Hellesään Marimekko ja uusi lempipaikka patiolla

Tervehdys!

Täällä taas, vaihteeksi kotona. Pää on sopivasti pökkyrällä viime öisestä unikoulusta nro kaksi - eihän se samassa huoneessa nukkuminen vieraisilla ihan parasta pikkuihmisen mielialalle tee - varsinkaan kun pukkaa ensimmäisiä hampaita. Nyt onkin sitten pidettävä kuri ja järjestys loppukesän ajan neidin unimaitojen suhteen. Muuten töihin palaamisesta tulee kauhiaa...

No, levottaman yön (ja ahkerien aamuisten vesileikkien) vuoksi isi ja muut rakkaat painuivat päikkäreille ja minä käytin hyödykseni tilaisuuden ja kuvailin uusinta väsäilyämme. Kuvissa lehahtelee myös räiskyvän oranssi helle-Marimekkoni (huutislöytöjä) 1970-luvun alkupuolelta. Se on oikein käypä nyt imetyskesänä, vaikka toivottavasti muuntuu vielä astetta istuvaisemmaksi tuon rupeaman jälkeen. Näissä napillisissa mekoissa rintavarustuksen kohta joutuu aina hieman tiukille.

Mutta mitäs väsäilimme? Saimme vihdoin paketista ulos jo viime kesänä hankkimani Eko-tuolin. Olin ihaillut jo useamman suven niitä, mutta Stokkan viimekesäinen kantistarjous houkutti sellaisen hankkimaan. Ihanaa! Nyt äidillä on oma kahvittelupaikka patiolla. Tänään jostain pitkin laineita kantautui jytää... Epäilen vahvasti Ruisrokkia reilun 30 kilometrin päässä ;)

Tällaista tänään! Toivottavasti tällaiset mittättömän oloisestakin postauksesta (ja vielä kauheassa täysauringonpaisteessa otetuissa kuvista) on teille pientä iloa.

Leppoisaa ja hyväunista viikonloppua kaikille, myös meille :D

Vintagenistan imetysmekko

Tervehdys!

Tänään pakkasin neidin autoon ja ajaa huristimme kaupungin humuun tsekkaamaan äidin lempparikaupat näin tyttöjen kesken. Päälle piti saada tietysti jotain mukavan kesäistä eikä missään nimessä varsinaisia imetysvaatteita! Olen ollut viime viikot täysin kyllästynyt edellä mainittuihin.

Onneksi näin kesäiseen aikaan pystyn hyödyntämään mainiota vetoketjullisten vintagemekkojeni kokoelmaa. Ne olivat tyypillisiä joillekin 1960- ja 1970-lukujen malleille.

Myös tässä helsinkiläisen Ansa Second Hand -liikkeen valikoimista bongaamassani mekossa on tuollainen kiva napaan asti aukeava systeemi. Olen siis todella iloinen, että pystyn pitämään jonkin verran kiinni vintageharrastuksesta näin mammaillessakin :)

Tämä ilmeisesti 1950-luvun lopulta peräisin oleva puuvillamekko on muuten merkkiä Riitta Immonen Sport - heh, tällaisesta urheilullisuudesta minäkin pidän ;)

Tuo kyseinen Riitta Immonen ei muuten ole kuka tahansa tyyppi. Hän on suomalaisen muodin Grand Old Lady, joka oli perustamassa mm. Marimekkoa Armi Ratian kanssa. Marimekon ensimmäinen mallisto on muuten hänen suunnittelemansa.

Tykkään kovasti mekon pastellista vesiväreillä löträtyn näköisestä kuvioinnista ja olen tässä äitiydyttyäni huomannut, että 1950-luvun kapeavyötäröisten leninkien sijaan nämä hieman a-linjaiset 1960-luvun henkiset mekot sopivat vartalolleni melko hyvin.

Muuten, olen pohtinut viime aikoina, että voi, kun joku tekisi kunnollisen kirjan Suomi-muodin helmistä! Lainaisin mielelläni omaa mekkokokelmaani sen sivuille.

Mikä on sinun garderoopisi Suomi-design helmi?

Naisia yliaikaisuusromahduksen partaalla

Miten menee?  Ootteko jo laitoksella?

Joko, joko, joko?

Hermot menee. Ihan kaikkeen. Omaan olotilaan ennen kaikkea, mutta jatkuviin (hyvää tarkoittaviinkaan) kysymyksiin ei jaksaisi enää vastailla. Ei kuunnella yhtään vitsiä mäkijuoksusta tai ohjetta kokeilla s-alkuisia juttuja...

Ja nyt on vasta 40+4!

Ääh! Miten te, joilla on mennyt aika reilusti yli lasketun, olette saaneet aikanne kulumaan? Mä olen yrittänyt tehdä yhtä keskeneräistä Ifolor-kuvakirjaa, mutta keskittyminen ei oikein riitä saati lukemiseen. Nukun melko paljon, kun väsyttää. Tänäänkin nukuin klo 12 asti!

Olisiko teillä mitään postausehdotuksia, joita voisin tehtailla (heh, tosin nykyisen istumiskyvyn rajoissa), jos tämä piina yhä jatkuu? Ottaisin vastaan mielihyvin toiveita varsinkin muihin kuin vauva- ja perheaiheisiin postauksiin - niitä kun syntyy tässä sivutuotteena ihan huomaamatta :) Ja jos vauva sitten kuitenkin piakkoin syntyy, niin olisipa sitten varastossa postausaiheita hormoonihuurun ulkopuoleltakin :)

Loppuun kuva vielä siitä ihanasta vähän käytetystä Milkerin villamekosta, jonka löysin 30 eurolla torista (ovh 120 e). Saas tosin nähdä, mahtuuko tuo s-koko päälleni ja milloin. Luulen, että iltapäiväisellä neuvolapunnituksella se maaginen kasikymppiä menee rikki ekaa kertaa elämässäni. Uh!

