torstai 28. elokuuta 2014

Inspiroivia (ja järkeviä) äitiys- ja isyysblogeja?

Iltaista!

Haluaisin löytää lukulistalleni kivoja äitiys- ja isyysblogeja. Genreä on tosi vaikea kahlata läpi, joten suositukset olisivat paikallaan. Sillä ei sinänsä ole väliä, ovatko suosittelemanne blogit suosittuja tai pienempiä blogeja, mutta jonkunlaista järjen ääntä niistä olisi suotavaa löytyä. Toisaalta jokin omia mieltymyksiäni lähellä oleva elementti voisi olla kiva ( esim. vähän varttuneempi äitiysbloggaaja, akateemisuus, kiinnostus vintageen tai kierrätykseen ym.)

Kertokaapa löytämistänne helmistä! :)

Mukavaa illanjatkoa!

Ps. Kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille! Teitähän on liki kolmesataa :o. Lupaan olla muuttamatta blogiani nyt pelkäksi äidinmaitohuuruksi, mutta tietysti se elementti voi olla tavallista vahvempi tulevina kuukausina. Tietysti toivon, että ylipäätään ehdin ja jaksan bloggailla... Enpä ole ollut tällaisen muutoksen edesssä aiemmin, joten en tietenkään uskalla luvata yhtään mitään. Katsotaan, miten käy!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Pia & Paula äitiysmekko


Tervehdys!

Tässä raskauden loppumetreillä sain vihdoin haettua evakkopostista yhden raskausmekon, jota lienen käytän putkeen loput siistimpää pukeutumista tarvitsevat reissut.


Huusin noin kuukausi sitten tällaisen suomalaisen retromerkin Pia & Paula äitiysmekon. Sinänsä ajattelin, että ehkäpä mekko saattaa mennä vielä raskauden jälkeenkin, jos sitä kuroo tuosta vyötäröltä. Katsotaan nyt, haluaako sitä nähdä ainuttakaan raskauden aikana käyttäänsä vaatekappaletta vähään aikaan.... Kuitenkin mekko on mukavan graafinen; sopii jotenkin tähän syksyisempään  menoon.


 Asukuvien ottaminen alkaa olla aika vaikeaa ilman että näyttää jonkin sortin valaskalalta ;) Näytän ihan kaatuvan tuossa ekassakin kuvasssa, vaikka kädet ovat rennosti mekon taskuissa...

Eipä muuta tällä kertaa. Sivupalkin kyselyn osalta viedään viimeistä vuorokautta. Aika hyvinhän teitä lukijoita riittää huolimatta näistä elämäntilanteen muutoksista. Kiva huomata :)

Kuulemisiin!

tiistai 26. elokuuta 2014

Vauvahankintoja Turku-vinkin kera

Tervehdys!

Tänään postailen pikaisesti :)

Viikot ne vain vierivät... Huomenna poksahtaa jo viikko 39 käyntiin (HUI!), joten kaiketi ollaan raskauden siinä vaiheessa, että mikä tahansa on mahdollista. Onneksi eilisellä neuvolareissulla kaikki oli ok, vaikkakin vaavi nyt tietysti edelleen uhmakkaasti perätilassa.

Viikonloppuna saimme tehtyä viimeisiä puuttuvia vauvahankintoja. Ihanalta lukijaltani löytyi tarpeettomaksi jäänyt Hemnes-hoitopöytä (kiitos vielä kovasti!), josta teimme kaupat. Käväisimme myös ystävillä ja teimme kaupat sitteristä ja imetystyynystä (olipa kiva nähdä vielä livenä tässä ennen h-hetkeä!). Lastenhuone alkaa vihdoin muistuttaa ihan itseään, vaikkakin hoitopöydät ja muut on sinne vielä siirtämättä. Sänkykin pitäisi vielä koota ennen kuin vuodevaatteita voi silittää. Toivottavasti aika ei lopu nyt kesken...

Käväisimme myös turkulaisen lastentarvikeliikkeen OZ Babyn muuttomyynnissä jo toistamiseen. Ensimmäisellä kerralla mukaan tarttui imetysliivit ja itkuhälytin, nyt saimme hyvällä alennuksella vauvan hoitoalustan (tuo, missä on ihania elukoita) sekä kokoelman tuttipulloja. Päädyimme myyjän suosituksesta Chicco-merkkiseen tuttipullosarjaan, ja otimme muutamaa eri ikäisen vauvan kokoa ja vaihtosuita. Mukaan tarttui myös luonnonkuminen tutti ja maidonkerääjä (!?), joka oli ihan uusi juttu minulle. No, toivottavasti sille tulee käyttöä!


Kuten olen jo aiemmin monesti todennut, on lastentarvikebisnes ihan oman luokkansa kilpavarustelua ja hinnat sen mukaiset. Ozissa monet jutut olivat nyt muuton takia hyvässä alennuksessa, joten Turun seudulla asuvien lapsellisten kannattaa käydä vilkaisemassa, löytyisikö liikkeen valikoimista jotakin tarpeellista (ja minulle saa vinkata, jos ne vauvan leikkikaaret tulevat vielä jossakin vaiheessa aleen. Ne ovat niin suolaisen hintaisia vähän kaikkialla, että hirvittää...).

Muutenkin mielestäni OZin valikoima ja palvelu ovat olleet hyviä niinä neljänä kertana, kun myymälässä olemme käyneet. :)



OzBabyn muutto uusiin tiloihin koittaa syyskuun lopussa. Uusi osoite tulee olemaan Länsiportti, Viilarinkatu 1, Turku.

Oikeastaan haluaisin kysyä teiltä, että millaisia kori-, laatikko-, sivutelineviritelmiä te olette vauvan hoitopöytiin yhdistäneet? Pääni lyö tässä kohtaa tyhjää. H&M:n valikoimasta löytyy ainakin sellaisia kankaisia sivutelineitä, mutta olisiko muita vinkkejä jaettavaksi?

Mukavaa tiistaita kaikille!

maanantai 25. elokuuta 2014

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Huomenisia!

