sunnuntai 23. elokuuta 2015

Elokuu

Oi aika ihanin!

 

Olen syntynyt syyskuussa, mutta otan sen verran förskottia, että nimeän elokuun lempikuukaudekseni. Silloin luonto hehkuu rapistuvaa loistoaan, puut ja pensaat notkuvat satoaan. Illat ovat samettisia ja usein lämpimiä, mutta aamukasteessa tuoksuu jo ripaus syksyä. Minulle elokuu on ollut aina uuden alkua, jännittävää aikaa - mitä kyniä ostaa penaaliin, mitä kursseja valita. Pientä kipristelyä mahan pohjassa. Tämä on tunne on vallannut mieleni aina ala-asteelaisesta aineenopettajaksi. Jos jolloin, niin syksyisin on aina hankittu jotakin uutta puettavaa: uudet saapikkaat, syystrenssi tai villakangashame. Rakastan syysgarderoopin täydentämistä ja usein hyvä ajankohta on ollut juuri elokuu, jolloin kukkaroa ovat painaneet vielä kesätienestit ja valikoima kaupoissa on ollut hyvä :)


Viime vuonnakin elin uuden odotuksessa, erittäin jännittävää aikaa. Poikamme laskettu aika oli 10.9., joten näillä main vuosi sitten arvuuteltiin jo, minä päivänä hän malttaisi tulla maailmaan.

 

Tänä vuonna ei työt tai koulu ole alkanut kohdallani vaan tiedossa on vuosi kotiäitinä. Toki uutta saan seurailla päivittäin pikkumiehen oppiessa uutta. Kun tähän poikkeusvuoteen lisätään vielä edelleen jatkuvat lämpimät kelit, mieheni isäkuukausi ja lomat, on tuntunut siltä, että kesä on suorastaan jäänyt päälle. Eiköhän vallitsevat olosuhteet pian muutu, mutta eilinen ilta oli ainakin vielä kuin olisi lämpimissä maidossa lillunut :)


Kesämekoille on ollut yllättävän paljon käyttöä tässä viime viikkoina. Tässä eräs aarre. Ostin Tori.fi-sivustolta eräältä jyväskyläläisnaiselta hänen pieneksi jääneen Pia & Paula-merkkisen lempimekkonsa. Lohdutin, että leninki pääsee varmasti kotiin, jossa sitä osataan arvostaa.  Samalla sain hieman lohduketta siihen, ettei eräs toinen saman merkin mekko mene enää rinnuksista kiinni.Voisin muuten myydä sen, jos joku tarjoaa tarpeeksi ;)


Illan näköaloissakaan ei ollut valittamista. Viikon päästä saanemme ihailla taas muinaistulia Suomenlahden rannoilla.

Toivottavasti tekin olette saaneet nauttia elokuisen viikonvaihteen kauneudesta. Ei muuta kuin mukavaa päivänjatkoa kaikille :)

Ps. Elokuusta on myös tehty mielestäni paras jostakin kuukaudesta kertova kappale :)

Tässäpä se lopuksi!

lauantai 22. elokuuta 2015

Graniittiporsas (eli ihan pieni piharemontti)

Alussa oli soinen nurmikko. Sitten mieheni pisti tuulemaan.


Parissa päivässä mutakuoppa muuttui Torino-kivetykseksi. Tuijien juurelle laitettiin ronskisti isoja kivenmurikoita. Nyt odotellaan pistokkaita sukulaisilta. Tilauksessa on ainakin suikeroalpia, korallikeijunkukkaa ja taponlehteä.


Myönnetään, joskus on tullut nausreskeltua puutarhatontuille. No, nyt taidettiin pistää vähän paremmaksi, sillä yhtenä päättämänä hetkenä päätimme hankkia uuden lemmikin, pikku porsaan. :D Teini-ikäisen Tildan tunteneet tietävät kyllä silloisen viehtymykseni kaikkeen porsasaiheiseen, mutta tämä idea tuli kyllä ihan mieheltäni ;)


Polyrottinkiset ruukut ostin taannoisella kirpparisaldolla Hong Kongin alesta. Menevät sitten sateessa ja tuulessa. Muhkut jättikrysanteemit löytyivät samasta paikasta.


