Äiti tyyliromahduksen partaalla

Morjens!

Tällä kertaa postauksen otsikko on pöllitty törkeästi erään riemastuttavan facebook-ryhmän nimestä. Mää oon niin romahtanut - tyylillisesti!

Trikooleggarit, kalsarit ja yöpuvun housut - you name it... Jokin t-paidan turjake (mielellään pepun peittävä, mutta risainen vähän kitistynytkin) käy - eihän se kuitenkaan pysy puolta tuntia kauemmin pukluttomana ;)

Kaukaiselta kangastukselta tuntuvat ne ajat, jolloin pukeuduin töihin ja oikein nautin siitä. Tuolla jossain kaapin perukoilla odottaa yhä upea kokoelma vintagemekkoja - saas nyt sitten nähdä, mahdunko enää niihin koskaan...

En taida olla sitä naissorttia, joka imettämällä kuihtuu olemattomiin (En kyllä niin olettanutkaan). Äitini sai kuulema sekä siskostani että minusta viisi ylimääräistä kiloa pysyvästi. Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että olen tainnut periä tuon ominaisuuden. Tai sitten pitää alkaa reenaamaan. Mutta oppiiko vanha kettu uusia kujeita? 

Jos nyt kuitenkin hieman vielä ruikutan: Muilla kiloilla ei ole niinkään väliä, mutta vyötäröni haluaisin takaisin! 

Tällä hetkellä mittari näyttää 68 kiloa, kun se joskus häiden aikaan oli 58 kg. Ennen Alvarin odotusta painoin ehkä 61 kg ja kiva garderoopini olisi täysin käytettävissä vielä tuolla painolla. Alvarin jälkeen painoin 64 kiloa, ja kun maidon eritys ehtyi, mahduin edelleen osaan vanhoista lemppareistani. 

Tuo edellä mainittu elopaino menettelisi vielä, enkä enää tavoittelisikaan sitä joskus itselleni asettamaa periaatetta, ettei 60 kiloa saa koskaan ylittyä - pääasia on että olo olisi sutjakka ja hyvä! No, toisaalta eihän tässä ole kulunut kuin noin kolme kuukautta synnytyksestä. Raskauden viime metreillä painoin sen 80 kg, joten onhan sitä hoikennusta jo tullut...

Mutta...vannoin joskus, ettei musta tule sellaista leggari-tunika-mammaa. Vaan miten kävi? Rikoossa sitä vaan kaikki päivät kulutetaan ;)

Onneksi on kuitenkin kivojakin trikoovaatteita - kuten Nosh. Se pukee niin äidin kuin tyttären. :)

Tämä Pisara-tunika oli himotukseni viime syksyn mallistosta. Kutsuille en ehtinyt, mutta käytettynä löysin tämän lopulta merkin facebook-ryhmästä. Jalassa on toki saman merkin jeggenssit :D Tämä on siis kotimamman vähän siistimpi asu, jos vaikka päiväkahviseuraa sattuu löytymään ;)

 

Entäs tyttären asu? Oikeastaan asut, kun sinappikone yllätti kesken kuvailun :D Kaislan asut ovat samaisesta inNOSHtuneesta facebook-ryhmistä löydetyt ;) Tuo minttu-pinkki-pallerobody on muuten uskomattoman riittoisa: tyty käyttää markettimerkeissä jo kokoa 68 niin tämä noshin body on edelleen kokoa 50/56 cm

Oikeastaan minulla oli kysyttävääkin teiltä: nyt, kun vintagevaatetus on vielä hyllytettynä, niin kaipailisin vinkkejä tällaisen vartalomallin vaatettamiseen: pienet sirot hartiat, räjähtäneen suuret imetysrinnat, kohtuullisen hoikka vyötärö (no eniveis, kuiteskin vielä vyötärö), isohko takamus ja reidet. Vartalon levein kohta reisien tasolla. Kuvailisin tyyliäni naisellisen rouheaksi. Ei mitään äklöromanttista eikä liian sporttista... Menneet vuosikymmenet rules ;)

Tuleeko kellekään mieleen mitään tildamaista? Ekologisuus ja kotimaisuus on plussaa. Eikä haittaa, vaikka merkillä olisi leggareita ja tunikoita kaupan :D

Kiitos jo etukäteen!

Ps. Anteeksi, etten ole vastaillut komentteihin pitkään aikaan. Otan sen työn alle seuraavan vapaahetken koittaessa :)

Naisia yliaikaisuusromahduksen partaalla

Miten menee?  Ootteko jo laitoksella?

Joko, joko, joko?

Hermot menee. Ihan kaikkeen. Omaan olotilaan ennen kaikkea, mutta jatkuviin (hyvää tarkoittaviinkaan) kysymyksiin ei jaksaisi enää vastailla. Ei kuunnella yhtään vitsiä mäkijuoksusta tai ohjetta kokeilla s-alkuisia juttuja...

Ja nyt on vasta 40+4!

Ääh! Miten te, joilla on mennyt aika reilusti yli lasketun, olette saaneet aikanne kulumaan? Mä olen yrittänyt tehdä yhtä keskeneräistä Ifolor-kuvakirjaa, mutta keskittyminen ei oikein riitä saati lukemiseen. Nukun melko paljon, kun väsyttää. Tänäänkin nukuin klo 12 asti!

Olisiko teillä mitään postausehdotuksia, joita voisin tehtailla (heh, tosin nykyisen istumiskyvyn rajoissa), jos tämä piina yhä jatkuu? Ottaisin vastaan mielihyvin toiveita varsinkin muihin kuin vauva- ja perheaiheisiin postauksiin - niitä kun syntyy tässä sivutuotteena ihan huomaamatta :) Ja jos vauva sitten kuitenkin piakkoin syntyy, niin olisipa sitten varastossa postausaiheita hormoonihuurun ulkopuoleltakin :)

Loppuun kuva vielä siitä ihanasta vähän käytetystä Milkerin villamekosta, jonka löysin 30 eurolla torista (ovh 120 e). Saas tosin nähdä, mahtuuko tuo s-koko päälleni ja milloin. Luulen, että iltapäiväisellä neuvolapunnituksella se maaginen kasikymppiä menee rikki ekaa kertaa elämässäni. Uh!

