torstai 22. helmikuuta 2018

Tildan matkakapseli

Blogiyhteistyö  Capslookin kanssa

Tervehdys!

En kirjoittele tätä postausta lentokentältä, vaikka niin totisesti jo toivoisin. Kahden viikon karanteeni pehmittää hyvin ihmisen aivoja. En ehkä kestä tätä jännitystä - on aika haasteellista yrittää pitää neljä ihmistä matkustuskunnossa tähän aikaan vuodesta! Olemme välttäneet influenssan muutaman kerran melko täpärästi, mutta uusia tapauksia ilmenee jatkuvasti ympärillä. Tosi keljua vältellä ihmisiä, mutta ei voi mitään.

Tämän postauksen ajan ajattelin kuitenkin keskittyä matkakuumeeseen sen tavanomaisen sijaan. Ehkä positiivinen asenne auttaa lopulta lähtöviivalle!

Jo muutaman päivän ajan olen lasten päikkäreiden aikaan penkonut hattuhyllyjä lomavaatteiden toivossa - jotenkin tämä on vain kovin huvittavaa villapaitojen keskellä. Perthin tämänhetkiset sääolosuhteet poikkeavat sen verran roimasti meidän peruskesäisistä keleistäkin, että pariin otteeseen on oikein pitänyt tarkentaa itselle minkämoista vaatetusta kannattaa ottaa mukaan.

Lähtokohtaisesti olemme päättäneet pyrkiä minimalismiin - hankimme puuttuvat vaatteet (ja ehkä vähän ensi kesän vaatetustakin) paikan päältä. Todennäköisesti vasta helteen läpsäistessä kasvoja tajuamme, miten todella kannattaa pukeutua. Lisäksi Australian alvit ovat sen verran pieniä, että vaatteet ovat kuulemma sielä edullisempia kuin Suomessa. Viemme myös tuomisia tuttavaperheelle, joten senkin vuoksi laukuissa on enemmän tilaa palatessa kuin lähdettäessä.

Mieheni nauraa minimalismilleni jo valmiiksi (Keski-Suomen mummolaan pakataan helposti kaksi matkalaukkua viikoksi), mutta aion näyttää hänelle! Vaatevaraston harventaminen ja kapselikaappiajattelun työstäminen tekee kummia myös hamstraajille.

Sain taiottua kesävaatelaatikoiden pohjilta kokonaisuuden, johon olen kohtuullisen tyytyväinen. Se ei sisällä vielä lennon aikana käytettäviä vaatteita, sukkia tai alusvaatteita, mutta jos tämä kapseli johonkin suuntaan vaatekappaleiden osalta muuttuu, niin se pienenee. Pahoittelen kuvamateriaalin ryppyisyyttä, mutta itseasiassa tämän ominaisuuden arvioiminen kunkin vaatekappaleen kohdalla kuuluu pohdittaviin teemoihin.

Puvusto koostuu seuraavista vaatekappaleista:

- viisi mekkoa

- kolme toppia

- kaksi neuletakkia

- hame

- shortsit

- legginssit

 

Kuten huomaatte, olen mekkoihmisiä. Näin alkuun kuitenkin totean, että jos jostain vähennän, niin mekoista. Tällöin jäljelle jäävät ne, jotka ovat mukavimmat yllä sekä monikäyttöisimmät. Näillä kriteereillä mukaan lähtevät ainakin yllä olevat NOSHin ja House of Lolan "pese ja pidä"-mekot. Kahta lasta vahtiva äiti ei kaipaa turhia krumeluureja. Pyllistää pitää pystyä myös kunnolla ;)

Lidlin Esmara-merkkinen maksi voisi olla myös mainio, jollei sitten liian tumma helteeseen. Muut kriteerit se täyttää kyllä.