Toivottavasti kärhö selviää talvesta. Ainakin se on vielä todella kaunis.

Se pituinen se! Täytynee kaivaa kynttilälyhtykokoelmani käyttöön syksyn pitkiä iltoja silmällä pitäen. Ihanaa, että niitä voi nyt laittaa vähän sinne ja tänne.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ps. Sain viimein vastattua myös kahden edellisen postauksen kommetteihin :)

tiistai 18. elokuuta 2015

Lapseni valloittaa maailmaa ruuvi kerrallaan

Hei taas! Ajattelin pitkästä aikaa kertoa hieman Alvarin kuulumisia, kun kesä on tainnut hurahtaa ohitse ilman tällaista postausta.

Kuten jo aiemmin kaiketi kerroin, meidän Alvari ei ole kaikista kiireisimpää sorttia. Pojaltahan meni n. 3 kk ennen kuin kääntyminen selältä vatsalle vakiintui siinä seitsenkuisena normaalirutiiniksi. Ryömimään poika taasen lähti reilut kasikuisena vanhempiensa hääpäivän kunniaksi.

Nyt sitten olemme saaneet harvemmin tapaamiltamme tutuilta kysymyksiä, jokos siellä kävellään? No joo, ei kävellä, kun ei nousta seisomaankaan! Ei itse asiassa kontatakaan ja vasta toissa päivänä, päälle 11 kuisena poika viimein päätti nousta ihan itse istumaan - ihan niin kuin äitinsä aikoinaan.


Pitäisköhän moinen saavutus lätkäistä ihan facebookiin? :D Siellä motorisesti (tai verbaaliseti) hitaanpuoleisten lasten vanhemmille saattaa nousta vähän kylmä hiki, kun neljä viisi kuukautta nuoremmat vauvat tekevät temppuja, joista oma lapsi ei ymmärrä vielä mitään. Järkevä vanhempi ja aikuinen tietysti ymmärtää, että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa, mutta silti ihan semisti saattaa harmittaa muiden hehkutus ;)



Aika hyvin maltoin hokea tuota "kaikki aikanaan"-mantraa, kunnes tuli Alvarin 10 kk neuvola. Kesken aamupäiväunien herätetty kärttyinen miekkosemme ei meinannut pysyä istuma-asennossa edes siihen nakattuna, jolloin terveydenhoitaja päätti suositella meille kaiken varalta fysioterapeuttia. Ajattelin käynnin olevan ihan ok, jotta saisimme hieman vinkkejä, miten tukea poikaamme "maailman valloituksessa". Tuloksena oli kuitenkin ihan turha keikka, sillä toimea hoitanut kesäapu oli lähinnä hiljaa, kun itse ehdottelimme, mitä voisimme tehdä. Lopuksi hän totesi, ettei poikaa ehkä vain kiinnosta vauhdikas meno. Vo puuh! Tottahan havainto oli, mutta sen olimme huomanneet ihan itsekin...

Pahimman kiukun laannuttua pysähdyin oikein miettimään, että mikä Alvarin motorisessa hitaudessa itseäni loppujen lopuksi harmitti. Nykypäivänä taitaa vallita sellainen "kaikki mulle nyt heti"-meininki. Ehkäpä tiedostamattomasti sorruin ajatteluun, että oma lapsi pitäisi saada nopeasti valloittamaan maailmaa.


