perjantai 27. toukokuuta 2016

Raskauskynähameen paluu

Tervehdys!

Kiusaan teitä näköjään oikein urakalla asukuvilla. No, kerta inspis on nyt päällä, parempi postailla aiheesta nyt, ettei jää kokonaan tekemättä. Edellisessä raskaudessahan alkoivat juhannuksen jälkeen kuumat piinaviikot eikä alastomasta bloggaajasta ollut oikein asuja bloggaamaan ;)

Maksimekon ohella raskauspukeutumisen ikisuosikkini on trikoinen kynähame. Ostin Alvaria odottaessani Mama Liciuoksen kynähameen, mutta en oikein lämpene sille enää. Se on yksinkertaisesti vähän liian pinkeä nykyiselle mitoitukselleni. Tähän raskauteen kun lähdettiin nelisen kiloa painavampana kuin aiempiin.


Korvike löytyikin sitten Indiskan alerekistä kymmenellä eurolla. Voi kyllä olla, että tämä uusi hamonen on auttamattoman väljä sitten odotusajan jälkeen, mutta löytänee hyvän kodin jonkin toisen odottajan vaaterekistä.


Raskauskynähameen pariksi sopii mielestäni parhaiten jokin hieman hulmuava helmainen ja löysähkö, mutta hartioista hyvin istuva paita. Omat suosikkini ovat melko peittäviä, mieluiten puolipitkillä hihoilla. Yllä olevan sinisen puuvillapaitiksen löysin muutamalla eurolla kirppikseltä edellisen raskauden aikoihin.

Koru on työelämäaikainen suosikkini ja se löytyi muistaakseen Hennesiltä. Kengät ovat ne tämän kevään Kårenin löytö. Vagabondit kustansivat kolme euroa.


Ei siis mikään maailman kallein asu taaskaan :)

Mutta mitäs veikaatte, onko tuloillaan tyttö vai poika? :D

tiistai 24. toukokuuta 2016

Marimekko vuosimallia 1974

Non-niin...

Olen tehnyt tänä keväänä kaksi vintagemekkolöytöä yli muiden. Tästä huutonet-Marimekosta oli kiinnostunut myös joku japanilainen lady, mutta olisikohan ollut kuitenkin vähän liian suuri hänelle ;)


Mekko on vuodelta 1974, jolta on useampi muukin omistamani Marikolttu. Hyvä vuosi siis meikäläiselle ;) Maksoin mekosta postikuluineen 37 euroa, mikä on oikeasti hyvä hinta vanhasta klassikkomekosta.

 

Mekko ei ole aivan vartalomyötäinen ja yllätyinkin, kun se näytti näinkin hyvin raskauden puolessa välissä olevan päällä. Alun perin innoistuin mekon nähdessäni kuitenkin siitä, että voisin käyttää sitä vuoden päästä kesällä imetysmekkona. Vihdoin omistan a) vintamekon, jota voi ylipäätään käyttää imetysmekkona ja b) vieläpä sellaisen, jossa ei ole rinnuksista pois paukkuvia nappeja :D


Toki mietin, voisiko mekkoa sitten hamassa tulevaisuudessa hieman kaventaa vyötäisiltä, kun/jos vyötärö tästä hoikistuu. Se saattaisi toisaalta olla kyllä klassikkomekon raiskaamista.

Vintagepalstoilla käydään jatkuvasti keskutelua siitä, saako vanhoja mekkoja ylipäätään muokata omaan käyttöön sopivammiksi. Osa, varsinkin täysvintagea harrastavista on ehdottomasti sitä mieltä, että vanhojen mekojan ominaisluonne pilataan niitä pätkimällä yms. Itse olen enemmän käytännöllisorientoitunut,vaikka jossain määrin ymmärränkin myös ortodoksisempien tuskaa.

No, joka tapauksessa asia ei ole aivan ajankohtainen. Katsotaan nyt ensin, millaiseksi pötkyläksi tämän frouvan kroppa palautuu tulevan poksumisen jälkeen.

Mikä on oma suhteesi Marimekkoon? Mitä merkiltä käytät, mitä rakastat? Vai onko merkki mielestäsi yliarvostettu?

