Tildan matkakapseli

Blogiyhteistyö  Capslookin kanssa

Tervehdys!

En kirjoittele tätä postausta lentokentältä, vaikka niin totisesti jo toivoisin. Kahden viikon karanteeni pehmittää hyvin ihmisen aivoja. En ehkä kestä tätä jännitystä - on aika haasteellista yrittää pitää neljä ihmistä matkustuskunnossa tähän aikaan vuodesta! Olemme välttäneet influenssan muutaman kerran melko täpärästi, mutta uusia tapauksia ilmenee jatkuvasti ympärillä. Tosi keljua vältellä ihmisiä, mutta ei voi mitään.

Tämän postauksen ajan ajattelin kuitenkin keskittyä matkakuumeeseen sen tavanomaisen sijaan. Ehkä positiivinen asenne auttaa lopulta lähtöviivalle!

Jo muutaman päivän ajan olen lasten päikkäreiden aikaan penkonut hattuhyllyjä lomavaatteiden toivossa - jotenkin tämä on vain kovin huvittavaa villapaitojen keskellä. Perthin tämänhetkiset sääolosuhteet poikkeavat sen verran roimasti meidän peruskesäisistä keleistäkin, että pariin otteeseen on oikein pitänyt tarkentaa itselle minkämoista vaatetusta kannattaa ottaa mukaan.

Lähtokohtaisesti olemme päättäneet pyrkiä minimalismiin - hankimme puuttuvat vaatteet (ja ehkä vähän ensi kesän vaatetustakin) paikan päältä. Todennäköisesti vasta helteen läpsäistessä kasvoja tajuamme, miten todella kannattaa pukeutua. Lisäksi Australian alvit ovat sen verran pieniä, että vaatteet ovat kuulemma sielä edullisempia kuin Suomessa. Viemme myös tuomisia tuttavaperheelle, joten senkin vuoksi laukuissa on enemmän tilaa palatessa kuin lähdettäessä.

Mieheni nauraa minimalismilleni jo valmiiksi (Keski-Suomen mummolaan pakataan helposti kaksi matkalaukkua viikoksi), mutta aion näyttää hänelle! Vaatevaraston harventaminen ja kapselikaappiajattelun työstäminen tekee kummia myös hamstraajille.

Sain taiottua kesävaatelaatikoiden pohjilta kokonaisuuden, johon olen kohtuullisen tyytyväinen. Se ei sisällä vielä lennon aikana käytettäviä vaatteita, sukkia tai alusvaatteita, mutta jos tämä kapseli johonkin suuntaan vaatekappaleiden osalta muuttuu, niin se pienenee. Pahoittelen kuvamateriaalin ryppyisyyttä, mutta itseasiassa tämän ominaisuuden arvioiminen kunkin vaatekappaleen kohdalla kuuluu pohdittaviin teemoihin.

Puvusto koostuu seuraavista vaatekappaleista:

- viisi mekkoa

- kolme toppia

- kaksi neuletakkia

- hame

- shortsit

- legginssit

 

Kuten huomaatte, olen mekkoihmisiä. Näin alkuun kuitenkin totean, että jos jostain vähennän, niin mekoista. Tällöin jäljelle jäävät ne, jotka ovat mukavimmat yllä sekä monikäyttöisimmät. Näillä kriteereillä mukaan lähtevät ainakin yllä olevat NOSHin ja House of Lolan "pese ja pidä"-mekot. Kahta lasta vahtiva äiti ei kaipaa turhia krumeluureja. Pyllistää pitää pystyä myös kunnolla ;)

Lidlin Esmara-merkkinen maksi voisi olla myös mainio, jollei sitten liian tumma helteeseen. Muut kriteerit se täyttää kyllä.

Kamppailu viimeisestä paikasta käytäneen sitten kahden vintagemekon välillä. Marimekon oranssi pikkumekko on tuttu blogista jo viime kesältä. Se on tyypillistä paksuhkoa
Marimekko-puuvillaa, joka saattaa tuntua kurjalta yli 35 asteen keleillä. Muuten kyllä tykkään siitä kovasti!

Toinen vaihtoehto on tämä UFFilta löytynyt 80-luvun kaunotar - se on astetta ilmavampaa puuvillaa, mutta fiftarityyliin reilusti alle polven (enkä aio ottaa korkkareita mukaan). Onkohan se turha fiini?

Mekkojen ohella perusvaatetukseeni kuuluu kaksi alaosaa: hame ja shortsit, joiden kavereiksi ajattelin parittaa kaksi House of Lolan toppia sekä Gina Tricotin napapaidan. Olen muuten yllättävän tyytyväinen, kuinka toimivan värimaailman onnistuin tähän puvustoon luomaan: paletilla on pehmeitä vaaleanpunaisen, korallin ja keltaisen sävyjä.Olen ehdottomasti väri-ihmisiä, mutta sellaisella (toivon mukaan) tyylikkään minimalistisella sipauksella ;)

 

 

Alaosat ovat värimaailmaltaan murretun vihertäviä - eivät omiin väreihini parhaita, mutta toimivat hyvin kauempana kasvoista. Henkkamaukan pellavahame on pari kertaa ollut jo kirpparikasassa, mutta osoittautui nyt aivan täydelliseksi matkavaatteeksi: pieni ryppyisyys ei haittaa ja vyötärövyö tuo skarppiutta päärynävartaloisen asuun.

Oikeastaan kaikista hankalin osa puvuston luomista oli housujen löytäminen omasta vaatekaapista. Minun on erittäin vaikea löytää valmishousuja vartalonmallini vuoksi. Omistan yhdet pellavahousut yli kymmenen vuoden takaa, mutta totesin niiden olevan hiukan liian pienet. Mitään muuta ei sitten löytynytkään...