Kamppailu viimeisestä paikasta käytäneen sitten kahden vintagemekon välillä. Marimekon oranssi pikkumekko on tuttu blogista jo viime kesältä. Se on tyypillistä paksuhkoa
Marimekko-puuvillaa, joka saattaa tuntua kurjalta yli 35 asteen keleillä. Muuten kyllä tykkään siitä kovasti!


Toinen vaihtoehto on tämä UFFilta löytynyt 80-luvun kaunotar - se on astetta ilmavampaa puuvillaa, mutta fiftarityyliin reilusti alle polven (enkä aio ottaa korkkareita mukaan). Onkohan se turha fiini?


Mekkojen ohella perusvaatetukseeni kuuluu kaksi alaosaa: hame ja shortsit, joiden kavereiksi ajattelin parittaa kaksi House of Lolan toppia sekä Gina Tricotin napapaidan. Olen muuten yllättävän tyytyväinen, kuinka toimivan värimaailman onnistuin tähän puvustoon luomaan: paletilla on pehmeitä vaaleanpunaisen, korallin ja keltaisen sävyjä.Olen ehdottomasti väri-ihmisiä, mutta sellaisella (toivon mukaan) tyylikkään minimalistisella sipauksella ;)

 
 
Alaosat ovat värimaailmaltaan murretun vihertäviä - eivät omiin väreihini parhaita, mutta toimivat hyvin kauempana kasvoista. Henkkamaukan pellavahame on pari kertaa ollut jo kirpparikasassa, mutta osoittautui nyt aivan täydelliseksi matkavaatteeksi: pieni ryppyisyys ei haittaa ja vyötärövyö tuo skarppiutta päärynävartaloisen asuun.


Oikeastaan kaikista hankalin osa puvuston luomista oli housujen löytäminen omasta vaatekaapista. Minun on erittäin vaikea löytää valmishousuja vartalonmallini vuoksi. Omistan yhdet pellavahousut yli kymmenen vuoden takaa, mutta totesin niiden olevan hiukan liian pienet. Mitään muuta ei sitten löytynytkään...

Ainoana varsinaisena vaatehankintana matkalle ostin tällaiset NOSHin shortsit, jotka olivat hyvässä alessa heidän sivuillaan. Onneksi ne olivat kerrankin ihan sopivat allekirjoittaneelle!

 

Pieni mahdollisuus tietysti on, että jossain vaiheessa oleskeluamme sattuu sadepäivä kohdalle. Lisäksi illat ovat kohteesta riippumatta aina viilempiä. Siksi matkassa on hyvä olla yksi hieman lämpimämpi neuletakki.

Löysin Your Facen joulunjälkeisalesta tällaisen aivan mahtavan neuletakin, ja vaikkei matka silloin ollut vielä aivan varma, ajattelin heti että Australiassa tuolle olisi käyttöä. Neuletakin pehmeä hiekan sävy on omiin väreihini parempi vaihtoehto kuin puhdan valkoinen tai beige. Se sopii erinomaisesti mielestäni myös kaikkien matkapuvuston muiden vaatteiden värisävyjen kanssa.


Viileämpiä hetkiä varten otan mukaan myös NOSHin korallinväriset leggarit sekä vanhan rakkaan henkkamaukka paitulin. Se on muuten varsin passeli myös rannalle bikinien kanssa paahteelta suojaamaan :)

Asusteita otan mukaan rajallisesti. Ehdottomasti mukaan lähtee useampi Pomp de Luxin pääpanta, olen niihin koulussa! Saatan ottaa myös jomman kumman kuvassa näkyvän korun, mutta se ei ole välttämätöntä. Lennon aikana jaloissani olevien tennareiden ohella otan yhdet tai kahdet ballerinat.


Siinäpä se olisi - miltä kuulostaa? Mitä sinä jättäisit pois tai lisäisit?

