Ähäskutti, en nyt tietenkään ala paljastelemaan lapseni nimiä, en edes pohtimaan suosikkinimiäni täällä palstalla. ;)
Pidän lapsen nimeämistä hyvin intiiminä ja yksityisenä asiana ja makuja on niin monta kuin ihmisiäkin. SIksi en ala täällä edes luettelemaan, millaiset nimet ovat suosikkejani tai inhokkejani. Nostamalla joitakin ylös ja mollaamalla toisia pahoittaisi automaattisesti aina jonkun mielen. Totean ainoastaan, että mielestäni jälleen kerran tytölle olisi ollut helpompi keksiä nimiä. Jostain syystä tytön nimi miehelläni ja minulla oli ollut jo vuosikausia mietittynä, mutta eipä vain pojan... Lisäksi pidän ohjenuoranani sitä, että en aio antaa lapselleni nimeksi mitään sellaista nimeä, joka toistuu alituisesti Hesarin ristiäispalstoilla tai vauvalehtien sivuilla, paitsi jollei se nyt satu olemaan jokin ikiaikainen oma suosikki.
Oikeastaan vaikeinta nimen miettimisessä on se, että nimet assosioituvat eri elämänhistorian kokeneiden ihmisten mielissä ihan eri tavoin. Jollekulle vanhan herttaisen ennen Suomen itsenäistymistä syntyneen sukulaisen nimi saattaakin tuoda mieleen naapurin kalapuikkoviiksisen insinöörin (heh, tutut - tästähän on keskusteltu). Toisaalta, vaikka oman tai puolison suvun perinnenimien joukosta voi bongata tosi kivojakin nimiä, ei koskaan tiedä, millaisen reaktion nimen kuuleminen aiheuttaa sukulaisissa. Voihan olla, että nimi, johon sitä kantanut ihminen assosioituu ei olekaan ollut kovin mukava. Vanha sanontahan sanoo, ettei nimi miestä pahenna, mutta toisin päin saattaakin olla ihan totta... Siksipä, vaikka toki vanhemmat ovat ne, jotka valitsevat nimen, on mielestäni paikallaan pieni hienotuneisuus vanhempia sukupolvia kohtaan, jos suvun historia on jossain määrin selvillä.
No, jos en oikeita nimiä täällä paljasta, voin hieman kertoa poikaisen omalaatuisista työnimistä. Olettekin ehkä huomanneet, että käytän täällä blogissa välillä vähän hassusti väännettyjä sanoja. Osa on varmasti ihan kirjoitusvirheitä, mutta esim. poikainen on nimitys, jota käytämme ihan oikeasti pikkuisesta ;)
Lisäksi käyttöömme on vakiintunut niinkin kummallinen ilmaus kuin Maatta. Meille kaikki alle kolmivuotiaat eli vauvat ja taaperoikäiset ovat maattoja. Nimitys sai alkunsa aikoinaan, kun mieheni alkoi naureskella Ikean hauskalle Mata-nimiselle taaperoiden sammakkoiselle ruokailusetille. Mietimme, että tuttavapiirissä on jo niin paljon lapsia, että pitäisikö itsekin varustautua vierailuiden varalle ;) Jostain kumman syystä nimitys vain jäi käyttöön, ja mieheni ei ole lastaan vielä miksikään muuksi oikeastaan kutsunut. Itse olen taivutellut sanaa taas vähän eteenpäin erilaisiin hellittelymuotoihin, mutta mitään perus masuasukkinimityksiä meillä ei ole käytetty ;)
Jalkapallon MM-kisojen aikaan poikainen möyri mahassa kovasti, joten keksin vielä yhden lempinimen - Mourinho. Kyseessä taitaa olla ihan oikea portugalilaisen pelaajan nimi, ja sopihan se hyvin tämän kesän latinoteemaan. Tosin, kisoja katsoessa tuttavamme saivat myös päähänsä auttaa meitä nimenvalinnassa perin mielenkiintoisella tavalla - he sanoivat, että nimetään vauva seuraavan maalintekijän mukaan. Jep. Peli taisi olla kahden latinomaan välinen. Maalin teki tietysti Ángel Fabián di María... Mitenkähän istuisi ihan tällaisen suomalaisen sukunimen kanssa :D
No, tällaista keveämpää hassuttelua tällä kertaa. Niin, ja jos Herra Råtalta kysyttäisiin, niin poika pitäisi nimetä Maradonaksi. Syyn tähän olen kertonut jo neljä vuotta sitten :D
Laitetaanpa loppuun vielä jyrsijän valinta päivän biisiksi. Onhan siinä mukana omakin suosikkini eli Heikki The Koirakaveri :D Mukavaa alkuviikkoa!
Ps. Sivupalkin kysely jatkuu vielä muutaman päivän :)