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

maanantai 23. toukokuuta 2016

Tyttö- ja poikalupauksista Noshin maksimekossa


Tervehdys!

Pidin viime viikon tarkoituksellisesti taukoa tästä blogista. Keskityin lähinnä suukottamaan isoa ja pienempää ukkoani, kahta arvokkainta aarrettani. Tänään mies lähti uudelleen ulkomaankomennukselle ja olemme loppuviikon pojan kanssa kahden. Tällä kertaa reissu on onneksi vain kolmanneksen edellisen pituudesta ja näemme toivon mukaan ennen kuin kuu taas vaihtuu.

Mutta onneksi on nämä kelit! Onhan niitä taas vuoden odotettu ;)

Odottajana olen siinä kaiketi onnekas, että raskauskuukaudet myötäilevät Alvarin odotuksen vaiheita.
Viimeksi olin paksuimmillani kesällä ja taas on niin pienellä viiveellä. Saatan tarvita jotakin syksyisempää loppukuukausiksi, mutta melko samoilla kesäkamppeilla mennään.


Toki voi käydä niin, että tämän raskauden jälkeen jotkin möhömahavaatteista poltetaan iloisesti roviolla, kun saan yliannostuksen niiden käytöstä. Todennäköisesti näin käy ainakin kahdelle Vero Modan maksimekolle, joita tehokäytin imettessäni vielä viime kesänäkin.  Aion kyllä käyttää niitä vielä uudestaan, ainakin kotioloissa, mutta pahimman refluksin välttämäseksi hankin yhden uuden maksinkin - toki käytettynä. :)

Löysin kevättalvella kuvissa näkyvän Noshin maksimekon Tori.fi:sta. Noshin vaatteethan säilyttävät pääsääntöisesti melko hyvin arvonsa ja ainakin Facebookin Nosh-kirppiksellä saattaa joutua pulittamaan tietyistä suosituimmista malleista jopa saman verran kuin uutena. Tämä pari kertaa edellisen omistajan yllä ollut maksimekko on jotakin parin vuoden takaista mallistoa, joka ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta ihastuin raikkaaseen kukkakuosiin välittömästi. Yleensä Noshin vaatteet ovat kai melko reiluja tai kokoaan vastaavia, mutta tämä M-kokoinen mekko oli kaiketi kutistunut, sillä se on kyllä maksimissaan 38 kokoinen.

 

Aion käyttää tätä mekkoa vähän sellaisena siistimpänä "ihmisten ilmoilla"-mekkona erotuksena niille mainitsemilleni rönttömakseille.

Monasti kuulee muuten puhuttavan, ettei maksimekot muka sopisi lyhyille. Katinkontit, sanon minä! Varsinkin, jos omaa jonkin sortin vyötärön ja ryhdin, pitkät mekot ovat varsin kelvollisia lyhyenlännällekin. Parasta näissä hulmuhelmoissa on se, ettei tarvitse esitellä minkään sortin raskausarpia, hyttysenpuremia, suonikohjuja yms. Rohkeasti maksimekkoja käyttämään siis pituudesta riippumatta! Ja niin, minä käytän maksimekkoja, vaikken omaa edes vyötäröä tällä hetkellä. Otollisten kuvakulmien löytäminen on toki vähän haasteellista, mutta se on sitten bloggaajan ongelma ;)

Mutta sitten päivän odotuspohdintoihin. Rakenneultramme lähestyy. Olemme mieheni kanssa jo päättäneet, että kysymme pienokaisen sukupuolen. Jotenkin, koska ensimmäisessä raskaudessa saimme siinä tuskan ja murheen keskellä selville ensimmäisen pienen sukupuolen, hävisi sellainen tarve pantata tulevienkaan vauvojen ominaislaatua. Siksi kysyimme Alvarin sukupuolen ja nyt varmaan sitten tämän uusimman tulokkaankin.

No, kumpi sitten olisi mieleemme? No, ihan kumpi vaan! Viime aikoina on erinäisistä syistä tuntunut entistä turhemmalle stressata saati sitten pettyä ja pahoittaa mielensä sellaisesta tekijästä kuin vauvan sukupuoli.
 

