Kirppistelyn ihmemaassa

Tervehdys!

Viikonvaihteessa tuli taas kirppisteltyä. Paikallisesta MLL:n kirppistapahtumasta löytyi jälleen kerran vaikka mitä, kun vähän kasoja kaiveli...

Tässä parhaimmat löydöt:

1. Tytylle kenkiä. Ostin eräältä myyjältä korkkaamattomat nahkakengät kesän juhliin. Kengät sylivauvalle ovat vähän turha juttu, ja neiti tuskin osaa vielä kävellä heinäkuisten häiden aikaan, mutta eiköhän nuo kahdeksan euroa saa takaisin, kun laittaa popot häiden jälkeen uudelleen kiertoon.

Toiselta myyjältä löysin kahdella eurolla överipinkit converset. Voi olla, että Kaislan jalka on vuoden päästä eri kokoinen, mutta kiertoon sitten vain ;) Enemmän harmittaisi, jos tällaisia uutena hankkisi.

2. Sen sijaan varmasti hyödyllinen löytö oli Kivat- merkin siistikuntoinen villahaalari, 5 e. Tämä 80 cm koko meiltä puuttui haalarikokoelmasta, kun Alvari on pari talvea rämpinyt 90 cm:n haalarissa. Kaisla saa nyt sitten paremman kokoisen kuin veliparka toissa talvena...

3. Kuvassa näkyy myös duploalusta, 6 e. Kelpo löytö, kun nekin maksavat lähemmäs parikymppiä uutena.

4. Mainitsin kirppisseuralleni paikalle saavuttuamme, että Martinexin muumitalo olisi kiva löytö. No, sellainen sitten jäikin haaviin. :D Tosin muumitalo herätti runsaamminkin kiinnostusta ja huutovimmani tietysti nosti päätään. Maksoin lopulta 20 e. Ehkä vähän siinä rajoilla, kannattiko. Mutta olettaisin että tässä poika-tyttötaloudessa leikkijiä kyseiselle kapistukselle kuitenkin löytyy käyttäjiä pidemmän tovin. Ihan vielä ei koko kapistusta edes oteta esiin, ettei kuopus ala harjoittamaan muumikannibalismia ;)

Tällaista tänään! Olivatkos löydöt mieleenne? ☺

Mukavaa viikonjatkoa!

Ps. Blogini löytyy nykyään myös facebookista :)

Kaislan Body Awards

Tervehdys!

Laadin taannoin postauksen poikamme Alvarin vauva-ajan lempivaatemerkeistä. Vaikka en voikaan vielä retrospektiivisesti tarkastella Kaislan taakse jäänyttä vauva-aikaa, ajattelin jälleen jakaa ajatuksiani tällä erää parhaimmiksi osoittautuneista bodymerkeistä.

 

Sitä ennen kuitenkin hieman silmäniloa röyhelöpyllyjen muodossa. Täytyy myöntää, että olen ottanut nyt ilon irti näistä tytyvaatekappaleista, jotka suorastaan ärsyttivät minua aikoinaan poikalapsen äitinä :D

Nuo röyhikset kuten kaikki muutkin tämän postauksen vaatekappaleet ovat totta kai hankittu kaikki käytettyinä.

Mielestäni tämän postauksen relevanssi onkin siinä, että sen sijaan, että joku hehkuttaisi/mainostaisi täysin käyttämättömiä uusia vaatekappaleita, voi sanaani ainakin luottaa, mitä tuleman pitää vaatteiden laatuun, sillä kehumani bodyt ovat kestäneet useamman lapsen pulautukset sekä möyrimiset, hieman liian kuumat konepesut ja rummutukset.

Tässä seuraavaksi siis Kaislan palkintopalleille päässeet. Arvioitavia kriteereitä ovat olleet tuotteiden laadukkuus ja esteettisyys sekä tuotannon eettisyys:

Sija 1. Metsolan bodyt

Olen vasta nyt Kaislan vauva-ajan hankintojen myötä löytänyt paremmin sellaisia bodyja, jotka sekä miellyttävät omaa estetttistä silmääni että ovat laadukkaita.

Viime aikoina olen ollut erityisen ihastunut Metsolan bodyihin ja ollut samalla kyseisen merkin facebook-kirppiksen aktiivikyttä ;) En aiemmin oikein pitänyt merkin kuoseista; ne vaikuttivat inan verran liian retroilta ja räikeänvärisiltä omaan makuuni ja Alvarin omiin väreihin.
 
Mutta minäpä en tiennyt, kuinka laaja Metsolan kuosivalikoima loppujen lopuksi on! Lisäksi veljeään astetta tummalle Kaislalle värikkäät kuosit sopivat erinomaisesti. Olenkin viime aikoina löytynyt Metsolalta vaikka mitä kuosihelmiä. Entäpä materiaali? Voi miten paksua, laadukasta ja pitkäikäistä!

