Niin siinä sitten kävi, että täällä sitä on maattu jälleen - en tosin varsinaisesti minä vaan tällä kertaa mieheni ja poikani. Oksutauti saapui piristämään pääsiäisviikkoamme! Toivon todella, ettei tauti tartu minuun, mutta jos niin käy, niin sitten sen kanssa on vain elettävä!
Nyt, kun jo tervehtynyt poika lähti evakkoon mummolaan ja mies makaa tuossa reporankana, voin käyttää hetkisen myös tälle blogille. Vastailen nyt siis niihin muutaman postauksen takaisiin kysymyksiinne:
1. Mikä olisi kaikkein mieluisin mahdollinen kirppislöytö?
Tähän on helppo vastata: Minna Parikan mustat siistikuntoiset Raquelit! Nuo ihanaiset sydänremmikengät ovat olleet hankintalistallani jo vuosia, ja omistinkin jossain vaiheessa kyseiset kengät valkoisina, mutta myin ne sitten rahapulassa (& valkoisille olisi ollut kuitenkin kohtuuvähän käyttöä). Mutta mustat, ne haluan! :)
2. Mikä/millainen olisi unelmaduunisi?
Vastaus tähän mukailee varmasti elämäntilannetta. Tietyllä tapaa olen päässyt unelmaduuniini, kun olen voinut opettaa samanaikaisesti sekä yläkoulussa että lukiossa historiaa ja yhteiskuntaoppia. Kuitenkin, nyt pienen lapsen äitinä olen sitä mieltä, että seuraavina vuosina voisi olla helpompaa keskittyä vain jompaankumpaan ja mieluummin oikeastaan yläkouluun. Lukio-opetuksen valmistelu on paikoin työlästä eikä korvaus käytetystä ajasta ole samansuhtainen kuin peruskoulussa. Sanon siis tällä mututuntumalla, että joko yläkoulun aineenopettaja tai opo (runsailla rinnakkaisluokilla), mutta jätän veto-oikeuden muuttaa mieltäni. Pääasia kuitenkin on, että on töitä :)
Sitten aina välillä haaveilen jostakin ihan muusta... esimerkiksi kirjoittamisesta :)
3. Minne matkustaisit, jos raha ja aika eivät olisi esteenä a) perheen kanssa b) puolison kanssa c) yksin?
Tykkään matkustella, mutta tunnen huomattavasti itseäni kovempia matkakuumeilijoita. Mieheni kanssa olemme harrastaneet pääasiassa kaupunkilomia Euroopassa tai sitten vierailuja ulkomailla asuvien ystäväpariskuntiemme luona. Oma lukunsa oli roadtrip-tyylinen häämatkamme, joka oli yhdistelmä kulttuuria, luontoa, historiaa, kulinarismia ja shoppailua. :)
Mutta, jos raha ja aika ei olisi esteenä, voisin a) perheeni kanssa vuokrata huvilan jostakin Etelä-Euroopasta, esimerkiksi Ranskasta, Italiasta, Kroatiasta tai Espanjasta ja asustella siellä esimerkiksi kuukauden. Emme nimittäin ole ihan sellaisia all-inclusive-henkisiä rantalomakohdematkailijoita (vaikka, heh, jos sellaisen voittaisin niin tuskin kieltäytyisinkään) vaan enemmän ympäristöä itsenäisesti tutkivia ja omaa rauhaa kaipaavia. Pienen lapsen kannalta olisi muutenkin hyvä, että on omat kokkailu ja pyykinpesumahdollisuudet ja voisi toimia oman aikataulun mukaisesti. Haaveena olisi siis sellainen tukikohta, johon palata ja josta lähteä puolen päivän seikkailuihin - tietenkin omalla uima-altaalla varustettuna :)
b) Mieheni kanssa voisin sen sijaan repäistä ja lähteä kerrankin jonnekin kotimannerta kauemmaksi. Eräs haaveeni (, joka saattaa historian siipien järistessä kohta ihan jäädäkin haaveeksi) olisi visiteerata Kuubassa niin kauan kuin siellä on olemassa nykyinen sosialistinen hallinto. Paikka olisi erinomainen kuvailukohde: menneiden vuosikymmenten ränsistynyttä pastellista värimaailmaa, vanhoja amerikanrautoja, värikkäitä ihmisiä, joilla on rytmi veressä. Karibian lämpö ei varmasti olisi pahitteeksi ;)