Omasta mielestäni tämä puvusto on jo kohtuullisen hyvä suoritus meikäläiseltä. Kapselipukeutumisen pelisäännöt ovat pikkuhiljaa tehneet työtä ajatusmaailmassani. Capslookin kurssilta on tarttunut ajateltavaa, joka pikku hiljaa muokkaa ajatteluani. Se on näkynyt myös tässä matkapuvuston työstämisprojektissa.

Jatkan edelleen yhteistyötä Suomen kapselipukeutumisen ykkösasiantuntijan, Iinan kanssa. Jos koet laillani tarvetta laittaa vaatekaappisi ongelmat kuntoon, niin suosittelen kovasti Caps Lookin verkkokurssia. Koodilla "turuntilda2018" saat kurssin hinnasta  alennusta 20 euroa. Aikaa ilmoittautua on perjantain (23.2.) loppuun, klo 24:00 asti.

Toivokaamme nyt terveyttä, aurinkoa ja uusia kokemuksia meille kaikille lähiviikkoina :)

Palataan asiaan - toivottavasti onnellisen seikkailun jälkeen ;)

tiistai 13. helmikuuta 2018

Rakastunut Ryti

Blogiyhteistyössä Rauman Kaupunginteatterin kanssa 

Tervehdys!

Viime perjantaina koitti eräs erittäin hartaasti odottamani päivä. Olin iät ja ajat sitten saanut ehdotuksen Rauman Kaupunginteatterilta tulla tutustumaan heidän ohjelmistoonsa kuuluvaan musiikkinäytelmään nimeltä Rakastunut Ryti.


Jos lähtökohtaisesti ajatellaan, että millaiset esitykset meikäläistä kiinnostavat, niin tieteen ja taiteen popularisointi kera musiikin on aina lähellä sydäntäni. Toki historianopettajana ilahduin henkilövalinnasta - Risto Ryti on eräs presidenttikaartimme kiehtovimmista ja mystisimmistä hahmoista, joka ansaitsee ehdottomasti hieman enemmän parrasvaloihin pääsyä.

Epäonnea oli kuitenkin matkassa, sillä ensimmäinen päivämääräbuukkauksemme kaatui isänpäivän tienoilla korvatulehduskierteeseen. Olin ajatellut viedä mieheni teatteritreffeille, ja värvännyt isovanhemmatkin mukaan lastenvahdeiksi, mutta se siitä sitten.

Nyt toistamiseenkin epäonni hiipi kannoillamme mysteerisen mahapöpön muodossa. Puolet perheestämme kaatui sen myötä, mutta minäpä vältyin (eikä tauti edelleenkään ole iskenyt). Siis matkaan!

Koska Kaislan imetys oli päättynyt, saatoin lähteä tien päälle myös ilman muuta perhettä, ja pyysinkin avecikseni hyvää ystävääni ja kollegaani toisesta koulusta. Tässä seuraakin siis kahden historianopettajan havaintoja, miten esityksessä onnistuttiin luomaan autenttinen tunnelma faktoja unohtamatta.


Jokunen sana aluksi ensivaikutelmista Rauman Kaupunginteatterin suhteen. Teatteri sijaitsee Alfredinkadulla aivan keskustan tuntumassa. Teatteri perustettiin jo vuonna 1940, mutta vuodesta 2005 se on toiminut uusissa tiloissa Kanalin varrella. Teatterissa on nouseva 174 paikkainen katsomo, mutta tunnelma on varsin intiimi. Myös lämpiö ja kahvilatilat ovat sympaattiset - kyseessä on siis ammattiteatteri pikkukaupungin kotoisalla tunnelmalla.


Allekirjoittanut oli tietysti innoissaan siitä, että pääsi pitkästä aikaa ihmisten ilmoille kolttua ulkoiluttamaan. Löysin tässä taannoin kotimaisen 1970-luvun jerseymekon, joka mielikuvissani oli täydellinen teatteriasu. Noh, pakkanen vähän haastoi pukeutujaa (pientä sähköisyyttä ilmassa ;)), mutta aion kyllä tehdä tästä luottomekkoni.