 

No, joka tapauksessa mukavaa viikkoa kaikille ja ehkä se käärö vielä syliin saadaan :)

Retro raskausmekko ja Pupu Tupuna-rakkautta

Morjens!

Nyt alan olla jälleen raskauden siinä vaiheessa, ettei oikein mikään mahdu päälle - paitsi tietysti tämä edellisen raskauteni aikana tekemä retro tori.fi-löytö. Suomalaisen äitiysvaateklassikon Pia & Paulan takkimekko on aika muumikaapu, mutta se saadaan patellavyön ansiosta näyttämään ihan siedettävältä. Jos Marilyn-vyötärö ei ole mahdollinen, niin raskaana olevahan voi hieman huijata muotoja tissinalusvyötäröllä ;)

Jos joku on muuten kiinnostunut ostamaan näitä muutamia retrohenkisiä raskausajan mekkoja, niin kannattaa ottaa yhteyttä s-postitse. Ihan kuukauden sisällä en näistä vielä luovu, mutta tämäkin paksupuuvillainen mekko taipuu varmasti talviodottajalle sopivaksi.

 

Retrorakkauksista hieman lisääkin: Olen huomannut, että lasten vaatetuksen suhteen en ole ollut tähän mennessä ihastunut kovin retroon stailiin. Esimerkiksi Metsolan vaatteet ovat kyllä laadukkaita, mutta ehkä hieman liian räikeitä omaan makuuni. Eräs merkin valikoimasta löytyvä mallisto tekee kuitenkin poikkeuksen; se saa sydämeni oikeastaan läpättämään ihan hurjasti:



Lapsuuteni klassikko, Pupu Tupuna! Oi ihanuutta :)

Rakastin (ja pelkäsin) Alvarin ikäisenä sitä Pupu Tupuna-kirjaa, jossa jänönen kiipeää talon piipusta sisään ja tömähtää takan kautta lattialle. Kohta piti lukea kuitenkin uudestaan ja uudestaan... Pitäisikin varmaan tsekata lapsuuden kodin kirjahyllyt, josko edes muutama Pupu Tupuna-klassikko olisi tallella. Onneksi Tupuna-kirjoja näyttäisi olevan hyvin kierrätettynäkin tarjolla (sekä kaiketi ihan uutenakin kirjakaupoissa).

Heti, kun bongasin Pupu Tupunat Metsolan mallistosta, aloitin niiden kuumeisen metsästämisen. Kovin helppo niitä ei ole näköjään löytää käytettyinä. Parin kuukauden sitkeän kyttäämisen jälkeen olen kuitenkin onnistunut löytämään kolme hyväkuntoista Pupunaa: kaksi tulevalle vauvalle sekä trikoopaidan Alvarille. Tuosta viimeisimmässä oli itse asiassa vielä laput kiinni. Lentiskkapaita oli selvästi alepaita, josta maksoin kiltisti pyydetyn 20 euron hinnan. Bodyt lähtivät n. 10 eurolla posteineen.

Päivän kysymykseni kuuluukin, että tiedättekö, milloin Pupu Tupunat ovat mahdollisesti alessa Metsolan sivuilla tahi mahdollisilla jälleenmyyjillä? Olisin tiedosta kovin kiitollinen :) Tai ehkäpä raskin ostaa Alvarille seuraavan koon paidan ihan normaalihintaisena joululahjaksi.

Mukavaa päivänjatkoa! Muistakaapa vielä, että Turun Kirjamessulippujen arvonta jatkuu vielä tämän vuorokauden loppuun. Käykääpä osallistumassa :)

Teatteriasu ja Tildan miehen viinerivinkki

Tervehdys!

Kuluneen viikon olen yrittänyt ottaa ilon kesästä - niillä rahkein kun pystyn. Toiminnallisista ja sosiaalisista tuokioista on suuri ilo, mutta huomaan tarvitsevani useamman tunnin rauhallisen levon vaakatasossa niiden jälkeen. Mies on saanut kantaa suurimman vastuun kokkailuista ja se onneksi häneltä sujuukin :)

No, vieraita on käynyt tosiaan kuluneella viikolla koko joukko ja perjantaina vietin siskosiltaa Naantalissa. Teatterikokemuksesta kuulette seuraavassa postauksessa, mutta tässä jo pikaisesti illan asu.

Oranssi polka dots-mekko on tuttu jo Alvarin raskausajoilta ja hups, hyvä että laitoin päälle nyt, sillä kuukauden päästä tuskin enää mahtuu! Masun kohdalla on tilaa, mutta rintamus kiristää jo sen verran että käyttö rajoittunee loppuraskaudesta muutamiin valittuihin menoihin.

Itse asiassa lähes koko asu on kierrätetty: omepelijan ompelema raskausmekko on ostettu huutonetista, lyhyt Seppälän nuttu (samanlainen kuin aiempi kokoa pienempi) löytyi Kårenilta, Lumin laukku on kuopatulta Ihana Kirppikseltä, mutta Ois-merkkiset kengät ja Pomp de Lux-panta ovat sentään uutena hankittuja. Aika hyvä kokoelma alkaa kuitenkin jo olemaan käyttökelpoista second hand-vaatetusta ja kynnys mennä ostamaan uutena vaatetta kaupasta on tullut korkeaksi. Olen tästä tilanteesta kovin ylpeä :)

Aasinsiltana postauksen toiseen aiheeseen toimivat nyt sitten vaikka värimaailmaltaan mekon kanssa yhtenevät leppikset, jotka majailevat pation pöydällä.