Tällä hetkellä Kaislan lemppareihin kuuluvat Pupu Tupuna - ja Babushka-kuosit. Nuo vaaleanpunainen Waves-body sekä keltainen frillahihabody odottavat kesäkäyttöä ;) Nyt kyttäyksen alla on Babushka kuosinen body koossa 74/80 sekä tikkitakki samalla kuosilla taaperoiälle. Ilmianna omasi, jos teillä on jäämässä pieneksi :)

Metsolan vaatteet valmistetaan pääasiassa Baltiassa. Osa kankaista tulee Suomesta ja loput Baltiasta. Ompelu tapahtuu Virossa. Tuotantoa voi siis hyvlllä syyllä pitää lähes lähituotanton aja sitä säätelee EU:n lainsäädäntö, mikä varmistaa tuotteiden eettisen ja turvallisen alkuperän.

Sija 2. NOSHin bodyt

NOSHin vaatteista olen kirjoitellut useampaan otteeseen jo aiemmin, mm. Kaislan ensibodyista.

Metsolan ohella NOSHin materiaalit ovat pääsääntöisesti laadukkaita sekä eettistä eurooppalaista tuotantoa. Erityiskehut tulevat haarovälin tuplaneppareista, jotka sanansa mukaiseti tuplaavat vaatekappaleen käyttöiän. Tällä hetkellä Kaislan garderoopissa on vähän NOSH-vajaus; kesäksi on tulossa käyttöön tuo raitabody sekä tuo erään kirppiskaupan kylkiäisiksi tullut kirsikkabody, joka odottaa tuunaamista lyhythihaiseksi (hihoissa on muutamia reikiä).

Erityisesti kiitosta saavat minulta tällä hetkellä Noshin leikkiasu-yökkärit, jotka ovat olleet käytössä jo tammikuun puolivälistä saakka (koko 62/68). Sellainen löytyy tytyn vaatekaapista mm tuossa samaisessa kirsikkakuosissa. Yöpuvut ovat niin hyvässä kunnossa edelleen, että voinen myydä ne vielä kertaalleen hyvällä omalla tunnolla eteenpäin. Erityisesti rintaruokintavaiheen vauvojen vaatteiden sotkuongelmat johtuvat pääasiassa niskakakoista, ja tuo haaste on helposti selätettävissä sappisaippuan käytöllä. Vinkki vitoseni on, että likaisen vaatteetn laittaa kostutettuna ja sappisaippuakäsiteltynä yöksi suljettuun muovipussiin ja sen jälkeen pesuun. Tällä menetelmällä ainakaan meillä ei ole yksikään vaatekappale jäänyt tahraiseksi!



Sija 3. Melli

Jyväskyläläinen Melli Ecodesign on uusin tuttavuuteni. Mellin vaatteet sekä suunnitellaan että valmistetaan Suomessa. Vaatteissa käytettävä luomupuuvillakin kasvatetaan Euroopassa, Kreikassa!

Toistaiseksi Kaislalla on ollut käytössä vain yksi Mellin body, tuo yläkuvan keskimmäinen keltasävyinen body.  Tykkään kovasti Mellin pehmeästä ja hieman graafisesta tyylistä. Itselläni on puolestaan käytössä merkiltä käytettynä ostettu imetystunika, voin laittaa siitä kuvan joskus. Molempia Mellin käytettyjä vaatekappaleita vaivaa pieni pinnan hahtuisuus (eivät ole joustotrikoota), mutta se ei ole käytössä haitannut. Pisteitä Mellin bodyt saavat samankaltaisesta tuplanepparisysteemistä kuin NOSHin bodyissa on.

Laitetaanpa loppuun vielä muutama makupala kuva Kaislan kesägarderoopista. Kuvan mekko ja hellehattu ovat Hennesin Marimekko-tribuuttimallistosta ja totta kai kauniita nutukoita pitää olla myös lämpimämmille keleille ;)

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, ja jättäkääpä halutessanne omia vinkkejänne laadukkaista suosikkibodymerkeistä :)

Keltainen huhtikuu

 Torstaita!

Kun kevät hymyilee koko naamallaan, on omakin olo kevyempi.

Tällä viikolla on päivitetty pihan kukkavalikoima, potkittu palloa ja tarkkailtu auton renkaiden vaihtoja.

Vauvan vaatetus on ollut visuaalisesti vitamiinipitoista. Olen edelleen rakastunut Metsolan Pupu tupuna-kuoseihin. Kaisla on tähän mennessä saanut niitä garderoopiinsa yhden (kierrätetyn) per koko. Nyt on vuorossa tällainen keltasävyinen jonkin pienompelimon valmistama yksilö.

Olen vihdoin keksinyt yhden ratkaisun, kuinka yhdistää vintageharrastus ja imettäminen. 1960- ja-70-lukujen mod-tyyliin kuuluivat a-linjaiset vetoketjuin varustetut puuvillaleningit. Tässä eräs Rätei, lumpui ja retroi-facebook-ryhmästä pelastamani yksilö. Sanoisin, että vetoketjut ovat muuten tursuavan rintavarustuksen näkökulmasta huomattavasti kivempi vaihtoehto kuin napitus ;)

Helmaa pitänee vähän lyhentää (ja siistiä), mutta jos ei muuten, niin ainakin tässä asussa paistaa sitten aurinko!

Nyt pliis ilmat lämmetkää ;)

Mukavaa viikonjatkoa ja äänestäkäähän mattimyöhäisetkin vielä tuossa sivupalkin kyselyssä! Saadaankohan edelleen yli 100 seuraajaa rikki?

