tiistai 30. lokakuuta 2012

Päivitetty uusintapostaus: Laaduntarkkailija

Postaus on julkaistu alunperin 31.5.2010, mutta sitä on täydennetty.

Heipä hei!

Huomaan, että iän karttuessa minua on alkanut erityisellä tavalla ärsyttämään huonolaatuisiksi osoittautuvat vaate- ja kenkäostokset. Pidän toki uusista ihanuuksista, mutta toivoisin niiden kestävän vähän enemmänkin kuin yhden sesongin verran. Pahinta mielestäni on se, ettei kalliimpi hintaluokka välttämättä takaa laadukkutta, vaikka brändi niin lupaisi. Jos ostan jotakin kalliimpaa, haluan myös, että tuote kestää! Ärsyynnyn melkoisesti, jos näin ei ole. Toisaalta budjettini ei ole sallinut keskihintaisia kalliimpien merkkien kokeilua, ja ehkäpä luksusmerkit lunastaisivat laatuvaatimukseni mennen tullen. En kyllä täysin usko tähänkään, mutta laadukkaampaan kannattaisi kaiketi siirtyä. Edelleen siis pitäisi karsia ostoksia...

Huhtikuun Oliviassa toimittajakunta esitteli omia suosikkituotteitaan, jotka heidän mielestään olivat osoittautuneet hintansa väärtiksi. Joukossa oli niin edullisemman kuin kalliimman hintaryhmän tuotteita, ja pääasia oli, että tuote oli osoittatunut laadukkaaksi. Mielestäni lehden idea oli oiva ja siirrettävissä myös tänne blogimaailman puolelle. Miksei puskaradiota kannattaisi käyttää ja kertoa omista laadukkaista suosikkituotteistaan? Minä aloitan, ja toivon, että tekin kerrotte omista lemppareistanne. Ei ole väliä, onko tuotteet kalliita vai halpoja, pääasia, että ne ovat laadukkaita ja tyylikkäitä ja tuoneet kantajalleen iloa :)


Tässäpä Tildan suosikit:

1. Changen balkonette-rintaliivit. Liivit ovat sileäkuppisina helppokäyttöiset ja sopivat kaikenlaisten vaatteiden alle. Erityistä plussaa merkki saa tarpeeksi pienistä ympärysmitoista! Monissa laadukkaissa liiveissä koot loppuvat 70 cm, vasta Changen liivien myötä tajusin, että oma kokoni on 65 cm. Aiemmin olin käyttänyt jopa ympärysmittaa 75cm! Mutta eipä ihme, sillä monien perusketjujen liikkeissä kokoja olivat ne perus 75B:et ja 80C:et... Changen valikoimista löytyy ympäryskokoja 60 -100 cm väliltä, joten luulisin jokaisen löytävän omansa. Kuppikoot ovat vähän hassun suuret, mutta eiköhän oma lopulta löydy! Liivien hinnat ovat siinä 20-50 euron välimailla ja ketjulla on ympäri vuoden hyviä tarjouksia kanta-asiakkaille.


2. Vagabondin kengät. Hyvä lesti leveähkölle suomalaiselle jalalle. Omistan noin kymmenet Vagabondit ja voisin oikeastaan ihan hyvin elää ilman muita kenkämerkkejä. Vagabondit ovat lähes aina nahkaa ja kuitenkin kohtuuhintaisia. Parhaimmat Vagabond-löytöni olen tehnyt alennusmyynneistä. Silloin hintakin on jo ihan mukava :)


3. Nahkalaukut. No, en omista ainuttakaan kallista luksuslaukkua*, mutta jo noin sadalla eurolla pääsee kiinni kivaan kestävään laukkuun. Veikkaanpa, että pärjäisin jatkossa noin viidellä laukulla, jos ne olisivat tyylikkäät ja aikaa kestävät. Omat nahkalaukkuni ovat merkkejä Your Face ja O-I-S , ja olen ollut erittäin tyytyväinen kumpaiseenkin :) Seuraavaksi haaveilen ehkä jostakin hieman kalliimmasta ja pienikokoisemmasta laukusta, mutta nyt pärjäilen näilläkin. Aika näyttää ;)


Edit: *Näin pari vuotta myöhemmin huomaan laukkukokoelmani on karttunut muun muassa tällä laukulla. Linjani on edelleen sama - ei tekonahalle!