 

No, joka tapauksessa mukavaa viikkoa kaikille ja ehkä se käärö vielä syliin saadaan :)

Metamorfoosi mummoksi?

Hei taas!

Minun piti itseasiassa tehdä seuraavaksi blogin 8-vuotissynttäripostaus. Yritin viikon verran raahautua koneen ääreen, mutta poitsun päikkäreiden aikoihin punkka veti puoleensa hanakammin. Makuuasennossa (ja Alvarin hedelmäkorina) onkin vietetty kohtuullisen paljon aikaa.

Kesäflunssa, liian alhaisesta hemoglobiinista johtuva huimaus sekä suonikohjujen aiheuttama jomotus alakropassa - niistä on ollut Tildan kesä juhannuksen jälkeen tehty. Menossa oleva raskaus on siis osoittautunut edellistä vaikeammaksi jo tässä vaiheessa. Ajoittain olen miettinyt tämän bloginkin syväjäädyttämistä.

No, hurtti huumori pelastaa. Mistä tietää, että on tulossa vanhaksi?

No siitä, että alennusmyyntishoppailut hoituvat apteekissa ja instrumentariumissa vaateputiikkien sijaan :D

Ostoslistalla on ollut esimerkiksi Kräuter Blutsaftia ja tukisukkia eri malleissa: pitkiä nilkkasukkia, stay uppeja tukemaan nimenomaan polven yläpuolisia kohjuja sekä tilaukseen vielä mammamalliset vatsasta tuetut sukkahousut töiden alkua silmällä pitäen (välillä on tosin päiviä, jolloin tulee mieleen, että pääsenköhän edes niin pitkälle ennen saikkua).... Kovin seksy raskaushehkuinen olo ei ole tosiaan viime aikoina ollut.

 

No, onneksi paino ei vaikuttaisi tällä hetkellä nousevan yhtä nopeasti kuin Alvarin kohdalla. Se on ihan hyvä, jotta suonet eivät ihan pullahtaisi pihalle ennen H-hetkeä. En kyllä edes uskalla ajatella, miltä alaraajat tulevat näyttämään synnytyksen jälkeen. Todennäköisesti minihameiden ja lyhyiden shortsien aika on tästedes ohi. No, en minä ole niitä viime vuosina muutenkaan käyttänyt, mutta jo ennestään äitilinjassa perittyjen sinertävien verisuonipurkaumien lisänä nuo kohjut eivät paljaiden säärien esittelyyn jatkossa houkuttane.

No, onneksi on olemassa ihania maksimittaisia vintagemekkoja ja kylmemmillä keleillä kellohelmoja voi käyttää lyhyempänäkin tummien sukkisten kera :)

Tästä tulikin mieleen: Suosittelen lämpimästi kaarinalaisen Lasten Seesamin yhteydessä olevaa Toinen Tarina-nimistä naisten laatuvaateosastoa. Vein sinne myyntiin kasan vaatteita, joita en ollut saanut kaupattua Kårenilla, facen nettikirppiksillä tai täällä blogissa.

Nyt noista vaatteita on vajaassa kuukaudessa myyty 2/3 ja huomattavasti paremmalla hinnalla kuin olisin jostain muualta saanut (saldoni on tällä hetkellä 110 e - provisio) Ilmeisesti Paraisten suuntaan suuntautuva mökkiliikenne on tehnyt tehtävänsä: miehet käyvät Liedon lihaliikkeessä ja naiset vilkaisevat sillä aikaa kirppiksen tarjonnan :)

Toisen Tarinan hinnoitteluperiaatteena on se, että asiakas saa itse hinnoitella haluamansa hinnan, kunhan ottaa huomioon, että tuon hinnan päälle lisätään 30 % provisio. Mitään viikkohintaa ei siis ole. Aion syksymmällä viedä seuraavan satsin vaatteita ja suosittelen samaa muillekin! Kannattaa vilkaista liikkeen sivuilta, millaista vaatetta he mieluiten ottavat vastaan.

Kerron toiste, mitä kauan etsimääni löysin itse tänään Seesamista :)

Parempaa viikonjatkoa kaikille!

Ps. Anteeksi, jos oli liian inhorealistinen postaus tällä kertaa...Mä en näköjään vaan osaa pitää minkäälaista hattarablogia edelleenkään.

Aina saa haaveilla...

Tervehdys jälleen!

Meinasin tehdä tuossa pari päivää sitten perinteisen linnajuhlien pukukatselmuspostauksen. En tehnyt, sillä hermot meni. En nimittäin löytänyt kuvia niistä puvuista, jotka olisin halunnut nostaa esille. Huomaa kyllä, millainen valta iltapäivälehdistöllä on määritellä kuka/ketkä olivat illan kuningattaria! Esimerkiksi Sirpa Kähkösellä vaikutti olleen nopeasti ohi vilahtaneen presidenttiparin kättelyhetken perusteella kaunis hempeä vintageasu, mutta jälkikäteen aloin jo epäillä, olikohan kyseessä sittenkin joku toinen, sillä en löytänyt Kähkösestä lainkaan kuvia mediasta.(?)

Toinen kaunis asu oli varsinaissuomalaisella kansanedustajalla Saara-Sofa Sirenillä, joka pukeutui MyOlssonin upeaan pitkähelmaiseen variaatioon merkin hitiksi nousseesta Turku-mekosta. Tästä sainkin idean, vaikka vintagetyttö olenkin, haaveilla postauksen verran nykysuunnittelijoiden mekoista

Tässäpä muutama, joihin säästää pennosia:

1. MyOlssonin Turku-mekko

Yhä useampi peukuttaa lähiruuan puolesta. Miten olisi lähimuoti?


Paraislaisen MyOlsson merkin mekkoja voi ostaa joko suoraan merkin kotisivuilta tai turkulaisesta Televisio Lifestyle Storesta. Jos olen töissä ensi syksynä, ostan itselleni tämän mekon 35 vuotislahjaksi. Se on nyt päätetty!