Sitten Rakastuneeseen Rytiin. Millainen käsitys sinulla on Risto Rydistä? Omissa mielikuvissani Ryti on sekoitus kuivakkaa lakimiestä, sotavuosien vakavailmeistä maanisää, kaltoinkohdeltua sotasyyllistä sekä henkistynyttä spiritualistia.

Mieleeni on jäänyt erityisesti vuonna 2004 tehty epävirallinen äänestys suurimmasta suomalaisesta. Tuossa kisassa Risto Ryti kiri kakkoseksi heti marsalkka Mannerheimin jälkeen. Selvästi Rydillä on siis ollut paikka suomalaisten sydämissä. Häntä on pidetty sijaiskärsijänä, joka joutui laittamaan itsensä likoon pahimmalla mahdollisella hetkellä pelastaen maamme solmimalla Ribbentrop-sopimuksen. Kuittaamalla omiin nimiinsä liittolaisuuden natsi-Saksan kanssa, Ryti joutui tuomiolle Suomen muun sodanaikaisen poliittisen johdon kanssa saaden kymmenen vuoden tuomion kuritushuonetta. Kolmen vuoden päästä Paasikivi armahti entisen presidentin, mutta Ryti ei enää täysin koskaan toipunut vankeusajan rasituksista. Ryti menehtyi vuonna 1956. Hän ei enää palannut viimeisinä vuosinaan julkisuuteen.

Aika ajoin kotimaisessa julkisessa keskustelussa nousee vaatimuksia sotasyyllisten kunnianpalauttamiseksi. Näitä on kuitattu toteamalla, että kansan silmissä sotasyylliset eivät koskaan kunniaansa menettäneetkään. Toisaalta historiankirjoituksen kipupisteisiin kuuluvan jatkosotatutkimuksen piirissä on todettu sodanaikaisen poliittisen johdon toimineen hyvin aktiivisesti Saksan suuntaan, ja Suomen olleen Saksan liittolainen. Kuva Risto Rydinkin sodanaikaisista toimista ei siis ole täysin mustavalkoinen.

Rakastuneen Rydin tulokulma Risto Rydin elämään poikkeaa jonkin verran virallisista poliittisista elämänkerroista. Toki kansalliset ja kansainväliset tapahtumat luovat puitteet näytelmälle ja sen juonenkäänteille, mutta keskiössä on enemmän Rydin henkilökohtainen elämä julkisivun takana sekä hänen sisäinen maailmansa.


Jo näytelmän nimen perusteella voi olettaa Rydin elämän rakkauden, Gerda Rydin (os. Serlachiuksen), olevan olennainen osa näytelmää ja näin onkin. Gerdan kautta numeroita ja lakipykäliä luontevasti käsitellyt Ryti löysi uudenlaista syvyyttä elämäänsä, vaikkei aina vaimonsa spirituaaliharrastusta ymmärtänytkään.

Sekä Rytiä näyttelevä Jaakko Tohkanen että Gerdan roolissa oleva Tiia Ollikainen tekevät erinomaista työtä tavoittaen hienosti kummankin persoonallisuuden ulkoista habitusta unohtamatta.


Näytelmä on muutenkin mielenkiintoisesti toteutettu. Vankilassa sotasyyllisenä tuomiotaan istuva Ryti palaa takauminen kautta muistelemaan elämänsä eri vaiheita. Hänen vastaparinaan tällä matkalla on hyvin erilaista poliittista maaperää edustava vankeinhoitajar Salmi, joka haastaa Rytiä pohtimaan ja punnitsemaan vielä kertaalleen elämänsä kohokohtia ja kipupisteitä.