4. Nudie Jeans -farkut. Ovat todellakin hintansa väärtit, vaikka 139 euroa oli mielestäni aivan kamala hinta farkuista. Totuus on kuitenkin se, että käytän jompaa kumpaa pariani lähes aina, kun pistän kaksilahkeiset jalkaan! Nämä eivät yksinkertaisesti plösähdä yllä eikä niihin tule polvipusseja! Ja kuitenkin materiaali on miellyttävän pehmeää. Olen tainnut farkkumerkkini löytää, entä sinä? :)



5. In Wear- ja Part Two merkkien t-paidat ja neuleet. En omista näitä kovin montaa, mutta kaikki yksilöt ovat olleet huippulaadukkaita. Olen myös tykästynyt eri halppissarjojen Organic Cotton-tuotteisiin. Esimerkiksi ylläni oleva raitatoppi on H&M luomupuuvillainen paita. Mukavan pitkä housun sisään ja tarpeeksi napakka.


 6. Your Face-merkin takit, neuleet ja mekot. Mielestäni näissä vaatteissa on vain erittäin hyvä hinta-laatusuhde! Tsekkaa merkin - 20% tarjoukset kanta-asiakkaille sekä joulu- ja muut alet!






Tässäpä lyhyt listani! Kerropa vuorostaan omat suosikkisi! Entä millaisten tuotteiden kohdalla kannattaa panostaa ja milloin taas voi mielestäsi pihistää? Listasta sitä enemmän hyötyä ihmisille, mitä useampi vain viitsii kommentoida :) Mukavaa illanjatkoa!

lauantai 27. lokakuuta 2012

Your Face-toppis


Tämä tyttö vaihtoi hääpuvun proosallisesti toppatakkiin. Ratkaisu osoittatui hedelmälliseksi jo Jyväskylän tuulissa, mutta kuluneen syksyn kaunein toppatakkipäivä koitti tänään. Valkokuorrutteiset talventörröttäjät ja huuruava hengitys, kotilahden rantojen hienoinen riite sekä taivaan kannella vuorottelevat sininen, kerma ja teräs muistuttivat jälleen kerran siitä, kuinka kaunis vuodenaika talvi loppujen lopuksi on.


Suosittelen tutustumaan Your Facen takkivalikoimaan. Tämä on itselleni jo toinen toppatakki, jonka kyseiseltä merkiltä hankin. musta takkini on kohtuu ohut ja siksi hyvä esimerkiksi kaupunkikeikoilla.  Kerrospukeutumista lisäämällä menee kylmemmilläkin keleillä!


Mukavaa viikonlopun jatkoa!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Tilda the Flapper Girl


Perjantai-iltaista!

Valkeus yllätti tienoot tänään, ja löysin itseni auton kanssa poikittain kotikadulta. Hetken aikaa seisoskelin neuvottomana tienpenkassa, kunnes ystävällinen mieshenkilö tuli apuun ja sain siirettyä autoni turvalliseen paikkaan odottamaan ... Kesärenkaiden kanssa ei kannattaisi heilua, mutta minkäs teit, kun edellisenä iltana saavuit vasta näihin maisemiin. No, nyt tilanne on onneksi korjattu!

Sitten varsinaiseen aiheeseen. Vihjasin edellisessä postauksessa eräästä löydöstä. Kerronkin nyt, kuinka suloisen flapper-mekon ja minun tieni kohtasivat :)

Odotellessani miestäni eilen Turun rautatieasemalla päätin hyödyntää joutoajan tutustumalla vihdoin viimein Retrobot- nimiseen second hand-liikkeeseen. Esittelen liikkeen joskus paremmalla ajalla, mutta sen voin jo todeta, että olipa ystävällinen palvelu. Sain kätöseeni heti kupposen vihreää teetä ja myyjä oli todella palvelualtis.


Sovittelin muutamaa erilaista mekkosta, mutta eräs 20-lukuinen ihanuus kiinnitti mielenkiintoni. Blogiani pidempään seuranneet tietävät, että haaveilen garderoopista, jossa olisi mekko jokaiselta 1900-luvun vuosikymmeneltä. No, eilen löysin täydellisen Charleston-henkisen vintage-mekon, joka ei kylläkään sentään 1920-luvulta taida olla. Se olisi ollut jo aikamoinen mäihä! Arvioikaapa te, paremmin vintagen saloihin perehtyneet, miltä vuoskymmeneltä mekko voisi olla. Itse veikkaan 1960-lukua.


1920-luvun Flapper-tyyliin siis kuuluivat mekot, joissa oli madallettu, lantiolle laskeutuva vyötärö sekä aiempaan verrattuna jopa rohkean lyhyt helma. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä nousukauden vuosina urbaanit nuoret naiset myös leikkasivat hiuksensa lyhyiksi, ehostivat kasvojaan, tupakoivat, juhlivat jazz-klubeilla sekä ajoivat autoa. Ylipäätään nämä poikatytöt uhmasivat kaikkia sovinnaisia tapoja ja seksuaalisia normeja.

