torstai 30. maaliskuuta 2017

Kapselipuvusto - ratkaisu kotiäidin vaatepulmiin?

Blogiyhteistyö Caps Look-sivuston kanssa

Tervehdys taasen!

Nyt on luvassa postaus, joka aiheena hieman nolottaa, mutta myös suuresti innostaa minua.

Kuten te vakkarilukijat tiedätte, oman näköinen tyyli ja kaunis pukeutuminen ovat olleet sydäntäni lähellä niin kauan kuin tämä blogikin on ollut pystyssä. Itse asiassahan tyylipostaukset ovat olleet eräs yhdeksän vuotisen (!) blogitarinani kulmakivistä.

No, tuo intohimo ei ole minnekään kadonnut, mutta se on saanut matkan varrella uudenlaisia sävyjä.

Alunperin blogini tarkoitus oli piristää muita opettajia kekseliäillä pukeutumisvinkeillä. Vuosien varrella vintage, kierrättäminen sekä omien vanhojen vaatteiden muodistaminen ovat nousseet keskiöön. Vaikka tyyli onkin omalla tavallaan pinnallinen kiinnostuksen kohde, toivon postausteni herätteneen ajatuksia omista kulutustottumuksista, tavaran kunnioittamisesta sekä omien parhaiden puolten korostamisesta. Blogini on ollut sekoitus esteettisiä yksityiskohtia ja syvällisempiä pohdintoja.

Molempia tarvitaan täyteläisen elämän elämiseen :)


Ihan tässä viime vuosina garderoopini ja pukeutumiseni ovat olleet mullistuksessa. Kahden lapsen saamisen myötä kehoni on kokenut lähes 20 kilon nousuja ja laskuja (no ei ihan lähtötasolle ole vielä päästy, mutta laskujohteisesti mennään). Odotus, imetys sekä jälkimmäisen lopetus ovat aikaan saaneet vartaloni mittasuhteiden muutoksia, kuten kaikki vastaavissa tilanteissa olleet naiset hyvin tietävät.

 

Näiden muutosten seurauksena vaatekaappini on tuntunut olevan täydellisen kaoottisessa tilassa: garderoopi on kokoelma vaatteita ennen raskauksia, odotusajoilta sekä nyt imetyksen ajalta. Olen edelleen hyvin tietoinen siitä, millainen haluaisin tyylini olevan, ja siksi en ole oikein osannut laittaa mitään poiskaan. En yksinkertaisesti ole osannut kuvitella, millaisen metamorfoosin kehoni seuraavaksi tulee kokemaan. Siksi olen antanut tilanteen vain olla.


Kunnes... Tuossa joulun jälkeen iski ahdistus.

Kuten kuvista näkyy, kaappeihin ei enää yksinkertaisesti mahtunut mitään! Kiiressä vaatteita tuli tungettua sikin sokin hyllyille. Siksi en ole yleensä myöskään löytänyt niistä mitään haluamaani ilman tuskanhikeä. Kaiken kukkuraksi lasten vaatevarasto on ollut luonnollisesti koko ajan paisumaan päin. Elämä tuntui muuttuneen yhdeksi vaatevuoriksi, niiden pesemiseksi ja viikkaamisiksi.

Näin ei voinut enää jatkua. Tarvitsemme pian tilaa lasten vaatteille ja päädyin siihen, etten osaa vanhimmista vaatteistani enää käyttäisi, vaikka saavuttaisinkin vähän alemman painon jossain vaiheessa. Kiertoon vain! Aloitin vimmatun myymisen sosiaalisen median kirppiksillä ja sainkin tavaraa kadotettua todella hyvin.

Tässä tilanteessa sain mielenkiintoisen yhteydenoton Caps Look-sivustolta. Caps Look on pienyritys, joka auttaa naisia ratkaisemaan vaatekriisinsä ja pitämään vaatekaappinsa järjestyksessä kapselipuvuston avulla.Tarjolla  on niin sähköisiä verkkokursseja kuin henkilökohtaisia järjestämispalveluista. Iina, nainen Caps Lookin takana, ehdotti, että hän voisi tulla tuekseni järjestämään vaatekaappini. Samalla voisin, jos haluan, sitoutua kokeilemaan yhden kvartaalin eli kevätpuvuston verran kapselipukeutumista.

Ihanko totta? No aivan varmasti. Kaikkea laillista voi kokeilla kerran!