InNOSHtuneet paputtajat :D

Tervehdys!

On ensimmäisen kapselikaappilookin aika:

 

 

Kotivaatetuksen parhaimmistoa on tällä hetkellä NOSHin tunikahuppari ja Papun legginssit. Tietysti käytettyinä hankkittu. Aivan vallattomat yllä. Kumpa noita NOSHin vaatteita saisi vielä imetysversiona!

 

Alvarillakin on NOSHin tikrut jalassa. Myös viikari tykkää Papusta - tosin Pikku Papusta.

 

Siksi me oltiin ihan keikallakin ;) Nyt pitäisi hankkia se kakkoslevy kotiinkin kuunneltavaksi.

Iloista viikonvaihdetta kaikille!

Ps. Sivupalkissa on pitkästä aikaa kysely teille. Käykäähän ruksailemassa, mitä haluaisitte erityisesti lukea. Vastauksenne helpottaisivat minunkin pähkäilyjäni sen suhteen, mitä teen aiempaa niukemmalla postailuajallani :) Samalla saisin vähän osviittaa, käykö täällä säännöllisesti enää ketään ;)

Vauva unipesästä pinnikseen, apina pinniksestä vapauteen

Blogiyhteistyö Unipesäkaupan kanssa

Moikka!

Kahden ja puolen vuoden äitiyskokemuksella totean, että on totisesti hyvä, ettei aina tiedä etukäteen kaikista vanhemmuuden vastaan tulevista haasteista. On paljon parempi, että näitä pähkinöitä tipahtelee vähittäisesti purtavaksi :)

Lasten nukkumiseen liittyvät pulmat ovat hyviä esimerkkejä haasteista. Ensin on niitä vastasyntyneen uni-valverytmiin ja rintaruokintaan liittyviä kommervenkkejä, sitten totuttelua pois yösyötöistä ja unikoulua. Jossain vaiheessa siirrytään omaan sänkyyn - joko pinnikseen tai isomman lapsen sänkyyn.

 

Tuntuu, että meidän vauva- ja taaperotaloudessa on ollut jokin unielämän totutteluvaihe koko ajan päällä. Olen kiitollinen kuitenkin siitä, että nuo vaiheet ovat olleen perättäisiä, eivätkä pamahtaneet kaikki yhtaikaa päälle. Näinkin olisi voinut käydä.

Kuten aiemmin kerroin, Kaisla-vauvamme alkuaikojen nukkumisratkaisut järjestyivät hienosti turkulaisen Unipesäkaupan kanssa tehdyn yhteistyön myötä. Nyt on yhteenvedon aika, oliko ratkaisu toimiva.

Alvari nukkui aikoinaan vastasyntyneestä asti omassa pinniksessään, ensin äitiyslaatikossa ja myöhemmin ilman. Emme halunneet vapauttaa apina-poikaamme vielä Kaislan syntymän aikoihin luontoon, vaan pitää pinniksen hänellä. Toisaalta emme halunneet toista pinnasänkyä kotimme täytteeksi. Tässä tilanteessa vanhempien sänkyyn sijoitettava unipesä tuntui hyvältä ratkaisulta, ja sitä se on ollutkin!

Kaisla on alusta asti viihtynyt hyvin Unipesäkaupan pesässä. Sen pehmeät laidat ovat luoneet ilmeisesti mukavanahtaan (kohdunomaisen) olotilan. Nostan vauvan aina öisin ruokailemaan viereeni, mutta sen jälkeen tyttö palaa pesäänsä. 

Itse äitinä olen myöskin pitänyt unipesästä! On turvallinen olo, kun vauva nukkuu vieressä, mutta ilman pelkoa siitä, että litistäisin hänet. Näen kuitenkin vauvan kasvot eikä minun tarvitse nousta kurkkaamaan laidan yli kuten äitiyspakkauksen kohdalla oli.

Unipesä on helppohoitoinen. Pelkäsin aluksi sen likaantuvan helposti, mutta olemme pärjäilleet hyvin muovitetuilla froteilla ja pyyhkeillä, joita olen pitänyt pehmukkeina pesänpohjalla. Muutaman kerran puklu tai kakka on sotkenut pesää, mutta sappisaippua ja 60 asteen pesuohjelma ovat pitäneet sen siistinä. Pesä on myös pysynyt pesukerroista huolimatta hyvin kuosissaan.

Kyllä unipesä vetää kaksikin naperoa, jos sopu sijaa antaa ;)

Olemme käyttäneet unipesää pääasiassa yöunilla, mutta ensimmäisinä viikkoina Kaisla lökötteli pesässä myös olohuoneessa. Emme nimittäin halunneet ottaa vauvan leikkimattoa samantien käyttöön, jotta isoveli oppisi ensin uuden tulokkaan reviirin rajat. Nyt taannoiselle mummolavisiitille unipesä otettiin myös mukaan ja se osoittautui AIVAN loistavaksi vauvan matkasängyksi! Eli jos perhe matkustelee vauvan ensikuukausina runsaasti, niin suosittelen unipesää mukaan otettavaksi!