Ähäskutti, en nyt tietenkään ala paljastelemaan lapseni nimiä, en edes pohtimaan suosikkinimiäni täällä palstalla.  ;)

Pidän lapsen nimeämistä hyvin intiiminä ja yksityisenä asiana ja makuja on niin monta kuin ihmisiäkin. SIksi en ala täällä edes luettelemaan, millaiset nimet ovat suosikkejani tai inhokkejani. Nostamalla joitakin ylös ja mollaamalla toisia pahoittaisi automaattisesti aina jonkun mielen. Totean ainoastaan, että mielestäni jälleen kerran tytölle olisi ollut helpompi keksiä nimiä. Jostain syystä tytön nimi miehelläni ja minulla oli ollut jo vuosikausia mietittynä, mutta eipä vain pojan... Lisäksi pidän ohjenuoranani sitä, että en aio antaa lapselleni nimeksi mitään sellaista nimeä, joka toistuu alituisesti Hesarin ristiäispalstoilla tai vauvalehtien sivuilla, paitsi jollei se nyt satu olemaan jokin ikiaikainen oma suosikki.

Oikeastaan vaikeinta nimen miettimisessä on se, että nimet assosioituvat eri elämänhistorian kokeneiden ihmisten mielissä ihan eri tavoin. Jollekulle vanhan herttaisen ennen Suomen itsenäistymistä syntyneen sukulaisen nimi saattaakin tuoda mieleen naapurin kalapuikkoviiksisen insinöörin (heh, tutut - tästähän on keskusteltu). Toisaalta, vaikka oman tai puolison suvun perinnenimien joukosta voi bongata tosi kivojakin nimiä, ei koskaan tiedä, millaisen reaktion nimen kuuleminen aiheuttaa sukulaisissa. Voihan olla, että nimi, johon sitä kantanut ihminen assosioituu ei olekaan ollut kovin mukava. Vanha sanontahan sanoo, ettei nimi miestä pahenna, mutta toisin päin saattaakin olla ihan totta... Siksipä, vaikka toki vanhemmat ovat ne, jotka valitsevat nimen, on mielestäni paikallaan pieni hienotuneisuus vanhempia sukupolvia kohtaan, jos suvun historia on jossain määrin selvillä.

No, jos en oikeita nimiä täällä paljasta, voin hieman kertoa poikaisen omalaatuisista työnimistä. Olettekin ehkä huomanneet, että käytän täällä blogissa välillä vähän hassusti väännettyjä sanoja. Osa on varmasti ihan kirjoitusvirheitä, mutta esim. poikainen on nimitys, jota käytämme ihan oikeasti pikkuisesta ;)

Kuva Ikean sivuilta.

Lisäksi käyttöömme on vakiintunut niinkin kummallinen ilmaus kuin Maatta. Meille kaikki alle kolmivuotiaat eli vauvat ja taaperoikäiset ovat maattoja. Nimitys sai alkunsa aikoinaan, kun mieheni alkoi naureskella Ikean hauskalle Mata-nimiselle taaperoiden sammakkoiselle ruokailusetille. Mietimme, että tuttavapiirissä on jo niin paljon lapsia, että pitäisikö itsekin varustautua vierailuiden varalle ;) Jostain kumman syystä nimitys vain jäi käyttöön, ja mieheni ei ole lastaan vielä miksikään muuksi oikeastaan kutsunut. Itse olen taivutellut sanaa taas vähän eteenpäin erilaisiin hellittelymuotoihin, mutta mitään perus masuasukkinimityksiä meillä ei ole käytetty ;)

Jalkapallon MM-kisojen aikaan poikainen möyri mahassa kovasti, joten keksin vielä yhden lempinimen - Mourinho. Kyseessä taitaa olla ihan oikea portugalilaisen pelaajan nimi, ja sopihan se hyvin tämän kesän latinoteemaan. Tosin, kisoja katsoessa tuttavamme saivat myös päähänsä auttaa meitä nimenvalinnassa perin mielenkiintoisella tavalla - he sanoivat, että nimetään vauva seuraavan maalintekijän mukaan. Jep. Peli taisi olla kahden latinomaan välinen. Maalin teki tietysti Ángel Fabián di María... Mitenkähän istuisi ihan tällaisen suomalaisen sukunimen kanssa :D

No, tällaista keveämpää hassuttelua tällä kertaa. Niin, ja jos Herra Råtalta kysyttäisiin, niin poika pitäisi nimetä Maradonaksi. Syyn tähän olen kertonut jo neljä vuotta sitten :D

Laitetaanpa loppuun vielä jyrsijän valinta päivän biisiksi. Onhan siinä mukana omakin suosikkini eli Heikki The Koirakaveri :D Mukavaa alkuviikkoa!

Ps. Sivupalkin kysely jatkuu vielä muutaman päivän :)

perjantai 22. elokuuta 2014

Uusi banneri kerran neljässä vuodessa :)

Tervehdys!

Mies otti minusta kesällä muutaman kerran masukuvia. Hän ei ole niitä ehtinyt työkiireiltään muokata, joten en viitsi niitä nyt enempää vielä blogiin laittaa. Halusin kuitenkin muuttaa banneria nyt ennen kuin pikkuinen syntyy ja muokkailin nyt yhtä kuvaa huvikseni niin, että sen saattoi laittaa tänne banneriksi.

Ehkä tällaisen muutoksen voi tehdä kerran neljässä vuodessa ;) Häiritseekö lohenpunainen tausta vai kokeilenko jotakin muuta väriä?

torstai 21. elokuuta 2014

Hautajaiset

Eräs vaikea aihe pienen poismenon suhteen on vielä kirjoittamatta. Tätäkään en olisi pystynyt käsittelemään yhtään aiemmin. Nyt on kuitenkin sen aika.

Reilu viikko vuoden takaisen synnytyksen jälkeen koitti päivä, jota olin alkanut jo sairaalasta paluun jälkeen jännittää. Oman lapsen hautajaiset - kuka sellaista haluaa kokea?

Minua oli psyykattu ja vakuutettu siitä, että yleensä vanhemmat peloistaan huolimatta kokevat tilaisuuden rauhallisena ja levollisena. Se on tilaisuus, jossa puhdas, puhdistava suru voi virrata läpi kehon.

