Matkamuistoja Sveitsistä: vuoristossa

Jatkanpa jälleen Sveitsin-matkakertomustani. Bernistä suuntasimme viikonlopuksi ystäväni miehen kotiseudulle järvi-Sveitsin eli Lützernin alueelle. Seutu on "Sveitsin Rivieranakin" tunnettua kuuluisaa matkailualuetta. Järvien lisäksi alueella on eräs toinenkin valtti - nimittäin tietysti ne vuoret!

Meillä oli mahtava tilaisuus päästä ajelemaan yli sata vuotta vanhalla maisemarautatiellä ihan oikeassa vuoristossa. Oli meikäläisen ensimmäinen kokemus Alpeista. Hypätkää kyytiin ja nauttikaa samoista kokemuksista kuin minä :)

Välillä mentiin tunneliin....




... ja pikkuhiljaa rinteet alkoivat käydä yhä jyrkemmiksi...




Kukas sieltä pensaan takaa kurkkaa?

Ylhäällä ilma oli aivan erilainen. Kun lähdimme sää oli helteisen tukala, mutta ilma viileni ja muuttui suorastaan myrskyisäksi. Siinä tuulessa oli miltei mahdoton kulkea suorassa. Huipun näköalapaikalla viivyimme tovin, mutta sitten oli pakko mennä sisälle näköalakahvilaan juomaan lämmintä kaakaota! Matkamuistomyymälästä ostin sadan vuoden takaisen näköismatkailumainosjulisteen.



Lämpimän juoman voimin lähdimme reippailemaan alaspäin. Painovoima piti kyllä huolen vauhdista!




Puolisen tuntia kuljettuamme pääsimme tekemään paremmin tuttavuutta paikallisiin sarviniekkoihin. Eniten lehmälauman läpi kulkemista taisi pelätä sulhaseni ...










Patikkaretki vuoristossa oli uskomaton kokemus. Pelottavin vaihe oli kuitenkin vielä edessä: Jotta pääsimme takaisin kotikylään, meidän piti laskeutua loppumatka vaijerivaunulla. Siis sellaisella, mikä oli siinä yhdessä Bondissa, missä se rautaleuka haukkasi vaijerista palasen... Minua pelotti niin paljon, etten pystynyt nappaamaan lakusta yhtään kuvaa! Pahinta oli se, että vaijeri antoi periksi aina sykäyksittäin...Eipä kuitenkaan vienyt matkan tunnelmaa!

Matkamuistoja Sveitsistä: Bern

Hei jälleen!

Vappu oli ja meni oikein nättinä, mutta juhlimme sitä aika matalalla profiililla, kun on noita muita juhlia piakkoin tulossa :)

Sain vihdoinkin kaivettua ulkoisen kovalevyn käyttöön. Olen tallettanut sinne männävuosien kuvia, ja päätinkin vihdoin tehdä postauksen parin vuoden takaisesta Sveitsin matkastamme.

Rakas ystäväni ja opiskeluvuosieni kämppis löysi elämänsä miehen Sveitsistä ja jäi sille tielleen. Keväällä 2007 aikataulumme mahdollisti matkan ystäviämme tapaamaan tuonne vuorten ja lehmien maahan!

Matkamme suuntautui ensiksi ystäväni opiskelu- ja kotikaupunkiin Berniin, joka on Sveitsin pääkaupunki. Tuo kodikas, suomalaisittainkin keskikokoinen kaupunki sijaitsee Sveitsin saksankielisellä alueella melko keskellä Sveitsiä. Tarkemmin Bern sijaitsee Aar-joen laaksossa, jota joki on uurtanut monikerroksiseksi. Korkeuserot ovatkin Bernissä melkoiset suomalaisen silmin katsottuna, mutta eivät tietenkään mitään verrattuna Sveitsin muihin alueisiin...






Bernin vanha keskiaikainen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin, eikä syyttä - kyseessä yksi parhaiten säilyneimmistä keskiaikaisista keskustoista Euroopassa. Erityisesti vanhat tiilikatot olivat aivan hurmaavia!



Vanhan keskustan kuuluisin nähtävyys on epäilemättä vanha Zytgloggenin kellotorni astronomisine kelloineen. Aina tasatunnein kellotaulun vieressä olevat pikkuhahmot aloittavat oman shown´sa kepposineen.



