maanantai 30. syyskuuta 2013

Laboratoriokoe nimeltä Tilda


Jaahas, nyt on sitten työvuosi korkattu täälläkin. Oikeastaan suhtaudun tilanteeseen varovaisen optimistisesti; ajattelen itseäni lähinnä ihmiskokeena siitä, että kykeneekö perfektionisti-suorittaja vihdoin tällaisten karuhkojen kokemusten seurauksena asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Elämässä on oikeasti muut asiat kuin työ (ja opinnot) niitä vähän tärkeämpiä.


Kun se kuuluisa stressisuoni alkaa sykkiä, aion muistuttaa itseäni, että minulla on matskut valmiita ja voin lompsia luokan eteen vähän kylmiltäänkin. Ei se maailma rennompaan asenteeseen kaadu - Matti* oppii ne asiat joka tapauksessa ja Maijaa* ei voisi edelleenkään vähempää kiinnostaa!


Parasta olisi, jos sitten jossain vaiheessa tajuaisin nautttivani arjesta, koska ehdin suorittamisen ohella soittaa ystäville niitä puheluita ja viettää aikaa mieheni ja perheeni parissa. Mieleen nousisi ajatus "Ei minulta mitään puutu" nyt tässä elämäntilanteessa, tässä hetkessä.

Päivän asuna toimii tällä kertaa yhdistelmä näitä viime viikkoina hankittuja uutuuksia ja vaatekaapin vanhuksiakin:

mekko - Art + Design, second hand

nahkatakki -

saapikkaat ja laukku - Your Face

tuubihuivi - Sokos

* Esimerkkihenkilöt ovat symbolisia, eivät viittaa kehenkään todelliseen henkilöön.

perjantai 27. syyskuuta 2013

Takki nimeltä Senkin Suloisuus

 Heipparallaa!

Huomasin, että olen postaillut tässä kuussa enemmän kuin kahteen ja puoleen vuoteen; edellisen kerran, kun tahti oli yli 20 postausta kuussa, asuin vielä kaupungissa, en täällä maalla. Tämä reippaampi tahti on ollut tosi piristys ja kiva juttu minulle, eräs keino pysyä elämässä kiinni. Lokakuussa vauhti tulee hiljenemään, sillä työ- ja opiskelukiireet iskevät päällä. Toivottavasti aikaa jää kuitenkin edes joillekin pikaisille päivän asu-postauksille.


Tämän syksyn ehdoton lempparimekkoni on tämä trikoinen Indiskan mekko. Se on nyt ihan uutena ostettu. Olen käyttänyt mekon parina mustaa biker-rotsiani, mutta tänään kokeilin mekon yhdistämistä Art+ Design-liikkeestä löydettyyn aivan liian ihanaan villakangastakkiin.


Tämä "Senkin Suloisuudeksi" nimetty takki on Stockmannin tuotantoa 60-luvulta. Kuulema se on kuulunut samalle rouvalle kuin se 60-luvun mekko, jonka ostin keväällä.


 Takissa on aivan ihanat yksityiskohdat - nimittäin nuo edessä ja takana olevat solmimisnauhat.

Takki kustansi 20 euroa. Jos et vielä ole visiteeraannut kyseisessä liikkeessä, niin menepä nyt - tai älä sittenkään, niin minulle jää enemmän valinnan varaa ;) Liikettä pitävä rouva kertoi, (ja näin tilanteen itsekin), että eräs virolainen second hand-liikkeen pitäjä käy heillä ostoksilla ja myy löytämiään vaatteita lahden toisella puolella. Tallinnaan seilaavat hesalaisrouvat (+ stylistit) käyvät niitä sitten ostamassa. Heh, heh, nauraa Tilda partaansa... Onneksi esim. se nahkahame ei ehtinyt kadota parempiin suihin!

Mukavaa viikonloppua!

torstai 26. syyskuuta 2013

Tilda vinkkaa: Stand Up Turku on menossa

Koimme menneenä kesänä mieheni kanssa pienen stand up-herätyksen Ylen esittämän Naurun tasapaino-ohjelmasarjan myötä. Kyseisessä kilpailussa etsittiin uutta suomalaista stand up-kykyä. Sarja oli niin koukuttava, ettemme halunneet lopulta jättää yhtään osaa välistä, vaan lauantai-iltana oli oltava ruudun ääressä!

Kun huomasimme, että kotikaupungissamme järjestettäisiin jälleen jo perinteeksi muodostunut komiikkafestivaali, halusimme ehdottomasti hankia liput jollekin keikalle. Molempien ehdoton Stand Up-sankari on Ismo Leikola, joten eilen illalla suuntasimme Klubille hänen keikalleen. Ja voi veljet! Täytyy sanoa, että vaikka himpan epäilytti, miten kukaan pystyisi murjomaan yksin lavalta puolitoista tuntia vitsejä, jotka ihan oikeasti naurattavat yleisöä, niin näin jälkikäteen täytyy vain todeta, että se on OIKEASTI mahdollista. Ismo veti shown todella hyvin! Erityisen hyviä olivat kautta linjan hänen trubaduuriesityksensä kitaran kanssa.

Suosittelen kaikille lämpimästi stand up-esitystä livenä, tunnelma on ihan jotain muuta kuin televisiosta katsottuna tai Youtube-videoita tihrustamalla. Stand Up Turku-tapahtuma on siis vielä loppuviikon ajan Suomen Turussa. Tsekatkaapa, vieläkö lippuja olisi eri keikoille jäljellä!

Koska seuraava raita ei taida tunnettavuutensa vuoksi enää kuulua kyseisen koomikon ohjelmistoon, niin laitan sen tähän loppuun näytille, jotta te loputkin oivaltaisitte, kuinka lupaavasta kyvystä on kyse. Ja teille lukijoista nuorimmille tiedoksi, että opettajatäti ei nyt ihan kaikkea Ismo-sedän kielenkäyttöä allekirjoita eikä moisia sanoja sovi sitten tunneilla käyttää!  Yli kymmenen vuoden VR:n vakioasiakkuudella saatan kuitenkin todeta, että seuraava skibale kertoo sen olennaisimman Suomalaisesta rautatiekulttuurista :D


tiistai 24. syyskuuta 2013

Menomonot sadesäähän

Juuh, sain ne! Wiklundille oli tullut lisää Nokian Julia Lundsten-kumppareita. Ehdin jo harmitella, että pitkävartisista versioista oli yhdessä vuorokaudessa ehtinyt loppua koko 37, mutta myyjän myötävaikuttamana tajusin lopulta, että nilkkurit ovat oikeastaan kivemmät - ne ovat mattapintaiset, toimivat aika rokisti hameen kanssa ja pillifarkkujen lahkeet voi tunkaista sisään.