Joskus eräs tuttavani, tyttölapsen äiti, kysyi minulta, eikö jokaisen naisen unelma ole saada oma tytär. En näe asiaa näin. Muistanette toki, että kerroin itkeskelleeni Alvarin rakenneultran jälkeen hieman sitä, että poika oli tulossa. Tämä johtui varsinaista tytön kaipuuta enemmin siitä, että se meidän ensimmäinen pieni oli tyttö ja jotenkin olin asennoitunut siihen, että nyt hän tulee meille tämän uuden lapsen muodossa. Hyvin nopeasti kuitnekin tajusin, että oli äärimmäisen hyvä juttu, että seuraava lapseni oli eri sukupuolta, jollon hän oli oma itsensä, ei kenenkään korvike.

Nyt, kun olemassa oleva lapseni on poika, koen voittavani kumman tahansa kohdalla. Jos tuleva vauva on poika, saa Alvari oman veljen, jonka kanssa leikkiä. Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen omasta siskostani ja olen iloinen jos poikani saa kokea samaa sukupuolta olevan välisen sisaruuden. Toisaalta, jos tulokas on tyttö, riemuitsen siitäkin. Sitten perheessämme on tasajako, ja mieheni saa kokea vastakkaista sukupuolta olevan lapsen kasvattamisen ja toiset isovanhemmat, joilla ei ole ollut omaa tytärtä, tyttölapsen kasvamisen.


Itseä ei tietenkään haittaa yhtään se, että saan sitten lopulta ostella niitä vauvan mekkojakin. Mutta jos näin ei käy, saanpa olla perheen prinsessa omine vintagemekkoineni :D

Millaisia ajatuksia ja pohdintoja sinulla on/on ollut lapsen mahdollisesta sukupuolesta?

Mukavaa viikonalkua kaikille! :)

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Muistamisia äitienpäivänä

Tervehdys taasen!

En äitienpäivänä osannut kirjoittaa mitään blogiini, vaikka tunteet olivatkin pinnassa. Arvostan äitiyttä paljon, ja tunteeni omia esiäitejäni ja tietysti tuota poikaa kohtaa ovat niin suuria, etten pystynyt tuottamaan mitään tuohon sen päiväiseen somepaljouteen. Aiemmin olen sanonut sanottavani lapsettomista äideistä ja äidiksi halajavista, enkä sitäkään halunnut alkaa toistelemaan. 

Kuten olen aiemminkin sanonut, minulle onkin luotevampaa pohdiskella asioita matkan varrella kuin jättää hehkutukset yhteen vain juhlapäivään :)


Heh, proosalliseti sitten siirrynkin tässä postauksessa äitienpäivän materiaaliseen antiin (, jonka taustalla on kuitenkin niitä suuria tunteita).

Mitäpä sitten sain? Sain pieneltä pojaltani ihka ensimmäisen äitienpäiväkortin! Hän oli taikonut sen mummin kanssa jonakin ohikiitävänä hetkenä, kun olin keittämässä kahvia. Ihmettelin edellisenä päivänä, mistä Alvari oli saanut kätensä ihan tussilla värjätyiksi, mutta kyniä ei kuitenkaan löytynyt. Sain vastauksen sitten seuraavana päivänä :)

 
  
Sain jotakin myös omalta isältäni, mikä tuntui hullunkuriselta, mutta ihanalta: rasiallisen belgialaisia suklaakonvehteja. Niitä olen sitten nauttinut muutaman per päivä iltapäiväkahvin kera. Rakas siippani oli puolestaan jättänyt ulkomaille lähtiessaan kotipöydällemme pienen rasian. Sieltä paljastui lahjakortti lempialusvaateliikkeeseeni, Changeen. Se lahja tuli niin tarpeeseen! Näiden muuttuvien vartalonmuotojen aikoina, minuklta puuttui rintaliiviosastolta juuri sellainen välikoko, jota boobsini tällä hetkellä edustavat ;) Pidän merkistä siksi niin kovasti, että sielä löytyy tarpeeksi pieniä liivin ympärysmittoja. Aiemmin tulin käyttäneeksi jotakin 75 cm ympärysmittoja, kunnes ne kyseisessä liikkeessä todettiin 10 senttiä liian väljiksi.

