luvun lopulta tai 1960-luvun alkupuolelta. Tämän pariksi sopisivat täydellisesti ne ikuisuushaaveeni Parikan Raquelit.

Olen varmaan joskus maininnut ihailevani prinsessa Victorian edustustyyliä. Uusi mekko on mielestäni aivan sen sorttinen! Tällaisessa Vickan voisi osallistua jonkin tiedeseminaariin tai taidenäyttelyn avajaisiin ;) Minä puolestani mietin, voisinko laittaa tämän huhtikuun lopulla pidettäviin häihin. Olisiko liian synkkä valinta kevääseen?

Kuinka sinä asustaisit tämän mekon keväisemmäksi ja häihin sopivaksi?

Mukavaa päivänjatkoa!

Lempimekkoni x 10

Tervehdys!

Olo tuntuu onneksi normalisoituneen tällä viikolla ja olen jo tehnyt muutakin kuin ollut vaakatasossa!

Kiitos kovasti edelliseen postaukseen tulleista kysymyksistä ja postausehdotuksista. Siitä riittää aihetta varmasti muutamankin postauksen verran. Aloitetaan kummiskin mekoista, koska sellaisten perään kyseltiin pariinkin otteeseen.

Lempimekkoni - ah, miten monimutkainen ja haasteellinen aihe, ihan oikeasti! En pysty valitsemaan oikeasti sitä yhtä tärkeintä; kymmenenkin on haasteellista löytää! Toiseksi mietin, voinko ottaa listalle sellaisiakin, jotka eivät tällä hetkellä täysin mahdu ylleni. Aihe on siis yllättävän kipeäkin, sillä rakastan mekkojani enkä haluaisi niistä luopua. Olen yrittänyt asennoitua aiheeseen niin, että teen ratkaisun mekkojen kohtalosta sitten joskus, kun lapsiluku on täynnä. Sitä ennen ei kannata hätiköidä.

Aloitetaanpa arkimekoista:

1. Charleston-henkinen mekko 1960-luvulta

Tämä vintagemekko löytyi hetken aikaa Turun Rautatiepuiston liepeillä vaikuttaneesta Retrobotista. Iloinen asia on se, että lasketun vyötärönsä ansiosta se mahtuu edelleen ylleni. Olen käyttänyt mekkoa paljon töissä; pitkä neuletakki ylle lämmittämään ja helminauhaketju kaulaan. Se on siinä :)

2. Rento palleromekko 1970-luvulta

Jos minun pitäisi nimetä lempivaatemerkkini, se saattaisi olla suomalainen Golden Finn. Top10 listallenikin mahtuu kolme mekkoa kyseiseltä merkiltä! Löysin tämän mukavuusmekon turkulaisesta Art+Design-liikkeestä, joka on ollut näköjään ykköspukijani viime vuosina (jos tätä mekkolistaa tarkemmin tutkitaan ;)). Palleromekko on ihanteellinen työvaate, mutta siinä kehtaa onneksi olla kotonakin. Imetys- ja raskauskauden vuoksi en ole voinut mekkoa käyttää, mutta nyt sen voisi oikeastaan ottaa uudestaan käyttöön. Kiitos muistutuksesta :D

3.  Mukasiveä kirjastontätimekko 1960-luvulta

Jos minun olisi ihan pakko valita yksi mekko tästä listasta yli muiden, niin kyllä se olisi tämä. Kyseisen mekon löytymisellä on ollut suuri symbolinen merkitys myös tälle blogille. Mekon myötä aloin tietoisesti viedä tyyliäni enemmän vintagehenkiseksi. Mekko löytyi muuten ensi visiitilläni VintagEija´s putiikkiin. Eijasta on tullut matkan varrella, ihana tuttu tyyppi, jonka luona Maariankadulla on aina mukava poiketa.

4. Marimekkoni mun 1970-luvulta

Kaunein näkemäni Marimekko! Myös Armi elää-elokuvasta tuttu. Vyötäröni ei ole kyllä parhaimmillaan, mutta kyllähän nuo 1970-luvun alun väri-iloittelut sen puutteen korjaavat ;) Tämä mekko löytyi huutonetista.

Kesämekkoja:

5. Maksimekko 1970-luvulta

Miettikääpä, tällainenkin on mahdollista: laadukas suomalainen puuvilla mekko, jonka voi pestä 60 asteessa, kaunis printti, joka ei ole haalistunut sitten 1970-luvun yhtään ja joka ei ole liian räikeä nykyajan työvaatteeksikaan. Itkin katkerasti, kun rintavarustukseni ei mahtunut tähän imetyskuukausina. Nyt en ole uskaltanut kokeilla. En myy vielä! Olen kiitollinen niistä vuosista, kun mahtui työkäyttöön ja toivon parasta. Merkki on Golden Finn ja ihanuus löytyi jälleen kerran Art+ Designista.