No, täytyy paljastaa, että en nyt saanut kunnon diiliä Nokialta vaan Visaa piti vinguttaa (tämä ei ole kovin yleistä kohdallani). Hiukan kuitenkin lohdutti (ja kyseenlaisen nopeaan ostopäätökseen vaikutti) sentään se, että liittymällä tässä kuussa Sokoksen mobiiliasiakkaaksi, sai kumppareiden hinnasta pois 30% . Täytyy koputtaa puuta, ettei näitä nyt myydä tammikuussa mihinkään poistohintaan ja syksy saa luvan olla nyt sitten vähintäänkin hyvin sateinen! Lompakko saa myös pysyä tulevat kuukaudet suu säkkiä myöten sidottuna. Seuraavat asupostaukset tulevat olemaan siis perinteisiä kierrätyspostauksia oman garderoopin kätköistä. :)


Viikonlopun dokkari Simon & Garfunkelista sai muistamaan, mitä eteerinen melodinen musiikki voi parhaimmillaan olla. Voiko kauniimpaa stemmalaulua olla...

Rentouttavaa iltaa kaikille!

Ps. Oon melkoisen häkeltynyt teidän lukijoiden kokonaismäärästä... Miten teitä voi olla NOIN paljon! Oh-hoh ja huh! Mutta siis ihan positiivisessa mielessä :)


maanantai 23. syyskuuta 2013

Mekkolöytö 50-luvulta

On aika esitellä viimeinen kesällä tehty kirpparilöytö. Tämä on sitten LÖYTÖ isolla L:llä. Leninki löytyi elämäni ehkä surkeimmalla hetkellä, mutta näköjään omaan sentään hyvän mekkokarman. Mekko on ompelijan käsialaa, tehty jollekulle mittojen mukaan. Minun mukaani se tarttui sovittamatta viiden euron hintaan Ihana-kirppikseltä.


Mekko on mallinsa perusteella mitä ilmeisimmin 50-luvun puolivälistä. Rakastan sen värimaailmaa! Itse asiassa tuollainen kuparinruskea ei ole parhaita värejä minulle, mutta leningin laveerattu pastelliin taittuva värimaailma tekee siitä vähemmän pahan. Ja tuo ihana mintunvihreään kallellaan oleva ruohonvihreä... Joku ei kyllä nyt ihan ymmärtänyt tämän yksilön arvoa!


Arvatkaapa kenen koulukuvauspäivän asu on nyt mietitty ;) Joko Art+ Designistä löydetyn hatun kera tai ilman... Ehkä sentään ilman :)

Mukavaa maanantain jatkoa!

Ps. Huomioikaapa, että sivupalkin kysely jatkuu vielä muutaman päivän ajan :)

Ruotsalaisia suosikkeja

Kuuntelin teinivuosina aika paljon ruotsinkielistä musiikkia. Koska idoleita löytyi lahden takaa, ei ruotsin opiskelu ollut minulle koskaan vastenmielistä ja se sujuikin koulukielistäni parhaiten.

No, keitä sitten oikein fanitin?  Roxette-maniastani  tarinoinkin jo aikoinaan, mutta pakko paljastaa nyt vielä sen verran, että hypetys ei rajoittunut pelkästään Perin ja Marien englanninkieliseen tuotantoon vaan kaikki (kämäset) ruotsinkieliset kasarisoololevytkin oli hankittava; Gyllene Tideristä nyt puhumattakaan : D 16-vuotissyntymäpäivälahjaksi sain muun muassa albumin, jonka kansikuva kertoo musan tyylistäkin kaiken...vai mitä ;)


Roxeten ohella fanitin tietysti ABBAa, joten Fridan ja Agnethan soololevyjäkin minulla taisi olla. Hieman myöhemmin löysin sitten Eva Dahlgrenin. Hittilevy En Blekt Blondins Hjärtan innoittamana luin ruotsin ylppäreihin. Myöhemmin innostuin sitten Bo Kaspers Orkesterista ja Lisa Nilsonia sekä Kentiäkin on tullut silloin tällöin kuunneltua.

Mutta kukas muistaa nämä sankarit? Nordman oli varsinainen hitti Suomessakin vuonna 1995. Valveutunut yläkoulun musaopemme sovitti kappaleen koulumme kuorolle ja se esitettiin kevätjuhlassa. Se oli NIIN SIISTII silloin, mutta ihan veikeältähän se kuulostaa nytkin. Harmi, etten löytänyt Youtuben syövereistä sitä alkuperäistä musavideota, jossa muistaakseni maiharihenkiset kulkurit vaeltavat Ruotsin tuntureilla. Siis niin ysäriä!



Onko joku teistäkin fanittanut ruotsinkielistä musiikkia? Kuka/ ketkä ovat sinun suosikkejasi?

Mukavaa päivänjatkoa!

Kuva haettu täältä.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Jive-kokoelma

Sunnuntaista!

Lupasin taannoin esitellä Jive-kokoelmani. Itse asiassa kyseiset kengät vilahtelevat asupostauksissani hyvin usein jonkin värisinä. Jive-kokoelmani noudattaa kulutusperiaatteitteni sääntöä nro kaksi - kun löytää hyvän ja laadukkaan tuotteen, kannattaa ostaa useampi pari, jotta välttyy muilta virhehankinnoilta.

Vagabondin Jivet ovat hyviä keskihintaisia nahkakenkiä, joissa on ainakin minun suomalaiseen pullerojalkaan sopiva lesti. Korko on kohtuullinen; näillä pystyy kävelemään useammankin kilsan. Jive on jotakin arki- ja juhlakengän väliltä. Kehtaan käyttää näitä sekä töissä sekä juhlavampina hetkinä.

No, tässä kokoelmani on:


En ole ostanut ainuttakaan paria täysihintaisena (ovh 79 e). Suurimmasta osasta olen tainnut pulittaa n. 50 euroa ja viimeisimmästä punaruskeasta parista, kuten kuvasta näkyy, 40 euroa.

Hassua on, että tuo ruskea kenkäpari oli tosiaan Turun Nilssonilla tuohon hintaan ja vastapäätä sijaitsevassa Aleksi 13. myymälässä sitä myytiin normaaliin hintaan. Mikähän logiikka tässä piili? No, sainpa hyvät popot syksyn ykkösvärissä.

Lopuksi tietysti kysyn, mitä kenkää sinä olet ostanut usemman parin? Jos sinulla on Jive-korkkareita, millainen värikaari niistä muodostuu?