2. Ivana Helsingin Velvet Lake-kokoelman mekko

Ivanan Velvet Lake-mekko löytyy ainakin Rouva Jenni Haukion ja laulaja Erinin vaatekaapista. Mistähän minä löytäisin omani? Tuo mustan ja pastellisen höyhenkuvion yhdistelmä on vain niin lumoava! Olen kaksi kertaa yrittänyt huutonetissa huutaa Velvet Lakea omakseni, mutta jäänyt kakkoseksi. Ekalla kerralla tarjosin liian vähän ja toisella kerralla joku toinen ehti torissa minua ennen. Ehkäpä sitkeys vielä palkitaan :)

3. Lumoan mekko

Kolmas minua kiehtova merkki on Lumoan. Voitin taannoin eräästä blogiarvonnasta merkin vaaleanpunaisen tunika-ihanuuden, josta olen pitänyt kovasti erityisesti työvaatteena.

Lumoan merkillä on useampikin mekko, jonka kelpuuttaisin vaatekaappiini. Pitsin ja herkullisen värin yhdistelmä on vastustamaton :) Tällä hetkellä haaveilen  ehkä eniten tuollaisesta syvänpunaisesta mekosta :) Myös Lumoan mekkoja saa muuten nykyään Televisiosta.

Tällaista tänään! Jos jollakulla on jokin edellä mainituista mekoista käyttämättömänä kaapissa, niin saa tarjota minulle ;)

Mitä suomalaista mekkomerkkiä voisit itse suositella lämmöllä?

Kuvat: 1. MyOlssonin sivuilta, 2  Ivana Helsingin sivuilta sekä 3. Lumoan sivuilta.

Saat sen, mistä luovut (eli Tildan blogikirppis)...

Tervehdys!

Olen viime päivät tehnyt pikkaisen surutyötä sen kanssa, etten taida enää koskaan mahtua tiettyihin vaatekappaleisiini. Olen pähkäillyt, että mitä realistisesti kannattaa edes säästää, sillä olen kuitenkin viime kuukausinakin löytänyt tosi kivoja pikkaisen suuremman koon vaatteita, jotka näyttävät hyvältä yllä. Miksi pantata makkarankuoria, kun vaatteita tulee ja menee? Ne ovat vain materiaa ja elettyä elämää, joka elää muistoissa ja vaikka tämän blogin valokuvissa.

Ehkä paras muistutus siitä, että joskus kannattaa jostain luopuakin tapahtui eilen, kun piipahdin Turun UFFilla.

Muistaako kukaan tätä Sandin armymekkoa?

Se istui aikoinaan ylleni kuin hansikas ja on varmaan ainut vaate, jonka ostin ikinä jo kuopatusta turkulaisesta Kappa-shopista. No, ei mene enää ylle ja nimenomaan tuosta rintavarustuksesta. Olen tässä miettinyt, mihin hintaan siitä luopuisin ja mistä saisin ikinä yhtä ihanan työvaatteen.

No, vastaus kuuluu, että Turun UFFlta! Samainen mekko löytyi koossa 38 (tuo ylempi on 34). Hieman napit kinnaa siinäkin, mutta toivotaan, että kunhan saan toispuoleisen imetyksen lopetettua, niin mekko on täydellinen. Ainakin, jos hankin pienentävät rintaliivit (saa muuten antaa vinkkejä merkeistä!).

Eli jos jotakuta kiinnostaa, niin tällainen moitteettomassa kunnossa oleva mekko olisi myynnissä. Hintapyyntö on 25 e + postikulut.

Koska blogikirppistäkin on kaipaltu, niin tässä alla joitakin mekkoja, hameita ja tunikoita (alimpana yhdet shortsit), joita aion ottaa viikonlopuksi myyntiin. Pääasiassa vaatteet ovat kokoa 36. Jos sinua kiinnostaa jokin niistä, niin pyydä kokotiedot s-postitse ja tee hintatarjous mieluusti ilman postikuluja. Halvemmaksi tulee tietysti, jos haluaa ostaa useamman vaatekappaleen:

Aikaa loppui taas kesken niinkuin usein vauvaperheessä. Enemmänkin myytäviä juttuja olisi varmaankin löytynyt, mutta tässä oli siis hieman esimakua... Toivottavasti kuvat saa suuremmaksi niitä klikkaamalla.

Mukavaa illanjatkoa! :)

Mörrin märrin blogilista...

Tervehdys!

Kuinka voi ollakin niin, että toukokuu tuo mukanaan jonkin ikävän yllätyksen?

Viime vuonna harmitti kovasti suosikkikirppiksekseni muotoutuneen Ihana kirppiksen lakkauttaminen, nyt on puolestaan sitten niin, että vuosia toimineen blogilistan toiminta päättyy kesäkuun alussa.

Ei voi olla totta! Tällaisen semimidin portaalittoman blogin kannalta tuollainen puolueeton listausmenetelmä on ollut keino saada edes jonkinlaista näkyvyyttä. Toki allekirjoittaneella on oma lehmä ojassa, sillä Turun Tilda on keikkunut luetuimpien blogien top 200 listalla seitsemisen vuotta, mikä sinänsä on ollut huisin mukavaa (mitä sitä nyt kieltämäänkään). Blogilistan merkitys on kuitenkin henkilökohtaista harmitustakin suurempi sillä, sitä kautta kuka tahansa on voinut löytää mitä tahansa uutta raikasta kiinnostuksiensa mukaísta luettavaa.

Toki saatan kuvitella liikoja blogilistan merkityksestä blogien löydettävyyden kannalta ja siksipä lanseeraankin pienen kyselyn tuohon sivupalkkiin siitä, miten sinä löysit tämän blogin? Tulitko tänne nimenomana blogilistan kautta vai kenties jonkin toisen blogin myötä vai vaikkapa tuttavan suosituksesta?

Onneksi on myös olemassa myös muita keinoja seurata blogeja senkin jälkeen, kun blogilista siirtyy manan majoille. Bloglovin, blogger ja uusimpana blogipolku tarjoavat keinoja lempiblogien uusiempien juttujen havaitsemiseen.