Apen synttäreitä vietettiin eilen  ja mestarikokkisiippani loihti kahvileiviksi erinomaiset mansikkaviinerit. Niitä on syöty varmaankin jo appiukon kolmilla synttäreillä eli kyseessä on perinne. Eikä ole tosiaan vaikea toteuttaa:

Nopeat mahsikkaviinerit

1 pkt (500 g/ 8 kpl) esikaulittuja voitaikinalevyjä
1 kannamuna

Täyte
2 prk (a´200 g) maustettua rahkaa (sitruuna, vanilja)
1 dl kookooshiutaleita
1 limetin hienoksi raastettu kuori
1 rkl limetinmehua

Päälle 
2-3 dl mansikoita
tomusokeria 

Leikkaa sulatetutu voitaikinalevyt kahdeksi neliöksi. Yhdistä kulhossa rahka, kookoshiutaleet sekä limetinkuori ja -mehu. Voitele taikinalevyt vatkatulla kananmunalla. Lusikoi levyjen keskelle pari lusikallista rahkatäytettä. Paista 225-asteisen uuni keskitasolla noin 15 min tai kunnes taikinalevyt kohoavat lehteviksi ja ovat saanet kauiniin värin. Anna jäähtyä. Viimeistele viinerit tuoreilla, viipaloiduilla mansikoilla ja tomusokerilla. 

Eilen tehtiin vaan arvatkaapa kuinka monta on jäljellä? No, mansikathan ovat hyvä diureetti näin raskausaikana, hähää! :D

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Etsivä löytää ja onnekkain saa mekon lahjaksi lukijalta :)

Perjantaista!

Muistatteko vielä, kun tein postauksen keväällä lempimekoistani? Top 10-listalleni mahtui eräs kellohelmainen H&M-mekko, jonka omistan kahdessakin eri värissä.

 

Valitettavasti nuo 36-kokoiset mekot eivät enää mahtuneet minulle ja olenkin tässä vuoden verran vaihtelevan aktiivisesti etsinyt korvaavia 38-kokoisia. Viime syksynä löysinkin huutonetista uudenveroisen harmaan, mutta aloin nihkeillä hinnan kanssa ja joku toinen tarjosi enemmän. Sen jälkeen en ole nähnyt kirppiksillä vilaustakaan kummastakaan vaihtoehdosta.

 

Tai, no en ennen eilistä. :)

Mainitsinkin käyneeni eilen pitkästä aikaa Lasten Seesamissa. Siellä on ilmeisesti vähän hiljaisempi vaihe menossa ja osa hyllyistä oli täytetty "myy, mitä haluat"-periaatteella. Ja kappas, siellähän tuttu klänninki vilahti! Kurkistin sydän pamppaillen, onko oikeaa kokoa. Oli! Sitten katsoin sydän kurkussa hinnan: 15 euroa. Aika paljon, mutta kuiteskin vähemmän kuin, mitä olisi ollut myyntihinta syksyn huutonet-mekolla. Kaiken kukkuraksi mekossa oli vielä laput kiinni (ovh 39,95 e) eli käyttämätön kappale kyseessä!

Ja tsadaa! Nyt se on minun :)

Mutta ei tässä vielä kaikki. Paljon huikeampi tarina liittyy mintun väriseen versioon mekosta. Minulla on nimittäin nykyään myös se koossa 38. :)

Keväällä tuon lempimekkopostauksen jälkeen sain yhteydenoton eräältä turkulaiselta lukijaltani, joka ei ollut koskaan kommentoinut blogissa, mutta kuulema lukenut Turun Tildaa kauan. Lukija kertoi, että hänellä on tuo kaipailemani mintunvärinen mekko pölyttymässä kaapissaan ja hän haluaisi lahjoitta sen minulle kiitokseksi kaikista näistä lukuvuosista!

Arvatkaapa olinko otettu ja tohkeissani! Kaikista eniten varmasti lämmitti se, että tuntematon ihminen otti yhteyttä ja kertoi viihtyneensä kirjoitusteni parissa pitkään.

Kiitos vielä kerran sinulle, Susanna, tästä ihanasta lahjasta!

Nyt täytyy vain toivoa, että molemmat ihanuudet mahtuvat tosiaan vielä raskauden jälkeen eikä tarvitse alkaa metsästää kokoja 40 ;)

Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

PS. Olisiko jollakulla kiinnostusta ostaa pois nyt nuo tarpeettomat 36 kokoiset mekot? Ota yhteyttä s-postitse!

Tyttö- ja poikalupauksista Noshin maksimekossa

Tervehdys!

Pidin viime viikon tarkoituksellisesti taukoa tästä blogista. Keskityin lähinnä suukottamaan isoa ja pienempää ukkoani, kahta arvokkainta aarrettani. Tänään mies lähti uudelleen ulkomaankomennukselle ja olemme loppuviikon pojan kanssa kahden. Tällä kertaa reissu on onneksi vain kolmanneksen edellisen pituudesta ja näemme toivon mukaan ennen kuin kuu taas vaihtuu.

Mutta onneksi on nämä kelit! Onhan niitä taas vuoden odotettu ;)

Odottajana olen siinä kaiketi onnekas, että raskauskuukaudet myötäilevät Alvarin odotuksen vaiheita.
Viimeksi olin paksuimmillani kesällä ja taas on niin pienellä viiveellä. Saatan tarvita jotakin syksyisempää loppukuukausiksi, mutta melko samoilla kesäkamppeilla mennään.