Ahdistavimmaksi koinkin etukäteisvalmistelut. Hautajaisethan olisivat hyvin pienimuotoiset - vain minä, mieheni ja pappi. Koska kyseessä ei ollut kuin noin puoleenväliin edennyt raskaus, emme kokeneet että esimerkiksi isovanhempien tulisi olla paikalla. Ehkä ahdistavimmat hetket koinkin valitessani hautajaisvirsiä ja miettiessäni, mitä pikkuisen mukaan viimeiselle matkalle laitettaisiin.

Lainasin anopiltani CD:n, jossa oli lasten laulamia virsiä. En päässyt alkua pidemmälle, kun jo itkin niin, etten kuullut musiikkia. Lopulta sain kuitenkin valintani tehtyä. Hautajaismusiikiksi valikoituivat virret Ystävä sä lapsien ja Maan korvessa kulkevi lapsosen tie eli Suojelusenkeli. Meille oli suositeltu jonkin muiston laittamista arkkuun pikkuisen viimeiselle matkalle. Päädyimme laittamaan valokuvan meistä - isästä ja äidistä - ja kuvan taustalle kirjoitin sen kertosäkeen Prinsessalle -kappaleesta. Kirjoitin myös, kuinka paljon äiti ja isä rakastavat pientä tyttöään ja että lupaamme muistaa hänet aina.

Mutta sitä raitapaita pupua en pystynytkään laittamaan etukäteissuunnitelmistani huolimatta viimeiselle matkalle. Ahdistuin asiasta naurettavan paljon. Lapseni kyllä tuhkattaisiin, mutta ajatus pehmopupun polttamisesta tuntui vieläkin pahammalta. Nyyhkin, että millainen äiti evää lapseltaan ainoan pehmolelun. Sitten keksimme mieheni kanssa järkevän selityksen - jääköön pupu muistuttamaan perhettämme pienestä. Ehkä se voi kertoa tuleville lapsille isosiskosta.


Hautajaispäivä koitti, no, aurinkoisena ja lämpinämä. Pysähdyimme kirkkomaan kupeen kukkapuotiin ostamaan hautajaiskukkaa. Mieheni kävi sen ostamassa ja liikutuin uudemman kerran. Hän oli valinnut kauniiin ison vaaleanpunaisen ruusun. Ihana mieheni, ihana isä...

Sairaalan kappelissa pappi otti meidät vastaan. Siinä se lepäsi, pieni ei paljoa kenkälaatikkoa suurempi arkku. Pappi sytytti kynttilän. Seremonia alkoi valitsemallani virrellä. Pienen hautajaiset etenivät normaalin hautajaisliturgian mukaan. Minulle tämä oli tärkeää. Koin, että lapseni noteerattiin ja tunnustetiin oikeaksi IHMISEKSI siinä missä muutkin.

Meitä jäljelle jääneitähän varten hautajaiset ovat. Itselleni äitinä kristillinen siunaus viimeiselle matkalle oli luontava valinta. Toivon, että myös uskonnottomille on tarjolla jokin korvaava tilaisuus, sillä nyt kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, että tragedian edessä pysähtyminen ja sen tajuaminen vaatii tällaista seremoniaa. Se auttaa jatkamaan elämässä eteenpäin. Tämä oli myös papin sanoma. Tilaisuuden lopuksi hän siunasi meidät ja lausui lähettävänsä meidät ELÄMÄÄN. Sitä pienikin varmasti tahtoisi.

Minua lohdutti kovasti ajatus siitä, että pieni tuhkattaisiin muiden samanlaisten kanssa. Hän ei lähtynyt täältä yksin. Kovin montaa kertaa en ole käynyt muistolehdossa. Toisaalta pikkuiseni on enemmän sydämessäni kuin jossakin tietyssä paikassa. Mieluummin sytytän kotonani kynttilän tai katselle pakkasyönä tähtitaivasta ja lausun rukouksen pikkuiseni muistolle.

Koen, että tämän postauksen myötä ympyrä on sulkeutumassa. En kuuna päivänä olisi uskonut, että julkisesti kertoisin pieneni tarinan näin yksityiskohtaisesti. Nyt, kun olen sen tehnyt, se tuntuu vapauttavalta ja puhdistavalta, olen kuitenkin luontainen kirjoittaja ja osaan näin ilmaista itseäni parhaiten. Näin pienen elämästä jää myös jälki; hän on ollut todellinen.

Toivon, että tästä eteenpäin voin katsoa lopullisesti eteenpäin. En siis ehkä koe tarvetta kirjoitella enempää pienestä. Se ei tarkoita, että hänet olisin unohtamassa, mutta mielestäni blogin kannalta kaikki olennainen on nyt sanottu. Pieneen liittyvät postaukset löytyvät kategorian/tagin suru alta. Jos tiedät jonkun läheisesi, joka kamppailee vastaavien kokemusten kanssa, voit ohjata hänet lukemaan noita tuntemuksiani. Toivottavasti ne voivat toimia lohdutuksena ja myötäelona vastaaviin tilanteisiin joutuville.

Ps. Tuossa sivupalkissa on jälleen pieni kysely. Osallistukaahan ja antakaa palautetta, jos kysely ei taaskaa toimi!

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kysynpä vaihteeksi teiltä, oi mammat!

Huomenisia!

Pari pikaista kysymystä:

1. Olisiko kenelläkään Turun tienoilla asuvalla halua luopua korvausta vastaan Ikean Hemnes-sarjan hoitopöydästä? Ystäväni ovat sitä kovasti suositelleet, mutta mallihan ei ole enää myynnissä Ikean mallistossa.

2. Nyt on syksyisten imetysvaatteiden metsästyskausi käynnistetty! Suositelkaapa teidän mielestänne kestävimmän laatuisia (käytettyjä metsästän) imetyspaita, -tunika ja mekkomalleja. Itse olen katsellut nyt hieman Boob-merkin paitoja. Mikä koko suosikkimerkissänne kannattaa valita verrattuna normaalivaatteisiin? Onko esim. S-koko hyvä 36-kokoiselle (tuhdilla rintavarustuksella oletettavasti...)?

Mukavaa päivänjatkoa!