Eräs kuulusimmista Flapper-tyyliä kuvaavista teoksista on F. Scott Fitzgeraldin iki-ihana New Yorkin jazz-aikauteen sijoittuva klassikko Kultahattu.  Arvaattekin, että Baz "the Moulin Rouge" Luhrmanin kirjasta tekemä filmiversio on aika korkealla tämän tytön rankingeissa, kun listataan syksyn elokuvasatoa... Minua kiehtovat muutenkin valtavasti kyseiset nousukauden vuodet Yhdysvaltain historiassa. On mielenkiintoista pohtia, miten yltiöpäisestä kulutuksesta ja nautinnon tavoittelusta ajauduttiin suureen pörssiromahdukseen ja 1930-luvun pulavuosiin.


Mutta miten sitten käyttää mekkoa? Tiedätte, että metsästän lähinnä arkimekkoja. Tässä yksilössä on hieman juhlallinen kiilto, mutta haluaisin klänningistä nimenomaan käyttömekon töihin. Kuinka sinä asustaisit tällaisen mekon? Riittäisikö pitkä villanuttu ylle? Entä millainen vyö sopisi pukuun? Poikatyttömekko ei ole kropalleni tosiaankaan se kaikista parhain vaihtoehto, mutta millaisen kompromissin voisi tehdä, jotta vyötärö ei täysin hukkuisi pötkylän sisään?



Mukavaa illanjatkoa ja tähän lopppuun hieman maistiaisia tulevasta Kultahattu-leffasta...



kuvaläheet: 1 ja 2

torstai 25. lokakuuta 2012

Viikon sisällä olen...

... Kassi-almaillut pitkin Jyväskylän katuja ja vannonut, etten enää seuraavalla lähijaksolla vaihda majapaikkaa kesken viikon...

... kirjoittanut aika monta kertaa oppimispäiväkirjaa...

... kummastellut välillä ihastellen, välillä kauhistellen punertaviksi värjättyjä hiuksiani...

... Kuunnellut klassikkotutkija  Raija Julkusen sanoisinko aika klassisin menetelmin pitämää luentoa työelämän rakenteissa tapahtuneista muutoksista...

... saattanut yhteen tarinointia rakastavan 90-vuotiaan isoäitini ja sota-aikaa tutkivan ystäväni ja vain kuunnellut vierestä...

... myynyt ilman omantunnon tuskia hääpukuni...

... ja tietenkin tuhlannut siitä saadut rahat maailman parhaisiin loskasään city-kenkiin ja tyylikkääseen toppatakkiin...

...ostanut kivan Charleston-mekon uudesta second-hand-liike-tuttavuudesta...

... ikävöinut mieheni tuoksua...

... ymmärtänyt, että John Lennon ja Yoko Ono olivatkin onnellisia viimeisinä New Yorkin vuosinaan... Lennon mm. leipoi leipää koti-isänä ollessaan!

Mitä sinä olet tehnyt?

perjantai 19. lokakuuta 2012

Ei kenenkään kylkiluusta

Perjantai-iltaista!

Mennyt viikko on ollut ihana ja kamala: Ihana, koska eilen 60-vuotiasta äiti-kultaamme hemmoteltiin juhlapäivänään täällä Turussa; kamala, koska kaikki opiskelujutut on ihan kesken. No, kyllä puolessatoista vuorokaudessa ehtii jotakin sutia ennenjunan pillin vihellystä.

Tämän viikon teemoja voisivat olla voimaantuminen ja valtautuminen. Ne ovat ensinnäkin käsitteitä, joita ohjausalan kirjallisuudessa tunnutaan viljelevän kovasti. Ohjausksen ei pitäisi olla ylhäältä alaspäin saneltavaa asiantuntijuutta tai opettamista vaan jatkuvaa dialogia ohjattavan kanssa. Ohjaus on ohjattavan sen hetkisen elämäntilanteen kokonaisvaltaista kartoittamista, se on hänen kanssaan suunnistautumista mahdollisten valintojen keskellä. Opinto-ohjaaja tarkoitus on tukea ohjattavaa prosessissa, jotta hän kykenisi olemaan oman elämänsä subjekti ja löytämään uusia näkökulmia haasteellisissa elämäntilanteissa.

Huh, opinto-ohjaajan työ vaatii siis aikamoista eettistä pohjaa, jolla tehdä kyseistä työtä. Ohjausalan ammattilainen saa varmasti harva se päivä haastaa omia fakkiintuneita käsityksiään, vaikka olisikin omasta mielestään aidosti ennakkoluuloton tasa-arvoisen yhteiskunnan puolestapuhuja. Tällä hetkellä suhtaudun tulevaan ammattiini ainakin vielä pelonsekaisella kunnioituksella. Toivottavasti jatkossa en enää pelonsekaisella, mutta kunnioituksella kuitenkin.