Mutta Alvarihan valloittaa maailmaa - tuntosarvisormellaan! Pieni mies saattaa kuluttaa aikaa tutkimalla kynnyksen ruuveja yksi kerrallaan. Tai sekoitella sormellaan tarjottimen puurohiukkasia. Tai tökkiä imetyksen aikana sormellaan äitinsä nenänpäätä. Hänen maailmansa on vain mikroa makron sijaan :)



Pojan erityinen kiinnostuksen kohde on ollut kellot. Aluksi hän pelkäsi mummolan kelloa. Sitten hän oli vain utelias ja  hakeutui niiden seuraan. Lopulta hän osasi heinäkuussa osoittaa, missä ne sijaitsivat ja yritti sanoa "tik-tak" Fiksuina vanhempana (ja ohjausalan ammattilaisena) minä tietysti päättelin näistä luotaisista kiinnostuksen kohteita ja taipumuksista, että pojasta taitaa tulla isona kelloseppä ;)

Kun on niin paljon lähellä, ryömimistasolla, ei kauempana oleva vielä kiinnosta. Sen aika tulee myöhemmin. Ja vaikka ei voi ehkä varsinaisesti todeta, että Alvari on sitten verbaalisesti lahjakas puheniekka, on hän ehkä osoittanut puhetta ja sanoja kohtaan enemmän kiinnostusta kuin liikkumisen eri muotoja kohtaan. Poika osaa tällä hetkellä nimetä osoittamalla 10-15 asiaa, antaa pyydettäessä äidille palikoita ja vilkuttaa vieraille. Hän myös juttelee, kurluttelee, pörisee ja kihertää omalla kielellään. Jotenkin tuntuu, että joka päivä hän jokatapaiksessa oppii uutta. Ja täytyy muistaa - en itsekään lähtenyt kävelemään ennen kuin vuosi ja 7 kk oli mittarissa. Fysioterapiassa käytiin ja kommentti oli oikeastaan ihan sama kuin Alvarin kohdalla - lasta ei vain kiinnosta. Kaikki aikanaan :)

Onko teillä menty jalat vai puhe edellä?

maanantai 17. elokuuta 2015

Kaksi hellesään vintagemekkoa

Tervehdys!

Huh, huh! Uskomattoman paljon säätöä tarvitaan, että saan toteutettua blogipostauksia. Mies tarvitsee konetta päivisin kakkostyönsä puolesta ja kuvien otto ynnä muut postauksen synnyttämisen vaiheet ovat hieman haasteellisia vilkasta pikkupoikaa vahtiessa. Alvarin päiväunirytmi on muutenkin ilmeisesti muutoksessa tai sitten vain helteistä johtuen sekaisin eikä häntä meinaa saada nukahtamaan.. No, nyt minulle luvattiin pari tuntia omaa aikaa konen äärellä, niin laitan ainakin muutaman postuksen alulle ja viimeistelen tämän, mitä nyt luette :) Hainpa oikein ison kahvimukillisenkin kuten vanhoina aikoina blogipäivityksiä tehdessä ;)

Mutta päivän epistolaan - kesä on viimein koittanut myös Tildukan garderoopille! Sen kunniaksi esittelen kaksi ennen tässä blogissa näkemätöntä vintagemekkoa, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä viime viikkoina.

1. Olen yhä enenevissä määrin ihastunut 70-luvun maksimekkoihin. Se johtuneet osittain varmaankin siitä, että on helpottavaa, ettei näitä luonnontilassa olevia treenaamattomia jalkoja tarvitse julkisesti esitellä, mutta toisaalta vanhonen mekkojen värikylläisyys ja kuviot pääsevät hienosti esille tällä tavoin suurempina pinta-aloina.


Yllä oleva helleklänninki on Muoti-Tuotteen Leona-merkkinen täyspuuvillainen mekko. Se löytyi huutonetista muistaakseni n. 25 euron hintaan. Toivon mekon sitten joskus imetyksen loputtua istuvan ylleni vielä paremmin, mutta tykästyin sen v-aukkoiseen pääntiehen jo ihan tällaisenaankin. Klänningin kuosi on ehkä juuri ja juuri sen rajoissa, ettei kyseessä ole liian retro tapaus, mutta ainahan mekon voi asustaa moderneilla kengillä, laukulla ja koruilla.