 

Äitienpäivälounaalle suuntasimme yhdessä 93-vuotiaan isoäitini kanssa. Hänellä oli vielä eräs merkityksellinen juttu minulle, josta liikutuin kovasti. Mummu luovutti haltuuni hänen äitinsä vinkisormuksen.


Tuo sormus on vuodelta 1939, jolloin isoisoäitini ei toki mennyt naimisiin vaan se oli vuosi, jolloin hän niin monen muun suomalaisen tavoin vaihtoi kultaisen sormuksensa valtion rautaiseen. Tiedatkö sinä, miksi? Kerropa se kommenttiboksissa muillekin :)

Olen erittäin otettu tästä lahjoituksesta. Mummuni varmaan arveli, että historianopettaja osaa arvostaa tällaista dokumenttia menneestä. Sen avulla oppilaani ja opiskelijani saavat astetta konkreettisemman käsityksen siitä, millaista epäitsekkyyttä ja yhteishenkeä sota-ajan Suomessa tarvittiin.



Erinomaista alkavaa viikoa kaikille!

PS. Eijalla on tämän vuorokauden ajan synttärit verkkokaupassa. Kaikki näkyvillä olevat tuotteet ovat - 50% alennuksessa. Alekoodi on VINTAGEIJAS8 ( koskee yli 30 euron tilauksia.)

perjantai 13. toukokuuta 2016

Paha peikko

Tervehdys!

Olette ehkä huomanneet, etten ole vielä ihan hirveästi raskaudestani blogissa puhunut. Toki uusintakierroksella ei ehkä ole enää niin tohkeissaan kuin ensiodottajana, mutta on vaiteliaisuuteen muitakin syitä.

 

Paha peikko - se on taas täällä. Lapsettomuudesta kärsivälle se saattaa tarkoittaa kuukautisten alkamista. Toistuvista alkuraskauden keskenmenoista kärsivälle raskauden ensimmäiset viikot voivat olla yhtä helvettiä. Omalla kohdallani eniten huolta on kuitenkin aiheuttanut yhä pidemmälle etenevä raskaus. Kun raskauden 18. viikko on lähestynyt, olen ollut suunniltani. Se on nimittäin ajankohta,  jolloin ensimmäinen pienemme kuoli.

En mahtanut taaskaan mitään sille, että kuluneet viikot ovat menneet jälleen kerran vähän levottomammin. Huonoja fiiliksiä, ahdistavia ajatuksia. Tällä kertaa olen tosin osannut ottaa ne hieman armeliaammin vastaan. Ymmärrän, että ne ovat luonnollisia kokemusteni valossa. Annan niiden tulla, mutta yritän olla jäämättä niihin koukkuun.

Edellinen raskaus Alvaria odottaessani oli huomattavasti vaikeampi. Tällöin minullahan ei ollut kuin 100 % huonoja kokemuksia raskauksista, nyt tuo prosentti on sentään jo puolittunut! Uskon jo, että kehoni voi kantaa loppuun asti pienen ihmisen.

En kuitenkaan olisi todellakaan selvinnyt Alvarin odotuksesta ilman ulkopuolista tukea. Meinasin kuvainnollisesti kävellä pitkin seiniä; ajatukset olivat jo ihan irrationaalisia. Avun toi terapia ja mielialalääkitys, joista jälkimmäistä vastustin tovin juuri noiden irrationaalisten pelkojen vuoksi. Pelkäsin sen aiheuttavan jotakin harmia sikiölle. Onneksi suostuin, sillä ero olossani oli huomattava. Tällä kertaa en edes kyseenalaistanut asiaa, vaan pieni pilleri on mennyt raskausvitamiinin ohella suuhun aamuisin.