Tänään on tiedossa perhevalmennuksessa imetystietoutta. Odotan korvat höröllä ;)

 Edit. Ps. Lisäsin tuohon sivupalkkiin pienen kyselyn. Olen aika ulalla, miten tästä eteenpäin, joten vastatkaahna, jos viitsitte :)

tiistai 19. elokuuta 2014

Syysballerinavinkki nopeimmille


Kaksi viimeisintä päivää on mennyt totaalisen uupumuksen ja itkuherkkyyden vallassa. Alkaahan tämä raskaus oikeasti ollakin jo melko loppusuoralla (mikä ilmenee turvotuksena, lisääntyneenä aamuyövalvomisena, verikokeissa ramppaamisena), mutta sen lisäksi, kun kyseessä ei olekaan mikään täysin normi raskaus ja valintoja on jälleen täytynyt tehdä (viimeksi äsken puhelimessa lääkärin niin toivoessa sen enempää miettimättä sektion ja perätilasynnytyksen väliltä), niin paukkuja ei tunnu löytyvän enää ylimääräiseen.

Teen näitä postauksia siis jos jaksan ja ei kannata ihmetellä, jos kommentteihin vastaaminen venyy. Korostan kuitenkin, että ihan positiivisella mielialalla tässä ollaan liikkeellä. Vauveli on vahvasti elossa, vaikkakin nyt sitten ilmeisen päättäväisesti pystypäin. :) Päädyin nyt sitten siihen perätilasynnytykseen, kun poikainen on ainakin tällä hetkellä täydellisessä perätilassa ja äidin lantion luut magneettikuvauksen perusteella sekä vauvan koko näyttäisivät tällaisen synnytyksen mahdollistavan. Ihmettelin hieman, että omalla kohdallani kääntöyritykseen ei sitten päädytty, mutta en nyt ruennut sitä varta vasten vaatimaankaan, sillä huomenna starttaa jo rv 38.


Pieni vinkki kuitenkin kivoja syyskenkiä (esim. siisteihin sisätöihin) etsivälle. Kerroinkin joskus tuossa joitakin viikoja sitten ostaneeni Aleksin alesta tosi hyvät nupukkiballerinat. Maksoin niistä silloin jotain päälle 50 e, mutta nyt alennusta oli lisätty ja kengät sai n. 35 eurolla. Mielestäni ballerinojen malli sopii hyvin vähän rintavammallekin jalalle ja niissä on tavallista vahvempi pohja. Silti malli on ihan mukavan siro ja värit, kuten tuo sininen, sopivat hyvin syyskäyttöön. Turussa kenkiä, varsinkin sinisiä, löytää vielä keskustan Aleksista, Skanssissa niitä ei ollut. Muista paikkakunnista en sitten tiedä :) Itse ostin kengät koossa 38, vaikka yleensä kokoni on ollut 37. Mennee nyt sitten tämän lisääntyneen turvotuksen piikkiin, joka tässä yhdeksännellä kuulla on ilmaantunut (onneksi siis melko myöhään) riesakseni.

Mukavaa illanjatkoa!

maanantai 18. elokuuta 2014

Siwa on selvää säästöä! :D

Tervehdys!

Joskus sattuu niin hassuja arjen juttuja, että ihan naurattaa. Juu, yllätimme itsemme miehen kanssa jälleen hamstereina ja parasta on se, että missä - no lähi-Siwassamme :D

Paikka oli menossa remonttiin ja haettuani samassa tilassa toimivasta postista pakettia, huomasin, että jaahas, täällähän on lähes kaikki tuotteet 30 % alessa. Hyllyssä oli esim. noita ensivaippoja kolme pakettia... hmmm... En tiennyt noista perus vauvajutuista vielä mitään, mutta mietin pitäisiköhän napata mukaan... Sitten myyjä kertoi, että viikonloppuna kaikki on 50 % alessa. Äh, no odotellaan...

Päivää myöhemmin ajettiin kaupan ohi ja sanoin miehelle, että nyt tuolla pitäisi käydä. Näin heti, että NYT on hinnat laskettu - 50 % ! Ryntäsin hullun kiilto silmissäni ekana vaippahyllylle ja voi surku ja onni! Ensivaipat oli yhtä pakettia lukuunottamatta myyty. Nappasin sen ja aloin tutkia, että mitäs muuta täällä on jäljellä...  ... Äkkiä ennen kuin muut ehtisivät nappasin hyllyltämyös vähän isompien babyjen vaippapaketin, vauvaöljyä, pullon ja tutin, kun niitäkään ei vielä ole.  Kai tuo Ainu nyt ihan kelpo merkki on..


Vauvajuttujen jälkeen alettiin hamstrata muuta: teetä, pussikahvijuomia, säilykemandariineja, juustoa, Gilleten Venus vaihtoteriä, laastaria, risifrutteja, dippijauheita, lihapullia, salaatinkastiketta, pakastemustikoita, pyykkipoikia...

Uskomatonta! Kerrankin Siwassa oli halpaa. Se 30 % ale laski tuotteiden hinnat ehkä samalle tasolle kuin isommissa kaupoissa, mutta nyt puoleen hintaan tuotteet olivat jo oikeasti halpoja! No, kerran elämässä näinkin. Ihan Herra Råttamainen tuuri :D

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Raskauskynähame kolmella tavalla


Sunnuntaista!

Kiitos vielä tosi paljon edellisen postauksen kommenteista! Vastaan teille henkilökohtaisesti kaikille, kunhan ehdin. Sain paljon ajattelemisen aihetta, ihan uusiakin näkökulmia tuohon päättömänä bloggaamiseen. Ehkäpä on tosiaan niin että blogin intiimi tunnelma saattaakin säilyä nimenomaan siksi, että kasvojaan ei näytä. Tällöin myös ainakin osalta julkisuudelta ja niiltä pelottavan kuuloisilta kuvakaappauksilta tulee vältyttyä, vaikkakin yllätyin myös siitä, kuinka moni henkilöllisyyteni on saanut selville.