Mekon kanssa olen viime päivät pitänyt ihania Evergreen Garderopista talvella löytämiäni roikkuvia helmikorviksia, jotka sopivat upeasti muutaman muunkin vintageluomukseni kanssa :) Kenkinä olen ballerinojen ohella käyttänyt kyseisen mekon kanssa muinoin VIISI vuotta sitten häämatkalta mieheltäni lahjaksi saamiani Pikolinoksen sandaaleja.


Ehkä mekon helmaa voisi hieman vielä pidentää, mutta välillä maksimekoissa on se ongelma, että ne laahaavat liiaksi katuja. Meneehän tämä kaiketi näinkin :)

2. Muistanette, että visiteerasimme viime vuonna Sauvossa Alles Gute Vintagessa, josta ostin mm. aiemmin kesän alussa esittelemäni Marimekon maksin. Kyseisen mekon ohella tuolta vintageparatiisista löytyi myös tällainen uskomattoman upea täyspellavainen 40-luvun amerikkalainen mekko upein intiaanikirjailuin. Ei ole aivan yleistä, että tällaisia näin vanhoja vaatteita löytyy yhtä hyvässä kunnossa!


Olisi todella mielenkiintoista tietää, miten mekko on alun perin päätynyt tänne Suomeen. Se ei varmaankaan ole tullut Suomeen sodan aikaan tai jälkeen pula-ajalla, jolloin tuontia säädeltiin monin tavoin.


Ehkäpä mekko on saapunut myöhemmin jonkin amerikan sukulaisen lähettämänä tai sitten proosallisemmin - se on ostettu paljon myöhemmin jostakin paikallisesta vintageliikkeestä omaan käyttöön :)

Niin paljon kuin vintagevaatteita rakastankin, minulla on viime aikoina ollut fiilis, että voisin pukeutua pitkästä aikaa vähän "modernimpiin" vaatteisiin. Joitain uusia vaatteita löytyikin Köpiksen alennusmyynneistä ja huutonetista on tullut huudettuja joitain syksyisempiä löytöjä. Niistä varmaan sittenjoskus tuonnempana. Nyt meikäläisellä alkaa kuitenkin shoppailun täyslakko, sillä 400 euron kuukausituloilla ei paljon ostella. Katsotaanpa, millaiseksi tämä bloggailu tästä jalostuu :)

Millaisia asupostauksia toivoisitte näkevänne tässä blogissa syksyn myötä vai ovatko ne mielestänne ihan turhia?  Jos näin on, niin voisin säästää itseni vaivalta ja laittaa kuvia syksyisistä lehdistä ja lätäköistä pohdintapostauksieni kuvituksiksi :)

Mukavaa päivänjatkoa!

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Äidin ja pojan juhla-asuja

Tervehdys!

Viikko on ollut erittäin hektinen, mutta toisaalta mikäs siinä, kun mukavaa on ollut!

Ohjelmaan on kuulunut muun muassa muutamat vieraat, serkkuni häät Helsingissä sekä sunnuntainen Åblogien kirpparitapahtuma, joka kieltämättä oli jymymenestys! Enpä ole kirppistellessäni vielä aiemmin moista väenpaljoutta kokenut. Leuka suorastaan loksahti auki, kun klo 12 aikaan satuin vilkaisemaan olkani yli tiellä - autoja mateli paikalle horisontista asti! Ostajat jonottivat haluamiaan juttuja jo kymmeniä minuutteja ennen myynnin alkua - allekirjoittanutkin joutui toppuuttelemaan innokkaimpia, jotka olisivat putsanneet meikäläsenkin pöydästä tietyt haluamansa jutut. Sain myytyä niin paljon roinaa ja vanhoja vaatteita, että se onneksi jo tuntuu ja näkyy komeroissa (ja jopa lompakossa). Mikä helpotus :D Tämä hoitovapaalla oleva bloggaaja kiittää ja kumartaa Åblogi-poppoota mahdollisuudesta päästä mukaan myymään :)


Mutta sitten viikonlopun häähumuun. Olin jo muutaman viikon pyöritellyt, mitä kummaa laittaa sekä itseni että poikani ylle häihin. Muutama viikko sitten oli (, jos enää muistatte,) hieman koleampaa. Kiertelimme Turun vauvojen vaatteita myyvissä liikkeissä ja pienten poikien juhlavaatteiden kohdalla oli aina ei oota. Alkoi jo vähän hermostuttaa! Tytöille oli taas rimpsumekkoa toisensa perään, mutta kuulema poikain juhlavia bodyja myydään kuten eräässä nimeltä mainitsemattomassa ruotsalaisesa ketjussa todettiin "yleensä ennen joulua".  Mitä pippuria? #'&¤ No nämä ovat taas niitä poikalapsen äidin vuodatuksia.