Päähenkilöiden ohella näytelmän viisi muuta näyttelijää, kuten hoitajatar Salmia näyttelevä Mona Lehtola, tekevät monipuolisia ja laadukkaita suorituksia rooleissaan. Mistään kovin kokeilevasta tai surrealistisesta kappaleesta ei Rakastuneessa Rydissä ole kyse. Näytelmä sisältää runsaasti takaumia ja epäsuoraa kerrontaa, mutta etenee muuten kronologisesti läpi Rydin elämän.Totesimme kollegani kanssa käsikirjoittajien tehneen huolellista taustatyötä - historialliset faktat oli tarkastettu, muttei niihin jääty kuitenkaan vellomaan. Itseäni huvitti muun muassa erittäin hauskasti esitetty 1920-luvun vähemmistöhallistusten aika - Ryti sai ja menetti kuvainnollisesti ministerin salkkuja useaan otteeseen yhden päiväkahvin aikana.

Opinpa Rakastuneen Rydin myötä jotain uuttakin tai ainakin tietyt palaset yleissivystyksessä loksahtelivat paremmin paikoilleen: Esimerkiksi tiedän kyllä, että Kyösti Kallio oli kotoisin Nivalasta ja Svinhufvudilla oli yhteyksiä Luumäelle. Sen sijaan Rydin satakuntalaisuus ollut minulle vuosien saatossa täysin valjennut (vaikka se hänen persoonaansa vasten näin jälkikäteen peilattuna tuntuukin hyvin loogiselta).

Myös Rydin yhteys kuuluisaan Alfred Kordeliniin toi uusia ahaa-elämyksiä, lähinnä Kordelinista. Knoppitieteilijänä tiesin itse asiassa, että Rydit olivat olleet Mommilassa, kun kyseisen kartanon omistaja murhattiin sisällissodan aattona. En kuitenkaan tajunnut, että kyseessä oli sama kuuluisa mesenaatti Kordelin, joka on antanut nimensä kuuluisalle suomalaiselle kulttuurirahastolle. Liikemies Kordelin oli itseoppinut kauppias, joka rikastui sijoittamalla teollisuuteen. Risto Ryti toimi hänen lainopillisena neuvonantajanaan ja molemmat miehet olivat tosiaan Rauman suunnalta kotoisin. Vain vuosi ennen kuolemaansa vaatimattomasti elänyt Kordelin rakennutti Naantalin kultarannan, joka nykyään toimii tasavallan presidentin kesäasuntona.


Rakastuneessa Rydissä Kordelinin roolissa nähdään Pertti Koivula. Kordelin sai hänen käsisissään hersyvän humoristisen, mutta päämäärätietoisen liikemiehen muodon. Erityismaininta täytyy antaa Koivulan laululle. Yhtä samettista miesääntä en olekaan vähään aikaan kuullut!

Kautta linjan näytelmän musiikkiesitykset olivat hyviä. Näytelmän musiikista vastasi liveorkesteri tuoden sopivan hämyistä tunnelmaa. Kappaleet olivat selvästi vuosisadan alkupuolelta, mutta hieman mietimme seuralaiseni kanssa, vallitsiko orkesterin esittämä Dallape-soitanta 1910-luvulta aina 1940-luvun sotavuosiin asti? Sotavuosina orkesterin soittama musiikki muuttui Äänisen aaltojen ja muiden aikakautta kuvaavien kappaleiden myötä. Myöskään yleisöä ei unohdettu - näytelmään oli saatu ujutettua sopivalle hetkelle myös yhteislaulua Satakunnan Laulun muodossa!

Kaiken kaikkiaan Rakastunut Ryti täytti odotukseni sopivan sivistävästä, romanttisesta ja viihdyttävästä teatteriesityksestä. Vaikka kyseessä olikin yli kolmetuntinen esitys (toki väliajalla), oikein ahmin esitystä! Toivon todella, että näytelmä lähtee kiertämään Rauman jälkeen myös Suomen muihin teattereihin. Rakastunut Ryti sisältää varmasti poikkeuksellisen tunnelatauksen satakuntalaisille (mikä erinomainen valinta tämä näytelmä olikaan Rauman teatterilta Suomi 100-vuotta varten), mutta hyvin saatoin samaistua satakunnan sankarin vaiheisiin tällaisena lähes turkulaistuneena keskisuomalaisena.