Toki voi käydä niin, että tämän raskauden jälkeen jotkin möhömahavaatteista poltetaan iloisesti roviolla, kun saan yliannostuksen niiden käytöstä. Todennäköisesti näin käy ainakin kahdelle Vero Modan maksimekolle, joita tehokäytin imettessäni vielä viime kesänäkin.  Aion kyllä käyttää niitä vielä uudestaan, ainakin kotioloissa, mutta pahimman refluksin välttämäseksi hankin yhden uuden maksinkin - toki käytettynä. :)

Löysin kevättalvella kuvissa näkyvän Noshin maksimekon Tori.fi:sta. Noshin vaatteethan säilyttävät pääsääntöisesti melko hyvin arvonsa ja ainakin Facebookin Nosh-kirppiksellä saattaa joutua pulittamaan tietyistä suosituimmista malleista jopa saman verran kuin uutena. Tämä pari kertaa edellisen omistajan yllä ollut maksimekko on jotakin parin vuoden takaista mallistoa, joka ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta ihastuin raikkaaseen kukkakuosiin välittömästi. Yleensä Noshin vaatteet ovat kai melko reiluja tai kokoaan vastaavia, mutta tämä M-kokoinen mekko oli kaiketi kutistunut, sillä se on kyllä maksimissaan 38 kokoinen.

 

Aion käyttää tätä mekkoa vähän sellaisena siistimpänä "ihmisten ilmoilla"-mekkona erotuksena niille mainitsemilleni rönttömakseille.

Monasti kuulee muuten puhuttavan, ettei maksimekot muka sopisi lyhyille. Katinkontit, sanon minä! Varsinkin, jos omaa jonkin sortin vyötärön ja ryhdin, pitkät mekot ovat varsin kelvollisia lyhyenlännällekin. Parasta näissä hulmuhelmoissa on se, ettei tarvitse esitellä minkään sortin raskausarpia, hyttysenpuremia, suonikohjuja yms. Rohkeasti maksimekkoja käyttämään siis pituudesta riippumatta! Ja niin, minä käytän maksimekkoja, vaikken omaa edes vyötäröä tällä hetkellä. Otollisten kuvakulmien löytäminen on toki vähän haasteellista, mutta se on sitten bloggaajan ongelma ;)

Mutta sitten päivän odotuspohdintoihin. Rakenneultramme lähestyy. Olemme mieheni kanssa jo päättäneet, että kysymme pienokaisen sukupuolen. Jotenkin, koska ensimmäisessä raskaudessa saimme siinä tuskan ja murheen keskellä selville ensimmäisen pienen sukupuolen, hävisi sellainen tarve pantata tulevienkaan vauvojen ominaislaatua. Siksi kysyimme Alvarin sukupuolen ja nyt varmaan sitten tämän uusimman tulokkaankin.

No, kumpi sitten olisi mieleemme? No, ihan kumpi vaan! Viime aikoina on erinäisistä syistä tuntunut entistä turhemmalle stressata saati sitten pettyä ja pahoittaa mielensä sellaisesta tekijästä kuin vauvan sukupuoli.
 

Joskus eräs tuttavani, tyttölapsen äiti, kysyi minulta, eikö jokaisen naisen unelma ole saada oma tytär. En näe asiaa näin. Muistanette toki, että kerroin itkeskelleeni Alvarin rakenneultran jälkeen hieman sitä, että poika oli tulossa. Tämä johtui varsinaista tytön kaipuuta enemmin siitä, että se meidän ensimmäinen pieni oli tyttö ja jotenkin olin asennoitunut siihen, että nyt hän tulee meille tämän uuden lapsen muodossa. Hyvin nopeasti kuitnekin tajusin, että oli äärimmäisen hyvä juttu, että seuraava lapseni oli eri sukupuolta, jollon hän oli oma itsensä, ei kenenkään korvike.

Nyt, kun olemassa oleva lapseni on poika, koen voittavani kumman tahansa kohdalla. Jos tuleva vauva on poika, saa Alvari oman veljen, jonka kanssa leikkiä. Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen omasta siskostani ja olen iloinen jos poikani saa kokea samaa sukupuolta olevan välisen sisaruuden. Toisaalta, jos tulokas on tyttö, riemuitsen siitäkin. Sitten perheessämme on tasajako, ja mieheni saa kokea vastakkaista sukupuolta olevan lapsen kasvattamisen ja toiset isovanhemmat, joilla ei ole ollut omaa tytärtä, tyttölapsen kasvamisen.

Itseä ei tietenkään haittaa yhtään se, että saan sitten lopulta ostella niitä vauvan mekkojakin. Mutta jos näin ei käy, saanpa olla perheen prinsessa omine vintagemekkoineni :D

Millaisia ajatuksia ja pohdintoja sinulla on/on ollut lapsen mahdollisesta sukupuolesta?

Mukavaa viikonalkua kaikille! :)

Jotakin pojalle, jotakin minulle, jotakin äideille ja jotakin teille :)

 Tervehdys!

Täällä ollaan taas, kotona!

Vaikka matkoilla on kivaa, varsinkin mummilassa, reissussa aina rähjääntyy.  Nyt ollaan muutama päivä ihan vain aloillaan ja rauhoitutaan. Sitten aletaan odottaa isiä kotiin ekalta komennukselta.