No, onneksi päätin vielä kerran tsekata Alvarille joululahjaksi ostamani Laura Peterzéns-merkin asukokonaisuuden. Olin testannut sitä pojalle Kööpenhaminassa, mutta en ollut saanut vedettyä paitaa päälle, ja ajattelin sen olevan jo auttamattomasti liian pieni. Höhlä minä! En ollut tajunnut, että paidassa on kauluksessa napit, jotka aukaisemalla hieman helpottaa paidan päälle pudottamista. Alvarin vaatepulma ratkesi kertarysäyksellä :D Tosin hiostavan kuumana hääpäivänä vaihdoimme pojan päälle Lindexin seilorishortiasun. Pikkumies oli siis vallan fiininä koko juhlahumun ;)


Omaa pukeutumista hieman rasitti ainakin ajatuksen tasolla yhä jatkuva imetys. Joo - miettikääpä, millainen meidän imetyksellinen alkutaival oli! Siihen nähden en olisi ikinä uskonut rintaruokkivani lasta vielä 11 kk iässä ja sen onnistuvan ihan missä vain. Oikeastaan ongelmana taitaa olla se, että maitoa tulee yhä niin runsaasti, että poika pystyy sammuttamaan janonsa sillä eikä ole kiinnostunut pulloista ja mukeista kuin pienten vesihörppyjen muodossa. Mitenkähän ihmeessä onnistumme lopettaamaan imetyksen? Tuttavien samanikäiset vauvat ovat kuulema kuvainnollisesti sylkeneet tissin suustaan jossakin vaiheessa, mutta ei meidän pieni herra. Hän rakastaa touhua! Yöimetyksen olemme lopettaneet siinä 8 kk iässä, mutta aamulla klo 6 poika saa ekat maidot ja siitä eteenpäin koko päivän. Itse asiassa tuo aamurinta mahdollistaa sen, että poika vetää vielä parintunnin tirsat ja heräilee mukavasti vasta siinä puoli yhdeksän maissa. Kyse on siis myös vanhempien mukavuudenhaluisuudesta. Jatkamme varmaan ainakin nämä kesän lämpimät kelit imettäen, mutta saas nähdä miten paljon ennalta imettämisen takarajaksi asettama vuoden ikä paukkuu...

Mutta takaisin äidin asuun. Sen verran kuitenkin halusin tähän kesän ainoaan juhlaan laittautua, etten suostunut laittamaan mitään imetusvaatetta enää ylleni! Päättelin touhun onnistuvan turkulaisesta second hand-liike Sifongista löytämässäni strech-mekossa, sillä siinä on alas asti ulottuva vetoketju ja toisen olkapään sai kohtuu vaivattomasti ujutettua mekosta ulos. Jalkaan sujautin ensimmäistä kertaa huutonet-Parikkani. Jaksoin juhlien puoleen väliin, jolloin sujautin ballerinat jalkaan. Sen verran mukavuudenhaluiseksi olen tullut ;)

Tässä kaikki tällä kertaa. Jatkan Alvarin kuulumisista toisen postauksen myötä :)

Mukavaa lämmintä päivää kaikille!

perjantai 7. elokuuta 2015

Sisustusshoppailuja Kööpenhaminasta

Tervehdys!