Rakastuneen Rydin esitykset jatkuvat aina huhtikuun puoleen väliin asti. Ehtisitkö sinä vielä tänä keväänä varata kulttuurireissun Raumalle?

Lämmin kiitos vielä Rauman kaupunginteatterille mahtavasta kulttuurielämyksestä ja oikein mukavaa viikonjatkoa kaikille! 

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Garderoopikuulumisia

Yhteistyössä Capslookin kanssa

Tervehdys taas!

Vuosi on vaihtunut ja ajattelin jakaa jälleen muutaman ajatuksen ikuisuusprojektistani eli toimivan garderoopin luomisesta.

Loppusyksystä lähdin uudemman kerran mukaan Capslookin kapselipuvustoprojektiin, ja sillä tiellä edelleen ollaan. Sanonnan mukaan toisille tie on tärkeämpi kuin lopputulos. Omalla kohdallani aikaa kestävän garderoopin luominen (tämä tarkoittaa minulle jonkinlaista versiota kapselipuvustosta) on sekä matkaa että määränpäätä.

Maaliin asti en ole vielä päässyt enkä tosissa edes yrittänyt, sillä lapsiarjessa ylimääräisiä kiekuroita on riittänyt (kuten tuo Kaislan unikoulu joulukuun alkupuolella). Tämän lisäksi on halunnut harkita huolellisesti, mitä laittaa eteenpäin, ettei myöhemmin alkaisi harmittaa. Muutamaan otteeseen palapelin palaset ovatkin loksahdelleet aivotyössäni vasta siinä vaiheessa, kun jokin näistä "palasista" on jo roikkunut kirpparin rekillä. Tällöin olenkin kiireesti hakenut kyseisen vaatekappaleen takaisin kotiin.

 

Olen lisännyt kotivaatekapseliini Noshin midihameen sekä nyt koville pakkasille tämän vsuomalaisen kampavillaisen nutun.

Vaikka varsinaisia uusia kapseleita en ole kyennyt vielä luomaan, kohtuullisen paljon olen kuitenkin saanut aikaan. Vai miltä kuulostaa 70 myytyä garderoopin turhaa osaa ja saldona näistä 900 euroa viimeisimmän kolmen kuukauden aikana?

Olen käynyt läpi vaatekaappiani hyvin pragmaattisella otteella ja laittanut eteenpäin tässä vaiheessa sellaisia vaatekappaleita, joita tuskin voin tai haluan käyttää. Niitä ovat olleet imetysvaatteet, liian pienet vaatteet, selvästi liian isot vaateet sekä sellaiset vaatteet, jotka eivät ihan varmasti malliltaan tai väriltään minulle sopivia. Olen todella tyytyväinen siihen, että tähän mennessä minun ei ole tarvinnut laittaa kuin kaksi tavanomaista muovikassillista vaatetta muuten kiertoon - toinen meni Pelastusarmeijan laatikkoon ja toinen H&M:n lumppuihin. Muut olen saanut myytyä!


 Jotain uuttakin on tullut toki hankittua - hoksasin alennusmyyntien aikaan, että jos kerta hehkutan popin sukkien laatua, niin miksen kokeilisi niitä itsekin. Ovat kuulkaa priimaa!

Suosittelen kaikkia kotiäitejä tarkistamaan kaappiensa perukat, sillä sieltä saattaa löytyä hyvinkin rahanarvoista tavaraa, ja raha - sitä hoitovapaalla tarvitsee nyplätä esiin jostain jatkuvasti...

Missä sitten myin ja mitä?