Kaisla on nyt reilut nelikuinen ja pikkuhiljaa koittanee hetki, että tyttö luopuu rakkaasta pesästään (Kaisla on ehkä hieman keskivertoa  pidempi; unipesä menee joillakin vauvoilla n. 6 kk:n asti). Äiti ei haluaisi tätä kylläkään ihan vielä... Koska on hyvin todennäköistä, ettei meidän perheeseen pikkuisia enää tule, haluaisin kovasti pitää pikkuiseni vielä hetken vieressäni. Olemme itse asiassa nukkuneet useamman kuukauden ihan tyttöjen kesken, kun isä ei saanutkaan unta pikku mökäfoonin vieressä ;) 

Joka tapauksessa, nyt kun Kaislan unielämässä elellään suvantovaihetta, oli hyvä hetki hoitaa Alvarin nukkumiskuviot seuraavalle asteelle:

Mummolareissun eräänä funktiona oli vanhan Muuramen Jolla-sängyn kotiuttaminen meille. Sänky osoittautui kuitenkin hieman huonokuntoisemmaksi kuin oletimme, joten Jolla jäi edelleen mummolan sängyksi. Katsastelin sitten tapani mukaan tori.fi:n tarjonnan ja erinomaisessa kunnossa oleva Ikean jatkettava lastensänky löytyi 20 eurolla. Det passade bra! Kun kotiuduimme mummolasta, isi oli hankkinut patjan ja laittanut sängyn kuntoon.

Nyt olemme sitten harjoitelleet parisen viikkoa laidattomassa sängyssä nukkumista. Ja no jooh, onhan se meno vähän erilaista.... Alvari ei yrittänyt pinniksestä pahemmin karkailla (ja siksi hänet olikin niin helppo laittaa nukkumaan esimerkiksi päiväunille), mutta nyt on meno kyllä muuttunut. Sekä illalla että päivällä on pakko tehdä nukuttaminen astetta perinpohjaisemmin. Aluksi poika karkaili sängystä melko tiheään, mutta nyt meno on jo rauhoittumaan päin.

Kaipailisin silti hyviä vinkkejä jaettavaksi lapsen nukuttamiseen laidattomassa sängyssä päivä- ja yöunille! Omanikin voin jakaa tuolla kommenttiboksin puolella, jos keskustelua syntyy :)  

Myös omia unipesäkokemuksia voi edelleen jakaa!

Tällaista tänään. Mukavaa viikonjatkoa!

Palikan palikat, Henna Adelin Pupu ja lähes mökkihöpertynyt äiti

Tervepä teille!

Kaikkien kotiäitien perusdilemma on se, kuinka vältellä noroa ja muita ystävällisiä ilmiöitä, mutta pysytellä silti kiinni sosiaalisessa elämässä. Voin todeta rintaa röyhistellen, että meidän taloudessamme ollaan oltu täysin terveitä viimeiset viisi kuukautta. Eri asia sitten onkin, että millä hinnalla.

 

No, ne kotiäidit tietää - mamman mielenterveyden tietenkin! 

Sosiaalinen elämäni on ollut lähes kuollutta. Aluksi se ei haitannut, sillä vauvan kanssa hääriessä ja taaperon perustarpeista huolehtiessa ainut huvitus, mitä välillä kaipasi oli kuppi kahvia (ja sitä taloussuklaata). En olisi jaksanut millään raahautua ainoaankaan kissanristiäiseen tai edes MLL:n kerhoon.

Joulukin meni vielä fiilistellessä. Pikkujouluissa en ole käynyt vuosiin, joten en osannut sellaisiakaan odotella. Tammikuussa alkoi pikkuhiljaa kuitenkin jo tuntua siltä, että vaihtelu voisi virkistää. Ajattelin, että olisi kuitenkin parempi odottaa vielä, että Kaisla saisi edes ensimmäiset rokotteet ennen kuin ryntäisin kauppakeskuksiin kahvittelemaan. Jaahas, jatketaanpa siis yhä neljän seinän sisällä (ja välillä pihamaalla)....

 

Ystävänpäivänä sitten romahdin. Olen luonteeltani aika introvertti (vaikkakin ehkä aika puhelias sellainen) ja viihdyn omissa nurkissani kyllä yli tarppeittenkin, mutta silloin tuli stoppi. Facebookin ystävyyttä ylistävät mietilauseet olivat liikaa - itku oli yhtäkkiä kurkussa.

Aloin miettiä, että olen huono ystävä ja oikeastaan aika yksinäinen - mutten tietenkään jaksanut lähettää kenelläkään edes viestiä - saati soittaa. Ongelmani on ehkä se, että kun aikaa kuluu liikaa, minusta tulee arkajalka kun en oikein keksi, mistä aloittaa. Toiseksi monet ystävistäni asuvat todella kaukana - ulkomailla asti. Elämä kun vie ja kuljettaa :) Ehkäpä taas reipastun ja muistan välillä skypetellä :)

Eniten oikeastaan kaipailisin sellaista rempseää naisporukkaa, jolla tehdä jotakin ihan kevyttä - istua iltaa naisten kesken ja höpsötellä. Tämä on oikeastaan ikuisuushaaveeni, sillä vaikka olen hyvän kaveri monenkin henkilön kanssa (ja pariskuntakavereitanikin löytyy), tällaista porukkaa minulla ei ole. Te, joilla sellainen siis on (varsinkin jos kyseessä on pitkäaikainen esim. lapsuudesta asti kokoontunut remmi), niin olkaa onnellisia!  Eiköhän meillä kaikilla ole jotain, mitä toisilta kadehdimme, mutta sitten taas jotain, mitä muutkin toivoisivat omassa elämässään olevan.