En yleensä puhu näin henkilökohtaisista asioista. Nämä raskausasiat ovat ilmeinen poikkeus. Elämä vain meni osaltani niin, että olen kokenut tarpeelliseksi raottaa ajatusteni ja elämäni verhoa tältä osin. Ajattelen kai, että joku samantapaiseen tilanteeseen joutunut saattaa eksyä blogiini ja voisi saada kirjoituksistani edes vähän rohkaisua. Apua saa, kunhan sitä ymmärtää pyytää!

Mukavaa viikonloppua kaikille :)

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Jotakin pojalle, jotakin minulle, jotakin äideille ja jotakin teille :)

 Tervehdys!

Täällä ollaan taas, kotona!

Vaikka matkoilla on kivaa, varsinkin mummilassa, reissussa aina rähjääntyy.  Nyt ollaan muutama päivä ihan vain aloillaan ja rauhoitutaan. Sitten aletaan odottaa isiä kotiin ekalta komennukselta.

Nyt on tiedossa tällainen sekamelskapostaus ennen matkaa tapahtuneista jutuista. Pari päivää ennen lähtöämme piipahdin naapurin naisten kanssa jo perinteeksi muodostuneella Murena-visiitillä Salossa. Minusta on nykyään hauska osallistaa tuttavia ja ystäviä näihin blogitouhuihin mahdollisuuksien mukaan. Jaettu ilo on aina moninkertainen ilo :)


Olen kertonut teille faktoja Herkku ja Lahja Murenasta jo muutamaan otteeseen. Siksi ei tällä kertaa pitkiä jorinoita itse liikkeestä muuten kuin, että kyseessä on aivan ihana kivijalkaliike - juuri sellainen, joiden haluaisi olevan olemassa ja pitkään!
 


Murenan Miina on saanut minut koukutettua toistaiseksi kahteen juttuun: heidän leluosastoonsa, josta on tullut hankittua joka visiitillä jotakin Alvarin huoneeseen. Tällä kertaa mukaan lähti suloinen Sass & Bellen kettutyyny!

 

Toiseksi olen mennytä naista sitruunaoliiviöljyn suhteen.Se on lähes varmasti maailman paras ruokakeksintö!


Tuota uskomatonta makuyhdistelmää voi lorauttaa salaatinkastikkeeksi, sipaista uunikasvisten kyytipojaksi tai grillattavien lisäksi. Mulla on nyt neljäs pullo menossa vuoden sisään, joten ei tarvinne enempää mainostaa ;)


 

Itse tilaisuudessa saimme maistella perniöläisen Kahvila Opaliinan herkkuja että Mathildedalin kyläleipurin uunituoretta juurileipää, jota saimme lämpimäisiksi myös kotiin. Kuulimme samalla tarinaa myös Malmgårdin kartanon tuotteista. Murena onkin loistoliike juuri siksi, että sieltä saa monenmoisia loistavia lähiruokaherkkuja sekä mutiakin suomalaisten pientuottajien tuotteita. 

Aloimme muuten miettiä naapurin naisten kanssa, että kesäretki Perniön ja Teijon seudulle ei olisi yhtään hullumpi idea ensi kesänä :) Sen verran nähtävää ja koettavaa lähiseudulla vaikuttaisi olevan.


Iltamissa ollessani tajusin, että äitienpäivälahja omalle äidille on hankimatta. Jaamme äidin kanssa rakkauden kaikkeen esteettiseen, mutta tällä kertaa en löytänyt mitään sopivaa sisustusjuttua (kuten esimerkiksi jouluksi löysin).

 

Päätin sitten olla käytännöllinen ja ostin silitysvettä. Kuulema ihme tuote, joka suoristaa kaiken sellaisenaan suihkutettunakin. No, en voi ihan vielä allekirjoittaa väitettä, sillä olen kokeillut tuottetta vain kerran eli tänään. Alla oleva uutuusvintageni vaati silitystä ja siitä sitten testailemaan ;) Hyvin toimi ainakin silityksen yhteydessä, mutta todella tuoksuherkälle silitysveden ostamista kannattaa miettiä. Itse tykkäsin kyllä hajusta, mutta osa haluaa vaatteensa tuoksuttomina.