Ainoana varsinaisena vaatehankintana matkalle ostin tällaiset NOSHin shortsit, jotka olivat hyvässä alessa heidän sivuillaan. Onneksi ne olivat kerrankin ihan sopivat allekirjoittaneelle!

 

Pieni mahdollisuus tietysti on, että jossain vaiheessa oleskeluamme sattuu sadepäivä kohdalle. Lisäksi illat ovat kohteesta riippumatta aina viilempiä. Siksi matkassa on hyvä olla yksi hieman lämpimämpi neuletakki.

Löysin Your Facen joulunjälkeisalesta tällaisen aivan mahtavan neuletakin, ja vaikkei matka silloin ollut vielä aivan varma, ajattelin heti että Australiassa tuolle olisi käyttöä. Neuletakin pehmeä hiekan sävy on omiin väreihini parempi vaihtoehto kuin puhdan valkoinen tai beige. Se sopii erinomaisesti mielestäni myös kaikkien matkapuvuston muiden vaatteiden värisävyjen kanssa.

Viileämpiä hetkiä varten otan mukaan myös NOSHin korallinväriset leggarit sekä vanhan rakkaan henkkamaukka paitulin. Se on muuten varsin passeli myös rannalle bikinien kanssa paahteelta suojaamaan :)

Asusteita otan mukaan rajallisesti. Ehdottomasti mukaan lähtee useampi Pomp de Luxin pääpanta, olen niihin koulussa! Saatan ottaa myös jomman kumman kuvassa näkyvän korun, mutta se ei ole välttämätöntä. Lennon aikana jaloissani olevien tennareiden ohella otan yhdet tai kahdet ballerinat.

Siinäpä se olisi - miltä kuulostaa? Mitä sinä jättäisit pois tai lisäisit?

Omasta mielestäni tämä puvusto on jo kohtuullisen hyvä suoritus meikäläiseltä. Kapselipukeutumisen pelisäännöt ovat pikkuhiljaa tehneet työtä ajatusmaailmassani. Capslookin kurssilta on tarttunut ajateltavaa, joka pikku hiljaa muokkaa ajatteluani. Se on näkynyt myös tässä matkapuvuston työstämisprojektissa.

Jatkan edelleen yhteistyötä Suomen kapselipukeutumisen ykkösasiantuntijan, Iinan kanssa. Jos koet laillani tarvetta laittaa vaatekaappisi ongelmat kuntoon, niin suosittelen kovasti Caps Lookin verkkokurssia. Koodilla "turuntilda2018" saat kurssin hinnasta  alennusta 20 euroa. Aikaa ilmoittautua on perjantain (23.2.) loppuun, klo 24:00 asti.

Toivokaamme nyt terveyttä, aurinkoa ja uusia kokemuksia meille kaikille lähiviikkoina :)

Palataan asiaan - toivottavasti onnellisen seikkailun jälkeen ;)

Garderoopikuulumisia

Yhteistyössä Capslookin kanssa

Tervehdys taas!

Vuosi on vaihtunut ja ajattelin jakaa jälleen muutaman ajatuksen ikuisuusprojektistani eli toimivan garderoopin luomisesta.

Loppusyksystä lähdin uudemman kerran mukaan Capslookin kapselipuvustoprojektiin, ja sillä tiellä edelleen ollaan. Sanonnan mukaan toisille tie on tärkeämpi kuin lopputulos. Omalla kohdallani aikaa kestävän garderoopin luominen (tämä tarkoittaa minulle jonkinlaista versiota kapselipuvustosta) on sekä matkaa että määränpäätä.

Maaliin asti en ole vielä päässyt enkä tosissa edes yrittänyt, sillä lapsiarjessa ylimääräisiä kiekuroita on riittänyt (kuten tuo Kaislan unikoulu joulukuun alkupuolella). Tämän lisäksi on halunnut harkita huolellisesti, mitä laittaa eteenpäin, ettei myöhemmin alkaisi harmittaa. Muutamaan otteeseen palapelin palaset ovatkin loksahdelleet aivotyössäni vasta siinä vaiheessa, kun jokin näistä "palasista" on jo roikkunut kirpparin rekillä. Tällöin olenkin kiireesti hakenut kyseisen vaatekappaleen takaisin kotiin.

 

Olen lisännyt kotivaatekapseliini Noshin midihameen sekä nyt koville pakkasille tämän vsuomalaisen kampavillaisen nutun.

Vaikka varsinaisia uusia kapseleita en ole kyennyt vielä luomaan, kohtuullisen paljon olen kuitenkin saanut aikaan. Vai miltä kuulostaa 70 myytyä garderoopin turhaa osaa ja saldona näistä 900 euroa viimeisimmän kolmen kuukauden aikana?

Olen käynyt läpi vaatekaappiani hyvin pragmaattisella otteella ja laittanut eteenpäin tässä vaiheessa sellaisia vaatekappaleita, joita tuskin voin tai haluan käyttää. Niitä ovat olleet imetysvaatteet, liian pienet vaatteet, selvästi liian isot vaateet sekä sellaiset vaatteet, jotka eivät ihan varmasti malliltaan tai väriltään minulle sopivia. Olen todella tyytyväinen siihen, että tähän mennessä minun ei ole tarvinnut laittaa kuin kaksi tavanomaista muovikassillista vaatetta muuten kiertoon - toinen meni Pelastusarmeijan laatikkoon ja toinen H&M:n lumppuihin. Muut olen saanut myytyä!