Välillä sitä kuitenkin miettii, että olenko ihan fossiloitunut bloginpitäjänä. En mainosta blogiani Facebookissa, en ole instagrammissa, en ole hinkunut portaaleihin. Voisiko muuten olla olemassa jokin portaalittomien blogien portaali? :D Asenteeni on ollut vähän sellainen, että väkisin en itseäni tyrkytä. Niin - siis juuri sellainen, miksi suomalaisiakaan ei havaita maailmalla ;)

No joo. Tässä olivat päivän mörinät. Onneksi huutonetin Odd Molly-nuttu, maatuskakorvikset ja iso muhkunutura piristävät päivää kuin päivää. Jospa sitä tämän kesän myötä saisi blogia jotenkin uudistettuakin. Miten lisätään esimerkiksi postauskohtaiset peukutukset? Siitä voisi vaikka aloittaa :)

Pomp de Lux-pantoja (äidille) ja se kaikista mieluisin imetysmekko

Torstaista!

Tuttavapiirissäni järjestettiin tuossa kuukausi takaperin Pomp de Lux-lastenvaatekutsut. Mieheni oli vannottanut minua etukäteen että "pojalle et sitten osta mitään sieltä Ponks-tapahtumasta (:D)".

Juu, en ostanut.

Sen sijaan pojan äitinä taas kihisin, kun tytöille oli tarjolla kolme rekkiä mekkoja ja isoille ja pienemmille herroille taasen se yksi rekki tyhmän neutraaleja vaatteita. Miksei suunnittelijat käytä poikien vaatteiden kohdalla samaa mielikuvitusta kuin tytön vaatteita luodessaan? Osaisin tältä istumalta kuvitella rouhealla ja leikkisällä otteella symppiksiä vaatteita, mutta Ponks-tyypit ilmeisesti eivät osaa ;) Rähisin aikoinani poikien vaatteista jo tässä postauksessa, mutta kutsuilla löi uudelleen yli laidan :(

No, ostin sitten kiukkuani tyynnytellääkseni itselleni muutaman Ponks-pannan. Pikkulikalla ne olisivat varmaan ihanan ylisuuria, mutta kyllä tämä muorikin sai ne pään ympäri menemään ;D

Ihan loistavat kapistukset - miksei vastaavia rautalangalla kieputettavia versioita ole muilla valmistajilla? Tai sitten on, en ole vain käynyt miesmuistiin noissa massatavaraketjuliikkeissä. Saa siis vinkata! Haluan näitä sateenkaaren kaikissa väreissä, sillä iät ja ajat olen kärsinyt siitä,ettei pannat pysy päässäni. Löytyipä sopivat sitten tässä hehkeällä aikuisiällä!

Pannat kustansivat 12,9 e (paketti sisälsi myös joitain pinnejä ja hiuslenksuja) ja ilmeisesti muutkin mammat ovat ostaneet niitä ihan itselleen.

Ylläni oleva mekko on taas ollut jo puolen vuoden ajan lempparini kuudesta käytettynä ostamastani Boobin imetysmekosta. Edellinen omistaja oli lyhentänyt helmaa ompelijalla ja luopui mekosta imetyksen päättyessä haikeana. Lupasin mekolle hyvän kodin ja ehkä siitä riittää mekoksi vielä joskus jollekin kolmannellekin :)

Mukavaa torstain jatkoa ja osallistukaapa edelleen sivupalkin kyselyyn :)

Vitamiinimaksi 70-luvulta ja tutikkamiehen uusimmat tempaukset

Tervehdys jälleen!

Porilaisen farkkumekon innoittamana aloin penkoa vaatehuonetta siinä toivossa, että sieltä löytyisi jotain muutakin päälle mahtuvaa. Ja löytyihän sieltä - ainakin melkein!

Muistanette viime keväänä blogissa vilauttamani 70-luvulta peräisin olevan Muotituote Leona-merkkisen tikkimaksihameen. Löysin sen Art + Designista ilman minkäänlaista takuuta siitä, että vyötäröni ikinä mahtuisi sen uumeniin ja edelleen onkin jäljellä muutama sentti kurottavaa... Olen kuitenkin vallan riemastunut siitä, että mahduin hameeseen muuten (ei tullut kuuloonkaan vielä syksyllä) ja jos ne viimeiset sentit eivä tsitten kuroudu, voin viedä hameen ompelijalle levennykseen. Kai sellainenkin onnistuu jonkin huomaamattoman sivusauman turvin.

Hameen värimaailma on toki melkoisen psykedeelinen, mutta kaipaan juuri nyt väriä elämääni!

Juu, ja tähän on ihan syykin. Alan olla kuontaloni kanssa niin maantienvärinen kuin vain voi. Toki aioinkin kasvattaa oman värin takaisin, mutta pikkuhiljaa kaipaisin taas hieman raidoitusta (edelliset otettu lokakuun alussa) ja kotona nysväävää piristäisi myös kestovärit ripisissä ja kulmissa.

Ongelmana on kuitenkin tutikkamies. Hänelle ei kelpaa enää pullo enkä oikein siis voi jättää häntä lapsenvahdille, koska mikään muu juomamaatti kuin tissi ei tällä hetkellä kelpaa! Kokeiltu on pappaa, mammaa, pienempää tuttipulloa, isompi reikäistä tuttipulloa... Edes isi ei enää kelpaa. :/

Tämä on tietysti tällainen klassinen "miten ei tule toimia"-tilanne. Vaikka Alvari söi pullosta mennen tullen vielä 2 kk:n iässä, ajauduimme tähän umpikujaan kaiketi siksi, että siinä rintatulehdustodellisuudessa aloin tyhjennyttää jossakin vaiheessa rinnoistani jokaikisen pisaran kuin mahdollista. Olisi pitänyt tietysti pitää pullostasyöntitaitoa yllä, mutta siinä kivussa ja säryssä suurin helpotus oli se, että rintatulehduskierre saatiin selätettyä ja maidon tulo tasapainotettua.

Kaiketi sitä on vain kärvisteltävä vielä muutamat viikot ilman kampaaja- ja kuntosalikäyntejä (yllätyin tästä ajatuksesta itsekin, selkäni ei niinkään...), mutta kunhan ensi viikkoinen viisikuutautisneuvolakäynti sieltä saatuine neuvoineen on plakkarissa, tässä taloudessa aloitetaan kyllä kiinteät! Toivottavasti helpottaa (ja vähentää samalla yösyöntien määrää)!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Ps. Jos jotakuta vielä kiinnostaa, niin se Odd Molly ja Seraphinen mekko ovat yhä kaupan :)

Haaveet kaatuu ja muita mukavia lastenlauluja?