Mukavaa päivänjatkoa!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Tildan päivä

Olin eilen kaupungilla. Mies meni töihin ja minä päätin kokeilla allekirjoittaneelle annettua neuvoa tehdä kaikkea kivaa nyt, kun siihen on toistaiseksi vielä mahdollisuus.

Aloitin aamun kahvilassa aamupalalla. Luin Turun Sanomia. Hörpin kahvia ja haukkasin sämpylää. Otin opintojen lukupiirikirjan esille. Luin viisi sivua kirjaa. Se vaikutti yllättävän mielenkiintoiselta! Kerrankin käsissäni on ohjausalan teorioiden ja niiden taustojen kunnollinen esittely! Olen muuten niin iloinen, että jaksan jälleen keskittyä opiskeluun. Ei olisi onnistunut vielä kuukausi sitten.


Vaihdoin asemapaikkaani. Turun yliopiston pääkirjaston lukusalissa oli hiljaista ja avaraa. Ai että, kuinka muinaiset opiskeluajat nousivat mieleeni! Lueskelin kirjaa ja tuijottelin välillä lasiseinän takana syysmyrskyssä huojuvia lehviä. Rakastan noita kampuksen lehtipuita; ne ovat niin terapeuttisia ja kauniita.

Hain välillä kahvia. Pää olikin jo alkanut nuokkua ja silmät lurpattaa... Parin hörppäyksen jälkeen terästäydyin jälleen :) Neljänkymmenen sivun jälkeen lähdin liikkeelle. En halunnut tehdä lukemisesta pakkopullaa, halusin pitää sen herkkuna.

Kävin Art+ Designissa. Äh, löysin tietysti yhden ihanan takin 60-luvulta. Se oli merkkiä Stockmann ja kuulunut samalle leidille kuin keväällä löytämäni 60-lukuinen mekko... Olihan se ostettava! Täällä blogissa nyt sitten ripittäydyn siitä teille...

Jatkoin matkaani. Tapasin erään kohtalontoverin ja juttelimme pitkään. Vertaistuki on elämänkolhujen kohdatessa merkityksellistä. Toivon, että tapaamisesta oli apua meille molemmille.

Pyörin vielä kaupungilla. Stockmannilla hoidettiin ilmaiseksi kynsiä. Omissani ei ole ollut kynsilakkaa sitten kevään. Nyt valitsin hehkuvan punaista. Viereinen vanhempi rouva laitatti violetit. Niin räväkkä en sentään osannut olla :) Marmatimme kiinalaisten yleistyneistä kauneusleikkauksista. Utelin myös kynsiäni hoitavalta kosmetologilta, kuinka rakennekynsien kanssa pystyy toimimaan arjessa... Hän ajatteli varmaan, että huh, mitä tanttoja!


Kuvasin päivän asuni pukukopissa. Kuten huomaatte, jaksan taas laittaa hiuksiani ja jopa hieman meikata. Tuollaiset pienet ulkoiset asiat antavat mielestäni ryhtiä päivään.

Istuin vielä hetken toisessa kahvilassa ja lueskelin lukupiirikirjaa. Uppouduin Freudin teorioihin. Opinto-ohjaajienkin on hyvä tuntea hänen ajtuksensa, sillä monet ohjausteoriat pohjaavat jotenkin hänen ajatuksiinsa tai niiden antiteeseihin.  Havaitsinkin, että psykologia kiinnostaa minua enemmän kuin ennen.

Mies tuli hakemaan minua kaupungilta. Edessä oli vielä rentouttava hieronta. Olemme yrittäneet miehemme kanssa pitää hartiat kunnossa hierottamalla niitä noin kerran kuussa. Suosittelen lämpimästi!

Päiväni ei ollut mikään tyypillinen arkipäiväni. Tämä kuu on kulunut poikkeusoloissa, piakkoin tilanne normalisoituu. Hyvä näin, alan olla valmis kohtaamaan entisen arkielämäni.

Mukavaa viikonloppua ja huomioikaapa tuo sivupalkin kysely!

torstai 19. syyskuuta 2013

Hyväksi todettuja tuotteita (,eikä maksettuja mainoksia)!


Iltaista!

Pannaanpa hyvä kiertämään. Tänä syksynä on tullut vastaan kaksi laatutuotetta sekä yksi kestosuosikkiliike, joita en ihan heti taida vaihtaa pois.

1. Ensimmäinen suositus on bareMineralsin meikkipuuteri, joka jatkaa sarjan jauhemaisten mineraalimeikkien ainesosilla, mutta kiinteässä kakkumaisessa muodossa. Lopputulos on kabukin heiluttelua paljon peittävämpi eikä vaatteet kuorrutu älyttömällä puuterimaisella pölyllä ja kabukista irronneilla karvoilla. Tilda kiittää :)

Ja pitäähän minun toki varastaa show viattomien mainosten välissä nassuni väliaika-analyysilla ;) Muistanette taannoisen ihotuskani. No, nyt voin lakonisesti todeta, että neljän vuoden takainen pizzanaamani, jonka kunnostamiseen pistin pitkän pennin, on palannut puolen vuoden hormonimyrskyn seurauksena, ja arvatkaa mitä - en jaksa edes välittää. Tosin, toistaiseksi finnit eivät ole vielä vallanneet poskiani. Yritän kuitenkin sinnitellä, sillä arvatenkaan Roacuttan tai Diane Nova-kuuri ei tässä elämäntilanteessa oikein kiinnosta. Otan kyllä mielelläni hormoonihirviöihon hoitoon liittyviä vinkkejä, jos niitä nyt sitten on... Ainakaan mineraalimeikit eivät ihoa tuki. Kosmetologien tekemät ihonpuhdistukset taitavat sen sijaan olla tällaisessa tilanteessa plus-miinus-nolla.

2. Kyllähän se nyt vain on niin, että sanonta Köyhän ei kannatta ostaa halpaa pitää paikkansa. Ainakin sukkahousujen suhteen. Ostin Falken Pure Matt 50 denierin sukkiksia ja olen vaikuttunut. Ystäväni vakuutti, ettei näihin saa silmäpakoja millään. Taitaa tosiaan olla näin. Falket ovat Stockmannilta kantisetuna syyskuun loppuun hintaan 15 e (norm. 18,9 e). Niitä on kaikissa kivoissa syysväreissä. Itse ostin mustat ja burgundinpunaiset.