Onneksi tuon hetken jälkeen olen elellyt jo noususuhdetta. Meillä on kyläilty ja me olemme kyläilleet. Muun muassa ihana Kikka sulhoineen käväisi meillä ja toi Kaislalle maailman suloisimman puputaulun :) Pääsinpä jopa kirjaesittelyynkin, kun appivanhemmat vahtivat vauvaa :) Toistaiseksi mökkihöperöityminen jatkuu vielä vähän syrjäisemmällä maaseudulla mummolassa, mutta maaliskuun auringon kirkastuessa minäkin aion nousta kolostani ja sosiaaliseerata aktiivisemmin - lasten kanssa ja ilman!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Ps. Osa 1000 Tildan hulluja retro-ostoksia: ostin puupalikat lapsille, ja ne oli pakattu ihmeellisesti kontaktimuoviin. Nyt ne on ihan tahmeat. Miten saan liiman niistä pois?!

Nuttuja siellä, nuttuja täällä vaan missä vielä?!

Hei taasen ja ihanaa ystävänpäivää!

On mun pakko se sanoa ääneen - kyllä tyttölapsen pukeminen jo näin vauvana on aivan ihanaa! Mielestäni moponi ei ole kuitenkaan karannut (kovin) pahasti käsistä. Muutaman Miikkarin ja lahjaksi saatujen mekkojen lisäksi en ole ostanut pahemmin hulmuhelmoja. Mekko on oikeastaan aika hankala kapistus tässä vaiheessa, kun käyttäjä on lähinnä paikallaan makaava pötkäle. Sen sijaan yhdessä suhteessa olen överöinyt - senkin uhalla, että käyttökerrat jäisivät vähäisiksi:



Nutut - niin omalla kuin Kaislan kohdalla ovat ilmiselvä heikkouteni! Tällä hetkellä käytössä ovat yllä olevat ihanuudet. Kaikki ne ovat hankittu käytettyinä ja ovat varmasti käyttökelpoisia vielä seuraavallekin tuhisijalle :)

Nutusta toiseen: Oma garderoopin raivaus-/muokkausprojekti on jatkunut. Olen jo hetkisen pähkäillyt muutamien vaatekappaleittnei kohtaloa. Omistan kolme kappaletta aivan ihania Hennesin syysmalliston 2012 merinovillaisia hamenuttuja koossa xs. Ne ovat jatkossa itselleni aivan liian pieniä ja myyn ne jossain vaiheessa pois.

Tahtoisin kuitenkin tilalle samanlaiset koossa s (tai m). Jos sinulla on kaapin perukoilla pyörimässä näitä ihanuuksia, niin tarjoathan minulle! Värejä oli aikoinaan kolme: kuvassa näkyvä hento vaaleanpunainen, tumma burgundi sekä alemmassa kuvassa näkyvä raikas koralli. Olen niistä kaikista kovin kiinnostunut!

Äiti tyyliromahduksen partaalla

Morjens!

Tällä kertaa postauksen otsikko on pöllitty törkeästi erään riemastuttavan facebook-ryhmän nimestä. Mää oon niin romahtanut - tyylillisesti!

Trikooleggarit, kalsarit ja yöpuvun housut - you name it... Jokin t-paidan turjake (mielellään pepun peittävä, mutta risainen vähän kitistynytkin) käy - eihän se kuitenkaan pysy puolta tuntia kauemmin pukluttomana ;)

Kaukaiselta kangastukselta tuntuvat ne ajat, jolloin pukeuduin töihin ja oikein nautin siitä. Tuolla jossain kaapin perukoilla odottaa yhä upea kokoelma vintagemekkoja - saas nyt sitten nähdä, mahdunko enää niihin koskaan...

En taida olla sitä naissorttia, joka imettämällä kuihtuu olemattomiin (En kyllä niin olettanutkaan). Äitini sai kuulema sekä siskostani että minusta viisi ylimääräistä kiloa pysyvästi. Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä, että olen tainnut periä tuon ominaisuuden. Tai sitten pitää alkaa reenaamaan. Mutta oppiiko vanha kettu uusia kujeita? 

Jos nyt kuitenkin hieman vielä ruikutan: Muilla kiloilla ei ole niinkään väliä, mutta vyötäröni haluaisin takaisin! 

Tällä hetkellä mittari näyttää 68 kiloa, kun se joskus häiden aikaan oli 58 kg. Ennen Alvarin odotusta painoin ehkä 61 kg ja kiva garderoopini olisi täysin käytettävissä vielä tuolla painolla. Alvarin jälkeen painoin 64 kiloa, ja kun maidon eritys ehtyi, mahduin edelleen osaan vanhoista lemppareistani. 