Teimme tuossa heinäkuun puolessa välissä pienen reissun Kööpenhaminaan. Matka oli oikeastaan mieheni 33-vuotislahja minulle ja toisaalta halusimme hieman testailla, miten reissailu alle vuodenikäisen kanssa sujuisi. Jos teitä kiinnostaa, voin kertoa muutenkin, miten reissailu sujui vauvan kanssa, mutta tällä kertaa ajattelin jakaaa muutaman sisustusaiheisen tärpin, mitä Köpiksestä voisi löytyä.

Minulla on siis tapana tuoda jokin sisustusjuttu ulkomaanmatkoiltamme matkamuistoksi. Vähintä on, että pyrin löytämään jonkin kivan magneetin jääkaapin oveen. Vuosien varrella kotimme on täydentynyt löydöillä niin Lontoosta, Kroatiasta,  Sveitsistä, Prahasta, Amsterdamista ynnä monesta muusta kohteesta. Pidän siitä, että tavaroilla on jokin tarina tai sielu. Sisustusmuistojen avulla pystyy lisäksi palaamaan ihanasti takaisin matkan tunnelmiin :)

Hay

Hay tuotteineen taitaa olla tällä hetkellä tanskalaisen designin lippulaiva. Ei taida olla suomalaista sisustuslehteä, jonka esittelemissä kodeissa ei kuukausittain olisi jotain sen huonekalua. Finnish Design Shopin sivuilla Haysta kerrotaan näin:

"Innovatiivisuus, rohkea muotokieli ja laadukkuus yhdistyvät vuonna 2003 perustetussa tanskalaisessa designhuonekaluyritys HAYssä. Kekseliäiden ja yllättävien huonekalujen suunnittelun taustalla on erityinen toiminta-ajatus.

Suunnittelijoille ei kerrota, mitä HAY:n valikoima kullakin hetkellä tarvitsee, vaan heille annetaan täysi luova vapaus suunnittelutyöhön – ainoana vaatimuksena on viedä eteenpäin HAY:lle tärkeitä perusasioita: kestävyyttä, arkkitehtonisia ja teknologisia tavoitteitta sekä uusien tuotantomuotojen käyttöä."

Olihan Hay:n lippulaivamyymälä Strøgetillä siis tsekattava, vaikka itse aina vähän vastustelenkin tyylejä, jotka tulvivat joka tuutista. Hayn myymälä sijaitsee osoitteessa Oestergade 61, toinen ja kolmas kerros. Tämä on siis hieman hämäävää, sillä ensimmäisessä kerroksessa on vain kapea portaikko ja hissi.


Minulla ei valitettavasti ole kuvia Hayn myymälästä, mutta on myönnettävä, että se näkemisen arvoinen. Huoneessa, jossa myytiin pientavaraa, olisi ollut kaupan myös Hayn ihania pahvirasioita, mutta niitä olisi ollut vähän haastavaa lähteä kotiin roudaamaan. Sen sijaan valitsin matkamuistokseni käden. :D Ajattelin tehdä siitä ajan myötä sormus- ja korutelineen, mutta toistaiseksi se viihdyttää meitä ihan olohuoneen lipaston päällä.


Bungalow 

Jos magneettien keräily matkamuistoksi ei kiinnosta, olen havainntu hväksi kakksovaihtoehdoksi keittiöpyyhkeet. Olen hankkinut niitä jo parista eri matkakohteestamme.
 

Pyyhkeitä löytyi tällä kertaa Bungalow-ketjun myymälästä. Itse asiassa tämänkin intialaisesta perinteisestä käsityöstä ammentavan ketjun tuotteita on saatavilla Suomestakin, mutta hurmaannuin liikkeen valikoimaan niin, että ostin setin kotiin. Oikeastaan tämä oli ihan järkihankinta, sillä vanhat keittiöpyyhkeet ovat aika loppuun kulutetut.


Hankin pyyhkeet tietysti punaisen eri sävyissä - kyseistä väriähän löytyy alakerrastamme ei vivahteissa.