3. Viimeinen vinkki liittyy VintagEija´s-putiikkiin. Sieltä saa syyskuun loppuun saakka 20% hinnoista pois opiskelijakortilla. Tarjous ei kuitenkaan koske mittatilausvaatteita.  :)

Kuva haettu täältä.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Anna minulle voimasi Helene

Tänään oli loppujen lopuksi levollinen päivä. Sain purkaa sydäntäni oikeille ihmisille, kävin siskoni kanssa Tintåssa kakkukahveilla ja katsoin sumuisaa Aurajokea lehtien varistessa maahan. Kyllä onneni vielä kääntyy; on vain maltettava elää, kohdattava pimenevä syksy. Omalla tavallani tiedän sen antavan rauhan, kun elämäni raskain vuodenaika jää vihdoin taakse.


Ostin itselleni lahjan. Symbolisen talismaanin, jossa on nainen, jota ihailen. Helenen elämä ei ollut herkkua -  siihen kuului lonkkavikaisuus, kariutunut kihlaus, elämä ilman rakkautta. Taiteentekeminen antoi kuitenkin voimaa, syyn elää.


Anna minulle voimasi tai edes osa siitä, Helene. Lupaan, etten unohda heikkoja ja kärsiviä sitten, kun se hyvä päivä koittaa.

Ps. Huomioikaapa sivupalkissa oleva kysely :)

Synttärityttönä

Tänään on syntymäpäiväni. Olen aina nauttinut synttärionnitteluista ja lahjoista. Tuo päivä on symboloinut minulle toivoa, uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia.

Tänäänkin Facebook tuuttaa onnitteluja puolitutuilta, sellaisilta, jotka eivät oikeasti tiedä, mitä elämässäni on tapahtunut. Tällä kertaa onnittelut eivät tunnu kivoilta, vaikka kuinka yritän kääntää asian positiiviseksi.

Minä pelkään vanhenemista. En ulkonäöllisistä syistä. En haikaile nuoruuden vauhdikkaampaa menoakaan. Olen paljon mieluummin 32-vuotias kuin 23 -vuotias.

Totuushan on, etten oikeastaan odottanut näitä synttäreitä. Odotin niitä synttäreitä, joiden piti koittaa reilun kolmen kuukauden päästä. Siinä varjolla olisi ollut kiva, juuri sopivaa juhlia näitä 32-vuotisjuhliakin.

Hieman pelottaa, millainen fiilis on sitten joulun jälkeen. Voi olla, että ihan hyvä. Voi olla, ettei ole. Nämä tunteet on vain kohdattava. Suru, kiukku ja kademieli.

Älä huoli tuttuni, jos kävit onnittelemassa minua. Arvostan elettäsi. Ehkä jo hieman nautinkin synttärisankarin roolista. Nyt, kun sain tyhjentää sanaisen arkkuni.

Uskon ja toivon tulevaan ja siinä sivussa yritän rakastaa niitä, joita minulle on annettu ympärilleni.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Ajatuksia himoshoppailusta

Viime viikon perjantaina Hesarin Nyt-liitteessä kerrottiin shoppailua rakastavasta 24-vuotiaasta Annista. Nuori nainen piti lehdelle viikon verran ostospäiväkirjaa ja kirjattavaahan löytyi, sillä hän kuluttaa keskimäärin 800 euroa kuussa vaatteisiin ja kosmetiikkaan.

Artikkeli herätti minussa kovasti ajatuksia niin bloggajana, esteetikkona kuin opettajana. Anni ei nimittäin ole harrastuksensa kanssa yksin. Hänen ikäluokkaansa kuuluvat nuoret ovat tottuneet elämään "ruotsalaishenkisen yltäkylläisyyden keskellä" ja pitävät shoppailua hyvänä harrastuksena muiden joukossa. Valitettavasti tällä on myös seurauksensa. Ainakin osa nuorista harrastaa nk. Primark-shoppailua eli halpisliikeestä ostetaan viikonlopuksi biletoppi, jota käytetään kerran ja sitten se viskataan surutta roskikseen.

Mitä seuraksia himoshoppailusta sitten on? Ainakin monikansallisten massavaatteita tuottavien yritysten osakkeen omistajat kiittävät. Globaalin markkinatalouden nyrkkisääntö nimittäin on, että kysyntään pyritään vastaamaan tarjonnalla. Voiton maksimointi tarkoittaa ainakin osan tuotannon kohdalla kehittyvien maiden huonoja työoloja ja ympäristöongelmia. Nytin artikkelin päähenkilö Anni kyllä kertoo pysähtyvänsä shoppaillessa välillä miettimään tätä eettistä näkökohtaa, mutta ajattelevansa vahingon jo tapahtuneen. Siksi hän voi ostaa surutta. Yhteiskuntaopin opettajana huolestuin tästä katkoksesta syy-seurasusuhteiden hahmottamisessa. Jokaisen kuluttajan kyllä pitäisi ymmärtää se, että valitsemalla jonkin tietyn tuotteen lisäät samalla sen kannattavuutta ja todennäköistät tuotantomäärien kasvua.

Huonoa omatuntoa voi toki yrittää lievittää kierrättämällä vaatteita.  Ja näin suomalaiset tekevätkin: esimerkiksi kehitysyhteistyötä tekevä vaatteita keräävä UFF saa vaatelahjoituksia vuodessa 9 miljoonaa kiloa. Valitettavasti himoshoppailu ja kertakäyttökulttuuri kasvattavat kuitenkin keinokuitujätevuoria, joita ei voida hyödyntää edes teollisuudessa uudestaan. Minne nuo keinokuidut muutenkin lopulta päätyvät, on pelottava kysymys - mikrohiukkasina juomaveteemme vai syömiemme kalojen sisuksiin?

Missä menee sitten raja sen kanssa, onko himoshoppailu addiktioksi luokiteltava ongelma? Anni kertoi artikkelissa ylpeänä, ettei hän ole koskaan shoppaillut yli varojensa. Tämä on hyvä periaate, muttei valitettavasti toteudu kaikkien nuorten kohdalla - luottokortilla shoppailu ja pikavipit ovat ajaneet yhä enenevän määrän nuoria velkavankeuteen sekä stigmatisoinut heidät maksuhäiriömerkinnällä. Tällöin esimerkiksi asunnon vuokraaminen tai puhelinliittymän hankkiminen vaikeutuu.

Nytin artikkeli Annista sai minut pohtimaan omaa rooliani sekä bloggarina että opettajana. Syyni blogin perustamiseen ei ensi sijassa ollut valistaminen ja vaikuttaminen vaan arkielämän kauniiden esteettisten ilojen jakaminen toisten samanhenkisten kanssa sekä kirjoitustaidon ylläpitäminen. Matkan varrella olen kuitenkin huomannut, että bloggaajalla on ihan oikeasti vaikutusvaltaa ihmisten kulutustottumuksiin. Olen saanut yhteydenottoja ja kommentteja siitä, kuinka lukijani ovat ostaneet jonkin saman tuotteen tai kääntyneet jonkin saman palveluntarjoajan puoleen, jota itse olen käyttänyt.