Tuo edellä mainittu elopaino menettelisi vielä, enkä enää tavoittelisikaan sitä joskus itselleni asettamaa periaatetta, ettei 60 kiloa saa koskaan ylittyä - pääasia on että olo olisi sutjakka ja hyvä! No, toisaalta eihän tässä ole kulunut kuin noin kolme kuukautta synnytyksestä. Raskauden viime metreillä painoin sen 80 kg, joten onhan sitä hoikennusta jo tullut...

Mutta...vannoin joskus, ettei musta tule sellaista leggari-tunika-mammaa. Vaan miten kävi? Rikoossa sitä vaan kaikki päivät kulutetaan ;)

Onneksi on kuitenkin kivojakin trikoovaatteita - kuten Nosh. Se pukee niin äidin kuin tyttären. :)

Tämä Pisara-tunika oli himotukseni viime syksyn mallistosta. Kutsuille en ehtinyt, mutta käytettynä löysin tämän lopulta merkin facebook-ryhmästä. Jalassa on toki saman merkin jeggenssit :D Tämä on siis kotimamman vähän siistimpi asu, jos vaikka päiväkahviseuraa sattuu löytymään ;)

 

Entäs tyttären asu? Oikeastaan asut, kun sinappikone yllätti kesken kuvailun :D Kaislan asut ovat samaisesta inNOSHtuneesta facebook-ryhmistä löydetyt ;) Tuo minttu-pinkki-pallerobody on muuten uskomattoman riittoisa: tyty käyttää markettimerkeissä jo kokoa 68 niin tämä noshin body on edelleen kokoa 50/56 cm

Oikeastaan minulla oli kysyttävääkin teiltä: nyt, kun vintagevaatetus on vielä hyllytettynä, niin kaipailisin vinkkejä tällaisen vartalomallin vaatettamiseen: pienet sirot hartiat, räjähtäneen suuret imetysrinnat, kohtuullisen hoikka vyötärö (no eniveis, kuiteskin vielä vyötärö), isohko takamus ja reidet. Vartalon levein kohta reisien tasolla. Kuvailisin tyyliäni naisellisen rouheaksi. Ei mitään äklöromanttista eikä liian sporttista... Menneet vuosikymmenet rules ;)

Tuleeko kellekään mieleen mitään tildamaista? Ekologisuus ja kotimaisuus on plussaa. Eikä haittaa, vaikka merkillä olisi leggareita ja tunikoita kaupan :D

Kiitos jo etukäteen!

Ps. Anteeksi, etten ole vastaillut komentteihin pitkään aikaan. Otan sen työn alle seuraavan vapaahetken koittaessa :)

Välipäivien tunnelmia (mm. yhdet Raquelit!)

Tervehdys, ja hyvää tätä vuotta vielä :)

Eivät menneet ihan Strömsöössä minun joulunalusaikaiset suunnitelmani postailla, mutta ehdinpä nyt sentään vielä välipäivinä.

Mitään joulutunnelmakuvia en ala sen enempää latailla, muutamia yksityiskohtia ajatuksilla varustettuna vain :) Todellisuushan on se, että suurimman osan ajasta kämppä on niin sekaisin, ettei niitä "tunnelmakuvia" kehtaa laittaa esille :D

Mutta sanonpa vaan, että kotijoulu on oikeastaan aika kiva ja helpottava asia vauvaperheelle. Vielä kivempaa tietysti on, että pääsee joulupöytään isovanhemmille ja sitten omaan sänkyyn yöksi.  Ainahan sitä tietysti kaihoaa kotiseudun joulujen perään, mutta realiteeteissa alle kaksikuinen vauva ja aatonaaton töissä viettävä mies ei ole paras yhdistelmä ajaa puolta Suomea yötä myöten.

Mutta olihan meillä mukavaa näinkin: vähän vino ja harva kuusi, mutta ilolla metsästä haettu. Oli myös äidin lempijoulukukkia, amarylliksia, jotka eivät (taaskaan) jouluksi auenneet, mutta ne oli rakkaudella annettu. Olipa vielä pieni mies, joka tykästyi joulukuusen koristeisiin niin paljon, ettei antanut niitä laittaa kuusen oksille vaan keräsi ne keoksi lattialle. Äiti sai aseteltua vasta nukkumatin saavuttua suurimman osan niistä oksille ;)

Joululahjoja sai eniten Alvari, joka ei kestänyt aattona enempää kuin kolmen paketin avaamisen. Sitten pienen miehen kapasiteetti petti. Lopulta olemme availleet paketteja pitkin viikkoa... 

Tytteli sai vanhemmiltaan Noshin sydäntunikan ja Papun second hand-rusettipipan. Joulun jälkeen äiti löysi vielä kirppikseltä suuresti himoinneesa Marimekon Iloisen takin (20 e) tytylleen - ehkäpä ensi vuonna pikkujouluaikaan äiti ja tytär voivat samistella  samanlaisissa asuissa :)

Mies puolestaan yllätti jo ennen joulua - hän lupautui kustantamaan minulle ikuisuushaaveeni mustat Raquelit! Olin bongannut ne kohtuulliseen hintaan torista tässä useamman vuoden kyttäämisen tuloksena. 