Nyt on tiedossa tällainen sekamelskapostaus ennen matkaa tapahtuneista jutuista. Pari päivää ennen lähtöämme piipahdin naapurin naisten kanssa jo perinteeksi muodostuneella Murena-visiitillä Salossa. Minusta on nykyään hauska osallistaa tuttavia ja ystäviä näihin blogitouhuihin mahdollisuuksien mukaan. Jaettu ilo on aina moninkertainen ilo :)

Olen kertonut teille faktoja Herkku ja Lahja Murenasta jo muutamaan otteeseen. Siksi ei tällä kertaa pitkiä jorinoita itse liikkeestä muuten kuin, että kyseessä on aivan ihana kivijalkaliike - juuri sellainen, joiden haluaisi olevan olemassa ja pitkään!
 


Murenan Miina on saanut minut koukutettua toistaiseksi kahteen juttuun: heidän leluosastoonsa, josta on tullut hankittua joka visiitillä jotakin Alvarin huoneeseen. Tällä kertaa mukaan lähti suloinen Sass & Bellen kettutyyny!

 

Toiseksi olen mennytä naista sitruunaoliiviöljyn suhteen.Se on lähes varmasti maailman paras ruokakeksintö!

Tuota uskomatonta makuyhdistelmää voi lorauttaa salaatinkastikkeeksi, sipaista uunikasvisten kyytipojaksi tai grillattavien lisäksi. Mulla on nyt neljäs pullo menossa vuoden sisään, joten ei tarvinne enempää mainostaa ;)

 

Itse tilaisuudessa saimme maistella perniöläisen Kahvila Opaliinan herkkuja että Mathildedalin kyläleipurin uunituoretta juurileipää, jota saimme lämpimäisiksi myös kotiin. Kuulimme samalla tarinaa myös Malmgårdin kartanon tuotteista. Murena onkin loistoliike juuri siksi, että sieltä saa monenmoisia loistavia lähiruokaherkkuja sekä mutiakin suomalaisten pientuottajien tuotteita. 

Aloimme muuten miettiä naapurin naisten kanssa, että kesäretki Perniön ja Teijon seudulle ei olisi yhtään hullumpi idea ensi kesänä :) Sen verran nähtävää ja koettavaa lähiseudulla vaikuttaisi olevan.

Iltamissa ollessani tajusin, että äitienpäivälahja omalle äidille on hankimatta. Jaamme äidin kanssa rakkauden kaikkeen esteettiseen, mutta tällä kertaa en löytänyt mitään sopivaa sisustusjuttua (kuten esimerkiksi jouluksi löysin).

 

Päätin sitten olla käytännöllinen ja ostin silitysvettä. Kuulema ihme tuote, joka suoristaa kaiken sellaisenaan suihkutettunakin. No, en voi ihan vielä allekirjoittaa väitettä, sillä olen kokeillut tuottetta vain kerran eli tänään. Alla oleva uutuusvintageni vaati silitystä ja siitä sitten testailemaan ;) Hyvin toimi ainakin silityksen yhteydessä, mutta todella tuoksuherkälle silitysveden ostamista kannattaa miettiä. Itse tykkäsin kyllä hajusta, mutta osa haluaa vaatteensa tuoksuttomina.

Vintagemekkoni on muuten herätysostos Kårenin kirppikseltä. Tapahtuma ei ollut minulle mikään jymymenestys, vaikkakin sain ihan mukavasti tavaraa katoamaan. Osan voitostani upotin sitten tähän 70-luvun puuvillaiseen Kaisu Heikkilään. Kuinkahan monta kyseisen vuosikymmenen maksimekkoa ihminen voi hyvällä omalla tunnolla omistaa ;) Tähän mahtuu toistaiseksi vielä raskausmassukin!

No, takaisin alkuperäiseen teemaan. Lupasin otsikossa jotakin teillekin :)

Murena on avannut hiljattain verkkokaupan. Koodilla TILDA10 saat 10% alennuksen kertaostoksestasi. Koodi on voimassa 31.5.2016 saakka. Toivottavasti sinulle on iloa tästä mahdollisuudesta :)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Häissä masupallon kanssa

Tervehdys!

Viime päivät ovat olleet aikamoista haipakkaa ja lisää on luvassa! Tulen viettämään yksinhuoltajan elämää lähes koko ensi kuun, sillä mieheni on kahteen otteeseen ulkomaankomennuksella.

Mutta eipä se mitään! Tänään oli nimittäin ensimmäisen lääkärineuvolan vuoro ja pikkuisen sykkeet kuultiin. :) Kaikki muukin tuntui olevan kunnossa. En voi muuta todeta kuin että tunnen syvää kiitollisuutta. Normaali raskaus on luksusta. Sen tietää jokainen, jolla on ollut jotakin vastoinkäymisiä lastensaannissa.

 

Olimme viikonloppuna häissä. Ne olivat ehkä eleganteimmat kokemani, mutta kuitenkin todella rennot. Hyvä yhdistelmä, vai mitä ;)

Mietin taannoin asuani kyseisiin häihin. Kyselinkin teiltä mielipiteitä siitä mustasta vintagepitsimekosta, mutta nytpä kävi sitten niin, etten enää ruvennut sullomaan masupullaani melko joustamattomaan asuun. Ajattelin, että sekä fetuksella että äidillä on paremmat oltavat vähän väljemmillä vesillä ;)

Muistin kaapissani majailevan viime syksyn kirppislöydön. Löysin tuolloin eräältä turkulaiselta kirppikseltä kauniin, hieman empirelinjaisen mekon, jonka oli ainakin myyjän mukaan ommellut Boutique Minnen Marjo, eräs turkulaisista alansa huipuista! Leningin kangas oli samaisen kuvauksen mukaan aitoa 50-luvun vintagekangasta, joka oli nyt sitten uudelleen hyödynnetty. Satuin kirppislooshin kohdalle muutenkin kreivin aikaan, sillä kaikki artikkelit oli alennettu puoleen hintaan. Maksoin mekosta lopulta 10 euroa.