Søstrene Grene -All over the world

Eräs reissun hauskimpia sisustuskohteita oli  Søstrene Grene - All over the world-ketju. Tämä minulle aiemmin täysin tuntematonta ketjua myy kaikenlaista sisustus- ja kodintavaraa maan ja taivaan väliltä. Liikeen tyyliä voisi kuvailla, että se on jotain ruotsalaisen Granitin ja Suomessakin toimivan Tiimarin syrjäyttäneen Tigerin väliltä. Myytävät tuotteet ovat muotokieleltään ja värimaailmaltaan ihan kalliimman tanskalaisen designin tapaista, mutta hinnat - no, ne ovat halvat.


Liike ei varmasti ole mikään maailman ekologisin, mutta hetken aikaa kyllä tuntui siltä, että olisin voinut kotiuttaa sieltä vaikka mitä. Otin lopulta järkikullan käteeni (ja muistin, että matkalaukun tila on rajallinen..) ja päädyin lopulta hankkimaan Alvarin leluille kaksi jättikokoista musta-valkoista canvaskoria, jotka sain rutistettua matkan ajaksi superpieneen tilaan. Toinen koreista sijoitettiin olohuoneeseen ja toinen pojan omaan huoneeseen.

Søstrene Grenen liikkeitä on Kööpenhaminan seudulla useita; esimerkiksi osoitteessa Amagertorv 24 Strøgetin sydämessä.


 Haluaisitko lisätä listaan jonkin ehdottomasti vierailun arvoisen sisustuskohten Köpiksessä?

Mukavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 4. elokuuta 2015

Ainutkertainen hetki

Tervehdys taas!

Tänään pysähdyin miettimään, että elän oikeastaan eriskummallista, ainutkertaista aikaa. Olen nimittäin lähes koko blogihistoriani ajan opiskellut työni ohessa. Ensin kirjoitin gradua ja nyt viimeiset kolme vuotta olen jumittanut opo-opintojeni parissa. Laskeskelin, että  olen kuluttanut yliopiston kirjoilla 13 vuotta lähes katkeamatta, huh!

Mutta nyt se on ohi. Olen ainakin hetken vapaa kuin taivaan lintu!


Onhan minulla ihan hyviä syitäkin siihen, miksi opintoni ovat venähtäneet, mutta silti on aika vaikea rimpuilla siitä tunteesta eroon, että jotakin on kesken. Jotakin työlästä, keskittymiskykyä ja perslihaksia vaativaa touhua... Vaikka puoleen vuoteen ei tekisi sivuakaan, niin se tunne velloo vatsassa...

Sinänsä olen aina pitänyt kirjoittamisesta, mutten ole siinä kovin nopea. Näitä blogipostauksia olen opetellut tekemään nopeastikin, mutta kirjallisia opintoihin liittyviä töitä en ole oppinut nopeuttamaan. Sekä huonojen että hyvien lauseiden tuottamiseen menee aikaa; päiväkohtainen maksimi lähdeviitteiden kera on parisen sivua. Nyt vauvan kanssa ei sitäkään useimpina päivinä.


Mutta kuten jo totesin, nyt se on ohi! Lähetin nimittäin toissa päivänä opolopputyön tarkastukseen!!! Arvatkaa, kuka aikoo ottaa kaiken ilon irti luvatuista lämpimistä elokuun päivistä. Se en ole ainakaan minä, joka kulutan aikaa tutkimuskammiossa. :)

Minä kerään lähipusikoista mustikoita ja punaisia viinimarjoja. Laulaa loilotan Alvarille, kun hän keinuu pihakeinussa. Viis, vaikka naapurit kuulevat :)


Lisäksi aion mennä kampaajalle, hankkia uudet silmälasit ja ilmoittautua valokuvauskurssille. Ties, vaikka tämänkin blogin kuvat pääsisivät vihdoin uudelle tasolle :D


Tänään oli muutenkin erikoisen erityinen päivä: kävin ensimmäisen kerran näin kesän aikana kyläilemässä ystävän luona ilman poikaa. Puinpa vielä ylleni mekon, jossa ei ole nappeja imetystä silmällä pitäen. Mekko on 60-luvun huutonet-löytö viime kesältä. Eipä tosiaan mahtunut silloin ylle, mutta nyt on ihan mainio.