c) Yksin tekisin proosallisesti retken Helsinkiin ja koluaisin läpi kaikki ne vintageliikkeet, joiden valikoimaa kuolaan viikoittain facebookissa. Erityisesti haluaisin käydä Mekkomaniassa (kuolaa...) ja Hoochie Mama Janessa (paljon kuolaa...). Lisäksi kävisin tietysti Minna Parikan liikkeessä ja joisin niin monta lattea kuin sielu sietäisi! Mutta hei, tämä haave onkin ihan toteutettavissa - heti ensi kesänä :D
4. Mitä kautta myit mukisi? Itsekin olen pyöritellyt mielessä myymistä, mutta en tiedä missä olisi paras (lue: helpoin) myydä:)
Laitoin mukin myyntiin itse asiassa useampaan paikkaan. Facebookissa on useampi muumimukiryhmä. Laitoin mukin muutamaan niistä tarjousperiaatteella myyntiin. Muki meni kuitenkin kaupaksi toivomallani hinnalla Tori.fi-palvelussa. Huutonetissa samaisesta mukista näkyi maksettavan enemmänkin, mutta itse halusin määritellä myyntiehdoksi naamakkain tapahtuvan kaupan (mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi), joten koin tori-konseptin toimivimmaksi. toki jos saman artikkelin laittaa myyntiin useammalle taholle samanaikaisesti, on kohteliasta mainita, että se on myynnissä muuallakin.
5. Mitä koet oppineesi opokoulutuksen aikana (eipäs ollutkaan laaja kysymys...)?
No ainakin sen, että todennäköisesti kyseisen ammatin oppii toimimalla alalla. En halua vähätellä koulutuksen merkitystä, mutta paikoin tuli sellainen olo, että opinnot olivat räätälöity jo opoina työskenteleville ja me untuvikot mentiin siinä sivussa :/. Tämä johtui ilmeisesti ainakin osittain siitä, että aiempina vuosina koulutukseen oli valikoitunut pääasiassa jo työkokemusta omaavia, mutta meidän sisäänottovuotenamme valintakriteereitä oli aika tavalla demokratisoitu sellaisiksi, että kenellä tahansa soveltuvuuskokeissa pärjäävällä oli mahdollisuudet päästä sisälle. Ongelma olikin sitten se, että opetuksen uusiminen oli selvästi jäänyt puolitiehen. Esimerkiksi koulutuksen teoriaa olisi pitänyt reflektoida siihen käytännön työhön, mitä paraikaa opona teki, mutta mites reflektoit, jos et kyseistä työtä tee (tai kukaan muukaan sinun pienryhmässäsi). Voi olla, että tilanne on tästä jo muuttunut, sillä me taisimme olla sellainen murroskauden sisäänottoryhmä.
Toisaalta opinto-ohjaajan työ on niin kiinni yhteiskunnallisissa muutoksissa, että esimerkiksi lainsäädäntöä, suomalaista työmarkkina- ja koulutusjärjestelmää ynnä hakuprosesseja ei edes kannata opettaa akateemisessa koulutuksessa. Sen sijaan koulutuksen painopiste oli ohjausalan teorioiden syventämisessä. Koen saaneeni teoreettisia eväitä erityisesti ohjauskeskustelutilanteiden vetämiseen. Esimerkiksi ohjauskeskustelutilanteiden videointi, reflenktointi ja analysointi olivat antoisia. Tämän lisäksi koulutuksen parasta antia minulle olivat harjoittelut perus- ja toisella asteella (lukio ja ammatillinen koulutus), ja tätä harjoittelua olikin yli viisi viikkoa. Niissä näkemääni ja kokemaani pyrin reflektoimaan sitten koulutksen teoreettista puolta vasten.