Kuluttajuuteen liittyviä teemoja käsitellään opetussuunnitelman puitteissa myös yhteiskuntaopin tunneilla. Tällöin tehdään esimerkiksi budjetointiin ja säästämiseen liittyviä harjoituksia. Puhutaan kuluttajuuden eettisistä valinnoista, mainonnasta sekä velallisuuteen liittyvistä seurauksista. Usein nuo henkilökohtaiseen talouteen liittyvät oppintunnit ovat olleet hyvin hedelmällisiä ja nuoret innostuvat keskustelemaan ja tuomaan omia näkökantojansa esille. Opettajana pidänkin kovasti näidän tuntien pitämisestä, sillä koen, että niillä on suora yhteys yhteiskunnalliseen elämään ja nuorten tulevaisuuteen.

Olen kuitenkin pohtinut, liittyykö näihin rooleihini eli julkiseen bloggaukseen ja opettajana olemiseen jokin ristiriita - millaisen signaalin oma blogini antaa lukijoilleni (joiden joukossa on ehkä omia oppilaitanikin) kuluttamisesta? Puhunko siis oppitunnilla vakavana säästäväisyydestä ja eettisyydestä ja illalla kerron blogissani, mitä kaikkea kivaa olen taas hankkinut. Kuinka uskottava olen tällöin instituution edustajana ja tietynlaisena esikuvana?

Täytyy myöntää, että joskus omatunto onkin soimannut minua. Ostan välillä postimyynnistä ja ketjuliikkeistä vaatteita, alennusmyyntiaikaan varsinkin. Minulla on mekkoja kaapissa niin monta, että voin pukeutua kuukauden joka päivä eri klänninkiin. Omistan yli 50 paria kenkiä. Ostan myös kirjoja,vaikka niitä voisi ihan hyvin lainata kirjastosta.

En ole siis täydellinen esikuva, enkä varmasti niin vihreä kuin osa historian ja yhteiskuntaopin opettajista on. Omasta mielestäni olen kuitenkin saanut matkan varrella blogia pitäessäni muutaman kuluttajuuteen ja erityisesti vaatteisiin liittyvän ahaa-elämyksen ja tietyt arvoni ovat kirkastuneet. Ajattelin jakaa nuo vinkit kanssanne tässä lopuksi:

1. Osta laatua. Sitä löytyy niin halvemmista merkeistä kuin kalliimmista. Miellän laadun usein miten luonnonmateriaaleiksi. Suosi siis villaa, nahkaa, luomupuuvillaa, viskoosia ja silkkiä.

2. Jos löydät hyvin istuvan ja laadukkaan tuotteen, osta sitä useampi kappale. Olen usein löytänyt esim. alennusmyynneistä suosikkikenkäni eri värisenä. Tällöin vältät muiden turhien huonoksi osoittautuvien ostosten tekemisen.

3. Muokkauta vanhoja suosikkejasi vartalollesi paremmin istuviksi tai enemmän ajan hengen mukaisiksi. Jos peukalosi on keskellä kämmentä, käänny luotto-ompelijasi puoleen.


4. Hanki ehdottomasti luotto-ompelija! Säästät aikaa, rahaa ja vartalosi soimaamista, kun teetät mittatilauksena hameen tai housut.

5. Kierrä kirpputoreja tai vähän kalliimpia vintageliikkeitä. Löydät edullisesti persoonallisia vaatteita. Usein vintagevaatteet ovat laadukkaampia kuin massaliikkeistä löytyvät pyntteet.


Jos tämänhenkiset pohdinnat kiinnostavat, lue ihmeessä myös Hopeapeilin Elinan loistokirjoitus aiheesta.

Kommenttiboksi on vapaa teidän pohdinnoillenne aiheesta. Mukavaa päivänjatkoa!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Alan Drew: Vesipuutarhat

Sunnuntaista!

En ole tehnyt pitkään aikaan kirja-arvioita, mutta nyt voisi olla taas sellaisen aika. Itse asiassa koen laadukkaiden kirja-analyysien tekemisen melko työlääksi. Opettajan työhön liittyvien tuntivalmistelujen, kokeen korjauksen sekä opo-opintoihin kuuluvien harjoitusten ja ammattikirjallisuuden lukemisen ohella muuta kirjallisuutta ei ehdi oikein lukea saati sitten sanallisesti syvällisemmin pohtia. Toisaalta blogosfääri on pullollaan laadukkaita kirjallisuusblogeja, jotka asettavat riman tällaiselle yleisräpistelijälle melko korkealle.

Huomaan pragmaatikkona valitsevani tälle palstalle analysoitavaksi sellaisia teoksia, jotka jollain tavalla syventävät osaamistani historian ja kulttuurien opettajana. Faktahan on, että muiden historian ja kulttuurialojen asiantuntijoihin verrattuna historianopettaja on lukiossakin sellainen Yleismies Jantunen, joka tietää monesta aiheesta jonkin verran, mutta loppujen lopuksi oma yleissivistys ja asiantuntijuus tuntuvat aina riittämättömiltä. Sanonta kuuluu, että periaatteessa historianopettajille ei mikään inhimillinen ole vierasta, mikä toisin sanoen tekee toimikentästämme absurdin laajan. Itseään kohtaan pitäisi tässäkin mielessä olla armollinen, mutta sanopa se sellaiselle anonyymille perfektionistille, joita allekirjoittanutkin edustaa. Parantuminen alkaa tietysti sairauden tunnustamisesta, vai mitä ;) Kirjapostauksia silloin tällöin laatimalla saan kuitenkin työstettyä omaa osaamistani ja työkalupakkiini sellaisia teoksia, joita voin suositella lukiolaisten luettaviksi esim. Kulttuurien kohtaamisen kurssilla (HI6). Toki useat ruotimani kirjat soveltuvat yhtä hyvin luetaviksi myös äidinkielenkielen kursseilla.

Tämänkertainen kirja on amerikkalaisen Alan Drew´n kirjoittama Vesipuutarhat (2008).
Drew´n taustoihin kuuluu kolmen vuoden mittainen oleskelu Turkissa englannin kielisen kirjallisuuden opettajana ja saapuminen maahan vain muutamaa päivää ennen vuonna 1999 sattunutta Marmaran maanjäristystä, joka vaati 45 000 turkkilaisen hengen. Drew´n teos saikin inspiraationsa turkkilaisen yhteiskunnan etnisistä, uskonnollisista ja poliittisista jännitteistä sekä tuosta kokemastaan luonnonkatastrofista.