Ystäväni kävi viime viikolla kyläilemässä ja Alvariin tutustumassa. Vaihdettiin tietysti kuulumisia ja hän kertoi olleensa kummityttönsä 6-vuotissynttäreillä. Juhlakalun toivomuksesta synttäreillä oli ollut disko peilipalloineen ja tytön synttärilahjaksi toivoma ja saatu Robinin levy oli juhlissa tanssahdeltu läpi.

Ok, mulle tuli yllärinä jo se, että jo 6-vuotiaat fanittaa Robinia. Toisaalta kyseessä on viimeisen päälle siloteltu kiiltokuvamainen tuote, jota on varmasti melko turvallista ihailla, vaikkei kaikki Frontside Ollie tai Loopilla-sanoitukset ihan aukenisikaan. Sen sijaan tyttö oli toivonut lahjaksi myös Cheekin levyä ja eräs hänen lempparibiiseistään kyseiseltä artistilta on Sokka irti. Kuulema kipale ja koko artisti on kovaa valuutta päiväkotiväen keskuudessa.

Siis häh? Eivätkö pikkulapset enää kuuntelekaan Popsi popsi porkkanoita ja Nalle Puhin hinajalauluja? Voi apua. Tervetuloa Tilda raadolliseen todellisuuteen...

Otetaanpa pieni näyte Cheekin kipaleen sanoituksista:

Sokka irti, mä vedin päivin öin. Läträsin vaan kesän, duunit laiminlöin. 

Buum buum pau! Mä vedän sokan irti. Rohkeut ku Rokan silmis, paukkuu ku sotafilmis. Boom shakalaka, tulta saatana! Ruuti on kuivaa, mukis on märkää. 

Tuo kisu vapaa ja yksin ei Cupido härnää. Oon kai syntyny rellestään. Miks hidastaa, ei oo hyydytty ennenkään. Mee kirkkoon meditoimaan jos haluut pysyy hiljaa, mut jos oot messissä, ryypyt ilmaan. Viisasten juomaa, mut ei tee pahaa tyhmällekään. Ja sit ku lähtee hyväl ryhmäl vetään. Sellanen pikkuvika mus on kai, ku maistuu ni sit tilataan pulloittain.

 Ryyppäämistä, naisia ja kiroilua. Anteeksi nyt, taidan olla aika konseravatiivinen, kun ei uppoa...

Ja toinen näyte. Kun lastentarhanopettaja äitini oli vielä työelämässä, vietettiin hänen päiväkodissaan lelupäivää. Eräs pikku jannu toi Pahat pojat-elokuvan sountrackin kotoa. Hänen lempilaulunsa levyltä oli jore Marjarannan kipale Haaveet kaatuu:

Haaveet kaatuu
niitä nousemaan en saa
haaveet kaatuu
tahdoin paljon kauniimpaa
haaveet kaatuu
varjot saapuu

Niin, aika surkeaa, jos haaveet kaatuu jo kuusi vuotiaana. Nyt, kun aloin pohtiman asiaa tarkemmin, ärsyynnyin vallitsevasta trendistä todenteolla. En todellakaan haluaisi, että Alvari diggaisi moisia biisejä esikouluikäisenä. Tätäkö nykyajan viihdeteollisuus ja tosi-tv saa aikaan? Miksi Voice Kids ynnä muissa kilpailuissa lapset laulavat samoja biisejä kuin aikuiset? Ensinnäkin tosi tylsää ja apinoivaa mutta kysyn varsinkin tätä:

Miksi lapset eivät saa olla lapsia edes 10-vuotiaaksi saakka? Onko teillä ajatuksia aiheesta? 

No, kahden kuukauden ikäiselle voi ainakin soittaa vielä tällaisia levyjä...Millaista lastenmusiikkia teillä kuunnellaan? 

Edit: Kiitos kaikille kommenteista! Tällaiset maltilliset mielipidepostaukset ovat bloggaamisen suola. Vaikka olen edelleen ajatusteni takana, täytyy todeta, että avarsitte näkymyksiäni. Toki aikuisten musiikki on kautta aikain ollut osa lapsuutta ja vanhempien levyjä kuutelevat myös perheen pienimmät. Lapset tekevät niistä omia lapsekkaita ja riemukkaita tulkintojaan :) Varsinaista aikuisten musiikkia en kuitenkaan menisi edelläänkään pikkulapsille ostamaan. Kyllä he ehtivät niitä levyjä vanhemmallakin iällä kuluttamaan. 

Kiitos myös lukuisista hyvistä musasuosituksista. Ilmeisesti niistä oli hyötyä blogin lukijoille laajemminkin :)

Kuulumisia kahden kuukauden virstanpylväällä

Tervehdys!

Ääk, julkaisin tämän postauksen vähän ennen aikojaan, kun mobiililla näpläsin, mutta nyt on lopullisesti valmis :)

Niinhän siinä kävi, että Se vanha vainooja palasi. Rintatulehdus nro 2 ei onneksi ollut yhtä pahansisuinen kuin edeltäjänsä, mutta kyllä Se silti veti sängyn pohjalla niin kehon kuin mielen. Lähinnä sitä mietti, että mitä tuli taas tehtyä väärin lukuisista imetysasialle uhratuista yrityksistä huolimatta ja kannattaako ylipäätään antaa antibiooteilla marinoitua äidinmaitoa lapselle. No, nyt äidin pahimmat väsymykset ja ärtymykset on ohitettu ja jaksanee jotakin sepustaa tänne blokiinkin.

En nyt ylipäätään jaksa vatvoa tuota imetysgatea täällä blogissa, mutta sen verran totean, että tietyllä tapaa vallalla oleva imetysfundamentalismi on alkanut pänniä. Onhan se hyvä, että lapsensa pystyy omalla maidollaan ruokkimaan, mutta kolikolla on toinenkin puoli - kyllä äidin täytyy voida myös hyvin. Jos imetys käy liian haasteelliseksi, niin ei sitä kannata hampaat irvessä harrastaa. Ylipäätään liika vertailu niin synnytyskokemuksissa, imetyskuvioissa tai missään on vähän vaarallista - se, mikä omalla kohdalla on toiminut tai ollut helppoa, ei välttämättä pidä paikkaansa jonkun toisen kohdalla.