Voimaantumisen ja valtautumisen ilmiöt on pulpahdelleet esille viimeisen viikon aikana muissakin yhteyksissä. Puolitoista viikkoa sitten vietettiin maailman tyttöjen päivää. Olisin niin kovasti halunnut tehdä postauksen aiheesta kyseisenä päivänä, mutta opiskelu-ja työkiireet söivät silloisen vapaa-ajan. No, ehkä hyvä näin, sillä silloiset ajatukset ovat saaneet edelleen muhiutua päässä.

Tulevana tyttöjen opiskelu- ja uravalintojen ohjaajana olen pohtinut erityisesti naisten valtautumista.  Työelämässä vallitseva rakenteellinen epätasa-arvoisuus on suoraan sanottuna hieman turhauttava lähtökohta opon hommille. Kun haluaisi PMMP:n lyriikkaa mukaellen sanoa "Uneksi, lennä", niin joutuukin toteamaan, ettei esimerkiksi lapsen tekemisestä aiheutuvia kuluja edelleenkään jaeta tasaisesti miehen ja naisen työantajien kesken. Tervemenoa työelämään, tulevaisuuden pätkätyöläistytöt! Yrittäkää jaksaa ja uskoa itseenne!

Tilanne on toisaalta epäreilu myös naisvaltaisten alojen työnantajiakin kohtaan. Odotankin edelleen sitä päivää, jolloin oikeudenmukaisuuden puolesta liputtavat valtapuolueet tekisivät asialle jotakin, mutta ilmeisesti esim. "heikompien asialla" olevien työväenpuolueiden kannattajina on niin paljon suuria miesvaltaisia ammattialoja, että muutosta ei ole tapahtunut. Korjatkaa toki, jos asia on jo kirjattu hallitusohjelmaan. Mielestäni ei ole! Vaikka Suomessa  monet asiat ovat ihan mielettömän hienosti, niin feminismiä selvästikin tarvitaan yhä edelleen. Asiasta on siis hyvä muistuttaa taas tässä vaalien alla.

Lopuksi haluan rohkaista naisopettajia olemaan omia itsejään työpukeutumisen saralla. Opettajilla pitää olla oikeus pukeutua sukupuolensa mukaan, esim. naisen naisellisesti, jos hän niin haluaa, mutta toki asiallisuuden rajoissa. Toivon todella, ettei opettaja olisi tässä asiassa kollegalleen susi.  (Viittaan tällä kommentilla tämän päivän Opettaja-lehdessäkin esillä olleeseen Marjo Kamilan väitöstutkimukseen, jossa hän aineistonsa pohjalta jakoi opettajat neljään pukeutujaryhmään: värittömiin mallikansalaisiin, esteetikkoihin, erikoisuuden tavoittelijoihin ja yliseksuaalisiin. Kamila totesi myös, että opettajat ovat hanakoita arvioimaan ja arvostelemaan työkavereittensa pukeutumista.)

Naiset ja tytöt - tehän ootte jo oikein, kun te ootte vaan just noin!

Ps. Tässä pari aiempaa kirjoitusta, joissa olen sivunnut naisopettajien pukeutumista ja ulkonäköpaineita.

torstai 18. lokakuuta 2012

Uusintapostaus: Missä kuljin kerran - Tildan menneitä Turun koteja

Postaus on julkaistu alunperin tässä blogissa 5.3.2011. Tämä ehkä selittää uudehkoille lukijoilleni, miksi blogini nimi on Turun Tilda, vaikken enää asukaan Turussa.


Heipä hei jälleen kerran!

Tänään oli vihdoin aikaa Turku-nostalgialle. Sillä välin, kun miesparkani joutui ahertamaan terveystiedon opintojen parissa, minä päätin toteuttaa vihdoin lupaukseni kertoa Turun kodeistani. Nostalgia ja pienoinen ikäväkin valtasi tuolla reissulla mielen, mutta onneksi tulevaisuuden asuinsijatkin houkuttavat jo kovasti!

En toki tekisi tällaista postausta, jos olisin asustanut koko opiskeluaikanani samassa paikassa esimerkiksi yo-kylässä (ja älkää nyt yo-kyläläiset hermostuko, se on varmasti kiva paikka asua. Minulla ei vain ole kokemusta siitä). Tiedän, että blogiani seuraa ainakin muutama ex-turkulainen kaunosielu, jotka rakastavat vanhoja asuinseutujaan vähintään yhtä paljon kuin minä. Sovitaan vaikka, että tämä postaus on omistettu teille :)

Kun 18-vuotiaana maalaistyttönä muutin Turkuun, en ollut saanut haluamaani opiskelupaikkaa. Itsepäisestikin halusin kuitenkin aavemmille ulapoille, ja asunto oli hankittava jollakin konstilla siinä rytäkässä, kun kaikki opiskelupaikan saaneetkin niitä haeskelivat. Jollakin ihmeen konstilla sellainen löytyi Puutarhakadulta, vain kortteli juuri avatulta kävelykadulta!