Sininen on väri, johon minulla on ollut viha-rakkaussuhde. Siis sinisistä suurin osa kaiketi sopii minulle; ehkä jopa paremmin kuin mitkään muut värit. Ongelma onkin sitten se, että sain lapsena yliannostuksen väriä. Minut puettiin aina siniseen ja pikkusysteri vaaleanpunaiseen. Taisin olla muutaman kerran kateellinen...

Näin aikuisiällä olen kuitenkin löytänyt sinisen uudestaan. Minulla on oikeastaan niin hyvä sinisten mekkojen kokoelma, että uskalsin tehdä reilu vuosi sitten kaupat eräästä tietysti laukusta ;) Minna Parikan Ginger on ollut eräs veska haaveiteni listalla. Kun löysin laukun torista alle puoleen hintaan,oli asia selvä. Viikonloppuna laukku pääsi sitten ensimmäistä kertaa tosi toimiin. Tykkäsin kyllä kovasti :)

Tällaista tänään! Palailen blogosfääriin vielä tämän viikon aikana.

Morjens!

PS. Lisäsin tuohon sivupalkkiin taas kyselyn, jotta pysyisin edes hieman kärryllä siitä, mikä teitä lukijoita mahdollisesti voisi kiinnostaa tässä blogissa. Käykäähän kiltit klikkailemassa :)

Elämän pieniä iloja ja vintagepitsimekko

Hei vaan!

Toipumisen varma merkki allekirjoittaneen kohdalla on se, kun kahvi ja suklaa taas maistuvat. Päivän luksushetki onkin ehdottomasti se, kun lapsen päiväunihetken koittaessa löytää vaatekomerosta miehen sinne piilottaman Geisha-rasian, tunkee suuhunsa viisi namia, kulauttaa ne alas kahvilla ja selailee uunituoretta sisustuslehteä

 Muitakin ilonaiheita keksin:

- Yrjömatot tulivat pesulasta. Olohuoneen villamatossa oli ollut jo ennen tätäkin keissiä kaikenlaista sattumaa, joten ilo on sitä suurempi. Puhdas villamatto tuntuu ihanalta paljaiden varpaiden alla!

- Huomasin, että Turkuun avataan ensi kuun puolessa välissä Granit! Aah, ihanuutta! Pääsiäiskukkasesonkiin ei sairastumisilta kyetty, mutta ehkäpä voin hankkia jonkin ruukun korvikkeeksi avajaisista.

- Ensi kuu tuo mukanaan kaikenlaista jännää. Pidän muun muassa ihka ensimmäiset vaatekutsuni. Niistä kuulette varmasti vielä lisää!

- Ja sitten... Taisin tovi sitten tehdä postauksen lempimekoistani. No, nyt taisi jokin tippua pois tuolta lempparilistaltani, sillä alla oleva musta pitsi-ihanuus vallannee jonkin sijan top kympistäni :)

Löysin tämän mekon huutonetista. Tarjosin hieman alakanttiin ja sain mekon 30 eurolla sisältäen postikulut.

On joka kerta ihan suunnattoman mahtavaa, kun löytää prikulleen oman kokoisen mekon, jolla on historiaa! Tämä kaksivärinen(- ja kerroksinen) ihanuus pienellä masurusetilla taitaa olla joko 50-luvun lopulta tai 1960-luvun alkupuolelta. Tämän pariksi sopisivat täydellisesti ne ikuisuushaaveeni Parikan Raquelit.

Olen varmaan joskus maininnut ihailevani prinsessa Victorian edustustyyliä. Uusi mekko on mielestäni aivan sen sorttinen! Tällaisessa Vickan voisi osallistua jonkin tiedeseminaariin tai taidenäyttelyn avajaisiin ;) Minä puolestani mietin, voisinko laittaa tämän huhtikuun lopulla pidettäviin häihin. Olisiko liian synkkä valinta kevääseen?

Kuinka sinä asustaisit tämän mekon keväisemmäksi ja häihin sopivaksi?

Mukavaa päivänjatkoa!

Lempimekkoni x 10

Tervehdys!

Olo tuntuu onneksi normalisoituneen tällä viikolla ja olen jo tehnyt muutakin kuin ollut vaakatasossa!

Kiitos kovasti edelliseen postaukseen tulleista kysymyksistä ja postausehdotuksista. Siitä riittää aihetta varmasti muutamankin postauksen verran. Aloitetaan kummiskin mekoista, koska sellaisten perään kyseltiin pariinkin otteeseen.

Lempimekkoni - ah, miten monimutkainen ja haasteellinen aihe, ihan oikeasti! En pysty valitsemaan oikeasti sitä yhtä tärkeintä; kymmenenkin on haasteellista löytää! Toiseksi mietin, voinko ottaa listalle sellaisiakin, jotka eivät tällä hetkellä täysin mahdu ylleni. Aihe on siis yllättävän kipeäkin, sillä rakastan mekkojani enkä haluaisi niistä luopua. Olen yrittänyt asennoitua aiheeseen niin, että teen ratkaisun mekkojen kohtalosta sitten joskus, kun lapsiluku on täynnä. Sitä ennen ei kannata hätiköidä.