Lisäksi anonyymiys luo sellaisen universaalin vaikutelman. Vaikka bloggaan persoonallani ja olen kertonut henkilökohtaisia tuntemuksia, ovat tietyt aiheet kuitenkin yleismaailmallisia ja monia koskettavia ja pyrkimykseni on kuitenkin tietyllä tapaa olla asiakeskeinen. Esimerkiksi keskenmenoista ja kohtukuolemista olisi hyvä puhua enemmänkin julkisuudessa, jotta tabut aiheen ympäriltä hälvenisivät ja niitä kokemattomat ihmisetkin ymmärtäisivät, millaisista mullistuksista ihmisen elämässä on kyse. Toisaalta omasta tyylistä bloggaaminen on varmasti omalla tapaa egoistista ja pinnallista, mutta toisaalta kun omasta tyylistä tykkää ja muotibisnestä ilmiötä ei pakoon  tässä maailmassa pääse, voi tähänkin genreen antaa oman panoksensa tuomalla vähän erilaisen näkökulman kulutukseen ja vanhan arvostamiseen.

Ja tästä aasinsiltana tämänpäiväiseen aiheeseen. Ajattelin nyt ryhdistäytyä ja vinkata vielä ennen jakautumistani, miten monikäyttöinen ja hyödyllinen raskausajan vaatekappale trikoinen raskauskynähame on! Tälla tavalla tekemistä keksimällä myös saan hetken helpotusta jatkuvasti päässäni kiertäviin pelkoihin siitä, mitä ensi viikolla tapahtuu. Pikkuiseni on tosiaan yhä perätilassa ja seuraavaksi on vuorossa magneettikuvaus. Sitten sitten arvioidaan mahdollista synnytystapaa ja kääntöyritystä. Ja en vielä todellakaan tiedä, mihin päädyn. Haluaisin vain saada tällä kertaa elävän lapsen ja välttää tietysti riskejä viimeiseen asti. Mutta kun en voi tietää, mitä riskit milloinkin kenenkin kohdalla ovat...

Mutta hameasiaan. Oma raskaushamoseni löytyi ihan uutena turkulaisesta OZ Babysta. Se on Mamalicious-merkkinen ja kustansi vähän päälle 20 euroa. Tätä mallia ei ehkä enää löydy, mutta eiköhän raskauskynähameita ole äitiysvaatemerkkien valikoimissa ympäri vuodenkierron.

Minulta kyseltiin taannoin, osoittautuiko tämä kevätjuhliin käyttöön ottamani vaatekappale hyödylliseksi nyt raskausaikana. Vastaan, että kyllä ja ei. Hameessa ei ole mitään vikaa, ja jos olisin ollut esim. jouluvauvan odottaja, tämä hame olisi ollut varmasti raskausajan työasujen kulmakivi.  Oma raskauteni ajoittui kuitenkin siten, etten ole tarvinnut tällaisia casual-vaatekappaleita ihan hirveästi, koska kesälomalla olen ollut paljon kotosalla enkä ihmisten ilmoilla. Lisäksi säät muuttuivat niin radikaalisti kuumiksi kesäkuun jälkeen, ettei tällaiseen hameeseen oikein tehnyt mieli pukeutua. Ehkä tässä ilmojen viiletessä ehdin kuitenkin muutaman kerran hametta vielä käyttää. Uskoisin myös, että tämä saattaa toimia ihan raskauden jälkeenkin sekä tietysti mahdollisisssa tulevissa raskauksissa :)

Harrastan päivän asukuvissa yleensä ihan autenttisia käytössä samaisena päivänä olleita asukokonaisuuksia, mutta nämä seuraavat kuvat ovat kyllä edellä mainituista syistä lavastettuja ihan teitä varten. Toivottavasti joku raskauden alkuvaiheessa oleva saa näistä nyt vinkkiä! Pahoittelen turvonneita potkiani, mutta en jaksanut verhota niitä nyt sukkahousuihinkaan :) No, ei kai odottava äiti nyt pienistä kauneusvirheistä törkykommentteja saa ;)

Asu 1.


Musta raskauskynähame on siitä hyvä vaatekappale, että siihen voi yhdistää oikeastaan millaisen tahansa yläosan. Löysin kaappieni kätköistä vähemmälle käytölle jääneen Zaran perhoshihaisen ja -kuvioisen paidan, joka sattui vielä laskeutumaan masuni päälle. Paita oli kyllä hieman haasteellinen kuvattava ja ylipäätään omalle kropalleni sopii näköjään tässä raskausaikanakin paremmin se, että paidan helma on hameen sisässä. Mutta kannattaa testailla. Jos on oikea von Koipelin - toisin kuin minä - niin ehkä tällainen paita hameen päällä yhdistelmä on tosi hyvä!


Asu 2.

Sitten hieman syksyisempiin tunnelmiin. Piukean kynähameen kanssa kannattaa hieman löysähkö yläosa. Näin on toki raskausaikana ihan pakkokin tehdä ;)

Olin iloinen, kun tämä ikivanha Lindexin paita mahtui hyvin ylleni ja näytti tosi hyvältä itse asiassa hamosen kanssa!


 Luulen, että jos laskettu aika olisi ollut yhtään myöhemmin, tällä olisi ollut kovastikin käyttöä!

Asu 3.

Vielä Ihana Kirppiksen satoa... Tämä Zaran paitapusero löytyi kyseisestä paikasta kolmella eurolla.


Muutenkin mahan kasvaessa pieniharteisen ihmisen on hyvä lisätä yksityiskohtia vartalon yläosaan kuvioiden ja korujen muodossa. Tätä asua pääsi koristamaan viime syksynä voimakorukseni ostama Helene. :)


Olisiko teillä lisävinkkejä, kuinka toteuttaa raskausajan asukokonaisuus kynähameella?

 Mukavaa sunnuntain jatkoa!

perjantai 15. elokuuta 2014

Kasvoton

Tervehdys!

Huomaan palaavani vähintään kerran vuodessa pohtimaan kestoaihettani, nimittäin kasvottomana bloggaamista.

Kasvottomuus oli melko yleistä siinä vaiheessa, kun aloitin bloggaamisen. Monet lifestyleblogin pitäjät, ihan tyylibloggaajatkin, saattoivat joko leikata tai sutata kasvonsa anonyymiuttaan suojellakseen.