Bernissä kuvauksellisia paikkoja riitti. Eräällä rinteellä sijaitsi todella kaunis kukkatarha, josta avautui myös loistava näköala kaupungin yli.




Yksi ikimuistoisimpia kokemuksia oli patikkaretki Bernin maaseudulle eli laaksoa ympäröiville kukkuloille. Jos Turun ja Bernin välille täytyisi löytää joitakin yhteistä, niin yhtäläistä on ehdottomasti se, että luonto on molempia kaupunkeja lähellä - maisemat ovat tosin hiukan erilaiset!

Sveitsihän on rikas maa- ja elintaso heijastuu myös lehmien kellojen kokoon! Vai oletteko huomanneet, että täällä meillä kantturoilla olisi samanlainen varustelutaso?


Patikkaretkellä näimme sitä kliseistä sveitsiläistä maaseutua maalaistaloineen. Sarjan ensimmäinen kuva valottaa ehkä hiukan korkeuserojen todellisuutta! Patikkapäivä osoittautui todelliseksi hellepäiväksi. Virvokkeet tekivät kauppansa huipun näköalaravintolassa.



Vasta matkan viimeisenä iltana helle hälveni sen verran, että kaupunkia ympäröivät vuorenhuiput tulivat esiin! Näkymä oli huikean kaunis...

Talvitakit - Part One

Oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!

Lupailin jo ajat sitten talvitakkiesittelyjä. No tässä ovat tärkeimmät käyttötakkini:

Ruskean villakangastakin hankin kolme vuotta sitten Stockmannilta. Merkki on Vero Moda. Hassua, mutta muistan myös, mistä sain rahat takkiin. Tein kyseisenä kesänä korkeakouluharjoittelun historianlaitoksellamme. Palkka ei ollut huima, n. 800 euroa kuussa, mutta jotenkin onnistuin saamaan osan rahoista säästöön, jotka sitten sijoitin tähän kyseiseen takkiin.

Takki on malliltaan hyvin tildamainen: klassinen malli ja vyötärönauha. Pituus oli myös tärkeä tekijä: Etsin ensisijaisesti hyvin istuvaa hametakkia, sillä siistimmistä työ- ja opiskeluasuistani suurin osa on hameita. Olen ollut takkiin erittäin tyytyväinen. Se on pysynyt yllättävän hyvin kuosissaan eikä ole nukkaantunut. Tosin, pyrin käyttämään takkia vain työ- ja kaupunkitakkina. Keväällä vien sen kemialliseen pesuun, sillä toivon, että voisin käyttää takkia vähintään myös seuraavat kolme vuotta.

Marjapuuronvärisen takin olen ostanut myöskin Stockmannilta. Se on merkiltään Etcetera, jonkin verran hinnakkaampi ja laadukkaampi merkki. Kyseinen takki on hiukan vanhempaa mallia, muistaakseen neljä vuotta vanha. Takki oli kyseisenä syksynä osa Stockan New York-teemakamppanjaa, ja ihastuin siihen heti! onneksi sain äidin sponssaajaksi ja sain takin muistaakseni synttärilahjaksi.

Tuollainen sotilaallinen malli taitaa olla ihan kelpo kamaa edelleen, ja väri on puolestaan tällaiselle vaalealle tyttelille erityisen sopiva. Tätä takkia en tainnut käyttää viime talvena kertaakaan huonojen kelien takia, sillä se on jonkin verran paksumpaa kangasta kuin ruskea takki. Tänä vuonna olen jälleen ihastunut siihen ja se on ollut useamman kerran päälläni :)

Kolmas takki on vakkarini pillifarkkujen ja saapikkaiden kanssa. Hankin tämän Hennesiltä vuosi sitten. Takissa on tildamaisesti vyötärönauhat, ja takin väri sopii minulle aika kivasti :) Paras yksityiskohta on ehdottomasti takin kaulus, jota voi käännellä ja väännellä eri malliseksi.

Mikä on sinun lempparisi? Joko näistä tai sitten omasta vaatekaapista?