Kapselipukeutuminen oli minulle käsitteenä tuttu jo muutaman vuoden takaa. Kirjoitin taannoin Rinna Saramäen kirjasta Hyvän mielen vaatekaappi. Siinä Saramäki esittelee itse käyttämänsä version, P333:n, kapselipukeutumisesta. Vaikka Saramäki idea 33:sta kolmen kuukauden välein vaihtuvasta vaatekappaleesta vaikutti poikkeukselliselta ja raikkaalta, en itse kokenut olevani valmis moiseen kokeiluun. Kapselipukeutuminen tuntui jotenkin ankaralta mielestäni niin kovin kivaa garderoopiani kohtaan. Olin myös aloittanut juuri yhdessä muutaman muun bloggaajan kanssa kierrätyskeijukamppanjan (vuosi ilman uusien vaatteiden ostoa), joten ajattelin yhden "hyvän työn" riittävän. Lisäksi olin juuri raskautunut enkä halunnut poikkeustilanteessa kokeilla mitään tällaista.

Tarvittiin siis lopulta kaksi lasta, loputtomat pölyiset kasat pyykkiä sekä turkasen epäsiistit vaatevarasto,  kunnes minä lopulta olin valmis kapselipuvustolle.  Tervetuloa Iina, ja pelasta minut vaatesaasteelta!

Ja Iinahan tuli 😃

Mitä sitten  teimme? Tarkoituksenamme oli noin kolmen tunnin aikana käydä läpi käyttövaatevarastoni ja luoda sen pohjalta omista vaatteistani kevätvaatekapseli käyttööni.

Projekti alkoi totaalisella hyllyjen tyhjennyksellä.



Järkyttävän vaatekasan näkeminen oli kyllä oikein opettavaista. Kuinka ihmeessä ihminen haalii vaatetta, jota käyttää kerran viidessä vuodessa? Ehkäpä tällaisessa tapauksessa säilyttämisen sijaan voisi harkita vaikka vaatteen vuokrausta?

 

Sitten alkoi varsinainen työ. Aloimme etsiä vuoresta sellaisia vaatekappaleita, joita käytän usein ja mielelläni. Kolmas varteenotettava seikka oli yhteensopivuus. Usein miten toimivan garderoopin kokoavana liimana ovat ne vaatekappaleet, jotka sopivat mahdollisimman monen muun vaatekappaleen kanssa pidettäviksi.

 

Iina näkemys kapselipuvustosta oli onneksi lempeä: hän ei aseta mitään tarkkoja numeraalisia määriä kapselin koolle. Tärkeintä on, että vaatetta on riittävästi, mutta mukana kapselissa ei pidä olla sellaisia turhia pyntteitä, jotka jäävät irrallisiksi yksinäisiksi susiksi ilman sopivuutta muihin. Näitä teemoja tankkasimmekin useaan otteeseen, sillä mieleni teki tyrkyttää yhtä ja toista mukaan otettavaksi. Iina kehotti kuitenkin säntillisesti miettimään jokaisen ehdotukseni tarpeellisuuden.



Vähitellen puvusto alkoi muodostua työhuoneen sohvalle. Oikeastaan voisi puhua Tildan "imetys"- ja "edustuskapseleista", sillä nykyisessä elämäntilanteessani vietän paljon aikaa kotosalla, mutta silloin tällöin pääsen myös tuulettumaan "ulkosalle" ilman vauvaa. Kapselini koostuukin siis vaatteista, jotka soveltuvat imetysarkeen kotosalla, imetykseen "edustustilanteissa" sekä satunnaisiin menoihin ilman vauvaa. Tämän imetyshenkisen kevätkapselin kokoavaksi liimaksi voisi nostaa nuo sekä arkisiin että juhlavampiin menoihin sopivat imetys- (tai sen mahdollistavat)vaatteet.

Entä sitten ne vaatteet, joita kapseliin ei tule? 

Ne voi vaikka pistää viereiselle hyllylle, vaatehuoneeseen tai varastoon odottamaan. Paikalla ei ole väliä, kunhan muistaa olla käyttämättä niitä kapselikokeilun aikana. Mieli alkaa nimittäin nopeasti toimia. Henkilökohtainen esimerkki tästä: Kun kapselini oli luotu, huomasin täyttäneeni kolme muovipussia kierrätykseen laitettavalla vaatteella. Kaksi niistä lähti Pelastusarmeijalle ja yksi vietiin H&M:n tekstiilikeräykseen.