 Jotain uuttakin on tullut toki hankittua - hoksasin alennusmyyntien aikaan, että jos kerta hehkutan popin sukkien laatua, niin miksen kokeilisi niitä itsekin. Ovat kuulkaa priimaa!

Suosittelen kaikkia kotiäitejä tarkistamaan kaappiensa perukat, sillä sieltä saattaa löytyä hyvinkin rahanarvoista tavaraa, ja raha - sitä hoitovapaalla tarvitsee nyplätä esiin jostain jatkuvasti...

Missä sitten myin ja mitä?

Facebookin äitiys- ja imetysvaatteiden myyntiryhmät ovat monelle pelastus. Pikkupaikkakunnilla asuvat eivät pääse aina helposti kauppakeskusten imetysvaatevalikoimaa tutkailemaan ja muutenkin tiettyjen laadukkaampien imetysvaatteiden hinnat ovat uusina pilvissä. Varsinkin Boobin vaatteet ovat tosi haluttuja käytettyinäkin. Esimerkiksi imetysmekkojen, -neuleiden  ja -huppareiden kysyntä on tosi suurta, ja kohtuullisella hinnalla myyvien vaatteet viedään käsistä. Olen myynyt lukuisia imetysvaatteita niin, että omaksi käyttökustannuksekseni on muodostunut vain postimaksun hinta. Tämä on jo ihan taloudellista hommaa. Toki vaatteita kannattaa huoltaa ja tahrat poistaa huolellisesti mahdollisimman nopeasti likaantumisen jälkeen, jos myyntiarvon haluaa säilyttää.

Kuvan mekon aion säästää tyttärelleni muistoksi äidin nuoruudesta

Toinen vaateryhmä, joita olen ahkerasti myynyt, ovat vintagevaatteeni. Vaikka vintagevaatteet ovat jossain mielessä kuriositeetteja, on niillä oma käyttäjäryhmässä, jotka ovat vanhoista harvinaisuuksista erittäin kiinnostuneita.Vintagevaatteiden arvo ei myöskään laske samaan malliin kuin nykyvaatetuksen vaan hyvien löytöjen kohdalla voi jäädä jopa plussalle. Olen myynyt joitain erityisiä mekkoja jopa tupla- tai triplahintaan, mutta lähtökohtaisesti tavoitteeni on ollut saada omani pois. Vintagevaatteita kannattaa tarjota Facebookin vintagevaattteiden myyntiryhmissä tai tarjota esimerkiksi helsinkiläisiin vintagevaateliikkeisiin. Itselläni on hyviä kokemuksia mm, Mekkomaniasta.

Myös tiettyjen yksittäisten merkkien facebook-kirppareilla vaatteeni ovat käyneet mukavasti kaupaksi. Ainakin Minimalistin kirpputori sekä Marimekon kirppis ovat hyviä. Sellaiset vaatteet ja asusteet, jotka eivät ole menneet kaupaksi tai jotka on kannattanut myydä melko huokealla hinnalla, olen kiikuttanut kaarinalaisen Lasten Seesamin naistenvaatedivariin nimeltä Toinen Tarina. Sekä ennen että nyt jälkeen joulun Toisessa Tarinassa on ollut huikea tarjous myydä kaksi viikkoa 20 eurolla. Sen päälle on tullut 5 prosentin provisio. Esimerkiksi eilen päättyneellä myyntijaksolla myyntini oli provision vähentämisen jälkeen 176 euroa. Ihan hyvin vai mitä? Sain myytyä 95 eurolla muun muassa nämä Minna Parikat, joilla en pysty kävelemään kokonaisia häitä. Tämä on testattu, joten paras oli laittaa kiertoon ;)

Tällainen Diane von Furstenbergin-silkisekoitemekko olisi yhä tarjolla, sillä en uskaltanut viedä sitä kirpputorille pois valvovan silmäni alta ;) Hp 100 e spk.

Kun kaapit tyhjenevät, pystyy jäljelle jäänyttä valikoimaa tarkkailemaan aivan uusin silmin. Tammikuussa minun tuli käytettyä kotivaatekapselini ohella julkisissa menoloissa tosi paljon Noshin vaatteita. Myös kolmisen vuotta vanha Your Face-neule kuului suosikkeihini. Itse asiassa se heijastelee vuotuista uuden vuoden jälkeen tapahtumaa sisäisen maisemani keikahdusta kohti keväistä väripalettia: puuteriroosa, koralli ja pinkki ovat näitä kevätvärien lemppareitani

 

Totuudentuntoisen kuitenkin totean, että nykyistä talvivaatevarastoani olisi karsittava vielä 1/4 tai 1/3 osaa. Tästä eteenpäin tarvitsen sitten niitä ulkopuolisen asiantuntijan vinkkejä, jotta pystyn hienosäädön tekemään. Siksi jatkan Capslookin sisältöihin perehtymistä.

 

Jos sinä koet laillaini tarvetta minimalisoida tai löytää uutta suuntaa (pois vaatehelvetistä), niin Capslookilla on jälleen alkamassa ilmainen workshop kapselipukeutumisesta. Voit rekisteröityä kurssille tästä linkistä. 

Kurssi järjestetään 12.-18. 2. 2018. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 11.2. 

Osallistuin tälle lyhytkurssille viime marraskuussa ja se oli hyvin valaisevaa. Edelleenkin vaatteisiin liittyvät ajatukset raksuttavat tämän teeman ympärillä. 

Minimalisoitumismatka jatkukoon. Seuraavaksi olisi tavoitteena kooto erittäin minimalistinen matkapuvusto :) 

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Vaatekaappi haltuun - pienin askelin kaaoksesta tasapainoon

Kaupallinen yhteistyö Caps Lookin kanssa

Tervehdys!