Mutta vähän iloisimpiin tunnelmiin. Tässä taas viikon iloisia kuulumisia:

1.Ensimmäinen isänpäivä on vietetty! Juhlistimme tietysti vähän isiäkin, mutta myös Alvarilla oli lauantaina juhlapäivä - 2 kk tuli täyteen! Otimme sen kunniaksi muistoksi pieniä jalanjälkiä sekä nakupellekuvia taljan päällä. Kyllä vauvan kehitys on päätä huimaavaa. Tässä kuukauden sisällä ensimmäiset varovaiset hymyntapaiset naamanväännöt ovat muuttuneet Naantalin auringoiksi, melkeimpä nauruiksi ja viimeisimpänä kuvioon ovat tulleet selkeät jutustelut. Pikkumiehellä on kovasti asiaa. Hänellä on myös kaksi kaveria - lamppu ja hoitopöydän vierustalla oleva neuvolasta saatu hymynaama - se on kuulema hitti muutamassa muussakin vauvaperheessä ;)

2. Löysin tuleviin ristiäisiin mekon, jälleen kerran huutonetistä. Se oli aika mukavan hintainen uudenveroinen Nanso, 12 e ja kivan armelias vatsamakkaroille, mutta kuitenkin naisellinen ja juhlava. Siitä sitten kuvia myöhemmin :)

3. Jee! Huomenna mies vahtii poikaa, niin minä pääsen kollegoiden kanssa pikkujouluihin vaihtamaan vähän muitakin kuin imetykseen liittyviä ajatuksia.

4. Mitäs muuta... Päivittäisiä pieniä oloja ovat kauniisti kukkivat amaryllikset, kahvimukilliset kera suklaan pojan päiväunien aikaan sekä hoitotaakkaa mielettömästi avuliaisuudellaan helpottavat appivanhemmat. Tänään äitiliinikin saattoi ottaa päiväunet, kun anoppi valmisti ruuan ja appi vei pojan vaunulenkille. Otan avun vastaan kovin kiitollisin mielin :)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Ps. Laadin jälleen pienen kyselyn tuohon sivupalkkiin. Jos vain viitsitte, niin klikkailkaapa,mitä haluaisitte lukea tulevina kuukausina tästä blogista :)

Taisteluni - imetyskatkoon ajautunut

Tervehdys!

Tässä on ollut päiviä, jolloin olen meinannut heittää roskakoppaan tämän blogin, mutta on sinne meinannut mennä jotain muutakin - muun muassa se ylistetty rintaruokinta.

Olen sairastanut elämäni ensimmäisen rintatulehduksen. Aikamuodon kohdalla koputan puuta, sillä antibioottikuuri on puolessa välissä. Sahaava, paikoin 40 asteessa seilannut kuume on sentään laskenut ja järkyttävä 1/3 rintaa kokoinen tukos laskeutumaan päin. Labrakokeita vielä otetaan ja ilman avuliaita anoppeja, appiukkoa ja yöt töistä huolimatta vauvaa kärsivällisesti hoitanutta miestä tästä ei olisi tullut mitään. Koko tarina ei ole nimittäin se rintatulehdus vaan kamalimmat vivahteet (no lukijoiden kannalta kai mehukkaimmat) liittyvät tarinan sivujuonteisiin.

En nimittäin saanut tämän sairauden aluksi edes imettää vauvaa, mikä antibiootin ohella on se tärkein lääke vaivaan. Kävi nimittäin niin, että viime viikonlopulla huomasin yhtäkkiä, että Alvarin puklut eivät olleetkaan ihan normaalin värisiä vaan hieman oransseja ja vaaleanpunaisia. Luulin aluksi, että väri johtui eräästä vauvalle sopivasta apteekin käsikauppatavaratuotteesta, mutta illan mittään puklut muuttuivat yhä punaisemmiksi. Samaten uloste muuttui mustaksi.

Ei muuta kuin ensiapuun ja lastenpolille. Pikkuista tutkittiin ja tarkkailtiin, mutta kohonneita tulehdusarvoja ym muuta ei löytynyt. Ei siis pelättyä sisäistä verenvuotoa tai muuta oikeasti vaarallista. Se sijaan lääkäri kysyi, ovatko rinnanpääni olleet rikki. Ensin kielsin, sillä toisin kuin aiemmin, verta ei ollut näkynyt ulkoisesti. Sitten katsoin tarkemmin ja nänninpäissä näkyikin pienet käärmeenpiston näköiset punaiset ruvet. Lypsin testimaitoa, ja maidossa oli tosiaan verta, vaikkei sitä ulkoisesti huomannut. Maito oli ihan maidon väristä. Lääkäri totesikin, että nännit voivat mennä rikki toki sisäpuoleltakin tai maitotiehyeistä ja vauvan kovempi imuvoima saa verennousemaan suoraan vauvan nieluun ilman, että sitä havaitsee. Sain kahden päivän imetyskiellon ja olimme helpottuneita, kun Alvarilla oli kaikki hyvin. Tietysti juuri paremmin ja paremmin sujuneen imetyskulttuurin katkeaminen harmitti, mutta ei auttanut kuin siirtyä kiltisti vastikkeelle.  Pikkaisen tietysti tuntui siltä, että pitääkö tässä nyt koko ajan tulla uusia haasteita, juuri kun saa jonkin imetyshaasteen selätettyä ja voisi ottaa uusia askeleita. Mutta tässä ei ollut sitten vielä kaikki.

Seuraavana päivänä alkoi palella, ja keho tuntui yhtäkkiä älyttömän voimattomalta. Meillä oli ystäviä kylässä ja keskustelimme itse asiassa juuri rintatulehduksista. Kaverin lähipiirissä ja perheessä tapauksia ei ollut ja hän pohti, voiko tulehdus kovin helposti tulla. Sisko oli imettynyt kuulema joskus jopa pakkasessa. Minun puolella taas sekä äitini että anoppini olivat sairastaneet taudin ja varotelleet sen hirmuisuudesta. Olinkin yrittänyt suojata itseni viimalta ja kylmältä, koska oletin sen tulevan niin.