Kun kapselivalinnat oli tehty, oli hieno hetki saada ripustaa vaatteet esille. Iina painotti, että jokainen vaate kannattaa ripustaa omalle erilliselle henkarilleen - ei siis useampaa vaatekappaletta päällekkäin kuten olin tähän asti tilan puutteessa tehnyt. Iina perusteli ripustusfilosofiaa sekä käytännöllisyydellä että esteettisyydellä - parhaimmat vaatteet sekä henkarit paraatipaikalle ja niin ne löytyvät sitten nopeasti! Ei turhaumia aamuisin ;)

Ja tsa-daa! Tältä Tildan kevätkapseli nyt näyttää!


Kaikki kevätkapselini vaatekappaleet mahtuvat yhdelle tangolle sekä kahdelle pikkuhyllylle. Sivuhyllyllä on kapselini "rymyosasto", joka koostuu muutamasta parista collegehousuja ja imetyshuppareita. Lisänä on vielä muutama imetyspaita. Iina muuten opetti, miten tehdään konmarihenkinen taittelu. Tarkoitus on, että vaatekeot kertovat hetimiten, mikä vaate sijaitsee missäkin. Lisäksi ne ovat kivan näköisiä eivätkä vaatteet edes rypisty näin taiteltuna pahasti. (Toki tätä postausta tehdessä alkuperäiset Iinan muokkaamat keot ovat korvaantuneet omillani, jotka eivät vielä ihan hioutuneen hienoja ole ;))
 

Toiselle pikkuhyllylle on aseteltuna housuni ja legginssini, joita minulla on ollut jo valmiiksi vähän. Mitään näistä vaatekappaleista ei oikeastaan tarvinnutkaan jättää kapselin ulkopuolelle. Housujen vieressä on sijoitettuna imetyspaidat ja topit, joita voin käyttää niin kotosalla kuin julkisestikin. Kun imetys päättyy, voin hankkia ( tai paremminkin kaivaa varastoistani) sitten jotain muuta kivaa näiden tilalle :)



Sitten roikkuviin vaatteisiin. Käytän edelleenkin pääasiassa mekkoja ja tunikoita, ja se myös näkyy tangolla. Osa noista edellä mainituista on myös noita arkisin pidettäviä collegeasuja siistimpiä kotimekkoja. Myös vaatevarastoni uusiminen taitaa pilkahtaa näissä kuvissa. Uskon, että jatkossa henkareillani nähdään yhä enemmän kotimaisten pienmerkkien vaatteita. Nytkin kapselissani on mm. NOSHia, Uhanaa sekä Melli Ecodesignia.



Roikkuvien vaatteiden yläpuolelle syntyi raivauksen myötä täysin tyhjä hylly. Päätin sijoittaa sille ne asusteet, joita huomaisin käyttäväni kapselin aikana. Nyt kokoelma näyttää tältä: Longchampin ja Minna Parikan laukkujen lisäksi hyllylle on päässyt konjakin ruskea italialainen nahkalaukku sekä pompin hiuspanta Lindexin helmikorun kera. Taustalla boksissa odottaa Poola Katarynan lintukaulakoru :)

Tällaisen suppean Suomi-designista koostuvan kapselin ohella vintagemekot tulevat näyttelemään jatkossakin osaa pukeutumisessani. Oikeastaan juuri kysymys noista menneisyyden aarteistani muodosti kynnyksen aiemmin vastaavalle kokeilulle. Onneksi Iinan kapseli-ideologian mukaan voin jättää pohdinnan sikseen. Olenkin ajatellut, että jatkossa voisin ajatuksen tasolla "irrottaa" vintagekokoelmani muusta vaatetuksesta erilliseksi harrastukseksi. Jonkin ylärajan varmaan voisin asettaa vintagemekoillekin, eli kun tuo määrä ylittyy, jonkin niistä olisi lähdettävä kiertoon. Myös vintagevaatteiden funktiona olisi oltava käytettävyys, mutta niiden ei tarvitsisi olla jokapäiväisessä käytössä.

Tällä hetkellä on jotenkin puhdas ja energisempi olo. Valmista ei ole vielä, mutta suunta on oikea! Suurkiitos Iinalle ja Caps lookille elämyksestä ja ajatuksista. Suosittelen kapselipukeutumista lämmöllä myös (ja erityisesti) imettäville kotiäideille. Tästä startatkoon tämän mamman garderoopin uusi aikakausi! 

Pysykäähän kuulolla, sillä lupaan kertoa kapselin kuulumisia aika ajoin ja postailla ehkä päivän asujakin nyt astetta aktiivisemmin :)

Millaisia ajatuksia kapselipuvustoidea herätti sinussa? Voisitko omassa elämäntilanteessa kokeilla vastaavaa vai onko kapselikaappi jo käytössäsi?