Viime viikkoina mitta on todella tullut täyteen. Elämän tunneista kuluu aivan liikaa aikaa sotkuisten vaatekasojen selvittelyyn. Esimerkiksi viikonlopuista - siis siitä ajasta, jolloin voisimme perheenä yhdessä viettää virkistävää ja voimauttavaa laatuaikaa, joutuu toinen meistä selvittelemään sotkuisia läjiä pitkin huushollia.

Pahinta tässä kaikessa on se, että sitten kun vaatteet on saatu kutakuinkin paikoilleen, ne ovat niin piukassa, että kun yhtä kappaletta kiskaisee, saa niskaansa tusinan. Tällaisesta järjestyksestä onkin mukava kiireessä yrittää löytää sitä etsimäänsä. Joka kerta tuloksena on vain enemmän läjiä ja kasoja, joita ei taaperoarjessa ehdi koskaan kunnolla raivaamaan pois. Paitsi sitten viikonloppuisin...

Oravanpyörä on valmis. Lopulta harteita painaa, otsasuonta tykyttää ja tuntuu siltä, ettei mitään kivaa ehdi tehdä.

Kuulostaako tutulta? Onnittelut, jos ei! Jos taas kuulostaa, minulla on vielä yksi oljenkorsi onneksi jäljellä. Kerron siitä kohta lisää.

Ensin kuitenkin hieman tästä omasta lumppukriisistäni: Ainahan minulla on ollut paljon vaatetta. Tähän asti kotimme tilat ovat kuitenkin olleet pääasiassa itseni (ja heh, toki hieman myös mieheni) käytössä, jolloin olen aika surutta voinut vaalia vanhoja löytöjäni nurkissamme. Kuten varmaan tiedätte, harrastan vuosikertapukeutumista. Tämä tosin tarkoittaa vintagevaatekokoelmani ohella myös sitä, etten ole raskinut laittaa kiertoon sinänsä hyviä vaatekappaleita viimeisen 18 vuoden ajalta. Siis alkaen siitä, kun olen saavuttanut täysi-ikäisyyden kynnyksen :D

En ole aivan varma, miksi olen rynttyjäni säilönyt. Osittain on tietysti ihan huikeaa tehdä löytöjä omasta vaatekaapista. Toisaalta en ole osannut ilmaiseksi laittaa kiertoon (roskiin tai hyväntekeväisyyslaatikoonkaan) tavaraa. Minusta roskiin laittaminen on epäeettistä (ja tällä hetkellä kaiketi kiellettyäkin?) ja omaatuntoani ei ole lievittänyt ajatus siitäkään, että mukamas "lahjoittaisin" bisnestä tekeville UFFeille sun muille vaatteita. Ne nimittäin rahdataan Afrikaan, jossa ne myydään afrikkalaisille voitolla eikä paikallinen vaateteollisuus pääse kehittymään. Olen siis epätoivoisesti yrittänyt löytää ostajat kirpputoritapahtumissa tai lahjoitellut vaatteita sitten tutuille, mutten tietenkään tarpeeksi. Mieheni onkin ironisesti todennut, että varallisuuteni voidaan mitata puuvillassa - ja se on ihan totta varsinkin nyt hoitovapaa-aikana ;)

Mutta siis nyt. Vanha hamstraajan toimintatapani ei enää toimi ja toiseksi lapseni saavat pölykeuhkot. Totean, että valitsen lasteni terveyden. Siksi olen valmis luopumaan. Otan tavoiteeksi vaikka puolittaa vaatevarastoni. Ja voin sanoa, että se on aika monta laatikollista...

Olen onneksi pannut jo tuulemaan. Kirppispöydät Seesamista on varattu sekä lasten että naisten vaatteille. Myyn jatkuvasti myös sosiaalisen median ryhmissä.

Sitten on kuitenkin varsinkin se työpukeutumisen kategoria, jonka harventaminen on minulle henkisesti vaikeinta. Mistä osaan ja voin luopua? Omistan kasakaupalla lähes ihania työvaatteita. Olen kuitenkin edelleen esteetikko ja haluan pukeutua kivasti... Luulen, että tämä on sokea pisteeni, johon tarvitsen ihan ammattilaisen apua.

Kuten pari postausta sitten mainitsin, päätin antaa kapselipuvustometodille uuden mahdollisuuden. Siksi olen seuraillut Caps Lookin ilmaisen Work Shopin videoita suurella mielenkiinnolla palauttaen myös mieleeni suomalaisen kapselipukeutumisen Grand Ladyn, Iinan, maaliskuisia kapselivinkkejä.

Iinan mukaan kapselipukeutumisen lähtökohta on oman tyylin ja elämäntyylin tunnistaminen. No, tyylini on tiedossa ja hallussa, mutta ehkäpä garderoopini, varsinkin se helposti saavutettavissa oleva, ei ole ollut ajan tasalla. Tällä hetkellä suurin osa ajastani kuluu lasten kanssa sisätiloissa sekä pihalla ja vain silloin tällöin pääsen ulos ihmisten ilmoille tuulettamaan itseäni. Kuitenkin vaatekaappini paraatipaikan ovat vallanneet nuo työvaatteet.