6. Kirja, joka on tehnyt vaikutuksen?
Näitä on useita. Pidän muun muassa Khaled Hosseinin ja Laura Honkasalon teoksista. Hosseinin teokset Tuhat loistavaa aurinkoa ja Leijapoika ovat inhimillisyyden tihentymiä ja Honkasalolla on taas ilmiömäinen kyky kertoa asioita lapsen näkökulmasta. Erityisesti Sinun lapsesi eivät ole sinun ja Eropaperit tekivät vaikutuksen. Vuosien varrelta myös Joyce Carol Oatesin Blondi sekä Sofi Oksasen Puhdistus ovat jääneet mieleeni.
7. Mitä olet oppinut bloggaamisesta kaikkien näiden vuosien aikana?
Tässä muutamia havaintoja, vaikka oikeastaan tästä aiheesta olisi kyllä saanut ihan oman postauksenkin:
- Mieti kahdesti, mitä kirjoitat - painetulla (somemuotoisellakin) sanalla on yllättävän suuri voima. Millaisia jälkiä haluat jättää itsestäsi internetin syöverehin.
- Kaikkia ei voi miellyttää. Joku haluaa nähdä mekkoja kasvoilla, joku ilman kasvoja. Joku haluaa lukea vauvajuttuja, joku uranrakentamisesta. Loppujen lopuksi on vain bloggattava siitä, mikä koskettaa oman sydäntä eniten.
- Jotkut ihmiset ovat yllättävän uteliaita ja haluavat tietää juuri sen, mitä et kerro. Onpa minuun otettu puhelimitsekin yhtettä, vaikken tiedä jakaneeni numeroani missään? Silloin kyllä säikähdin.
- Vaikka kaikkea ei kannata jakaa julkisesti (minulle tällaisia asioita on esimerkiksi parisuhteen ja perheen intiimit asiat, vakaumukselliset kysymykset ja poliittiset kannat), voi jonkin inhimillisen henkilökohtaisen asian, surullisenkin jakaminen tehdä hyvää. Ihan itselle että lukuisille tuntemattomille.
- Tuntemattomat ihmiset voivat olla todella lämpimiä ja empaattisia, mutta mukaan mahtuu aina jokin tunnevammainen. On kummallista, että kasvottomana pystyy huutelemaan asioita, mitä naamatusten monikaan(?) ei kehtaisi. Omalla kohdallani edellämainitut lukijat ovat olleet kuitenkin ehdoton enemmistö. Olenpa löytänyt tätä kautta muutaman ystävänkin :)
- Bloggaaminen vie aikaa. Kunnon asiapitoisen tekstin kirjoittaminen vie helposti kolmisen tuntia. Päälle tietysti kuvien ottamiset.
- Siskoni sanoi muinoin, että taidan olla vähän turhamainen ihminen, kun bloggaan asukuvia. Myönnetään ;) Mutta en sentään harrasta facebook-selfietä. Lajinsa kullakin!
- Tällainen hieman vaihtoehtobloggaajakin voi jäädä materian kuristavaan koukkuun. Tai siihen tunteeseen, että aina pitäisi olla jotakin uutta. Se on kuristava vanne, jonka vaikutuksesta pitää osata pyristellä pois. Välillä se onnistuu ja välillä ei.
- On aina yllättävää, mikä postaus kerää kommentteja ja mikä ei. Joskus, kun on oikein mielestään panostanut juttuun, saattaa olla, ettei sitä hädin tuskin kommentoida. Välillä taas käy painvastoin. Tämä on minulle yhä mysteeri! Toki eiväthän kommentit välttämättä ole ihmisiä kiinnostaneen postauksen mittari, mutta bloggaaja ei välttämättä muuta palautetta saa.
Tässäpä oli vastauksia tällä kertaa. Jäljelle jäi vielä muutamia kivoja aiheita, joista tehdä kokonaisia omia postauksiaan. Kiitos kovasti kysymyksistä. Tämä oli minulle kiva juttu.
Oikein mukavaa ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!