Minä? Suuressa cityssä? Ihan ihmeellistä! ;)


Puutarhakadun kämppä sijaitsi kodeistani kaikista kaupunkimaisimmassa ympäristössä; ikkunasta näkyi ainakin Betel-kirkko ja Anttilan parkkihalli. Onneksi asunto sijaitsi melko korkealla ja näkymät olivat puistomaiset. Nuorena naisena veri veti tietysti city-elämän pariin ja olin hyvin tyytyväinen, että saatoin käydä tekemässä ruokaostoksetkin Stokkalla! Naapuritalossa sijaitsi tuolloin klubi, jossa kaikki Suomi-popin ja -rokin silloiset tähdet vetivät keikkojaan. Itse muistan käyneeni naapurissa ainakin Nylon Beatin keikalla. Päivätyönäni tein tuon vuoden kouluavustajan hommia ja iltaisin ahersin avoimessa historian opintojen parissa. Halusin kovasti yliopistoon, ja olin melkoisen ahdistunut siitä, etteivät ovet auenneet ensimmäisellä kerralla. Hammasta purren tähtäsin kuitenkin tavoitteeseeni.

Puolentoista vuoden jälkeen olin saanut tarpeeksi Puutarhakadun kämpästä. Tilat olivat hieman rämät, ja käynti keittokomeroon tapahtui vain toisen huoneen kautta. Silloinen kämppikseni oli lukioystäväni, jonka kanssa tulimme toimeen, mutta sitten eräs toinen ystäväni kertoi bonganneensa yliopistolta ilmoituksen mielenkiintoisen kuuloisesta asunnosta. Kävimme vaklaamassa asunnon sijaintia ja haltioiduimme näkymästä:


Kämppä sijaitsi virallisesti Läntisellä pitkällä kadulla, mutta näköalat olivat Puolalan puistoon. Keittön ikkunasta näkyi Park-hotel ja alapuolella oli puutaloasuntoja. Meitä ei hirvittänyt edes asunnonomistajien keskeneräinen remontti tai se, ettei toisessa huoneessa ollut kuin tuuletusikkuna. Kämpässä oli aivan ihana hippitunnelma ja rakkaussuhteeni Puolalan puistoon roihahti siltä istumalta. Mietin monta kertaa, että jestas, täällä sitä asustellaan samassa puistossa opiskelutyttönä "Bättre folkin" kanssa. Minä voin oikeasti kävellä 300 metriä noille ihanille kallioille aurinkoa ottamaan...

Uusi kämppämme sijaitsi Alvar Aallon Turun 750-vuotisjuhliin suunnittelemassa standardivuokratalossa, jossa oli varmasti ollut aikoinaan yhdet moderneimmista ikkunamalleista (1920-luvun lopulla suunniteltiin yleensä vielä niitä ihania korkeita ikkunoita, ei akvaariomallisia). Kun kämpän pienet puutteet (niin kuin se ikkunaton huone, jonne valo tuli akvaariomaisen lasiseinän läpi keittöstä tai tosi typerästi suunniteltu vaatehuone) alkoivat ärsyttää, naureskelimme, että mepä tiedämme minne suomalaisen arkkitehtuurin ylimmän ikonin koira on haudattuna - varmaankin meidän lattiamme alle ;) Toimivaa oli ehdottomasti se, että wanhan ajan tyyliin wc ja kylppäri olivat erikseen. Erinomainen ratkaisu kahdelle naiselle!

Alvar Aallon standaritalossa vietin opiskeluaikani hulvattomimmat ja rämäpäisimmät vuodet. Noihin aikaa tapasin myös elämäni miehen ;)


No, sitten kävi niin, että kämppä myytiin altamme. Olin tosin tarkkana oikeuksistamme: kun uusi omistaja sujautti irtisanomisilmoituksen oven alta, totesin, että yli vuoden kämpässä asuneina, meillä oli oikeus asustaa kämpässä vielä kuusi kuukautta (olen saanut muuten tästä hyvän esimerkin oikeustiedon kurssille, kun käsittelemme vuokralaisten oikeuksia ja velvollisuuksia). Vuokranantaja joutui perumaan vaateensa, mutta en muista kuinka pitkään loppujen lopuksi asuimme kämpässä. Lopulta lähdin kesätöihin kotiseudulle ja pakkasin kamani poikaystävän papan vintille. Onneksi en vielä silloin tiennyt, että pappa oli hieman säästäväinen - hänellä oli käytössään 50-luvulla hankittu hella, joka meni silloin tällöin itsestään päälle. Onneksi ei sentään sinä kesänä!