6. Toisto tekee terää: maksimekko 1970-luvulta.

Jepulis, merkki on Golden Finn ja samat faktat kuin edellisen kohdalla paitsi, että tämä on ostettu lapsen saannin jälkeen ja mahtui varsin hyvin viime kesänä :) Ilmeisen onneksi mulla on niin outo maku, että saan rauhassa ostella mekkoni, mistä haluan. Tämä löytyi Turun Humalistokadun UFF:lta parilla kympillä. :D

Juhlamekkoja:

7. Fiftarihelma H&M:ltä

Minulla on muutama mekko, joiden kohdalla sydän itkee verta. Tämä henkkamaukkalainen ja sen minttu sisrapuoli ovat sellaiset. Olen hyväksynyt, ettei vyötäröni palaa välttämättä enää koskaan entisiin mittoihinsa. Siksipä olen vuoden verran kytännyt tätä yksilöä kierrätettyjen vaatteiden markkinoilta. Eli jos sinulla on tämä mekko koossa 38, niin tarjoa pois! Sitten voin pistää tämänkin myyntiin, kun niitä kyselyitä on välillä tullut :)

8. Cristelle & Co -neulemekko

Tämä mekko on hankittu aikoinaan Stockmannilta ja on ollut runsaasti käytössä. Olisikohan mekon salaisuus mukavuus. Läpuikuultavista hihoista ja kissarusetista plussaa :)

 9. Valmistujaismekko Lisa Larssonilta

Löysin tämän ihanan aidon 1950-luvun leningin Södermalmilta, Tukholmasta. Kun käyn rapakon takana, Lisa Larssonille on päästävä. Hieman epäilen, mahtuuko vyötäröni enää mekon uumeniin. Ehkä leninkiä voisi näyttää Eijalle ja kysyä, pystyykö taikoja tekemään. Tai sitten on otettava käyttöön perinteiset konstit - nimittäin korsetti. Elina, sulta saisi varmaakin vinkkejä aloittelijalle? :)

10. Unelmamekko 1950-luvulta

Kyllä nuo 1950-luvun vaatteet ovat vain niin kauniita ja niin armottomia vyötärölle ;) Tämä yksilö on kuitenkin pienennetty minulle sopivaksi, joten saumavaraa löytynee. Muutokset teki Eija ja mekko löytyi alunperin Art+Designista. Tuo kangas... Perustanko mekkomuseon?

Tällaista tänään! Mikä on oma suosikkisi näistä mekoista?

Perjantain mod-tyttö(täti) ja kun äiti pojastaan kokkia leipoi

Tervehdys!

Minähän en tunnetusti muodin aallon harjalla ratsasta. Paremmat vaihtoehdot löytyvät menneiltä vuosikymmeniltä, kuten esim. nyt tällä kertaa 1960-luvulta.

Huomasin syksyllä tori.fi-ilmoituksen, jossa lähellä asuva nainen kauppasi omia nuoruudenvaatteitaan. Suurin osa niistä oli ompelijalla teinitytölle teetettyjä pikkuruisia minimekkoja, jotka eivät olleet nyt ihan tällaisen synnyttäneen 34-vuotiaan kokoa. Muutaman löydön kuitenkin tein, kuten tämän omenanvihreän virkatun tunikan/mekon.

Ja tosiaan - siveyspoliisit, huom!! Ei tarvitse olla huolissaan. En aio nolata itseäni julkisella paikalla leikkimällä, että tämä on minulle mekko vaan laitan housut alle ;)

En muuten taida olla yleensä näin värikäs. Omenanvihreä ei kuitenkaan ole kesäimmeiselle paras mahdollinen väri (se on kevään väri), mutta mätsäsin sen tämän lisääntyneen valon antaman energian turvin turkoosin paidan kanssa. Ehkä pikkulapsiarki tekee piirun verran leikkisämmäksi ;)
 

Siksipä laitoin vielä korviinkin maatuskat:)

Ehkä muistatte, että muutama viikko sitten kyselin Ikean leikkikeittiön perään. Yhtään yhteydenottoa ei tätä kautta tullut, mutta bongasin lopulta kohtuuhintaisen tarjouksen torista. Hain Alvarin Duktigin saman mittaisen matkan päästä kuin jos olisin kurvannut Ikeaan, ja pulitin tästä 55 euroa.

Kuulostaako teistä kalliilta hinnalta käytetystä leikkikeittiöstä?

No joo, olin jo tovin ihmetellyt, miten tori- ja huutonet-kaupoilla näiden Ikea-keittiöiden hinnat kohoavat ihan pilviin. Huusin parisen päivää ennen näitä toteutuneita kauppoja yhtä toista samanlaista keittiötä, ja olisin ollut valmis maksamaan siitä sellaiset 53 euroa. Keittiön huusi kuitenkin joku immeinen Helsingistä yli 60 eurolla(!) ja oli valmis maksamaan vielä rahtikulutkin. Jossain Lapissa näitä on edelleen myyty TÄYTEEN hintaan!!

No, kävinpä vilkaisessa Ikean sivuilla vielä kerran, että mikä mahtaisi vaikuttaa tällaiseen Duktig-hysteriaan. Eipä ollut enää se perusosa myynnissä (ainakaan nettikaupan puolella). Onkohan valmistus lopetettu kokonaan.

Siispä kaikki Ikean leikkikeittiön omistavat: teillä on kultakimpale kourassanne. Älkää nyt ainakaan myykö keitiiötä kellekään alle kympin hintaan ;)

 

Tässäpä oli tämän muorin kahvihetki. Nyt lähden sosekeiton tekoon, sillä poikakin heräilee varmasti kohtsillään unilta.

Ja otsikosta poiketen - joo, kyllä meidän poikaa kiinnostavat toistaiseksi kippiautot vielä enemmän, mutta välillä tehdään myös ruokaa (ja siivotaan).

Oikein rentouttavaa viikonloppua kaikille :)

Ps. Sinä varsinaissuomalainen lukijani: Jos sinulla on piakkoin tarpeettomiksi jääviä kivannäköisiä lasten leikkiastioita (esim. Ikean), niin minulle voi tarjota :)