Vesipuutarhat kertoo Istanbulin liepeillä asuvan kurdiperheen vaiheista ennen ja jälkeen pahan maanjäristyksen. Tarinan kertojaääniä on kaksi - perheen isä Sinan sekä tytär Irem, joiden nakökulmasta valotetaan erityisesti kurdikulttuurin yhteentörmäystä sekä turkkilaisen valtakulttuurin että länsimaisen kulttuurin kanssa. Kyseessä on myös omalla tavallaan Romeo ja Julia-perinteestä ammentava rakkaustarina. En kuitenkaan paljasta kirjasta tapahtumia tai juonta kiinnostuksenne säilyttämiseksi, mutta ruodin seuraavassa hieman kirjan joitakin tasoja.


Sekä Sinan että Irem joutuvat valitsemaan menneisyyden ja tradition säilyttämisen sekä modernin ja muutoksen väliltä. Isä Sinan on harras muslimi ja vakaumuksellinen kurdien oikeuksien puolustaja, joka on joutunut kokemaan kovia ja vääryyksiä menneisyydessään. Sinan pitää länsimaista kulttuuria vaarallisena ja erityisesti amerikkalaisia turkkilaisten kanssa veljeilijöinä, joihin ei voi luottaa. Kurdilaisen sanalaskun mukaan "Isän vihollinen ei voi koskaan olla pojan ystävä", mutta entäpä sitten, kun vihollinen sattuu pelastamaan hänen rakkaimpansa ja silmäteränsä eli oman pojan? Kirjassa annetaankin oiva tilaisuus tarkastella maailmaa perheestään sekä moraalisesti että uskonnollisesti vastuussa olevan muslimi-isän ajattelumalleista käsin. Ainakin kaltaiselleni itsenäiselle skandinaavinaiselle oli valaisevaa eläytyä kurdimiehen asemaan ja hänen käymäänsä taisteluun siitä, kumpi on merkityksellisempää: traditio ja kunnia vai kiitollisuuden velka ja armahdus.

Myös tytär Irem joutuu painimaan kuuliaisen ja siveän kurdityttären sekä ensirakastuneen ja itsenäisen naisen roolien välillä. Lopulta väärä valinta johtaa pettymykseen, häpeään ja hylkäämiseen, joita tyttö ei kestä vaan tapahtumat lähtevät vyörymään surullisin seurauksin.

Vesipuutarhoissa Turkki ja sen yhteiskunta avautuvat mielenkiintoisena, mutta ristiriitaisena vastakohtien maana. Yhtäältä on olemassa se moderni Turkki, joka perustuu Kemal Atatürkin poliittiseen perintöön ja vapaamieliseen ajatteluun eurooppalaisesti pukeutuvine koulutettuine yläluokkineen, vauraine hyvin varusteltuine yksityispalatseineen ja luksusbaareineen. Toisaalta kirja tarjoaa näköalan Turkin alempien yhteiskuntaluokkien kurjuuteen, perinteiseen uskonnollisuuteen, kunniamurhien yleisyyteen ja vähemmistöjen raakaan kohteluun.

On hyvä ymmärtää, että Euroopan unionin naapurissa sijaitsee taloudellisessa nousussa oleva vahvoin sotilaallisin voimin varustautunut väkirikas maa, joka on Naton jäsen ja haluaa integroitua Eurooppaan. Sillä on kuitenkin vielä paljon tehtävää ihmisoikeuksien ja demokratiakehityksen saralla. Toisaalta Turkki on maa, jolla on potentiaalia toimia siltana muuhun muslimimaailmaan ja islamilaisen kulttuuriin. Siksi Turkin mosaiikkimaista kulttuuria ja historiaa on hyvä tuntea muutenkin kuin rantalomakohteiden muodossa.

Mikä oli oma kokemuksesi kyseisestä kirjasta?

kuvat haettu: 1 ja 2

perjantai 13. syyskuuta 2013

Tildukan kissa- ja koirakaveri

Se on perjantaista sitten!

Jälleen esittelyssä on yksi kirppismekko. Tämä oli kyllä hieman siinä rajalla, että mitenkähän käy sekä mallin että materiaalin suhteen. Ajatelin kuitenkin, että 8 euroa ei ole suuri tappio ja ehkä saan sen jopa myytyä uudestaan, jos menee ihan pieleen...


Eli tsadaa! Say Hello to Tildukan elämän ensimmäiselle gepardilepardimekolle ;) Tämä on kyllä ihan kaameeta Saksan Liittotasavallan aikaista keinokuitumateriaalia, joka ei hajoaisi varmaan ydinsodassakaan, mutta kai tällaista nyt kerran kuussa kestää yllään pitää. Jo ihan sen takia, että se mahtui päälle ilman sovitusta. Mutta mitäs mieltä olette helman pituudesta? Pitäisikö hyhennyttää? Olisi silloin ehkä astetta muodikkaampi.



Kengät ovat Vagabondin Jivet (pitäisi esitellä muuten mun Jive-kokelma) ja korut Accessorizelta. Nahkalaukku on kolmen vuoden takainen alelöytö Rils´ltä ja vyö Your Facen.
.


Mutta jottei päivä menisi ihan naukumiseksi, niin viikonlopun kunniaksi vähän haukkuakin Heikki Kuulan muodossa. Teitä on muuten tämän lauseen myötä varoitettu korvamadosta :) Kipale on tietysti omistettu omalle lempihauvalleni siskontytölle.


Mukavaa viikonloppua :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Diilii diilii

Heipä hei!

Nämä markkinataloustumisen ajat näkyvät täällä blogosfäärissä siten, että suosittuja blogeja ostetaan lehtien sivuille ja erilaisia portaaleja perustetaan.

Tällaisen naamaansa näyttämättömän pokkarikameran avulla pääsääntöisesti bloggaavan ei-niin-sexyn ammattialan edustajan ei kannata bloggaamisen mukanaan tuomista materiaalisista eduista haaveilla, sillä itsensä brändääminen vaatisi kai ainakin kahta seikkaa: oman pärstän näyttämistä ja laadukkaampien kuvien ottamista. Tuosta jälkimmäisestä jaksan haaveilla, mutta ensimmäisestä en ole valmis tinkimään. Vaikka joku minut kadulla tunnistaisikin, niin kymmenen muuta ei, ja voisin jatkaa matkaani tyytyväisenä finninaamana kera rasvaisten hiusten.