Päätin lähteä tälä uuden yrityksen hetkellä liikkeelle jostain luontevasta ja luoda ajatuksella kotikapselin. Voi olla, että se on vähän muutaman vaatemerkin mainoksen oloinen, mutta eipä voi mitään. Nuo merkit ovat vain niin hyviä ;)

Kapselipukeutumisen ajatuksena on koota puvusto vuodenajaksi kerrallaan. Nyt Suomen oloissa olisi sopiva aika luoda talvikapseli joulu-helmikuuksi. Kapselipuvusto koostuu n. 20-40 vaatekappaleesta, joihin puritaaneimmat laskevat mukaan myös sukat ja alusvaatteet. Koska itse en ole ääripäätyyppiä, ajattelin ottaa rennosti ja laatia sitten tämän kotikapselin ohella myöhemmin myös sellaisen "aikuisten ilmoilla" kapselin. Myös ulkovaatteet jätin tästä seuraavasta pois.

Kapselipuvustoon kannattaa valita sellaisia vaatteita, joissa on mielellään eli ne ovat mukavia ja miellyttävät silmää. Itseäni ahdistavat tällä hetkellä vyötärön kohdalta katkevat linjat. Siksi kotikapselini ytimeksi muodostuivat tunikat, pitkät trikoopaidat ja legginssit.

 

Kapselipuvustoni ytimen muodostavat nämä Nosh Organicsin hupparitunikat, jottka olen ostanut käytettyinä. Olen huomannut, että kun jompikumpi näistä on yllä, olosta tulee heti ryhdikäs.
 

 

Samaiselta Nosh-merkiltä löytyy myös nämä yllä olevat pepun peittävät trikoopaidat, joita käytän jos hupparitunikat ovat liian kuuma vaihtoehto tai ne ovat pyykissä.

 

Kaikista hikisimmillä hetkillä otan käyttöön pitkät topit paitojen sijaan. Suosikkejani ovat Your Facen topit, joita ostan yleensä aleaikaan.

 

 

Hupparitunikat ynnä muut yläosat yhdistän Papun tai Noshin legginsseihin. Omia suosikkejani ovat Papun polvipaikat tai Noshin Somat. Näistäkin olen ostanut suurimman osan toisen käden markkinoilta.

 

Talvella on kiva harrastaa toki kerrospukeutumista. Toppien tai trikoopaitojen kanssa käytän Noshin tähtinuttua tai Noa Noan-savunsinistä neuletakkia. Koska toiveikkaana odotan myös kylmempiä kelejä, postilaatikolle lähtiessä ajattelin vetäistä ylle tämän edellisen vuosituhannen (!) puolelta peräisin olevan karitsanvillaisen tonttunutun.  Miettikääpä, millaista henkkamaukan laatu on taannoin ollut!

Hieman hienompia hetkiä varten jätin yhden taskutunikan arkikaapin puolelle. Tämä Noshin mekko on jo sen verran haalistuneena ostettu, ettei sen käyttö harmita arkenakaan. 

Kaiken kaikkiaan kapselikaapin ideana on, että lempparit käyttöön eikä kaapin pohjalle lojumaan. Elämä on turhan lyhyt kaappien täyttämiseen turhuuksilla ja ihanuuksien lepuuttamiseen! 

Molempiin tapoihin tulee omalla kohdallani nyt ehdoton stoppi. Uskon myös kykeneväni aivan mainiosti käyttämään kotigarderoopissani vain ja ainoastaan näitä edellä mainitsemiani vaatekappaleita. Suurempi haaste onkin sitten raivata tilaa vaatehuoneeen puolelta jatkossakin työvaatteeksi kelpuuttamilleni ihanuuksille ja kadottaa kaikki muu lopullisesti pois. Jyvät pitää toisin sanoen erotella akanoista.

Alkamassa on siis prosessi, jossa aion olla itselleni armollinen mutta päämäärätietoinen. Pääsen mukaan maksutta Caps Lookin laajemmalle vaatekaappikurssille. Tiedossa on paljon tehtäviä, vaatehuoltoa, talvikapselin kokoamista, rahansäästöniksejä (himoshoppailusta kapseliajatteluun), vertaistukiryhmä ja syvempää tutustumista omaan tyyliin. Lisäksi myös vaatekaapin siivoaminen ja pakkaaminen matkaa varten käsitellään kurssilla. 

Tässä alla on muutamia palautteita tyytyväisiltä osallistujilta. Ei ole väliä, minkä kokoinen, mallinen tai tyylinen on - tärkeintä on luoda omaa elämää ja elämäntyyliä palveleva puvusto!

 

 

Jos kurssi kiinnostaa myös sinua, koodilla "turuntilda2017" sen hinnasta saa kympin pois 24.11. asti. Kurssin voi ostaa ja alennuksen saada tämän kaupallisen linkin kautta. Jos on tehnyt ajatuksella kurssin tehtävät eikä silti huomaa arjessaan positiivista muutosta kurssin loppuun mennessä, rahat saa takaisin.

Vaikka kyseessä on osittain kaupallinen yhteistyö, minä olen tässä jutussa mukana niin täydestä sydämestäni  kuin vain voi! Ja lähditte mukaan kurssille tai ette (ja halusitte tai ette lukea) niin aioin kertoa tästedes säännöllisesti kapselipuvustoni rakentumisesta - sekä niistä toimivista havainnoistani että päivistä kun tökkii.

Olkaapa siis kuulolla. Valon pilkahduksia tulevaan viikkoonne!

Postaus sisältää affiliate-linkin.

Kapselipuvuston uusi tuleminen

Yhteistyössä Caps Lookin kanssa

Moikka!

Huomaan, että uusimman blogistartin myötä minulla on näköjään kova tarve purkaa blogitauon aikana esillenousseita tyylillisiä dilemmoja. Aionkin pohtia vielä kerran myös garderoopiani. Lupaan, että blogini ei tule muuttumaan pelkäksi pinnaksi vaan sisältää jatkossakin kaikkea mahdollista perhe-elosta kulttuuriin ja syvällisempiin pohdintoihin. Toisaalta - haluan blogata aidosti siitä, mikä kulloinkin pohdituttaa tai kiehtoo, ja kyllähän materiaalipohdinnoissa voi olla syvällisempää sanomaa.