Minunpa tautini lähtikin liikkeelle ilmeisesti näistä aiemmista imetyshaasteista ja Alvarin imutuksella rikkkomasta rinnasta. Ihmettelenpä vaan sitä lääkärin kapeakatseisuutta Alvarin veripuklautusten suhteen. Olisiko voinut ehkä vihjaista ensikertalaista (tai ketä tahansa) äitiä rintatulehduksen vaarasta, jos rinnassa on sisäinen verenvuoto? Antaa jopa antibiootit etukäteen varalle? Eikö tullut mieleen vain eikö kuulunut omaan työkenttään. Pientä holismia toivoisin kuitenkin, kiitos!

No tässä sitä on sitten sairastettu yhtä ikävimmistä lapsivuodenajan taudeista ja monipuolistettu kuvaa naiseuden ulottuvuuksista, On se kumma miten paljon naisen keho saa  epämukavuutta kestää lisääntymishaluissaan: raskauspahoinvointia,loppuraskauden liitoskipuja -ja supistuksia. Synnyts onkin sitten oma lukunsa. Sitten imetys - ahnas pikkunälkä hyökkää villieläimen tavoin rintaan (niinkuin on tietysti tarkoitus) ja se sattuu...

Kuumehourailujen ja kipumeren pahimmilla hetkillä päätin siirtyä jo vastikkeeseen kokonaan. Eihän se lapsi kuitenkaan edes huolisi rintaa takaisin! Alvarin nänniin tarttuminenhan oli ollut muutenkin huonoa. Pikku hiljaa ote oli toki parantunut, painon nousu normalisoitunut ja pari päivää ennen edellä kerrottua episodia olin tilannut jopa imetysneuvoja kotiin monipuolistamaan imetysasentorepertuaariani. Olin mielestäni ponnistellut tämän imetysasian eteen ja saanut kuin saanutkin pidettyä poikani hengissä kuukauden verran omalla maidollani. Nyt sitten sairauden myötä oli pitänyt jo nöyrtyä ja antaa ensimmäisen kerran vastiketta. Turhauttavaa, niin turhauttavaa... Saisin tietysti vielä jonkin rintapaiseen tai muuta tämän seuraksena....

Jotenkin tästä suosta on kuitenkin noustu. Ensin ihana naapuri lainasi sähköpumpun. Sitten huippuappi haki kaupasta oman sähköpumpun. Pumppailin maitoa pois ja rinnanpää nousi mukavasti. Sitten, kun tarjosin rintaa Alvarille ensimmäisen kerran, hän kävi siihen muina miehinä kiinni. Hieman kyllä mietitytti, miten maito riittäisi... Pikkumies on nimitäin vetänyt vastiketta ihan järkyttäviä määriä ja muutenkin hän oli tässä viikon sisään tajunnut, että hei - maailmassahan on ruokaa niin paljon kuin haluaa syödä ;) Samaan aikaan sairastaessani, omat rintamaitomäärät romahtivat. Päätin kuitenkin, että ok - poika saa ensin rintaa ja ottakaan sitten loput vastikkeena vaikka loppu täysimetysajan. En mieti nyt asiaa enempää! Ja kas kummaa - viime yö meni kokonaan äidinmaidon voimin pientä iltatankkausta lukuunottamatta :)

Ehkä tästä vielä noustaan ja muutamille Huutonetin imetysvaateostoksellenikin tulee vielä käyttöä ;)

Mukavaa viikonloppua ja saa jakaa kommenttiboksiin omia kokemuksia rintatulehduksista tai imetyskatkoista!

Ps. Nyt ei ole kuvitusta postuakseen liittyen, mutta eh... mitä oikein laittaisin? Tissejä? :D

Vihdoinkin se odotettu kuukausi!

Tervehdys!

Juu - tämä ei ole haikarapostaus. Täällä ollaan edelleen ihan yhtenä kappaleena! Energiani ja tarmoni eivät vain oikein ole riittäneet muuhun kuin vauvavalmisteluihin ja lepäilyyn. Tässä kuitenkin vielä hieman viime hetken kuulumisia ja aatoksia (Postauksen kuvitukseksi nappasin muutaman kuvan ihanan äitiysneuvolareittini varrelta. Arjen todellisia pieniä iloja on kaunis ja lyhyt, kävellen kuljettava matka yhteiskunnan ylläpitämään huippupalveluun!):

1. Uskomatonta, syyskuu on siis täällä! Kyseinen kuukausi on muutenkin lempikuukauteni (joulukuun ohella) ja syksy kesän ohella puolestaan taas lempivuodenaikani. Tykkään ruskasta, puutarhan kypsyvästä sadosta, kirpeistä ja sumuisista aamuista, jotka muuttuvat kuitenkin lopulta aurinkoisiksi. Tykkään jopa syysmyrskyistä sekä tietysti sienestämisestä (paitsi nyt tätä raskaana olevaa etoo miehen eiliset mustatorvisienilöydöt, jotka kuivuvat tuolla keittiössä hyötykasvikuivurissa...).

Ehkä rakkaimmaksi syyskuun tekee kuitenkin se, että se on syntymäkuukauteni. Ja maailman paras synttärilahja olisi, jos saisin pienen pojan käsivarsilleni tuoksi päiväksi. Nyt jännitänkin sitten sitä, tulenko äidiksi 32- vai 33-vuotiaana. Jotenkin tuo 32-vee kuulostaisi kivemmalta... Mutta kunhan pikkuinen vain tulisi, niin täällä otetaan hänet avosylin vastaan!

  
2. Alan olla raskauteen ihan kyllästynyt. Katselin tuossa muutaman vuoden takaisia blogikuviani ja ihmettelin, miten olen voinut pitää itseäni joissakin kuvissa vähän pyöreänä. Minähän olen ollut ihan hemmetin hoikka tuosta keskivartalosta :D

Nämä ovat kai niitä aatoksia, joita kaikille raskaana oleville tulee. Odottelen jo kovasti, että tästä hieman vajaasta 20 extrakilosta sulaisi synnytyksessä edes se kymmenen pois! Mahtaa olla uskomaton fiilis, mutta toisaalta taas outo olo. Tavallaan tähän pyöriäisolemukseenkin on jo tottunut, ja sitten on taas tiedossa uusia muutoksia kropassa. Eipä miehet taida ikinä täysin ymmärtää, minkälaisia tuntemuksia nainen äidiksi tulon ohella joutuu kroppansa suhteen käymään läpi puhumattakaan hormonaalisista muutoksista...