Siinä vaiheessa, kun kaupallisen yhteistyön mahdollisuudet alkoivat lisääntyä moni luopui anonyymiydestään ja tavaksi tuli brändätä oma nimi bloggaajana. Tietenkään kyse ei ole ollut pelkästään tästä vaan kyllähän omalla naamallaan bloggaamisesta on myös esteettinen hyöty. Kuvat ovat tunnelmallisempia ja välittävät fiiliksiä enemmän kuin rumat suttaukset tai jatkuva sensurointi. Monet (ehkeivät tämän blogin seuraajat, mutta muut) pitävätkin yhtenä blogin seuraamisen edellytyksenä kauniita kokonaisia kuvia.

Viime aikoina kasvottomuus on vaivannut minua taas. Olen esteettinen ihminen ja toivoisin voivani blogata kauniimmin. Toisaalta olen havainnut, että jotkin ihan fiksutkin yhteistyökuviot voivat jäädä toteutumatta, kun ei halua paljastaa nimeään tai kasvojaan. Esimerkiksi Kierrätyskeijukamppanjalle olisi ollut kiva saada lisähuomiota ja olen toki miettinyt, että kyllä tästä 12 kuukauden raskausputkestakin voisin kertoa kasvoillani ja nimelläni, jos nyt tässä käy hyvin.

Mutta, mutta... se harmaan anonyymiyden armollinen suoja. Voin kulkea räkä poskella kaupungilla ilman meikkiä, olen uskaltanut kertoa vähän intiimimmistä tunteista, pohtia koulumaailman menoa yleisellä tasolla. En tiedä, olisinko uskaltanut tehdä sitä, jos olisin esiintynyt omalla nimelläni. Kuvittelen ainakin, että tietyillä aloilla työnsaanti saattaa jopa vaikeutua tällaisen harrastuksen takia, vaikka lähellekään mitään laitonta ei tekisi. Pappeja, poliiseja, lääkäreitä ja opettajia kun tuntuvat koskevan vähän muut lainalaisuudet kuin muita kansalaisia. Vai kuvittelenko vain?

Kuitenkin taas on tuntunut siltä, että olen valitsemani tien vanki. En pysty kehittämään blogiani eteenpäin. En ole kuitenkaan varma, että uskaltautuisinko harmituksestani huolimatta blogikaapista ulos, sillä pelkään sitä pientäkin mahdollista räyhähenkistä lukijavähemmistöä, joka voisi tehdä bloginpitäjän elämästä julkista riistaa.

Mutta mihin vaihtoehtoon päätyisinkin, on yksi asia varma - lapseni kasvoja ei blogissa nähdä ikinä.

Ps. Lukijani, oletko sinä etsinyt tarkoituksella tietoja minusta? Saitko identiteettini helposti selville? Mietin vain, että jos sen saa, mitä järkeä kasvottomana bloggaamisesta ylipäätään on...

tiistai 12. elokuuta 2014

Snifi snifi röh röh (ja lastenlauluista)!


Tiistaista!

Toivottavasti ahneus ei nyt käy lankeemuksen edestä... Otin nimittäin käyttöön sisustustyynyn, jonka alunperin ajattelin tuovani tuliaiseksi jollekulle perheenjäsenelle Lontoosta. Mutta emme raskineetkaan nyt luopua siitä. Emo Röh ja porsas Snifi päätyivät nyt sitten sulostuttamaan omaa olohuonettamme ja ehkä joskus tulevaisuudessa kenties poikaisen huonetta? Aika eläimellistä menoa ;) Pikkuiselle on tiedossa jo oravi-opetustaulu, keinulampas ja pullero pesukarhu :D


Tyyny löytyi muuten samasta ihanasta Greenwichin sisustusliikkeestä Lush Designsista, josta tein aiemmin kevättalvella postauksen. Olohuoneen sivupöydällä näkyvä kettupurkki on samasta liikkeestä ja ne valaisimet jäivät kaihertamaan mieltä... Olisi ihana, jos joskus poikaisen huonetta koristaisi tuon merkin valaisin.


En tiedä, kuinka paljon te muut odottavat/ odottaneet äidit olette jutelleet vauvelille. En itse ehkä olen kaikista ahkerin juttelija, mutta lauleskella olen yrittänyt. Olen pidättäytynyt 4-5 kappaleessa, jotta ne mahdollisesti jäisivät pikkuisen mieleen. Oma biisilistani on ollut Ihme ja kumma, Maailma on niin avara pikku-Lauri (oman pojan työnimellä), Jumalan kämmenellä ja Ih-hah-haa. En nimittäin oikein kunnolla ole muistanut ulkoa mitään kehtolaulua. Mitä te olette lauleskelleet? Vielähän jonkin kappaleen voisi ottaa listalle :)

maanantai 11. elokuuta 2014

Alles Gute Vintage


Maanantaista!

Vihdoin viimein ehdin taas tänne kirjoittelemaan :)


Jo kesän alussa päätin, että jos tänä kesänä on jostain syystä aikaa vain yhteen kesäretkeen, niin se tehdään tällä kertaa Sauvoon, vintage-paratiisiin nimeltä Alles Gute Vintage. Olin haaveillut visiitistä itse asiassa jo viime kesänä, mutta siitä tietämästänne syystä retki jäi haaveeksi.


Tuossa nelisen viikkoa sitten olimme palaamassa Helsingin minireisulta ja ehdotin miehelleni, että mitä, jos poikettaisiin samalla nyt siellä vintagepaikassa. Samalla voisimme toteuttaa toista mieliharrastustamme eli pääteiltä poikkeamista ja maisemien ihailua Salosta Halikon ja Angelniemen suuntaan. Rakastan erityisesti vähän piilossa olevien rannikon maisemien ihailua ja reittivalintamme ei pettänyt meitä tälläkään kertaa :)


Alles Gute Vintage sijaitsee osoitteessa Järvenkyläntie 844 21570 Sauvo. Se on auki näin kesäisin joka päivä 10:00-20:00 ja omistajien mukaan jatkossa myös talvellakin. Myymälä sijaitsee hauskassa maatilan piharakennuksessa, jota on vaikea kuvailla. Antaa ennemmin kuvien puhua puolestaan ;)


Liikkeessä on myynnissä vanhoja huonekaluja, valaisimia ja koriste-esineitä ja aurinkoisina päivinä löytöjä voi tehdä pihamaaltakin.