Mutta asiaan: muistanette vielä Caps Lookin Iinan, joka tuli siivoamaan järkyttävän sotkuisen ja tursuavan vaatekaappini kevättalvella? Tavoitteenamme oli luoda minulle ylenpalttisesta vaatetarjonnastani napakka ja toimiva kevätpuvusto. En olekaan vielä läpikäynyt taannoisia kokemuksiani kapselista.



Arvelette varmaan, että vaikenemisen syy olisi ollut se, ettei kapselipuvusto toiminut lainkaan. Näin ei ollut. Elelin ensimmäisen kuukauden oikein mainiosti kapselin kanssa. Erityisesti kotivaatepuoli toimi hyvin: kolmesta kotivaatekerrasta jokin oli yleensä päällä, toinen pyykissä ja kolmas kuivamassa. Selkeää, toimivaa ja hyvin vaihtuvaa - meidän neiti oli nimittäin aika kova puklailemaan ;)

 

Kevätkapseliini kuului tuon lähinnä collegeimetysvaatteista koostuneen kotivaateosaston ohella ns. "julkinen kapseli", johon valitsin sen hetkiseen imettävän äidin elämäntilanteeseeni sopivia lemppareita myös tavallisten vaatteiden joukosta. Tämän lisäksi yhdistelin kotikapselin ja julkisen kapselin vaatteita, jos olin menossa johonkin "semi-julkiseen"-paikkaan, esim. paikallisen MLL:n kerhoon.

 

Kapselipuvuston hyviin puoliin kuului ehdottomasti selkeys ja helppous: vaatteet olivat tosi nopeasti valittavissa ja nätisti omilla paikoillaan. Aina tiesi, mitä laittaa päälle. Lisäksi oli oikeastaan tosi kivaa, että kapseliin mukaan pääseet "sydämenvalitut" saivat useampia käyttökertoja kuin yleensä. Mielestäni vaatteet tarvitsevat lepopäiviä, mutta sen, että jotain vaatetta käyttää esim 5-7 kertaa kuun aikana, ei pitäisi pilata oikeasti laadukasta vaatetta. Oikeastaan harmittaa nyt jälkikäteen, etten tullut ottaneeksi kuvia kapselikokonaisuuksista. Niitä ei nyt vain tullut julkaistua kiireen, väsymyksen ja ylipäätään sen vuoksi, että julkisia menoja oli aika vähän tuossa alkukeväästä.

Mutta sitten tuli kesä (ja hoikempi minä). Aavistin jo alunperinkin kapselikokeiluni haasteekseni vallitsevan elämäntilanteeni. Kaapissani oli niin raskaus- imetys- kuin normivaatetusta. Siellä varsinkin nuo raskauksiani edeltäneet lempparit lymysivät ja kuiskuttelivat minulle... Kun kelit vihdoin lämpenivät ja kilot tippuivat, en malttanut enää vaan kokeilin sitä ja tätä! Mitä ihania yhdistelmiä löytyikään! Erityisesti rintavarustuksen pieneneminen tuntui suurelta juhlalta!

Lopullinen retkahduksen koin sitten työpätkälle palatessani. Mahduin jälleen jopa viiden vuoden takaisiin vaatteisiini, ja koska minun ei tarvinnut miettiä imetystä työpäivän aikana, otin vaateähkystä kaiken ilon irti. Niinpä keksin seitsemän viikon ajan joka työpäiväksi eri asun. Antamallani instagram-lupauksella taisi olla oma osuutensa asiaan. Kaiken kaikkiaan työpätkä oli kotiäidille mahtavaa vaihtelua aikuisseurineen ja kahvihetkineen. Ehkäpä saatoin sallia myös tämän pinnallisen puketumisilon fyysisesti hyvin erilaisia vaiheita lyhyessä ajassa kokeneelle naiselle minussa?

Mutta niin paljon kuin tuosta työelämän vaateleikistä nautinkin, tilanne on nyt se, että itseni ohella minun täytyy huomioida tässä taloudessa asuvia perheenjäseniäni. Vaatevuoret ovat entistä valtaisammat, nyt kun talossa asustaa koko ajan kasvavat pikkuneiti ja -mies. Vaatteita tulee hankittua myös heille, eivätkä vaatteet oikeasti mahdu enää laittamallakaan kaappeihin vaan tursuavat kasoiksi sinne tänne. Tämä alkaa olla jo tosi ahdistavaa. Jostain on siis luovuttava, tai oikeastaan aika monesta. Siksi tarvitsen pitkäkestoisimpia toimintamalleja oman vaatekokoelmani hallitsemiseksi.

Ongelmia, joita haluaisin ratkaista on useampia - miten esimerkiksi määrittää vintagekokoelmani kohtuullinen laajuus tai mitä tehdä melko hyville vaatekappaleille, joilla saattaisi olla potentiaalia säännöllisempään käyttöön, mutta ei vain tule käytettyä. Mitä siis säästää ja mistä luopua surutta!

Vaikka olen monella tapaa tietoinen ja varma tyylistäni, koen tarvitsevani tällä hetkellä nimenomaan edellä mainitun kaltaisissa kysymyksissä ulkopuolista apua. Caps Lookilla on onneksi alkamassa Vaatekaappi Workshop, jossa tutustutaan videoiden avulla kapselipuvusto-metodiin kolmessa eri osiossa. Ajattelin itse vetää tässä kaaoksen keskellä syvään henkeä ja osallistua nyt ensin tuolle kurssille. Kiinnostaisiko se mahdollisesti myös sinua?

