Sitä oikeaa ruokapöytää metsästämässä

Hei taas!

Historian yo-kokeet on vihdoin tarkastettu, ja voin hetken verran huokaista helpotuksesta ja hemmotella itseäni vaikkapa blogin ääressä. Tällä hetkellä minua ei huvita pohtia koulumaailmaan liittyviä kysymyksiä, vaan jotain ihan muuta, esimerkiksi uuden kotini sisustusta... Jalat maassa Tildukka, jalat maassa... Mutta ei voi mitään, kun pää menee jo pilvissä ;)

No asiaan: Sisustusrintaman keskeisin teema on viikon verran ollut uuden ruokapöydän metsästys. Vanha menee kaupan mukana pikkukotimme ostajalle, ja se olisikin ollut niin värimaailmaltaan kuin kooltansakin aivan vääränlainen uuteen kotiimme.

Kun mietin, millaisia reunaehtoja asetan mahdollisille pöytäkandidaateille, niin ykkösominaisuuksiksi nousivat tietynlainen rouheus ja maalaishenkisyys. Lisäksi tulevan keittiömme värimaailma asetti rajoituksia - keittiökalusteet ja tasot ovat yhdistelmä valkoista ja harmaata. En siis halunnut pöydän olevan ainakaan tummaa enkä myöskään kovin lämpimän sävyistä puuta. Pöydän tuli täyttää myös vaatimukset sekä arkisena ruokapöytänä että kuuden hengen hienompana vieraspöytänä. "Ruokasalimme" sijaitsee toisin sanoen keittössämme eikä olohuoneen mahdu erillistä ruokailunurkkausta.

Kiertelimme menneellä viikolla koko joukon huonekaluliikkeitä. Lopulta Kruunukalusteesta löytyi värimaailmaltaan täydellisen oloinen pöytä - provencelaishenkinen maalaispöytä, joka oli tehty lankuista ja maalattu läpikuultavan valkoiseksi niin, että puun syyt ja lautojen raot erottuivat kunnolla. Hihkuimme riemusta, sillä mikään muu ei ollut tehnyt samanmoista vaikutusta sekä minuun että mieheeni.

Eilen tuli kuitenkin mutka matkaan, mies oli uuden kämppämme tarkastuskatselmuksessa ja mittaili samalla tulevan keittömme mittasuhteita. Pöytä olikin liian iso. Voi pee! Ei auttanut itku markkinoilla, vaan oli aloitettava alusta.


Illan korvilla mies kuitenkin ehdotti, että kävisimme pikaisesti katsastamassa erästä Kodin Anttilan valikoimissa olevaa pöytää, jonka olimme jo kertaalleen hylänneet. Periaatteessa pidimme siitä todella paljon, mutta jotenkin olin päätynyt ajatukseen, että kyseinen Aspen-pöytä olisi värimaailmaltaan liian sekasikiö keittiön tunnelmaan. Uudemman tarkastelun jälkeen vaihdoin kuitenkin mielipidettäni - tunkkaisuus johtui enemmänkin pöydän rusehtavan värisellä kankaalla päällystetyistä tuoleista. Kun vaihdoimme pöydän ympärille valkoiset tuolit, niin yleisilme kirkastui hetkessä! Ja eikun tilaus vetämään :)

Aspen-pöydän viehätys perustuu ajanpatinoimaan puupintaan. Pöytä on valmistettu kierrätyspuusta ja siinä on selkeitä koloja ja halkemia. Eipä siis haittaa, vaikka sitä joskus hieman vahingossa moukaroisikin. Lisäksi oivalsimme, että pöydänhän voi kuultomaalata myöhemmin, jos edelleen niin haluaa. Toisaalta pöydän harmahtava väri tuntuu tällä hetkellä ihan hyvältä sellaisenaankin, ja kuulema pöytävahoissa (jollaista siis pöydälle suositellaan) on olemassa erilaisia värisävyjä, joilla pöydän väriin voi vaikuttaa.


Mielestäni pöydän väri ei tule parhaimmalla mahdollisella tavalla esille noista mainoskuvista, joten pläräsin hieman nettiä ja löydin kodin, jossa kyseinen pöytä on käytössä. Tikkapihlaja-blogin kuvista näkee mielestäni parhaiten pöydä todellisen värisävyn. Bloginpitäjän Riikan koti näyttää kovin kauniilta muutenkin :)


No, tässäpä turinointini tällä kertaa. Mitä mieltä olette, tuliko hitti vai huti? Tokihan sen todellisen sopivuuden tietää vasta, kun pöytä on saapunut ja koottu. Kodin Ykkösellä on muuten hirmupitkät toimitusajat Aspenin suhteen tällä hetkellä. Joku muukin on vissiin keksinyt, että pöytä on aikas ihana...

kuvalähteet: Kodin Ykkönen ja vekenkaluste.fi

Edit: Tikkapihlaja-blogin pitäjä antoi luvan laiata kuviaan, joten kuvakavalkadin kaksi viimeistä kuvaa on hänen blogistaan.