Aion muutenkin olla hieman sosiaalisempi ja kunnostautua taasen blogirintamallakin. Nyt ensimmäiseksi osallistun Turun alueen sisustus- ja lifestyleblogien eli Åblogien kirppistapahtumaan  Liedon Vilkkimäen meijerillä. Tapahtuma on siis ensi sunnuntaina 9.8.2015 klo 12-15. Olen siellä myymässä ihanan Lady of the Mess-blogin Ladyn avecina. :) Pitäkääpä peukkuja, ettei tule ukkoskuuroja. Tapahtuma pidetään nimittäin pihalla!

Pääasiassa taidan myydä vaatetta ja asusteita, mutta ehkä löydän jotakin sisustustavaraakin myyntiin. Jos jollakulla on jotain toiveita myyntiartikkeleiden suhteen, niin voin kaivaa kaappeja sillä silmällä.

Nähdäänhän tapahtumassa! Saa tulla moikkaamaan, jos tunnistaa :)

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Nekku-kangas ja opoäidin puurolaulu


Tervehdys ja iloista elokuun alkua!

Lähes tulkoon kuukausi on postailematta, ja sille on ollut syynsä. Olemme visiteeranneet Kööpenhaminassa, tehneet piharemppaa ja sairastelleetkin vähän. Kaikista olennaisin syy on ollut kuitenkin ollut opintojen loppuun saattaminen. Mies on kiltisti hoitanut poikaa sillä välin, kun olen naputellut tuntikausia tekstiä opokammiossani. Siksipä opiskelupäivän pääteeksi en ole kehdannut enää jumittaa lisäaikaa koneen äärellä vaa päästää mieskin välillä vapaalle. Nyt opolopputyö on johtopäätöksiä vaille valmis, joten suon itselleni pienen tauon blogin parissa. Ihan mahtavaa, että tuo rästihomma alkaa vihdoin viimein olla historiaa!


Kesän aikana on tullut tehtyä useampikin kiva second hand-löytö. Katsuji Wakisakan Marimekolle vuonna 1972 suunnitelema Nekku-vahakangas on eräs niistä tarpeellisimmasta lapsiperheen arjessa. Tori-löytö kustansi n. 40 euroa postikuluineen ja olin ilmeisen onnekas - myyjä kertoi varsinaisen kyselyvyöryn seuranneen omaa yhteydenottoani.


Nekku-kankaassa toistuu uskomattomalla tavalla oikeastaan alakertamme värimaailma - valkoinen, punainen, pinkki, harmaa ja musta. noihin väreihin lisäilen oikeastaan vain luonnonmateriaalien sävyjä.


Alvarin takia kangas pitäis varmaan kiinnittää nastoilla pöytään. Poika kun pistää tuulemaan, niin hups- keittiön järjestys on pistetty uusiksi!

Alvarista muuten sen verran, että vaikka lastenhoito-oppaissa neuvotaan usein, ettei ruokailutilanne saisi olla leikkimistä, tämä eivalitettavasti oikein toteudu meillä... Alvari tarvitsee aina jonkin kapustan tai erikoisvehkeen, jotta hän pystyy keskittämään syömiseen. Viimeksi valikoimass taisi olal lävikkö, paitinlasta ja pala ruisleipää. Tällöin suu kyllä aukeaa ja poika vetelee suorastaan järkyttävät määrät puuroa.


Samaisella kerralla äiti kokeili myös uutta niksiä. En tiedä, saisiko syöttäessä laulaa, mutta pistin kännykän säestämään ja lauloin vanhan kunnon päiväkotilaulun minusta tulee isona. Siis sen, jossa lehmiä lellitään ja niityllä kellitään ;) Rohkaisuhan on ohjauksen A ja O, joten laulun viimeisen säkeistön voi tämäkin opo-äitikin allekirjoitta:

"Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti.
Kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan
oma unelmien ammatti."


Mukavaa päivänjatkoa! Eiköhn se postailutahti tästä palaa entiselleen :)