Ota rohkeasti osaa! Rekisteröityminen tuohon täysin maksuttomaan työpajaan käy tästä oheisesta linkistä. Work Shop alkaa 13.11. eli sinulla on viikko aikaa lähteä mukaan :)


Vaihdetaanhan ajatuksia sitten tämän pohjalta?

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Postauksen loppuun merkitty linkki on kaupallinen linkki.

Hiuskriisi - permis vai otsis?

Moikka!

Nyt kaipailisin teiltä hieman jarrutusta tai yllytystä - kumpi nyt sitten vain frouville ja neideille sopiikaan ;)

Olen tosi kyllästynyt hiustyyliini. Laihahkoon hoitovapaabudjettiin tietysti sopii se, että raidoitan puolipitkät hiukseni kerran puolessa vuodessa ja leikkaan sen kuusi senttiä pois. Mutta kun tätä on jatkunut jo ainakin neljä vuotta, niin alan olla valmis jo hieman räväkkäämpiinkin muutoksiin.

Ehkä haluaisitte hieman taustatietoja kuontalostani: hiuslaatuni on erittäin pehmoinen ja runsas, mutta yksittäinen hius hento. Jos menen märällä päällä nukkunaan, saan aikaan runsaat niskakiharat, jotka kuitenkin ovat valitettavasti vähän toispuoleiset (ks esim. nuokoulukuvat). En voi sanoa omistavani siis varsinaista kiharapehkoa, mutta jos teen yöksi pikkuletit, afro on taattu.

Hiukseni ovat helposti lässähtävää, takkuuntuvaa ja erittäin hitaasti kuivuvaa sorttia. Kampaajalla ammattilaiset pyörittelevät päätään, kun fööni on käytössä. Sadesää on painajainen, tuulesta puhumattakaan. Kampauksien tekoon hiuslaatuni sopii, sillä siinä on kuitenkin runsautta ja taipuisuutta. Pitkä roikkuva tukka on puolestaan ehdoton ei - se ei näytä kuohkealta. Puolipitkä ja lyhyt ovat mulle parhaita malleja.

No, mitä sitten haluaisin? Vaihtoehdot tulevat tässä ja varoitan, nyt ollaan näissä etukäteispohdinnoissa nillityslinjalla tyyliin "pessimisti ei pety" ;)

1. Otsatukka puolipitkillä tai pitkillä hiuksilla.

Oikeastaan otsiksen puolesta puhuu kaksi seikkaa: mulla on todella rumanmallinen korkea otsa. Sen saisi peittoon otsiksella. Lisäksi haaveilen tuollaisesta pikku myy-nutturasta. Muutos ei loppujen lopuksi olisi kovin radikaali nykyiseen tyyliini - voisin toteuttaa maneerisia kampauksianikin (kuten sen perinteisen Tilda-kampaukseni) edelleen.

Kuitenkin - keksin aika monta syytä, miksi en haluaisi otsista. Ensinnäkin, mulla on siitä traumoja. 1990-luvulla minusta tuntui, että vain kaikilla rumiluksilla ( eli itselläni) oli otsis. Se ei todellakaan ollut mikään trendijuttu. Olin koko ajan kasvattamasta otsista pois, mutta äiti sai kuitenkin minut suostuttelemaan leikkaamaan sen uudestaan. Lopputulos olikin ihan kauheat "sivuilla roikkuvat siivekkeet - eihän sellaiset nyt sovikaan kenellekään ;)

Lisäksi leukani on aika jykevä ja minulla on silmälasit. Pelkään näyttäväni oikeasti sillä yhdistelmällä täti-ihmiseltä. Korkea otsani yhdistettynä hiuslaatuuni saa aikaan sen, että otsis ei pysy paikallaan vaan paljastaa tosi rumalla tavalla korkeat ohimoni. Muita tämä ei varmastikaan muita kiinnosta tahi kukaan ei huomaa, mutta omasta olemisestahan ja siinä viihtymisestä tässä on kyse?

2. No, mitä oikeasti haluaisin kokeilla on, tsadaa, permanentti!

 

Haaveilen lähes päivittäin joko Top Gun-elokuvan naiskouluttajan tyylisestä sotkupehkosta tai sitten jonkin verran lyhyemmästä Meg Ryan-päästä. Olen vakuuttunut, että permanentti antaisi mukavasti ryhtiä kuontalooni ja tekisi jo valmiiksi osakiharaisesta kuontalosta täyskiharaisen. Kiharaan pohjaan olisi jatkossakin helppo tehdä tyylilleni sopivia kampauksia.

Mutta:

Osaako kukaan enää tehdä permanenttia? Se ei taida olla vielä ylimmällä trendiaallonharjalla, vaikka uskonkin sen olevan nousussa. Voiko nykyajan kampaajiin edes luottaa, jos he vakuuttavat näin? tässä tyylissä sitä kasvattamista nimittäin on, jos homma menee pieleen... Ja se on vähän suurempi juttu kuin otsiksen pois kasvattaminen.

Mutta - kertokaapa rakkaat virtuaalittoverit oma mielipiteenne! Ihan suoraan saapi sanoa; en suutu :)

Otan myös mielellenä vinkkejä vastaan turkulaisista kaampaamoista/ kampaajista, joilla on halussa nykypermisten väsääminen!

Mukavaa viikonjatkoa!
Kuvalähteet: 1, 2 ja 3

Tilda vinkkaa: kuinka pukea hameneule

Tervehdys!