Kaikkien sosiaalidarwinististen lakien mukaan tällaisen päättömänä bloggaavien heimon olisi kai pitänyt kuolla jo ajat sitten; onkohan blogilistan 200 luetuimman blogin listalla enää keitään muita pärstättömiä kuin minä ja Alma? Naamattomuutemme johtunee (yllätys, yllätys) ammattivalinnoistamme - joukosta puuttuu enää se kolmas eli tyyliblogia pitävä pappi. Me viimeiset päättömät olemme kuitenkin sitkeää lajia - tässäkin blogissa tuhannes postaus lähestyy hyvin todennäköisesti vielä tämän vuoden puolella :)

Mutta koska aloitin postauksen viittaamalla suosittujen blogien materiaalisiin etuuksiin, on heitettävä kiukaalle vielä vähän lisää löylyä. Kauan bloganneena, mutta suurimmilta diileiltä välttyneenä, olisin kai aika tekopyhä, jos väittäisin, etten olisi koskaan ollut kateellinen suositumpien blogien saamille diileille. Tämä kai kuuluu nyt ihan ihmisluontoon. Koska olen tämän perisynnin ohella myös osaava ja aktiivinen, päätin kehittää itselleni nyt muutaman houkuttelevan diilin, joihin kaikki viittaamani yhteistyötahot voivat vapaasti tarttua. Ja todetaan nyt vielä tähän väliin, että se sarkasmi on sitten vaikea laji ;)

1. Nokia voisi lahjoittaa ne Julia Lundstenin kumisaappaat ihan vaikka siksi, että pidän varmasti blogosfäärin housuttominta blogia. Tässä saattaa kyllä piillä pieni valkoinen valhe, sillä kyllä Hopeapeilin Elinakin lähes housuton on... Mutta hänellä on jo ne ihanat Melissat ;)


2. Yhteistyökumppanini Herra Råtta sopisi Turun matkailun edistäjämaskotiksi. Jyrsijä voisi esitellä Turun historiallisia kohteita niiden edessä pönäkästi poseeraten ja samalla kertoillen, kuinka hän liittyy niihin. Maailmanhistorian alku- ja loppupiste on tietysti Råtta. Kaikki kietoutuu häneen. Itse asiassa tämä diili olisi pitänyt toteuttaa jo kulttuuripääkaupunkivuonna 2011. Råtta olisi aloittanut eräältä Maariankadun laatalta ja kertonut, miten yksi vaatimaton häntään sidottu soihtu sai aikaan kaupungin katukuvassa melkoisia muutoksia. PIIP ja NARSK! Palkkioksi yhteistyöstä kelpaisi esim. vuoden Turun Sanomat tai Aura-juustot.

3. Koska kierrätysmuoti on lähellä sydäntäni, niin suostun mielelläni esimerkiksi UFF:in viralliseksi yhteistyökumppaniksi. Tulen mielelläni esim. näytösten mannekiiniksi, jos joku osaava ihminen stailaisi minut kiireestä kantapäähän jonkin kivan vuosikymmenen tyylin mukaisesti (HUOM! ei 80-luvun): siis meikit, kampaukset ynnä muut. Ammattivalokuvaajan ottamat kuvat olisivat plussaa ja haluaisin tietty valita jonkin vuosikertamekon itselleni valikoimasta. Haluaisin näytöksen muiksi malleiksi Elinan ja Annan.


4. Koska olen varsinainen kämmäri keittiön puolella, niin lähden mielelläni Marttaliiton "Pelastakaa nuoret uusavuttomat aviovaimot"-kamppanjan keulakuvaksi. Kamppanja sisältäisi kokkauskurssin, jossa harjoittelisin jonkun kätevän ja kärsivällisen emännän kanssa kerran viikossa ateriakokonaisuuden, joka kauniilla kattauksella höystettynä esiteltäisiin sitten blogin puolella. Voin pukeuta kuvaussessioita varten 50-luvun kodinhengettäreksi, sen sentään osaan ;) Kuka siis kilauttaisi Marianne Heikkilälle? Toki hätätapauksessa anoppikin voi minua opettaa ;)

5. Virallinen bloggauskulissini eli punainen antiikkisohvani on hajoamispisteessä. Sen heinäfyllit vetelevät viimeisiään, joten rahapulassa olen harkinnut veslinnun heittämistä sillä. Jottei lukijoilleni tulisi vieroitusoireita kulissien kadotessa, pitäisi löytää sponsori sen kunnostamiseen eli entisöijä/ verhoilija yhteistyökumppaniksi. Kyllä parinsadan euron alekin mulle kelpaa ;)

6. Olen kai virallisesti keski-ikäistymässä, sillä lopetin Olivian tilaamisen ja vaihdoin Kodin Kuvalehteen. Sen lehden esittelemä tyyli, ruokareseptit, sisustusvinkit ja elämäntarinat ovat vain enemmän linjasa oman elämäntilanteeni kanssa... Mitenkäs nyt sen sanoisi, kyseisen lehden linja ei ole niin pääkaupunkiseutuhipsteröintiä, vaikkei siinäkään mitään vikaa ole. Kodin Kuvalehdellä ei taidakaan vielä olla bloggareita, joten jos tunne on molemminpuolinen, niin saa ottaa yhteyttä :)

Keksisitkö vielä jonkin hyvän diilin blogilleni? Entä omalle blogillesi?

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Diorin New Look vai tirolilaistäti?

 Keskiviikkoista!

Nauran jo itsekin näille kirpputorilöydöilleni. Tämä mekko oli myynnissä Ihana-kirppiksellä nimellä "vintage-tirolilaismekko". Hintaa oli melko paljon, 12 e, mutta paksu puuvillainen kangas ja lempparivärit vetivät puoleensa.



Mun tämänhetkinen projektini on muuten kasvattaa hiukset niin pitkiksi, että saan Myy-nutturan tuonne ihan päälaelle... Sehän sopisi tirolilaismekkojenkin kanssa, vai mitä ;)
 

Toisaalta, eikös tällainen pohjemittainen kellohelma viittaa vähän Diorin kuuluun tyyliin sieltä 40-luvun lopulta?  Jotenkin sen tyylinen asukokonaisuus ei tunnukaan enää niin nololta päälle laitettavalta.