Facebookin äitiys- ja imetysvaatteiden myyntiryhmät ovat monelle pelastus. Pikkupaikkakunnilla asuvat eivät pääse aina helposti kauppakeskusten imetysvaatevalikoimaa tutkailemaan ja muutenkin tiettyjen laadukkaampien imetysvaatteiden hinnat ovat uusina pilvissä. Varsinkin Boobin vaatteet ovat tosi haluttuja käytettyinäkin. Esimerkiksi imetysmekkojen, -neuleiden  ja -huppareiden kysyntä on tosi suurta, ja kohtuullisella hinnalla myyvien vaatteet viedään käsistä. Olen myynyt lukuisia imetysvaatteita niin, että omaksi käyttökustannuksekseni on muodostunut vain postimaksun hinta. Tämä on jo ihan taloudellista hommaa. Toki vaatteita kannattaa huoltaa ja tahrat poistaa huolellisesti mahdollisimman nopeasti likaantumisen jälkeen, jos myyntiarvon haluaa säilyttää.

Kuvan mekon aion säästää tyttärelleni muistoksi äidin nuoruudesta


Toinen vaateryhmä, joita olen ahkerasti myynyt, ovat vintagevaatteeni. Vaikka vintagevaatteet ovat jossain mielessä kuriositeetteja, on niillä oma käyttäjäryhmässä, jotka ovat vanhoista harvinaisuuksista erittäin kiinnostuneita.Vintagevaatteiden arvo ei myöskään laske samaan malliin kuin nykyvaatetuksen vaan hyvien löytöjen kohdalla voi jäädä jopa plussalle. Olen myynyt joitain erityisiä mekkoja jopa tupla- tai triplahintaan, mutta lähtökohtaisesti tavoitteeni on ollut saada omani pois. Vintagevaatteita kannattaa tarjota Facebookin vintagevaattteiden myyntiryhmissä tai tarjota esimerkiksi helsinkiläisiin vintagevaateliikkeisiin. Itselläni on hyviä kokemuksia mm, Mekkomaniasta.


Myös tiettyjen yksittäisten merkkien facebook-kirppareilla vaatteeni ovat käyneet mukavasti kaupaksi. Ainakin Minimalistin kirpputori sekä Marimekon kirppis ovat hyviä. Sellaiset vaatteet ja asusteet, jotka eivät ole menneet kaupaksi tai jotka on kannattanut myydä melko huokealla hinnalla, olen kiikuttanut kaarinalaisen Lasten Seesamin naistenvaatedivariin nimeltä Toinen Tarina. Sekä ennen että nyt jälkeen joulun Toisessa Tarinassa on ollut huikea tarjous myydä kaksi viikkoa 20 eurolla. Sen päälle on tullut 5 prosentin provisio. Esimerkiksi eilen päättyneellä myyntijaksolla myyntini oli provision vähentämisen jälkeen 176 euroa. Ihan hyvin vai mitä? Sain myytyä 95 eurolla muun muassa nämä Minna Parikat, joilla en pysty kävelemään kokonaisia häitä. Tämä on testattu, joten paras oli laittaa kiertoon ;)


Tällainen Diane von Furstenbergin-silkisekoitemekko olisi yhä tarjolla, sillä en uskaltanut viedä sitä kirpputorille pois valvovan silmäni alta ;) Hp 100 e spk.

Kun kaapit tyhjenevät, pystyy jäljelle jäänyttä valikoimaa tarkkailemaan aivan uusin silmin. Tammikuussa minun tuli käytettyä kotivaatekapselini ohella julkisissa menoloissa tosi paljon Noshin vaatteita. Myös kolmisen vuotta vanha Your Face-neule kuului suosikkeihini. Itse asiassa se heijastelee vuotuista uuden vuoden jälkeen tapahtumaa sisäisen maisemani keikahdusta kohti keväistä väripalettia: puuteriroosa, koralli ja pinkki ovat näitä kevätvärien lemppareitani

 

Totuudentuntoisen kuitenkin totean, että nykyistä talvivaatevarastoani olisi karsittava vielä 1/4 tai 1/3 osaa. Tästä eteenpäin tarvitsen sitten niitä ulkopuolisen asiantuntijan vinkkejä, jotta pystyn hienosäädön tekemään. Siksi jatkan Capslookin sisältöihin perehtymistä.
 