Kesän puolivälissä aloin erään ystäväni kanssa viritellä uuden kämpän vuokrausta. Olimme molemmat varsinaisia jugend-talofriikkejä ja haudoimme ajatusta päästä asumaan Wanhan Pantterin taloon Vartiovuorenmäen juurelle ( tai jonnekin muuhun yhtä suuruudenhulluun paikkaan). Olimme vakuuttuneita, että kauneuden rakastajina meidän kuului päästä arvoiseemme asuinpaikkaan ja pystyisimme myös vakuuttamaan mahdollisen vuokranantajan tästä. No, pian ystäväni huomasi, että erään vuokranvälitystoimiston sivuilla mainostettiin 140 neliön huoneistoa Brahenkadulta. Kun menimme ensi visiitille välittäjän luo, hän taisi nauraa meille päin naamaa. Onhan hyvin ymmärrettävää, ettei opiskelijoille (edes kiltinnäköisille tytöille) haluta ensimmäisenä tuon kokoisia arvoasuntoja vuokrata. Toisaalta tuossa piili myös porsaanreikämme - kuka varallinen ihminen ylipäätään haluaisi vuokrata sen kokoisen kämpän? Silloinhan jokainen ostaa oman omistusasunnon. Lopulta isäntä suostui. Emme uskoneet onneamme!

Me saimme siis asuttavaksemme hulppean huoneiston kolmella sisäänkäynnillä ja kahdella wc:llä. Asunto oli aikoinaan kuulunut arkkitehti Erik Bryggmanille ja myöhemmin hänen tyttärelleen Carin Bryggmanille. Kotimme sali oli koristettu mahtipontisella pylväiköllä ja salin ja kämppikseni huoneen erotti toisistaan japanilaishenkiset maitolasiovet, jotka Alvar Aalto oli lahjoittanut ystävälleen. Minä majailin puolestani Karin Bryggmanin entisessä toimistossa ja kaapista löytyi hänen vanhoja kankaitaankin.

Huoneiston huono puoli oli sen sijainti erittäin meluisan ja saasteisen Brahenkadun varrella, sekä myös se, että kämppä oli samaan aikaan myynnissä. Kolmen kuukauden jälkeen sopiva ostajaehdokas löytyikin, ja uudet omistajat halusivat heti muuttaa uuteen kotiinsa. Sanotaanko, että muutama ärräpää pääsi siinä vaiheessa.

Onnetar astui kuitenkin kuvioihin. Huomasin lehdestä ilmoituksen, jossa tarjottiin puutalohuoneistoa vuokralle... Me kiristimme Brahenkadun uusia omistajia sillä, että jos muutamme heti pois, he saavat maksaa muuttoauton ja antaa huoneiston pesukoneen kaupan päälle. Niin me muutimme, ja kas kummaa, vain alle puoli vuotta Puolalanpuistosta lähdön jälkeen minulle tarjoutui tilaisuus asua ennestään rakkaasssa paikassa eli Puolanpuiston siimeksessä...

Puolalanpuiston puutalo on ehkä tyttövuosieni asuinpaikoista rakkain. Jälleen kerran neliöitä oli lähemmäs 140, ja jokaisella meistä kolmesta tytöstä oli hulppea 30 neliöinen huone korkeine ikkunoineen ja kakluuneineen. Huoneissa oli tosin muovimatot ja kukertavan koukeroiset tapetit repsottivat sieltä täältä. Iltaisin huoneet alkoivat olla melkoisen koleat, koska kakluunien sähkövaraajat toimivat halvemmalla yösähköllä. Välillä viimeinen suihkussa kävijä joutui ottamaan kylmän suihkun, sillä lämminvesivaraajakin oli melkoisen pieni...

Nuo seikat eivät meidän hippikommuunimme menoa kuitenkaan (hirveästi) häirinneet. Kodissamme järjestettiin monet pikkujoulut, syntymäpäivät ja laulajaiset. Vappuna oli erittäin lyhyt matka lakitukseen, tosin pihallamme pissaaville tunkeutujille irvistelimme!

Auskuvuoden jälkeen oli minun aikani muuttaa tuosta asunnosta pois. Muutin vuodeksi siskoni kämpään Sirkkalankadulle, jonka ainoita hyviä puolia oli oikeastaan lyhyt etäisyys historian laitoksesta ;) Tuosta kämpästä en ehtinyt ottaa kuvia. Varustelutasosta kertoo kuitenkin se, että kahvat jäivät joko käteen tai sitten ovet eivät edes menneet kiinni. Ikkunastani katselin makkaratehtaan piippuja...

Aika pian muutinkin sulhoni luo hänen asuntoonsa. En ollut Turku-vuosinani asunut kertaakaan niin kaukana keskustasta. Tosin, millä mittarilla tahansa mitattuna, kaukana ei asuttu vieläkään.