Vintagemekkoni on muuten herätysostos Kårenin kirppikseltä. Tapahtuma ei ollut minulle mikään jymymenestys, vaikkakin sain ihan mukavasti tavaraa katoamaan. Osan voitostani upotin sitten tähän 70-luvun puuvillaiseen Kaisu Heikkilään. Kuinkahan monta kyseisen vuosikymmenen maksimekkoa ihminen voi hyvällä omalla tunnolla omistaa ;) Tähän mahtuu toistaiseksi vielä raskausmassukin!


No, takaisin alkuperäiseen teemaan. Lupasin otsikossa jotakin teillekin :)

Murena on avannut hiljattain verkkokaupan. Koodilla TILDA10 saat 10% alennuksen kertaostoksestasi. Koodi on voimassa 31.5.2016 saakka. Toivottavasti sinulle on iloa tästä mahdollisuudesta :)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

lauantai 7. toukokuuta 2016

Äitienpäivän aattona


Keväiset metsät, keväiset kukkaset
keväiset vuoret, aurinkorintehet,
ihmisen laulamaan
onnellisna saa...

  
...bumbidiaidi, bumbidiaidi, bumbidiaidi, bumbidiaidi, BUM!

Kesä yllätti meidät täysin, vaikka olinkin vilkuillut matkasäätä etukäteen hyvän tovin. Ensin lupailtiin viittätoista astetta, mutta sitten kun päästiin matkaan, ennuste olikin jo kuusi astetta korkeampi. No, hyvin on pärjätty ja vielä muutama päivä pärjäillään! 

Alvarin kevätgarderoopissa on jotakin äidiltä perittyä. Teelikamenten-merkkinen kissitakki on aitoa suomalaista kasaridesignia ja selvästi pojan mieleen. Yleensä ulkovaatteiden (lue kaikkien vaatteiden) pukeminen aiheuttaa vastareaktion, mutta kisulitakki laitetaan ylle suurella hartaudella "mam-mam-mam"-ääntelyllä kuorrutettuna.

 
 

Kuinka suurta riemua voi aiheuttaa myös ojasta löytynyt pallo! Lähdettiin vähän varkain matkaan eikä mukaan tullut napattua ulkoleluiksi kuin vanha kunnon harja (poika voisi nukkua sen kanssa päiväunia) ja lapio. 


Mutta: kotoisten lelujen puute ei ole paljon menoa haitannut. Maasta löytyvät aarteet kuten kävyt ja kivet, kaikkialla kukoistavat kukkaset, pörriäiset, kevään tuoksut ja ääneet ovat lumonneet pienen miehen niin, että hän on haljeta tohkeuksiinsa!
 

Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Oli ilo huomata, että teitä on edelleen noin paljon. :) Jonkin verran tämän blogin lukijamäärät ovat huippulukemistaan pudonneet, mutta se ei nyt sinänsä ole ihme, sillä en ole kovin hanakasti harjoittanut verkostoitumista tai blogini markkinoimista - asiat, jotka ovat elinehto nykypäivänä, jos blogina haluaa näkyvyyttä. Ja toisaalta - eihän siinä oel mitään ihmeellistä, että yhden muijan turinat eivät välttämättä jaksa kahdeksaa vuotta kiinnostaa ;)

Sinänsä se, käykö blogissani kuukaudessa 15 000 vai 25 000 kävijää ei ole merkityksellistä, mutta yleensä runsaampi kävijämäärä saa aikaan enemmän keskustelua myös kommenttilootan puolella, mistä puolestaan tykkään. Toki voisin olla kaikin puolin aktiivisempi, haastaa teksteissäni pohtimaan, mutta välillä on vain niin kiire, että tajuaa postauksen julkaistuaan, miten olisi voinut toimia toisin.

 

Toivoitte eniten jälleen kerran noita arjen kuvauksia. En aina välttämättä oikein tajua, mitä ne ovat, mutta ilmeisesti se arki on jotain tämän blogin teskteihin luontaisesti sisäänkirjoitettua? Lapsi-, taapero-, ja odotusjutut kiinnostavat myös ja välillä mietinkin, olisiko tämän blogin paikka kuitenkin jossakin perheportaalissa? 