Mistä tietää tulleensa, noh jos ei vanhaksi, niin ainakin vanhemmaksi?

Ainakin siitä, että hämmentyy häissä nähdessään opiskeluaikojen tutun "vastasyntyneen" tyttären 16-vuotiaana, ja päätyy kuvailemaan tyttärensä mekkoröyhelöitä tajuttuaan silmäpussiensa olevan sitä luokkaa, ettei niistä halua muistoja. Silmälasit (, joita yleensä manailen) ovatkin muuten yhtäkkiä muuttuneet tosi hyväksi ehostuskeinoksi, jota aion hyödyntää nyt töihin palatessani. Voihan täti!

Toki keski-ikäistymiseen liittyy hyviäkin puolia: tajuaa, ettei kenkiä kannata ostaa kuin Zio:sta. Ja aivan sama vaikka täysihintaisena, jotta töissä on jalassa hyvät työvälineet (ja jotta liikkeestä pääsee nopeasti pois hoitohuoneeseen imettämään). Näillä Wondersin ballerinoilla ajattelin hoitaa sen kahdeksan viikkoa työelämäsä ennen viimeistä breikkiä ennen varsinaisia ruuhkavuosia.

Ja tässä on muutamankin teistä kaipailemat kuvat ylläni hameneuleesta. Olisi pitänyt tajuta kääntyä, että nätti niskarusettikin näkyisi, mutta huithapeli kampaukseni olisi sitten paljastunut ;)

Varmasti tällaista hieman laatikkomaista lyhyttä neuletta voi pitää pitkän paitapuseron kera housujen kanssa, mutta minä olen enemmän näitä hamenaisia. Ja jos tuossa yllä tuli hieman havaintoja rupsahtamiseen kallellaan olevasta ulkomuodosta, niin eräs kiitollisuudenkin aihe löytyy: olen kahteen holliin vieraillut imetysaikana vanhempien luona pidemmän pätkän ja molemmilla kerroilla olen laihtunut ihan selkeästi! Nyt mahdunkin vanhaan lempparinahkahameeseeni, mikä ei tullut muuten kuuloonkaan tuossa Alvarin syntymän jälkeen.

Siis mitä kummaa? Voiko toisen lapsen kohdalla menettää enemmän kiloja kuin ensimmäisen?

No, jos hoikistuminen jää väliaikaiseksi, niin täytynee ottaa ilo irti tästä hameesta sitten syksyn työrupeamalla. Ajattalinkin (näin vaatimattomasti) ainakin yrittää ottaa kuvan jokaisen työpäiväni asusta ja ladata ne instaan, sillä olen viimeisimmän puolen vuoden aikana uusinut lähes kameleonttimaisesti lähes koko garderoopin! Imetysaika -mikä ihana syy hankkia normaaleja vaatteita :D Aah, pian saan käyttööni kaikki nuo ihanat imetyskelvottomat uutuuteni!

Kohta kajahtaa insta-rintamalla ;)

Tilda vinkkaa: täydellinen hameneule (alelöytönä)!

Tervehdys!

Tiedätte, että ostan suurimman osan vaatteistani käytettynä.  Välillä kuitenkin joitain tiettyjä vaatekappaleita ei vain useamman vuoden etsimisestä huolimatta tule vastaan - ei käytettynä tai uutenakaan... Siksipä, kun tarkoin harkittu ja kuviteltu vaatekappale tulee vastaan, on tarttuttava hetkeen!



Keski-Suomen turneella käväisin eräänä päivänä tutustumassa Jyväskylän aletarjontaan. On eräs liike, josta ostan tuskin koskaan täysihintaisia vaatteita, mutta hyvin usein jotain alennusmyyntien aikaan.

Your Face on casual-tyyppisen toimistopukeutujan jos nyt ei paratiisi, niin aikakin kesäkeidas (mistä näitä vertauksia nyt oikein sataa :D). En ehkä pukeutuisi kiireestä kantapäähän merkin vaatteisiin, mutta yhdistelemällä niitä vanhoihin rakkauksiin, voi saada mukiinmenevän työasun aikaiseksi.

Se, mitä olen vuosikausia metsästänyt ovat simppelit hameen kanssa pidettävät neuleet. Olen ehkä hieman kyllästynyt neuletakki & hame-yhdistelmään ja noita neuletakkeja pitäisi olla niin kauhean monen mittaisia optimaalisimman istuvuuden löytämiseksi.

Simppeli neule on helpompi - mutta vain jos mitta on oikea. Missään nimessä hameen kanssa pidettävän neuleen ei pitäisi olla lonkkaluuta pidempi, ainakaan tällaisella päärynävartaloisella. Toki tällaista lyhyttä neuletta ei sitten pidä ilman pidempää aluspaitaa mielellään housujen kanssa - siksi kutsunkin mallia nimenomaan hameneuleeksi.

Lähes heti, kun astuin tuonne Jyväskylän Your Face-liikkeeseen tein uskomattoman löydön: löysin täydellisen mittaisen eikä missään nimessä liian kinkkanan hameneulemallin ja vielä kahdessa värissä. Toisen kylmän hiekan sävyisenä ja toisen silmieni sinisenä. :)

Neuleet ovat täyspuuvillaa (materiaalipoliisi kiittää) ja ihanaa isoa silmukkaa. Jujuna neuleissa on hauska solmimisnauha niskassa. Hintaa neuleille jäi 60 prosentin alessa reilut parikymppiä (ovh 59,9 e). Ei paha!

Jos siis olet etsinyt vastaavan tyylisiä hameneuleita - hae omasi pois! Turun Skanssissa näitä näytti vielä ainakin olevan :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!