Tildaahan kiinnostavat tietysti erityisesti vintagevaatteet. No, noin laajaa valikoimaa en ole tainnutkaan vielä Turun seudulla tavata. Erityisesti miestenvaatepuoli oli suorastaan mykistävän suuri! Puoliskonikin, joka on meistä se vähämmän retroilua harrastava osapuoli, innostui tutkailemaan muun muassa paikan nahkatakkivalikoimaa. Sopiva olisi varmasti löytynyt, mutta mies suostui kuuliaisesti toimimaan tällä kertaa kuvausvastaavana ;)


Alles Gute Vintage myy vanhoja vaatteita ja asusteita aina 1800-luvun puolelta viimeisimpiin retrovuosikymmeniin.


 Itseäni tietysti kiehtovat eniten 1940-1970-lukujen vaatteet, mieluiten luonnonmateriaalisina.


Koska vyötäröni huitelee nyt vähän pyöreämmissä sfääreissä, ajatukseni oli alunperin vain tutustua liikkeeseen ja tulla joskus raskauden jälkeen sitten paremmin etsimään mahdollisia löytöjä itselleni.  Alles Gute Vintagen asiantunteva rouva sai minut kuitenkin vakuuttuneeksi muutamasta hankinnasta.

Ostin itselleni ensinnäkin yli 70 vuotta vanhan vahvaa valkoista puuvillaa olevan alusmekon/yöpaidan virkattuine pitsireunuksineen. En ymmärrä, miten niin vanha kangas voi olla kestävämmän ja laadukkaamman oloista kuin mikään sen jälkeen kohdalle osunut kangas! Mekon voi kuulema vaikka keittää. Monet ovat hankkineet kyseisiä alusmekkoja ihan kesämekoiksi ja voisin itsekin kuvitella jatkossa sitä siten käyttäväni. Minulla ei ole mekosta tähän hätään hyvää kuvaa, mutta katsotaan, voisiko sen joku päivä jotenkin esitellä. Ostin myös USA:ssa valmistetun 1940-luvun pellavamekon mielettömän hienoine intiaanikirjailuineen. Siitäkään en viitsi puhua sen enempää tässä vaiheessa; mekko meni nipin napin päälle kuukausi sitten, nyt en edes yritä tunkea sitä ylleni :D


Kolmas bongaukseni oli ihan omani. Tiedätte himoni 70-luvun puuvillaisiin maksimekkoihin. Nyt kokoelmani täydentyi vuoden 1977 Marimekolla. Se menisi nyt ihan raskaudenkin aikana, mutta näytin ottamissani kuvissa ihan muumilta, joten tyydytään tähän liikkeessä otettuun esittelykuvaan ;) Tietääkö kukaan Marimekko-spesialisti, mistä kuosista tai mallista on kyse? Olin yllättynyt, että löytyi näinkin hyvin väreihini sopiva 70-luvun mekko :)

Suosittelen lämpimästi poikkemaan Sauvossa Alles Gute Vintagen pääkallonpaikalla tai tarkkailemaan heidän facebook-päivityksiään erilaisisat tapahtumista, joissa he ovat mukana.

Mukavaa viikonalkua kaikille :)

perjantai 8. elokuuta 2014

Runsaudensarvessa


Tervehdys!

Tässä sitä kuulkaa ollaan - jo toista päivää äitiyslomalla!

On kyllä ihan uskomaton fiilis :) Tähän etappiin on tuntunut matkan varrella olevan paikoin loputon suo rämmittävänä enkä välillä edes uskaltanut uskoa, että pääsen tänne. Mutta päästiin - poikainen ja minä :)

Bloggailu on kyllä jäänyt vähemmälle, mikä johtunee useammasta tekijästä. Toki edellisen pienen poismenon vuosipäivän tienoihin en oikein jaksanut postailla. Vielä suurempi tekijä on kuitenkin ollut tämä helle. Aluksi se oli pari viikkoa ihan ok, mutta nyt viimeisimmän kolmen viikon ajan se on ajanut minut yhä useammin vaaka-asentoon. Olen nestetankannut, nukkunut kolmen tunnin tajuttomuuspäiväunia, ottanut vilentäviä suihkuja monta kertaa päivässä ja harrastanut nudismia. Ei siis pahemmin ole ollut päivän asuja, joita kuvailla ;)

Toki oman jännityksensä aihettaa nyt tuo todettu ja todennettu perätila. Yritän olla ajattelematta asiaa liikaa. Viikon päästä ollaan viisaampia ja toivottavasti tietoisempia siitä, syntyykö meidän vaavi alatiesynnytyksellä vai sektiolla. Paljon kiitoksia kaikille, jotka kerroitte omanne tai lähipiirin kokemuksia perätilaodotuksista!


Tässä jossain vaiheessa tajusin, että kuumuudesta ja jännittävistä käänteistä huolimatta on parempi puuhailla jotakin pientä joka päivä. Sellaiselta sopivalta haasteelta tuntui siirtyä omien vaatekuormien järjestelyn jälkeen vihdoin pikkuisen garderoopin pariin. Olen pessyt tähän mennessä jo SEITSEMÄN koneellista pikkuruisia vaatekappaleita, joista tuskin puolta koneellista on itse hankkimiani vaatteita. Kiitoksia mielettömästi ystäville ja tutuille niin blogista tietoisille kuin tietämättömille - olette lahjoittaneet poikaiselle valtavamman vaatevaraston kuin hänen mutsillaan on :D
Olen pessyt tähän mennessä 60 asteessa jo valkoisen, ruskean, sinisen, vihreän ja punakeltaisen koneellisen. Yllä on valkoiset 40 asteessa pestävät vaatteet... Lisäksi olen pessyt jo yhden koneellisen harsoja ja lakanoita. Niitä vissiin sitten vielä ainakin yksi lakanakuorma tämän jälkeen, kunnes siirryn makuupusseihin... Sitten on vielä jäljellä pari koneellista värikkäitä 40 asteen vauvanvaatteita.