Toisaalta tämä elämäntilanne on juonne paljon pidempään jatkuneessa kertomuksessani Turun Tilda ja osa lukijoistani ilmeisimmin kaipaa muutakin sisältöä tähän blogiin. Mikähän siis olisi paikkani blogosfäärissä? Välillä olen miettinyt, sopisinko Kodin Kuvalehden lukijabloggaajaksi, mutta muutokset tuntuvat niin työläiltä. Jos keksit minulle sopivan blogiperheen, niin vinkkaa toki! Toisaalta tällainen itsellisyyskin on kiehtovaa, mutta välillä vähän yksinäistä. Onneksi on tuo Åblogi-yhteisö, jonka jäsenyydestä olen tosi iloinen :)


Näistä ajoittaisista pohdinnoista riippumatta bloggaan jälleen hyvillä mielin kevättalven pahoinvoinnista selvittyäni. Seuraavan postauksen myötä siirrytään taas Varsinais-Suomen suunnille :) Yritän siihen mennessä kiriä myös tuon kommenttiboksin vastailujen suhteen kiinni...

Iloista ja lämmintä äitienpäivää kaikille!

maanantai 2. toukokuuta 2016

Metsänpoikia, sananalkuja ja potkunituja

  
Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii käyn,
ja maailma unholaan jääköön.

Tervehdys!

Täällä sitä on oltu, möksällä!

Alvari on metsämiehiä, mikä sopii erinomaisesti molemmille isoisille. Toisen kanssa tullaan varmasti retkeilemään lintutorneilla ja toisen kanssa käydään myöhemmin kokemassa verkkoja.

Innostuipa poikanen tänään ukin kuhasaaliin nähdessään hokemaan "ka-ka-ka"! Kala? Ehkä. Meidän poika on kyllä sanavalmiista päästä, mutta kieli on ollut meille toistaiseksi tuntematon.


Ensimmäistä varsinaista sanaa saatiin odottaa aika pitkään. Viimein puolisentoista viikkoa sitten sain todennettua suomen kielen sanan. Se oli tietysti miehekkäästi kakka.

 
 

Se kävi näin: päiväunilta herättyään poikanen nimittäin taputti käsiään. Kiskaistuani tutikan suusta kuulin toteamuksen - semmoinen oli siis tullut housuun.

Tällä hetkellä tosin kaikki pottatuotteet kulkevat kyseisellä nimellä. Hienoa on kuitenkin se, että olemme saaneet käännettyä kelkan siten että suoliston toimnta on hyvä ja positiivinen asia. Aiemmin poika rynnisti nimittäin kiljuen karkuun, kun vaippa piti vaihtaa. Nyt se on muuttunut ilon aiheeksi. Pari suklaanpalaa saattoi toki avittaa asiaa...

Nyt lahjominen saa riittää, ettei vekaran rasvasolut ala paisua! Sanoja on kyllä tipahdellut viime päivinä muutenkin. Mamma taisi olla ensin ja sitten kyllä tajusimme pojan kutsuvan välillä äitiäänkin murtaen. "Ei" on myös ollut jo pidemmän aikaa sanavarastossa kun sen viimein hokasimme. Eiköhän se tästä.


Itse olin tuntevinani tässä 16. viikon käynnistyttyä ensimmäiset pienet potkahdukset masun syövereissä. Unta vai ei, mutta ei se kyllä mitään suolen kuplintaakaan ollut. Nyt on ollut taas vähän vaimeampaa, mikä ei ole kyllä ihmekään tällä taaksepäin kallistuneella kohdulla ja etuseinän istukalla.

Elämme elämän kevättä - taas niin mielenkiintoista!

Mukavaa ja lämpöistä viikonjatkoa kaikille!

Käykäähän klikkailemassa vielä muutaman päivän käynnissä olevaan kyselyyn, jotta saisin jonkinmoisen kuvan siitä, mikä teitä lukijoita tässä blogissa tällä hetkellä kiinnostaa. Samalla saisin toisaalta myös jonkinmoisen käsityksen kuinka paljon lukijoita täällä viikon aikana käväisee :)