3. Mitta on tullut täyteen myös kaiken maailman ruoka- ynnä muiden rajoitusten suhteen. Ekalla viikolla synnytyksen jälkeen pyydän varmaan miestäni tekemään varmaan ison kylmäsavuvoileipäkakun runsaalla tuorejuustokuorrutuksella. Syön sen ihan yksin! Nakkailen suuhuni myös sushia ja valkohomejuustopaloja ynnä muuta. Sitten voidaan rueta miettimään terveellisempää ruokavaliota ;)

En ole viitsinyt sitä täällä blogin puolella joka mutkassa korostaa, mutta olen ollut varmasti keskimääräistä odottajaa neuroottisempi syömisieni suhteen. Se nyt vain on ollut niin. En ole pystynyt ottamaan pientäkään riskiä, että aiheuttaisin itse sikiölle jotakin. Vaikka ymmärrän, ettei sitä kaikkea voi toki kontrolloida. Mutta sanonpa vaan, että hatunnosto sellaisille, jotka ovat olleet kanssani vastaavassa tilanteessa ja pystyneet olemaan selväjärkisempiä. Ehkä minäkin sitten ensi kerralla!

4. Edelliseen kohtaan liittyen alan olla perin kyllästynyt tähän luomuolemukseeni. Vuosi ilman hiusten värjäämistä, raskauden ajan olen vältellyt muun muassa hajuvesiä ja hiuslakkoja. En oikestaan meikannutkaan kesällä, mutta se johtui osin säistä. Tällaisen naamahikoilijan ei kannata moista kuumilla keleillä miettiäkään.

Mutta summa summarum - marssin kyllä kuukauden sisään kampaajalle ottamaan vaaleita raitoja ja kestovärit kulmiin ja ripsiin. Se on saletti!

5. Olen jo monta kuukautta ihmetellyt, että miksei minulla ole ollut minkäänmoisia supistuksia. Odottajien foorumeilla monet kertovat mahan pingoittuneen jo raskauden puolivälistä lähtien ja kärsineensä hirveistä sukkapuikkopistoksista.

No, olin Tyksissä perätilakontrollissa ja ihmettelin asiaa taas kerran. Rempseä kokenut kätilö tuli ja kokeili mahaani kaksin käsin todeten, että sähän supistelet nytkin koko ajan :D Itse asiassa tämän jälkeen tajusin, että öiset krampit, joiden vuoksi olen heräillyt eivät ehkä olekaan vain lisääntyneestä painosta ja ainaisesta samassa asennossa nukkumisesta johtuvia selkäkramppeja tai ruuansulatushäiriöitä vaan NIITÄ itseään ;)

6. Ilmeisesti pesimisvietti on alkanut tarttua jo mieheenkin. Tosin se on tarkoittanut auton vaihtoa sekä ulko- ja sisävarastojen puunaamista. Mä olen välillä vähän otsasuoni sykkien vihjaillut, että yritetään nyt saada nämä sisätilat ensin kuntoon...

No, varastosta löytyi myös siellä muutaman kuukauden säilössä olleet yhdistelmärattaat. Paremman puoliskoni mielestä sitä täytyi ensin koeajaa meidän karvalapsosilla. Pullero Pesukarhu jäi sitten koko yöksi noihin lepositeisiin... Huomautin, ettei oikeaa lasta voi sitten kohdella noin ;)

7. Nyt taitaa olla aika julistaa pesimisrauha tähän blogiin. Palailen uutisten kera sitten pienen synnyttyä. Tässä voi mennä vielä viikko tai kaksi, tuskin enää kolmea, sillä perätilasynnytykset käynnistetään kaiketi viimeistään noin viikko lasketun ajan jälkeen. Tämän jälkeen haluamme varmaankin ihan rauhassa keskittyä uuteen tulokkaaseen jonkin aikaa, katsotaan nyt :) Mitä tahansa tapahtuukin, lupaan kuitenkin ilmoitella siitä blogin puolella.

Itse blogin jatkosta en uskalla vielä luvata mitään. Voi olla, että uusi elämäntilanne vaikuttaa niin mullistavasti, etten enää jaksa pitää blogia. Voi olla, että haluan jatkaa blogiani, mutta se päivittyy muutaman kerran kuussa. Sitten on tietysti sekin vaihtoehto, että uusi elämäntilanne tuo mukanaan paljon uusia postausideoita ja lapsi on niin helppo, että jaksan ylläpitää harrastustani. Tällöin varaventtiilille, äidin omalle harrastukselle, varmasti fiksua varata oma aikansa.:) En ota asiasta paineita. Katsotaan, miten käy :)

Tässä lopuksi heitän pallon vielä teille lukijoille. Useimmat teistä toivoivat blogini pysyvän lifestyleblogina. Tämä sopii minulle varsin hyvin, tuo määritelmähän kattaa varmasti myös erilaiset tyyli- ja äitiyspostaukset, jotka olivat muina vaihtoehtoina.

Vauva- ja äitiysaiheisia postauksia on varmasti tulevina kuukausina helppo keksiä, mutta mitä muuta te haluaisitte tästä blogista lueskella? Olisi kiva, jos saisin ihan konkreettisia ehdotuksia aiheista, sillä otaksun, ettei luovuuteni ja ajatuksen juoksuni välttämättä ole terävimmillään tulevina viikkoina ja kuukausina ;) Varsinkin, jos olet ollut tyytymätön siihen, että tässä blogissa on puhuttu viime aikoina vain vauvajuttuja, niin avaapa sanainen arkkusi ja ehdota kivoja, toteuttamiskelpoisia aiheita. :)

Energistä ja onnellista syyskuun jatkoa kaikille!

Toivoopi Tildukka

Ps. Äh, pakko vielä kysyä. Mikä on suosikki-imetysliivimerkkinne ja saako niitä Turun seudulta?