Luostarivuoren mahtipontinen koulurakennus esimerkiksi näkyy tänne asti. Puistikon toisella puolella on puolestaan hyvinkin urbaania maisemaa.

Nautin aivan erilaisista asioista kuin kaksikymppisenä. Puissa naksuttelevat häntärotat ja ihanat ulkoilumaastot ovat minulle tärkeämpiä kuin se kävelykadun läheisyys...

Pian tämäkin koti alkaa olla historiaa. Turku on ollut nuoruuteni kaupunki. Monet ihanat muistot ovat tallentuneet niin mieleni sopukoihin kuin valokuvakansioiden sivuille. Nyt oli aika tallentaa tämäkin tarina myös tänne blogiini. Voi, kun vielä keksisi, miten muuttaa tämän virtuaalisen päiväkirjan pysyväisempään muotoon.

Millaisia asuinmuistoja sinulla on opiskelupaikkakunnaltasi?

Ps. Kaikki asunnot, joissa asuin, olivat opiskelijabudjetin rajoissa. Näimme vain melkoisesti vaivaa, että pääsimme asumaan sellaisiin paikkoihin, joissa sielu ja mieli meidän mielestämme lepäsivät...

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kyllä punainen on blondin väri vol. 2



Hei pitkästä aikaa!

Hommat kutsuvat tänäänkin, mutta haluan vinkata teille kivasta löydöstä. Tällainen napakka, paksuhkoa Jersey-kangasta oleva vuorellinen mekko on tällä hetkellä tarjouksessa Your Face-merkin liikkeissä. Normaali hinta on 99 euroa, mutta tällä hetkellä hinta on 79 euroa.


Vadelmanpunainen väri on juuri sitä, mitä kaipasinkin kasvojen kirkastukseksi loppusyksyksi! Mekko taipuu varmasti monenlaiseen käyttöön - työpäivän jälkeen vaikka pikkujouluasuksi!


Mukavaa viikon jatkoa!

Ps. O, olisiko tässä sulle tässä se punainen mekko? ;)

torstai 11. lokakuuta 2012

Uusintapostaus: Garderoopin rakkaimmat ja luotetuimmat

Seuraava postaus on julkaistu alunperin 30.10.2011. Jutun loppuosa on kuitenkin päivitetty.

Iltaista!

Laala ehdotti postausta kaikkien aikojen vaatelemppareistani. Rakkaita pyntemuistoja on olemassa jo blogosfääriä edeltäneeltä ajaltakin, mutta ajattelin kuitenkin keskittyä niihin vaatekappaleisiin, joista on jäänyt jälki tänne virtuaalisen todellisuuden syövereihin. Kuva, vähän huonokin, kertoo kuitenkin enemmän kuin epätoivoiset väri ja materiaalikuvailuni.

Kun aloin miettiä, mitkä vaatekappaleistani ovat tehneet suurimmam vaikutuksen, pohdin pitäisikö minun nostaa esille materiaalisesti laadukkaita hankintoja, hetken hurmassa hankittuja esteettisiä ihanuuksia vai sellaisia vaatekappaleita, joiden käyttöön liittyy tärkeitä muistoja. En oikein osannut päättää linjaani, joten luulisin seuraavan kuvakavalkaadin olevan vähän niitä kaikkia.

1. Kuuskytluvun ihanuus.


Joskus se on rakkautta ensi silmäyksellä... Tämä kirjastonhoitajatarmekkonen löytyi ensivisiitillä VintagEija´s-putiikkiin. Liikeen omistaja kertoi mekon olevan hänen rockabilly-ystävänsä vanha - kuitenkin se oli mitä moitteittomimmassa kunnossa, ihanan vahvaa materiaalia. Viehtymykseni pyöreisiin kauluksiin on matkan varrella vain vahvistunut...


2. Viktoriaaninen kauluspaita

Hankin tämän hennesiläisen auskuvuotenani. Olin aivan kotiopettajatarfiiliksissä ja muutenkin uuden ammattini lumoissa. Valokuvautin jopa itseni oikealla valokuvaajalla kyseisessä paidassa - halusin saada kuvaan sadan vuoden takaista opettajatartunnelmaa ja mielestäni se onnistuikin hyvin!