Oletin itse asiassa kenkien olevan osittain joululahja minulle (ajattelin maksaa itse kengistä puolet), mutta mies ilmoitti ykskantaan, että maksaa ne kokonaan ja ne EIVÄT ole joululahja. Olin nimittäin karjunut synnytyssalissa, että tästä hyvästä (pahasta) mies saa ostaa minulle Minna Parikan kengät!!! Siippa otti mitä ilmeisimmin puheeni himpun verran tosissaan :D Olen kiitollinen!

No, nyt kun tämä ikuisuusprojektini eli Minna Parikan sydänkengät ovat toteutuneet, voi toteutua kaksi asiaa hyvällä omalla tunnolla - tanssia edellä mainituissa kengissä ensi kesänä ystävän häissä ja tämä blogi saa kuolla rauha sielussaan, jos niikseen jossain välissä tuntuu. Parikan sydänkenkien hankkiminenhan on ollut yksi tämän blogin pitkäaikaisimmista tavoitteista (ehkä jo ärsyttävyyteen saakka). Niitä ei tullut hankittua omiin häihin, ei pyöreitä vuosia täytettyäni, ei gradun valmistuttua, ei ensimmäisen lapsen synnyttyä. Aika oli nyt - kahdeksan ja puolen bloggausvuoden jälkeen! Tämä, jos mikä on sitä hidasta tyylikkyyttä ;)

Hilpeää viikonvaihdetta kaikille!

Muutama sisustuslöytö nettikaupoista

Tere, tere!

En tiedä, kuinka montaa kiinnostaa tällainen puhdas materiapostaus, mutta antaa mennä :)

Olen ollut pitkästä aikaa hieman varoissani veronpalautusten myötä (on perhevapaa-avustusten tiukasta verotuksesta näemmä jotain hyötyäkin ;)), joten päätin sijoittaa osan varallisuudesta muutamaan kotihankintaan. Ensi vuoden puolella onkin sitten taas opeteltava elämään suu säkkiä myöten - vai miten se sanonta kuuluu...

Katselin jo vuosi sitten Jollyroomin valikoimissa olevaa tanskalaisen Sebra-merkin mattoihanuutta. Mies oli Black Fridayna taloyhtiön miesten pikkujouluissa ja kaipasin tekemistä. Niinpä mulla kilahti: nyt hankin läjän joululahjoja netistä, sillä en kuiteskaan pääse kaupoille ennen joulua (enkä jaksa!).

Jollyroomin alet olivat tosi mukavat - tämäkin matto taisi olla (ja on muuten edelleen) 40 % alessa. Hintaa jäi kyllä yhä n. 70 euroa, mikä oman mittarini (ja varsinkin mieheni arvion) mukaan on edelleen vähän liikaa. No ei kuulema tartte palauttaa :)

Sen sijaan sapiskaa saa kyllä putiikin (ja/tai) postin sähellys. Toimitus kesti ainakin 10 päivää ja esimerkiksi emme voineet antaa kummipojallemme lahjaa tavatessamme, koska se oli vielä matkalla meille.

Hieman arvelutti, meneekö maton värimaailma ohi poikasen huoneen yleisestä värimaailmasta, mutta kyllä se taitaa ihan tyyliin upota. Sitten joskus, kun lapsoset siirtyvät yhdessä nykyiseen makkariimme, josta siis tullee lastenhuone, sointuu matto ehkä vieläkin paremmin huoneen Kiuru-tapettiin.

Toinen löytö oli mukavan tyylitelty spottivalaisin Ellokselta. Yleensä isken alekupongit sellaisenaan roskikseen, mutta olemme kärsineet valopulasta (kiitos mieheni sanoin "ihanan" vintagelattiavalaisimeni). Hakusessa onkin ollut lisävalo olohuoneeseen, mutta kun Ikeasta ei löytynyt valaisinta sopivalla liitäntämenetelmällä, päädyin tsekkaamaan Elloksen valikoiman ja yllätyin muutenkin iloisesti - nettitavaratalon valaisimet vaikuttivat ylipäätään tosi kivoilta ja tyylikkäiltä. Laatumerkkeihin on selvästi panostettu.

Me (eli minä, sillä eläisimme edelleenkin ilman valaistusta, jos asia olisi ollut kiireisen mieheni käsissä) päädyimme kuitenkin huokeampaam Dome-nimiseen kattospottivalaisimeen ja kun siitä lähti vielä 50% prosentin alekupongilla puolet pois, niin hinta oli varsin kohtuullinen 40 e.

En yleensä pidä spottivalaisimista, mutta tässä oli jotakin erityistä: vaalea väri uppoaa hyvin taustaan ja retroon vivahtava muotokieli sopii hyvin kotimme kerroksellisuuteen.

Valaisimen valaistusteho on kohtuullisen hyvä, varsinkin jos huoneessa on kuitenkin muitakin valaisimia.

Johan kirkastus!

Mukavaa viikonjatkoa :) Yritän seuraavaksi hoitaa rästikommentoinnit!

Muutama hyvin testattu lahjavinkki vauva- ja taaperoperheille

Tervehdys ja ihanaa joulukuuta kaikille!