Aloitetaanpa arkimekoista:

1. Charleston-henkinen mekko 1960-luvulta

Tämä vintagemekko löytyi hetken aikaa Turun Rautatiepuiston liepeillä vaikuttaneesta Retrobotista. Iloinen asia on se, että lasketun vyötärönsä ansiosta se mahtuu edelleen ylleni. Olen käyttänyt mekkoa paljon töissä; pitkä neuletakki ylle lämmittämään ja helminauhaketju kaulaan. Se on siinä :)

2. Rento palleromekko 1970-luvulta

Jos minun pitäisi nimetä lempivaatemerkkini, se saattaisi olla suomalainen Golden Finn. Top10 listallenikin mahtuu kolme mekkoa kyseiseltä merkiltä! Löysin tämän mukavuusmekon turkulaisesta Art+Design-liikkeestä, joka on ollut näköjään ykköspukijani viime vuosina (jos tätä mekkolistaa tarkemmin tutkitaan ;)). Palleromekko on ihanteellinen työvaate, mutta siinä kehtaa onneksi olla kotonakin. Imetys- ja raskauskauden vuoksi en ole voinut mekkoa käyttää, mutta nyt sen voisi oikeastaan ottaa uudestaan käyttöön. Kiitos muistutuksesta :D

3.  Mukasiveä kirjastontätimekko 1960-luvulta

Jos minun olisi ihan pakko valita yksi mekko tästä listasta yli muiden, niin kyllä se olisi tämä. Kyseisen mekon löytymisellä on ollut suuri symbolinen merkitys myös tälle blogille. Mekon myötä aloin tietoisesti viedä tyyliäni enemmän vintagehenkiseksi. Mekko löytyi muuten ensi visiitilläni VintagEija´s putiikkiin. Eijasta on tullut matkan varrella, ihana tuttu tyyppi, jonka luona Maariankadulla on aina mukava poiketa.

4. Marimekkoni mun 1970-luvulta

Kaunein näkemäni Marimekko! Myös Armi elää-elokuvasta tuttu. Vyötäröni ei ole kyllä parhaimmillaan, mutta kyllähän nuo 1970-luvun alun väri-iloittelut sen puutteen korjaavat ;) Tämä mekko löytyi huutonetista.

Kesämekkoja:

5. Maksimekko 1970-luvulta

Miettikääpä, tällainenkin on mahdollista: laadukas suomalainen puuvilla mekko, jonka voi pestä 60 asteessa, kaunis printti, joka ei ole haalistunut sitten 1970-luvun yhtään ja joka ei ole liian räikeä nykyajan työvaatteeksikaan. Itkin katkerasti, kun rintavarustukseni ei mahtunut tähän imetyskuukausina. Nyt en ole uskaltanut kokeilla. En myy vielä! Olen kiitollinen niistä vuosista, kun mahtui työkäyttöön ja toivon parasta. Merkki on Golden Finn ja ihanuus löytyi jälleen kerran Art+ Designista.

6. Toisto tekee terää: maksimekko 1970-luvulta.

Jepulis, merkki on Golden Finn ja samat faktat kuin edellisen kohdalla paitsi, että tämä on ostettu lapsen saannin jälkeen ja mahtui varsin hyvin viime kesänä :) Ilmeisen onneksi mulla on niin outo maku, että saan rauhassa ostella mekkoni, mistä haluan. Tämä löytyi Turun Humalistokadun UFF:lta parilla kympillä. :D

Juhlamekkoja:

7. Fiftarihelma H&M:ltä

Minulla on muutama mekko, joiden kohdalla sydän itkee verta. Tämä henkkamaukkalainen ja sen minttu sisrapuoli ovat sellaiset. Olen hyväksynyt, ettei vyötäröni palaa välttämättä enää koskaan entisiin mittoihinsa. Siksipä olen vuoden verran kytännyt tätä yksilöä kierrätettyjen vaatteiden markkinoilta. Eli jos sinulla on tämä mekko koossa 38, niin tarjoa pois! Sitten voin pistää tämänkin myyntiin, kun niitä kyselyitä on välillä tullut :)

8. Cristelle & Co -neulemekko

Tämä mekko on hankittu aikoinaan Stockmannilta ja on ollut runsaasti käytössä. Olisikohan mekon salaisuus mukavuus. Läpuikuultavista hihoista ja kissarusetista plussaa :)

 9. Valmistujaismekko Lisa Larssonilta

Löysin tämän ihanan aidon 1950-luvun leningin Södermalmilta, Tukholmasta. Kun käyn rapakon takana, Lisa Larssonille on päästävä. Hieman epäilen, mahtuuko vyötäröni enää mekon uumeniin. Ehkä leninkiä voisi näyttää Eijalle ja kysyä, pystyykö taikoja tekemään. Tai sitten on otettava käyttöön perinteiset konstit - nimittäin korsetti. Elina, sulta saisi varmaakin vinkkejä aloittelijalle? :)

10. Unelmamekko 1950-luvulta

Kyllä nuo 1950-luvun vaatteet ovat vain niin kauniita ja niin armottomia vyötärölle ;) Tämä yksilö on kuitenkin pienennetty minulle sopivaksi, joten saumavaraa löytynee. Muutokset teki Eija ja mekko löytyi alunperin Art+Designista. Tuo kangas... Perustanko mekkomuseon?

Tällaista tänään! Mikä on oma suosikkisi näistä mekoista?

Äidin ja pojan uutta vanhaa

Tervehdys!