Tässä blogissa on menty viime aikoina aika pitkälle tällaisten kirppari- ja sisustusjuttujen hengessä. Mukaan mahtuu ehkä jatkossa jokunen Turku-vinkki ja kirja-arvioita, mutta arvanette, miksi en halua tällä hetkellä avautua ihan niistä henkilökohtaisista päivän fiiliksistä tässä blogissa, vaikka erilaiset työelämä- ja opinto- sekä muut elämänpohdinnot ovat kuuluneetkin blogini linjaan. Tuo noin kuukauden takainen postaus kattanee ne henkilökohtaiset aspektit vähäksi aikaa. Eiköhän nekin teemat palaa sitten pikkuhiljaa. Tällä hetkellä nämä asukuvat ynnä pienet esteettiset jutut ovat bloggauksessa sitä parasta terapiaa allekirjoittaneelle.

Mukavia arkipäivän hetkiä :)

Ps. Yritän aktivoitua tuolla kommenttiboksin puolellakin, pahoitteluni hiljaiselosta!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Elämän nälkä




Pave Maijasen Elämän nälkä on soinut päässäni monta päivää. Meinasin postata sen alkuperäisen version, mutta tämä teki vaikutuksen.

Elämän nälkää meille kaikille :)

perjantai 6. syyskuuta 2013

Valkkivinkki ja nahkainen kynähame

Perjantaista!

Aloitin valkkien metsästämisen vuonna 2000. Tulin kysyneeksi äidiltäni, miten hän oli onnistunut laittamaan hiuksensa nuoruuden valokuvissaan niin kivannäköisesti. Salaisuudeksi selvisi salaperäinen valkki, josta äiti kyllä varoitteli. Jatkuva valkin käyttö voisi syödä hiukset.


Ja pöh! Minäkin halusin olla nuorena kivannäköinen ;) Ei kun valkkia etsimään, sillä äiti oli omansa laittanut kiertoon.



No, kyselin siellä ja täällä valkkeja kaupoista ja kampaamoista. Nuoremmat myyjät eivät olleet moisista edes kuulleet. Vanhemmat pyörittelivät päätään ja käskivät tehdä oman sukkahousuista. Siihen en sentään ruvennut. Lopulta luovutin ja lopetin aktiivisen etsinnän.

Sitten pari vuotta sitten katukuvaan ilmestyivät sukkanutturat ja nutturoiden täytedonitsit. Minä pidättäydyin vanhassa, sillä osasin mielestäni väsätä paremman muhkun ilman täytettä.

Mutta sitten, tsadaa! Nyt markkinoille on ilmestynyt donitsi nepparilla - eli muhkun voi muuttaa kaipaamakseni valkiksi.


Voi elämä! Joskus olisin maksanut tällaisesta varmaan 50 euroa. Nyt se maksoi vitosen Hennesillä. Ei kuitenkaan surra menetettyä vuosikymmentä vaan iloitaan tulevista valkkivuosista ;) Tällaisen avulla sen Tilda-kampauksen tekeminenkin voi olla muuten helpompaa, kuten tuossa alakuvassa näkyy :)



Mutta mennäämpä tämän viikon ykkösjuttuun. Se on nahkahame, jonka löysin Art + Design-liikkeestä 15 eurolla.Olin ihan häkeltynyt! Tällainen on ihan tämän(kin) syksyn hittihamonen. Samantapaisia myydään Stockmannilla 120 egellä. Hame on vuoritettu, merkkiä Alain Manoukian. Sanooko se teille jotakin?



Nyt voin todeta rinta rottingilla, että Tildakin voi joskus olla muodin ykkösharjalla eikä pelkkä mummoilija. Tosin, tällaisenhan hamosen (hieman lyhyempänä) voinee bongata myös ikisuosikkini Aira Samulinin yltä, mutta hän taitaa olla mummouden sijaan iättömyyden edustaja :)

Lopuksi lisää vanhoja sisustussuosikkejani. Olin ihan täpinöissäni, kun löysin varaston nurkasta kaksi vanhaa taidejulistetta, jotka olen ostanut 16-vuotiaana Amsterdamista. Toinen niistä päätynee eteiseen armeija-arkun yläpuolelle. Tällä hetkellä olen hieman enemmän tuon vasemmanpuoleisen Toulouse-Lautrecin kannalla ihan jo siksi, että se on siistimmässä kunnossa kehystettäväksi. Tosin cokis-tyttökin on ihana. Välillä jopa vähän ihmettelen, miten makutottumukseni ovat pysyneet niin muuttumattomina yli viidentoista vuoden ajan... Osan niistä, kuten tuon valkkijutun pystyn toteuttamaan vasta nyt.


 Mukavaa viikonloppua kaikille :)

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Nokialaiset by Julia Lundsten


Keskiviikko-iltaista!

Oi voi, tässäpä korvaava laskettava asia unilampaiden sijaan...

 
Näillä olisi syksyn kenkähuolet ratkaistu, eikös vain? Voisi sipsutella sievänä kellohelmana syysmyrskyissäkin...

 

Pitäisiköhän pyytää mieheltä synttärilahjaksi?


Jos sinulla on jo Julia Lundstenin suunnittelemat nokialaiset, niin mistä ostit omasi?


Kuvat on haettu täältä.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Klassikko

Vuodesta toiseen naistenlehdet toistavat samaa mantraa siitä, mitä jokaisen naisen vaatekaapissa kannattaisi olla: laadukas trenssi, moneenmuuntautuva pikkumusta, valkoinen silkkipaita, kashmirneule ja musta bikertakki...



No, te lukijat tuskin olisitte ilman ylläolevaa kuvaa veikanneet oikein, mitä edellä mainituista päätin yllättäen kokeilla. Ei se mitään, en minäkään olisi arvannut vielä viikko sitten, että olisin mustan rotsin onnellinen omistaja.


Rock´n blue-merkkinen takki tuli vastaan Jyväskylässä eräässä viimeistä viikkoa auki olleessa outletissa. Laitoin takin aluksi ihan vitsinä päällä. Sittten aloin mallailla ja funtsia, sillä takki istui liikkeen pitäjänkin mielestä minulle kuin hansikas. Takki oli 50 % alessa, mutta silti jäljellä oleva 160 euron hinta hirvitti. Olen maksanut tuollaisen summan takista ehkä kerran aikaisemmin...


Nahan laatu tuntui kuitenkin tosi hyvältä ja mieleeni tulvi ideoita, miten yhdistää takkia garderoopini sisältöön. Äh, kerranhan se kirpaisee! Tässä on kuitenkin klassikko moneksi vuodeksi.

Lupaan kuitenkin olla muuttumatta miksikään rokkikukoksi!  Yhdistelen takkia mieluummin hempukkamekkoihin ja hameisiin :)

Mitä sinä ehdottaisit kokeiltavaksi?

Mukavaa viikonjatkoa :)