3. Slaavilainen kukkahameTämä hamonen on vielä vanhempi kuin edellinen opettajatarpaita. Olisiko sen hankkimisesta jo seitsemän vuotta? Asustelin tuolloin Turun Puolalan puistossa niin kuin aiemmin kerroin. Aikaan liittyy paljon rakkaita muistoja, mutta myös epävarmuutta tulevaisuudensuunnitelmista. Puolalanpuisto oli kuitenkin ihana paikka: sekä syksyisin kahlatessa vaahteran lehdissä että keväisin lehmusten vaaleanvihreiden kukintojen puhjetessa... Slaavilainen hame taas on kokenut muodonmuutoksen niin kuin moni muukin vuosia käytössäni ollut vaatekappale. Viime keväänä sen vyötärölinjaa nostettiin ja käyttöikä varmaankin tuplaantui :)

4. Skottiruutuinen tunika

Tämä tunika kuuluu raskaansarjan työvaatteisiini. Viiden euron Gina Tricot-löytö, jolle myöhemmin tosin tehtiin nuorennusleikkaus. Vuoritettu sisus, paksua puuvillaa. Mekko kerää edelleen lähes joka käyttökerralla kehuja. Voiko vaatteelta oikeastaan enempää toivoa?

5. Juhlavan arkinen pikkumusta

Olen tässä miettinyt, pitäisikö minun suositella julkisesti erästä turkulaista Your Facen-liikkeen myyjää. Kyseinen nainen on löytänyt minulle jo ainakin kolme vaatekappaletta, jotka istuvat prikulleen mittoihini (ja päärynälle se ei ole itsestäänselvyys). Tämä musta mekko on eräs niistä, sitä ajattomanpaa Tilda-linjaa...

6. Vagabondin matalat herrainkengät

Korkkarit ovat ihania, mutta töissä käytän yleensä matalia kenkiä. Vagabondin kengät ovat kuin toinen iho ja sopivat erinomaisesti myös mekkojen ja hameiden kanssa, joita käytän arkena 70 prosenttisesti. Näiden konjakinruskeat ovat saaneet vahvistukseksi vierelleen nyt uudemmat mustanharmaat :)


7. H&M myyränharmaa takki

Jokainen tämän takin hankkinut tietää, että kyseessä ei ole mikään perus H&M-takki. tämä on niin vahvaa tekoa. Minua se palvelee nyt kolmatta tai neljättä vuotta. Mahdottoman täydellisestä väristä plussaa :D

8. Piirakkamekko

Tämä piirakkamekoksi ristimäni UFF-löytö palaa säännöllisesti käyttööni, kun kevät alkaa tarpeeksi lämmittää. Käyttökelpoinen väri, balleriinahelma, söpöt rintataskut ja paksu puuvillakangas tekevät tästä pyntteestä aidon Tilda-klassikon.

9. Klasssinen puolihame

Olen jo muutamaan otteeseen julistanut, että jokaisen naisen kannattaisi hankkia omien kurvien mukaan räätälöidyn kynähameen. Eli ei massaputiikkien epämääräisyyksille! Omat kurvit ovat kauniit, kun ne huomioidaan oikein. Minä teetin omani VintagEija´s-putiikissa.

10. Ajaton nahkalaukku

Tiedän nyt, että ihminen pärjää oikeasti vain muutamalla veskalla. Kesällä se on minulle tämä konjakinvärinen klassinen nahkalaukku. Edelleen metsästän kaikki iltamenot kuittaavaa mustaa nahkaista kirjekuorilaukkua...

+ Muutama herkku

Rakastan näköjään romantiikkaa ja sieviä yksityiskohtia, mutta sopivissa määrin. Mekot ovat Seppälästä (mustavalkoinen suloisuus), Zarasta (ihanan jäykkää puuvillaa ja vuorellinen hame!) ja vintagea (raikas svedupellehellemekko) ja rakas täytekakkuhameeni (H&M), jota käytän erityisesti keväisin, sillä se on minun pinkki vuodenaikani ;)

Edit. 11.10. 2012

Koska joku teistä ihanista lukijoistani kyseli taannoin garderoopini luottovaatteista, niin voisin melkein sanoa, että ne ovat yhtä kuin garderoopin rakkaimmat. Lisäisin nyt vuoden kehityksen perusteella seuraavat jutut luottopyntteisiin:

1. Uudelleen muokattuna ollut tweedhame...


2.  Vaaleanpunainen vintage-kotelomekko on osoittautunut monen päivän pelastukseksi.


3. Viime viikollakin yllä ollut Sandin mekko  tuo kantajalleen itsevarman olon :)


4. Sokerina pohjalla kesän laukkuhankinnat. En ole päivääkään katunut Longchampin Roseaun ostamista. Käytän sitä aina, kun on jotakin erityisempää menoa. Wienin 28 euron nahkalaukku on taas joka päivä mukana töissä :)


Sellaista siis tällä kertaa.  Luottovaatteisiini kuuluu myös muutama silkkipusero, mutta niistä lisää myöhemmin. Ja kunhan saan haettu eräät uudet housuni Eijalta, uskon saavani niistä todellisen vaatekaappini klassikon. JA toki, Nudien farkut ovat edelleen ahkerassa käytössä ;)

No, oliko jokin näistä jäänyt mieliin blogivuosieni varrelta vai odotitko näkeväsi listalla jotakin aivan muuta?