Tänään mennään blogin perusteemoilla eli uudella vanhalla ;)

Odd Molly on merkki, josta en ikinä olisi valmis maksamaan täyttä hintaa. En ole ihan ymmärtänyt, perustuuko merkin tyyriys runsaisiin kerroksiin, huolelliseen viimeistelyyn ja laadukkaisiin materiaaleihin, vai ihanko vain brändiin. Yhden käsin laskettavat omat Mollyni ovat (yhtä lukuunottamatta, jonka ostin puoleen hintaan alesta) käytettyinä ostettuja, ja laadultaan/kunnoltaan ihan hyviä, mutta riittääkö ihan hyvä? Kysyn vaan.

 

No, joka tapauksessa 20 euroa on jo sellainen hinta, jolla parin sadan mekon voi ostaa. Siksi tämä beige rimpsuhelma kotiutui meille viime keväänä. Mekkoa ei olisi kannattanut ehkä käyttää imetysmekkona; muutama nirhautunut napinläpi kaipaa tällä hetkellä hoivaavaa ommelta... Mutta onhan tuo helma kivan muhku! Vai tuleeko jollekulle (muullekin) hieman Taikapeili/ Ace of Bace aikojen-viboja. Yh, no onneksi ne ovat tällä hetkellä aika lieviä ;) Kårenilta löytynyt 2, 5 euron Mark&Spencerin nuttu hivuttaa tyyliä enemmän meikäläisen omaksi :)

Hopeapeilin Elinan innostamana ajattelin vinkata teille lastenvaatekirppis Seesamista, joka on osoittautunut pitkän aikavälin tarkastelussa oikeastaan aika hyväksi kirppikseksi. Aluksi toki (perusturkulaiseen tapaan) muutama negatiivinen huomio: osaa Seesamin myyjistä, kuten nyt ylipäätään tiettyjä kirpputorikauppiaita, vaivaa joko sokeus, ahneus tai jopa molemmat oman kaupattavan tavaran suhteen.

Hei haloo! Nyppyisistä ja tahraisista bulkkivaatemerkkien vaatteista ei kannata oikeasti pyytää 4-5 euroa eikä selvästi käytettyjä parempien merkkien vaatteitakaan kukaan osta kympillä tai jollakin muulla naurettavalla hinnalla! Tai ehkä narri ei ole se, joka pyytää vaan se joka maksaa, mutta ihmettelen osaa tarjontaa vaivaavaa ylihinnoittelua.

Mutta kuitenkin, kun Seesamissa jakaa ravata (sanotaan 2-4 kertaa kuussa), niin yllätys, yllätys - aarteita alkaa jäädä haaviin. Tässä niistä muutamia, jotka edustavat Alvarin paria seuraavaksi käyttöön otettavaa vaatekokoa:

Me&I:n bodyt ovat valitettavan usein olleet juuri noita nukkaantuneita ylihintaisia vaatekappaleita. Olenkin ostanut käytetyt miikkaribodyt viime aikoina muualta, mutta sen sijaan olen iloisesti yllättynyt vastaantulleista pitkähihaisista trikoopaidoista.

 

Oletukseni on, että A on ensi kesänä sen verran iso poika, että bodyt alkavat jäädä unholaan ja paidat tulla tilalle. Suomen viileässä ja vähälumisessa säässä pitkähihaiset paidat ovat varmasti t-paitoja parempi sijoitus ;) Siististä miikkaripaidasta olen suostunut maksamaan sellaiset 4-7 euroa, jos se on tahraton ja ihan vain vähän haalistunut.

Me&I:n ohella olen ollut mielissäni muutamista Pomp de Lux-löydöistä:

Pompeista olen maksanut aika saman verran kuin miikkareista: 4-8 euroa.  Kyseiseltä merkiltä löytämäni yksilöt ovat olleet mielestäni kohtuu hintaisia kun taas tyttöjen pomppeja myydään ihan ökyhintoihin! No, ehkä jotkin mekkohamstraajat ovat valmiita maksamaan maltaita jostakin tietystä tyllimallista, joka on värisuorasta jäänyt puuttumaan ;) Poikien vaatteiden osalta suosittelen tsekkaamaan merkiltä erityisesti paksut pehmoiset talvifarkut ja ribbipaidat. Ne siirtyvät helposti isoveikalta nuoremmalle!

Lopuksi kokoelma vielä sekalaisia löytöjä:

Näköjään kivoja ja värikäitä poikien vaatteitakin löytää vielä toistaikseksi, kun vain jaksaa hakea!

Reunimmainen pesukarhupaita on tuntemattomaksi jääneeltä suomalaiselta merkiltä. Se löytyi uudenveroisena kuuden euron hintaan. Noshin krokopaidasta pulitin kaikista kalleimman hinnan, 12 euroa, mutta olin sen pienen harkinnan jälkeen valmis tekemään tuosta varsin hyväkuntoisesta yksilöstä.

Froteisessa pupu&autopaidassa on vain merkintä, että se on tehty käsin Suomessa. Helleyökkäri sekä amppari-paita ovat merkiltä Blaa! ja myös suomalaista designia. Kaikki nuo tarttuivat mukaan 5-8 euron hintaan.

Tällaista tänään. Suosittelen Turun seudulla asustelevia tutustumaan Seesamin tarjontaan, mutta muistutan, että ne parhaimmat löydöt tulevat yleensä säännöllisen kyttäyksen seurauksena ;) Tämä on onneksi yleispätevä neuvo kirppistelyyn kautta Suomen!

Mikä oli sinun lempparisi näistä löydöistäni? Mitä itse etsit lapsellesi kirpputoreilta?