Ps. Turun Tilda löytyy nykyään myös Facebookista :)

7 kommenttia:

Celia C/ good to be home kirjoitti...

Hei, hieno idea tuo kapselipuvusto. En ollut kuullut ennen. Ja silmä lepää karsitussa vaatekaapissa. Helpottaa takuulla arkiaamujen huiskeessa :)

Elina kirjoitti...

Aika ajoin tekee tosiaan hyvää kiskoa kaikki vaatteensa esille kaappien perukoilta ja arvioida, miksi ei käytä niitä, jotka ovat unohtuneet. Minulla kapseliajatuksen korvaa muutenkin harrastamani vuodenaikakierrätys - ihan kohta tuon taas kukkamekot alas vintiltä ja vien villamekot tilalle.

Iina M. kirjoitti...

Sairaan hyvä idea! :)

Karkkis kirjoitti...

Jään seuraamaan mielenkiinnolla! Minä vaihdan vaatevarastoni vain kaksi kertaa vuodessa, kuten Elina tuossa ylempänä, mutta voisi kyllä harkita neljännesvuosittain tehtäviä vaihtoja. Pysyisi ehkä vaatekaappi selkeämpänä! Mutta toisaalta inhoan sitä vaatteiden hakurumbaa, joten ehkä en ryhdy siihen. Yleensä myös kesä- ja talvivaatteiden vaihdon yhteydessä käyn läpi, mitä en enää käytä.

Turun Tilda kirjoitti...

Celia: No kyllä! Nyt pitäisi vain keksiä säilytys lopuille vaatteille. Luotan, että ne hupenevat vielä entisestään tässä kevään myötä :)

Elina: Tuokin kuulostaa oikein hyvältä toimintamallilta!

Iina M: Suosittelen lämpimästi! Haastaa kivasti omat päähän pinttymät ;)

Karkkis: kuvailemallasi systeemillä säästää varmasti aikaa ja rahaa. Mulla tää kaaos on syntynyt pikkuhiljaa vuosien varrella, sillä en tässä "toviin" ehtinyt heittää tarpeeksi pois. Olen nyt siis jälleen kerran julkinen koekaniini ;) Jotenkin se sopii minulle ja motivoi entistään :D

Iina / Caps Look kirjoitti...

Karkkis: Kehotan asiakkaitani ja kurssilaisiani järjestämään muiden vaatteiden säilytyksen mahdollisimman lähelle kapselipuvustoa (mutta pois silmistä). Syynä on juurikin tuo, että jos vaatteet pakkaa hankalaan paikkaan vintille tai kellariin, niin niitä ei tule sieltä haettua. Kapselipuvuston on kuitenkin tarkoitus tehdä elämästä helpompaa! Ideaalipaikka on viereinen kaappi, jossa vaatteet ovat siististi henkareilla tai viikattuna ja löytyvät siten rypyttöminä, kun kapselikausi vaihtuu :)

Tilda: Mahtava idea tuo asustehylly ja todella kaunis asetelma! :)

Eveliina kirjoitti...

Mulla on ollut kapselit nyt muutaman kuukauden käytössä (blogissakin näistä).

Käytän monikkoa koska olen tehnyt pari erillistä kokoelmaa joista toinen on ollut siistimpää ja toinen huoletonta ulkoiluvaatetta. Nyt on vaihtovaihe menossa talvesta kevääseen. Toistaiseksi ei ole paljon muuta muuttunut kuin ulkotakit, sekä tummat farkut vaaleisiin.

Meinaan jättää kaappiin vielä kolmannen "kokoelman" johon kuuluu ne vaatteet jotka on harvakseltaan käytössä mutta tuottaa aina yhtä hyvän fiiliksen (jokunen mekko, yhdet housut) - koska ne mahtuu sinne kuitenkin oikein hyvin. "Ehkä joskus puen tän päälle" -vaatteet sen sijaan saa nyt lähteä lopullisesti.

Kaikki muut käyttövaatteet on säilöttynä laatikoissa ihan täällä meillä sisällä, mutta yhtään kertaa ei ole tullut sellaista fiilistä, että pitäisi alkaa kaivella niistä jotakin. Olisin kyllä kaivanut ihan hyvällä omatunnolla.

Lupaukset siitä, että pukeutuminen on helppoa kun tämän kerran tekee ei ole tyhjiä!