Onneksi tiedän jo nyt yhden kohteen, jolle lahjoittaa vaatteita. Ei ollut tarkoitus ryhtyä hamsteriksi, mutta aluksi sitä vain otti kiitollisena vaatenyssäköitä vastaan kunnes tajusi, että vauvanvaatteisiinkin voi hukkua :D

Siis, ainakin te minut henkilökohtaisesti tuntevat: emme tarvitse enää yhtään 60-70 senttisiä vaatteita (ks. ylempi laatikko)! Antakaa rahat vaikka nälkäpäiväkeräykseen tai leipokaa vaikka pikkuleipiä, jos tulette vauvan syntymän jälkeen käymään ;)
 

Pienempiä 50 senttisiä vaatteita on kohtuullisemmin ja jossain vaiheessa aloin jo miettiä, pitäisikö niitä ostaa  hieman lisää? Kauanko vauva on ylipäätään sellainen 50-56 senttinen? Erityisesti mietityttää se, kuinka monet sellaiset tumpulliset bodyt tarvitsee ensimmäisen kuukauden ajaksi? Mutta kai nyt noin neljillä potkuhousuilla ja kuusilla bodyilla pärjää? Ehkä niitä on hieman enemmänkin...Mitä mieltä olette?

Kaiken kaikkiaan poikaisen vaatehankinnat ovat olleet loppujen lopuksi aina tavalla tämän vuoden kierrätyskeijuhaasteen mukaisia. Lisäksi olemme saaneet omaksi tai lainaksi tai tulemme ostamaan käytettyinä matkasängyn, kantoliinan, kantorepun, sitterin ynnä muuta tarpeellista. Uutena olemme ostaneet oikeastaan sängyn, sillä toiset isovanhemmat halusivat ehdottomasti hankkia sellaisen. Itse ostimme taannoin sen Tripp trapp-tuolin.

Uutena taidamme ostaa vielä hoitopöydän sekä itkuhälyttimen - joo ja mamma hankkii toki niitä imetysliivejä ;) Lisäksi äiti katselee jo nyt ahkerasti käytettyjen imetysmekkojen markkinoita. Jos haluaisit kaupata oman vanhan Tildan tyylisen ja kokoisen mekon minulle, ota rohkeasti yhteyttä s-postini kautta!  

Onko imetysmekoilla muuten joitain muita myyntifoorumeita kuin tori.fi ja huuto.net?

Tällaisia turinoita tällä kertaa ja seuraava postaus valmistunee jo ihan lähipäivinä ja lupaan, ettei se liity näihin vauvelijuttuihin ;)

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

tiistai 5. elokuuta 2014

Ajatuksia uudesta H&M-kuvastosta

Tervehdys!

Viime viikolla postilaatikkoon tipahti jälleen massamuodin Raamattu, nimittäin H&M:n uusi syyskatalogi. Vuosikausia se on ollut monelle, myös minulle, varmasti nautinnollinen hetki; itse keitin usein kupin kahvia ja istuin haaveilemaan hankinnoista syysgarderoopiini... Ainakin allekirjoittaneelle nimenomaan syyspuvusto on ollut se aina se massamuodin vuoden juttu. Millaisen uuden hameen tai mekon ostan? Vai löytyykö syysmallistoista jokin ihana pehmeä neule tai vaikka uudet nahkakengät tai peräti saapikkaat? Mielikuvissani näin kirpsakan syyspäivän, värikkäät lehtikasat, Aurajoesta nousevan sumun ja itseni poikakaverin kanssa romanttisella kermakaakaolla, yllä tietenkin ne uudet ihanat vaatteet. Opiskelijanakin tällainen haaveilu oli yleensä realistista, sillä kukkarossa polttelivat vielä kesätienestit. Keväällä olikin sitten kiristettävä kukkaroa.


Pariin vuoteen en ole ostanut pahemmin mitään uutena H&M:ltä. Viime vuoden syyskuvasto taisi olla suorastaan tällaiselle klassisia ja naisellisia vaatekappaleita ihailevalle suorastaan floppi. Tänä vuonna en kierrätyskamppanjan vuoksi edes aio ostaa mitään, vaikkakin mielestäni malliston taso on edellisvuotta parempi! Valikoinkin postauksen kuvitukseksi omia suosikkejani tämän vuoden mallistosta.


Mutta, mutta... Eräs asia kiinnitti huomioni kuvastoa selaillessa ja ärsytti minua suuresti. Kiinnittikö kukaan muu huomiota siihen, että ainakin naisten vaatteiden osalta kuvastosta puuttui totaalisesti tuote- ja materiaalitiedot?! Joidenkin tuotteiden kohdalla saattoi lukea, että neule on villasekoitetta ja Premium-tuotteidem kohdalla kävi ilmi, että ne ovat silkkiä, nahkaa. Muista tuotteista - ei mitään tietoja!

Mietin, että onko kyseessä vahinko? Online-myymälän puolella tuotetiedot ovat nimittäin näkyvissä. Jos kyseessä on tietoinen ratkaisu, pidän sitä kyllä kuluttajien vähättelynä. Kyllä minua ainakin kiinnostaisi tietää, onko ostamani paita kenties polyesteria, akryylia, puuvillaa, puuvillaa, johon on lisätty elastaania, viskoosia tai jotakin edellä mainittujen yhdistelmää. Aiemmissa kuvastoissa materiaalitiedot ovat mielestäni vielä olleet olemassa, joten mitä ihmettä? Jos syy on se siinä, ettei ostajia kiinnosta, on tilanne vielä huolestuttavampaa. Kertakäyttöshoppailijaa ei kiinnosta? Ostetaan uutta sikasäkissä ja heitetään pois? Eilisessä A-Studiossa tuli taas esille, että jokainen suomalainen heitää n. 8 kg tekstiilijätettä menemään vuosittain.

Toivon saavani huolenaiheeseení vastauksen. Täytynee ottaa yhteyttä yrityksen kuluttajapalveluihin, sillä yleisesti ottaen massamuotifirmoja vertaillessa, H&M on kuitenkin ollut taannoisista skandaaleista huolimatta siellä ekologisuuden ja eettisen tuotannon kärkipäässä. Heidän tuotteensa ovat kohtuullisen kestäviä ja suuri volyymi luo mahdollisuuden kehittää ja laajentaa esim. kierrätysmateriaalituotantoa. Mielelläni kannustaisin ja puhuisin tällaisen ketjun puolesta, mutta tällaiset pienet havainnot valitettavasti laskevat brändin arvoa silmissäni.

Kuvat lainattu H&M:n sivulta.