Uskomatonta, miten haasteellista on ehtiä tekemään postauksia nykyään. Otan yhden kuvan yhtenä päivänä, toisen toisena. Kolmantena ehkä käsittelen kuvat julkaisukuntoon ja neljäntenä naputtelen tekstin.

Mutta hyvä, että edes jotain silloin tällöin. Kun aika on rajattu, niin kohdennetut postaustoiveet olisivatkin hyvä joululahja teiltä lukijoilta allekirjoittaneelle. Jotta saisitte lukea jotain sellaista, mikä kiinnostaa. Mä en oikein nimittäin enää tiedä! Kirjoittelen vain täältä kuplastani ;)

Mutta niitä toiveita odotellessa voisin antaa muutaman joululahjavinkin vauva- ja taaperoperheitä tänä vuonna muistaville. Varmasti kaikista paras ja mieluisin lahja on ajan antaminen pienten leikki- ja ulkoilutushetkien että retkien muodossa ja ne ovat niitä, joita myös lapset loppujen lopuksi arvostavat tavaratulvan sijaan.

Jos kuitenkin materiaa on hankkimassa, ei kannata ostaa sitä sun tätä tilpehööriä, vaan panostaa sellaisiin ajattomiin juttuihin, jotka kestävät aikaa (ja kulutusta). Tässä Tildan perheen vinkit tällaisten löytöjen tekemiseen:

1. Puiset lelut

Meidän perheemme eräs suosikkilelumerkki Brion ja legojen ohella on Hape. Merkin puiset lelut ovat kauniin ajattomia. Alvari sai isovanhemmiltaan 1-vuotislahjaksi merkin puisen 2 in 1-mopon, joka on käytössä edelleen. Tuo äidinkin silmää miellyttävä ajokki toimii siis perinteisenä taaperokärrynä että automobiilina. Meidän poika on juostahuristanut sillä yli vuoden putkeen, mutta nyt lopulta se oli pakko panna vähäksi aikaa jäähylle, jotta epeli ei ajelisi sillä siskonsa päälle.

Pojan toinen rakkaus on 2-vuotislahjaksi saatu samaisen merkin parkkihalli. Idea lahjaan pöllittiin rumasti naapureilta (josta saamme kaikki fiksut leluideat :D) ja lahja löytyi hyvään alehintaan Hong Kong-myymälästä (eräs suosikkimme alehintaisten lelujen hankkimiseen, kannatta tsekata!).

Pieni mies käyttää aikaa minuuttitolkulla autojonojen muodostamiseen ja parkkeerausrituaaleihin. Toki kannattaa muistaa, että parkkihalli on tarkoitettu vasta 3 +-ikäisille, vaikka me otimmekin sen omalla vastuullamme käyttöön jo kaksivuotiaalle.

2. Lego-säilytyslaatikot

Lapsiperheen tavaroiden säilytys on ikuisuusdilemma. Lelut valtaavat helposti olohuoneen ja siksi kivat säilytyssysteemit ovat paikallaan. Suuret Legolelulaatikot ovat oiva sisustuksellinenkin elementti lapsiperheen kotiin. Ihan mahdottomasti roinaa näihin laatikohin ei mahdu, mutta juurikin joidenkin näkyvällä paikalla säilytettävien lelujen säilytykseen (esim. olohuoneessa) ne ovat kivoja.

Aivan ilmaisia nämä laatikot eivät ole ja itse olenkin hankkinut niitä ainostaan sopivan alennuksen kohdalla. Ainakin Jollyroomilla sekä Finnish Design Shopilla on ajoittain näitä 20% alennuksia, jolloin yhden ison laatikon hinnaksi on jäänyt n. 30 euroa.

3. Heicon pupuvalaisin

Meidän poikamme sai Heicon pupuvalaisimen aikoinaan isoisoäidiltään (tai vanhemmat valitsivat, mutta rahoitus tuli häneltä). Lamppu on suloinen lahjavaihtoehto myös ristiäis- tai nimiäislahjaksi. Itse asiassa lamppua hankitaan yövaloksi myös vanhuksille. Meillä lamppu on tällä hetkellä äidin ja Kissin yösyöttöjä valaisemassa :) Heicon lamppua myy ainakin Jollyroom sekä monet pienet sisustukseen ja leluihin keskittyneet kivijalkaliikkeet.

 

4. Noshin bodyt

Nämä laadukkaat suomalaiset luomupuuvillaiset bodyt ilahduttavat varmasti ketä tahansa vauvaa perheineen. Kietaisubodymalli on oivallinen vaihtoehto pientä kääröä käsitellessä (ei tarvitse taistella hankalien päänteiden kanssa) ja jatkopala haaruksissa lisää käyttöikää. Plussaa ehdottomasti on myös se, että Noshin vaatteet ovat kestäviä ja niiden jälleenmyyntiarvo on korkea. Jos nyt sitten raskii edes ihania ensivaatteita laittaa etiäpäin ;)

Noshin tämän hetkiseen valikoimaan voi tutustua täällä.

Mutta kertokaapa vuorostanne, mitä olette itse hankkineet pienelle tyttövauvalle joululahjaksi, jos perheessä on jo vanhempi sisarus? Kaipaisin itsekin vinkkejä!