Takkikavalkaadin lisäosat:

saappaat: Ambra

lakki ja kaulahuivi: Vero Moda

Tildan tyylikoulu: vaalean kesän värit

Hip hei! Olotilani on kovin iloinen juuri nyt :) Tulimme juuri miehen kanssa keskustasta, jossa kävimme tekemässä hääkorttiainesostoksia. Olimme tehneet ennakkovalinnat kaaso-siskoni kanssa, ja nyt mies oli mukana hyväksymässä ideamme. Saimme kaiken tarvitsemamme ja muutaman viime hetken muutoksen jälkeen tuntuu siltä, että ideani on todella omannäköiseni ja toimiva! Kerron tästä aiheesta joskus toiste.

Kaiken kukkuraksi mies löysi Hennesistä aivan loistavan, tyylikkään mustan miesten kevättrenssin kaksirivisellä napituksella ja vyöllä. Mies oli niin komeannäköinen siinä, että... Miehen vaateostokset ovat aika harvinaista herkkua, että nautin uusista ostoksista aina täysin rinnoin :) Silloin kun hän jotakin ostaa, niin vaatevalinnat ovat olleet kyllä tyylikkäitä. Kivana lisänä oli se, että nyt kolmen päivän ajan Hennes antaa normaalihintaisista ostoksista 20 % alennuksen.

Mutta nyt varsinaiseen aiheeseen. Olen pitänyt tyylikouluani vähän harvakseltaan viime kuukausina, mutta nyt teen tähän pitkästä aikaa poikkeuksen. Kerron mielipiteitäni värien käytöstä pukeutumisessa.

Monet muotibloggaajat näyttävät suosivan mustaa yli kaiken. Ymmärrän sen, sillä kyseessähän on tyylikäs varma väri. Sopiiko väri kaikille? Mielestäni ei. Moni suomalainen omaa hennot omat värit ja mustat vaatteet tukahduttavat ne helposti. Käytän nyt esimerkkinä itseäni. En voisi kuvitella käyttäväni mustaa, jos en meikkaa. Oma lärvini on tosi vaalea ja kohtuu suurten silmieni ympärillä on usein lautasenkokoiset mustat silmänaluset. Siinä on jo mustaa kerrakseen minulle.

Toinen väri, jonka käyttö arveluttaa minua on valkoinen. Sekin tyylikkäänä pidetty väri. Kyseinen väri vaatisi luonnostaan tummat ripset ja kulmat, ihan omat silmämunat hampaista puhumattakaan näyttävät karmeilta jos valkoista on kasvojen lähellä.

En nyt tarkoita, että välttelisin kokonaan näitä värejä, tai että edes haluaisin vältellä. Olihan minulla tänäänkin valkoinen paita. Kyse on ennemminkin siitä, millaisia sävyjä käyttää ja kuinka höystää päällään olevia perusvärejä.

Itse olen värimaailmaltani hyvin suomalainen, vaalea tai "keskivärinen" kesä. Hiukseni ovat tummanvaaleat ja ihoni sävy aika kellertävä (no se ei välttämättä ole kovin suomalaista :D). Minun tulisi suosia pukeutumisessani ehdottomasti sävy sävyyn värejä, mielellään vaaleita sellaisia. Räikeät perusvärit eivät sovi minulle. Tämän lisäksi minun tulisi käyttää ns. "kylmiä", sinisävyisiä värejä. Tällaisia ovat mm. ukkosensininen, siniharmaa, erilaiset marjanpunaiset ja jäiset pastellit (ei mitään äklöpastelleja). Perusväreinä mnun kannattaisi käyttää mustan sijaan tummanruskeaa ja harmaan eri sävyjä. Missään tapauksessa minulle ei sovi lämpimät värit kuten oranssi, kellertävän vihreät, kameli tai konjakin ruskea. Mustaa kannattaisi käyttää vain kaukana kasvoista. Valkoisen tulisi olla jokin muu kuin puhdas valkoinen.

Jos kiinnostuit kuvauksestani, niin klikkaa yllä olevia valokuvia suuremmaksi. Juttu on Annasta neljän vuoden takaa. Jos kiinnostusta riittää, voin tehdä postauksen jatkossa myös tummemman kesän väreistä. Ymmärrän, että kaikkia ei tällainen humpuukki kiinnosta. Monet pukeutuvat tiettyihn väreihin ennemmin asenteen vuoksi kuin "oikeaoppisten neuvojen". Antaa kaikkien kukkien kukkia :D

Kuvat ja teksti Annasta 20.1.2005/nro 3