Jos sinä koet laillaini tarvetta minimalisoida tai löytää uutta suuntaa (pois vaatehelvetistä), niin Capslookilla on jälleen alkamassa ilmainen workshop kapselipukeutumisesta. Voit rekisteröityä kurssille tästä linkistä

Kurssi järjestetään 12.-18. 2. 2018. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 11.2. 

Osallistuin tälle lyhytkurssille viime marraskuussa ja se oli hyvin valaisevaa. Edelleenkin vaatteisiin liittyvät ajatukset raksuttavat tämän teeman ympärillä. 

Minimalisoitumismatka jatkukoon. Seuraavaksi olisi tavoitteena kooto erittäin minimalistinen matkapuvusto :) 

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

torstai 1. helmikuuta 2018

Kotihiiret repäisevät

Tervehdys!

Olen tainnut viime aikoina olla kummallisen salaperäinen täällä blogin puolella. Olen vihjaillut, että nyt kun Kaislan unikoulu on onnellisesti toteutunut, se mahdollistaa ihan uusia juttuja ja olemme jonkin uuden äärellä. Samaan aikaan olen kiivaasti myynyt maallista mammonaani muun muassa vintagemekkojen muodossa. Mistä ihmeestä on oikein kyse?


Tilanne on sellainen, että tämä kotihiiriperhe on valmistautumassa elämänsä reissuun. Mietin tuossa taannoin, että kannattaako tästä edes puhua pukahtaa. Ajattelin kai, että jos asiasta mainitsen, reissu menee kuitenkin Suomen noro-influenssakaudessa puihin. Mutta eivät asiat varmaan nyt tuolla logiikalla toimi? Kaikki on toki mahdollista, enkä viitsi matkan ajankohtaa täällä somessa sen enempää huudella, mutta meidän mittapuulla suunnitelmat ovat nyt aika hurjat ja melko lyhyellä ajanjaksolla realisoituneet.

Instagramin puolella paljastinkin jo matkakohteemme. Anna teille saman vihjeen:

Kohteen paikalliset asukkaat suosittelevat matkustamaan kotikaupunkiinsa, jos haluaa päästä mahdollisimman kauaksi Telluksella Mr Donald Trumpista (ja hänen oletettu oleskelupaikkansa on USa:n pääkaupunki). Joko paikansit kohteemme?

Yhä aprikoiville on tarjolla muutama vihje tuossa alapuolella...


Kyllä vain - kohteemme on Australia ja siellä tarkemmin Länsi-Australiassa sijaitseva Perth. Lähdemme koko perhe etelänaurinkoon, ja sen mahdollistaa mieheni työmatka. Mieheni lähtee työharjoitteluun paikalliseen yliopistoon muutamaksi viikoksi, ja lomailemme vielä viikon sen päälle. Koska isästä ei tule matkakuluja ja perheemme kuopus lentää toistaiseksi kulutta, päätimme tosiaan repäistä. Huh!

Aika näyttää, oliko se sen arvoista ;) Todennäköisesti istun päivät katetun leikkikentän laidalla mutta onhan sekin vaihtelua näihin Suomen keleihin?

Nyt toivoisin saavani paljon vinkkejä lasten kanssa reissaamiseen maailmalla: kuinka selvitä pitkistä lentomatkoista, millaista vaatetta kannattaa vartaa hellesäille (arviolta kohteen lämpötila on jotain 25-35 asteen välillä), mitä pakata matkalaukkuun - eihän nää meidän raukat ole koskaan edes kokeneet vielä hellekesää :D

Palataan asiaan!